Sivun näyttöjä yhteensä

27. toukokuuta 2016

Puun muotokuva




Tilttikameralla otettuja valokuvia Helsingin keskustan taloista kuuluu painetun uuteen kirjaan, jonka joku hyväkäs on lainannut kirjastosta ennen kuin ehdin hätiin.

Jos joku olisi salakuunnellut ajatteluani, hän tietäisi sangen hyvin tarkoitukseni, joka matka paikkaan, josta voi olla poissa.

Kesä tuli kuin kiinalainen matkailija, ihan ajattomalla ajalla. Sen palvelun se teki, että auringon koko julmuus tuli todeksi. Puhe ilmastosta osuu, harhaan. Wallace Stevens osui tässäkin kohdalleen. Suomennoskokoelman nimikin on ”Tämän ilmaston runot”.

Tietääkseni Stevens oli ensimmäinen, joka käsitteli ilmastonmuutosta tieteellisesti. Vuosi oli 1942. Lapsekas Suomen venäläinen runoilija oli julkaissut sata vuotta sitten kirjan maasta jota ei ole. Muuan kolmas ilmoitti olevansa kirjoittamalla matkalla kohti seutua, joka ei ole paikka.

Kun kesä kusi eli toisin sanoen kävi selväksi, että yli juhannuksen riittää päivittäin järjesteltäviä asioita, jotka koskevat maata, puita, vettä ja rahaa, en pidä hyvänä ajatusta paeta maalle,

Puhelinnumeron aion vaihtaa. Mitä se numerolla tekee? Olkoon ilman.

Mutta etsin makuupussini ja muutan katolle. Kun nykyisin on hyviä hiilikuidusta ja dacronista punottuja tuotteita, sellaisilla köysitikkailla voisi ehkä korvata paloportaat. Myrskyöiksi saisi olla telttakangas.

Tämä kirjoitus saa aiheensa ylle otetusta kuvasta, joka on eilispäivältä.

Jo Iktinos ja Kallikrates laskivat aberraatiot. Parthenonin arkkitehtuurin matematiikka voi olla edelleen ainutlaatuinen. Arkkitehtien aloitteesta rakennus on skannattu 3 D -tekniikalla. YoutTube


sisältää kymmenminuuttisen mallinnuksen tulokset. Viimeistään tästä käsittää, että koulussa ennen opetetut pylvästyypit ovat rakenteellisesti perusteltuja. Suomessa on totuttu liikaakin siihen, että merkkirakennusten pylväät ovat koristeita, jotka peittävät oikeasti kantavia rakenteita.

Ateenan temppelistä ei tiettävästi ole löydetty suoria viivoja lainkaan. Heittoa on jopa kymmenen senttiä rakennuksen pitkällä seinällä ja muutamia senttejä pylväissä. Tulos on optinen harha, jonka johdosta viivat näyttävät täysin suorilta. Kauempaa katsoen esimerkiksi katon harja näyttää olevan keskeltä notkolla. Ja se on näköharha.

Ison talon valokuvaaminen on käytännössä mahdotonta, koska kameralla on yksi silmä mutta ihmisellä kaksi. Vaikka Photoshopilla voi pyöritellä perspektiiviä, järjellinen kuva kerrostalosta vaatii erikoisobjektiivin – niitä saa kalliilla – tai palkkikamera kalaisen laitteen, jossa sitä kameran pintaa, jolle objektiivin kokoama kuva heijastuu, voi kallistella. Ja edellä mainitsemani kirja lienee tehty tuolla tekniikalla. Meillä on poikani kanssa tallella Linhof Field, jota käyttäen tuo temppu onnistuu. En usko että sillä kameralla kuvataan enää koskaan. Negatiivin koko on 24 kertaa 36 senttiä.

Valokuvaajan dilemma on tämä: oikaistu kuva talo seinästä ei kuitenkaan ole oikea. Ihmissilmämme ovat tottuneet katsomaan kaikkea kirjaimellisesti silmän korkeudelta. Jos siis saadaan aikaan perspektiiviltään oikea kuva esimerkiksi kuvaamalla kadun yli toisesta talosta, näky on vieras. Kyllä myös arkkitehdit suunnittelevat teoksensa ihailtavaksi jalkakäytävältä.

