Sivun näyttöjä yhteensä

22. marraskuuta 2011

Sotakenraalit


Lasse Laaksonen väitteli 2005 tohtoriksi suomalaisten joukkojen tilasta talvisodan lopussa. Kirja oli tarpeellinen. Mannerheimin ja kenraalien henkilösuhteista hän julkaisi tutkimuksen jo 2004.

Laaksosella oli käytettävissään ennen huomiotta jäänyttä alkuperäisaineistoa. Sitä syntyi sodassa, ja varsin usein jopa pienempien päälliköiden viestilappuset on arkistoitu. Tutkijalta tällainen aineisto vaatii kärsivällisyyttä ja työtä se teettää todella paljon.

Nyt kysymyksessä on tie Mannerheimin johtoon 1918 – 1939. Kirja on selvästi tähänastisista huonoin, vaikka tutkimusurakka on ollut mittava.

Kiinnitin Laaksoseen huomiota – siis itse historiasta väitelleenä – koska hänen käsityksensä tutkimusmetodista olivat oikeansuuntaisia mutta hiukan lapsellisesti toteutettuja. Olin myös huvittunut runsaasta ja osittain virheellisestä sivistyssanojen ja teknisten termien käyttämisestä. Ajattelin kysäistä, kuka hänen ohjaajanaan on toiminut, mutta en ole muistanut.

Nyt esitetyt tiedot Mannerheimin sotien välisen ajan urasta ovat lähes kauttaaltaan tunnettuja ja enimmäkseen aika mielenkiinnottomia. En voi suosittaa kirjaa niin sanotun kiinnostuneen yleisön lukulistalla. Ammattilaiset perehtyvät siihen käskemättäkin.

Lähtökohta on selvä. Miten yksi ruotsinkielisistä ryssän kenraaleista, siis Mannerheim, pääsi pitkälle ja onnistui kansalaissodassa? Tehtävä ei ollut helppo. Jääkärit eivät olleet hyvillään vastikään Venäjältä tulleesta tulokkaasta, ja Mannerheim puolestaan piti ainakin hiljaa mielessään jääkäreitä maanpettureina. Joka tapauksessa hän oli venäläisenä kenraalimajurina johtanut sotatoimia jääkäreiden kouluttajia eli keisarillisen Saksan sotavoimia vastaan.

Läheskään kaikki eivät jaksa muistaa, että Mannerheim erosi toukokuussa 1918. Itse hän ilmaisi epäilynsä saksalaisten sotilaiden määräväästä asemasta Suomessa. Itse hän ei ilmaissut sitä, että nämä saksalaiset eivät häntä tarvinneet.

Mannerheimin ollessa valtionhoitajakautensa jälkeen poissa suomalaiset upseerit tappelivat keskenään vuodesta toiseen. Kahakka oli niin kova, että yksi mies (Berg) teki itsemurhan ja puolustusvoimien komentajaa (Wilkama) savustettiin virastaan urakalla. Jääkäreillä oli järjestö ja kellokkaansa, mutta joukko oli sotilaallisesti ja sosiaalisesti hyvin hajanainen, kortesjärveläisistä renkipojista ruotsinkielisiin maistereihin. Huipentuma oli upseerilakko. Suojeluskunnat ja niiden asema oli jatkuva ongelma.

Uusia vaaran tilanteita olivat Mäntsälän kapina ja K.J. Ståhlbergin kyyditys. Seurauksena oli lopulta pääesikunnan päällikön kenraali Walleniuksen erottaminen. Niinpä – ja tämä on kerrottu vanhastaan kaikissa alan kirjoissa - Wallenius ei aluksi tahtonut kelvata talvisotaan ja puolustusvoimia komentanut Aarne Sihvo ja suojeluskuntajärjestön ykkönen Lauri Malmberg jäivät Mannerheimin epäsuosioon ja siten vaille kunnon tehtäviä sotien aikana.

Laaksosen kirjasta muodostuu kyllä jälleen uskottava kuva hulluuteen asti turhamaisista kenraaleista, joiden toimintaa turhamaisuus ja henkilökohtainen hulluus ohjasivat enemmän kuin maan etu. Heitä riitti. – Ja onneksi paljon suurempi määrä kukaties hyvinkin originelleja kenraaleita, jotka suoriutuivat suurenmoisesti vaikeistakin tehtävistä. Rajatapaus oli Talvela –loistava hyökkäyksen johtaja ja lähes katastrofi peräännyttäessä.

Koska Laaksonen on tutkija, kuten hän jatkuvasti korostaa, hän ei missään tapauksessa ota kantaa kysymykseen, kuinka monta tuhatta ihmishenkeä kenraalien anteeksiantamattomat virheet maksoivat. Oma arvioni on lähempänä kymmentä tuhatta, mutta se ei ole siis tutkijan arvio. Mieliesimerkkini on hyökkäys Kiestinkiin ja sinne syntynyt motti, jossa suomalaisia oli enemmän kuin rykmentti. Operaation tarkoitus ja toteutus aiheuttavat paljon kysymyksiä, joista mm. Martti Turtola – hänen setänsä kaatui Kiestingissä everstinä – on esitellyt. Samalla suunnalla Mannerheim-ristin kuoltuaan saanut jääkärieversti Viikla ampui itsensä 1941. Wikipedian selitys harmistumisesta ei ole kovin vakuuttava.

