Sivun näyttöjä yhteensä

30. joulukuuta 2021

Rymähdys


 

Huomautettiin, että meneillään on valtava paradigmanmuutos. Sana on hieno. Se tarkoittaa perusteellista käsitteiden ja johtopäätösten muutosta.

 

”Kulttuurihistoria” on oppiaineen nimi oikeastaan vain meillä Suomessa. Itse olen väitellyt kulttuurihistoriasta. Monet tarkoittivat sillä epämääräistä taidehistoriaa ryyditettynä oppihistorialla, lisäämällä mukaan suolana aivan alkeellista filosofiaa.

 

Suomessa toteutui ajatus, että väitöskirja voi tehdä Aku Ankasta, iskelmistä tai Wagnerin oopperoista. Itse tein sellaisen korkeimmasta oikeudesta yrittämällä selvittää, mitä siellä tuomioistuimessa todella puhutaan ja kirjoitetaan ja millaisia ihmisiä siellä on töissä. Tuomioistuimen virallisesti antamat päätökset olivat vain pisara meressä. Huomasin kummakseni, että aivan pikkupiirteissäkin pidettiin kiinni käytännöistä, jotka olivat tulleet käyttöön 1600-luvulla tai Keski-Euroopassa 1200-luvulla. Senkin näin, että tuomioita oli julkaistu monta kymmentä nidettä paksuina kirjasarjoina jo vuosisatoja sitten ja niissä kerrottiin asioista, jotka puuttuvat historiankirjoista.

 

En ollut kovin kiinnostunut oikeushistoriasta. Se on suurelta osin sääntöjen historiaa, ja kun noita sääntöjä ei yleensä noudateta eikä ole tarkoitettukaan noudatettaviksi, hupi oli kyseenalainen. Kirjoissa väitetään, ettei antikissa ollut kauppaoikeutta, paitsi ehkä Rhodoksella, vaikka vastakohta on totta. Foinikialaisilla oli. Egyptiläisillä oli. Kiireelliset asiat, kuten pyramidin rakentaminen tai kauppakaupungin perustaminen, hoidettiin omassa porukassa. Hallitsijan asettamia tuomioistuimia ei tarvittu. Kun nykyisin sanotaan ”tuomari”, ennen sanottiin ”kirjuri”. Riita-asiain oikeudenkäynneistä on tietoja jopa akkadin kielellä vuosituhansia sitten.

 

Meillä Hansa-liitto ja Välimerellä esimerkiksi Barcelonan kaupunki olivat jopa julkaisseet säännöt, joita tarvittiin muun muassa kaukokaupassa, jos matkalla menetettiin laivoja ja lasteja.

 

Nyt ovat siirtymässä ammattikoulupuolelle useat humanistiset aineet ja lainoppi. Esimerkiksi kielen, myös äidinkielen, ja kirjallisuuden oppiminen ovat työläitä aloja, mutta niillä tutkimustoiminta on sitten eri asia. Juuri kirjallisuudesta näkisi mielelläni määrällistä tutkimusta: mitä on luettu ja miten paljon. Maisterin tutkinnot eivät riitä alan perusteiden selvittämiseen.

 

Tämä kehitys on jo vauhdissa. Jos selvitämme pandemiaa peläten, että on alkanut jälleen suuri kulkutautien aika, tutkimusryhmiin tarvitaan ainakin kymmenen eri lajin osaajia todennäköisyyslaskennasta ja tietotekniikasta fysiikkaan, historiaan ja kieliin, huipulla mikrobiologia. 

 

”Nälkä vai tautiko tappoi” oli tutkimuksen nimi muutamia vuosikymmeniä sitten, ja tutkimus oli hyvä. Nyt kysyttäisiin, ravinnon ja perimän altistama ihminen vai jokin ympärillämme parveilevista bakteeri- ja viruslajeista, joilla kaikilla on omat temppunsa.

 

Lainaan Micael Crichton -vainajan scifistä ajatuksen. 

 

Tutkimusryhmään tarvittaisiin myös kouliintunut psykologi tai psykiatri arvioimaan, kuka joukosta pettää ensimmäisenä ja kenellä alkaa keittää ja päästä heittää.

