Sivun näyttöjä yhteensä

31. heinäkuuta 2013

Hallinnon jätepyörre





Amerikkalaiset ainakin luulevat, että heidän erinäiset ongelmansa voi ratkaista panemalle konnat kuriin, siis sellaiset kuin – en lahjoita hakukoneille nimiä – eräät näinäkin päivinä paljon puheena olleet tietojen vuotajat ja julkistajat.

Media kysyy, ovatko nämä henkilöt sankareita vai roistoja. Se on harvinaisen tyhmä kysymys. Käsillä on vaikeasti hallittava luonnonilmiö. Ehkä se ei ole lainkaan hallittavissa. Epätoivottu informaatio on jo osoittautunut ”Tyynen meren jätepyörteeksi”, ja ainakin virallisesti johtavat suurvallat selittävät monitoroivansa sitä. Selvästi kiinni jääneiden USA:n ja Englannin lisäksi mukana ovat tietenkin mm. Venäjä ja Kiina.

Kukaan meistä ei arvannut viisi vuotta sitten, että ”tiedon meri” eli kyberavaruus eli digitaalinen viestintä voisi saastua. Voisi myös puhua dramaattisesti ilmastonmuutoksesta, joka uhkaa yhtäläisesti koko maapalloa ja jossa eräässä mielessä syypäitä ovat tavalliset epäillyt (the usual suscpects).

Ajattelen näin: demokraattinen perinne (johon Venäjä ja Kiina eivät kuulu) edellyttää sananvapautta ja jonkinasteista omaisuuden suojaa sekä järjestelmää näiden ylläpitämiseksi. Viimeksi mainittu tarkoittaa mm. tuomioistuimia.

Vanha konsti – mieleeni tulee Ranskan yli sadan vuoden takainen Dreyfus-juttu – on vetää epäilty sotaoikeuteen, varsinkin jos hän on juutalainen, kuten Dreyfys oli, ja tuomita hänet Pirunsaarelle. Sen jälkeen tuomio puretaan, uudistetaan ja puretaan taas jne. Keskeisenä toimijana on sotilastuomioistuin.

Makinitsemani ranskalainen juttu mullisti maan poliittisen kentän pysyvästi ja loi sen napaisuuden, jonka varassa Ranskan mielipideilmasto toimi 1990-luvulle asti.

Sananvapaus sisältää oikeuden saada tietoa (access to information). Se sisältää oikeuden saada poliitikoille ja merkittäville vallankäyttäjille epämiellyttävää tietoa. Se ei sisällä oikeutta tunkeutua ihmisten yksityisyyteen.

Samat Yhdysvaltain perustuslaki ja Ranskan yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus mainitsevat erikseen myös luovan työn tulosten kunnioittamisen ja tarkoittavat sillä tekijänoikeutta.

Sekä lakimiehet että tietoturvaspesialistit uskovat tämän kaiken todeksi, mutta eivät välttämättä näe, että kysymyksessä on kokonaisuus. Sitä voisi verrata koneeseen.

Muodikkaampaa olisi puhua ekosysteemistä. Mutta teesi on, että periaatteessa tai pyrkimyksiltään demokraattinen järjestelmä edellyttää välttämättömästi demokraattisia oikeuksia. Kun niihin kajotaan kiinalaisittain eli tavalla, jota USA näyttää pitävän perusteltuna, se merkitsee demokratian lopettamista. Voi olla, että demokratia loppui jo 2001, ja voi olla, että vanha saksalainen henki on vallassa: mieluummin jonkinasteinen turvallisuus kuin vaarallinen vapaus.

Tätä ei pidä lukea väärin. Tietoverkon vapaus on houre. Vain epämääräisesti rajattu julkisuus ja läpinäkyvyys on houkan haave. Aivan selvästi ja täysin varmasti on asioita, jotka on pidettävä salaisina, sellaisia kuin esimerkiksi ensi viikon oikea lottorivi. Esimerkki ei ole päähänpisto – jos sellainen osoittautuisi tarpeelliseksi, julkisyhteisö eli esimerkiksi valtio + veikkausyhtiö pystyisivät erittäin helposti manipuloimaan lottoarvontaa ja osoittamaan voittoja esimerkiksi poliittisille kannattajilleen.

