Sivun näyttöjä yhteensä

17. tammikuuta 2016

Tilasto




Statistiikka eli tilastotiede (statistics) on etymologialtaan valtio-tiede. Sitä käytettiin varmasti Saksassa 1770. Katuna-tausta on keskiajalta. ”Status” on lyhenne, ”status rei publicae” eli valtion tila. Sana ja sen käyttö on sama kuin lääkäreillä, ”potilaan status”, joka on vakaa tai vakava.

Verkosta löytyvät Suomen viralliset tilastot. Minulla alkavat olla ne kaikki. Esimerkiksi heti sotien jälkeen julkaistut vuosikirjat sisältävät sellaista tietoa, jota todella ei pidä kiertää eikä jättää huomiotta. Vanhin tällä hetkellä käyttämäni nide on 1879. Edellisvuonna Ivalonjoesta oli saatu huuhtomalla 5,758 kilogrammaa kultaa 57 työmiehen voimin, ja kultagramman saamiseen oli ollut huuhdottava keskimäärin 12,3 kuutiojalkaa soraa (0,4 kuutiometriä).

Vaikkei tee mieli uskoa, että tilastoihin olisi päätynyt likimainkaan uskottavia lukuja, suunta on selvä, kun kuusi vuotta aikaisemmin vuositulos oli ollut 57 kiloa.

Sekä silloin että nyt tiedon tuottaminen oli vallan väline. Osissa Eurooppaa normalisoimisen työ käynnistyi varhain. Jos pitäisi kirjoittaa kotiaine, sanoisin 1800-lukua ”kvantitatiivisen vuosisadaksi”. Rajuin oli kai pankkilaitoksen kehityksen mukana syntynyt aivan uudenlainen käsitys rahasta eli siis rahamääristä.

Se oli ikään kuin vastaus Karl Marxille, jonka yleiskäsite ”pääoma” ei taivu numeroiksi, ja niinpä marxilaisuuden harjoittajat ja heidän lapsensa ja lastensa lapset eivät yleensä olekaan ymmärtäneet, mitä pääoma ja siis kapitalismi tarkoittaa. Se on vaikeaa, kun ei puhuta rahasta, vaan esimerkiksi Suomen pääomapiireillä taisi olla jo 1800-luvulla enemmän velkaa kuin rahaa.

Voiko valtio ottaa tieten tahtoen velkaa, se oli paha kysymys. Suomi otti, varhain. Rotschild lainasi. Rakennettiin rautateitä.

Noilta menneiltä muutoksen ajoilta lienee peräisin hyvin erikoinen termi ”kansantalous”. Se on väistymässä ”taloustieteen” tieltä. Oppihistoriallisesti myös tuohon ”kansantalouteen” sisältyy hallitsemisen vivahde ja normaaliuden taka-ajatus.

Pyrkimys ”normaalin” määrittelemiseen on tietenkin juuri se asia, jonka ranskalaiset, Foucault etunenässä, ottivat tutkittavakseen. Ensimmäisiä kohteita oli ”hulluus” – viimeksi sen mainitessani joku kommentoija pahastui, kun en tähdentänyt, että historiallisesti hulluus, vansinne, la folie, lienee todella ollut erottelun ja siis keskusjohtoisen sorron väline. Onko se sitä edelleen, jää mietittäväksi.

Nimityksiä vaihdetaan joka tapauksessa jatkuvasti. Aina on ollut suosittu keino muuttaa nimityksiä sen sijaan että asioille tehtäisiin jotain.

Minulla on tämä suuri rakkaus vanhempiin karttoihin. (Kartta on vallankäytön väline.) Itseäni ajatellen ilahduin ja sitten petyin, kun löysin Helsingin vuonna 1935 painetusta kartasta mielikuvitusta ruokkivan karttanimen ”Armeijan sikala” ohella toiveita herättävän laitoksen ”ukkokoti”. Tarkemmin katsoen rakennus näyttää jääneen joko Invalidisäätiön tai Meilahden HYKSin päärakennuksen alle. Tiedän, että ensin mainitun nimi on nykyisin jokin muu, mutta minä nyt käytän tuota, koska setäni sai siellä hyvää hoitoa vaikeisiin sotavammoihinsa 40-luvulla. Haagan paloasema on rakennettu upeasti Haagan tulitikkutehtaan paikalle.

