Sivun näyttöjä yhteensä

27. joulukuuta 2021

Muisti


 

Klingen muistelmista vielä sananen.

 

Ennen meillä ei maailmassa juurikaan ollut yli 70-vuotiaita, jotka olisivat kyenneet tasapuoliseen harkintaan koetun ja kestetyn kesken. Klingen on nyt reippaasti yli 80. 

 

Väitän, että noin kirjoittaessa ovat aina samanaikaisesti läsnä eilisen haamu ja nykyisen varjo. Jos – herra siitä varjele – kirjoitetaan historiallista romaania, on aika pisteitä kolme.

 

Tulos on joka kerta sama. Menneisyydestä voimme tietää yhtä vähän kuin tulevaisuudesta. Sen verran olemme saaneet selville, että aivojen plastisuus käyttää hermostoamme ja siis muistojamme, jotka ovat – käyttääkseni ylevää vertausta - kuin rättipyykki pesukoneen kansilasin läpi nähtynä. 

 

Kaksi suurta poikkeusta ovat tietenkin Goethe ja Chateaubriand, jotka elivät selväpäisinä yli 60 ikävuoden ja julkaisivat esikuvalliset muistelmansa. Ne olivat esikuvallisia, muun muassa suuren vallankumouksen ja Napoleonin aikalaisilta ja itse tapahtumiin sekaantuneilta, että historiaan ei voi luottaa erityisemmin ja teosten päähenkilö on täysin kuviteltu ”kirjoittaja itse”.

 

Napoleon änkesi Goethen seuraan, Chateaubriandia haluttiin lähettilääksi niin että hän siirtyi vähäksi aikaa Amerikkaan. Molemmat olivat eläessään tolkuttoman ihailun kohteina ja osoittivat tuotannollaan, miten katkerasti huippuälyäs suurmies voi erehtyä. Goethe ihaili luonnontieteitä enemmän kuin kirjallisuutta – kunhan uskottiin häntä, joka määritteli luonnontieteen lievästi sanoen kummallisesti. Esimerkiksi mikroskooppi oli huono ja harhaanjohtava kapine. Ihmisen oli käytettävä vain omia silmiään ja aistejaan.

 

Näitä kahta ja Klingeä näyttäisi yhdistävän jokseenkin perinpohjainen tietämättömyys fysiikasta, kemiasta ja matematiikasta. Historiantutkimuksessa on juuri nyt meneillään järkyttävä käänne. Esimerkiksi ajankohtainen asia, maahanmuutto ja vieraus on alettu käsittää toisin.  

 

Johtavat arkeologit, kuten Johannes Krause ja Tom Higham, eli Max Planck instituutti ja Oxford, arvioivat että Eurooppa oli käytännössä tyhjillään maanviljelyä aloitelleitten nyky-Turkin seudun asukkaiden tullessa, taudin tapettua kaikki. Nyt lasketaan väestöä, heidän sijoittumistaan ja jopa ruokiaan 40 000 vuoden takaa, ja samalla kaatuvat rytisten rajat neanderthalilaisten ja ”nykyihmisten” väliltä.

 

Hyllyssäni on arkeologi Pälsin kirja, jossa puukko arvioidaan suomalaiseksi keksinnöksi. Puukkoja eli yksiteräisiä veitsiä on nyt museoissa usean kymmenen tuhannen vuoden ajalta. Puun vuoleminen oli ehkä tärkeää, mutta nahkan ja turkiksen leikkaaminen paljon tärkeämpää, kun oli se jääkausikin. Ja ilman metalleja vuoltiin hyvin taitavasti työkaluja ja aseita sata tuhatta vuotta sitten. Niitä on yllättäen löydetty suon syvyyksistä ja ikiroudan säilöminä. Ja viiltävä kivi oli vulkaaninen obsidiaani.

