Sivun näyttöjä yhteensä

25. kesäkuuta 2010

WSOY, Otava ja Tammi




Nähdäkseni Sofi Oksanen ei verrannut WSOY:n johtajaa apinaan, vaan sanoi henkilön tavoitettavuudesta, että sama vaikka soittelisi apinalle Korkeasaareen.

WSOY:n hollantilaisen ison johtajan tapauksessa tuollainen vertaus olisi loukkaus apinaa kohtaan. Sehän on viisas eläin. Siis apina.

Tosin tuon herran puheet painavat kovin vähän, sillä hän ja kustannusliikkeen johtaja lentävät kohta. SanomaWSOY-konserni, joka on itsekin muutoksen kourissa, on ollut mielenkiintoisen hiljaa – yhtä hiljaa kuin Suomen Kirjailijaliitto r.y. , jonka tehtäviin äkkinäinen luulisi kuuluvan kirjallisuuden puolustamisen. Liiton puheenjohtajiksi on oman muistini ajan – vain 50 vuotta – valittu hyväntahtoisia henkilöitä, ottaen erikoisesti huomioon, ettei kustantajille tulisi paha mieli. Kirjailijaliiton juristi Päivi Liedes on ainakin avioliiton kautta (Jukka Liedes) hyvin selvillä informaatiokauppiaiden väkevästä eturyhmästä, enkä muista kuulleeni siltäkään suunnalta poikkipuolisia puheita edes tekijänoikeuslainsäädännön tärvelemisestä.

Olen tavannut kustannusalan ihmeparantajia ja kätten päällepanijoita vuosikymmeniä. Yleensä heillä on ajatuksia, omasta mielestään. Noiden mietelmien taso on sitten sellainen, että nämä ihmemiehet ja –naiset tavallisesti katoavat nopeasti.

Hollantilaisherralle tätä on turha selittää. Kirjallisuus on vieläkin suuremmassa määrin kuin muut taiteet pyrkimys muodostaa kokonaiskuva elämästä.

Tiede on yritys rakentaa uskottavia malleja maailmasta.

Tämän takia sekä koti- että ulkomaiset taivaanrannan maalarit, jotka haluavat brändätä kirjailijoita tai himoitsevat kirjallisuuden tuotantoon enemmän aitoa kaupallisuutta, ovat orjakauppiaita-

On sääli, että hyvä sana ”piraatti” eli merirosvo on muussa käytössä. Latinan ”plagiarius” tarkoittaa ihmisryöstäjää.

Nämä kustannusmaailman pukumiehet ja kotelomekkonaiset yrittävät ostaa ja myydä ihmisiä, ja siinä he ovat suurempia syntisiä kuin FIFA ja Olympiakomitea. Olen kävellyt elämässäni monissa kuritushuoneissa, mutta näiden kaltaisia pahantekijöitä en muista noissa tiilitaloissa tavanneeni.

Oikeastaan urheiluherratkin ovat melko viattomia; prostituutio on ollut aikojen alusta sangen selvää kaupankäyntiä, vaikka seksin ostaminen on nyt kuulemma kielletty. Kun Ruotsissa heitetään joku Daniel frakki päällä jalopeurojen luolaan (viittaus vaakunoihin ja kunniamerkkeihin), hän tekee sen vapaasta tahdostaan ja vastikkeesta. Joku toinen hinkuu halkoja hakkaamaan. Ihminen tekee itsellään ja työvoimallaan mitä haluaa. Toisten ihmisten työvoiman hyväksikäyttäminen voi ylittää sekä lain että moraalin rajat.

Oksanen on kirjoittanut ajasta ja maasta, jossa ihmisiä kohdeltiin paljon huonommin kuin karjaa. Niinpä hän osasi nostaa metelin, kun suomalainen kustannusliike lähti tälle samalle linjalle. Työn tuloksista viis, kunhan työn tekijät ovat näyttelykelpoisia yksilöitä.

