Sivun näyttöjä yhteensä

26. lokakuuta 2013

Taksijonossa





Matkalla kirjamessuille (Jalava, Art House, hyvin yleisöä) eksyin Pitäjänmäellä kahdesti. Tiedän: Pitäjänmäellekään ei joudu kuin eksymällä. Kävin kuitenkin vaihdattamassa renkaat ja päättelin, että tämä johtuu laihtumisesta. Kymmenen kiloa ihan vahingossa pois, ja henkselit tänä vuonna hankituissa sammareissa. Joten ajoin pirssillä Pasilaan. Siellä oli ennen kaksi laitosta eksyksissä oleville, kirjasto ja hovioikeus.

Kotiin tultua sain kuulla, että nyt on haukuttu uudempaa kaunokirjallisuutta, onneksi vain Suomen Kuvalehdessä. Huvituin kirjoittajan eli erään Kylänpään tai Melenderin ajatuksista.

Jompikumpi mainitsi viihteellisyyttä suomiessaan, ettei ennen olisi voinut kuvitellakaan jotain Paavo Haavikkoa Uutisvuodossa.

Vähän he tietävät. Paavo Haavikko eli kuin Uutisvuodossa, vaikkei kameroita näkynyt eikä äänentallennuslaitteita kuulunut. Hänen bravuurinsa oli kasata villejä väitteitä asiallisista ilmiöistä. ”Kansakoulu ja konekivääri ovat olennaisesti sama keksintö.” – Vai onkohan tuo minun lauseeni?

Aina käypä määritelmä kirjallisuudesta on ettei se tarkoita mitään vaikka kuulostaa hyvältä.

Otava kuuluu poistaneen Kuvalehden ilmaisnumerot messutiskiltään. Kuka siellä nyt hölmöilee? Ei mikään edistä kirjallisuuden menekkiä niin hyvin kuin epäasiallinen hyökkäily. Tässäkin jutussa oli vessapaperirullat ja kaikki. Tuon kielikuvan otti käyttöön Agathon Meurman luettuaan erään A. Kiven romaanin. Hän sanoi joutuneensa viskaamaan niteen tuleen, koska sen paperia ei voi käyttää… pyyhkimiseen. Se kun vuotaa ja huuruaa sitä itseään.

Lukija tahtoo olla eri mieltä. Lukija mieltyy arvioituaan kirjoittajan taitamattomaksi ja kustantajan avuttomaksi. Eihän mikään hivele niin itsetuntoa kuin perusteeton ylemmyydentunto.

Tällä kirjoituksella en itse pyri arvioimaan kirjallisuutemme suuntaa enkä suuruutta. En ole lukenut riittävän järjestelmällisesti, eikä minulla ole sellaista tarkoitustakaan. Lukijani ovat niin hyväntahtoisia, että heille kelpaavat hyvin valitut palat.

Mutta ajatus kirjallisuuden viihteellistymisestä ja toisarvoisesta mediajulkisuudesta ei ole uusi. Francois Rabelais mainosti, mesoi ja kehuskeli kirjoillaan 1500-luvun puolivälissä väittäen, että niitä on myyty Frankfurtin kirjamessuilla enemmän kuin Raamattuja. Kirjamessuja siis tosiaan pidettiin Frankfurtissa uskonpuhdistuksen aikana ja sen jälkeen. Aikanaan ne siirtyivät Leipzigiin ja sitten toisen maailmansodan jälkeen taas Frankfurtiin. Heikki Reenpä mainitsi kahlanneensa messuilla kumisaappaissa rauniotalojen keskellä. On Frankfurtin keskustassa nytkin rauniotaloja, mutta niissä asutaan ja pidetään konttoreita.

Viihteen pelkääjät jättävät huomiotta, että esimerkiksi jumalanpalvelukset olivat vielä sata vuotta sitten puhtaasti viihteellisiä. Kun kirkolle tultiin mm. juomaan ja tappelemaan, nuo kevyet kolme tuntia olivat sopiva viihdetilaisuus, jonka aikana pystyi keräämään voimia uusiin ilkitöihin. Suurinta viihdettä olivat tietenkin hirttäjäiset ja muut julkiset teloitukset.