Tänään televisiokeskustelussa mainittu vaikea rauhanneuvottelu on hyvä esimerkki sekin. Rauhanteosta ei tule mitään, jos osallistujat juoksevat kertomassa julkisuuteen, mitä on vaadittu ja mihin on myönnytty.  Sovellusesimerkki: jos talvisodan rauhasta (13.3.1940) olisi järjestetty mielipidekysely tai kansanäänestys, sitä olisi vastustanut 95 prosenttia suomalaisista. Sensuuri oli toiminut niin hyvin, että sotilaallisesta romahduksesta ei tiedetty edes rintamilla. Nykyinen arvio on, että Suomi olisi ollut rikki ja Neuvostoliiton armoilla viikon, kymmenen päivän kuluessa.  Olipa hyvä, ettei kansan mielipidettä kysytty, eikä varsinkaan karjalaisten. (Englannin ja Ranskan interventio ei olisi ulottunut edes Ruotsin malmikaivoksille, jonne se oli tarkoitettukin.)

Julkisuus ja siis sananvapaus antaa ihmisille mahdollisuuden olla uskovinaan poliitikkojen, esimerkiksi presidenttiehdokkaiden, puheita. Heillä on ainakin näennäinen tilaisuus vertailla kilpailevien ehdokkaiden ajatuksia. Myös itsevalktaiset tyrannit pitivät välttämättömänä kiertää kokoamassa hurraahuutoja. Ja ihmiset huusivat, vaikka puukko kurkulla. Skandinaviassa ”eriksgata” eli kuninkaankulku kuului välttämättömiin muodollisuuksiin.

Mutta toimiakseen järjestelmän on tarjottava jokin turva omistukselle ja työlle. Yksipuolisimillan  ylijäämän ylistäjät unohtavat tämän. Omistukselle ja työlle. Niihin liittyy nykymaailmassa keskeisesti luova työ ja oikeus määrätä siitä: tekijänoikeus, patentit. Jopa reaalisosialismi kehitti  nopeasti omat palkitsemisjärjestelmänsä – Neuvostoliitossa virallinen asema kirjailijana tai taiteilijana oli syystä haluttu. Mielestäni mihinkään kiveen ei ole hakattu tietoa siitä, onko palkkion oltava ”osinko” eli osuus tuotosta vai kertasumma vai niiden välimuoto. Ne ovat matalamman tason kysymyksiä.

Mutta suuri jätepyörre on järjestyneen toiminnan surma, ja tässä katseet kohdistuvat nyt länteen. Kun edes muistaisivat, että urkkiminen on henkisen tasapainottomuuden tila. Sen yhdellä muodolla on latinankielinen nimikin: paranoia eli vainoamisharha. Valitettavasti sen taudin yhteisöllisestä muodosta on historiassa esimerkkejä todella paljon. Tauti alkaa ajatuksella, ettei ihmisiin oikeastaan voi luottaa ja että heille ei siksi ole aihetta kertoa…

 = = =

(Kuva: Panasonic Lumix DMC-FZ200 f 1:2.8/4.5 - 108. 108 mm (vast. 990 mm) 1/160 4.0)

20 kommenttia:

  1. Jukka hyvä, nyt taas otit kantaa niin hienosti ja asiallisesti, että kehuvat sanat loppuvat. Kyllä on hieno ja upea alku elukuulle.

    Onneksi on kaltaisiasi ajattelijoita, jotka eivät kumarra ketää tai mitään. Minä puolestani olen onnellinen ja ylpeä, että saan lukea kirjoituksiasi.

    VastaaPoista
  2. Kuin mämmiä joka kelluu...

    VastaaPoista
  3. Voiko vallassaolijoihin kansalaiset luottaa?

    Mitä meiltä oikein pimitetään?

    VastaaPoista

  4. Kuinkahan kamalan paljon seassa on disinformaatiota, harhaanvieväksi tarkoitettua valetta ? Vuodot ovat amerikkalaista kansanvaltaa, lokapojat poltetaan.
    Asian insentiivit eli yllytykset eivät ole puhtaat vaan asialliset: petkuttaja pannaan maksamaan uhreilleen ja juristiyhtiölle joka riskin kantaa ja tutkinnan rahoittaa kanteen voitokkaasta läpiajostaan. Jos siis tahallasi myyt tulikuumaa kahvia pahvikupista, jonka korvan tiedät normaalikäytössä repeytyvän, niin maksat ja raskaamman kautta. Tämähän se on se klassillisin jenkkien pinnallisuuden ja lautamiesjärjestelmänsä hihittelyn aihe meidän klassikkojen kesken.

