Sivun näyttöjä yhteensä

11. helmikuuta 2011

Sähköinen jäämistö




Tietosuojavaltuutettu on oikeassa. Hän yleensä on. Omissa korvissani erinäiset valtuutetut eli virkamiehet eivät ole kauttaaltaan vakuuttavia. Reijo Aarnio on.

Hän sanoi tänään julkisesti, ettei kenelläkään tunnu olevan selvää käsitystä, miten ”sähköiseen jäämistöön” on suhtauduttava.

Mainostan tulevaa kirjaani ”Informaatio-oikeus”. Siinä ei esitetä selvää käsitystä asiasta, mutta kylläkin kanta. Kun tuo kirja on tarkoitettu käytäntöön, asiaa ei siinä kehitellä.

Kirjoitan tähän lyhyesti asian, jota harva juristi ymmärtää.

Tekijänoikeuden ja patenttioikeuden raunioitumisesta ei ole oikeastaan eriäviä mielipiteitä, ja tietosuojan hajanaisuudesta ja sekavuudesta ollaan aika yksimielisiä.

Väitän tietäväni syyn. Alkuun päästiin ja toimeen tultiin juristien perinteisin keinoin eli keksimällä muutamia termejä ja antamalla eräille toisille uusia merkityksiä.

Kun puhutaan tiedosta tai tiedotuksesta, sanotaan usein ”informaatio”. Kysytään, miten kuolleen sähköpostitili ja Facebook voidaan lakkauttaa. Sitä kysyttiin minulta viimeksi pari päivää sitten.

Toisin kuin kaikki muut kollegani olen sitä mieltä, että ”informaatio” on oikeastaan kvantitatiivinen käsite. Se toimii mainiosti Shannonin sille antamassa matemaattisessa muodossa. Se tarkoittaa informaatioteoriana lähinnä viestin eli signaalin perille menemisen todennäköisyyttä. Epätodennäköisyyden nimitys Shannonilla on entropia. Siten myös viestin turmeltuminen on entropiaa eli epäjärjestyksen lisääntymistä.

Juristien perinteinen ajatus on, että tietoa ei voi omistaa, koska se ei ole aineellista. Itse olen lukemattomia kertoja julistanut, että tekijänoikeuden loukkaamisen rinnastaminen varkauteen on käsitteellinen erehdys. Sähköäkään ei voi varastaa. Jos hankkii kavaluudella sähköä maksamatta siitä, saa tuomion ehkä petoksesta.

Fyysisen esineen – myös maan – hallinta on suojattu. Omistajan ei tarvitse vedota omistusoikeuteensa. Vetoaminen hallintaan riittää. Immateriaalioikeudessa ei ole hallintaan, koska ei ole, mitä hallita. - Olen kirjoittanut tästä aiheesta artikkelin johonkin juhlakirjaan.

Nyt on pää vetävän kädessä ja lainsäätäjän ja tuomioistuinten on tunnustettava, että aineen ja energian käsitteellinen ero katosi lopullisesti noin sata vuotta sitten. En ehdota, että Einsteinista leivottaisiin juristi. Ehdotan että tunnustettaisiin tosiasiat. Sähköinen viestintä on energian siirtämistä – sähköisiä pulsseja, joita sanotaan biteiksi. Tunnetaan myös kemiallinen viestintä, jota ihmisen hermosto ja solut käyttävät etevästi – itse asiassa myös eräät emäkset, aminohapot ja proteiinit. Sekin on ”sähköistä”, usein elektronien tai niiden varauksen vaihtamista.

Ero sähköisen henkilötiedon ja paperille tulostetun henkilökortin välillä on yhtä keinotekoinen kuin se ajatus, että viinapullon varastanutta rangaistaisiin erikseen etyylialkoholin C2H5OH ja veden H2O varastamisesta – nehän voidaan erottaa toisistaan vaivattomasti.

Joka varastaa matkapuhelimeni, vie myös puhelinmuistioni ja kalenterini. Vaadin vahingonkorvausta myös niistä! Ne ovat minulle hiukan arvokkaampia kuin puhelinkoje. Nykyinen laki ja käytäntö eivät tällaista tunnusta.