Sisukaskin lukija voi lannistua puolustusneuvoston loputtoman pitkään selvittelyyn, kun toinen suuri kysymys jää auki: oliko talvisodan huono varustautuminen lopultakaan poliitikkojen syy?

37 kommenttia:

  1. Viisikymmentä vuotta sitten Kekkonen läksi
    Tamminiemestä autolla kohti Novosibirskiä.
    Loviisassa hän poikesi tervehtimässä veljeään,
    sotasokeutunutta. Sitten Hesari raportoi, että
    presidentti nousisi Moskovan junaan Korialla,
    Kymijoen itärannalla.

    Jos joku luulee että alkumatkan järjestelyt ja
    niiden julkistukset eivät olleet strategiaa, niin
    siinähän pitkästyy.

    Jos joku luulee että Heinäluoman 800 000 euron
    sijoitusasuntokauppa oli tarkoitettu yksityisasiaksi
    eikä eiliseen iltapäivälehtikohautukseen,niin
    siinähän luulee. Toki se oli rohkaisua pitää ja
    nostattaa Suomi AAA tilastovalhetta. Ja onhan
    Heinäluomalla (osti kai Matti Ahteelta ?) toki
    varattuna hevoset yli Merenkurkun. Repo-diilihän tämä. Kolmikanta. Rahoittaja ottaisi takaisin,otc
    räätälöity sopimus. Edellisen aypomo/valtiojohtaja tapauksen muistan kun Jorma Reini kavereineen osti sijoitusrahastopapereita ja isolla
    parulla möi ne ostohinnalla takaisin osakekurssien notkotessa.

    Talvisodan kenraaleista sen verran että suunitelmista toteutui sentään ensimmäinen
    porras. Kun Saksa hyökkäsi 1.9.1939 ,niin
    Makasiininkadulla päästettin ratsut irti.Liikekannellepano. Se päti kunnes paljastui että Saksan myötäsotijana oli Venäjä.

    Sitten hommat olivat niin sekaisin että lumimiehet
    pääsivät ihan ite hoitamaan sotimisen kaikella kunnialla ja riemukkaasti. Sama toistui suvella
    1944. Onneksi ei ollut kännykkäohjausta -vai mitä
    korvanappeja- työmiehet nykyisin pitävätkään
    järjen ja tyttöinsinöörinsä välissä.

    Insinööreistä Koriasta ja Heinäluomasta vielä yhteen pussiin pannen,että pioneerit paitsi räjäyttävät siltoja,he myös bykaisivat niitä,vaikka
    pystyasenton eli pesäkoloiksi poikueilleen. Mutta ne hyvinvointivaltio-standardit. Ja mitähän
    finassivakauskin sanoisi moisesta omankäden
    oikeudesta. Enpä nosta sormeani -katkottavaksi.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  2. Juuri nyt hyvin ajankohtaiseen kysymykseen kaipaan lisävalaistusta - oma tietopohja ei nyt riitä. Jos talvisodan huono varustatuminen ei ollut poliitikkojen vastuulla, kenen sitten ?

    Mistä tuli se käsitys, että varustautuminen ja varautuminen voidaan ajaa alas ?

    VastaaPoista
  3. Tuo jääkäriupseeriston sosiaalinen koostumus oli varsin mielenkiintoinen ilmiö. Osittain joukossa oli vanhoja ylioppilasradikaaleja, jotka olivat lähteneet jo pfadfindereiksi. Toisaalta mukana oli varsinaisesta rahvaasta ponnistaneita.

    Eräs asia, joka on herättänyt ainakin omaa huomiotani, on Sihvo. Mies oli vakaasti maalaisliiton ja edistyspuolueen linjoilla, varmaan lähinnä maalaisliittolainen. Tämä teki hänestä aikansa upseerikunnan näkökulmasta lähes äärivasemmistolaisen. Myös Erik Heinrichs, vanha ruotsalaisliberaalisen Nya Pressenin toimittaja, oli demokratian kannalla. Hän olisi mielellään pistänyt Vaasan ja Seinäjoen kaduilla hilluneet lapualaiset kuriin asevoimalla, mutta presidentti Relander ei antanut lupaa.

    Ihmeellistä on se, miten Sihvosta, joka kukisti Mäntsälän kapinan, tuli Mannerheimin päävastustaja ja upseerikunnan vihamies; upseeriliitto aikoi jättää seppeleen lähettämättä Sihvon hautajaisiin. Heinrichsista, joka erosi maaherran virasta pari vuotta aiemmin, kun ei saanut käyttää asevoimaa lapualaisia vastaan, tuli Mannerheimin lempilapsi ja lähin työtoveri.

    Ero taitaa olla siinä, että Sihvo komensi keväällä 1918 erillistä Karjalan rintamaa parin kuukauden ajan lähes itsenäisesti ja loi oman henkilökulttinsa Sortavalan seudulle. Hän oli Mannerheimille kilpailija. Heinrichs ei ollut.

