Sivun näyttöjä yhteensä

5. heinäkuuta 2013

Muisto



Vanha nainen on kuollut siellä Pohjanmaalla, aikansa sairastettuaan, Kaarina, 88 vuoden iässä.

Olin pienenä usein heillä. Perhe oli läheisimpiä ystäviämme, sukulaispiirin ulkopuolella. En muista yksityiskohdin, mitä kaikkea puhuimme, mutta ainakin sain hyvän katsauksen muun muassa vuoden 1918 tapahtumista, sellaisena kuin kertojani oli sen Hulmin kasarmia aseista riisumassa olleelta isältään kuullut.

En ihmettele, jos joku pitäisi tietoa kummallisena, mutta välillä luimme toisillemme, kirjasta tai ulkomuistista, Vänrikki Stoolin tarinoita. Aika oli toinen. Myös hän oli kauniilla, vanhanaikaisella tavalla ihanteellinen ihminen.

Luulen etten erehdy muistellessani, että ”Vänrikkien” ”Heinäkuun viides päivä” oli hänen mielirunonsa. Teille, lukijoilleni, runo lienee täysin tuntematon, koska se ei ole edes kokoelmansa kulutetuimpia. Minulle se tulee vähintään mieleen joka vuosi tänä päivänä, joka siis on J.Z. Dunckerin kuolinpäivä.

Älkääkä naurako. Tiedän hyvin, että Runebergin säkeet Suomen sodasta olivat huomattavan kaukana todellisuudesta. Mutta kun runo on keino valehdella niin, että se on totta.

13. »Mut kysy, jos sa milloinkaan
urhoisan vanhan sotilaan
ajalta tapaat tältä:
oliko miestä kuitenkin,
jok' oli kaikist' urhoisin?
Saat vakaan vastuun hältä:
niin, herra, tunsin Dunckerin.»

14. »Kodista köyhäst' oli hän,
laps saloseudun synkeän,
ei suvultansa suuri,
vaan tuli kunniaksi maan,
nous arvoon arvaamattomaan,
ol' lujin Suomen muuri,
ja muistons' elää ainiaan.»

15. »Ja tämän maineen kirkkahan,
sen omaks hälle hehkuvan
sydämen lämpö antoi;
ja synnyinmaalleen armaallen
kuin morsiolle, äidillen
hän kaikki uhriks kantoi; -
näin saavutti hän suuruuden.»

16. »Hän kaatui; mutta kuolemaa
oi suloista, kun kuolla saa
noin loistehessa maineen!
Ei huku unhojärveen hän,
vaan lailla luodon vihreän
kohoopi alta laineen;
kuoleepi, eikä kuole hän.»

17. »Maa, kukkasissas loistaos.
Suv'aalloistasi nostaos
vihanta lehtiranta,
rusoittaa vaarojesi suo,
ja välkkyelköön virtais vuo,
ja kohti taivaan kantta
sininen Saimaa-silmäs luo!»

18. »Niin että muisto vastakin
kun mainitseepi Dunckerin,
ylpeillen virkkaa saisi:
'Maa kaunis tuo, se hymyllään
sai urhon lemmen syttymään;
ken sit' ei armastaisi?
Hän kuoli eestä kullan tään.'»



6 kommenttia:


  1. Blogisti kun pakottaa sivistymään. Viisastelemaan päästäkseni yritin katsoa mikä tämä Duncker olisi -rahakatsannossa joka on fiksaationi. Ei tule mitään, puuttuu siemenraha 2,00 € eikä ole APE-Kukkaroa mistä se kuuluisi hyppysiinsä noukia. Kuitenkin selvisi, että Veli-Matti Syrjö on artikkelin laatinut 5467 merkkiä Kansallisbiografia-verkkojulkaisuun. Mutta se ei ole luettavissani enkä takuuvarmasti rupea heinätöikseni täyttämään käyttölupahakemusta.

    Kumma kun joitakin artikkeleita sentään saa ilmaiseksi ja konstailematta tästä komeasta suurhankkeesta ja osaa sitten taas ei. Noloa kiusantekohan tälläiset kakseuroset ovat, systeemi maksaa enemmän kuin ikinä rahaa korjaa. Tietenkin tämä on jonkun SKS:än hallintojuristin brysseloikeudellansa tärkeilyä -itse asian mädättämistä sekä tekijäkirjoittajien työylpeyden että minun sivistyspyrintöni yliolkaista sivuuttamista ja portinvartiointia.

