Sivun näyttöjä yhteensä

11. elokuuta 2012

Nurmikon kosto


Päivän läikät nurmella on se suuri ylellisyys. Ne kuvioituvat. Ei tarvitse kauan katsella eurooppalaisia maalauksia nähdäkseen, että siellä on puolivarjoista vallalla toinen käsitys. Valokuvauskoneetkaan eivät tuosta aivan selviydy. Kuvien dynamiikka ei ole ehtinyt tasolle, jonka se oli saavuttanut mustavalkoisissa ennen kuin synnyin ja värikuvissa kun Kodacolor hallitsi. Valotetut rullat lähetettiin ulkomaille kehitettäväksi. Laatikkoihin kertyi hyödyllisiä lieriön muotoisia purkkeja, alkujaan alumiinisia, sitten aitoa muovia.

Ellei sitä ota elämäntehtäväkseen, vanhoja dioja ei kannata skannata. Parempi lähettää ne liikkeeseen ja maksaa mukisematta. Ei se ole niin kallista. Muista väitteistä huolimatta järjellisen hintaisella kotiskannerilla työ on tuskaisan hidasta ja tuottaa jatkuvasti epämiellyttäviä yllätyksiä. Ilmatiiviiksi luultujen lasien alla on kuin onkin roskia, joiden kanssa taiteillessa menee elämä. Toisin on mustavalkoisten, perhealbumin kuvien laita. Jopa ilmaisohjelmat (IrfanView, Picasa), korjailevat ne automaattisesti monin verroin alkuperäistä paremmiksi.

Uutta näppistä ei tarvinnut hankkia. Kaapista löytyi tällainen tavallinen Logitech. Voi olla, että silti ostan jossain vaiheessa vanhan kansan näppäimistön, jossa on mainoksen mukaan vastetta vaikka metallimiehille. Se myös napsuu, sanotaan. Kaikeksi onneksi sellaisia ei ole suoraan hyllyssä kai missään kaupassa. Ducky Shine Red Sw Red Led Nordic. Mutta maksaakin 158,90.

Vierityshiirestä tiedän, että sitä pidetään halveksittavana. Sellaiseen olen kuitenkin itseni totuttanut. Televisio iskee vähän väliä niin että hyvä jos tosiaankin ehtii hiirtä vierittää, Sunnuntaina kello 13 eli maratonjuoksun alkaessa uusitaan BBC:n Maapallo-dokumentin toinen osa. Siinä on kaikki se, mitä ette ole tienneet maapallosta. Ykkösosan mannerlaatoista siirrytään tässä etenkin tulivuoriin, joista suurin osa on löydetty viime vuosina. Ne ovat syvällä meren pinnan alapuolella. Ohjelmassa on kerrassaan häkellyttäviä animaatioita, joilla selvitetään erilaisia siirrosalueita ja luonnonkatastrofeja.

Television kirjallisuusohjelma, tämä Timo Harakan isännöimä, jossa vakiovieraana on tämä Anna Kortelainen, aiheutti taas suuren yllätyksen. Puhe oli Amélie Nothombin romaanista ”Nöyrin palvelijanne”.

Nyt on niin, että luulen seuraavani kirjallisuutta koko lailla ammattimaisesti, vaikkei se ole ammattini. Niinpä korvani alkoivat punottaa pian. En ollut koskaan kuullut puhuttavankaan tuollaisesta kirjailijasta. Jo televisio-ohjelmassa kävi ilmi, että kirjassa on puhe syvän askarruttavasta ilmiöstä, nimittäin japanilaisen yhteiskunnan hirvittävästä kerrostuneisuudesta, jonka vuoksi naisia ja muita huonompia ihmisiä kohdellaan aivan käsittämättömän huonosti.

Oman mielenkiintoni taustalla on selittämätön kysymys japanilainen sotilas 1933-1945. Voi olla että he olivat raakuudessa ja julmuudessa ylittämättömiä, siis Saksa ja Neuvostoliitto huomioon otettuna. Samalle tasolle pääsivät viime vuosisadalla ehkä vain turkkilaisten ”kolmen  paššan” (Enver, Talat ja Jemal) 1915 toimeenpanema armenialaisten kansanmurha (1,5 miljoonaa uhria lyhyessä ajassa).