 

Tässä on yksi syy. Vain herrasväen historiaa on kirjoitettu, koska heistä on jotain tietoa. Muutakin kansaa oli, vähemmän kuin luullaan. Heistä ei vain tahtonut jäädä mitään jälkeä. Nyt alkaa olla keinoja. Löydämme ja ajoitamme muinaisia leiripaikkoja. On helppo nähdä, että historian osana arkeologia siirtyy jopa 1900-luvun ilmiöihin ja pystyy viimein vastaamaan myös kysymykseen, mitä voidaan tehdä toisin.

23 kommenttia:

  1. "Vain herrasväen historiaa on kirjoitettu, koska heistä on jotain tietoa. Muutakin kansaa oli, vähemmän kuin luullaan. Heistä ei vain tahtonut jäädä mitään jälkeä."


    Yleislinjana tietenkin noin lähdetilanteen vuoksi, mutta koko totuus tuo ei suinkaan ole. Ajatellaanpa vaikka "lähihistoriaa", 1800-lukua. Mikä pani vaikkapa Oscar Nikulan ja Jutikkalan ajattelemaan laajoissa kaupunkihistorioissaan, että ne kaupunkilaiset, joiden elämänpiiriin kuuluivat viereilevat teatterinäytännöt, assemblée-illat, soitannollinen seura ja säätyläisinteriöörit ym. ym., olivat yhtä kuin tuon ajan "turkulaiset"? Ja "kansa seisoi loitompana", odottamassa köyhäintalon valmistumista, jonka rakentamisen päätösprosessia ja siinä tapahtuneita jarrutuksia selostetaan piinaavan ja loputtoman monipolvisesti - pöytäkirjojen valossa. Itse köyhäintalon oloista sen sijaan ei mitään; edes sen paikka (myöh. Kurjenmäen sairaala-alue) ei lopultakaan käy lukijalle selväksi.

    Sen, että muuhunkin olisivat aikakauden lähteet taipuneet, on sittemmin selvästi osoittanut vaikkapa professori Kirsi Vainio-Korhonen.

    VastaaPoista
  2. Silti voisi olla kätevää ja vaikka sitä vastustettaisiinkin kiehtovaa rakentaa työttömyystöinä muutamat pyramidit, selviäisi monta seikkaa. Ensinnäkin ainakin, että mitä arvoa on vanhoilla rakennuksilla. Puretaanpas pois jo mokomat tai ainakin peruskorjataan ja laitellaan vedet ja sähköt. Sillähän niistäkin päästäisiin. Olisi mitä näyttää, meinaan mikään määrä arvailua ei olle vielä selvittänyt tarkasti kuinka ne onnistuttiin saamaan aikaan. Inssitoimistot jääneet pois vissiinkin näiltä ressukoilta, liekö edes kilpailutettu ehdotuksia arkkitehdeilta?

    VastaaPoista
  3. Ötzistä, jonka nimeä ei tiedetä, on wikipediassa englanniksi valaiseva artikkeli, ihmisestä joka eli 3500 tai jotakin vuotta ennen vuottamme nolla. Omaisuus: kuparivalospäinen puukirves, veitsi jossa kvartsikivinen terä, keskeneräinen pitkäjousi, muutama piikiviteräinen nuoli ja kokoelma kärjettömiä nuolenvarsia. Karhunnahkalakki, nahka- ja turkisvaatteet ja nahkaiset heinäkengät. Tulentekoon taulaa ja iskukiviä. Ruuaksi ja lääkkeeksi marjoja ja kuivattua sientä, ateriaksi vuorivuohta sekä emmervehnäleipää. Näinä eväineen ja varusteineen hän kiipesi vuorokaudessa vuorisolaan noin 3000 metriin kohdatakseen loppunsa.

    Vanhaherra oli 45-vuotias ja kuoli jonkun kateellisen nuolesta selkään, käsikähmän jälkeen, jossa hän sai peukalonhankaansa puolustautumisesta kertovan haavan.

    https://en.wikipedia.org/wiki/%C3%96tzi

    VastaaPoista
  4. Saunankin Amerikan intiaanit jotenkin kävivät varastamassa suomalaisilta.

