Sivun näyttöjä yhteensä

9. joulukuuta 2011

Itsenäisyyspäivän mentyä


Televisiossa näytettiin taas kerran eteläpohjalaisten heinäkuuta 1941. Aihe liene useimmille tuntematon. Aika monille pohjalaisille se on liiankin tuttu.

Televisio-ohjelmassa oli uutta kuva-aineistoa. Tietääkseni silloisen ja nykyisen rajan pinnasta ei ole mainittavasti uusia kuvia, koska sinne ei ole päässyt.

Näistä taisteluista, joihin liittyvät etenkin paikannimet Kumuri ja Särkisyrjä, ei kertynyt kunniaa, mutta ruumiita tuli.

Jos hyökkäysten tarina olisi julkaistu Orvokki Aution tai Antti Tuurin nimissä, sitä pidettäisiin liioitteluna. Nyt 70 vuoden kuluttua tilanne on suunnilleen ennallaan. Sitä pidetään edelleen liioitteluna, mitä se ei ole. Tapahtumasarja oli lähes ainutlaatuinen.

Vakuuttavaa tietoa ei ole juuri muusta kuin korkeiden upseerien kärhämistä. Maakunta oli yksimielisesti eversti Matti Laurilan takana. ”Vastapuoli” oli myös Pohjanmaalla syntynyt Hannu Hannuksela, joka kuoli ihan omia aikojaan sodan aikana. Tapahtumissa oli mukana myös ilkeä ruotsinkielinen upseeri Vaasan seudulta, majuri Lilius.

Taustakuva oli Talvisota ja Taipaleenjoki, josta muistetaan Laurilan johtamat pohjalaiset mutta ei keskisuomalaisia köyhien pitäjien hiljaisia miehiä eikä liioin aivan kokemattomina taisteluihin heitettyjä asevelvollisia.

Sotamuistoja vainoavat vuosituhantiset myytit. Yksi sellainen on Thermopylai, jossa sankarit pelastavat maan kaatumalla viimeiseen mieheen. Tunnettu versio tästä tarinasta on Runebergin Sven Dufva, sotamies joka pelasti käytännössä yksin taistellen vaarallisen tilanteen Koljonvirran sillalla. Todellisuuspohjaa ei ole. Tarina on Rooman historiasta (Publius Horatius Cocles).

En keksi keinoa enkä syytä vapautua myytin puristuksesta. Meillä on sankarivainajia, mikä tarkoittaa sankareina kuolleita. Tiedämme kaikki, että joku on kuollut hyökätessään, joku pakoon juostessaan, joku voimansa äärimmilleen rasittaneena, joku hukkumalla humalapäissään rauhanomaisissa olosuhteissa. Erottelu on mahdotonta, turhaa ja väärin.

Tiedän hienon upseerin, joka taisteli verrattomalla tavalla talvi- ja jatkosodan, hyvin usein pahimmissa paikoissa, ja kuoli 1945 liukastuttuaan Töölössä asuintalonsa porraskäytävässä.

Pohjalaisten tapauksessa puhutaan muutaman tuhannen miehen joukosta. Siitä ei puhuta paljon, että työn alla oli Sortavalan valtaus, joka onnistui niin hyvin, ettei moni ehtinyt miettiä maakunnallisia ansioita.

Tapaus antaa silti aiheen huomautukseen, jollaisia on kaihdettu johdonmukaisesti kaikki nämä vuosikymmenet.

Sodan markkinat ovat ikävän epäsymmetriset. Esikunta hakee strategisia etuja, sotatoimiyhtymä tavoittelee voittoja ja upseeri usein mainetta ja kunniaa. Sotilas – heitä on nykykielessä alettu nimittää ”taistelijoiksi”, jottei tarvitsisi miettiä entisiä kansainvälisiä sopimuksia ja tapaa teloittaa ”järjestymättömät” kiväärimiehet - on surullisessa asemassa. Hänellä on vain henkensä, ja sen hän haluaisi säilyttää.

Jotkut komppanian päälliköt ja isommat herrat olivat ehkä saksalaisen perinteen ja omien viehtymystensä vuoksi hyviä kestämään muiden murheita. Sotiemme historiassa on valitettavasti runsaasti esimerkkejä operaatioista, joiden käskijä syyllistyi siviilikielellä joukkomurhaan ja sotilaskielellä pahaan taitamattomuuteen, jollainen ei kuitenkaan omaksutun perinteen mukaan haitannut etenemistä uralla. Väitetään että pohjalaisten hyökkäyttäminen ilman uskottavia tiedustelutietoja aukean yli osittain jopa kantalinnoitettuja asemia (betonibunkkereita jne.) ja niiden konetuliaseita vastaan saattoi olla juuri sellainen.

Laurilasta sanottiin, että hän teki parhaansa pitääkseen miehet hengissä. Hannukselasta ja Liliuksesta on sellainen käsitys, ettei tämä näkökohta liikuttanut heitä eikä sopinut sotilaalle.

40 kommenttia:

  1. Täysin loppuun kaluttu ja järsitty aihe tämä Laurilan ja Hannukselan välinen kärhämä.

    VastaaPoista
  2. TIEDUSTELU

    Katselin myös mainitusta ohjelmasta osan. Kumuri oli vaikuttava, todella kantalinnoitettu mäki. Herää pari kysymystä:

    Tuohon maailman aikaan ei D (divisioona) tiedustellut. Rykmentti tiedustelee ja tekee suunnitelmansa sen mukaan. Tämä oli jäänyt nähtävästi Laurilalta tekemättä/teettämättä. (Jos 19.D:llä oli jotain kuvia siitä mäestä, ei se muuta Laurilan vastuuta piiruakaan. Mutta
    sieppaahan se kun oma homma on jäänyt tekemättä ja sitten näkee divisioonassa kuvia siitä, mikä olisi pitänyt rykmentin itsensä tiedustella.