Hankin kirjan heti (Kindle – ranskankieliset Kindle-kirjat ovat muuten U.S. – Amazonissa) ja olen nyt lukenut melkein loppuun. Teos on loistava ja – hauska. Kielikin on konstailematonta. Kun Nothombin romaaneja on suomennettu neljä, kuka tahansa voi selvittää, mikä maailmalla kiinnostaa.

Nothombe, joka on sensaatiomaisesti erittäin korkean kirjallisen tason tekijänä kansanvälinen tähti, myös USA:ssa, osaa itse japania erittäin hyvin ja on asunut eri puolilla maailmaa. ”Nöyrin palvelijanne” kuuluu olevan vahvasti omaelämäkerrallinen. Kuvaus tokiolaisesta suuryhtiöstä vastaa jokseenkin tarkasti kuvauksia Japanin armeijan menosta ja tavoista sodan aikana. Liikemaailmassa ei ketään tapeta, mutta se ei ole tarpeenkaan.

Minulla ei ole edellytyksiä arvailla Japanin kuvan todenmukaisuutta. Nothombe on kirjailija eikä sosiologi. Arvelen ettei kuva ole aivan virheellinen. Mieleeni tulee pitkäaikainen ihmettelyn aihe – miksi japanilaiset ovat tietotekniikassa niin hyviä rautapuolella ja niin huonoja softassa. Romaani tuntuu antavan vastauksen. Nokiakin sai sitten kokea, että hyvä softa edellyttää taakseen tietynlaista holtitonta meininkiä, joka esimerkiksi Kaliforniassa on perinteistä.

Itse aion tehdä katumusta naisasiassa. Vaistomainen asennoitumiseni eli tietty vierastaminen on peräisin telaketjufeminismin ajoilta eli muinaisuudesta. Häpeä tunnustaa.

28 kommenttia:

  1. En malta lukea loppuun ennen kuin kommentoin.
    On tätä odotettu.

    VastaaPoista
  2. Kodacolor tarkoittanee autuasta Kodachromea?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä tietyisti... Hyvä etten vanhingossa kirjoittanut Ektacrome (chrome?).

      Kodachromeeentutustuin vasta aikuistuttuani. Poikavuosien materiaalit olivat Ita-Agfa ja Ferranicolor. M/v -puolella isäni sota-ajan negoista päätellen maailman toistaiseksi paras filmi oli 1930-luvun Agfa Isopan 122.Numerosta en ole varma. Mutta tuo filmi ja Tessarin lasi (f 3.5) tekivät taivaallista jälkeä. Takanani on parikymmentä bromivedosta, osittain sotalentkoneesta otettuja...

      Poista
    2. Tämän Kodakin kanssa on tullut pieni ongelma, kun filmiä on saatavilla, mutta prosessikemikaaleja ja kehityskoneita ei. Tai on, mutta siis hirmuhintaan ja kun varaosia ei ole, niin ne harvat laitteet joutuvat koville. O

      Poista
  3. Tervetuloa takaisin, inhoan vieroitusoireita!

    VastaaPoista
  4. Sama juttu. Minullakin punoittaa korvia tuon kirjailijan puolesta, en tuntenut häntä minäkään. Joskus käy samoin kun lukee Inkkaritukan blogia IL:ssä. En oikein tunne niitäkään hahmoja.

    Pitää yrittää vain olla outsiideri ja oppia näistä kaikista.

    VastaaPoista
  5. Japanilaisten kehnous softassa: TRON on maailman levinneinen käyttöjärjestelmä ja tuskin Sonyn digi-TV karusellin C++ kovin luokatonta on.

    Mitä siellä softapuolella pitää tehdä, että saa kiitosta?

    VastaaPoista
  6. Luin kirjan Norwegian wood, joka antaa tukea Kemppisen johtopäätöksille.
    Myös Tuhma tyttö säestää havaintoa.

    VastaaPoista
  7. Jukka voisi ottaa kantaa tähän surullisenkuuluisaan lintumiehen salakatselujupakkaan. Mielestäni laki on harvinaisen selkeä mutta professoritkin tuntuvat olevan eri mieltä keskenään nauttiiko poliisi samaa yksityisyydensuojaa kuin tavallinen kansalainenkin, mitä tulee kuvatuksi salaa, kotirauhan piirissä, virkatehtävissä. Onko tämä todellakin jonkinasteinen ennakkotapaus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämmästelin lehtiuutista. En edes oikein tajua ongelmaa, kun ei siihen mitään kieltotauluja tarvita, jos kotirauhansa piirissa kuvaa. Ja poliisin vetoaminen poliisimiesten kotirauhaan virkatehtävässä vaikuttaa varovasti sanoen järjettömältä.