Näin se hollantilaishenkilö sanoi. Ei brändätä Sherlock Holmesia eikä Jeevesiä, vaann Arthur Conan Doylea ja P.G. Wodehousea, mainitakseni kaksi WSOY:n kirjailijaa. Ian Fleming on taloudellisesti tärkeämpi kuin James Bond!

Ajattelutapa on mielestäni erikoinen.

Ehkä tämä viisas mies siirtyy esimerkiksi kotimaahansa esimerkiksi potkupallon pariin ja alkaa vaatia, että hyökkääjä A:ta ja toppari B:tä on markkinoitava brändituotteina, eikä sillä ole väliä, tekevätkö he ja heidän seuransa maaleja vai eivät.

Me olemme kaikki selvillä siitä, ettei kirjankustantaminen ole koskaan ollut hyvä ala. Saksalaiset (Bertelsmann) ja hollantilaiset (Elsevier) tosin saattoivat kuvitella sitä juuri väärään aikaan. Nyt menee koko printtimedialla heikosti, ja liikkeenjohtajat näyttävät tekevän parhaansa, että menisi vieläkin heikommin.

Satun tietämään jokseenkin tarkasti, mitä kustannustoimittajat ansaitsevat ja mikä siis on heidän palkkojensa ja sivukulujensa vaikutus yhtiön tulokseen. Se on niin pieni, että irtisanominen on erikoisen sydämetöntä simputtamista.

Kirjankustantajat ovat eläneet oppimateriaalin tuottamisella. Valtiovalta on ajoittain erittäin perustellusti huolestunut ja kysellyt, onko tämä bisnes yleisen edun mukaista ja että aivanko totta kuntien täytyy maksaa tästä kaikesta.

Kustantajat ovat kerran toisensa jälkeen perustelleet bisnestään korkean kulttuurin profiilillaan ja yrityskuvallaan. Siksi ne tällä toiminnallaan luopuvat leipähampaistaan.

Tammi on jo Bonnierin osa mutta julkaisee siitä huolimatta hienoa kirjallisuutta. Ehkä siellä on sukulaisuuden ja perimän kautta tuntuvissa Olli Arrakosken ja Jalle Hellemanin henki. He tiesivät, että ihminen ajattelee, toimii, toivoo ja pelkää käyttäen välineenä kieltä ja että kielen kryytimaa on kirjallisuus. Siellä on muuten kaupoissa komea riviä Keltaisia kirjoja ja niitä samoja pehmeäkantisina painoksina.

Otava oli aloittamassa kirjailijoiden ihmissyöntiä – vai lieneekö tapaus ”kertomuksia kuolleesta Haavikosta” jo unohtunut? Viestihän oli, että kirjailijan saa lyödä lihoiksi. Sananvapauteenkin vedottiin satuttavasti, ja joku taisi puhua myös kustantajan moraalisista velvollisuuksista.

En ole oikea mies arvuuttelemaan, miksi ensin toinen ja sitten toinen suuri kustantaja (Otava on tosin kirjankustantajana pieni mutta arvostettu) menee munaamaan itsensä.

Kuten sanottu, tiedän alan nykyisyydestä ja menneisyydestä selvästi enemmän kuin olisi suotavaa. Siksi minun on syytä suipistaa suuni ja tiedottaa, että näillä näkymin maltan tuskin olla ryhtymättä blogittamaan, kun olen kuluvan viikon sunnuntaina residenssipaikkakunnallani hallitsemassani asunnossa.

Järvellä räyhää kaksi joutsenta – molliterssi, puhtaana – ja kuikkia seilaa yli yhden jalkapallojoukkueen verran tuossa silmieni alla. Kaiken kukkuraksi vanha kunnon kumieläin eli silkkiuikku on ilmestynyt narisemaan lahdelle.

Blogini ei kuvia puutu. Kävin eilen valokuvaamassa erilaisia kirkonkyliä ja Keuruun ja Petäjäveden kirkot.

Ne ovat puun kirjoitusta, kielen tuomista niille, joilla ei kieltä ollut. Eikä toimitusjohtajaa.