    VastaaPoista
  4. Lasse Laaksonen

    Tama Lasse on hyva nippelien kaivelija, mutta yhteenvedot tahtoo menna metsaan (tai puuttua). Asiayhteyden ymmarrys on anteeksiantamattoman heikkoa. Ilmeisesti suomenkielen taito on hyvin huono, eika niitten vierasperaisten sanojen kaytto toimi- talta osin aivan hirveaa tekstia.

    VastaaPoista
  5. Kenraalien kirjeet;

    Mielestani kenraalien kirjeet kertovat tasta sakista paljon. Esimerkiksi Oehquistin kirjeet komentajalle--- lapsellisia. Ja mies oli paassyt kenraaliksi ja suureen vastuuseen. Mikahan tassa oikein tilttas, kun nain oli paassyt kaymaan.
    No, Mannerheim naytti kylla lopulta ja viimein, narhen munat!

    VastaaPoista
  6. Hannu Raittila esittää Marsalkassa (tai
    tietenkin Mannerheim tai Paasonen esittää, en nyt muista kumpi), että hyökkäyksellä Kiestinkiin oli tarkoitus näyttää sakalaisille että kyllä teemme ja samalla liittotuneille että emme tee.

    Mitä arvelet tästä teoriasta?

    VastaaPoista
  7. Toki oli asiallisia ja pystyvia kenraaleita; ja eversteja! Ehkapa jopa enemman, kuin mita nama herkulliset paskajutut kenraaleita antavat ollenkaan ymmartaa.

    VastaaPoista
  8. Jatkosodan hyökkäysvaiheen suurista (ja turhista?) tappioista, esimerkiksi juuri Kiestingin suunnalla, jonne setänikin jäi, ei perinteisesti ole kovin paljon meillä puhuttu.

    Muistaakseni hyökkäysvaiheen tappiomme 1941 olivat suuremmat kuin peräytymisvaiheen 1944. (Mikä sotaoppia tunteville ei tietenkään ole mikään yllätys.)

    VastaaPoista
  9. Jukka Sjöstedt alkaa olla blogosfäärin parhaimmistoa, mutta niinhän se joskus menee, että ulkopuolelta näkee parhaiten sisälle!

    VastaaPoista
  10. Oikeesti nyt bänni tälle Sjöstedtin spämmille!

    VastaaPoista
  11. " - -ja Mannerheim puolestaan piti ainakin hiljaa mielessään jääkäreitä maanpettureina"

    Ja lähdeviite on.

    Pistääkö historiantutkijana esiintyvä Kemppinen Lackmanin käsityksiä jääkäreistä jo Markin suuhun tai jopa päähän?

    VastaaPoista
  12. >>Olin myös huvittunut runsaasta ja osittain virheellisestä sivistyssanojen ja teknisten termien käyttämisestä.<<

    On aivan järkyttävää koettaa lukea kirjaa, jossa spekuloidaan sekundäärisillä argumenteilla alusta loppuun saakka!

    Hyväkin kirja voidaan pilata ns. sivistyssanojen älyttömällä käytöllä. Saman asian voi sanoa selvällä suomella, vaikka se vaatisi pari sanaa enemmän.

    Itse oli aivan tyrmistynyt tuosta Laaksosen kirjan kielestä ja suorastaan kirosin sitä katsellessani. Varmaankin juuri tuosta syystä en ole edes vaivautunut hankkimaan sitä kokoelmiini.

    Kemppisen juttuja on helppoa lukea, niitä ei ole koskaan sälytetty liialla "kuorrutuksella" vaan kieli on selkeää. Tokikaan kaikki aihepiirit ei kaikkia kiinnosta, mutta sotajutut kiinnostaa. Suuri kiitos niistä.

    VastaaPoista
  13. Elmo E. Kaila oli ankara mies ryssänupseerivihassaan ja sai Alkiosta itselleen tehokkaan käsikassaran. Eipä siis ihme jos monta ryssänupseeria pistettiin menemään.

    Martti Ahdin kirjassa, Ryssänvihassa, kerrotaan Santeri Alkiosta sellaisia asioita mitä hänestä ei yleisesti tiedetä. Alkion sai Kaila kiihotettua hyvin ankaraksi ryssänupseerien vihaajaksi, oikein nro 1, ja Alkio saikin paljon "aikaan" sillä saralla. Aika radikaali hän tuntuukin olleen 1918 tapahtumien aikaan. Elmo E. Kailasta Kekkonen käytti nimeä "oikea Kaila".

    Martti Ahti: Ryssänvihassa Elmo Kaila. Aktivistin, asevoimien harmaan eminenssin ja Akateemisen Karjala-Seuran johtajan elämäkerta 1988-1935. WSOY, Porvoo 1999. 554 s.

    Tässä oman aikansa KePulaisuuttaa äärimilleen vietynä: Santeri Alkion kannatti Pietarin hävitystä maan tasalle! Santeri Alkion, kepulaisuuden pyhän isän, mielestä tuo "aasialaisen kupan ja venäläisen mädätyksen haiseva pesä" oli hävitettävä maan tasalle! Lähde: Martti Ahti: Salaliiton ääriviivat, sivu 131. Lähteenä tuossa Ahdin väitöskirjassa näyttää olevan Alkion päiväkirja 10.3.1919.