Julkinen ja etenkin poliittinen keskustelu on taistelua siitä, kuka saa määritellä kysymykset eli osoittaa ongelmat. Vastaukset ja ratkaisut ovat toissijaisia. Kun niitä alkaa esiintyä, kysymys on jo unohdettu.

Suhtaudun yhä vihamielisemmin sanaan ”innovaatio”. Toivon että edes jokin kulmakarva kohoaisi. Olen nostanut kuukausipalkkaa tuohon sanaan liittyvien asioiden kanssa puuhaamisesta vuosikymmeniä. Ja koko ajan olen ollut sitä mieltä, että tuo sana on journalismin kieltä ja käytännössä peittää enemmän kuin selittää. Kun sekä ”kehitys” että ”edistys” saivat ikäviä sävyjä, hallituskin odottaa ja yliopistot harrastavat ”innovaatioita”.

Ruotsissa oli (oppihistorian kielellä) ”nerokulttuuri” lähes sata vuotta. Nobelin rahoituksella he kehittivät tutkimuslaitoksia, joissa nerot työskentelivät. Svante Arrhenius oli yksi heistä. Ensin hänen fysikaalisen kemian väitöskirjansa todettiin tasolta ala-arvoiseksi, mutta jatkokokouksessa hänelle myönnettiinkin ensimmäisenä ruotsalaisena Nobelin palkinto kemiasta. Sähkön johtuminen nesteissä ja elektrolyysi avasivat mahdollisuuksia, joita alettiin heti käyttää. Hän tuli myös kuvanneeksi 120 vuotta sitten hiilidioksidin vaikutuksen ilmakehään eli kasvihuoneilmiön.

Olisipa hupaisaa, jos joku tutkisi meilläkin historiassa Arrheniuksen kansantajuisia kirjoja, joita luettiin myös suomeksi hyvin ahneesti (Maailman arvoitusta ratkaisemassa, Tähtien kohtalot…).

Neroille naureskelemisen saisi lopettaa.

Tietysti valtiot menivät naurettavuuksiin palvoessaan joitakin tiedemiehiä kuin keihäänheittäjiä. Neroille perustetut tutkimuslaitokset olivat kuitenkin se kaivattu silta valtion ja elinkeinoelämän välille. Suomessa Keskuslaboratorio ja Valio (A.I. Järvinen) toteuttivat paljon siitä, minkä yliopisto laiminlöi. Kauan ennen elektroniikkaa meillä opittiin (Saksasta ja Ruotsista) erinomaisen hyvää sähköoppia, etenkin vahvavirtatekniikkaa, ja saimme syntymään vielä Venäjän sotakonjunktuurin alla menestynyttä metalli- ja konepajateollisuutta.

Innovaatiopuoli on sitten yleensä ollut heikompi. Tietojeni mukaan ensimmäinen Suomessa suunniteltu paperikonekin on vasta 1960-luvulta, ja sekin lienee ollut muunnelma. Ruotsalaiset ryökäleet sitä vastoin suorastaan kehittivät sulfiittiselluloosamenetelmän ja oppivat yhdistämään sellunkeittoon rautateollisuuden aineita ja tuottamaan samalla maataloudelle lannoitteita (kuten tuomaskuona).

Syy suomalaisen keihäänheiton menestykseen muuten lienee Erik Lemming. Tukholman olympialaisissa 1912 suomalaiset käsittivät kultamitalin valtiollisen propaganda-arvon. Joku lienee huomannut, että Lemmingin voittamassa keihäänheitossa vastus olisi heikoin…

26 kommenttia:

  1. Taisi vahingossa tulla A.I. Virtasesta Järvinen.

    VastaaPoista
  2. Tilastoistahan on tullut poliittisen taistelun kiivaita välineitä ihan viime kuukausina.

    Tästä saatiin oikein hyvä demo kun Hazard ja Tynkkynen kävivät dialogiaan telkussa muutama päivä sitten. Toisella oli ideologiaa, idealismia, toisella tilastoja, numeroita.
    Toinen sanoi että numeroilla ei ole juurikaan merkitystä, toinen että totta kai on. Ei ihme että päädytään eri johtopäätöksiin kun ajattelun väline on noin eri.
    Molemmilla oli vahvoja arvoja, mutta kuva todellisuudesta oli kovin vastakkainen kun toinen perustaa ajattelunsa siihen millainen todellisuuden tulisi olla (idea) ja toinen siihen miten todellisuus esiintyy (numerot).