    VastaaPoista
  5. Menneisyydestä voidaan kirjoittaa tarkastikin jos on käytössä päiväkirjoja, valokuvia ja muita dokumentteja. Etenkin jos kirjoittaja itse on niitä ollut laatimassa ja muisti pelaa. Ehtona on ettei ole halua peitellä tai parannella mennyttä vaan kirjoittaja pyrkii kohtuulliseen rehellisyyteen. Näitten ehtojen jälkeen jääkin melko vähän kirjoittajia jäljelle. Otetaan siis fiktio avuksi.

    Goethen joitakin kirjoja olen lukenut. Ymmärrän täysin valtavan hullaantumisen Goethen matkakertomuksesta Italiaan. Luettuaan tämän kirjan tuhannet eurooppalaiset halusivat kulkea Goethen jalanjäljissä saman vaivalloisen matkan, siis jo 1800-luvun alussa. Käsittääkseni sitä harrastetaan vieläkin. Kirja kuvaa nostalgisesti ihmisiä ja aikakautta joka katosi mutta kaupungit ja paikat ovat edelleen. Minua kirja viehätti erityisesti useasta syystä.

    VastaaPoista
  6. Itse olen aina pitänyt kaikkien esikuvallisten omaelämäkertureiden isänä Benjamin Franklinia, joka kunnon valistusfilosofina oli hyvin kartalla aikansa luonnontieteellisistä virtauksista - sähkövirtauksista nyt ennen muuta. Nuoremmat miehet, Goethe ja Chateaubriand, olivat jo siinä määrin uusien aatevirtausten (romantiikka) läpitunkemia, ettei ihme, jos tiukan objektiivinen tiede- tai taidekäsitys ei enää ihan iskenyt. Piti saada sooloilla ja rönsyillä!

    Franklinin aikaa kestävin keksintö ei silti tainnut kuitenkaan olla ukkosenjohdatin, vaan selfmade -miehen malli, jonka hän autobiografiassaan niin ansiokkaasti lanseerasi. Kaikenlaisilla keskustelupalstoilla yhä tänäänkin, myös meillä Suomessa, törmää jatkuvasti franklinilaiseen ajattelutapaan siitä, kuinka jokainen on oman onnensa seppä. Se näkökulma, että syytä voisi olla niin sysissä kuin sepissäkin, oli Franklinille tuntematon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuhdisti etupenkin vapaamuurarina F. piti rahvaan, varsinkin farmareiden lasten koulunkäyntiä turhana ja myös lukutaidon enenemistä hallintovaltaa horjuttavana tekijänä. Ilmeestähän tuon tosiaan hoksaa.

      Poista
  7. Goethe laittoikin omaelämäkertansa nimeksi rehellisesti "Aus meinem Leben. Wahrheit und Dichtung." "Totta ja tarua elämästäni". Sen hän eloitti kuusikymppisenä päiväkirjojen ja kirjeiden pohjalta ja kolmannen osan julkaisi parikymmentä vuotta myöhemmin, ennen kuolemaansa. Kaunokirjalliseessa tuotannossa sitten oli heijastuksia omasta elämästä kuten "Wertherissä" ja rakkausrunoissa. Pohjamateriaalia riitti!

    "Italian matka", Die italienische Reise" oli todella ihastuttava, varsinkin kun olin käynyt monissa hänen kuvaamissaan kaupungeissa sekä Saksassa että Italiassa, mutta sekin oli kirjoitettu kolmisenkymmentä vuotta jälkeenpäin. Varsinkin luontohavainnot miellyttivät minua. Eivät taida hänen luonnontieteelliset tutkimuksensa enää olla paljon arvoisia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Goethen värioppia selailin samaan aikaan (ja huonona suppeana yhteenvetona) kuin Johannes Ittenin, bauhauslaisen opettajan ja taiteilijan The Art of Coloria. Mieleen jäi vain hieno ajatelma väristä, valolla ohennetusta pimeydestä. Pitääpä kaivaa esiin uudestaan ja oikeasti tutustua.