    Se, että tällaiseen mäkeen lähdetään menemään suoralla rintamahyökkäyksellä, on aika kummallista. Tuskin 19.D tällaista on käskenyt, ainakaan se ei kuulu divisioonan hommiin. En tiedä rykmentille (JR 16) määrätyn hyökkäyskaistan leveyttä, mutta sen on taytynyt olla kilometrejä, ja niissä puitteissa Laurila on voinut suunnitella hyökkäyksensä. Miksi hitossa suunnitteli suoraa hyökkaysta linnoitettuun mäkeen leveän rykmentin kaistan ollessa käytössä,... no siksi kai kun oli jäänyt tiedustelematta. --Painoikohan osaltaan talvisodan muistot Äyräpäästä päälle, niin että järki sumeni? Ja sitten vielä 1930 luvun vanhakantainen suojeluskuntakoulutus oli myös taakka. --Tämän kaiken pohojalaiset maksoivat verellään-- Oi voi... Kunnia vainajille ja syyttä suotta kuolleille!

    VastaaPoista
  3. Oliko Lilius sukua Liliukselle? Itsekkyydestä päätellen olisi voinut olla.

    VastaaPoista
  4. 19.D:n tykistöstä:

    Näyttää tässä 19.D:ssa (divisioonassa) olleen neljä rykmenttiä, mutta tykistöä vain yksi KTR 10.

    Vertailun vuoksi voisi todeta, että 2.D:ssä oli kolme rykmenttiä (JR 7, JR 49 sekä JR 28), mutta tykistöä oli KTR 15, Raskas Psto 17, Raskas Psto 18, Raskan psto 20, Raskas psto 27,
    Kevyt psto 24 (Aallon psto/Ilmajoki).

    Kumurin tapaiseen puolustuskeskukseen ei kai kukaan hyökkää ilman tykistön valmistelua. Mutta kun Laurila ei ilmeisesti ollut tiedustellut hyökkäysuraansa, niin ei kai osannut pyytää/vaatia kunnollista tykistön valmistelua.

    Kun neljää rykmenttiä varten oli vain yksi onneton KTR 10, niin ei siitä riittänyt varmaankaan kunnon valmisteluja kaikille.
    Jos 19.D;n esikunnassa tiedettiin, mitä Laurilalla oli edessä, saattoi olla, että kunnon tykistövalmistelua ei ollut antaa. -- Mutta miksi Laurila lähti hyökkäämään, kun ei ollut edellytyksiä... no siksi kun ei ollut kunnolla tiedutellut.

    VastaaPoista
  5. Thermopylain henki...:

    Tämä on yksi niitä sotiemme surkeimpia juttuja.
    Suuri osa 1930 luvun suojeluskuntakoulutuksesta rakentui hengelle ...kaunin on kuolla...nuorukaisen kuolla kuuluu.

    Minua koulutti aikanaan tiedusteluosaston johtajaksi vanha sodankäynyt sotilasmestari.
    Kaikki muu oli vähäpätöistä, mutta hän muisti toistaa; 'Vastuullasi on osasto ja niitten miesten henki. Tehtavasi on tuoda jokainen mies keikalta hengissä takaisin.' --- Kertoi, että kyllä niitä vainajia tuli ihan riittävästi, mutta niin tärkeää oli tuoda partio hengissä omalle puolelle. Kun joku jäi, se oli raskas menetys. --- Toinen kouluttaja, sodanajan luutnantti, kertoi kerrankin lähteneensä 102 miehen kanssa, vanja peilas heidät, vain kolme tuli takaisin. Hän oli nöyrä ja murtunut mies--Ei ollut termopylain henkeä hänessä, vaikka oli tehnyt paljon Suomen säilymisen eteen ja saanut jopa 'killuttimia'. Mutta menetykset ja murheelliset muistot painoivat.

    VastaaPoista
  6. Kuvasta päätellen luulin Kemppisen kirjoittavan Blücherin Ajopuuteoriasta ja Suomi-parasta Korhosen kanssa vuolaassa maailmantapahtumien akanvirrassa... Eikä ole Koskivenettä mailla ei halmeilla. :=)
    No sen rakenteli prof. Jutikkala ja ev. Mikola hieman myöhemmin ja muut sitten senkin upottivat!

    http://yliopistolehti.helsinki.fi/1995_19/ylart.htm#a5

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä teoksessa Jutikkala sanoi Suomea 1. kerran koskiveneeksi?

      http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=4362

      Missä teoksessaan akateemikko Eino Jutikkala sanoi Suomea 1. kerran KOSKIVENEEKSI?

      Tuota kohtaa ei ole sattunut silmiini vieläkään, vaikka olen sitä joskus oikein katsellutkin useista eri teoksista. Tietääkö joku suoran vastauksen tähän kysymääni asiaan?

      Nyttemmin tämä Eino Jutikkala laskenee KOSKIVENEELLÄÄN niitä taivaallisia jokitaipaleita yhdessä sen eversti K. J. Mikolan kanssa. Ja onpa jo tainnut ohittaa Blücherin ja Korhosen ajopuun jo kauan aikaa sitten. Koskiveneen nimi oli tietysti Suomi ja se meni läpi koskien ja karikoiden ihan eri malliin sutjakkaasti ja pienin kolhuin kuin Arvi Korhosen kömpelö pökkelö, eli se kuuluisa Blücherin AJOPUU...

      Missä teoksessaan akateemikko Eino Jutikkala sanoi 1. kerran Suomea koskiveneeksi? Oliko se tämä Suomen poliittinen historia 1809-1975 II (Viljo Rasilan ja Keijo K. Kulhan kanssa, 1976) vai joku muu teos? Kyseistä teosta ei satu vieläkään olemaan hyllyssä.

      Korhosen Ajopuuteoria lienee ollut jo muuttunut uppotukiksi, kun Jutikkala ja eversti K. J. Mikola lanseerasivat Koskiveveen sodan virran kuohuihin. Tällä koskivene -vertauksellaan hän (he?) laajensi(vat?) Arvi Korhosen ajopuuteoriaa ellei se peräti jo kumottukin.

      Jos en aivan väärässä ole, niin Korhosen Suomea koskevaa erillisotateoriaa esiteltiin laajemmasti 1. kerran 1949 tässä Suomen historian käsikirja I-II:ssa ja Viisi sodan vuotta teoksessakin taisi sotahistoriakatsauksessa olla vielä samaa erillissotajuttua. Ajopuuteoria taisi tulla laajemmasti esiin Barbarossa-suunnitelma ja Suomi. Jatkosodan synty -kirjassa. Näin muistelen, mutta enpä nyt viitsi alkaa tarkistamaan. Sitten tulikin Jokipiin Jatkosodan synty ja muutti (lähes) kaiken "Korhostelun".