Informaation erikoisuudeksi sanotaan sen teoreettisesti lähes ääretöntä monistettavuutta. Tekstiviesti, jonka lähetän, menee melkein yhtä nopeasti sadalle vastaanottajalle kuin yhdelle, eikä sen lähettäminen ole minulta pois.

Ennen kauppalaki erotti toisistaan lajiesineet (ruis) ja erityisesineet (vaatturin tekemä puku). Jyvän yksilöllisyyttä ei tutkittu. Jos oli luvattu toimittaa kymmenen kappaa jyviä, kukaan ei kysynyt, mitä jyviä. Riitti että ne olivat oikeaa lajia ja tavanomaista laatua.

Sähköinen ongelma ei siis ole uusi, vaan vanha. – Jos elinpäiviä riittää, yritän julkaista tästä asiasta teoreettisen esityksen ja jäädä toisten muistiin ”kvantitatiivisen oikeustieteen” edustajana.

Eli kaikki joka on ”kynästäni” (tietokoneestani) lähtöisin, periytyy jälkeläisilleni. Myös sähköpostit ja oikeus määrätä Facebook-tilistä.

40 kommenttia:

  1. Tässä on selväjärkistä johdonmukaisuutta - esim päiväkirjaa voi pitää paperilla tai vaikkapa omassa sähköpostissaan. Jälkeläiset perivät kaiken tavalla taikka toisella.

    VastaaPoista
  2. Jukka kun tuo "sähköinen jäämistö" on hieman epäselvä, niin saako blogini kopioida ja esim. käyttää sitä lupaa kysymättä?

    http://erkkikalevilaakso.blogspot.com/ ja vielä http://laaksoek.blogspot.com/ ???

    VastaaPoista
  3. Kattanet myös tilanteen, jonka aineellinen vastine on ullakolta löytyvä, rekisteröimätön revolveri?

    VastaaPoista
  4. Perukirjaan siis oma kappale: sähköinen jäämistö.

    VastaaPoista
  5. Ad Anonyymi: kuoltua sama kuin eläessä - blogi on suojattu teos, jonka kopioiminen vaatii suostumuksen. Suostumuksen antaa kirjoittaja tai tämän perilliset. Poikkeus: sitaatti. Blogin siteeraamisesta voisi kirjoittaa erikseen. Lyhyt sitaatti on joskus välttämätön, pidemmän korvaa linkki.

    VastaaPoista
  6. Ad Anonyymi: - revolveri on tuttu juttu, vaikkei tähän asiaan kuulukaan. Olen ollut tuossa tilanteessa.

    Perilliset, käytännössä pesän ilmoittaja (termi), saa haltuunsa pyssyt, myrkyt, lääkkeet jne. Hänellä on velvollisuus toimia niihin nähden laillisesti. Revolverista ilmoitetaan poliisille. Lääkkeet kootaan kassiin ja viedään apteekkiin.

    Aikaisemmin noita sotamuistoja muuten löytyi usein. Lakia asiasta ei silloin ollut, joten eräät asianajajat - en mainitse nimiä - tapasivat asioida Lauttasaaren sillalla...

    VastaaPoista
  7. Kun kaikelle määritellään hinta, mutta arvo(i)sta eil niin väliksi, jopa jonottaminen käsitetään varkaudeksi. Aivan höpö teksti (ja välimerkkien käyttö täysin apukoululaisen tasolla), mutta esittää valitettavan yleisen ns. rajoittuneen maailmankuvan.

    VastaaPoista
  8. Revolveri taisi olla hieman liian romanttinen ja sotamuistona sankarillinenkin esimerkki. Ja kuten digiasioissa ilmeisesti aina käy, analogia aineelliseen maailmaan johtaa enemmän harhaan kuin auttaa.

    Revolveri ei kerro kenen kanssa sillä on ammuttu, jos ollenkaan. Sähköisessä jäämistössä epämiellyttävät asiat ja suoranaiset rikokset nousevat esiin, lisänä vielä verkosto entistä paremmin dokumentoituna. Kirjoituspöydästä loppuvat laatikot, kiintolevyltä tavut eivät käytännössä lopu.