      Poista
    2. Pakkohan mun oli hankkia Goethen Farbenlehre englanninnoksena. Saavutettaessa netissä: https://www.theoryofcolor.org/Theory+of+Colors

      Koska mikään ei pysyvää netissä ole, latasin sen luku kerrallaan ja yhdistin ne PDF:ksi (2,5 MB) Nyt "omistan" sen.

      Varmaan tässä menee kuukausia lukea, useita ymmärtää ja vielä enemmän ottaa luettuun asenne.

      Vaikeeta oli Itteninkin kanssa.

      Poista
    3. Suomeksi: Johann Wolfgang von Goethe: Värioppi (suomennos: Pirkko Holmberg ja Pajari Räsänen, Teos 2019). https://www.teos.fi/Varioppi

      Poista
  8. Kaikessa tutkimuksessa on juuri nyt meneillään järkyttävä tilanne;tutkimuksen paradigmat, kehysteoriat romahtavat.
    Ehkä Goethekin vielä ymmärretään - sopivalla johdannolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Goethen värioppi on maalaustaiteessa ollut osin ihan pätevää edelleenkin, vaikkei olekaan fysiikan mukaista.

      Poista
    2. Voisitko vähän avata tuota teoriaasi romahduksesta?

      Poista
    3. Teoria-termi taas tulisi palauttaa ja omistaa omaan spesifiin tarkoitukseensa.
      Ei meillä ole paljon teorioita - sitäkin enemmän horjuvia hypoteeseja ja validoimattomia esitieteellisiä arvailuja (joita esim. median korottama, luokalleen jäänyt ruotsalaisteini, saattaa kutsua tieteeksi).

      Poista
    4. "värioppi.."

      Goethen aikana ja jo ennen sitä (Newton) sekä useita kertoja sen jälkeen on ilmestynyt erilaisia merkillisiä väriteorioita jotka eivät pääsääntöisesti ole todenmukaisia. Ne eivät vastaa ihmissilmän värinäköä vaan ovat joko filosofisia tai esteettisiä näkemyksiä.

      Värin aistiminen perustuu kolmeen asiaan. Kohteen pinnan valaistus, pinnan väri eli absorptio laajalla aallonpituusalueella sekä silmän tekemä värihavainto. Niistä syntyy matemaattisella konstruktiolla tarkka havainto kohteen väristä vastaten tarkasti silmän toimintaa. Kaikki tämä perustuu CIE:n standardiin jonka perustana ovat vuoden 1931 ja 1964 standardit ja niihin liittyvät testimittaukset suurella ihmisjoukolla. Niissä on saavutettu melko ainutlaatuinen fysiologinen tietämys silmän toiminnasta värien aistimuksessa. Silmän valonherkät ja väriherkät solut generoivat signaaleja jotka käsitellään hämmästyttävällä tavalla ja viedään aivoihin avattavaksi auki. Mielestäni värien havaitseminen on yksi ihmisruumiin merkillisistä asioista.

      Poista
    5. Kun teimme asiakkaillemme värinmäärityksiä eri standardeilla kuten Pantone tai RAL, tuli aina mieleen miksei siirrytä yksinkertaisesti ilmaisemaan valittu väri CIE-arvoin, jotka ovat kaikkeen sopivat ja absoluuttiset. Pulmana oli vain ja tietysti, että sellaisen värin tarkkaa mittaria ei ollut läheisillä maillakaan, eikä mikään väriarvoja kauppaava yritys tietenkään halunnut taulukoita vastaavuuksista julkaista. Pantonen täydellinen, liki vuotuinen satsi näyteliuskoja ei ollut mikään halpa hankinta, ja tiedän painoja joiden hankinta oli tapahtunut pari vuosikymmentä sitten.

      Poista
    6. ... värien havaitseminen on yksi ihmisruumiin merkillisistä asioista.

      Josta ei esimerkiksi skaalautuvuutensa - ja sen muutosten - osalta varmasti vielä kaikkea tiedetä.

