Sivun näyttöjä yhteensä

17. helmikuuta 2011

Hullut naiset

JK 1966



New Yorkin Madison Avenue muuttui sotien jälkeen käsitteeksi samalla tavalla kuin aikoinaan Lontoon Fleet Street, lehdistön katu tai Hampurin Reperbahn. Miesten ja naisten kesken oli tilanne MAD. En tarkoita pilalehteä, joka sisältää merkittävän osan aikakauden kulttuurihistoriaa vitsien varjolla, vaan termiä Mutually Assured Destruction, vastavuoroisesti varmistettu tuho.

Tämä MAD luultavasti on se ajatus, jonka ansiosta olemme toistaiseksi olemassa. Sikaniskaisinkin marsalkka uskoi, että ensimmäisen suuren ydiniskun jälkeen vihollisella on vielä piilossa, esimerkiksi napajään alla, riittävästi sukellusveneitä ja taistelukärkiä lopulliseen ratkaisuun.

Amerikkalainen televisiosarja ”Mad Men” kuvaa siis pahoja onnen aikoja ennen feminismiä. Naiset olivat suostuvaisia. Miesten uhka oli naimisiin joutuminen, mutta avioliitossakin yleinen holtittomuus saattoi toteuttaa MAD-kaavan. Sekä mies että vaimo pidättäytyivät käyttämästä sielullisia tuhoaseita tietäen, että vastapuolella on samanlaisia. Joten mahdollinen ilottomuus korvattiin reippaalla teeskentelyllä.

Televisiosarjan sanotaan viehättävän keski-ikäisiä katsojia siinä kuvaillun törkeän elämäntavan takia. Henkilöt huoraavat, juopottelevat ja uskomatonta kyllä tupakoivat, jopa sisätiloissa.

Olen joskus surrut, etten voi esitellä tämän blogin lukijoille samaa salaattipöytää. Helsingissä oli vähän samanlaista, ja satun olemaan tuon aikakauden kasvatti. Liikuin paheellisissa piireissä, esimerkiksi lehtimiesten ja –naisten sekä kaikenkarvaisten kirjailijoiden, taitelijoiden ja muiden renttujen keskuudessa vuodesta 1964, ja väitetään, että minulla on hyvä muisti.

Tuon ajan erikoisuus oli ehkäisyn äkillinen kehittyminen, sukupuolitautien lähes täydellinen puuttuminen ja viinan käytön muuttuminen julkiseksi. Välittömästi sodan jälkeen revittiin raakaa viinaa tahtiin, johon oma ikäluokkani ei kyennyt. Mutta olen kyllä ollut kutsuilla, joille oli varattu 24 pulloa A-olutta ja kolme Rioja Tintoa tai algerialaista per lärvi. Ja jotkut saivat ne kaikki alas ennen kuin kukko kolmasti kiekui. Loputtomissa lehdistötilaisuuksissa viinavaunu oli yleisen mielenkiinnon kohde. Edeskäyvät kaatelivat tilauksen mukaan – esimerkiksi gin tonic ilman tonicia kumpaakin käteen, täysi lasi.

Mainosmaailma ja lehdistö ovat ehkä menettäneet mainettaan. Myös Suomessa työskentely sellaisissa paikoissa oli silloin kova juttu. Moni tuttavani työskenteli. Jopa vaimoni oli muutaman vuoden Anna-lehden toimitussihteerinä. Perjantain iltapäivien toimituskokouksiin järjestettiin kahvin sijasta paljon punaviiniä. Kirjankustannusalalla oli hiukan poikkeuksellista, että joku olisi näyttäytynyt esimerkiksi kirjakauppiaille selvin päin.

Yritän selittää, että jälkimaailman on arvioitava intelligentsijan kokoontumisista Kesärantaan (olin) tai Kekkosen ”lastenkutsuja” (en ollut) on myös sitä taustaa vasten, että hyvin harva osallistuja oli silmiinpistävän selvä. Väittäisin kumminkin, että amerikkalainen versio ja nuo suomalaiset muistot, jotka taatusti saavat ikuistajansa, ovat Villin lännen versioita – yhtä kaukana todellisuudesta kuin länkkärit niistä pesemättömistä psykopaateista, jotka todellisuudessa vainosivat ihmisiä Lännessä. Mutta jopa mafia kuuluu kopioivat ”Kummisetää”. Todellisuus jäljittelee taidetta.