      Korhonen Arvi Suomen historian käsikirja I-II
      Wsoy, 1949, 741+702 s., 1.painos

      Korhonen Arvi Viisi sodan vuotta
      Wsoy, 1958, 662 s., 1. painos

      Korhonen Arvi Barbarossa-suunnitelma ja Suomi. Jatkosodan synty
      Wsoy, 1961, 340 s., 1. painos

      Jokipii Mauno Jatkosodan synty: tutkimuksia Saksan ja Suomen sotilaallisesta yhteistyöstä 1940–41, 1. p, Otava, 1987

      Mikä sota se Jatkosota oikein olikaan? Erittäin mielenkiintoista luettavaa sotahistoriasta kiinnostuneille.

      Ohto Manninen: Jatkosota suomalaisten tulkintojen mukaan

      ***

      Sattuipa kyseinen kirja sopivasti kohdalle eräässä divarissa ja nyt tämäkin arvoitus sitten ratkesi.

      Tässä kirjassa Jutikkalan KOSKIVENE -teoria löytyy ja se taitaa olla se etsitty 1. kerta kyseisen teorian esittämiselle. Tämä 2 -osainen HISTORIAN KORKEAKOULU -kirjasarja on sen 2. osan esipuheen mukaan suunniteltu yliopistojen kurssikirjaksi ja korvaamaan jo vanhentunut ja liki 30 vuoden ikäinen Suomen historian käsikirja 1-2.

      2. Osa. Vuodet 1905-1975 ilmestyi kaksiosaisen sarjan ensimäisenä osana.
      Suomen poliittinen historia 1809-1975, 2. osa 1905-1975

      Eino Jutikkalan osuus kirjassa on ENSIMMÄINEN TASAVALTA 1919-1945 eli sivut 117-243 (+ liitteet 244-250)

      Sivulla 219 alkaa luku 5. EI AJOPUU VAAN OHJATTU KOSKIVENE

      Sivulla 224 Eino Jutikkala kirjoittaa näin:
      "Suomi ei kulkeutunut sotaan kuten ajopuu sen virtojen kuohuvissa koskissa, mitä ilmaisua Saksan Helsingin-lähettiläs von Blücher myöhemmin käytti; jos näin olisi käynyt, sen poliittiset johtajat olisivat olleet nollia. Suomi oli pikemminkin koskivene, paltamo, joka murskaantumatta voi ohittaa putouksen syöverit vain jos sitä tarmokaasti ja taitavasti soudetaan. Maan poliittinen johto ohjasi sen sotaan mihinkään sitoutumatta ja odottaen ensimmäisiä pommeja vastapuolelta. Mutta oliko sota ainoa vaihtoehto?"

      Viljo Rasila, Eino Jutikkala, Keijo K. Kulha: Suomen poliittinen historia 1809-1975, 2. osa 1905-1975, Wsoy , 1977, 304 s. 1. painos, kuvakannet

      http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=721301

      Poista
  7. Eipä jätä Kumuri ja Laurila Kemppistä rauhaan. Hyvä niin. Saadaan aina vaan hyviä, asiantuntevia Kemppisen sotajuttuja lisää!

    Satuin itsekin vilkaisemaan, tosin vain loppuosan, tuosta ohjelmasta. Kummallista kyllä siinä katsomassani pätkässä ei puhuttu mitään herrojen keskinäisistä ongelmista, joista osa juontui jo Talvisodan Taipaleesta! Ei puhuttu kielikiistoista tai keskinäisistä juonitteluista ja juopotteluista. Kerrottiinko siinä se ns. karttajupakka? Eli että tiedustelutietoa viholisen asemista ei annettukaan Laurilalle ennen hyökkäystä Kumurin kylän linnoitettuja asemia vastaan?

    Laurilain työt

    http://kemppinen.blogspot.com/2008/09/laurilain-tyt.html

    http://kemppinen.blogspot.com/2010/12/pahuudesta-parturissa-ii.html


    Lisää kiinnostavaa tietoa Kumurin tapahtumista löytyy Ilmari Turjan kirjasta KUMURI ja Veikko Juraman kirjasta Hannuksela vastaan Laurila.

    Laurila, Lilius, Hannuksela, Bäckman: mitä yhteistä noilla voisi olla? Ilmari Turja kirjoitti heistä Kumuri -kirjassaan. Toki muitakin upseereita mainitaan kuten eversti Juva.

    Ilmari Turjan Kumuri, kahden everstin taistelu (1989), kertoo mm. Kumurin tapahtumat 27.7.1941 ja valottaa muutamien niihin tapahtumiin vaikuttaneiden henkilöiden taustoja. Herrat Lilius ja Bäckman eivät tykänneet Laurilasta ja ehkä ei Hannukselakaan.

    Kunniastaan tarkka Lilius oli saanut Talvisodan Taipaleesta lähtöpassit juuri Laurilan toimesta: "Kyllä täällä ryssän kanssa pärjätään, mutta ei tuon pistoolihullun Liliuksen..." kuulemma sanottiin.

    Lilius olikin sitten esikuntapäällikkönä Hannukselan 19. divisioonassa ja Laurila rykmentinkomentajana samassa divisioonassa... lopun voi jo arvatakin.

    Juraman kirjan mielenkiintoisinta antia on eri henkilöiden kirjoittamat henkilöarviot (kopioina) ja arvostelut toisistaan. Niitä onkin useita Talvi- ja Jatkosodan ajalta ja jopa ennen niitäkin.

    Laurila siirretiin Talvelan joukkoihin ja Talvelakin antaa Laurilalle hyvät arviot.

    Jurama Veikko: Hannuksela vastaan Laurila - eräiden 19. Divisioonan komentajien henkilösuhteista v.1941 sekä näiden suhteiden taustaa ja seurauksia. Marktar Oy, 2002, 141 s.

    Turja Ilmari: Kahden everstin taistelu
    WSOY, 1989, 169 s.