Kirkonmenojen viihdearvo näkyy ja kuuluu vanhemmasta – itse asiassa myös uudemmasta – kaunokirjallisuudesta, joka vilisee hengellisen kirjallisuuden kielimuotoja ja etenkin nuhde- ja kiitossaarnan dramaturgisesti oivallisia paisutuksia ja huipennuksia. Esimerkiksi Väinö Linna, hengellisesti mieskohtaisesti tiettävästi penseä, käytti niitä liikaakin.

Voiko ihmisen saada lukemaan hyvää kirjallisuutta taksijonossa? Anteeksi arvostetun äidinkielen opettajat, mutta ei voi. Ei ainakaan, jos puhe on vapaaehtoisesti lukemisesta. Kirjallisuus jota luetaan kulkuneuvoissa ei ole hyvää. Hyvällä tarkoitan lukijan käsitystä enkä sitä, mitä Kuvalehti tai Hesari ovat keksineet väittää hyväksi, enkä varsinkaan sellaista, mitä on touhuttu kaikille lukeville kansalaisille tärkeäksi.

Absolutistinen estetiikka kuoli kauan sitten. Sen tilalle ei ole tullut relativismi. Mielipidejohtajat vain väittävät edelleen, että joka ei tottele heidän osoituksiaan, vaipuu kaiken suhteellistamisen löyhkäävään rämeeseen. He siis ymmärtävät myös yleisen suhteellisuuden väärin. Jos he olisivat ymmärtäneet Einsteinia tai hänen lukuisia hyviä sananselittäjiään, he napsauttaisivat suunsa kiinni. Liike on liikettä jonkin suhteen, esimerkiksi eri nopeudella liikkuvan havainnoijan. Sen laskeminen, mitä kosmologisesti kenties merkitsi paikallaan pysyminen, ei heiveröinen matematiikka riitä. Siis: joka väittää toisten etääntyneen perityistä arvoista, jättää mainitsematta, kumpi on liikkunut, väittäjä vai väitteen kohde.

Menkää ihmiset messuille. Kirjan katoamisesta ei ole siellä tietoakaan. Kassoille tosin oli kovat jonot. Minultakin jäi sienten sukupuolielämää käsittelevä uutuusteos ostamatta (Gaudeamus). Hankin sen kyllä jahka jaksan kantaa kotiin Konepajatekniikan käsikirjan I-III.

Vain tämän kustantajan tilaaman käynnin takia vältyin taloudelliselta menetykseltä. Olin ajatellut hävittää tavalla tai toisella suomenkielisen ja suomenruotsalaisen lyriikan kokoelmani. Kirjat ovat ensipainoksia, useat omistuskirjoituksin. Tulin nyt katsoneeksi Antikasta, että nuohan piru vie pyytävät monista kirjoistani viisikymppiä tai satasen. Ostankin kärryt ja alan kaupitella niitä osotoskeskuksissa! Ja omia kirjojani samalla.

Kuvateksti: lehdet lehtiä.

17 kommenttia:

  1. Niin,

    Jos katsoo kirjaston eteisessä olevaa kasvavaa ilmaiskirjapinoa (kierrätettävät kirjat) huomaa internetin vaikutuksen konkreettisesti. Ei kuitenkaan tarvitse olla edes viisas jotta tajuaa että joskus kirjoja vielä arvostetaan samoin kuin vinyylilevyjä nykyään.

    Tarvitaan vain kuivahko ja sopiva tila johon ne kirjat varastoidaan, ja sitten joskus lapsenlapsenlapset voivat panna rahoiksi.

    VastaaPoista
  2. Kirjaan on tosiaan jäänyt erikoista arvovaltaa menneisyydestä.
    Televisiokameroiden edessä ja tuomioistuimessa voi selittää niitä näitä, mutta sitten kirjassa kerrotaankin asiat niin kuin ne on.

    Nytpä odotellaan kirjaa entisiltä mestarihiihtäjiltä. Minä ainakin pistäisin rahoiksi. Tulihan se tuomiokin jo, ettei sitä kai tarvitse enää murehtia. Ehkä jo ensi jouluksi ?
    Jorma Ollila näytti esimerkkiä, kun paljasti, ettei ne optiot ja bonukset alaisia pahemmin sitouttaneet tai puuhakoittaneet. Vuosia aiemmin moderneissa medioissa hän oli kertonut tai antanut ymmärtää aivan muuta.