29 kommenttia:

  1. Erinomainen kirjoitus!

    VastaaPoista
  2. Lapset ovat nyt menossa lukioon ja kirjoja ostellessa tuli jälleen mieleen vanha kummastus siitä, ettei ole saatu aikaan trustivapaita matematiikan-, fysiikan- ja kemian kirjoja. Noin niin kuin alkajaisiksi. Varmaan muissakin aineissa tämä olisi mahdollista, nuo vaan sattuvat olemaan tutuimpia aineita ja tiedän, että niiden oppisisällöissä ei ole tapahtunut mitään merkittävää kolmeenkymmeneen vuoteen.

    Tarvittaisiin muutama viitseliäs luonnontieteiden opettaja, aikaa, tupakkia, viiniä ja oluttakin ehkä ja homma saataisiin liikkeelle. Sopivalla creative commons-lisenssillä varustettuna olisi tehtävissä tehtävänsä täyttävät ja ehkä jopa hyvät lukion oppikirjat. Ja seuraavaksi voitaisiin vaikka säästää peruskoulun puolella kuntien eli meidän kaikkien yhteisiä rahoja.

    Kirjojen painatus voitaisiin kilpailuttaa, kirjoja voisi vapaasti printata, siirtää sähkökirjalaitteille ja tietokoneille, tehtäväkokoelmien kopionti olisi vapaata jne.

    Vaikken olekaan alan ammattilainen, olisin valmis tekemään edes jonkin verran työtä yhteisen hyvän eteen.

    VastaaPoista
  3. Itse olen ymmärtänyt kustannusalan varautuvan olemaan tietämättöminä ja pallo hukassa. Nimittäin "lukulaitteiden" ja sen sisällön osalta.

    Otetaan esimerkkinä uusi Elisan perustama äänikirja-osasto. Kirjat MP3-muodossa, sisältäen "piraatti-eston", eli vesileiman, jossa kirjan tilaajan tiedot.
    Ei se mitään. Netin jaoista löytyy jo 5 Elisan äänikirjaa ilman vesileimaa.

    E-kirjan lukulaitteet jo murrettu. Kirjoja löytyy pilvin pimein "nettijakamoista" ilmaiseksi.
    On siinä pohtimista kirjakustantajille. Ja kirjailijoille. Siis siinä, mistä se raha itselleen revitään.

    Koska kustannusala on täysin osaamaton ja ymmärtämätön tekniikan kehityksestä, on uhkana kustantajien perseraiskaus kirjailijoita kohtaan.

    VastaaPoista
  4. Kauniisti kirjoitit, ja puheesi puun kirjoituksesta on oivallettua. Kuitenkin pelkään pahoin, että olet liian toiveikas brändijohtajien lentokyvyn suhteen. Onhan konsernin iso lehtikin jo muuttanut toimitustapaansa iltalehtien suuntaan. Miten ihmeessä sivistystä voisi hyödyntää kaupallisesti?

    VastaaPoista
  5. Vaikka lakimies oletkin on tuo tekstisi lähes täydellisen selkeätä ja iskostuu lukijan tietoisuuteen kuin häiritty joutsen räksyttävän koiran kimppuun.

    "Lähes" sana siksi, että tietsikkani näyttö on uudelleen asennuksen jälkeen väärällä Herzillä; en löytänyt näyttöajuria mistään.-( Eli lukemistapahtuma ei ole ihan luonteva.

    Itse olen julkaissut Internetissä omia tekstejäni. Vaikka Netistä nykyisin spamm-mainoksia tulviikiin, niin silti jaksan uskoa sen vapaan ilmaisun voimaan; ei tule kukaan hollantilainen räksyttämään että olen kirjailijana turhake ja tarpeeton...Ja että suomenkielinen kirjallisuus ei ole edes saastuneen Meksikon lahden öljy-siipi-lokin jätöksen arvoiset?