      Poista

    2. Tämä tapaus yhdessä Nyt liitteen nimettömän poliisin
      salaisuuksien paljastusten kanssa
      ja nimenomaisesti poliisijohdon lausunnot asiaan liittyen.

      Olisiko näistä aihetta enempään kirjoitteluun.

      Poista
  8. Japanilaisten raakuus todellakin ylitti jopa Raamatun Jumalan tekemät hirmuteot.

    Hyvänä esimerkkinä sotilaiden (lasten) kasvatuksesta sotilaalliseen raakuuteen antaa elokuva Men Behind the Sun.

    http://www.elitisti.net/arvostelu/2005/01/000581/men_behind_the_sun_1988_mou_tun_fei.html

    http://www.youtube.com/watch?v=LXpxjRoZWZk


    Ja kuinka ollakaan. Sodan jälkeen amerikkalaiset antoivat turvapaikan näille kauhutekijöille, kuten antoivat aiemmin saksalaisille hirmutekijöille.

    Muutaman vuoden kuluttua voimme lukea amerikkalaisten antaneen turvapaikan ja työpaikan Al Quaidan hirmutyöntekijöille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan kamala elokuva meistä ihmisistä. Olemmeko näin avuttomia kaiken edessä?

      Poista
    2. "et oo tosissas ", sanoo viisaan näköinen koira hauskassa tv-mainoksessa, kun koirien tekohampaita tarjotaan.
      Loppulauseenne on täysin masentava, ei setä saisi peloitella nuorempiaan...!

      Poista
  9. Blogi-isäntä on palannut kehiin. Edellinen varsinainen blogijuttu olikin päivätty Unikeon päivänä! Olympialaisia olen seurannut vain välähdyksittäin, kiinnostuneena huipputasoisesta kuvauksesta, jossa suoritus nähdään reaaliaikaisena ja sitten tarvittavina lähikuvaversioina, hidastuksina, pysäytyksinä ja graafisina esityksinä kaikista tarvittavista kulmista, myös jyrkästä yläkulmasta. Olympiatasoista kuvaustekniikkaa.

    VastaaPoista
  10. Romaanista NÖYRIN PALVELIJANNE on myös Alain Corneaun palkittu filmatisointi vuodelta 2003, pääosassa Sylvie Testud. Jotakin salaperäistä aiheessa on, koska japanilaisissa naisissa on myös itsenäisyyttä ja vaativuutta. Japanilaisessa kulttuurissa voi olla julmaa raakuutta fiktion tasolla, mutta väkivaltarikollisuus on harvinaisen vähäistä.

    VastaaPoista
  11. "katumus naisasiassa"
    Hauskaa..suosittelen harjoitusta märällä nurmikolla takapuoli Mekkaan päin. Harjoitus tuottaa yleensä tuloksia,joista toivottavasti saamme lukea. Urheilijatkin painottavat harjoitusten merkitystä, mutta heille se onkin täyttä työtä, jota en teille suosittele.

    VastaaPoista
  12. Hyvä Jukka!

    Siitä naisasiasta: eikös sitä sanota, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan tai että koskaan ei ole liian myöhäistä.

    Kaikin tavoin hyvää jatkoa ja kiitos mielenkiintoisista kirjoituksista, joita olen silloin tällöin lueskellut.

    Entinen kollegasi (no ei todellakaan filosofiassa, vaan juridiikassa) Aino V.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Aino,
      hauska kuulla Sinusta. Olen saanut sellaisen kuvan, että tätä lueksii muutama muukin aikoinaan saman sorvin ääressä leipäänsä ansainnut. Olen ylpeä - poikani on auskultoimassa KäO:ssa, jossa kuulemme yksi ja toinen kyselee, vieläkö isävanha on liikenteessä. Hänellä on tilaisuus sanoa että jopa isoisä.