Perustelu on selvä. Se kaikki oli teatteria. Aidot asenteet olivat toiset, vaikka puheet olivat hurjat. Joitakin piti aisoissa häpeän tunne, toisia raukkamaisuus, joitakin harvoja järki.  Kun selaan mielessäni 60-luvun ”Bermudan kolmion” (esim. Sikala – Kosmos – Ateljeebaari) sankareita, useimmat ovat kuolleet kauan sitten, ja hengissä olevat ovat kauan sitten siivonneet tapansa.

Yksi syy varoa iloista elämää oli, ainakin minulle, taloudellisen toimeentulon tarve. Useimmat työt ovat siitä harmillisia, että ne edellyttävät aikaa, vaivaa, keskittymistä ja hormonien hallintaa. Lisäksi pintamaailmassa oli silloin sama sääntö kuin nyt: jos nousu oli nopea, putoaminen saattoi olla sitäkin vauhdikkaampi. Elätin itseni ja sitten perheeni 20-vuotiaasta, ja asianajotoimistossa ansaitsin vähemmän kuin konekirjoittajat. Tyhmänylpeyttä, mitäpä muuta.

Lisäksi tämä kuusikymmentälukulaisuus koski hyvin harvoja. Esimerkiksi naispuoliset opiskelutoverini ostivat kriminkoipiturkin ja ryhtyivät tädeiksi eivätkä suvainneet minkäänlaista taiteellisuutta. Ja pojat taas olivat enimmäkseen samanlaisia kuin minä – äärettömän naiiveja, kokemattomia, pelokkaita ja tietämättömiä. Se sitten joskus näyttäytyi alleviivattuna röyhkeytenä.

24 kommenttia:

  1. Elopainoa on tainnut tuplaten noista vuosista!

    VastaaPoista
  2. KOMMENTTIEN MAARA:
    Blogiin "Pahuus viruksena" nayttaa kertyneen 70 mielenkiintoista ja asiallista kommenttia. Mikahan on ennatys?

    VastaaPoista
  3. Oi nuoruus!
    Oi nuoruus,
    kuin kirsikkapuu.
    Hetken kukkii
    pitkään lakastuu....

    VastaaPoista
  4. Itsensä peliin paneminen kuulostaa helpolta, mutta helpompaa on istua tuleen toisen housuilla.

    Mitä pieni ihminen ymmärsi Helsingin salaseuroista tultuaan tänne nuorena maalta?

    Minut, joka olen syntyjään tuikitavallinen kepu/SMP- henkisen yläsavolaisen maanviljelijäperheen lapsi, suuren muuttoaallon mukana 60-l:n lopulla Hesaan muuttanut, imaistiin puoliväkisin mukaan sdp:n nuorisotoimintaan.

    Samoina vuosina professori Sänkiaho rekrytoi demarihenkisessä pienviljelijäkodissa Iisalmessa syntyneen valt. yo Seppo Kääriäisen keskustapuolueeseen, ja jotkut kaverit pistivät liberaalina itseään pitäneen Esko Seppäsen puoliväkisin vasemmistoliiton listoille yo-vaaleissa.

    Järkevin selitys löytyy kulttuurin kaksikielisyydestä, meidät ikäänkuin numeroidaan palikoiksi heti Helsingin portilla.

    Siinä sitten rimpuilet. Vaikka sinulla ei olisi ollut vuosikymmeniin mitään tekemistä otsaasi isketyn numeron kanssa, niin miten sen kerrot numeronantajalle?

    VastaaPoista
  5. Yhtenä talvena viettäessäni taas kerran hyvin ansaitsemaani lomaa Teneriffalla sattui käteeni joku Maigret -kirjoista viimevuosisadan alkupuolelle sijoittuvine juonen käänteineen ja kiinnitin huomiota tarinan lisäksi kuvauksiin alkoholin käytöstä, joka, siis juopottelu, oli runsasta jopa työaikana.
    Varmaan siinä on heijastumaa aikakautensa tavoista ja tottumuksista, en tiedä, kun en ollut silloin läsnä, mutta kyllä kuulkaa Suomessa 60 -luvulla radikaalihörhöt luki kirjoista miten olla radikaalihörhö.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  6. Kyllä meillä jälkipolvilla olisi ollut kamalaa, elleivät kuuskytlukulaiset olisi keksineet seksuaalisuutta. Minulle on kerrottu, että tämä tapahtui vuonna 1968.