    Öljy-siipi-lokki = Shitulis oilus wingatus

    Hyvää Juhannusta!
    t. tikkis

    VastaaPoista
  6. Kun kävin koulua käytin äitini vanhoja oppikirjoja. Saksan kielioppi taisi olla peräti isoisän peruja.
    Nyt kirjat vaihtuvat kerran vuodessa. Onko kukaan laskenut kuinka monta sataa miljoonaa kustannusyhtiöiden omistajat ovat panneet liiveihinsä tämän humpuukin myötä?
    Hauska nähdä kerran Kemppinenkin vähän tohkeissaan. Anna palaa, Frank!

    "Sotakamreeri"

    VastaaPoista
  7. Uusimmasta Kirjailija-lehdestä löytyy kommentteja myös kustantamisesta sekä pj. Varikselta että ex-toiminnanjohtaja Liedekseltä. Toinen kesäluettava saattaisi olla tänään Hesarin osin referoima "Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi Taiteen edistämiskeskuksesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi".

    VastaaPoista
  8. Paljon politiikkaa. Kaikkialla poltiikaa ja kommenteja.
    Olkoon minusta maailama sellainen kun se on, Menköön se minne menee. Sen jahtaaminen puheilla ja kommentoinilla on loputonta kylällä kahvittelua.

    Jäädään sensijaan odottelemaan kärsivällisestti synnyttääkö tulevat vuosikymmennet vielä luettavan kirjan, sellaisen missä ei seurata politiikkaa ei kuokita ylös mielipiteitä.
    Hoot Hoot.

    VastaaPoista
  9. Jatkokysymys: Montako on uudempaa suomalaista kirjailijaa joiden James Bond on kiinnostavampi kuin Ian Fleming? Sonja O:ta myöhäisempiä ei ihan heti tule mieleen...

    VastaaPoista
  10. Mutta kyllähän elokuviakin brändätään näyttelijöiden mukaan, kuten musiikkiakin.
    Ruokaa brändätään kokkien mukaan.
    Politiikkaa brändätään yksilöillä.

    Moniko lukisi Kemppisen blogia, ellei blogista löytyisi Kemppistä. Ei tätä kuvien takia lueta.

    Tiede on yritys muokata uskottavia malleja maailmasta.

    VastaaPoista
  11. Olin satavarma, että Kemppinen kirjoittaa juuri tästä aiheesta juuri tänään. - Hieno on teksti. Vielä jostain sentään löytyy kustantamoja lähellä oleva, asiantunteva ihminen, joka uskoo aidosti kieleen ja sanoihin - taiteen koko lumoukseen ihmisen perimmäisenä tarkoituksena ymmärtää ja hahmottaa itseään tässä maailmassa. Ja joka suhtautuu kirjojen kustantamiseen voitontavoitteluna yhä vielä myös sivistystoiminnallisista lähtökohdista käsin. Eikä siis halua tehdä kirjailijoista pelkästään itseään kauppaavia huoria eikä kustantamoista (tuotepornon myyjistä) pelkkiä kirjailijan (josta on tullut kirjan sijaan tuotepornon esine) ja kirjailija-huoran tarjoamien palvelujen ostajan (ko. esineen kuluttajan/esineestä nauttijan) välisen suhteen kyynisiä lobbareita (parittajia).

    Kun suurista kirjakustantamoista, WSOYsta (ja pienemmästä Otavastakin) on suureksi kauhukseni ihan oikeasti tulossa pelkästään kirjailijatreffejä järjestäviä paritusfirmoja sekä ihmisnautaa myyviä säästömarketteja tai ylipäätään kapitalismin populistisiin epäolennaisuuksiin keskittyviä rihkamakauppiaita, on sentään lohduttavaa ajatella, että maasta löytyy myös pienkustantamoita, jotka ottavat riskin myydä muutakin kuin ihmislihaa = kohuelämäkertoja sekä ruokareseptejä valtamedian (ent. keltainen lehdistö) aivopesemille, uteliaisuuden tyydyttymistä perimmäisenä makukriteerinään pitäville kuluttaja-kannibaaleille, jotka ovat masturbatorisessa voyerismissaan addiktoituneet julkkiksiin.