    VastaaPoista
  3. >>Tulin nyt katsoneeksi Antikasta, että nuohan piru vie pyytävät monista kirjoistani viisikymppiä tai satasen.<<

    Niin ne tekee. Varsinkin omisteilla olevista pyydetään tuplasti hintaa.

    Veit sitten halvalla osan jo myyntiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilepa myydä huuto.net'issä. Siellä markkina mittaa oikean hinnan. Huono puoli: joudut itse postittamaan. Siihen ovat omiaan Postin Helposti-kuoret.

      Poista
  4. Umberto Eco sanoi, että kirja on kuin lusikka tai vasara: sen käyttöliittymää ei voi olennaisesti parantaa, kun se on kerran keksitty. Sähkökirjatekniikka kehittyy ja sähkökirjat tulevat yleistymään, mutta perinteisetkään kirjat tuskin katoavat aivan lähiaikoina.

    VastaaPoista
  5. Minulle erittäin kiinostava teema. Taksijonossa lukemisesta. Pietarilaiset rakastavat metrossa lukemista. Ainakin noin 8 vuotta sitten vielä rakastivat. En pysty sanomaan lukivatko he hyviä kirjoja, mutta kun niitä lukijoita oli niin paljon, monet varmasti lukivat hyviä. Viihtellisyyden argumenttia käytti Viron kultuuriministeri pari vuotta sitten paljon, kun hän päätti ottaa kirjastoilta pois päätösvallan käyttää itse omia rahojaan tilatessaan uusia kirjoja. Kirjastojen työntekijät nimittäin tunsivat hyvin asiakaansa ja yrittivat tilata kirjoja joita nämä lukivat. Kulttuuriministeri, taskufyyreri niin kuin kaikki nykyisen halliuksen jäsenet, päätti, että ihmiset saa kehittymään, jos "viihteellisten" sijasta tilataan "arvokkaita". Tietysti arvokkuuden päätti ministerin luotu komissio joka koostaa nyt tietyn listan kirjoja kaikille kirjaistoille pakollisiksi. Tapahtumien kulku oli tyypillinen nykyiselle Virolle.
    Viihtellisyys on kirjallisuuden kuvailuksi huonoin sana. Minulle viihteellinen on hyvä asia, se on se minkä kanssa mä viihtyn. Siinä mielessä ministeri saavutti päämääränsä - ihmiset eivät enää viihtyneet niin paljon kirjastossa. He nimittäin jättivät nyt kirjat lainaamatta. Viihtellisyys on täysin suhteellinnen, kuten herra Kemppinenkin toteaa. On totta, että ihmisen maku, äly ja muu sellainen kehittyy muun muuassa kirjojen avulla, mutta ihmisen pitää itse vähitellen nousta korkeammalle. Sarjakuvia ei korvata Hegelillä. "Viihtellisyyden" käyttäminen kirjojen kuvailussa on kuitenkin yleisempi, kuin yksi Viron ministeri. Kuulin tätä käytettävän myös Tamperen yliopiston kirjallisuuden luennossa. Minusta olisi rehelllinen ilmaisu "halpa" tai "huono". "Halb" muuten tarkoittaakin viroksi "huono". Mutta "huonoa" kapulakielessä ei käytetä, koska se kuulostaa epätieteelliseltä ja paljastaa ministerin ylemmyyskompleksin kansaansa kohtaan.

    VastaaPoista
  6. Suvikultaan tuollainen Himskatti joutaisi, jos sitä vielä valmistettaisiin, sanoi Jyrkiboy Jutalle tämän syytettyä häntä kissan rääkkäämisestä ja jatkoi todeten, että katti on opposition juoni ja siksi sitä joutaakin vähän pyöritellä pään yläpuolella vauhdin saamisesksi, jotta kastraatti lentäisi sinne mistä on tullutkin eli Persujen hiekkalaatikkoon...
    ... jatkuu ...