Puun ongelma, jonka tämän jutun kuva ratkaisee, on juuri sama. Kuva esittää puita ja talon päätyä ja on täysin varmasti jotain sellaista, mitä kukaan ihminen ei ole koskaan ennen nähnyt. Lentokone ei voi lentää noin alhaalla. Nelikopteria ei ole toistaiseksi näkynyt.

Kuva on yksi viidestäkymmenestä, jotka otin puunkaatofirman ison auton nostokorista eilen. Olisi saanut olla parempi sää. Olisi ollut hupaisaa kuvata omakin talo, noston aikana, eri korkeuskulmista. Mutta taksamittari nakutti. Toiset olivat töissä ja hyvää työtä tekivätkin.

Kaksi rakkainta puuta meni. Nyt ne oivat poissa. Emme enää koskaan kohtaa. Vaahtera oli upea. Koivu oli huima.

Muutin mieleni kun kolmaskin asioita ymmärtävä henkilö sanoi, että putkikaivanto vie puolet juurista, ja sitä ei lehtipuu kestä. Mänty on vähän eri asia, mutta ei paljon.

Tulos viittasi vanhaan tosiasiaan eli että runoilijan saa hirttää ilman muuta. Sekä vaahtera että koivu olivat juuresta lahoja ja vaahtera lisäksi halki. Koivu olisi kestänyt pystyssä ehkä viisi vuotta, ehkä vähemmän.

Joku kommentoija on sanonut minuakin ”suvakiksi”. Ehkä siis kuulun suvaitsevaistoon, koska voisin itse suvaita tyvestä 80-senttisen koivun taloni katolla, mutta naapurit ja ystävät pitävät ajatusta huonona. Talo menisi rikki kuin kokoomuspuolue.

Ja tänään on kansainvälinen naapuripäivä.

Minulla on siis nyt teoreettisesti oikeita muotokuvia pihapiirini männyistä ja kuusista. Kovin ne näyttävät vierailta.

Luulen että Parthenon näyttää pulujen mielestä erilaiselta kuin turistien silmissä.

Aivan hitusen kadun, että en ole varakas enkä viitseliäs. Olisi ehkä pitänyt hommata Nikon ja erittäin hyvä pikkuzoom noihin valokuviin, koska tämä kuva antaa vain viitteen vihreän ongelmasta.

Oikeastaan haluaisin valokuvan puusta, joka kasvaa metsässä. Olen yrittänyt sellaista kuvaa neljäkymmentä vuotta, mutta en ole onnistunut toistaiseksi. Isäni yritti valokuvata tunturia ja onnistui kaksi kertaa.

Sopivaa kuvaushetkeä joutuu odottamaan 1 – 3 vuotta. Se aika pitäisi mielellään viettää luontokuvaajien käyttämän kaltaisessa piilossa, mutta puulta ei tarvitse naamioitua. Kuvassa näkyy kuitenkin muutama vieras vihreä. Hyvä alku.

22 kommenttia:

  1. Photoshopissa on erinomaiset työkalut perspektiivin muunteluun (ja moneen muuhunkin kuvalliseen totuuden muunteluun). Tästä päästäänkin sitten valokuvan todistusvoimaan -- pakenevan todellisuuden kuvajainen -- enkä siihen mene. Mutta miksi valokuvan pitää esittää totuutta ja taiteen mielikuvitusta?

    VastaaPoista
  2. Todennäköisesti pähkähulluna ajatuksena kysyn, voisiko siihen Linhofiin laittaa tasoskannerin "filmiksi"? Onko kukaan kokeillut?

    Entäpä jos temppeleiden kaarevuuksia ei olekaan laskeskeltu, vaan ne on rakennettu sen sijaan silmällä? Vanha mummonmökkini on sen verran joka suuntaan vino, ettei siinäkään voi vatupassia käyttää vaan asiat on vaan laitettava sillä tavoin että ne näyttävät hyviltä.

    AW

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti googlata. Olihan tuon skanneritempun joku onnistunut tekemäänkin.

      AW

      Poista
    2. Tuskinpa toimii, koska skanneri kuvantaa lasin yläpintaa. Koska se on lasia, siinä ei näy mitään. Pitäisi ehkä olla ohut mattalasi, mutta epäilen ettei valo riitä.

      Poista
  3. Metsän poika tahdon olla!