 

18 kommenttia:

  1. Yhtäältä tutkimusryhmäytymistaipumus, tämän pandemiapelon tutkimusryhmään pyrkiminen voisi olla tulkittavissa mielenterveyden häiriöksi sillään.

    Onko katsantomme tähän kulkutautiin vain osaamisemme määrän mittari? Laiskuutemme, ahneutemme, mitä mitataan?

    Tauti on sopivaa laatuluokkaa herättelemään muttei liian vaarallinen, vielä - tappavuudeltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisko tuon selvemmin sanoa? Tai olla kokonaan sanomatta.

      Poista
  2. Kysymys J K:lle: Milloin saamma lukea blogitekstejä taas kirjamuodossa? Ostaisin heti…

    VastaaPoista
  3. Herra Kuhn muistaakseni elää vielä siinä uskossa että tieteellä ja historialla on rakenne ja suunta. "Paradigma"-ajattelu menee ei niin vähänkään hegeliläis-marxilaisen dielektiikan puolelle.

    VastaaPoista
  4. Hetkinen, missähän juridiikka on siirtynyt ammattikouluun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ammattikouluista en tiedä, mutta ammattikorkeakouluissa on nykyään sellaisia opintosuuntia, joihin sisältyy kohtalaisen laajojakin käytännön juridiikan osia. Esimerkiksi maanmittareista iso osa koulutetaan nykyään ammattikorkeakouluissa. Sillä koulutuksella hoidetaan nykyään lainhuutojakin lohkomistoimitusten rinnalla.

      Poista
    2. esimerkiksi turvallisuusalan erikoisammattitutkinnossa.

      Poista
  5. Kulttuurihistoriaa kyllä on kirjoitettu laajalti saksalaisen kulttuurin vaikutuspiirissä. Friedellin tietää toki jokainen, ja hänen suurta näkemystään voi kritisoida kaunokirjallisudeksi, mutta ovat pohjoismaalaisetkin osanneet. Frischin "Euroopan kulttuurihistoria" on viihdyttävä, mutta silti asiallinen. Grimbergin Kansojen historia on yli puolelta osaltaan kulttuurihistoriaa, ja täällä hiljan aiheesta kehuttu Matti Klinge on profiloitunut nimenomaan kulttuurihistorian kirjoittajana. "Porvariston nousu" on juuri sitä. Hämeen-Anttila on sitten aikamme historiankirjoituksen suurmiehiä, jonka laajasta tuotannosta erittäin suuri osa on juuri kulttuurihistoriaa.

    Sen sijaan voi hyvällä syyllä kyllä kysyä, voiko kulttuurihistoriaa kirjoittaa. Kysehän on nimenomaan "aikakauden hengen" kuvauksesta. Sitä ei voi tavata kvantitatiivisin keinoin. Kyse on sen vaikutelman, jonka lähteet piirtävät, nostamisesta esille nykyihmisen ymmärrettävissä olevin sanoin. Kulttuurihistoria on sen vuoksi tieteen aloista varmaan se, joka on lähinnä kaunokirjallisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän lisäisin että hyvä kaunokirjallisuus, elokuva tai muu taide saattaa kuvata aikakauden hengen parhaiten.

      Mutta sen tiivistäminen edellyttää usein taiteellista vapautta yksittäisten faktojen suhteen.

      Esimerkiksi historiallisista elokuvista etsitään usein "virheitä", mikä kiinnittää huomion epäolennaiseen.

      Poista
    2. Mikä sitten on olennaista?
      Klaffivirheet pistävät silmään - eihän niitä ole pakko tehdä (eikä ne ikinä lopu, jos virheitä väheksytään).

      Poista
    3. EA kirjoittaa tietenkin asiaa asioista joista tietää alansa ammattilaisena (?), että en ala väheksymään tietäen etten itse tiedä mistään juurikaan yhtään mitään (tälle tietämykselleni kyllä mittatikku on olemassa).

      Minua vain ylen suuresti aina huvittaa, kun asioista paljon tietävät sanovat ja kirjoittavat, että "tämän tai tämän henkilön kaikki tietävät".

      Hih, jos minä kysyisin keltä vain suhteellisen kauan jo pallolla dallanneena elämäni eri jaksoissa piireissäni pyörineiltä ihmisiltä Friedellistä, niin veikkaanpa että ehkä joka tuhannes voisi sen kysymyksen kohdalla kaljuaan raapaista, että tuttu nimi, mutta en kyllä kuvaa piähäni sua.