    VastaaPoista
  7. Taksijonoon tai metroon saattaisi sopia elämäkerta Bonhoeffer. Pastori, marttyyri, näkijä, vakooja. Ainakin äkkiseltään selailtuna kirja vaikuttaa laadukkaalta tekeleeltä, vaikka kirjoittajana on minulle tuntematon jenkkikirjallisuusmies Eric Metaxas. Plussana mediatutkijamme Veijo Hietalan suositus siitä, että hän jaksoi lukea sitä poikkeuksellisesti junassa, missä yleensä lukee pelkästään iltapäivälehtiä. Hietalan mukaan hän sai kirjan kautta uudenlaista näkökulmaa kolmannen valtakunnan Saksaan.

    Boenhoeffer on selvästikin ollut poikkeuksellinen ja vaikeasti lokeroitava persoona, ei konservatiivi eikä liberaaliteologi. Tapani Ruokasen mukaan Bonhoefferille kirkkokuntien rajat eivät olleet merkitykselllisiä, eikä hän ensimmäisenä rientänyt kysymään kohtaamaltaan ihmiseltä oliko tämä uskossa...

    1930-luvun alussa B vieraili Yhdysvalloissa, missä tykästyi erityisesti mustien kulttuuriin. Hänelle, yläluokkaiselle saksalaiselle älykölle, rasismin todellinen luonne näyttäisi auenneen silloin. Siellä Bonhoeffer havaitsi sen, mikä Saksassa oli vasta iduillaan, mutta muutamassa vuodessa muutti kaiken. Mustien asema tuntui käsittämättömän huonolta oman maan juutalaisiin verrattuna, joiden sosiaalinen asema vielä 1930-luvulle tultaessa oli suhteelisen vahva. Bonhoefferin osallisuus Hitlerin salamurhahankkeeseen lienee useimmalle tutumpi, samoin kuolemantuomio ja teloitus yhdessä mm. amiraali Canariksen ja eräiden muiden saksalaisupseerien kanssa aivan maailmansodan loppuvaiheissa.

    Miinuksena kirjan hinta ostopaikasta riippuen n. 40-50 e. Kovakantaisena ja 600 sivuisena kohtalainen järkäle.

    VastaaPoista
  8. Kuulitoukaja on todistanut oikein: ennen entiset leningradilaiset, nykyisin pietarilaiset, olivat todella kiinnostuneita kirjallisuudesta ehkä enemmän kuin muista taiteenaloista. Heillä oli lukemisen ja kirjallisuudesta puhumisen himo, uskaltaisin sanoa, sillä he täyttivät lukemalla tyhjiötä, jonka he tunsivat elämässään.

    Mutta nykyisin, uskallan väittää, tuon tyhjiön täyttää raha ja tavarat. Tähän johtopäätökseen olen tullut omakohtaisen, tosin yksittäisen tuttavuuden perusteella.

    Henkilö, jonka kanssa oli mukava keskustella kirjallisuudesta (tunsi kaikki venäläiset klassikot ja kertoili heistä), on muuttunut. Nykyisin hän puhuu mieluummin urheiluautoista, Italian lomamatkoista, on ostanut uuden asunnon entisen vähän rähjääntyneen, Nevan rannalla, sijainneen kerrostalohuoneiston tilalle. Enemmän häntä houkuttelee materia. Onhan uutta, että saa kaikkea, pääsee jopa matkustelemaan.

    Suomessa kehitys voisi olla jo päinvastaista. Olo voi tuntua tyhjältä, vaikka on kaikkea "maallista".

    Mutta kaupallisuus rehoittaa täälläkin. Inhoan sen takia mm. kirjamessuja. Minua ei saisi sinne millään. Kerran olen ollut ja se riitti. Kesti monta päivää ennen kuin selvisin siitä humusta ja hälystä, joka täytti pään ja koko olemuksen.

    Mikä muu kirjamessut on kuin suuri, paljon mainostettu kaupallinen tapahtuma! Ristiin rastiin siellä kaikuvat kovaääniset, houkuttelevat: tule tänne, ei kun tänne! Ja siinä ihmisvyöryssä huojut itsekin sinne, tänne.

