Sivun näyttöjä yhteensä

14. heinäkuuta 2019

Miten talot oppivat



Stewart Brand yhdistää muun muassa asuinpaikkani, sopimattomat sarjakuvat ja mahdottomat mieliteot. En ollut käsittänyt tätä yhteyttä. Brand, joka oli aikanaan hippi, keksi blogin. Isokokoineen ”Whole Earth Catalog” sisälsi enimmäkseen käyttökelpoisia tietoja ja teko-ohjeita vaikka mistä, ja sitten kirjoitusta asian ympäriltä.

Internet tietysti teki lopun tästä kaikesta. ”Elämän hakkerointi” on arkipäivää. Jopa Steve Jobs tunnusti kerran julkisessa puheessaan, että Brandin katalogi oli hänen suuri ja polttava innoittajansa  jo ennen kuin hän suuntautui tietokoneisiin ja puhelimeen.

Tällä hetkellä olen kovin mieltynyt esimerkiksi verkkopaikkaan Cool Tools

Olin myytyä miestä, kun näin listan kärjessä Leathermanin Raptorin, joka on tarkoitettu minulle ja palokunnalle ja ensihoitajille. Linkkarissa on järeät sakset, sormuksen leikkuri ja karbidinuppi, jolla voi rikkoa autonsa ikkunan. Ja muuta.

Koska olin jollain tavalla kuvassa jo silloin aikoinani, vaikka en ollut hippi, minulla on välillä tuskaa näistä blogeista. Tiedän että taustalla on hiukan rähinähenkinen tee se itse -perinne, ja olen kasvanut sellaiseen ajatteluun, että ainakin aluksi yritetään korjata itse sen sijaan että mentäisiin kauppaan ostamaan uusi.

Siten blogin, joka jatkaa tätä perinnettä verkossa, pitäisi olla jollain tavalla hyödyllinen lukijalle. Siihen en ole päässyt, toistaiseksi.

Mutta Brandin kirja taloista jotka oppivat ja ihmisistä, jotka muuttuvat hitaasti asuntojensa kaltaisiksi, on mainio. Hän siteeraa Churchillia, joka 1943 uudelleen rakennettua parlamenttitaloa käyttöön otettaessa selitti, että koko Englannin poliittinen järjestelmä on perua Alahuoneen rakennuksesta, jossa on kaksi puolta kahdella puolueelle ja liian vähän istuimia kaikille valituille edustajille. Britit todella kopioivat vanhat rakennusvirheetkin kunnostaessaan Saksalaisten pommien rikkoman vanhan rakennuksen.

Brand harrastaa paljon samaa, mistä on kirjoja Suomessakin: valokuvia talojen elämänkaarista. Se ei ole yllätys, että hänen mielestään talot eivät ole yleensä kunnostamisesta parantuneet, vaan päinvastoin. Hyvä ettei hän tunne Suomea. Itse tunnustan, että vanhan tyyppinen maalaistalo pirtteineen on jokseenkin kamala asua, etenkin talvella, mutta jotain tolkkua ”elintasosiipien” eli vasikoiden rakentamisessa olisi hyvinkin saanut olla.

Minusta maamme rakennustaiteen pohjanoteerauksia ovat kyllä Turun tuomiokirkko (Engel, 1827) ja Kirkkonummen vanha kirkko, jotka on pilattu perinpohjaisesti ”parannuksilla”. Turun tuomiokirkon tornin huippukin näkyy joka paikkaan. 

”Rintamamiestalo” on tietysti rakennustaiteemme huippu: jo rakenteellisesti sopeutuva, ratkaisuiltaan järkevä ja sellaiseksi suunniteltu, että yläkerran voi hyvin jättää kesken odottamaan asukkaan rikastumista. Arvaan että kolmannes lukijoistani on elänyt ratkaisevat ikävuotensa sellaisen talon kerroksessa 1 ½ eli yläkerrassa, sahajauhon tai kutterinlastun tuoksussa. 