    Mikähän oli alkoholin vaikutus tapahtumien kulkuun tai tappioihin hyökkäysvaiheen aikana?
    Turjan Kumuri -kirjassa on sivulla 85-86 Mika Raikamon kertomana Bäckmanin osalta hurjalta kuulostava 3 viinapullon päiväkulutus; 1 pullo päivällä ja 2 pulloa yöllä. Tämä siis 1941 hyökkäysvaiheessa. Bäckman oli Kev. Os 18:n komentajana samalla suunnalla Hannukselan 19.D:n kanssa.

    Samassa yhteydessä kerrotaan s. 86 kuinka Juva Bäckmanin kanssa ryyppätessään kertoi juttua "lakeuden hengestä", joka Juvan kertomana ilmeni siinä, kun Laurila ja ( hirmuinen Lapuan lotta) Hilja Riipinen istuivat vastapäätä. Juvan esitys kuulemma päättyi kerta toisensa jälkeen aina lopuksi sanontaan "Kaamottavaa, höpsis".

    Saman kertomuksen mukaan Bäckmanin oli "samassa humalassa" Raikamon jättäessä kahden ja puolen kuukauden jälkeen Kev.Os 18:n.

    Bäckmanista löytyy oma nettisivukin:

    http://www.jrkakkonen.net/KurtB.htm

    Sankarina sotaoikeuteen

    http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2009/03/sankarina-sotaoikeuteen.html

    VastaaPoista
  8. Kun pohjolaisten sotilaskunnia on kaikesta uhoamisesta huolimatta saanut epäilyksen aihetta, sitä vatvotaan tv-ohjelmiksi asti.

    Ja kemppiset ja muut käyttävät sitä esimerkkinä tarkoituksiinsa.

    Voisiko ajatella niin, että Laurilalta kuten monelta muultakin talvisodan sankarilta onnistui puolustustaistelu mutta hyökkääminen oli taitamatonta. Tämä vaivasi monia upseereita hyökkäysvaiheen alussa. Jotkut oppivat kantapään kautta toisen eivät.

    VastaaPoista
  9. Kun tuo sotilas, nykykielellä taistelija, tuli mainittua, en malta olla kommentoimatta ihmetyksestäni, joka usein askarruttaa mieltäni näin itsenäisyyspäivänkin tienoilla, että mistä sota löytää näitä innokkaita kenraaleja ja muita pääliköitä palvelukseensa.
    Mikä on heidän motiivinsa. Suunnaton maa ja muu omaisuus vai mikä.
    Henkilökohtaisesti poistan varmistimen, kun joku kiihkoilee asiansa puolesta ilman silminnähtävää oman edun tavoittelua, koska on yleisen elämänkokemuksenkin perusteella syytä epäillä silloin psykopaatin olevan asialla.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  10. Ad Omnia: ilmakuvaus, jonka oli toimeenpannut divisioona, ei rykemntti, oli suoritettu. Laurilalla oli vain tulkitsematon kuva, josta bunkkerit eivät näy. Asiassa myöhemmin suoritetun tutkimuksen (Tuompo) mukaan tulkitut tiedustelutulokset olivat ehkä Hägglundilla, ehkä Hannukselalle, mutta Laurilalle niitä ei toimitettu.

    Kirjoituksen aiheena ei ole pohjalaiset ja Kumuri, vaan tolkuton tapattaminen. Ehkä aikaisemmin puheena ollut Kiestingin motti on parempi esimerkki.

    VastaaPoista
  11. Ad Anonyymi: - taitamattomuus hyökkäyksissä on totta. Laurilan rykemntti (itse asiassa puoli rykmenttiä) onnistui hyökkäyksissä seuraavina päivinä erittäin hyvin ja näiden välikohtausten jälkeen Laurila muualle siirrettynä sai Talvelalta kirjalliset kehut.

    Pohjalaisten tai muiden sotilaskunnia ei minua suuremmin kiinnosta. Suoriutuminen oudoissa olosuhteissa kiinnostaa. Talvisodassa sosiaalisesti hamppareina pidetyt helsinkiläiset (Sörnäinen, Vallila), Turkulaiset (mmm. Raunistula)I ja porilaiset suoriutuivat tavattoman hyvin. Mainitsen juuri nämä, koska julki-isänmaallisuus ei ollut noissa joukoissa suosittua.

    VastaaPoista
  12. Blogivaeltaja: "...poistan varmistimen, kun joku kiihkoilee asiansa puolesta ilman silminnähtävää oman edun tavoittelua, koska on yleisen elämänkokemuksenkin perusteella syytä epäillä silloin psykopaatin olevan asialla."

    Herkullinen oivallus. Tietysti normaali ihminen peittää sen oman edun tavoittelun mahdollisimman hyvin.

    Mutta eikö Dufvalle ollut esikuva? Ainakin ennen vanhaan sellaisena pidettiin sotamiestä nimeltään Bång, joka taisteli Koljonvirralla ja jäi henkiin.

    Törmäsin aikoinani Gottlundia lukiessani mielenkiintoiseen tiedonsirpaleeseen: Gottlund tapasi Ruotsissa sotilaan nimeltään Munter. Hänkin olisi siis jäänyt henkiin. Voihan olla, että kyseessä oli vain saman niminen.

    Munter on kiinnostava siksi, että hän on mielestäni ainoa Vänrikkien hahmoista, jonka voisi siirtää suoraan sellaisenaan Tuntemattomaan. Tai onhan hän jo siellä – Määttä.

    Laurilaan en ota nyt kantaa, kun olen jäävi. Eli äidin puolelta suurta ja komeaa Laurilan sukua.

    No, sen verran kerron, että kun katselin sitä tv-ohjelmaa, niin vaimoni kysyäisi, että kuka tuo Laurila on? Sanoin että mehän katsoimme Talvisodan kerran Tukholmassa, muistatko, ja muistatko siitä Esko Salmisen. Hän näytteli Laurilaa. Vaimo muisti.

    VastaaPoista
  13. Kaipa Kiestingin "motin" syntyminen johtui alkujaan siitä, ettei Mannerhein halunnut saksalaisia divisioonia enempää pohjoiseen, vaikka niitä oli alun perin tarjottu monin verroin enemmän.