    Vaikka asianajajilla onkin hyvä kokemus muiden asioiden tunteettomassa troolaamisessa, sähköinen jäämistö nostaa työn laajuuden aivan uusiin sfääreihin.

    Osaamista ala alkaa kaivata huutavasti. Nettipokeritileillä maailmassa on monilla merkittäviä summia, muista johdannaisista puhumattakaan. Perintökaari ja pelivaluutat, vaan periytyykö pelistatus suvussa? Maltalainen yritysrypäs ja maata Kansasissa one-stop-net-shopista, kappas vain.

    Lauttasaaren sillan alta alkaa löytyä useampi kiintolevykin?

    VastaaPoista
  9. Ei informaatiolla voi olla entropiaa. Signaaleille entropia voidaan mekaanisesti laskea.

    VastaaPoista
  10. Kyllä sähköä voi varastaa. Rikoslain 28 luvun 13 §:ssä on määritelmä:

    "Mitä 1-6 §:ssä on irtaimesta omaisuudesta säädetty, sovelletaan myös sähköön tai lämpöön, joka on saatettu taloudellisesti hyväksi käytettävään muotoon."

    VastaaPoista
  11. Vaikeata on tiedolla(kaan) maailmaa hallita. Ja tiedon hallinta on näemmä vielä epätoivoisempaa. Kokeile
    Pythagorasta,mutta asfaltilla. Jos ympyröitä harpittaa näppylähanskan pintaan jokaisen lapionpiston jälkeen,
    niin kaavalla pyyhkii yhtä onnistuneesti kuin hiekkapaperilla. Asia -ja niiden yhteydet- valkenivat kiihdyttäväksi
    intuitio-oivallusten tyrinäksi Arto Salmisen / Otso Kauton Varastossa Lahdessa,teatterissa,eilen. Osansa
    tajunnan syleilevyydessä oli myös Iiro Viinasella kotonaan Ruoriniemellä. Viinanen kiittää "Vesijärven upeita
    maisemia. Viimeisen päälle hieno." Mutta rakennusvirheet ja hutilointi ja halkeamat ja kuprut ottavat päähän !

    Siispä syytä ja vaadi vahingonkorvausta ! "Varasto" kertoi tuosta hutilonnista ja talon vavahtelusta sen minkä
    siitä nyt voi kertoa ja ihmistajulla tavoittaa. Että maailma vastaa niin kuin sille huutaa. Takavuosien lööppi tavoitti Viinasen karhunpesältä sorkkimasta -ja kas- kontio nousi ja läimäytti herättäjäänsä.

    Viinaset eivät opi.He osaavat. Huvittavasti Salminen/Kautto ja esiintyjänsä paljastivat,nostivat silmille ja
    sanailivat korviin,kattoivat kanssaihmisen tietoisuudelle ja tajulle, mistä Viinasen ja rakennusmiestensä hakauksessa
    kyse onkaan. Ja sitten kummatkaan pisakansalaiset eivät astu teatteriin ja taiteen kirkkauteen. Salmisen ja Kauton
    ero suhteessa Rakennusliiton asiantuntijoihin ja Viinasen kaikkivoipaiseen muistiomassan pötsittämiseen ,on
    hiuksen hieno. Salminen ja Kautto osaavat kaiken minkä nämä Vapaavuoret ja Braxit. Havainnot tehdään
    erottelukykyisellä silmällä eikä automaattimittauksilla. Tulokset raportoidaan ihmiselämää koskevina eikä
    silkkana elämän raaka-ainepohjaa esittelevinä irrallisuuksina. Salminen/Kautto yltävät yhteiseen potentiaaliimme
    tietää ja jakavat minullekin. Tärävämmin nähty tieto on tietämättömyyttä. Ja siitähän Iirot kärsivät ja ottavat
    lisää -samaa- edistystään.