Brand mjuuten ei lakkaa pilkkaamasta Buckminister Fulleria eikä Bauhausin neroja (Gropius, van der Rohe) ja Korbua. Miten virkistävää!

11 kommenttia:

  1. Olisi mielenkiintoista kuulla enemmänkin "Bauhausun neroista" pelkän dissaamisen sijasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta nyt voi lähteä liikkeelle:
      https://www.nytimes.com/interactive/2019/04/18/arts/design/bauhaus-100-architecture.html

      Mutta kun googlaat vaikka "Bauhaus 100", luettavaa riittää varmasti 101-vuotispäivään asti.

      Poista
  2. "Britit todella kopioivat vanhat rakennusvirheetkin kunnostaessaan Saksalaisten pommien rikkoman vanhan rakennuksen."

    Nyt olisi aika tehdä vähän parannusta säkissä ja tuhkassa kun on väärinkäyttänyt isoja kirjaimia kuin kirjoitustaidoton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä erottaa että kyseessä on Saksalaisten pommit eikä saksalaiset pommit.

      Poista
  3. Olisiko Turun tuomiokirkon suurpalossa 1827 tuhoutunut torninpääte siis pitänyt jättää rakentamatta? (Ennen nykyistä Engelin uusgoottilaista torninpäätettä kirkossa oli barokkihuippu. Ei se mikään "alkuperäinen keskiaikainen" ollut.)

    VastaaPoista
  4. Kaikkien alojen erikoisasiantuntijana Kemppinen kyllä nyt ampuu tykillä väärää kohdetta väittäessään Turun tuomiokirkon tornia rakennustaiteen pohjanoteeraukseksi.

    Olipahan taas läppä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli-oli ja eipäs ollut. Kemppisen vapaa-ajan asumus on nimetty Possulaksi. Eräillä on erikoinen asumisen taju, kai. Vasikkahakalaisuuteen kehnosti perehtyneenä en yritä arvata onko puhe Turun tuomiokirkon tornista kuten on täyspystykorvan rähähdys ja hampaiden irve kun epähuomiossa aivan pikkuisen osuit astumaan varovasti sen tassulle. Kiroiluksi minulla oli sitä tapana kutsua, siltä pääsi pärkkel ja nolona se oli sitten mutta sitäpä eivät muut hoksanneet. Ei se kahden ollen edes noteerannut mokomaa mutta ylpeä oli oltava. Tämä oli ylpeä uroskoira ja siitä oli oltava ylpeä.

      Vanhempaa juttua mutta parempaakin on.

      Isoisääni kahdeksantoista vuotta nuorempi pikkuveli-isoisä sairasti ankarasti koiran elämää, perheineen myös. Heillä oli karjalankarhukoirauros ja meillä silloin spk-narttu. Ongelmia suvisaaressa ei ollut laisinkaan. He eivät saaneet koiraansa mukaan meille tullessaan. Myöhemmin hän ryhtyi harrastamaan dementiaa koska koiran pitäminen olisi ollut vain hengenvaarallista. Turussa vaimoineen asuva lasten- ym. vaikeiden tapausten lääkäri kertoi ettei Altzheimerin tauti ollut kovinkaan mielenkiintoinen, kävelyllä eksymiseen olisi ollut tarpeen kirkontornin purkaminen.

      Gräyrh!

      Heillä; siis eräällä mitään mistään piittamattomalla sukulaisellani hyvin hoidettuine sukuineen, oli myös collie jota en pelännyt vaan se näytteli taitavasti että saimme tarkkailevat aikuistyyppiset sukulaiset uskomaan että se ei pelkää. Sen seuraaja oli shelttie joka suljettiin seurasta meidän käydessämme visiitillä sillä me olimme äärimmäisen epäilyttäviä ei-koiralle tuoksuvia petoihmisiä joka tosin johtui vain tavallisesta tyhmyydestä kuten kansainvälinen terrorismi ja YK. Kiva! Se oli oikein kiva koira, se tuli visiitille mutta neuvottelut katkesivat yllättäen kun meistä tuli joksikin aikaa osa sen perhettä, myöhemmin naapureita.