    Etenemistä ei olisi pitänyt pysäyttää Karhumäelle ja Sorokka olisi pitänyt vallata sekä etelästä vyöryttää Itä-Karjalan rintamaa pohjoiseen. Tällä tavoin olisivat suomalaisten rintamat Rukajärvellä ja Uhtualla, saksalais-suomalainen rintama Kiestingissä, sekä saksalaisten rintama Sallassa, kaikki eliminoituneet ja tulleet korvatuiksi lyhyellä rintamalla Sorokka-Äänisjärvi.
    Saksalaiset joukot olisivat yksin voineet pitää sen.
    Näin olisi kuusi-seitsemän suomalaista divisioonaa ollut vielä käytettävissä Karjalan-Kannaksella ja Syvärinjoella. Ryssien offensiivi olisi tyrehtynyt Karjalan Kannaksella, jos nuo divisioonat olisivat olleet reservissä ja näin rauha olisi voitu solmia edullisemmalla tavalla.

    Mannerheim tyypilliseen tapaansa nukkui, toheloi ja kuunteli englantilaisten käskytystä sotatoimilleen. Ja mikä pahinta, ehkä oli tavalla tai toisella suostumusyhteydessä Staliniin.
    Toki Mannerheimin suurin virhe oli ettei Leningradia vallattu.

    VastaaPoista
  14. Mistä ohjelmasta tässä puhutaan?

    VastaaPoista
  15. Ad Omnia: - tv-ohjelma oli TV2 "Lakeuden ristit" 7.12.

    VastaaPoista
  16. Pitääkö paikkansa joskus kuulemani väite, että Mauno Koiviston ensimmäinen päätös presidenttinä oli estää Matti Laurilan kenraaliksi nimittäminen? Oli kuulemma kysynyt mielpidettä toiselta turkulaiselta, Adolf Ehrnroothilta.

    VastaaPoista
  17. Kemppisen olisi syytä tutustua pari päivää sitten 91 vuoden ikäisenä kuolleen Mannerheimin ristin saaneen Heikki Nykäsen jatkosodanaikaisiin urotekoihin sissipartioiden johtajana eikä jauhaa aina näitä tylsiä pohjaiskomentajien välisiä kärhämiä. Nykänen ei tapattanut miehiään, vaan selvisi iskuista hyvin vähäisillä miestappioilla.

    VastaaPoista
  18. Ad Anonyymi: - ei pidä paikkaansa. Kysymyksessä oli Urho Kekkonen. Estää on Kekkosenkin kohdalla outo valinta, koska eläkeläisten ylentäminen kuulunee presidentin riippumattoman harkinnan piiriin. Pohjalaiset halusivat Laurilasta kenraalia, ja asiaa välitettiin Kekkoselle, joka ei asian tarttunut.

    Ehrnroothin Kekkonen ylensi 1980. Erikoisansiona lienee ollut sotaveteraanityö. (Kekkosen veli Jussi oli sotasokea.)

    Ppavo Talvelan Kekkonen ylensi keneraaliksi 1966, tiettävästi juuri kuten Wikipedia sanoo "idänkaupan ansioista" oli epätavallisen tuloksekkaan siviilitoiminnan johdosta. Se oilikin rohkea teko, koska Talvelan arveltiin (virherellisesti) olleen natsimielinen. Hän oli mannerheim-mielinen.

    VastaaPoista
  19. Ad Anonyymi: pohjalaispäälliköistä kirjoitin nyt toisen kerran.

    Kaukopartiotoiminnan tunnen aika yksityiskohtaisesti. Lassi Saressalon kirjaan ei ole kovin paljon lisäämistä. Tiedän toiminasta turhan paljon. Vaimoni enoista yksi oli Päämajan kaukopartioissa (OsKu) ja toinen järjesti divisioonan kaukopartiotoiminnan ja toimi sitten rajavartiostojen komentajana.

    Ilmeisesti sama nimimerkki kyseli myös Mannerheim-ristin ritarien johdosta. Sama asia: minulla ei ole lisättävää olemassa olevaan kirjallisuuteen. Koska olen toimittanut (kustannustoimittajana) yhden kaikkia ritareita koskevan kirjan ja pari henkilömuistelmaa, aihe on turhan tuttu - ja vaikea. Perusteet ja perustelut ovat kirjavia.

    Pikkuasia - kaikki varmaan tietävät, että Paavo Lipposen enoista kaksi oli M-ristin ritareita? (Iisalo). Toinen heistä oli jossain vaiheessa isäni laivueen komentajana; ilmavoimissa tuota merkkiä jaettiin runsaasti. Isäukostakin tehtiin Talvelan puoltama ehdotus, mutta tuo silloisille tiedustelu- ja tulenjohtotehtävissä toimineille "kiintiöity" merkki meni porukan majurille, joka sitten putosi -44. Faija sai tyytyä VR 3 :en, joka oli kyllä vänrikille paljon.

    Suuri tuntemani sotasankari oli J.O. Pernaa Kauhavalta - Antti Tuurin "Talvisodan" aineiston kerääjä ja välittäjä. Hän ehdotti kysyttäesä Mannerheimristiä kaverilleen Isosompille, jolle se myönnettiin. Tämä sankaruus oli lääkintäaliupseerin toimintaa, ja näistä kahdesta miehestä kaikki olivat samaa mieltä. Haavoittunut kaveri haettiin pois vaikka ampuvan bunkkerin edestä miinakentässä.

    VastaaPoista
  20. Eikös se ollut niin, että suurin sankareista oli kuitenkin Elma Reponen? Heikki Hietamies ehdotti suurimmaksi suomalaiseksi.

    VastaaPoista
  21. Tapsa kai tarkoitti Esko Salmisen isää Tauno Paloa?

    VastaaPoista
  22. >>Jukka Kemppinen kirjoitti...

    Ad Anonyymi: pohjalaispäälliköistä kirjoitin nyt toisen kerran.<<

    Kerta kiellon päälle... ;=) yhteensä siis 3 kertaa...



    Itsenäisyyspäivän mentyä

    http://kemppinen.blogspot.com/2011/12/itsenaisyyspaivan-mentya.html

    Pahuudesta parturissa II

    http://kemppinen.blogspot.com/2010/12/pahuudesta-parturissa-ii.html

    Laurilain työt

    http://kemppinen.blogspot.com/2008/09/laurilain-tyt.html


    Puhuttaessa Kiestingin motista ja hyökkäyksestä Kiestinkiin, on erikoisesti syytä muistaa, että Siilavuon komentama suomalainen III AK oli ALISTETTU saksalaisten komentoon ja Kiestinkiin hyökkääminen tapahtui siis saksalaisten käskystä. Manneheimilla ei ollut III AK:n suhteen suoraa käskyvaltaa.