    Jumalallinen Julie Roberts osuu pikkukaupungin lakifirmaan toimistoduuniin pomonsa ällistykseksi elokuvassa Erin Brockovich -tosiasiapohjainen. Nainen panee ympäristöä pilaavan tehtaan koville ja tietty voitokkaasti. Meille miehille elokuva on armollinen sillä romassi puhkeaa Julien ja yhden resupekan välille. Parasta antia muussa nostattavassa mielessä on juristia esittävä Albert Finney hienotunteisuuden ja epäuskon välillä horjuessaan tämän toimistoilmestyksensä edessä ja asianajossa. Filmi on tosi hyvä,ohjaajakin aikamme kärkinimiä Steven Soderbergh. Tämän kai yhä saa Makuuunista ja Filmtowneista, ne sinänsä poikkeamisen arvoisia -asiakkaineen ja palveluprekariaatteineen.

    Mitä sitten tähän päiväkohtaisempaan tulee, niin sotilastiedusteluhan se tiesi että Stalinin kalenterissa oli merkintä poiketa Helsingissä ennen kuin menisi Berliiniin. Mannerheimin tiesi talvisodan alla, että Baltiassa oli valmiiksi saksalainen yläluokka. Rahvas -kiitos Woodrow Wilsonin- oli kaksi itsenäisyyden vuosikymmentä rääkännyt näitä. Ottanut kartanoiden maatkin alkuperäiskansoille. Suomi oli eri juttu. Tämä Mannerheimin oikeassaolo vaihtui erehdykseksi kun meillä ryhdyttiin liikekannallepanoon uutisten saapuessa Puolan länsirajalta 1.9.-39. Oli nääs opittu Ranskan Sotilas Akatemioissa kuinka ensimmäinenkin maailmansota vihellettiin käyntiin, eli nykyopein (West Pointista) eskaloitumaan.

    Eilinen kapinalehti WSJ otsikoi "Bitcoin ja digitaalisen vastakulttuurin nousu". Nykissä olivat pitäneet innostunutta konferenssia. Maksaa voi ilman pankkia/Visaa suoraan näillä digi-matemaattis-kieliopillisilla-ohjelmoiduilla (?) rahoilla. Persiassa kasvanut, Amerikkaan pelastunut Alan Safani nostatti henkeä. "Tämä maa perustettiin kirkon ja valtion erolle. Nyt olisi aika erottaa pankki ja valtio." Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja muistamme, että vahingonkorvauslait ovat eri osavaltioissa erilaisia.

      Poista
  5. En usko, etta vieläkään tiedämme kaikkea Talvisodan rauhan vaikuttimista. En kyllä osta --ainakaan vielä ennen lisänäyttöä- Tahvanaisen juttujakaan, mutta silti jotain kummallista oli Stalinin suostumisessa rauhaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ... mitään talvisotaa koskaan ollutkaa, mää ainakaan muista sellasta ja oon sentäs jo kuurenkymmenen!

      Poista
  6. Jos lentomatkustajien "screenaus" siis matkustajatietojen siivilöinti hyvaksytan, miksei tätä viestien screenausta voisi hyvaksya? Pahojen henkilöiden hakemistyöhön tarvitaan materiaalia! Siitä vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahuus on katsojan silmässä toisin,kuin taiteessa.

      Poista
  7. Tekijänoikeudesta ja IPR:stä puhuttaessa pitää muistaa, että toisaalta tällä myös revitään kontrollia pois tavallisilta kansalaisilta, koska näin luodaan monopoliasema ja voitot ovat sen mukaiset. Esimerkiksi koko länsimainen kulttuuri on periaatteessa neljän amerikkalaisen suuryhtiön kontrollissa ja omistuksessa.

    Tekijänoikeudella, patenteilla ja käyttäjälisensseillä pidetään huoli siitä, ettei ostamillaan tuotteilla voi tehdä mitään, mitä valmistaja ei halua. Ei haluta, että syntyisi harrastelijakulttuuri muuten kuin ehkä omalle ekosysteemille ja tällöinkin tarkasti rajattuna. Tuote on kaupasta ostettu taikalaatikko eikä toimivaa omaisuutta, jota kukin voisi muuttaa, parantaa tai viritellä haluamallaan tavalla tai jakaa ideoita ja ohjeita huvin vuoksi muille.