      Poista
    7. Absoluuttisilla väriarvoilla ja todellisuudella on vaikea yhteiselo. Eero Raunion kommentti tuo hankalia muistoja. Yritykset ovat teettäneet erilaisia yrityskuvailmeitä mainostoimistoilla ja niissä on esitetty myös ajoneuvoihin ja toimitiloihin liittyviä asioita. Halutut värisävyt on minun eteeni tulleissa tapauksissa aina esitetty Pantone-sävyinä. Vaan kun ne sävyt on tarkoitettu värilliseen painotyöhön ja käytännössä kaikki, ainakin yritysten tunnussävyinä käytetyt, ovat täysin mahdottomia toteuttaa maaleilla jotka joku sutii seiniin tai roiskii autoihin. Sitten on täytynyt laittaa "jotain sinne päin" ja toivoa ettei kukaan huomaa. Nyttemmin ne Pantonet ovat alkaneet jäädä vähän syrjään kun kaikki materiaali tehdään ensisijaisesti verkkoon, mutta eipä RGB-sävyjen kääntäminen fyysiseen todellisuuteen ole yhtään sen helpompaa.

      Poista
    8. Täydennän vielä kommenttiani koska asia ei liene täysin selvillä. Standardit kehitettiin nimenomaan siksi että saataisiin sekä värinäkemisen perustieto haltuun että mittalaitteiden saataisiin yhdenmukaisiksi. Käytännön mittalaitteet olivat aikanaan melko alkeellisia ja tarkkuudet olivat mitä sattuu. Standardit kuitenkin avasivat mahdollisuudet laatia tarkkoja ja toistettavia laitteita jotka olisivat myös vertailukelpoisia. Näkemisen matemaattisen prosessin onnistunut kuvaaminen oli keskeinen tekijä. Nykytekniikalla värimittarin rakentaminen on jo merkittävästi helpompaa kuin vielä 1980-luvulla. Se sisältää myös hämmästyttävän määrän oheistekniikkaa joka on välttämätöntä jotta laitteet olisivat stabiileja. Laadukas värimittari kykenee tuottamaan kaikki CIE-määrityksen mukaiset muuttujat ja muita oheismuuttujia mitattavasta kohteesta.

      Poista
  9. Ostin sitten saman tien Highamin kirjan audible äänikirjana, kiitos taas vinkistä. Ei silmät rasitu, kun kuuntelee.

    VastaaPoista
  10. Enpä ole ennen nähnyt niin ylistäviä kritiikkejä kuin arviot tuosta Merlin Sheldraken sienikirjasta. Täyttä tiedettä ja kirjoittaa kuin Gabriel Garcia Marquez, vyöryi ylitseni kuin tsunami, maaginen kirjoittaja niin kuin nimikin sanoo, tyylillisesti vaikuttavaa ym. A masterpiece of popular science! A joy! Ihmeellinen se sienten "wood wide web" onkin.

    VastaaPoista

  11. No. Ällistys oli meikänkin fiilis Todellisuuden tutkimuskeskuksen edessä. Tämä oli ja lienee yhä eräs taitelijapiiri 2000-luvun alkuvuosina. Ja se todellisuus mitä tutkivat on tietty yhteiselo ihmisten kesken. Se reality jota tuomarit, sekä Sari Essayah ja Aki Linden lainkirjoittajina parantavat. Nämä kaksi kansanedustajien itsensä mallikappaleikseen keskuudestaan äänestamiä. Joo taas yks gallup. Olisikin satiiria mutta kun taitaa olla tosi.

    Parasta olis lähteä hiihtämään nyt heti eikä vasta tunnin parin päästä. On ihan mahotonta tämä lattajalkatosi, mitä suomeksi kirjoittaa, tyhmä minä. Aina joku mustelma päiväntuoreeseen suomineitoon, Elina. Telkkari Yle Teema Fem tä 30.12. klo 15. Miten olisi neljäs osa ? Janne maaherrana. Entä viides ? Kaikki män.

    Mitä se Riku Saari meinaa entä SAK Jarkko Eloranta. Entä UPM puheenjohtaja Bror Wahlroos. Äsh sehän oli iskä ja suustaan kuulin aikausi sitten, että tehtaittemme onnettomuus on liikaraha. Revi siitä. Björn puhui Varmastaan ja sanoi kuukausi sitten Muistelmissaan, juuri joulukirjastasi 2021 haastateltuna että eläkesysteemissämme toljottaa musta aukko. Hän sen tietää, hän sitä kaivoi.