    Ihan toinen asia pyörii mielessä: YLE:n tehtävä. Anne Välinoro kirjoitti Aamulehdessä, että Jarmo Mäkelän naapurivalistus loppuu. Onko se yleissensuuria? Jutut ovat olleet mestariluokkaa.
    Toinen tehtävä on lasten ohjelmat, joita ei enää tule, vaikka nykyisin me kaiken maksamme. Lapset harjaantuivat kuuntelemaan satuja, näytelmiä ja lauluja, joita radiosta muinoin tuli. Ehkä se antoi kyvyn tarkkaavaisuuteen, josta koulussa oli hyötyä. Lauantaisin lähetetty lasten toivekonsertti haastatteluineen oli mainio.

    Nyt saamme tyytyä tukahduttaviin nötköttimusan uusintoihin.

    Metsään menee Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun kansa maksaa ja perussuomalaiset vaanii, niin pitää kitkuttaa iänikuista klassista, vaahdota urheilusta ja haastatella soittajapoikia ja -tyttöjä päivät pitkät. Sivistyksestähän kansa ei välitä kunhan tavaraa on paljon.

      Poista
    2. Voisit oikeastaan pysyäkin siellä metsässä sanokaamme vaikka pari vuotta.

      Poista
    3. Ylen lastenohjelmat ovat saatavissa netistä - Areenasta. Ja tämä linee ainut oikea ratkaisu, koska ne katsotaan silloin kuin se perheelle sopii. Ei silloin kun lineaari-TV:n lähetyskaaviossa on sopiva väli.

      Digitalisaatiota nääs.

      Poista
  4. Jos Kemppistä on haukuttu suvakiksi, siitä tulisi olla ylpeä. Minusta nyky-Suomessa suvakki-sana on arvonimi. Itse kannan sitä ylpeästi.

    Hieno kuva!
    /Y

    VastaaPoista
  5. Mihin YLE laittaa meidän rahat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi tuossa ylempänä jo vastasi sinulle.

      Poista
  6. Painoin väärää nappia, ja lähti keskeneräinen kommentti. Saisiko sen pois ja tilalle tämän.

    Viime viikolla kuollut Hugh Honour kirjoitti John Flemingin kanssa hienon, tutun perusjohdatusteoksen Maailman taiteen historia. Siinä on Parthenonista luku, jota kelpaa siteerata: "Parthenon on rohkea ääriviivoiltaan ja hieno yksityiskohdiltaan, se on majesteetillisen vaikuttava ja kuitenkin mittasuhteiltaan niin tarkoin ihmisen fyysisen ja henkisen vastaanottokyvyn huomioon ottava, että se ei tee lainkaan musertavaa vaikutusta; se on suunniteltu sillä tavoin, että kaikki osat ovat oikeassa suhteessa toisiinsa ja kokonaisuuteen. Se edustaa sitä harvinaista abstraktin ajattelun ja aistimellisen tunteen yhdistelmää, joka tulee näkyviin kreikkalaisten parhaissa aikaansaannoksissa."

    Tekijät siteeraavat myös Plutarkhoksen sanoja Akropoliin rakennuksista: "Ne luotiin lyhyessä ajassa koko tulevaa aikaa varten. Jokainen niistä oli jo silloin kauneudessa heti ikivanha, mutta voimansa tuoreudessa niistä jokainen on yhä vieläkin uusi ja vastavalmistunut."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos puolustusministerillä on varusteena laskuvarjo,paukkuliivit ja vihellyspilli, kannattaako vihellyspilli ottaa pois ?

      Poista
  7. JK: "Suomen venäläinen runoilija..."

    Ai perhana, kun Professori heittelee näitä syöttejä kaltaisteni kiusaksi, pilapäin tietenkin.

    Mutta silti: ottaen huomioon, että kyseisen runoilijan vanhemmat olivat kotoisin Närpiöstä ja Perniöstä, nimiltään Matts ja Helena (os. Holmroos) ja kotikieli oli ruotsi, ja kotipaikka Raivola, vaikka molemmat olivatkin Venäjällä aiemmin asuneita, niin enpä menisi pelkän syntymä- ja koulukaupungin (jossa opiskelukieli oli saksa) mukaan nimeämään ruotsiksi kirjoittavaa runoilijaa Suomessa asuvaksi venäläiseksi.