    Aulis Alasen kirjoittamassa Santeri Alkion elämänkerrassa kerrotaan millainen "Suur-Suomi -mies Alkio tuolloin oli. Hän halusi "kaikki Väinölän lapset" yhteen riippumatta missä raja kulki! Nimenomaan Itä-Karjalan vapauttamista ja Suomeen liittämistä hän itsenäisyytemme alusta lähtien piti Suomelle elinkysymyksenä. >> Suomi ei ole kokonainen ennenkuin tämä osa heimoamme kuuluu kanssamme saman rajan sisään>>, hän sanoi. Tässä Alkio oli aivan samalla linjalla kuin Mannerheim miekavalassaan." (Sivu 554-555 luvun Alkio ja Interventio alusta muutama lause.)

    Minusta on erikoista Alasen kirjan Alkusanat - osassa oleva Alasen maininta runsaista lähteistä ja maininta Alkion fragmentaarisista päiväkirjoista, erityisesti niiden 1917-22 käsittävää osaa kehuen. Hän mainitsee erikseen valtionarkistossa olevat mikrofilmit kyseisiltä vuosilta, mutta ei mielestäni kerro muuten käyttäneensä koko päiväkirja-aineistoa. Oliko sittenkin niin, ettei Alasellekaan annettu alkuperäisiä päiväkirjoja käytettäväksi Alkion elämänkertakirjan tekoa varten?

    Alanen Aulis J. Santeri Alkio
    WSOY, 1976, 748 s.,1. painos

    Santeri Alkio oli myymässä suomalaisia punavankeja orjiksi Saksaan kalikaivoksille 1918

    http://blogit.iltalehti.fi/aarno-laitinen/2010/08/30/vanrikki-nappulan-historiankurssi/

    "Kun maassa oli lähes 100 000 punavankia, se oli valtava huolto-ongelma. Kokoomus ja maalaisliitto keksivät sellaisenkin hankkeen, että myydään vankeja orjiksi Saksaan kalikaivoksille. Erityisen innokas orjakauppias oli maalaisliiton johtaja Santeri Alkio." Sota on perunakysymys. Tämän esittäjä oli saksalainen kenraali Ludendorf 1. MS:n aikana. Saksahan romahti lähinnä oman huoltotilanteen aiheuttamiin levottomuuksiinsa.

    VastaaPoista
  14. "Miten yksi ruotsinkielisistä ryssän kenraaleista, siis Mannerheim, pääsi pitkälle ja onnistui kansalaissodassa?"
    Voisiko selitys olla niinkin yksinkertainen, että Mannerheim oli ainoita käytettävissä olevia kenraalitason johtajia? Jääkärit saattoivat jupista, mutta heistä oli tuossa vaiheessa enintään joukkueen tai komppanianjohtajan tasoisiin tehtäviin. Myöhemmin tuo senioriteettiero säilyi. Saksan romahdettua tie oli auki taivaaseen saakka vuoden 1918 voittaneen puolen ylipäällikölle.
    Mannerheimin tarinan mielenkiintoisin puoli oli se, miten tuo "lahtarikenraali" saattoi talvisodassa voittaa myös "punikkien" jälkeläisten luottamuksen.

    VastaaPoista
  15. Kenen syy oli punavankien tappaminen nälkään.

    VastaaPoista
  16. Otsikosta tuli heti mieleen kuulemani selitys kenraalieverstin arvolle: oliko
    niin, että Preussissa marsalkan arvo oli saatavissa vain sota-ansioista (siinä mielesdä sotamarsalkka oli siis sattuva nimitys vaikka ei meillä sotilasarvo), mutta kuninkaallisille sukulaismiehille piti keksiä muutoin mahdollisimman korkea arvo.
    - -
    Käsittääkseni Kekkonen kävi Loviisassa jääkärieversti-laivanvarustaja-ym. Ragnar Nordströmiä tapaamassa. Hän oli kyllä Kekkosen veljen työnantajakin, joten totta ehkä molemmat tiedot.

    VastaaPoista
  17. Anonyymi: "Mannerheimin tarinan mielenkiintoisin puoli oli se, miten tuo "lahtarikenraali" saattoi talvisodassa voittaa myös "punikkien" jälkeläisten luottamuksen."

    Minusta mielenkiintoisempi kysymys on se, että mistä on syntynyt käsitys, että työkansa olisi jotenkin kannattanut Mannerheimia edes Talvisodan jälkeen?

    Väitän siis, ettei Mannerheim sitä luottamusta ikinä voittanut. Kuin korkeintaan osittain, asevelisosialistien myöhemmin halveksitussa piirissä.

    Mielestäni tulkinta on yhtä virheellinen kuin sekin, että koko kansa olisi ollut Kekkosen takana 60-70-luvuilla. Ei ollut. Kekkosesta tuli kansakunnan isä vasta kuoltuaan.

    VastaaPoista
  18. Mannerheim oli uskollinen ystävilleen. Näitä olivat myös valkoiset emigrantit, joihin hän piti yhteyttä kirjeitse. Hän ei kuitenkaan kirjoita heistä muistelmissaan.

    Kirjeissä voi tavata hienostuneen "venäläisen ylimyksen", Mannerheimin. Hän palaa menneisyyteensä, nuoruutensa kadonneeseen maailmaan myös vieraillessaan luostareissa.