      Tuomio on kiltti sana kun siinä on tuo mio. Sitä joskus kuulee korvienkin avulla kun katsoo ulkomailta tulevaa porukkaa puhumassa kaiketi kirkontorneista tai kamalista vanhoista ihmiskoiramiehistä joilla pokkaa piisaa mutta hymy pysyy vaikka stifthammas ritisee.

      Paimenia on nähty kedoilla ja niityillä kukkasia mutta kesää ei erota joulusta kun se torni törröttää ja ne kellot melskaa aina samaa, radionkin ovat vallanneet.

      Pyrin tarkkuuteen ja siksi parasta minkä voin keksiä sille kirotulle ylettimelle olisi olla ohjuksentorjuntakokeiden harjoitusmaali edes jonkin aikaa.






      Poista
  5. Läheisellä tutulla, jota voi katsoa peilistä, oli lapsuus juuri sellaisessa 1 ½ -kerroksessa samaan aikaan kuin perheen isän ammatti ja uskonto oli funktionalismi.

    VastaaPoista
  6. Buckminster Fuller laski joskus 1960 luvun jälkeen (?) että jos sähkövoima verkotetaan ympäri maapallon, niin sähköä riittää kaikille. Käsittääkseni se ei enää onnistuisi ja ilmeisesti väestönkasvun vuoksi. Sellainen mutta-merkki tähän kumminkin, että varallisuus ja kyky rakennella toimivia järjestelmiä on maapallolla hirveän epätasainen. Whole Earth Catalogue on hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurin koje jota on tähän mennessä saatu kootuksi on puhelinverkko.

      Sähköä on tarpeen runsaasti ylittävä määrä.

      Suurten kojeiden suuruus kokee romahduksen kunhan opimme ymmärtämään kuinka luomakunta on koottu.

      The Times - Atlas of the world käy kivasti kahvipöytäkirjaksi jakkaran päälle. Pannu ja pari-kolme mukia ynnä tilpehöörit, kahvia olkaa niin hyvät.

      Tiivis, raskas, kiiltävä, näyttävä, komea mutta käyttökelpoinen ja ennenmuuta tarpeeksi kookas ja lujatekoinen sisältäen kahviserviisin varmasti syrjäyttävän määrän kaikenmaailman kuvia joka puolelta ja siis myös kuvan itsestään. Lisäksi sen koteloa voi käyttää eleganttina paperikorina, se on aina plussaa.

      Kahviteltua voi sen päällä leikata leipää, silputa sipulia, pilkkoa hellapuut, hyppiä golfkengissä, juottaa kissalle olutta, purkaa mopon koneen, valaa kynttilöitä ja nostaa seinää vastaan pystyyn niin saa jousipyssyammuntaan nuolia läpäisemättömän maalitauluntauksen. Todella kätevä kirja, suuresta koostaan huolimatta tai juuri sen vuoksi se vieläpä säästää ihmeen paljon tilaa kirjahyllyssä vaikkei sitä heti huomaakaan. Sitä ei saa sopimaan sinne millään. Joka kodissa tulisi olla useita.

      Poista
    2. Hienokorjaus edelliseen kirja-arvosteluuni, se onkin comprehensive.

      Ilmankos siinä lukee tenth edition. Kymmenes osa, aika painava olis vissiinkai koko kirja sitten, tämä 10 prosenttia siitä tosin oli tarjouksessa hinnaltaan (pieniä rahoja) £125. Missä ne toiset maailmankirjat ovat ja vahtiiko niitä edes kukaan etteivät sekahu? Osamaksulla voisin vaikka ostaakkin mutta vain jos saan selata pikkuisen että minkälaisista maailmoista niissä on juttuja. Uusien tarvehan on kait joko nyt jo ja pian ohi, tai jotain?

      Tarpeellista olla comprehensive atlas of the world tenth edition jos vaikka ei ole mitään muuta muistoa kotoa siellä uudessa maailmassa niin onpahan edes valokuvia ja voi itkaista pikkuisen että maapallo takaisin.

      Poista