    Tilastoista onkin tullut salaista tietoa viime aikoina ainakin sen perusteella että noita tilastoja ei julkaista ilman (toivottua?) tulkintaa. Kansan omaan kykyyn hahmottaa käppyröitä ei uskota. Tarvitaan tilastopapisto, oikealla tulkinnalla varustettuna. Sitten on se kuluneisuuksien kuluneisuus: mikään ei valehtele enemmän kuin tilasto. Sillä voidaan vähätellä faktoja mielivaltaisesti miten sattuu.
    Entä ideologismi sitten?

    Väestötieteilijät ja heidän väestötilastonsa taitavatkin olla nykyajan kuumimpia agentteja. Jos se tieto että erään eteläisen maanosan väkiluku tulee tämän vuosisadan aikana nelinkertaistumaan nykyisestä (jo) miljardista neljään miljardiin on rajua tavaraa. Niin raju että keskiluokan ykköshuolenaiheeksi onkin hienosto sujautettu huoli merenpinnan metrin tai kahden noususta. Sille voi sentään yrittää tehdä jotakin. Mutta niin vain on käynyt että väestöasiat ovat kadonneet keskustelusta lähes kokonaan. Onko ongelma ratkaistu? Ei. Se on moninkertaisesti vaarallisempi kuin vanhan kunnon Rooman klubinkaan aikana. Silti, hiljainen kevät.

    Numerot voivat tosiaan vaarantaa maailmankuvamme. Tosin niiden merkitys voidaan aina kieltää. Ideaa ja suunnitelmaa vailla tilasto on hengetön, mutta todellisuuden kirjattavissa oleviin tihentymiin perustamaton idealismi lienee se kaikkein vaarallisin huume. Siitähän on jo meillä historiassa vahvat näytöt. Mutta ei kiinnosta.

    Laskekaa nyt edes jotain yhteen ihmiset hei!

    jk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanan "tieto" käyttäminen lineaarisesta käyränjatkeesta on pöhköä. Ei räjähtänyt Euroopan eikä Kiinan väestökehitys, enkä usko että räjähtää Afrikankaan.

      vuorela, tampere

      Poista
    2. Kun miljoonat afrikkalaiset yrittävät kaikin keinoin paeta omaa kurjuuttaan Eurooppaan, niin olisiko nyt taas eurooppalaisten aika mennä Afrikkaan?

      Poista
    3. Suomikaan ei tule muuttumaan. Vuonna 2222 saunotaan edelleen ja syödään mämmiä, saunojien ihonvärin erottumatta mämmistä tosin...

      Poista
    4. Siinäpä luotettavaa tietoa.

      Poista
    5. Totta vuorela, tampere, mutta jos ja mitä todennäköisemmin kun se käppyrä kuitenkin ylettää tällä vuosisadalla sinne saakka minne se on prognosoitu (mm. YK sitä mieltä) niin sitten se reaaliaikaiseksi totuudeksi muuttuneena on jo hyvin kipeä totuus. Eikä enää pekulaatiota.

      Kiinalla on toimiva hallinto. Sillä oli ja on mahdollisuus vaikuttaa väestöönsä. Niinhän se fiksusti tekeekin, säätelee sitä koko ajan.
      Euroopan etninen, alkuperäisasukasväestö on laskussa, se tiedetään myös. Mutta jos ne kolme miljardia eli kolmetuhatta miljoonaa syntyyy Afrikkaan niin tapahtunee juuri se mitä saksalaisprofessori Gunnar Heinsohn on laskenut.
      Jos ette tunne miehen ajatuksia niin google. Toivon proffan olevan todella, todella väärässä. Linkola käsittääkseni tietää ettei ole.
      Sen verran voin kertoa tuon tämän ajan Karl Marxiksi sanotun miehen ajatuksista että hänen mukaansa demografinen peli on Euroopassa tämän vuosisadan puoliväliin mennessä jo pelattu. Loppuun. No, toisen alku on toisen loppu, ja päinvastoin. Mitäpä sitä murhehtimaan lasten ja lastenlasten puolesta tuollaisilla kamalilla asioilla. Noiden pilttien puolesta on se sopivampi pelko: merenpinnan metrin tai kahden nousu. Se on kivempi.

      jk

      Poista
    6. Laiturirakennusalan yrityksiä ehken hidun mietimmekin me. Hemmetti, mä alan oleen sillä kannalla että jk on oolrait. Se on tietysti sivistyny ja epäilen että siviilissä oma ittensä. Voiks luottaa, aika vaikee? Antediluviaalisuus aika korkeaa tasoa.