    Tiedämme kai aika vähän siitä, millainen ihminen Mannerheim todellisuudessa oli.
    (Leonid & Marina Vlasov: Gustaf Mannerheim ja valkoiset emigrantit. Suom. Jukka Mallinen)

    VastaaPoista
  19. Nuorten akateemisesti koulutettujen henkilöiden huono äidinkielentaito ei ole mikään salaisuus eikä yllätys. Tilanne on jatkunut kauheana jo vuosia.Tilanteeseen tuskin on odotettavissa parannusta. Tai siis ei pelkästään akateemisen kansanosan, vaan koko nuoremman sukupolven. Korkeakoulutetuilta kuitenkin odottaisi vähän enemmän. En sano, että nolaamiseen perustuvaan kansa- ja oppikoulun opettamistapaan pitäisi palata, mutta ei tästä "suvaitaan kaikki" -menetelmästä mitään erityistä kiitosta pitäisi antaa.

    Jokainen keski-ikäinen tietää tilanteen kun keskustelussa nuorison kanssa tulee kiusallisia katkoksia ja selviä ymmärtämisvaikeuksia (puolin ja toisin) kun vastapuoli ei vaan ymmärrä mistä on kyse. Asioiden ulkoa opettelu ei saa olla itseisarvo, mutta aika korkealle se arvostetaan eräissä piireissä. Kun ei sieltä netistäkään aina voi asioita etsiä.

    VastaaPoista
  20. Jörn Donner yrittää 5-osaisessa televisiodokumentissaan kertoa, millainen Mannerheim oli. Miten on teidän viisaiden mielestä, onnistuuko hän sen paremmin kuin muutkaan?

    Anna Amnell, minusta ihmisen persoonasta sinällään voi aika pian kukanenkin tehdä päteviä päätelmiä jos vähänkin omaa ihmistuntemusta. Eihän se Mannerheiminkaan kohdalla muuta merkitse kuin että riisuu häneltä (ihan näin postuumisti mielikuvituksessaan) univormut, marsalkansauvan, prenikat ja valkoisen karvahatun ja laittaa istumaan saunanlauteille. Tai mihin tahansa jakkaralle alasti, niin siinä se on niin kuin muutkin maan matoset. Katariina Lillqvist riisui ja puki sankarimme Uralin perhosessa omalla tavallaan ja toi esille miehen mahdollisia inhimillisiä puolia esiin eikä se ainakaan pahaa kumarrusten kohteellemme tehnyt.

    Siinä eivät ihmisen teot (cv) paljoa silloin merkkaa kun sen nieluun katsoo.

    VastaaPoista
  21. Ad Valto Enska:

    Eihän ole olemassa ihmistä sinänsä, vaan ihminen *on* tekojensa summa, se miksi teot ovat hänet tehneet.

    Sellaisia historiallisia henkilöitä kuin Caesar, Hitler, Churchill, Mannerheim jne on lähtökohtaisesti väärin kuvata vain yksityishenkilöinä, koska silloin ei päästä kiinni siihen, mikä sekä heille itselleen että maailmalle oli olennaista.

    VastaaPoista
  22. Uralin perhonen kertoo enemmän Katariina Lillqvististä kuin mistään muusta. Hänelle pitäisi antaa valtion monivuotinen matka-apuraha Pohjois-Koreaan, jossa hän ehtisi vielä nauttia siitä yhteiskuntajärjestelmästä, jota ei Suomelle suotu. Hän saisi toteuttaa siellä taiteellista vapauttaan mielin määrin.

    VastaaPoista
  23. EI KIESTINGISTA OLLUT TARKOITUS LAPI MENNA

    Vuoden 1941 suomalaisten hyokkayksista kannattaa erotella kaksi aivan erilaista ryhmaa: a) Hyokkaykset joilla oli tarkoitus menna lapi tavoitteeseen saakka
    B) tiedustekunluontoiset hyokkaykset, joilla mentiin siihen saakka kun tuli kovaa vastaan.

    Ryhmaan a) kuuluvat 'hyokkays Laatokan rantaan', 'hyokkays Syvarille', hyokkays Petroskoihin ja hyokkays Kannakselle. Ryhmaan b) kuuluvat hyokkaykset Kirstinkiin, Uhtualle, Rukajarvelle.

    Ryhman b) hyokkayksilla ei ollut mitaan strategista merkitysta, vaan ne olivat tiedusteluiskujen luontoisia, ja pysaktyivat kun kovaa tuli vastaan. Halsti on esitellyt, etta esimerkiksi Kiestinkiin mentaessa ei ollut ryhmitetty joukkoja niin, etta ensimmaisen rykmentin juututtua olisi takaa tai sivulta tullut uutta, mittavaa voimaa avaamaan tien eteenpain. Kiestinkiin pyssattii, Uhtualle ei paasty ja Rukajarvella mentiin siihen saakka, kun kovaa alkoi loytya.

    Strategisesti kannattaa ajatella: hyokkaykset tyyppia a) ja 'tunnusteluiskut'
    tyyppia b),

    VastaaPoista
  24. Vain Siilasvuo Kiestingissa ajoi mottiin

    Saman luontoista iskuista vain Kiestinki paattyi mottiin: ei Uhtualla eika Rukajarvella ollut naapurilla motitusmahdollisuutta. Lienee kiinni operaatiota komentavasta 'herrasta' tai 'herroista'. Pyhajarven-Matroosan seuduilla naapuri yritti motittaa, mutta suomen ' herrat' osas hommansa !