    Lähemmäs oikeusoppia. Coenin veljesten True Grit tulee ensi-iltaan 18.2. Siksipä kun New York Times
    pani esseen eteeni,niin katsoin edellisen John Wayne version (1969). Se on yhtä kuin Yhdysvaltojen perustuslaki.
    Se on sitä melko jäännöksettömästi. Varsinkin yli-ihannoinnin osalta se on sitä itseään,ydintä. Richard Nixon
    kirjoitti Wayne elokuvan nähtyään (perheensä kanssa): You were Great. Eihän meillä ole länkkäriperinnettä,
    eli kasvatuseetosta,vaan diplomisertifikaatti-DNA-järjestys,jonka mukaan Viinasen pitäisi oitis saada tiskin
    alta etuajao-oikeus korvausjonossa. Siis sekin betoni halkeilee ? Miksikö YIT:n aluejohtaja Jukka Pohjola on kovana ?
    Siksi että hän on tulostavoitepalkattu ja samakohtelevaisuus kahisee lompakkoon. Demokratia ei erottele
    hymykuoppaisia ministereitä. Eivätkä universaalit ihmisoikeudet erotte suomalaista tes-ammattimiestä puolalaisesta.
    Pitäisikö polakkia nimitellä ja sorsia vain koska tyytyy alempaan liksaan ?

    Yhdenvertaisuus koskee ihmisiä tosin tilanteittain,mutta kyllä kaupassa jyvistä kauhaistiin näytteet,säkit suljettiin
    sinetein ja rikkomuksista rangaistiin kauppaboikotein,kollektiivisesti kun hovien tuomioihin ei voitu asiallisia asioita uskoa.
    Eikä uskota tänäänkään kun maailmaa hallitaan taseiden lonkeroitumisilla toisiinsa,solmiutumisilla ja liukumisilla moraalievoluution auringossa. Joillekin Varastossa paistaa kohotetun näppylähanskan sata mustaa tähteä. Ja
    kehtolaatikko nostelaan hyllysijalleen. Lahdessa näytelmä päättyy synkemmin kuin Willensaunassa.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  12. Ad Omnia: Lauri Gröhn on edelleen eri mieltä kuin Claude Shannon.´(A Mathematical Theory of Communication). Myös hänen tapansa käyttää sanoja informaatio ja signaali on omintakeinen.

    Kun en ole spesialisti, luottaisin tässä asiassa oppikirjoihin.

    VastaaPoista
  13. Ad Anonyymi: jonottamisesta ks. Pentti Haanpää, "Jono".

    VastaaPoista
  14. Ad Anonyymi: kai huomaat, että mainitsemassasi rikoslain kohdassa sanotaan, että ...on sovellettava myös sähköön ja lämpöön. Siis vaikka nämä eivät ole irtaimia esineitä. 28 luku sisältää myös säännökset luvattomasta käytöstä, kuten puhetta aiheuttaneesta toisen langattoman verkon käyttämisestä (siitä tuli eräälle tuomio).

    Tekstini väitti nimenomaan että esineen, irtaimen tai kiinteän, käsite on vanhentunut.

    VastaaPoista
  15. In information (Shannon's) theory, entropy is a measure of the uncertainty associated with a random variable.

    VastaaPoista
  16. Minua on aina vaivannut sirullinen henkilökortti että kansalaisvarmenne joita monet käyttävät sähköisissä allekirjoituksissaan.

    Peruskysymys, miten voidaan olla täysin varmoja, että kuolleen henkilön aiemmat sähköiset allekirjoitukset ovat aitoja?
    Ei mitenkään!
    Jos vainaja oli sairastanut pitkään sairaalassa, ulkopuolinen oli voinut käyttää korttia väärin tehden henkilön nimissä päteviä ja kiistämättömiä digitaalisia allekirjoituksia.

    Ulkopuolinen (perinnönsaaja) on voinut tehdä ja väärentää esimerkiksi testamentin ja velkakirjan.
    Jos mahdollinen henkilön HST-kortin ja/tai tunnusten väärinkäyttäminen johtaisi esimerkiksi väärennetyn velkakirjan nojalla oikeudenkäyntiin, olisi velallisen huomattavan vaikeata osoittaa, että velkakirja on väärennetty ja siten hän hyvin suurella todennäköisyydellä joutuisi vastuuseen velasta.

    HST-tunnuksin tehty allekirjoitus on samassa asemassa kuin perinteinen allekirjoituskin, joten lainsäädännön ja/tai oikeuskäytännön perusteella olisi lähtökohtaisesti katsottava, että tässä tapauksessa uhrin olisi osoitettava olevansa väärennöksen uhri!