      Poista
  3. "Tieteen työmailta" – kuulostaapa aivan mahtavalta kirjasarjan nimeltä! Googlasin sen verran, että sarjassa on esiintynyt eri alojen tiedemiesten kuvauksia töistään.

    Innovaatio-sanasta olen samaa mieltä. Se vie ajatuksen irrallisiin keksintöihin, kun oikeasti kaivattaisiin rakenteellisia uudistuksia ja uskallusta katsoa korkeammalta.

    VastaaPoista
  4. Hauska kirjoitus vaikeista asioista. Minulle vaikeista, ei kaikille.

    Jo pitkään olen pohtinut miksi kaikki asiat maailmassa ovat niin monimutkaisia, ettei niistä saa tolkkua. Ne eivät kulje tasatahtia eteenpäin, vaan aiheuttavat, ja ovat aina aiheuttaneet ihmisten välisiä konflikteja.

    Miksi yksi maapallon koneistoista, ihmiskunta, ei puhalla samaan suuntaan oman onnensa saavuttamiseksi, vaan päinvastoin hajoaa erilaisiksi osasiksi, milloin suuriksi, milloin pieniksi kokoonpanoiksi, joiden ainoa tehtävä tuntuu olevan saada itselle valtaa ja menestystä toisten kokoonpanojen tuhoamiseksi. Alkeistyökalu tässä hamuamisessa on jo juuritasolla yleisesti käytetty EIPÄS-JUUPAS menetelmä. Se johtaa väistämättä aina suurempiin tai pienempiin ongelmiin, ja sen osapuolet ovat lopulta valmiita tuhoamaan kaiken muun, paitsi itsensä.

    Käyttövoimana ja suunnannäyttäjänä on yhteinen tekijä: raha. Nyt lähestytään jo jollain tavoin hämärästi Svante Arrheniuksen Maailman arvoitusta ratkaisemassa, kuvan paikalle sijoitettua opusta.

    Mutta minulle henkilökohtaisesti ei selvinnyt, kertooko Kemppinen kirjoituksessaan tuon kirjan sisältöä, vai haluaako hän sen pohjalta valaista arvoitusten ratkaisemiseksi muodostuneita menettelytapoja ja niihin liittyviä asioita termeineen. Joka tapauksessa hän siirtyy sujuvasti asiasta toiseen, jotka saattavat olla tärkeitä, mutta jotka jo sinällään vaativat asioihin vihkiytymistä ja tekevät kaiken olennaisen entistä mutkaisemmaksi ja vaikeammaksi tajuta.

    Ilman Kemppisen kirjoituksesta heijastuvaa tiedon ja asiantuntijatason varmuutta, tyydyn siksi esittämään oman vaatimattoman ja ehkä harhaisenkin löydön syystä, mistä kaikki tämä sekaisuus ja monimuotoisuus, tekojen ja termien täyttämän maailman sisäinen kokoonpano yhteentörmäyksineen ja huonoine tuloksineen johtuu.

    Jotenkin tuntuu, että syy on hyvin yksinkertainen. Ja se löytyy ihmiskunnasta itsestään. Se löytyy jokaisesta siihen kuuluvasta ihmisestä. Se löytyy uskonnoista ja maitten hallituksista. Ja kaikesta muusta ajattelun arvoisesta asiasta.

    Ihminen on laumaeläin. Ihminen on yksilö. Täsmälleen saman asian nähdessään hän näkee sen eri tavalla. Kokee sen eri tavalla. Tulkitsee sen eri tavalla. Ja jos joku ajattelee asiasta samansuuntaisesti, ajatus vahvistuu. Jos löytyy useampia samaan tapaan edes suunnilleen ajattelevia, voidaan perustaa jo yhdistys, jne. Koskaan kaikki ihmiset eivät ajattele täysin samalla tavalla. Aina on vivahde-eroja. Siitä kaikki johtuu, eripuraisuudet, yhteentörmäykset, konfliktit, sodat, tappamiset.

    Olenkohan minä viimeinen ihminen, joka ei ole tätä ”löydöstä” jo kauan sitten tehnyt. Olenko niin yksinkertainen, etten ole huomannut edes etsiä mitään syytä. Olen.
    Mutta sitä kivemmalta tuntuu, kun on tehnyt jonkun ”suuren” keksinnön.