    VastaaPoista
  25. Valto Ensio:

    Sikäli kun ymmärsin, Anna Amnell ansiokkaassa kirjoituksessaan nimenomaan viittasi Katariina Lillqvistin dokumenttiin mainitessaan, että Mannerheim piti ”yhteyttä kirjeitse” niihin ystäviinsä, joille oli uskollinen. Yhteyksiä luotetuille tahoille pidettiin kirjeiden ohella toki muullakin tavoin, kuten Lillqvist dokumentissaan kertoo, ja mihin tosiseikkaan Amnellkin ohimennen viitannee. Ja tällöin kyse ei ollut ensisijaisesti ”nieluun katsomisesta”, kuten aprikoit, vaan exit only on saattanut myös toimia yhteydenpitokanavana. Tätä ei tosin Anna Amnell eksplisiittisesti mainitse.

    VastaaPoista
  26. "Ryhman b) hyokkayksilla ei ollut mitaan strategista merkitysta"

    Oikeansuuntainen jaottelu. Mutta kyllä näillä välimaaston hyökkäyksillä oli strategista merkitystä.

    1) Puna-armeija työnnettiin rajalta Suomen aluetta uhkaamasta, re: puna-armeijan keväthyökkäykset 1942 sekundaarissa näyttäviltä suunnissa.

    2) Ei Karjalan armeijan ja Saksan pohjoisessa olevien joukkojen välille voitu jättää puna-armeijan hallussa olevaa aluetta.

    Ja kyllä ne hyökkäykset olisi ollut järkevä viedä loppuun saakka, jos tarkoitus oli sodan voittaminen tai edes strareginen tarkoituksenmukaisuus.

    Mutta kuten tiedämme, Suomen poliittinen johto ja Mannerheim ottivat poliittiset realiteetit so. USA:n ja Englannnin painostuksen huomioon ja pysäyttivät hyökkäykset po. suunnilla.

    VastaaPoista
  27. Anonyymi: "Eihän ole olemassa ihmistä sinänsä, vaan ihminen *on* tekojensa summa, se miksi teot ovat hänet tehneet."

    Entä lajitoverien teot ihmistä kohtaan? Lapsena jokainen ollaan aikuisten tahdon alaisia ja millaista kohtelua on herkissä kasvuvaiheissaan saanut, niin niistä myös itsensä teot elämän aikana suuntaa antavasti muodostuvat; mihin tarmonsa (elämänhalunsa) suuntaa.

    Jos kuitenkin myös aikuisen elämän aikana joutuu muiden mielivallan (diktatuurin, keskitysleirien, kaasukammioiden, sotien, työttömyyden, nälän jne.) uhan alla elämään, niin kyllä sitä aivan toisenlaisena kuolee kuin jos olisi itse saanut edes jossakin määrin elämästään päättää. Sananparsi ”ihminen on oman onnensa seppä” ei pidä lähellekään kaikkien kohdalla paikkaansa edes ns. vapaissa yhteiskunnissa.

    Olemmeko tämänkään "vapaan lännen" markkinatorien lävitse käyneinä, hautaan kaatuessamme itse tahtomiemme tekojen summa? (Luulotella niin voimme ja se on lohdullista)

    Toinen anonyymi, tarkoitinkin vain viimeistä Amnellin lausetta: "Tiedämme kai aika vähän siitä, millainen ihminen Mannerheim todellisuudessa oli."

    Sitä käännellen kysyin itseltäni, onko kenenkään ihmisen elämä nyt niin merkillinen, etteikö häntä voi mielikuvituksessaan käännellä sellaisiin asentoihin, jotta sieltä se ydinkin ihon, luiden, veren, suolenpätkien, ulosteen, virtsan, ajatusten ja halujen seasta löytyisi? Viittaanpa vaikka Veikko Huovisen satiiriin, "Veitikka", Hitleristä.

    Ps. Ei Katariina Lillqvistille tarvitse mitään menolippua diktatuureihin tarjoilla. Hänen animaationsa Mannerheimista oli tärkeä ja toimii, vaikka ei edes ajattelisi sen tarinaa historiaan liittyväksi. Oli virkistävä poikkeus kaiken kuivan (ja nuivan) tolskaamisen seassa. Käy vaikka oppimateriaaliksi yläasteelle ja lukioihin

    Aprikoin vielä, jos Mannerheim-animaatio, kuten yksi anonyymi arvelee, kertoo enemmän itsestään Katariina Lillqvististä niin silloinkin se kertoo vain siitä, että Mannerheiminkin merkitsemä demokratiakehitys mahdollistaa ilmaisunvapauden monipuolisuuden toisin kuin Pohjois-Korean diktatuuri. Se mahdollistaa myös nämä keskustelut ja minun tähän keskusteluun osallistumisen.