    Mutta olkoon. Palaan tähän aiheeseen hieman yllättävästä mutta silti hyvin ymmärrettävästä perspektiivistä käsin omassa blogissani. Kiitos vielä kerran. Tänä päivänä uskon Kemppiseen. Huomenna ehkä en. Mutta sehän ei tietenkään ole hänen ongelmansa vaan minun.

    VastaaPoista
  12. Kemppis on palannut kehään ja sanan säilä viuhuu
    terävänä. Edellisen jutun yli 100 kommenttia
    todistavat, että lukijoilla on ollut vieroitusoireita..

    VastaaPoista
  13. Kiitos taas.

    Itse käynen tänään avaamassa ääntäni Hämeen vanhoissa kirkoissa. Kesää...

    Ja tulikin vielä mieleeni vandaalit.
    http://www.uusi.ihmiskunta.org/index.php?option=com_content&view=article&id=3306:vandaalien-taru-ei-paeaettynyt-karthagoon&catid=70:yritys-toimintaan&Itemid=60

    VastaaPoista
  14. KYLLÄ on jo Jukan blogeja kaivattu!!
    --------
    Mihin naita kirjankustantajia tarvitaan? Olen ostanut hiljan kymmenkunta kirjaa. Kaksi parasta
    ovat: 'Tampere 1918* ja Lauri Koski 'Muitojen Polku'. Eivat ole mitaan 'taidekirjoja', mutta mielestani omissa sarjoissaan hyvia. Eka kirjan on kustantatnut tamperelaisten 'Vapriikki', ja Kosken kirjan ilmeisesti Lauri Koski.

    'Tampere 1918' sisaltaa hyvia, tuorreita nakemyksia ja hyvia anlyyseja. On paksu mustanpuhuva kirja. Tulipa kunnon perusteos Tampereesta heti 92 vuoden jälkeen!

    Lauri Kosken 'Muistojen polku' kertoo mm kuudella sivulla Suomen jatkosodasta enemman kuin kymmenen kustantajien sotakirjaa. Koski tuntuu kertovan joka jutusta just sen olennaisimman; mukana eläneen kannalta.

    VastaaPoista
  15. Kirjailijoiden orjakauppa lienee vielä siistiä verrattuna poppareiden markkinointiin. Musabisnestä on perinteisesti pidetty likaisena pelinä. Kun siihen lisätään barbaarinen tosi-tv -maailma, ollaan aika syvällä pohjamudissa.

    Kirjailijat saa varmaan vielä myydä keikkansa ja t-paitansa ihan itse. X-factoreissa ja vastaavissa tv-kisoissa poppareilta putsataan kaikki oikeudet ihan viimeistä myöten.

    Mutta uskon kyllä että kustantajat ovat ottamassa mallia levybisneksestä kaikessa mahdollisessa tuotteistamiseen liittyvässä. Voi olla että kutistuvasta levy-yhtiöskenestä saadaan uusia pomoja kustannusalalle. Kunhan turbulenssit vähän vielä pyyhkii.

    VastaaPoista
  16. "Järvellä räyhää kaksi joutsenta – molliterssi, puhtaana – ja kuikkia seilaa yli yhden jalkapallojoukkueen verran tuossa silmieni alla."

    Jannen konsertto adagio di molto?

    VastaaPoista
  17. Mitä maakuntien maisemiin tulee, niin Keuruu ja Petäjävesi ovat minulle mieluisia. Maksulliseen kirkkoon en mene.

    VastaaPoista
  18. Kuulin tänään tavallisesti luotettavana pidetystä lähteestä, että Sofi Oksanen on myynnissä itse määräämäänsä hintaan, 1,5 miljoonaa euroa. Samaa hän oli tiettävästi pyytänyt WSOY:ltäkin. Jos juoru on tosi se selittää paljon

    "Sotakamreeri"

    VastaaPoista
  19. Sotakamreerille:

    Sofin ilmoittama hinta tarkoittanee ennakkoja x määrästä julkaisuja. Liikkuiko juorun mukana tietoa sopimuksen muista yksityiskohdista? Tuollaisenaan hyvä juoru jää vähän vajaaksi.