    VastaaPoista
  7. Mutually Assured Destruction MAD kipinöi sanaseppoutta eli lahjakkuutta.
    Fiksun ei sitten tarvinnut mitään lukeakaan, olihan omavälkkyys mistä ammentaa.
    Tietäminen tarkoitti niitä Kymmentä Iltispäiväistä Kysymystä joista ei kiinni jäänyt.

    Ronald Reagan ei tiennyt vastauksia. Hänestä hulluus oli hulluutta ja sille piti jotain
    tehdä. Kun MAD logiikka sitoi järjenkäytön maankamaralla ja muussa realismissa, niin
    kokeilisiko tuonpuolista ? Mikä ettei ja niin syntyi Star War Triumph.
    No Reagan on liian arvokas persoona nykysuomella ylistettäväksikään,ettei hänestä
    enempää. Vain se että Me Törtöt sarjatärveltykin pääsisi kiinni RR:n suuruudesta jos
    antautuisi myyttisessä tyylilajissa -tässä yhteydessä naturalismia- kirjoitettuun Reagan
    elämäkertaan Exit with Glory. Se on laajuudeltaan ehkä kolmannes Reaganin
    omaelämäkerrasta. Hänen itsemuistelemastaan ja tuunaamastaan kun 2/3 -osaa
    menee omien mokien ja epäonnistumisten kannustavuuspuolien esittelemiseen
    nuorille ja lastenkasvattajille, ikuista auringonkoittoa varten (kuten olivat myös
    Korkeimman Oikeuden arvonimitykset). Tea Party ja Timo Soini 17,9% kertovat
    kulttuurin, sielunelämän voitosta.

    Kuinka vakavaa ja ylempitarkoitteista olikaan Pentinkulman elämä ! Mitähän tänäiltana
    pelataan Kansallisteatterissa ? Jalmari Helanderin Rare Export todellisuustoisinto
    eli elokuva kertoo sivilisaatiogenetiikasta. Ruma ja karkea periytyy ja voittaa ja kul-
    loinenkin saarnasoppi otetaan itkuakin tiristäen omaa tolkkua isompana eli toteltavana.
    Nyt se on diili. Omasta vähäpätöisyydestäni tarkastellen ei voi kuin haukkoa henkeä
    ja huokua kiitollisuutta tämänkin taideteoksen ja sen tarkkanäköisyyden edessä.
    Mitkään perinteet,mitkään suloistavuudet eivät paina praksisfunkkiksen verroille,kun
    kyse on vain ja jäännöksettömästi energiatankkauksesta vaikka joulupipareilla ja
    tonttujen ajattamisesta hedgefundini ansaan robottiryöstämisen laumaksi. Polttovero
    elää. Se että Jalmari Helander ja Tommilan pojannaskali panevat minulle luupin
    silmän alle syvänähdä atomien sisävoimiin -on rakastettavaa. Tosin koulujen
    jokapäiväiset joukkomurhat ovat tehneet sen ettei sielun totuudelle -edes rumalle-
    ole yleisöä. Tennispalatsin vaksin piti minutkin liki häätää lopputeksejä lukemasta kun
    muut kaksikymmentä olivat jo ymmillään virittelelemässä omia tekstarejaan
    ulosmenokäytävillä. Että sellaista pisakarjaa.Eläköön koulupudokkuus ! Eläköön
    rokottuneisuus data-piikkittäjiä vastaan. Sitäköhän se oli 60-luku,ja haihtui kuin
    kukat kuihtuvat.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  8. MUISTIKUVAT

    Mina kun olen katsellun maailmaa vahan pidempaan, vaittaisin, etta

    1.)--40-luku oli aivan kamalan kamalaa (sodasta palanneet miehet)
    2.)--50-luku oli aivan kamalaa
    3.)--60 luku oli vain kamalaa

    Eli aika petras kaiken aikaa. Ystavat varmaan loytavat jonkun tieteellisen tutkimuksen tukemaan edella esittamaani.

    ELI turha siita 60-luvusta on niin kovasti meluta!!

    VastaaPoista
  9. Nettikirjoittelu on verrattavissa yleisten käymälöiden senäkirjoituksiin. On tärkeätä viestiä ja siinä myös näkyvyyden painetta. Muiden lukeminen on odotettua. Lisäkommenttien ilmestyminen viestin tueksi on suorastaan riemastuttavaa. On kysymys yhteistyöstä. Kommentit voivat olla sinne sun tänne, mitäpä siitä, ollaan kuitenkin ajatusten yhteydessä.