    VastaaPoista
  28. Valto Ensio: "Anna Amnell, minusta ihmisen persoonasta sinällään voi aika pian kukanenkin tehdä päteviä päätelmiä jos vähänkin omaa ihmistuntemusta. Eihän se Mannerheiminkaan kohdalla muuta merkitse kuin että riisuu häneltä (ihan näin postuumisti mielikuvituksessaan) univormut, marsalkansauvan, prenikat ja valkoisen karvahatun ja laittaa istumaan saunanlauteille."
    Eikö tässä toisen henkilön persoona täytetä (projisoida) omilla sisäisillä spekulaatioilla. Kun se oikein pahaksi pääsee, sitä voidaan kutsua psyykoosiksi.
    Mennerheimin tapauksessa vain on niin ikävästi, että hän imagostaan huolehtivana ei ole jättänyt jälkeensä paljon aineistoa, jonka perusteella hänen sisäisestä persoonastaan voisi paljon päätellä.
    Onko sitä paitsi hirveän tärkeä tietää ihmisen sisäisestä persoonastaan (tykkääkö miehistä vai naisista taikka keto-orvokeista)? Tärkeintä ovat ihmisen teot: ne vaikuttavat ympäristöön. Persoona on kiinnostava vain siinä rajoissa miten se selittää tämän (oudot) teot. Esim. miksi Hitler vihasi niin sairaalloisesti juutalaisia.

    VastaaPoista
  29. En pidä postmodernista tavasta muuttaa todellinen historiallinen henkilö ihan miksi vain, kunhan saa teoksellaan mainetta ja apurahoja, niin kuin Suomessa saa pilkkaamalla "oikeita" kohteita. Sisällissotaa, kapinaa jatketaan fantasioilla, kun ei enää pärjätä faktojen tasolla.

    Animaatiossa häväistään julmasti myös Mannerheimin miespalvelijan ja hänen sukunsa historia. Hänhän palasi kotiseudulleen, meni naimisiin ja perusti perheen. En tiedä asiasta enempää, mutta oletan, että Mannerheimin kaltaisen suurmiehen palvelijana toimiminen oli ollut hänelle arvokas ja jännittävä tehtävä.

    Palvelijan työtä ei ole vasemmistopiireissä arvostettu. Ei kestetä sitä, että eri yhteiskuntaluokkaa olevat ihmiset voivat kunnioittaa toisiaan ja jopa olla ystäviä. Siitäkö johtuu suomalaisten kieroutunut suhtautuminen palveluammatteihin?

    Hämmästyn ja yllätyn yhä uudestaan sitä, miten miellyttävä ihminen tulee esille Mannerheimin kirjeissä. Hän on huolissaan siitä, miten tyttären koiraparka selviää poliittisen sekasorron keskellä. Hän avustaa hienotunteisesti taloudellisiin vaikeuksiin joutuneita emigrantteja, vaikka ei hyväksykään heidän outoja mielipiteitään ja suunnitelmiaan. Hänellä on lämmin ja läheinen suhde sisareensa ja muihin sukulaisiinsa. Sellainen kertoo paljon ihmisestä.

    Mannerheim on romanttinen ja samalla traaginen hahmo naissuhteissaan. Lapsuudenkodin rikkoutuminen, taloudellinen ahdinko ja sen vastakohtana Venäjän yläluokan ylellinen ja tuhlaileva elämäntapa ja kohtuuttomat vaatimukset olivat tuhoisia hänelle ja varmaan monelle muullekin. Onneksi oli lähipiiri, sukulaiset ja ystävät.

    Lukeudun ystäviin, vaikka en pidäkään Vorschmackista enkä ryypyistä.:) Tunnen myötätuntoa siitä, että hänellä oli jatkuva rahapula, epävarma taloudellinen asema. Olen kiitollinen siitä, että vielä vanhana ja väsyneenä miehenä Mannerheim pystyi innostamaan suomalaiset puolustamaan itseään urhoollisesti terrorivaltiota vastaan. Suurin ihme oli se, että Mannerheim jäi henkiin vallankumouksen aikana. Odotan, että venäläiset tekevät hänestä hienon elokuvan.

    VastaaPoista
  30. On totta, että ainoastaan apurahojen toivossa postmodernistit ja muut kekkoslaisuuden ikeen kannattajat kirjoittelevat fiktiota marsalkka Carl Gustav Emil Mannerheimista. Voi, kunpa pelkkä tosiasioiden kertominen riittäisi vasemmistolaiskirjailijapiireille! Saisimme uutta tietoa Mannerheimin koiraystävällisyydestä ja palveluammatissaan Suomen historiaan piirtyneen paashipojan suvun yltä nostettaisiin häpeällisten vihjailujen taakka! Toivon sydämestäni, että joku ainoastaan historiallisiin tosiseikkoihin nojautuva isänmaallinen kirjailija piirtäisi eteemme häikäisevän freskon maailmanhistorian kurimuksissa maatamme vaikeina aikoina isällisesti luotsanneen vapaaherran loisteliaasta elämästä!