    Minulle akateeminen kirjakauppa riittää täysin. Nytkin, messujen aikaan, siellä oli kohtuullisen hiljaista. Sai rauhassa tutkia uutuuksia. Selailla kirjoja. Jotkut istuivat lepopaikalla lukemassa niitä. Sain kuin sainkin pokkarin, jota mielin, ilman hälyä. Se on ihailemani kirjailijan Alice Munron teos: Viha, Ystävyys, Rakkaus. Ei pelkkää viihdettä.

    VastaaPoista
  9. Syksyn tuuli oli jättänyt riipimättä yhden kellastuneen raidan harjun kainalossa lepäävän järven rannassa. Ylempää polulta näytti siltä, että kokon kuvajainen olisi loimottanut järven peilissä. Vastaan tuli myhäileviä koiria vetäen hihnassa punaposkisia perheitä. Auringon kvantit tuikusivat päin näköä sunnuntaisesti. Olin lenkillä.
    Eilen sain kirjakaupasta kainalooni Matti Salmisen ja Laaksosen Helin.

    Normaaliajassa Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  10. Väännetään valistukseksi auki Kemppisen tekstin mutkasta pilkottava fakta, että sanat messu (likipitäen sama kuin jumalanpalvelus) ja messu (kaupalliset kihlaukset kirjamessujen tapaan) eivät ole esimerkki homonymiasta vaan polysemista: sana on sama.

    VastaaPoista
  11. "Kirjallisuus jota luetaan kulkuneuvoissa ei ole hyvää. Hyvällä tarkoitan lukijan käsitystä enkä sitä, mitä Kuvalehti tai Hesari ovat keksineet väittää hyväksi, enkä varsinkaan sellaista, mitä on touhuttu kaikille lukeville kansalaisille tärkeäksi."

    Tästä jäi vielä jatkon jano. Useimmiten kyllä itse luen liikennevälineissä lehtiä, blogeja, dekkareita mutta myös romaaneja kuten juuri Proustia aikanaan - tuo lista on minusta muuten jatkumo, useimmat blogit ovat hetkessä kiinni kuin journalismi, mutta koukuttavasti kuten dekkari.

    PS Edellisessä kommentissani taisi olla yks turhan ikävä kirjoitusvirhe: "kihlaus" po "kihaus".

    VastaaPoista
  12. Onhan näitä, mutta kun osui niin sopivasti silmiin:

    http://www.digitaltrends.com/opinion/real-books-vs-ebooks/?redirect_override=true#comments

    VastaaPoista
  13. Kävin nyt oikein lukemassa tuon SK:n jutun ja sehän menee niin että, ensin toimittaja kirjoittaa "On miltei mahdoton kuvitella Paavo Haavikkoa Uutisvuotoon. Suuret majakat, joilla oli kulttuurinen merkitys, ovat sammuneet.", johon Melender kommentoi "Maailmassa, jota lukemattomat televisiokanavat hallitsevat, on turha kuvitella, että olisi joku Haavikko, joka voisi puhutella meitä kaikkia yhtä aikaa.”

    Eli kyse ei ollut kai Haavikon karnevalismista - jota hänellä luoja paratkoon taisi riittää - vaan siitä, että ylipäätään joku ns. tyyppi saisi kirjallisuudessa niin melkeinpä institutionaalisen vahvan aseman. Jostain Sofi Oksasesta sellaista koitetaan ehkä rakentaa, mutta kun hän on kirjailijana niin puutteellinen, että pakostakin syntyy fanien lisäksi inhoajia ja varsinkin välinpitämättömiä.

    VastaaPoista
  14. Käsitteen viihde- ja korkeakultuurin eron selittää tyhjentävästi Bourdieu, jonka mukaan kyse on eliitin valtapelistä, taistelusta hyvästä mausta.

    VastaaPoista
  15. "Sofi Oksasesta ...on kirjailijana niin puutteellinen"

    Voisitko ystävällisesti perustella: aiheet ovat suomalaisessa keskustelussa merkittäviä ("2000-luvun Linna") ja kieli on ihan hyvää ja suorastaan ilmeikästä. Henkilöhahmotkin elävät varsinkin Puhdistuksessa.

    VastaaPoista