    Sille joka koettaa pöpöttää, ettei M olisi halunnut enempää saksalaisia divisioonia Lappiin, pitää muistuttaa että III AK olisi haluttu aika pian pois saksalaisten komennosta, mutta kun lisää saksalaisia divisioonia ei saatu...

    VastaaPoista
  23. Professori Kemppinen säännöllisesti unohtaa sen tosiasian, että teknologia, eli tässä tapauksessa sen puute maksetaan sodassa verellä. Vilkaisu sotivien osapuolten asearsenaaliin selittää sen miksi USA ja Britannia ostivat voiton vähäisemmällä verimäärällä. Vastoin yleistä stalinistista jargonia sodan todellinen käänne koettiin silloin kuin RAF ja USAF löivät Luftwaffen käytännössä syksyllä 1943. Se merkitse Luftwaffen tappiota myös idässä, sillä peräti 2/3 päivähävittäjistä oli tästedes asetettava pelkästään USA:n 8. ilma-armeijaa vastaan.

    Neuvostoliiton ja Venäjän virallinen sotahistoria sen paremmin kuin nykyinen poliittinen eliittikään ei tätä halua tunnustaa. Mutta uskokaa jo. Se oli todellinen ratkaisu sodassa. Sitä on turha yrittää selittää sillä klassisella kommentilla, että "80% saksalaisista kaatui itärintamalla...".

    VastaaPoista
  24. Joitakin nyrkkisääntöjä jotka olisi viime sodista muistettava:

    12% suomalaisista ei suinkaan kaatunut taisteluissa tai haavoihinsa taistelujen seurauksena vaan onnettomuuksien ja sairauksien tms. vuoksi.

    Niistä jotka kuolivat taistelujen seurauksena vain 10% kuoli luoteihin, 90% sirpalevaikutuksiin. Sama jakauma on havaittu myös muiden sotineiden maiden taisteluissa kuolleiden tapauksissa.

    Taisteluissa räiskittiin aivan hirveitä määriä luoteja jokaista kaatunutta vihollisen sotilasta kohden. Esim. USA ja Saksa valmistivat n. 5 miljardia erityyppistä luotia vuonna 1944 mutta tuskin tappoivat niillä enempää kuin 100 000 - 200 000 vihollisen sotilasta.

    Vietnamissa räiskiminen lisääntyi niin että jokaista maataisteluissa ammuttua vihollista kohden kulutettiin yli 50 000 luotia. Irakissa kulutus nousi jo 250 000 luotiin.

    Näin ollen kuvamme jalkaväkitaisteluista muuttuu oleellisesti. Koko touhu muuttu tolkuttamaksi etupäässä elvistelyksi ja näyttelyksi.

    VastaaPoista
  25. Kaarlo Heikki Nykänen (1920-2011) oli suomalainen johtaja, sotaveteraani ja Mannerheim-ristin ritari numero 118.
    Jatkosodassa Nykänen palveli kaukopartio-osaston johtajana 3. divisioonassa.Hän johti jo ennen ritariksi nimittämistään noin sataa partiomatkaa niukoin tappioin rakentaen osastostaan yksikön, joka kykeni vaikeisiin partioretkiin. Näistä ansioista hänet nimitettiin 1. elokuuta 1943 Mannerheim-ristin ritariksi.

    Toimiessaan linjojen takana Neuvostoliitossa Nykänen oli helsinkiläinen kaupunkilaispoika. Ankarat olot kuitenkin kouluvat hänestä nopeaan näihin oloihin sopeutujan. Lisäksi Nykänen oli toiminut suojeluskunnassa jo 12-vuotiaasta asti, joten suunnistus-, ammunta- ja muut sotilastaidot olivat hänelle tuttuja.

    Nykänen ylennettiin luutnantiksi, ja heinäkuussa 1942 hänet nimitettiin hiljattain perustetun kaukotiedusteluosaston päälliköksi. Hieman nimityksen jälkeen hänen komentamansa sissiosasto joutui taisteluun, joka oli tärkein yksittäinen peruste hänen nimityksessään Mannerheim-ristin ritariksi.Kyseisessä taistelussa Nykäsen kokoama 40 miehen osasto valtasi vihollisen asemat ja useita korsuja. Hyökkäyksessä kuoli 40 vihollista suomalaistappioiden jäädessä yhteen kuolleeseen ja viiteen haavoittuneeseen.

    Koulutukseltaan Nykänen oli insinööri, ja hän toimi investointijohtajana Rauma-Repola Oy:n Porin konepajaryhmässä vuosina 1972–1981.

    Nykänen kirjoitti kirjan Sissisotaa, sissipäällikön muistelmia jatkosodasta ja Lapin sodasta. Helsinki : Alea-kirja, 1983. ISBN 951-9272-79-8.

    VastaaPoista
  26. Onpa perusteellisesti käsitelty Kumuri, tuo mäki Kiteeltä Sortavalaan mennessä, muistaakseni ennen Ruskealan louhosta. Itse ajattelin laittaa myös Ilmari Turjan kirjan esille kuten anonyymi teki. Turja pääty aika tasapainoiseen näkemykseen, mutta ymmärtää tietysti enemmän Laurilaa. Kekkonen esti Laurilan kenraaliylennyksen tietojen mukaan. Ja se oli etelä-pohjalaisille kova paikka ja vähensi UKK:n suosiota Pohjanmaalla ainakin sotaveteraanipiireissä. Turjakin yritti korjata asiaa. Turjan kirjassa on muuten aivan erinomainen määritelmä tiedottamisesta ja sotapropagandasta, kannattaa lukea.
    Bäckman oli muuten prikaatin komentaja KarPr:ssa Kouvolassa meikeläisen varusmiesaikana. Tassu-Rudolfiksi häntä kutsuttiin, kun aina herrasmiesupseerin tapaan tervehti. Mutta se ei estänyt häntä määräämästä AUK:ua santsimarssille kouluttaja-aliupseerien suihkuttamisen jälkeen. Siitäkään marssista ei sinänsä jäänyt paha maku. Karjalaispoikana tunnen pohjalaisia, heidän ehkä liioitellut piirteensä ovat tuttuja. Ja jotain sukua on tullut sukusaagan mukaan Pohjanmaalta Kannakselle.
    Kemppisen Isosomppi-ritari on mielestäni erinomainen sankaruuden edustaja - näin medisiinarinkin mielestä.