    VastaaPoista
  31. Puolustustaloudellinen suunnittelukunta perustettiin joulukuussa 1955. Puheenjohtajaksi nimitettiin kenraali Tapola. PTS perustettiin kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuuteen komitealuontoisena elimenä. (PTS nykyinen Huoltovarmuuskeskus)

    Tarinan mukaan Tapolalla esimiehenä oli sellainen tyyli, että hän varsinkin lauantaisin (oli silloin työpäivä) poistui työpaikalta viimeisenä. Hänen läheisimmällä alaisellaan puolestaan oli sellainen tapa, ettei hän voinut lähteä työpaikalta ennen kuin esimies oli poistunut, jos vaikka sattui tarvitsemaan jotain. Siinä nämä herrat sitten kököttivät huoneissaan lauantai-illan hämärtyessä odottaen toisen lähtevän, jotta pääsisi itsekin kotiin ja saunaan.

    VastaaPoista
  32. 6. Divisioonan komentaja V.A. Viikla ampui itsensä 18.12.1941 Sallan suunnalla ja sehän on paljon pohjoisempana kuin Kiestingin suunta.

    VastaaPoista
  33. Kiestingissä ainoa komentaja
    joka ei ollut umpiluuta
    tiesi mitä tehdä pistoolillaan.

    Täyttä sekoilua, alusta loppuun.
    Tuhansia miehiä.


    "Voisiko selitys olla niinkin yksinkertainen, että Mannerheim oli ainoita käytettävissä olevia kenraalitason johtajia? "

    Mahdollisuuksia oli tasan kaksi.
    - rintamakokemuksella
    - armeijakuntaa komentaneita
    - kokeneita kenraaleita
    taisi olla vain kaksi.

    Virkavuosiltaan vanhempi ei ollut halukas.

    VastaaPoista
  34. AA:lle

    >>Hämmästyn ja yllätyn yhä uudestaan sitä, miten miellyttävä ihminen tulee esille Mannerheimin kirjeissä.<<

    Mannerheim olikin tunnettu juuri siitä millainen kuva hänestä jäisi jälkimaailmalle.
    Muistelmatkin kirjoitettiin, Paasosen kertoman mukaan, kahteen-kolmeen kertaan ja niistä onkin turhaa etsiä mitää sensaatioita.
    Osa lähimmistä upseereista suorastaan tuskastui kun kaikkea aina peilattiin juuri tuota silmällä pitäen ja ikäänkuin tehtiin elävästä henkilöstä valmista nekrologia.

    Suomessa on Mannerheimista tehty likimain epäjumala, mutta kyllä sekin kahdella jalalla maahan otti, söi ja "piip". Kuten me kaikki kuolevaiset.

    Kuinka paljolta olisikaan säästytty, jos päätöksentekoa sotaoperaatioissa olisi nopeutettu sellaista rivakkuutta vaativissa tilanteissa, ilman ylimääräistä ajankulua ja pohdiskelua siitä "miten tämä aikanaan näyttäytyy jälkipolville". Juhannuksena 1944 hän oli täysin lamaantunut ja se kuva välittyy monista teoksista. Lue vaikka Linkomiehen muistelmat Vaikea aika tai Virkkusen Mannerheim -kirjat.

    Virkkunen Sakari Mannerheimin kääntöpuoli
    otava, 1992, 171 s., 1. painos

    Virkkusella jäi kuulemma niin paljon materiaalia yli, siis sellaista mikä EI sopinut presidentti -elämänkertaan, että hän lupasi tehdä jatko-osan ja tämä on se. Erikoisia tarinoita.

    Virkkunen Sakari Mannerheim - Marsalkka ja presidentti
    Otava, 1989, 539 s., 1. painos


    M oli epäilemättä narsisti, joka seurassa jopa pilkkasi, nolasi ja häpäisi toisia kenraaleita.
    Piripintainen Marskinryyppy oli eräs sellainen nöyryytystapa, jossa mm. Siilasvuota pilkattiin kun tämän kädet tärisi ja litkut valui kirjaimellisesti käsilleen.

    VastaaPoista
  35. STRATEEGINEN MERKITYS??

    Eikos strateginen merkitys tarkoita juttuja, joillla sota voitetaan. (Taktiikalla voitetaan yksittainen taistelu.) En ymmarra miten heikoilla hyokkayksilla Kiestinkiin, Uhtualle ja Rukajarvelle olisi ollut strategista merkitysta? Ja lisaksi strateginen hyokkays valmistellaan aivan toisin (Katso esim. Halsti).
    Eli en osta viela tata korjausta ainakaan kokonaisena.

    VastaaPoista
  36. Sinä olet Kemppinen aika huvittava äijä. Mielipiteitä on vaikka muille jakaa, mutta tietyt perustiedot puuttuvat. Mannerheim johti armeijakuntaansa venäläisenä kenraaliluutnattina, eikä kenraalimajurina. Varmaan myös pidät Pentti Airion tutkimusotetta ja -metodeita ja ohjausta helvetin hyvinä, koska hän piikittelee vihaamasi Yrjö Keinosta.

    VastaaPoista
  37. >>Olin myös huvittunut runsaasta ja osittain virheellisestä sivistyssanojen ja teknisten termien käyttämisestä.<<

    Katselin kirjaa ja arvelin mielessäni kuinka monta sataa kertaa tuo sana EKSPLIITTINEN, EKSPLIITTISESTI, toistuu kirjassa. Järkyttävää paskaa tuollainen hokeminen kun asian voi sanoa SUORAAN yhdella suomen kielen sanalla SUORAAN.

    http://fi.wiktionary.org/wiki/eksplisiittinen

    VastaaPoista