    En vaadi patenttia. Saa ajatella ihan eri tavalla. Mehän olemme kaikki ihmisiä! : D













    VastaaPoista
  5. Ad Omnia: Kahnemanista ks. tämä blogi 2008, 2014.

    Merkillepantavaa ja kiitoksen arvoista on että kirja suomennettiin 2014.

    VastaaPoista
  6. Velka ja pääoma. Useimpien on vaikea ymmärtää, että velka ja pääoma ovat veljiä keskenään ja yhtä ei voi olla ilman toista. Yhden velka on aina jonkun toisen pääomaa. Kun rakennetaan tehdas, joka säteilee hyvinvointia ympärilleen, tarvitaan aina hirmuisesti velkaa. Suomessa ei ole koskaan rakennettu yhtäkään tehdasta ilman velkaa. Se on ainoa nopea tapa luoda uutta pääomaa. Hidas tapa on investoida koulutukseen. Tämä hallitus leikkaa molemmista tavoista ja kuvittelee tekevänsä hyvän työn.

    VastaaPoista
  7. Pelkääminen on hullua. Hullujen pelkäämiseen sopii perustaa jotakin kätevää. Käytännöllisen teorian, vaikkapa.

    Nyt on proffa konvehtikaivoksellaan osunut tummaan suklaasuoneen.

    Numerolukutaidottomuutta sekin on että mittaa itselleen enemmän, lisää, varmuuden vuoksi vielä vaan.

    Makkaratalon pysäkillä näin Sirkan. Se saa neljäsataa kuussa edunvalvojalta. On sillä luukku. Se on aina se sen "anna vähän rahaa". Nyt mä kysyin siltä et ku sulla on hima ja neljähunaa kuussa ni kuinni? Skuru tuli mut se ehti ihan hyvin sanoa "kouvolan lippuun".

    Kouvolan lippuun. Jeesatkaa Sirkkaa. Se on ollu mestoilla tosi pitkään.

    Panttivankitilanne vai motti? Mä muuten osaisin olla panttivanki. Motista murtaudutaan ulos taistellen.

    VastaaPoista
  8. Mikä tiedotus nostattaisi eniten intohimoja ?

    "Kuntamme perustaa.."
    -"..urheilulukion"
    -"..nerojen lukion"
    -"..innovaatiolukion"
    -"..kapitalistilukion"?

    Oletan 2. ja 4.

    VastaaPoista
  9. Kullanhuuhdontatilastoja lienee omalta osaltaan lihottanut Tove Janssonin veli Per Olov, s. 1920, joka pari vuotta sitten kertoi nuoruudessaan huuhtoneensa Lapista kultaa noin 4,5 kiloa. Tämä pääkaupunkilaispoika oli ihmeekseen huomannut "pärjäävänsä" sodassa, ts. suksilla ja metsissä, ja oli sitten sodan jälkeen löytänyt myös Lapin, ja kun ei ollut koulutusta eikä ammattia, niin se kulta oli tullut tarpeeseen. Oli hän sitten voittanut valokuvallaan jonkin kilpailun Ruotsissa, ja valokuvauksesta oli tullutkin varsinainen ammatti. EG

    VastaaPoista
  10. Ensimmäinen suomalainen paperikone oli käsittääkseni Veitsiluoto Ykkönen joka oli ylösajettu 1955. Tämä on mainittu Olli Kivisen isästään Lauri Kivisestä kirjoittamassa kirjassa. Kun paperikone oli ylösajettu 1955, se tarkoittaa että suunnittelu oli alkanut heti sotakorvausten jälkeen 1952.

    VastaaPoista
  11. Ettei tuo "Ukkokoti" ole vilahtanut jossain Mika Waltarin teoksessa?
    http://albumit.lasipalatsi.fi/suomi/kuvakortti.html?photo_id=12312&action=comment

    VastaaPoista
  12. Mitäs siinä kartassa on sörkän kohdalla?
    Helenan vanhainkoti
    Vanhainkoti sijaitsee Helsingissä osoitteessa Hämeentie 55 ja kodin on rakentanut vuonna 1913 Venäläinen Hyväntekeväisyysyhdistys Suomessa r.y. Päärakennus yhdessä sivurakennusten ja pihan kanssa muodostavat ainutlaatuisen kulttuurihistoriallisen kokonaisuuden vain parin kilometrin päässä Helsingin keskustasta.