      Poista
  13. Nothomb on aika hurja provosoija. Tama osin omiin kokemuksiin perustuva kirja on aika uskottavan oloinen kuten sekin joka kertoi lapsuusvuosista Kiinassa. "Rikkihappo" taas on tosi-tv:n looginen seuraava askel. "Attentaatti", n 60 sivua, on erinomaisen vetava.
    Nothobia ei voi valttaa ranskaa puhuvissa maissa koska hanen kirjansa ovat pokkareina supermarketeissa 5e. Muistaakseni Kindle-versio on paljon kalliimpi.

    VastaaPoista
  14. Raakuutta voi olla vaikea pisteyttää. Saattaa olla että sotilasta kohti Japanin armeija oli ehkä raain, mutta Tyynen meren alueella armeijat olivat pienempiä kuin Euroopassa. En tunne tilastoja, mutta jostain tulee semmoinen mielikuva, että japanilaisten ottamista liitoutuneiden sotavangeista taisi kuitenkin selvitä hengissä isompi osa kuin saksalaisten ottamista venäläisistä.

    VastaaPoista
  15. Nöyrimmästä palvelijasta on tehty jo ammoin myös samanniminen elokuva. Ei sekään ollut ihan huono, jos nyt ei mikään merkkiteoskaan.

    VastaaPoista
  16. R. Brautigan, I suppose...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olette te eteviä. Nurmikko leikattiin ja ajtteiin, että vielä se kostaa. Ajattelin että kukaan lukijani ei voi edes muistaa Brautigania (kuoli 1984), saati pikku tekstin nimeä. Niinhän vain muisti. Monumentaalinen oli myös B:n "Trout Fishing in America", joka muistaakseni oli henkilön nimi. Ainakaan kirjassa ei ollut puhe taimenenkalastuksesta Amerikassa.

      Poista
    2. Eikös siinä ollut se kuvaus kaukana siintävästä koskesta, joka saattoi olla täynnä tai,enia. Lähemmäksi ajettua se koski olikin valkoiseksi maalatut portaat rinteessä.

      Poista
  17. "selittämätön kysymys japanilainen sotilas 1933-1945. Voi olla että he olivat raakuudessa ja julmuudessa ylittämättömiä, siis Saksa ja Neuvostoliitto huomioon otettuna."

    Arviointikysymys kun huomioi Saksan teollisen holokaustin ja NL:n tappotyöleirit. Molemmat kohdistuivat oman maan kansalaisiin, siviileihin. Japanilaisten raakuuksista valtaosa lienee kohdistunut länsimaalaisiin sotavankeihin - lohtunaisia ja Kiinan siviilejä unohtamatta. Osa selittyy bushido-kultuurista, jossa antautuminen koettiin häpeänä.


    Kytkisin raakuuden ja hierarkisuuden laajemminkin it-Aasian riisinviljelykultuuriin, joka edellyttää korostettua yksituumaisuutta. Ei tuon alueen valtiosta mikään (Kiina, Korea, Vietnam, Japani) ole loistanut yksilön toiveiden huomioon ottamisessa ja vastustajien ritarillisessa kohtelussa.

    VastaaPoista
  18. Anonyymi kirjoitti: "Osa selittyy bushido-kultuurista, jossa antautuminen koettiin häpeänä."

    Suurempi osa kai on sillä, että sotilaat ensin nöyryytettiin maahan asti ja sitten annettiin vapaa valta julmuuksiin. Mitäs ihmeellistä tuossa on?

    Sitä sen sijaan sopii ihmetellä, miten ihmeessä Japanin sotilasjohto katsoi tällaisen metodin palvelevan sitä, että kiinalaiset saataisiin heidän puolelleen, kun siitä ei ollut jälkimmäisille mitään etuja.

    Ei se keppi yksin riitä, täytyy olla myös porkkanoita. Eikä riitä, että maan valloittaa, se täytyy myös pitää.

    VastaaPoista
  19. Ad Kemppinen:

    Minusta tuo ohjelma kuului sarjaan "muut ovat niin kauheita (tässä tapauksessa johtajia), me olemme hyviä".

    Kirjasta olen kuullut, mutta en lukenut. Kuulemisen perusteella heräsi kuitenkin kysymys, miten ihmeessä päähenkilö ei yhtään ottanut huomiota kulttuuria eli miten siellä saa ehdotuksen perille vaan toimi kuin norsu posliinikaupassa.

    VastaaPoista