    Joskus oli juttua siitä että kilpailijayhtiö oli tarjonnut Tervolle miljoonan markan ennakkoa jos olisi vaihtanut taloa. Ei vaihtanut. Olisiko ollut pelkkä juoru tuokin?

    VastaaPoista
  20. "Tiesin" että tiesit ja tiedät yhtä ja toista asiasta, J.K. Kiitos prosessista, päivät ovat taas pelastetut elämälle!

    VastaaPoista
  21. Höpö löpö jutuille sofin vaatimista 1,5 miljoonan ennakoista. Tiedän sataprosenttisella varmuudella, että södikan ja sofin riitaantumisella ei ole yhtään mitään tekemistä tulevien kirjojen kustannussopimusten kanssa. Sellaisista ei oltu edes neuvoteltu, eikä siksi rahasta edes ehtinyt tulla puhetta.

    VastaaPoista
  22. Kemppisen kirjoitukseen ei tarvitse mitään lisätä eikä pois ottaa sillä sen asiasisältö ei harhaile eikä kysele. Päinvastoin laittaa tähän mennessä muidenkin esittämät jatustelut järjestykseen.

    Jos Sofi Oksanen tietää hintansa, niin keneltä se pois on? Kirjailijoita, jotka eivät ole hintaansa osanneet koskaan sanoa, löytyy hyväksikäytettyjen listalta tähän mennessä liikaakin.

    Kun olen tarjonnut itseäni kirvesmieheksi, olen minäkin hintani osannut sanoa.

    Ja niin osaavat kaikenmaailman konsultitkin sanoa vaikka mitään ei heidän työnsä tuloksilla kukaan tekisikään.

    VastaaPoista
  23. Sen mukaan mitä minulle kerrottiin 1,5 miljoonaa on ennakko kahdesta seuraavasta teoksesta plus näkyvä markkinointi, myös ulkomailla, plus iso matkabudjetti kirjailijalle.
    Kirjallinen maailma on juoruja täynnä, tiedän sen paremmin kuin hyvin. Hämmästyttävän usein niissä on jotakin perää.

    "Sotakamreeri"

    VastaaPoista
  24. Mitä Oksaseen tulee, lehtitietojen mukaan Södikalla on selvitelty sopimusrikkomusta, joka liittyy johonkin vanhaan sopimukseen eikä Oksasella ole uusista kirjoista kustannussopimusta Södikan kanssa ollutkaan. Talon tapojan jossain määrin tuntevana veikkaisin, että ne paperit olisi kirjoitettu vasta kun kirja tulee ulos.

    Kaikenlaista naurettavaa aina eetterissä liikkuu, muttta kyllä se nyt vain on niin, että kirjailijalle voidaan antaa normaalia isommat ennakot - jotka tietenkin miinustetaan kirjan myyntituloista kirjan tultua ulos. Mitään muuta mystistä rahaliikennettä ei kustantamoissa harrasteta, mitä tulee "kirjailijoiden ostamiseen".

    VastaaPoista
  25. Sotakamreerin juttuset saivat aikaan kunnon iltanaurun. Ymmärtääköhän kamreeri tai hänen lähteensä laisinkaan, miten kustannusmaailma oikein toimii tai miten oikeuksia hallinnoidaan?

    Ulkomaan oikeudet myydään ulkomaisille kustantamoille, kotimaan oikeuksia hallinnoi kotimainen kustantaja, jonka kanssa kustannussopimukset, yleensä kirjakohtaisesti, tehdään. Ulkomaan oikeuksia myy kustantamon FR-osasto tai agentti, Suomessa useimmiten kustantamon FR, Oksasen tapauksessa agentti, kuten myös esim. Mikko Rimmisen tai Zinaida Lindenin tapauksessa.