      Ja yhä vain joukko harvenee, jolle joku historiassa ajatuksilla kanssakulkijoitaan vaivannut on tuttu edes nimenä kun ne eivät ole osallistuneet teeveehömppiin eivätkä "Somessa" majaansa pidä.

      Poista
    4. Kolmas Ano puhuu asiaa. Ihan tavalliset fiksut ihmiset eivät välttämättä tiedä näistä(kään) asioista, joita täällä käsitellään yhtään mitään.

      Muistan kun takavuosina tein käytävägallupin eräässä toimistossa ja puolesta sadasta kaupallisen koulutuksen saaneesta ihmisestä vain 2 tunnisti Einsteinin maailmankuulun kaavan e = mc2.

      Pakko myöntää, että tulos järkytti minua syvästi.

      Poista
    5. Kuten Tapsa, on pakko todeta, että kolmas anonyymi kirjoitti kauniisti. Anteeksi, ei ollut tarkoitus briljeerata, mutta tässä seurassa tulee helposti olettaneeksi, että me kaikki täällä kirjoittavat tunnemme Friedellin. Selväähän on, ettei häntä jokainen kansalainen tunne, mutta ei tätä kommenttipalstaa tavallinen tallaaja luekaan.

      Sinänsä minä kyllä olen ihan amatööri historian alalla. Taustakoulutukseni on teknillisen fysiikan puolella.

      Poista
    6. EA:n tasapainoisia kommentteja on aina ilo lukea.

      Poista
    7. Sekin olisi pohdinnan arvoista, että kuka/ketkä kuuluvat "tavallisiin tallaajiin".

      Ne Wahlroosin inhoamat "enemmistön diktatuurin" edustajat ja Juhana Vartiaisen haukkumat, sohvalla löhöävät kotiäiditkö?

      No, oikeastihan "me kaikki" sen tiedämme, keitä he ovat. Jotkut ainakin osaavat niiden suuntaan kysyttäessä sormella osoittaa.

      Minä itse muuten luulen kuuluvani tavallisiin tallaajiin (koulutustaustani on kansakoulu ja ammattikurssit), mutta silti luen kaikenlaisen kirjallisuuden ja muun töryn (kierrän kaukaa kuitenkin sontatunkiolta
      hajahtavan lööppikaman) lisäksi myös tätä blogia.

      VEK

      Poista
    8. Kaikissa ryhmissä on priimuksensa ja kyllä hän minunkin mielestäni täällä on EA, jonka aina asiallisia ja kiihkottomia mielipiteitä on ilo lukea. Monia muitakin vastaavia toki on - mutta jotain ajan hengestä kertonee se, että niin monet kirjoittavat anonyymina.

      Poista
  6. Gökli Tepe ja Cahokia ovat tarinoita, joilla on kulttuurihistoriallinen merkitys -- suurkaupunkeja, joissa ilmeisesti kaupankäynti, sellaisena kuin me sen ymmärrämme, ei ollut pääosassa. Varsinkin Cahokiaa artikkeli pitää jättimäisenä pippalokaupunkina: https://www.bbc.com/travel/article/20210412-the-us-lost-ancient-megacity

    Mielenkiintoisinta siinä on taaskin idea vesistä tuonpuoleisen symbolina, kuten Leväluhdassa ja alankomaisissa tarinoissa.

    VastaaPoista
  7. "Huomautettiin, että meneillään on valtava paradigmanmuutos. Sana on hieno. Se tarkoittaa perusteellista käsitteiden ja johtopäätösten muutosta."

    Tyypillisimmillään joku suunnittelumaantieteen professori katsoo läpi saavutuksensa, vertaisarvioidut artikkelit, joista on väsännyt kirjan tai pari. Eläkepäivät koittavat mutta hän hiffaa 20 metrin syvyyteen säteensä luotaavat maatutkat ja sen, mitä tästä seuraa kapean tieteenalansa tulevaisuudessa (sama koskee mm. arkeologeja).
    Puheissaan ja yhä harvempilukuisiksi käyvissä kapakkaseminaareissa proffa julistaa paradigmamuutoksen, jota hän pian siirtyy seuraamaan katsomoon.

    VastaaPoista