    VastaaPoista
  13. En oikein ymmärtänyt, miksi Lemmingin voittamassa keihäänheitossa "vastus olisi [ollut] heikoin", mutta kaipa väitteeseen jokin rationaalisuus sisältyy. Molempien käsien keihäänheiton yhteistuloksessa suomalaiset joka tapauksessa saavuttivat kolmoisvoiton myöhemmän ns. vapaussoturi Julius Saariston johdolla.

    Lemmingin kuva jäi puolen kuudettakymmenettä vuotta sitten silloisen pikkupojan näkömuistiin Jukolan Huippu-urheilun historiaa viikosta toiseen lehteillessä: murheellisina riippuvat viikset ja "hitlermäinen", niin ikään roikkuva etutukka. (Minkähän vuoksi muuten Ruotsin lipun värit 1910- ja 20-luvun valokuvissa aina näyttävät käänteisiltä, ikään kuin 1918 hyväksytyssä Suomen lipussa? Selityksen olen nähnyt mutta unohtanut.)

    Wikipedian mukaan Lemming näkyy kuolleen 50-vuotiaana vuonna 1930 vuonna 1918 sairastamansa espanjantaudin jälkitauteihin. Erikoiselta tuntuva kohtalo. Eipä silti, Eila Linnanmäen tutkimuksessa "Espanjantauti Suomessa" muistaakseni kerrotaan, kuinka tautia potevat jossain päin pohjoisessa Suomessa vasiten lähtivät reuhtomaan talvipakkasessa kilpajuoksua. Vuosisadan alun (j. alfred-)"tannermaista" desperedo-mentaliteettia! Tai voisiko verrata Haavikon säkeisiin: "Niin kuin laivan nimi on Eläköön, niin surutta!" (tms.)



    VastaaPoista
  14. Keskusvallan velkaantumista meilläkin on ollut pitkään, esimerkiksi Kustaa Vaasan manööverit (velan antajana Lyypekki) ja Sveaborgin rakentaminen (Ranska).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen ymmärtänyt niin, että Viaporin rahoituksessa oli kyse Ranskan poliittisista syistä Ruotsille myöntämistä subsidioista, ei lainasta. Vrt. esim. Jussi T.Lappalainen: "Ranskan vuosina 1747 - 1765 liittolaiselleen Ruotsille osoittamasta huikeasta 90 kultatynnyrin avustuksesta peräti 67 upotettiin Viaporin varustuksiin."

      ("Kultatynnyri" oli esim. Carlsson-Rosénin mukaan hyvin suurista summista käytettyu laskennallinen yksikkö, niin että "tunna guld" vastasi 100 000 taaleria hopearahaa, alun perin 100 000 riikintaaleria.)

      Poista
  15. "(Minkähän vuoksi muuten Ruotsin lipun värit 1910- ja 20-luvun valokuvissa aina näyttävät käänteisiltä, ikään kuin 1918 hyväksytyssä Suomen lipussa? Selityksen olen nähnyt mutta unohtanut.)"
    Silloin ei vielä ollut pankromaattista filmiä.
    http://www.valokuvataiteenmuseo.fi/fi/tietopalvelut/ohjeita/10387

    VastaaPoista
  16. Tiedon salaaminen ja erityisesti tilastotiedon salaaminen on vallankäytön väline. Eläkkeensaajia tässä maassa oli vuoden 2014 lopussa noin 1,4 miljoonaa, luvussa eivät ole mukana osaeläkettä tai perhe-eläkettä saavat. Netistä ei löydy tietoa paljonko oli eläkemediaani eli paljonko sai eläkettä seitsemässadastuhannes eli keskimmäinen eläkkeensaaja, kun bruttokuukausieläkkeet pannaan jo-noon pienimmästä suurimpaan. Eläkkeen keskiarvo kyllä löytyy: se oli bruttona 1588 euroa kuu-kaudessa. Eläkemediaani oli ilmeisesti paria sataa pienempi, koska takuueläke oli melko tarkalleen 750 euroa kuukaudessa. Eläkemediaani paljastaisi eläkkeiden räikeät erot, joihin ei ole kiinnitetty huomiota eläkelakipaketteja laadittaessa. - JIR

    VastaaPoista
  17. Sulfiitti- ja sulfaattimenetelmän eroista on sievistelty sanonta sulfat luktar inte mat mutta olen kuullut myös muistisäännön sulfit luktar fin men sulfat luktar som fan.

    VastaaPoista