    Kotimaan kustantajalla ja ulkomaan kustantajille ei ole yhteisiä budjetteja, koskaan. Joten mitenköhän Oksasen tuleva kustantaja oikein järjestäisi sen ulkomaan markkinoinnin? Ja miksi, miksi ihmeessä? Ja mikä ihmeen matkabudjetti? Miksi Oksasen kotimainen kustantaja maksaisi hänen ulkomaan matkansa, kun käännösten myynnistä ei tule penniäkään kotimaan kustantajalle? Tästäkin on ollut juttua useammassa lehtijutussa.

    Juoruja on aina kaikenlaisia, mutta ennen kuin kaikentietäjät yleensä alkavat suutaan aukomaan, olisi myös hyvä tietää alasta jotain.

    Ehkäpä sotakampreeri kertoisi, millä alalla hänen lähteensä oikein työskentelevät? Sillä kustannusala se ei ole eikä mikään kirja-alan lievealakaan.

    VastaaPoista
  26. Anonyymille: Lähteeni toimii kustannusalalla.

    "Sotakamreeri"

    ps. Itsekin olen saanut ennakkoa kirjasta, joka oli vasta suunnitteilla. Kirjaa markkinoitiin myös ulkomailla ja siitä, samoin kuin kotimaan markkinoinnista tehtiin etukäteen selvä sopimus. Kustantaja maksoi myös neljän ulkomaanmatkan kulut. Kaksi matkkoista oli tiedon hankintaa, kaksi markkinointia.
    En väitäkään, että tällainen olisi kovin yleistä. Mutta kyllä sitä tapahtuu. Enkä väitä, että kyseessä olisi ollut WSOY-herra nähköön! Maassa on myös fiksuja kustantajia.
    Kiinnostuksen vuoksi kerron vielä, että sopimus kannatti kummallekin osapuolelle, vieläpä aivan mukavasti.

    VastaaPoista
  27. "Sotakamreerin juttuset saivat aikaan kunnon iltanaurun. Ymmärtääköhän kamreeri tai hänen lähteensä laisinkaan, miten kustannusmaailma oikein toimii tai miten oikeuksia hallinnoidaan?"

    No, mikäli minään suuntaa-antavana mittarina pidetään vaikkapa sitä, että osaa kirjoittaa nimimerkkinsä sille varattuun kohtaan, niin ei, ei hän ymmärrä.

    Tämä (tahallinen?) virhe on muuten samanlainen kuin tämän muistaakseni etunimeltään Pekka Äsviivaston. Liekö kyseessä sama henkilö?

    VastaaPoista
  28. Ei taida sotakamreeri ymmärtää paljoakaan kustannusalasta eikä matematiikasta. Kirjailija saa normaalihintaisesta kirjasta noin 2 euroa. Huippukirjailija 3-4 euroa. Sofin pitäisi myydä tälläkin diilillä 400 000 kappaletta, että tuo 1.5 miljoonaa tulisi täyteen. Tuollaiset myynnit eivät ole realistisia tämän kokoisessa maassa.

    Lisäksi tähän vielä markkinointikulut ja matkakulut, no huhhuh.

    Kolmanneksi Oksasen ulkomaanjulkaisut eivät ole WSOY:n halussa, vaan siitä vastaa hänen ruotsalainen agenttinsa. Joten ne markkina- ja matkakulut tulevat näiden ulkomaalaisten kustantajien pussista.

    Pelkällä terveellä maalaisjärjellä nuo luvut ovat täysin järjettömiä. Suomessa huippukirjailijalle (Tervo, Hotakainen, Oksanen) maksetaan ehkä korkeintaan 20 000 euron ennakot. Ja ne ovat todellakin vain ennakoita tulevasta myynnistä. Sotakampreerilla on tainnut mennä rahauudistus ohi korvien, kaksi nollaa pois ja puhutaan ehkä joten kuten realistisesta skenaariosta. Pientä arvostelukykyä, pliis.

    VastaaPoista