    Jotain hyvääkin. Noille lakitorpaajille pitää vain sanoa että rikkaiden ja asioita eteenpäin ajavien huippuosaajien keskeinen ammattitaito on kiertää ohjekirja-ansat, päinvastoin tyrkätä kilpailijansa noihin tekemättömyyden varjoluoliin. Näin menetelevät lakimiehet Goldman Sachs ja Deutsche Bank (= kansallisliikepankki, ei keskuspankki joka on Bundesbank).

    Deutsche törmäytti virastosäätelijöiden päät yhteen ja kuhmuille, pelasi US subprimea Saksan säästöpankit piripintaan. Voitti vielä romahduksessa lisää vastavedoilla,CDS:illä -kun tunsi jälkensä. Siemens-perustettu (v.1870) Deutsche lainotti Espanjan talomarkkinat muka omalla rahoituskyvyllään tukkumarkkinoilta. Itse asiassa se vain tyrkytti lainan Espanjan Bankialle ja kun Bankia sitä Deutschestä pankkisiirsi, tämä pokkana siirsikin rahan Bankian osoittamalle saajalle, asuntolainaajakassalle, ja tämä maksoi talonostajalle, samalla kun kirjasi saamista Deutschelta. Tämä on se tukkumarkkina. Tätä on se interbank. Näin yksityinen raha syntyy tyhjästä. Silloin 1870 hyvästä, nyt pahasta hengestä. Tämän itsetehdyn rahan, talletusvelan jms vastapainona Deutschellä on 1,5 % omaa pääomaa seisomassa pankissa. Kaikki muu jaetaan osinkoina ja pomobonuksina. Asiasta ollaan pääsemättömissä.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  2. Kyllä, kyllä. Heinäkuun viides. Sitä yhäkin yllättävän monet pienesti juhlistavat lasejaan kilistellen ja ylläolevia Runebergin säkeitä lausuen.

    VastaaPoista
  3. Heh. Kemppinen taitaa olla lukijoidensa kesäisen sieluntilan vakoilija vailla vertaa, jos näitä viime päivien aiheita lueskelee. Eilen piti asentaa taloon tikkaat ja pari päivää sitten katseltiin ohimennen paikkaa, jossa Runebergin Vänrikkien eräs piiputteleva majuri sauhut veti. Tuntematon taitaa olla sekin runo useimmille.

    VastaaPoista
  4. Ikinä en ole erityisemmin vihannut Runebergiä, mutta kun nyt on jo kuudes heinäkuuta, tulee mieleen T.S. Eliotin Hippopotamus:

    Flesh and blood is weak and frail, 5
    Susceptible to nervous shock;
    While the True Church can never fail
    For it is based upon a rock.

    vuorela, tampere

    VastaaPoista
  5. Olen itse niitä pohjalaisia, jotka eivät ole kaivanneet kykyä "langeta pohjalaisuudesta"... Joskin ajattelen ainakin hiukan ymmärtäväni mistä siinä on kyse. Joka tapauksessa, isovanhempieni sukupolven kasvattina, Vänrikki Stoolin siteeraus on pysyvimpiä lapsuusmuistojani. Siksi en ole aikuisenakaan onnistunut Runebergia halveksimaan, vaikka häntä toki siitä nokkiinsa ottavassa seurassa mielelläni ivaankin. Ahkerimmin Stoolia siteeranneen mummoni (suuri sisarparvi, mummoinani kaikkia pidin) mieliruno oli Munter: "rinnan kaiken silpoi siru! / Munter vaan: `Se halkes, piru!´

    Nick Cave:

    One morn I awakened
    A new sun was shining
    The sky was a Kingdom
    All covered in blood

    The moon and the stars
    Were the troops that lay conquered
    Like fruit left to wither
    Poor spiritual food

    VastaaPoista
  6. Oikein hyvä ja kertova kuva. Kiitos. Tuon kiven kasvupaikkaa ja kantamista sieltä tuumiessa meni joku tovi leppoisasti.
    On ollut tapana sellainenkin vainajan muistolle pystytettävä valkoiseksi maalattu puinen risti johon on merkitty vain nimi. Ristin kunnosta on voitu päätellä milloin on jo sopivaa haudan lähelle tai jopa samaan kohtaan hautuumaata käydä toimiin. Kovin ahtailla tai vanhoilla hautuumailla on käytetty tätä tapaa. Ortodoksisilla kalmistoilla sellaisia hiukan katettuja ristejä on vieläkin.

    Yksityisajattelija

    VastaaPoista