    VastaaPoista
  27. Lueskelin isäni passista sodan aikaisia taistelupaikkoja: Ulismainen, Korpijärvi, Kiekua, Ignoila, Hautavaara, Korsa, Alekkka, Kinnasvaara, Polovina, Vilga, Petroskoi ja Pertjärvi. Kovin myyttinen henkilö, hän ei ollut verrattuna vaikkapa "Kauton Vikkiin", jonka sotakertomuksiin Marko Tapion "Arktinen hysteria perustuu. Vikki oli mies, josta erilaiset työyhteisöt jalostivat "psykologin", ihmistuntijan vailla vertaa. Hän pystyi haastattelutilanteessa (saunoen ja ryypäten) antamaan karikatyyrisen kuvauksen kenestä aseveljestä tahansa. Hän oli joukkuepelaaja, jolla ei ryhmänjohtaja taitoja ollut juuri nimeksikään.

    Oli synnytetty yhden miehen myytti.

    VastaaPoista
  28. . . . nämä sotajutut lakkasivat kiinnostamasta juuri sinä päivänä kun Lapuan Yhteislyseon voimistelunopettaja julistri voimistelutunnin aluksi, että tämä kaikki on "armeijaa varten". Viimeistään silloin oli opittava elämän olevan muualla.

    VastaaPoista
  29. "Pohjanmaan legendan" myytti on ensisijaisesti poliittinen, ei sotilaallinen. Se on kuin sodanaikaisen tähystyslentäjän - lupasin sen, minkä tein.

    VastaaPoista
  30. Käydessäni Vietnamissa korviini pisti eräs paikallinen sanontatapa, jota kapeilla kujilla katukaupoissa leikkisästi usein viljeltiin: "Yksi vietnamilainen nykyjargonilla sanottuna taistelija vastaa neljääsataatuhatta yhdeksääsataa yhdeksääkymmentäyhdeksää luotia." Ja tähän aina joku paikallinen koiranleuka loihe vastaamaan: "Mutta entäs kun tulee se viideskymmenestuhannes?" Ja sen päälle kuului aina hereä aasialainen nauru.

    Ostin kyllä näiltä kujilta vaimolleni mm. kauniin huivin, jollaisia ei Suomesta juurikaan siihen hintaan löydy, ettei sen puoleen.

    VastaaPoista
  31. Nyymiölle:

    Sille joka koettaa pöpöttää, ettei M olisi halunnut enempää saksalaisia divisioonia Lappiin, pitää muistuttaa että III AK olisi haluttu aika pian pois saksalaisten komennosta, mutta kun lisää saksalaisia divisioonia ei saatu...

    Mitä merkitystä tuolla ajankohdalla on ajateltaessa mm. touko- kesäkuun 1941 neuvotteluihin Suomeen sijoitettavien saksalaisjoukkojen määrästä? Olihan saksalaisilla tiedossa, ettei Suomi hyökkää Neuvostoliittoon, ellei N-L hyökkää ensin Suomeen. Ja Hitler halusi pitää AOK Norwegenin pääjoukot Norjassa.

    Kaipa III AK keskeytti hyökkäyksensä ulkopoliittisista syistä Rytin ja M:n määräyksestä. Eli Suomi ei halunnut "tavallaan" puuttua Saksan ja N-liiton väliseen sotaan.

    VastaaPoista
  32. A: "Tapsa kai tarkoitti Esko Salmisen isää Tauno Paloa?"

    Tauno-isä näytteli kuvitteellista jatkosodan pataljoonan komentaja majuri Sarastietä Laineen-Linnan Tuntemattomassa, mutta Esko-poika näytteli Parikka-Tuurin Talvisodassa nimenomaan rykmentin komentaja Laurilaa.

    VastaaPoista
  33. >>Bäckman oli muuten prikaatin komentaja KarPr:ssa Kouvolassa meikeläisen varusmiesaikana.<<

    Itsensä ampunut II/20.Pr:n juoksukomentaja Kurt Erik Bäckman on toki eri henkilö kuin tuo Marskin adjutanttina ollut... ihan kuolinajastakin voisi tuon päätellä.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Kurt_B%C3%A4ckman

    http://www.jrkakkonen.net/KurtB.htm

    http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2009/03/sankarina-sotaoikeuteen.html


    Eversti Osvald Rafael Bäckman toimi marsalkka, vapaaherra G. Mannerheimin nuorempana adjutanttina vuosina 1942–46.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Osvald_Rafael_B%C3%A4ckman


    Kukas Bäcman muuten olikaan siellä Kiestingissä?

    VastaaPoista
  34. >>Kukas Bäcman muuten olikaan siellä Kiestingissä?<<

    Ei siellä mitään Bäckmania ole ollut. Mutta Suomen sota 5.osa s. 174 kertoo majuri E.H. Backmanista II/JR 53:n komentajasta. Se oli siis Backman eikä Bäckman oli Kiestingin suunnalla.

    Nurmon ja Ylihärmän hautausmaalla käydessä näkee, millaista jälkeä huonon itsetunnon omaava Suomen ruotsalainen johtaja saa alempirotuisissa suomalaisturaaneissa aikaan! Kyse oli kymmenistä miehistä varsinkin 2. komppanian osalta.

    Näin Osasto KKK:n päällikkö Oiva Latikka arvioi majuri K. Bäckmania Kevyt Osasto 18. komentajana Veikko Juraman kirjan sivuilla 31-32:

    "Hän ei ollenkaan tuntenut eteläpohjal. reserviläisten luonnetta ja ajatuksenjuoksua. Suhtautui alaisiinsa kuin vajaaälyisiin, alempaan rotuun kuuluviin... hänen koulutustasonsa ei riittänyt joukkoyksikön komentajan vaativaan tehtävään... Lisäksi hänen elämäntapansa ja monet henkilökohtaiset vaikeutensa olivat heikentäneet hänen itseluottamuksensa niin, että hän ei kyennyt keskustelemaan kenenkään kanssa. Jokainen yritys vaikuttaa asioihin tulkittiin kapinoinniksi... Lisäksi hänen kartanlukutaitonsa oli heikko."