    VastaaPoista
  8. Terttu Utriainen puhui tänään radiossa hyvin tietojen salaamisen perinteestä Suomessa. Ei alamaisille keskeneräisiä asioita sovi kertoa, ryhtyvät vain sämpättämään turhia.

    Lukiessa herännyt Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  9. Tämä menee nyt vähän ohi aiheesta...mutta jo on saatu tehtyä aseluvan hankkiminen vaikeaksi suomenmaassa. Kouluampujien ansiota kai. Pojalleni hankitaan rinnakkaislupaa haulikkoon ja se vaatii neljä käyntikertaa poliisiasemalla.Ensin anomuksen vieminen, sitten soveltuvuustestin teko ja vielä haastattelu. Ja kaikki eri kerroilla. Kauniiksi lopuksi minun on käytävä näyttämässä 20v vanhaa haulikkoani jotta näkevät onko se tavallinen haulikko vai joku muu esim. pumppuhaulikko. Kyllä jotkut asiat olivatkin helppoja 1980 luvulla. Ja silloin ei vielä ollut kouluampujiakaan.Ainakaan suomessa. Ne taisivat ilmestyä kuvaan vasta 1990 luvulla Amerikassa.

    VastaaPoista
  10. Jos siis tahallasi myyt tulikuumaa kahvia pahvikupista, jonka korvan tiedät normaalikäytössä repeytyvän, niin maksat ja raskaamman kautta. Tämähän se on se klassillisin jenkkien pinnallisuuden ja lautamiesjärjestelmänsä hihittelyn aihe meidän klassikkojen kesken.

    Ja muistamme myös, että "The trial judge reduced the final verdict to $640,000, and the parties settled for a confidential amount before an appeal was decided"

    Tuolla on asiasta kattava wikipedia-artikkeli:

    http://en.wikipedia.org/wiki/Liebeck_v._McDonald%27s_Restaurants








    VastaaPoista
  11. Asian vierestä: elokuvaa Erin Brockovich vaivaa samantyyppinen vika kuin Forest Gumpia. Menee pohja sanomalta, jos underdogia sympataan siten, että hänellä sen yhden händikäpin lisäksi on (oltava) ylivertaiset avut.

    VastaaPoista
  12. Onko USAn ja NSA:n tavoite siis näin ?:
    -USA yleisölleen: "Otamme kiinni terroristeja, kourallisen. Teitä emme lue"
    -sisäpiirissä salaisuus: "Näin saamme valtavasti taloudellista ja poliittista hyötyä lukemalla kaikkien yhtiöiden ja valtioiden salaisia sopimuksia ja neuvotteluja, aloitimmehan jo Billin aikaan 90-luvulla ennen WTC-iskuja.." "USA:n kansalaisia urkimme ja luemme kuten tahdomme, poliitikot ei uskalla perään haukkua".

    Täkäläinen tavaratalon tj on sanoutunut irti asiakaslehden juutalaiskirjoituksista. Netti tietää kertoa YLEn sivuilta että taannoin tämä tj markkinoi puhelinmyyntikieltopalvelua joka ei toiminut. Asiakasyritykset saivat tulvimalla salaisia asiakkaiden sotuja ja osoitteita pyytämättä, joka johti yrityksissä vähintään pieneen hämmästelyyn. Ja pääsi tietosuojavaltuutetun hampaisiin ja pian yhtiö lopetti toimintansa.

    Urkinnan päätavoitteet lienevät nykyään useimmin taloudelliset?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisiko tässä olla syy siihen, mikseivät muunmaalaiset tuotteet myy Yhdysvalloissa: Valtio haluaa kaikkeen takaovet eikä edes viitsi kysyä ulkomaalaisilta. Niinpä niitä ei julkinen hallinto hyväksy minnekään.

      Poista
  13. Jääkärikenraali A. Ehnrooth, rauha hänen muistolleen sillä tarina vaatii sen, lausui jo euroon siirtymisen aikaan : " Niin, näin vanhan soturin mielipiteenä, fyrkka on fyrkka ! "
    Y.
    &
    *

    VastaaPoista
  14. Oi Voi Anteeksi !

    Hyvänen aika sentään. Tietenkin ratsuväkeä.

    Nyt häppeemään senkin otus siitä, ei saa häiritä kun on muutenkin konstikasta tämä homma.
    Pojat, vahtikaa.

    8*8

    Hyvä siellä.

    Y.

    VastaaPoista