    Ja ketkä ovat uhreja. Muut perilliset, vainaja, vai tekaistu velallinen.

    Sähköisen allekirjoituksen todistustaakka saattaa olla olennaisesti raskaampi kuin perinteisen käsin tehdyn allekirjoituksen.

    Väestörekisterikeskuksen kansalaisvarmennetta hyödyntävän röyhkeän rosvon on äärimmäisen helppo päästä miljoona tuloihin ilman kiinnijäämisen riskiä.

    Tuolta osin lainsäädäntöä olisi välittömästi muutettava ajan tasalle.

    VastaaPoista
  17. Jukka Kemppinen mainostaa siis blogissaan "tulossa olevaa" kirjaansa "Informaatio-oikeus."

    Muistelen, että tuon kirjan piti Kemppisen mukaan olla "tulossa" jo ainakin 2-3 vuotta sitten.

    Kemppisen kirjan valmistuminen tuntuu hieman samanalaisessa jamassa kuin suunnitelma Mannerheimia koskevasta "suurelokuvasta", jonka Renny Harlinin piti ja pitäisi edelleen ohjata.

    Tuosta filmistä ja sen filmauksen aloittamisesta on puhuttu kai jo 4-5 vuotta. Tätä vauhtia Mannerheimia elokuvassa esittävä näyttelijä Nousiainen ehtii kyllä vanhentua niin, että hän on sopiva näyttelemään nimenomaan vanhaa Mannerheimoa. Nyt pitäisi sitten löytää toinen näyttelijä nuoreksi Mannerheimiksi.

    No, toivotaan toki, että Kemppinen saisi kirjansa joskus valmiiksi!

    VastaaPoista
  18. Jos pistät töpselin naapurin pistorasiaan syyllistyt nimenomaan varkauteen. Viittaus RL 28:13:ssa ei koske luvatonta käyttöä josta säädetään 7 §:ssä.

    VastaaPoista
  19. "Eli kaikki joka on ”kynästäni” (tietokoneestani) lähtöisin, periytyy jälkeläisilleni. Myös sähköpostit ja oikeus määrätä Facebook-tilistä."
    Mikä tässä on niin vaikeaa? Ei kai sillä pitäisi olla eroa, onko kirje kirjoitettu sulkakyällä sahviaanibergamenttiin, paperille vai sähköisesti.

    VastaaPoista
  20. Outoa.

    Kemppinen väitti blogikirjoituksessaan selvin sanoin, että "sähköäkään ei voi varastaa" ja että sähkön anastaja on tuomittava petoksesta.

    Kun joku kommentaattori viittaa selvää lainkohtaan, jonka mukaan sähkö voi olla varkausrikoksen kohteena, J.K. alkaa tapansa mukaan vempuloida ja inttää "kai huomaat, että" -tyylisesti jotakin sellaista, että sähkö voisi olla vain kavalluksen tai luvattoman käytön kohteena.

    Kuitenkin RL 28 luvun 13 §:ssä viitataan sähköä tarkoittaen saman luvun 1-6 §:äään. Toisin sanoen laissa sanotaan selvästi, että sähköä voidaan anastaa ja anastaja tuomita varkaudesta tai törkeästä varkaudesta.

    Eikö olisi syytä ottaa etukäteen hieman selvää asioista, jottei tulisi väittäneeksi aivan päättömiä?

    VastaaPoista
  21. VAATTURIN TEKEMÄ PUKU

    Törmäsin Puolassa sikäläisen kauppalain säädökseen, jossa esiintyi tämä vaatturin tekemä puku tai suutarin tekemat kengat. Siellä kauppalain jako näytti menevän niin, etta
    tämä vaatturin tekemä puku menee kategoriaan 'specific job' ja muut hommat menee kategoriaan 'services'. Tilintarkastuksen osalta
    yksi puoli oli 'specific job' selityksen kannalla ja toinen 'services' selityksen kannalla.

    Onko tallaista jakoa nakynyt 'anno dazumal' Suomen lainsäädännössä?