    Tämän lähteenä on käytetty teosta Nurmolaiset sotien veteraanit 1918, 1939-1940, 1941-1945, Seinäjoki 1980, sivut 44-51

    Halsti kertoo muistelmakirjassaan, Aika vaatii veronsa, Muistelmat 2 (1939-1948), Otava 1974, kuinka Pajari tuli F. U. Fagernäsin tilalle 3.D:n komentajaksi keväällä 1944 ja Lilius jäi hetkeksi esikuntapäälliköksi. Pajari aitosuomalaisena räjähti hetkessä ja Lilius sai väistyä Halstin tullessa tilalle. Sittemmin Lilius heilutteli pyssyään kesän 1944 kahinoissa ja haavoituttuaan omat miehet olisivat jättäneet sen naapureille. ei auttanut kiroilu eikä uhkailu, mutta vain lomia lupaamalla hän sai miehensä kantamaan itsensä turvaan.

    VastaaPoista
  35. Kylkirauta-lehdessä Talonpoikaisjohtaja Matti Laurila

    Katso tuolta sivut 130-133 (osat 130-133)

    Talonpoikaisjohtaja Matti Laurila

    Teksti: Vesa Määttä

    http://www.kadettikunta.fi/pdf/Kylkirauta108.pdf

    VastaaPoista
  36. Tapsalle, joka vetää vanhat satusedätkin mukaan...

    Kiistelty Runeberg, sankari vai nuorten tyttöjen liehittelijä ja haihattelija?

    Jospa kyseessä onkin perusteellinen harhautus, jossa melkein kaikki suomalaiset on saatu juhlimaan Ruotsia ihannoivaa ja kaihoavaa pervertikkoa ja hänen sepittämiään ruotsalaisia loruja sodasta, jossa tämän miehen todellinen ja henkinen kotimaa hävisi puoli valtakuntaa?

    Ruuneperin tarinat on kovin outoja fantasioita taisteluista, joissa ei ollut mitään sankarillista. Totuus oli paremminkin pelkkiä tappioita, päitä ja pernankappaleita. Pitääkin kysyä MIKÄ oli se Ruuneperin ihannoima isänmaa? Vastaan saman tien: RUOTSI! Onkin hullua että tuollaista satusetää pidetään Suomen kansalliskirjailijana. Tarinatkin sepitettiin kymmeniä vuosia tapahtumien jälkeen.

    Ruuneperiahan kiinnosti vanhemmalla iällä enemmänkin nuoret ja arvostelukyvytömät tytöt, joille hän läyrysi hengentuotteitaan ja lieppä pitänyt "polvellaankin". Nykyään tällaista setää sanottaisiin pedofiiliksi! Kuulostaako TÄMÄ säe isämaalliselta vaiko lähinnä vanhan ukon päiväunelta: "Sun kukoistukses kuorestaan kerrankin puhkeaa, viel lempemme saa nousemaan..."

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Maamme


    Vänrikki Stoolin tarinat, ensimmäinen osa, 1848
    Vänrikki Stoolin tarinat, toinen osa, 1860

    "Viimein kai Runeberg itse huomasi, että oli vain yl´oppilas."


    http://fi.wikipedia.org/wiki/Johan_Ludvig_Runeberg

    "Johan Ludvig Runeberg (5. helmikuuta 1804 Pietarsaari – 6. toukokuuta 1877 Porvoo) oli suomenruotsalainen runoilija, kirjailija ja toimittaja. Hänen tuotantonsa on hyvin isänmaallista. Runeberg vaikutti tuotantonsa kautta myös Ruotsin kirjallisuuteen, koska hän kirjoitti kaikki teoksensa ruotsiksi."

    VastaaPoista
  37. Vietnamissa USA:n maavoimat kuluttivat n. 52 000 luotia jokaista tappamaansa vihollissotilasta kohti. Mutta tuokin tilasto on virheellinen. Ensinnäkin ammutuista "vihollisista" moni oli todellisuudessa täysin sivullinen. Lisäksi hyvin moni oikeastikin vihollinen kuoli todellisuudessa tykistöltä, krh:lta, ilmavoimilta, helikoptereilta ja panssarijoukoilta tilatun tulen takia.

    Tuskin on tuulesta temmattua väittää että jenkit ovat ampuneet jokaista maataisteluissa tapettua vihollista kohti vähintäin 100 000 luotia. Tuollainen räiskiminen antaa oikean kuvan itse taistelusta: ampumisella pikemminkin peiteltiin omia pelkotiloja, joista suurin lienee ollut sotilaiden haluttomuus tosipaikan tullen ampua toista ihmistä. Tutkimukset osoittavat että varsin suuri osa sodassa tappamisesta keskittyy sellaisille henkilöille jotka ovat luonnehäiriöisiä ja psykopaatteja. Heillä ei ole samanlaisia pidäkkeitä tappaa toista ihmistä kuin valtavirralla.

    VastaaPoista
  38. http://fi.wikipedia.org/wiki/Otto_Lilius

    VastaaPoista
  39. "Täysin loppuun kaluttu ja järsitty aihe tämä Laurilan ja Hannukselan välinen kärhämä."

    No eipä todellakaan ole!

    Kirjoita Kemppinen tästä kirjasta.

    Tapaus Kumuri saa uusia ulottuvuuksia ja henkilöhistoriat samoin.

    Hannuksela, Lilius, Bäckman ja muutkin komentelijat käydään läpi asiakirjojen valossa. Viipurin "juoksukomentaja" on erikoinen tapaus, jota Turja ja Jurama jo hiukan valoitti kirjoissaan.


    Lasse Laaksonen

    https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Lasse_Laaksonen

    Viina, hermot ja rangaistukset – sotilasylijohdon henkilökohtaiset ongelmat 1918–1945 (Docendo 2017, ISBN 978-952-291-408-8)

    VastaaPoista