    Seinä-tägien maalailu on samaa sarjaa. Saapa nähdä, koska itärajan ylittäviin juniin ilmestyy vuorovaikutteisesti kyrilisiä kulttuuriviestejä. Ehkäpä niitä onkin jo, en tiedä, minulle riittää A-juna Lepuskista Stadiin.

    Netissä kuikuillaan ja luetaan. Vastaukset ja kannanotot ovat kyllä kortilla. Ei niitä taho irtoavan kysymälläkään, saatika PayPal-napilla. Vapaa on vapaata, ei vaan maksa vaivan.

    Onneksi on olemassa sentään IP-osoitteet. Niistä sai ennen hyvääkin tietoa. Osoite oli selvä ja siitä sai tiedon kävijästä. Nyt ADSL-linjojen myötä tietona on vain paikkakuknta? Sekin vaihtelee, meidän huusista on näköyhteys Jorvin piippuun, mutta silti IP:n mukaan istun välillä Kirkkonummella, Vihdissä tai Espoossa. Espoo on oikea ponnistus.

    Kärsämäki Suomen keskellä on outo paikka. Sieltä tulee useita kävijöitä ?? Selitys, siellä ilmeisesti Elisan mobili-käyttäjät siirtyvät nettiin. Soneran ja DNA IP:stä ei myöskään saa mitään tolkkua. Kulkijat voivat olla missä tahansa suomenniemeä.

    KYMP-johdannaiset IP-numerot ovat takuuvarmasi Kymeen Puhelimen aluella, eli vaikka Karhulassa. Siinä on sentään jotain tolkkua.

    VastaaPoista
  10. Ai, tohtorikin on ollut kuvasta päätellen "piitles-poikia".

    Nykyiset niuhokyttääjät eivät tajua, millaista oli 60- ja 70-luvulla siellä, missä tapahtui. Eteenpäin pyrkiville nuorille miehille oli tarjolla yllinkyllin kaikkea tarpeellista. Ei niistä ajoista voi kirjoittaa romaania kuin miedontamalla tekstiä 70-80 prosentilla.

    Pitkät lounaat olivat hauskoja. Minun osaltani ne loppuivat 90-luvun lamaan. Valitettavasti.

    VastaaPoista
  11. Tässä vain odotellen sitä aikaa kun tupakka-aktin näyttäminen valokuvin ja muutoin julkisessa tietoverkossa kielletään.

    Sopisiko blogin otsikoksi, tai seuraavan, paremmin "hullut professorit"?
    Koskien intelligentsijan kokoontumisia ja pesemättömiä psykopaatteja.

    Nimittäin HS:n tekemä kyselytutkimus suomalaisten professorien keskuudessa paljasti proffessorien enemmistön uskovan että "Suomi ei kyyristellyt itään Kekkosen aikana", mutta "jatkosodan aikana oltiin liikaa kallellaan Saksaan päin".

    Ketkä siis ovatkaan jämähtäneet 60-luvulle?

    VastaaPoista
  12. Tilastoa Kemppiselle: M/29.

    "Nykynuorena" ihmettelen suunnattomasti, miten ihmeessä ennen on ollut mahdollista yhdistää identiteetti yhtäältä vähävaraisena ja toisaalta elättäjänä. On teillä ollut eri kekkerit.

    Samanlaista omakuvaahan tosin nykyään virittävät kai persut. Julmanhellä isyys on vain siirtynyt koskemaan kokonaisia kuvitteellisia kansanosia, ja vähävaraisuus... tuota noin, mitenkä sitä ihminen huomaisi mitään, missä itse lilluu.

    Olen toki sisimmissäni varautunut siihenkin vaihtoehtoon, että minun aivoistani nyt vain yksinkertaisesti puuttuvat köyhän talousneron komponentit.

    Suomen kansan peruspuheenparsien syvälogiikka jäisi minulle tässä tapauksessa hämärän peittoon omaan rajoittuneisuuteeni elimellisesti littyvistä syistä.

    VastaaPoista
  13. Kuusikymmenluvulla aateliset saivat kartanonsa eikö vaan? Seksuaalisuuden käyttö alkoi siinä kun piti pitää haastajat poissa.

    VastaaPoista
  14. Ko. blogin nimenä voisi olla myös "Hulluina naisiin" tai "Naiset hulluina."

    VastaaPoista
  15. Kuuskytlukulaiset olivat kuitenkin rehellisesti esillä omana itsenään.
    Voidaan kysyä mikä on muuttunut politiikassa, ovatko poliitikot yhtä kaukana todellisuudesta kuin psykopaatit ja kopioiko eduskunta "Kummisetää"? Kuinka raukkamaisuus ja häpeäntunne nykyisin näyttäytyy?