    VastaaPoista
  22. Kyllä nettiin, eli sähköpostiin ja blogeihin tuupatuille tiedolle voi jättä hyvästit. Kaikki sähköiset bitit muuttuvat netin vapaaksi riistaksi. Käytännössä se omistaa sen kaiken ja jakaa sen kaikille. Omistajaa bitille ei ole, ne ovat kaikki netin maisuutta.

    Sama tapahtuu hyvälle panomiehelle, mällin jälkeen kaikki onkin sitten hurmaavan vastapuolen omaisuutta. Moni on koittanut kiistellä omistuksestaan, mutta turhaan. Siinä ei kulu muuta kuin omia ja kunnan sossun varoja. Turhaa nahistelua.

    Tämänkin blogin kirjoitukset ovat Kemppisen parhaan mielivallan kohteita. Hän loihtii ajatuksia haasteeksi lukijoille. Saadut palautteet hän päästää näytille ja rakentaa oman ymmärrysen koko sopasta. Kyseessä on keräilevää valistuksen rakentamista.

    Loppujen lopuksi, tämänkin tekstin taitaa nyt omistaa joku mertentakainen Google?

    VastaaPoista
  23. Ad Anonyymit - sähkön varastamisesta - ks. HE 66/1988 vp. s. 48-49 ja esim. Heinonen - Koskinen ym. Rikosoikeus, RL 29:2 Varkaus, kavallus ja luvaton käyttö, sekä SähköL 64 §. Kertokaa minulle samalla, miten luvattomasti käyttöön saatu sähkö tai lämpö palautetaan oikealle omistajalleen sen jälkeen kun sitä on käytetty esimerkiksi valaisemiseen.

    Mitä tulee hurskaaseen toivotukseen asioiden selvittämisestä olen istunut tuomarina sellaisiakin juttuja, joissa on ollut kysymys RL 28 : 13 soveltamisesta.

    Teillä, kommentoijat, on varmaan laajempi kokemus, jonka turvin ratkaisette yksinkertaisesti rikosoikeuden professoreiden vaikeiksi rajanvedoiksi luonnehtimat kysymykset (sähkö - luvaton käyttö).

    VastaaPoista
  24. Kirjahyllystäni löytyy ilmeisesti ainoa Claude Shannonia käsittelevä elämäkerta.

    http://www.fortunesformula.com/

    Mika Lako

    VastaaPoista
  25. Ymmärtääkseni voisin jo nyt ladata tietynlaisen akkuni täyteen sähköä menemällä voimalinjan alle. Ottaisin vielä käteeni loisteputken, joka luonnollisesti valaisee tapahtuvan varkauden itsekseen "varastetulla" sähkövoimalla.
    Nyt pitäisi vielä miettiä kuinka saisin sähköauton akut ladattua "ilmaiseksi" voimalinjojen alle auton viemällä.
    Hmmmm... löytyyköhän Teslan papereista ratkaisuja näihin ongelmiin.

    VastaaPoista
  26. Ad Anonyymi: - Mannerheim - rinnastat aika reippaasati elokuvan ja kirjan. Elokuvaa tehdään laina- tai sijoitusvaroilla ja siihen palkataan paljonkin ihmisiä tekemään työtä. Kirjoja kirjoitetaan yksin ja puhtaasti omalla kustannuksella.

    "Infomaatio-oikeudessa", jonka teksti on kustantajalla, kiikastaa siitä, että aihe on niin vaikea. En tahdo millään osata.

    Olin tämän aineen professorina vain jokusen vuoden ja olen käynyt läpi vain pari sataa kirjaa aiheesta (Informationsret, Informationsrecht). Tekijänoikeuden ja sananvapauden suhde meni uusiksi Lissanbonin sopimuksella.

    Ehkä sinä osaisit auttaa, kun vaikutat noin nokkelalta? Jos lukaisit esimerkiksi tämän: "Droits des créations immatérielles : Logiciels, bases de données, autres oeuvres sur le Web 2.0" (2010). Myös Schrickerin Urheberrecht-teoksesta on uudistettu painos, ja merkkioikeus on tietenkin muuttunut todella rajusti.

    VastaaPoista
  27. Komeita ovat lumisten honkien latvat
    ja hauraita
    mutta kuinka helposti mäntyy itääkään
    hiekassa.
    Kuivassa hiekassa.

    VastaaPoista
  28. Tässä blogissa alkaa nyt tapahtua sitä, mitä monet muut bloggaajat ovat jo kauan kokeneet: bloggaajan pilkkaamista ja kiusaamista. Se on kovasti samanlaista kuin muukin kiusaaminen. Tämä on kuitenkin lievää verrattuna siihen, mitä monet ovat joutuneet kestämään ja ehkä lopettaneet bloggaamisen. Netissä kohtaa ihmisiä, joita ei koskaan tapaisi muualla. Siinä tahtoo mennä bloggaamisen ilo.

    VastaaPoista
  29. Kuvan puu onkin tupla6.

    VastaaPoista
  30. Jukka, Jukka, ehdotat kirjaa, jonka pystyy lukemaan ja melkein ymmärtämään koko Suomessa vain sinä ja ehkä joku toinen. Meillähän ei valitettavasti osata ranskaa. Sen näkee jo siteeratuista ranskankielisista teksista, alalla kuin alalla, niin ne siteerataan englanninkielisista käännöksistä. Historiassa esim. Bloch on aiemmin juuri siten siteerattu, nyt on osittain toisin. Siis vähän paremmin. Ja sitten tuo sisältö. Tietenkin kirjan nimen ymmärtää, mutta entäs se terminologia siellä sisällä? Mutta meidän tulisi lisätä kielitaitoamme ja vähentää riiippuvuuttamme amerikan kielestä.

    VastaaPoista
  31. Kulutettu sähkö on yhtä helppo palauttaa kuin kaupan hyllyjen välissä syödyt nakit ja juotu olut.

    VastaaPoista
  32. Ad Anonyymi: - kiusaamisesta - kiitos sinulle. Olen pättänyt jättää julkaisematta sivullisiai pilkkaavat kommentit ja eräät muut, joiden asiayhteyttä en käsitä. Joku kirjoitti, että E. Erkko oli suomenruotsalainen juutalainen ja kävi -39 Moskovassa neuvottelemassa Molotovin kanssa, joka tahtoi pelkkää hyvää Suomelle. En julkaissut. Joku toinen kirjoitti, että suojeluskuntalaset aloittivat kansalaissodan hyökkäämällä eduskukntaan 1917 enemmistönä olleiden vasemmistolaisten kimppuun. En julkaissut.

    VastaaPoista
  33. Ad Anonyymi - nakit - osut asian ytimeen. Sähkö ja energia on kulutettuna jostain pois, informaatio sen sijaan yleensä ei (esim. äänitteen luvaton lataaminen). Se on ehkä pois jonkun tuloista, mutta se ei kulu kopioinnista.

    VastaaPoista
  34. Kuka se onkaan vittuilun suurmestari?

    Suorastaan herkullista Kemppinen.

    VastaaPoista
  35. Omaisuuden "hyväksyminen" varkausrikoksen kohteeksi ei tietenkään riipu siitä, onko omaisuus palautettavissa sellaisinaan omistajalleen vai ei.

    Jos varastetut nakit on syöty, varas joutuu korvaamaan nakkien arvon omistajalle.

    Kirjoja on mahdollista arvostella vasta sitten kun ne on julkaistu.

    Bloggaaja itsekin voi syyllistyä kiusaamiseen ja lukijoiden aliarvioimiseen.

    VastaaPoista
  36. Olen samaa mieltä kuin pari edellistä kommentoijaa. Kritisoidussa kohdassa Kemppinen toteaa seuraavaa: "Sähköäkään ei voi varastaa. Jos hankkii kavaluudella sähköä maksamatta siitä, saa tuomion ehkä petoksesta".

    Siteeratussa kohdassa Kemppinen on aivan ilmeisesti pitänyt mielessään muuatta KKO:n ratkaisua 1950 -luvulta, mutta unohtanut, että lakia on sen jälkeen muutettu.

    Tätä torkahdusta ei muuta se, että Kemppinen alkaa "vempuloida" molemmillekin kommentoijille vetoamalla asiaa koskeviin oikeuslähteisiin ja kirjallisuuteen. Ja kuten tässä edellä on todettu, varkausrikoksen tunnusmerkistön kannalta täysin yhdentekevää on, voidaanko anastettu omaisuus jälkikäteen palauttaa asianomistajalle.

    Tällaista töppäystä perusasiassa ei mielestäni voida selitellä vuosientakaisella hovioikeuskokemuksella ja toisten epäsuoralla vähättelyllä tyyliin "teillä, kommentoijat, on varmaan laajempi kokemus...".

    Kemppinen, joka vihjaa näiden säännösten rajankäynnin ongelmaa jopa professoritason osaajien kannalta vaikeaksi, osaa nyt varmaan itse parhaiten selvittää, mitkä ovat ne nyanssit, joiden välillä tehdään ero sähkön "varastamisen" ja "luvattoman käytön" välillä. Eli jospa tältä osin saisi täsmennyksen tuohon kommenttiin. Muuten tuollaisella roiskauksella ei ole mitään argumentatiivista arvoa.

    Ja vittuiluksikin se on aika huonoa. Kuten myös snobbailu ranskankielisillä lähteillä, joiden sisältöä Kemppinen ei millään tavalla kommentoi, ja joiden osalta ei millään tavalla voida kontrolloida sitä, onko Kemppinen itsekään lukenut niitä.

    PS. Ja mikä helvetin "merkkioikeus"? Ei kai sellaista ole olemassakaan?

    VastaaPoista
  37. Ad Rienzi: aivan: ongelma kiteytyy Tekijänoikeuslain korvaussäännökseen (57 § - hyvitys ja korvaus) verrattuna yleiseen säännökseen rikoksen johdosta tuomittavaan korvaukseen.

    Tekijänoikeusratkaisuja lukiessa jää miettimään, onko nyt muistettu täyden korvauksen periaatteen se puoli, että korvausta ei ole tuomittava enempää kuin vahingon määräksi on osoitettu.

    Itse mietin joskus myös sitä, miksi immateriaalioikeusjutuissa ei juuri koskaan vaadita konfiskaatiota eli hyödyn menettämistä valtiolle. Tavaramerkkilaissa on erikoisuus, 38 § 3, voiton luovuttaminen loukatulle.

    VastaaPoista
  38. Ad Omnia: - siltä varalta, että detalji kiinnostaisi muitakin kuin yhtä anonyymia, joka vääntää vapaapainia oman jalkansa kanssa - ranska oli tekijänoikeuden ja alan sopimusten puolivirallinen kieli hyvin kauan. Mm. Ruotsissa julkaistiin laajoja tutkimuksia ranskaksi (Droit moral d'auteur - S. Strömholm). Muutoin siviilioikeudessa nojauduttiin pikemmin saksaan ja saksalaiseen kirjallisuuteen.

    Tänäkin päivänä angloamerikkalaisilla on "fair use" eräissä paikoissa, joissa manner-Euroopassa puhuttaisiin moraalisista oikeuksista.

    Yleisessä tiedossa ei ole, että Ranskassa ja Belgiassa julkaistaan jatkuvasti eteviä tutkimuksia alalta. Pohjosmaalaisena jää joskus hämilleen siitä, etteivät englantilaiset tunne niitä, skotit taas tuntevat.

    Vastaavasti kilpailuoikeuden (ennen "vilpillinen kilpailu") eräät perusteokset ovat italialaisia, ja niitä on käännetty saksaksi vain satunnaisesti. Siksi yhäkin saksalaisessa kirjallisuudessa joskus ihmetellään esimerkiksi kartellioikeuden syntyä, joka on selvitetty yksityiskohtaisesti Italiassa.

    VastaaPoista
  39. Ad Omnia: - koska aiheeseen varmaan palataan, tiivistän kysymykseni: voiko vaikeasta termistä "aineeton oikeus" päästä eroon?

    Saksan oikeuskirjallisuudessa esiintyy taajaan "aineeton esine" (Immaterialgut). Mielestäni se on terminäkin vähän... kaukaa haettu.

    VastaaPoista
  40. "konfiskaatio"

    luenko rivienväliä oikein. kemppinen tarkoittaa, että sitä ei vaadita, kun sitä ei oikeasti useinkaan ole.

    VastaaPoista