    Toisaalta se selittääkin sen, ettei sitä yhtä pula-aho-ketjulaista valittu leijonajoukkueeseen. Hänhän on Suomessa asuva ruotsalainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se Raivolan Runotar oli eräs nuoruuteni idoleista, mutta nyt hänen runonsa tuntuvat vähän liian mahtipontisilta, ei enää pysty jakamaan sellaista omnipotenssin tuntua.

      Eikös se yksi pula-aholainen ole norjalaista alkuperää? EG

      Poista
    2. Wikipedia:
      (s. 4. huhtikuuta 1892 Pietari, Venäjä – 24. kesäkuuta 1923 Raivola, Kivennapa) oli suomenruotsalainen runoilija. Hän on kansainvälisesti tunnetuin suomalainen runoilija.[1] Hänen runojaan on käännetty ainakin kuudelletoista kielelle.[2]

      Poista
  8. Linhof käyttöön vaikka puiden kuvaukseen! Houellebecqin Maasto ja kartta teoksessa on 30 s alkaen kunnianosoitus Linhofille.

    VastaaPoista
  9. Puista olisi pitänyt ottaa muotokuvia silloin, kun ne olivat kauneimmillaan, elikkä kun silmut olivat juuri puhjenneet. Silloin näkyi puiden muoto, runko ja oksat, joka puulla erilaiset. Aamulenkilläni tuolla joen varressa niitä tuijottelin ja joenmutkan pikku (teko)saarelta ne näkyivät vielä kaksinkertaisina, heijastuivat veteen, kun oli tyyniä aamuja. Kerran laskin 36 eri puuta reittini varrelta, eri muotoisia, värisiä ja kokoisia. Hoidettu puistomaisemakin voi olla tavattoman kaunis, ja täällä on ilmeisesti ollut erinomainen kaupunginpuutarhuri 50-luvulla. Nyt omenankukat rönsyävät pihoilla ennen näkemättömällä tavalla ja hevoskastanjat aloittelevat kukintaansa. Melkein sietämättömän kaunista.

    Naapuri kaatoi komean vaahteransa tuosta rajalta ja nyt ihmettelee, kun näyttää niin tyhjältä. Samalla meni tontin kulmalta yksi vaahtera meiltäkin, kun oli kuulemma roskannut toisen naapurin puolelle. Ei se ihan halpaa ollut, 350 e, mutta kyllä naapurisopua täytyy pitää yllä, vaikka terveiden puiden kaato kirveleekin.

    Männyt ovat uskomattoman kauniita, kun niitä katselee alhaalta päin, riippumatosta, vievät ajatukset jonnekin taivaisiin. EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naapurisi on mitä ilmeisemmin keski-ikäinen nainen, joilla näyttää olevan joku psykologisesti selitettävissä oleva vimma kaadattaa puita. Asia, joka saa vakavia mittasuhteita varsinkin syksyisin kun puut alkavat "likaamaan".

      Poista
  10. Vai on Hugh Honour kuollut. Sittenpähän ei "Honour & Flemingistä" taida enää tulla uudistettua laitosta, ellei sitten joku toinen astu remmiin. Tuota opusta tuli tankattua hartaasti avoimen korkeakoulun [näin siihen aikaan!]tenttiin harrastusmielessä silloin kun A world history of art -teosta ei vielä ollut edes suomennettu. Itseäni häiritsi muutoin mainiossa teoksessa paikoittain esiintyvä höttöinen ylistyspuhe, josta edellä kommentissa esimerkki.

    Kirkkotutkija Markus Hiekkaselta menin kerran rohkeudenpuuskassani kysymään sähköpostitse erästä hämäräksi jäänyttä asiaa (Cluny III:n kohtalo). Vastauskin tuli viikkojen ellei kuukausien päästä ja silloinkin vain siksi, ettei Hiekkasen "omatunto", niin kuin hän sanoi, ollut sallinut jättää kokonaan vastaamatta. Ikään kuin olisin tarvinnut tällaisen oppiherran alentuvaa "sääliä"! - H & F:iin asia liittyy siten, että samassa yhteydessä Hiekkanen ilmoitti, ettei juuri arvosta opusta sen "virheiden" vuoksi. Jäin ihmettelemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miltä osin se kohtalo oli epäselvä? Paikka meni vallankumouksen jälkeen myyntiin, purettiin ja noin 10% jäljellä?

      Poista
    2. Tuolta löytyy hieno Cluny apps - voin suositella
      http://www.paztec.fr/apps/clunyvision/

      Poista