    Vastauksena olkoon Jyrki Katainen. Hän ei olisi ministeri eikä puolueen puheenjohtaja, ellei olisi syyllistynyt asiakirjaväärennöksiin!
    Katainen väärensi valtakirjat, jolla hänett valittiin Pohjois-Savon kokoomuspiirin puheenjohtajaksi. Hän käytti hyväkseen väärennettyjä kokousten pöytäkirjoja, joita kokouksia ei todellisuudessa koskaan pidetty.

    Valtionsyyttäjä päätti jättää syytteen nostamatta Kataista ja neljää muuta henkilöä kohtaan.syykseen luetuista miehistä väärennöksistä. Valtiosyyttäjän päätöksessä todetaan yhdistyksen edustajien edustusoikeuden perustuvan sellaisiin kokouspöytäkirjaotteisiin, joita vastaavia kokouksia ei todellisuudessa ollut pidetty.

    Muutama päivä sitten Katainen mainitsi suomalaisten menettäneen uskon politiikkaan. Mielestäni olemme menettäneet uskomme poliitikkoihin.

    Kuuskytlukulaiset olivat yleensä rehellisiä paskiaisia. Ehkäisyn äkillinen kehittyminen on jättänyt jäljelle vain paskiaisia.

    VastaaPoista
  16. Ad Omnia: - ellen nyt itse lue väärin erästä kommenttia, olen aina pitänyt itseäni hyväosaisena, myös taloudellisesti. Kun en kirjoita omaelämäkertaa, puhuin vai tienaamisesta, joka oli tarpeellista ja 60-luvulla myös ongelmatonta.

    VastaaPoista
  17. Kiitos Jarmom
    Pistänpä tämän jakoon.

    VastaaPoista
  18. "Ei niistä ajoista voi kirjoittaa romaania kuin miedontamalla tekstiä 70-80 prosentilla."

    Tämä on varsin totta. Kun vielä töissä ollessani kerroin 60-luvun työ- ja juhlakulttuurista nuoremmille kolleegoille, minun väitettiin valehtelevan.

    Tienaaminen oli 60- ja vielä 70-luvullakin tosiaan ongelmatonta. Rahaa tuli kuin suokuokalla, jos viitsi tosissaan vaivautua. Itse vaivauduin vain vähän ja vedin rahaa pienemmällä perunakuokalla, mutta sai silläkin Mersun ja muskeliveneen sekä vaalean enemmistöläiskommunisti-rakastajattaren.
    Ja viinaa niin paljon kuin vain jaksoi juoda.

    "Sotakamreeri"

    VastaaPoista
  19. Nuoruuden kuvasta päätellen Kemppiselle olisi tehnyt hyvää poiketa Porthanian jumppasalille pari kolme kertaa viikossa Ylioppilasnyrkkeilijöiden treeneihin.

    Ei siellä ketään hakattu vaan aluksi oli hyvä jumppa, sitten oli välineharjoittelua ja sparrausta kehässä niille, jotka sitä kaipasivat, lopuksi vielä venyttelujumppa ja sauna.

    Se kaikki teki hyvää kropalle ja sielulle. Piippu olisi jäänyt vähemmälle - luulen ma.

    VastaaPoista
  20. Olisko tuollaanen näläkäkurki pysty joskus elättämään perheensä, vaikia uskoa!

    VastaaPoista
  21. Ad Omnia: Helsingin kaupunginmuseossa on Simo ja Eeva Ristan eli siis äärimmäisen korkeatasoinen näyttely 1960-luvun kuvia Helsingistä. Katuja, ihmisiä, arkea.

    VastaaPoista
  22. Ad Toipila et alii: - väärä laji - pelattiin koripalloa kaksi tai kolme kertaa viikossa alk. klo 08.00.

    VastaaPoista
  23. 60-luku oli ihan oikeasti hienoa aikaa. Vielä ei ollut huonommasta huomisesta tietoa, mutta tiedettiin asioitten olevan paljon menneitä aikoja paremmin.

    Silloin pääministeristereiksikin tultiin säällisin nimityksin eikä poliitikkosopan vanhasina sattumina.

    VastaaPoista
  24. Eikö se oo kumma, kun lihavaksi ei saa haukkua, mutta laihasta (fyysisesti heikosta) saa sanoa suoraan tai vihjaillen mitä tahansa?

    VastaaPoista