    Entä isä B. Hän meinasi että KOP-SYP systeemissä velalliset ja omistajat olivat samoja. Eivät enää. Omistajia ei ole. Välikäsitalentteja sitäkin enemmän. Wahlrooskin tälläinen, ennen kemiaa vallinneen alkemian aikauden palauttajia, pankkisalaisuuden sinetinhaltiaksi osunut bonus-osinko taikuri. Se on = mitä enempi pankki velkaantuu ("talletukset", bondit ja vikasijoitusten ostot, omatalletuksella itselle) = sitä solidimpi !!! Ja tästä humusta talenteille valtiorahapalkkiovirtaa keskuspankkivalvonnan alla !

    Syntyluvuissa 150 vuotta sitten pankkiorganisoijat saivat itselle vain kun tehtaatkin saivat ja kaupat. Muuten sai häkkiä. Juuri tämä oli alkusynty demokratiarealitylle. Siis oli.

    Kerronpa lapiomiehellekin todellisuuden tästä Björn sattumasta. Skandia Life aloitti Amerikasta Reaganin aikana. Eläkkeet olivat suuryhtiöiden säätiöiden turvissa ja kapitalistit manageriensa selän takana ja nuhteessa. Asevelisosialismia.

    Reagan avasi yksityisten, työnantajafirmojen ulkopuolisen eläkeajan Jenkkilässä. Eläketurva pois Coca Colasta ja sijoitusyhtiöihin duunarivalintaisesti. SkandiaUS Ruotsista oli yksi ärhäkimmistä tilaisuuteen tarttujista. Että siis mikä nykytodellisuus ? No se vain että tästä -isosti- lähti amerikkalaisen työntekijäliikkeen Unionien alasajo nykyiseen voimattomuuteensa. Ja Thatcher teki saman lainsäätämälllä ay-liittojen sääntöjä uuusiksi. Esimerkiksi lakon aloittamisäänestyspakolla ja määräenemmistöillä. Onko ATK:n tämänpäiväinen jäsenvalinta ja vieläpä enemmistöllä? Kysy tv-uutisista numeroo tietoo. Älä vaivaudu, vuonna 2025 homma on valmista Suomessakin.

    Skandia oli skandaaliakin -ja sotkuista päätyi rihmoja Björnin Mandatumiin, Life yksikköön. Vapaaehtoiset eläkkeet tänäpäivänä raksahuliganismissa ovat konkurssiylitys, ulosoton omalla puolella. Oikeastaan luototusehtokin kun uhkaLtd velikullat panevat mielikuvituksellisia rakennelmiansa toimeen, ARK RAH JUR KPMG ja rivi kaks kolme lisää. Ja kun kinaa, oma tuomioistuinkin. Ennakkotapausmalli City Law US.

    Voipi hyvinkin palkansaajaliike vihdoin antautua katkeroitta taisteluitta. Sivistyneet tuolla puistohiihtoni (kauhtunut ano.rakki) ohikatsojat, eivät noista Pariisin koreografioista mitään tunne, mutta kun eivät tiedä sitä Colbertiakaan Versailesista. Eero Antikainen tiesi. Ja Moliarehan oli Todellisuuden tutkimuskeskus. Noita klsssikoja vain esitetään juonitorsoina. Nehän olivat oikeasti ahneusstrategioiden pilkkaa ja tiedetietäjien.

    Se on siis Es-saa-koolle menoa. Omahyväköt lylynlykkyni puistohiihdostani hienovaraisesti poiskatsovat kännykistit ja hyönteiskoirapissittäjät eivät asiasta mitään tunne. MBApassilla pääsee ja nimellisvelalla nousee osakerealitykorkeuksiin. Ja pelasturengaskin olisi, valtio. Parempi omaisuusturva valtio vähävelkaisena. Siksikin säätiöyliopisto jne.Jatkuuu.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista