Sivun näyttöjä yhteensä

9. kesäkuuta 2010

Gorillan todistajanpsykologia




Richard Dawkins on aikamme nimekkäimpiä esseistejä. Teilattuaan Jumalan, jota siis ei ole olemassa, hän on palannut tutummalle maaperälle kirjallan evoluutiosta. (The Greatest Show on Earth, 2009).

Sivumennen sanoen kuuntelen kärsivällisesti neuvoja, joiden mukaan juuri Dawkins on selvittänyt naturalistien keskeiset ongelmat. Hyllyssäni on ainakin kymmenen huippututkijan kirjat biologian syvistä ongelmista, ja Royal Academyn avoin verkkopaikka tuottaa uutta ihmeteltävää jatkuvasti.

Olen ehkä hiukan vaikuttuneempi kahdesta muusta tiedemiehestä, nimittäin E. Wilsonista ja D. Dennetistä, jotka ovat julkaisseet komeita ja kahinaa aiheuttavia teoksia sosiobiologiasta ja tietoisuudesta ynnä muusta.

Tässä on siis kolme nimeä, joita minulle yhdistää se, etten kuulu heidän joukkoihinsa enkä ihailijoihinsa, mutta arvostan heidän ajatteluaan tavattomasti. Toisin sanoen rohkenen olla eri mieltä tietyistä seikoista, heitä paljon heikommin faktatiedoin.

Dawkinsista muuten pieni varoituksen sana. Hän on niin sujuva kirjoittaja, että hänellä lipsuu silloin tällöin, enimmäkseen kyllä vähäpätöisissä pikkuasioissa.

Uudessa kirjassa on mainittu ja esitetty kuvana Daniel Simonsin kuuluisa gorillakoe http://www.theinvisiblegorilla.com/gorilla_experiment.html

Dawkins on nähdäkseni oikeassa myös johtopäätöksissään, mutta valistunut lukija voisi katsoa tuon verkkosivun ja siihen liittyvän videon, koska Dawkinsin selostus on hiukan epätarkka.

Monille teistä asia on varmaan tuttu. En ole ihan varma edes nuorista juristeista – ehkä tämä opetetaan myös heille. Me vanhemmat emme tunne sitä.

Johtopäätös on selvä. Perinteinen tuomioistuinten tähdentämä puoluettomien silminnäkijöitten kertomaan perustuva todistelu on jokseenkin epäluotettavaa. Kuten dekkareiden ja rikostutkimusta sivuavien televisio-ohjelmien ystävät tietävät, ihminen huomaa mitä sattuu ja häneltä saattaa jäädä huomaamatta yllättäviä asioita.

Simons ja hänen kumppaninsa tekivät psykologisen kokeen. Kuusi opiskelijaa heittelee koulun aulassa toisillee kahta koripalloa. Kolmella on musta ja kolmella valkoinen paita. Kokeen ilmoitettu tehtävä oli laskea, kuinka monta kertaa valkoiset heittävät palloa. Koe kesti 25 sekuntia. Oikea vastaus on 15. Mutta kokeen järjestäjä kysyi:”Näittekö gorillan?” Puolet ei ollut nähnyt. Kun he saivat katsoa videon uudelleen, kaikki näkivät. ”Gorilla” oli kuvassa 9 sekuntia.

Palloa viskovien nuorten joukon läpi siis kävelee gorillapukuinen ihminen, joka pysähtyy, hakkaa rintaansa ja poistuu.

Koe on kiero. Heittojen laskeminen vaatii keskittymistä. Gorillapukuinen ei lopultakaan ole mikään maankaatoihme – kai koulun käytävillä esiintyy kaikenlaista jäynää tai vaikkapa harjoitellaan esitystä. Mutta on tulos silti järisyttävä, kun puolet katsojista ei ollut lainkaan huomannut gorillaa – ei tiennyt, mistä nyt puhuttiin.

En tunnen alan (psykologian) kirjallisuutta. Kai joku on toistanut tuon kokeen alaluokkalaisilla tai täysin kouluttamattomilla ihmisillä. Luulen, että tuollainen tarkkuutta ja laskemista vaativa koe siirtää kokeneen opiskelijan tiettyyn moodiin.

Silti tässä tuntuu olevan todistus taruna pitämästäni itämaisesta jutsu-taidosta – suuri mestari voi kulkea väkijoukon läpi ilman että kukaan huomaa, tai jopa seisoa kadulla ja jäädä havaitsematta.

Tuomarina olen kohdannut tämän ilmiön. Useimmat muutkin ovat. Todistajana poliisi sanoo, että ihan varmasti punainen valo paloi ja toinen poliisi vannoo, että vihreä.

18 kommenttia:

  1. Kaksi kokemusta
    Olen matkalla erääseen perhejuhlaan ja meitä pyydetään tuomaan matkalla lisää maitoa juhlapaikalle.
    Minulla on päälläni hopeanhohtoinen viitta, jossa punainen keeppi, punainen samettimyssy, valkoinen takki, jonka rinnassa ja hihansuissa useita punaisia satiininauhoja, kirkkaanpunainen silkkitunika jonka alta tulee esiin valkoiset paidankaulukset.
    Toisesta autosta nousee mies ja kävelee suoraan päin. "Anteeksi, en yhtään nähnyt!"

    Ja toinen kokemus. Olen sienessä, päälläni sininen takki, liivit, siniraidallinen paita, punainen solmio, saapashousut, saappaat ja päässäni fedora. En oikein ollut kaikkein sosiaalisemmalla tuulella, sairastin niihin aikoihin erittäin tuskallista helicoa ja kun huomasin, että metsän siimeksestä on tulossa isompi seurue, otin muutaman askeleen pois polulta ja jäin sauvaani nojaten seisomaan näreen vierelle. Siinä seison, 180 senttiä ja niihin aikoihin noin 130 kiloa, liki avoimessa maastossa, ksatse turpeessa, kun seurue tulee kuusikosta vanhalle niitulle.

    Seurueesta seitsemän ensimmäistä kulki ohitseni, kun toiseksi viimeisenä kulkeva lapsi sanoo "Moi!" ja kun vastaan, havahtuvat aikuiset, säikähtäen -"Herra Jumala, että mä säihähdin! Yhtään en huomannut!"

    VastaaPoista
  2. Nykyään harva kertoo nähneensä menninkäisiä tai kummituksia. Tarujen perusteella niiden näkeminen oli yleisenpää jopa ihan lähimenneisyydessä 1800-luvulla.
    No nyt tämän gorillakokeen perusteella onkin siis epävarmaa, onko niitä olemassa vai eikö niitä nähdä.

    VastaaPoista
  3. "No nyt tämän gorillakokeen perusteella onkin siis epävarmaa, onko niitä olemassa vai eikö niitä nähdä."

    Entäs antiikin jumalat sitten? Kukaan ei enää näe niitä koska kukaan ei enää usko niihin?

    VastaaPoista
  4. Tämä meni minulta ihan ohi. Tehtävänä oli laskea heittoja, ei gorilloja. Totta kai ihminen näkee sitä minkä näkemiseén on keskittynyt. Ja koskee yhtä hyvin menninkäisiä.

    VastaaPoista
  5. Ad Omnia: katsokaa nyt se video. Kun sen katsoo asian tietäen, tuntuu aika uskomattomalta, ettei puolet kokeen suorittajista nähnyt sitä. Jos heiltä olisi kysynyt, paljonko pallon heittäjissä oli tyttöjä, olisiko tulos ollut toinen?

    Asia on tärkeä, koska tuomioistuinkäytännössä esiintyy valan vannoneita, hyvin luultavasti vilpittömiä todistajia, jotka kertoivat, että ikkunan ohi kulki varkaisiin ilman vähintäkään epäilyä naapurin Ville, jonka muut lähteet osoittavat kuolleen kolarissa viikkoa ennen todistajan tarkoittamaan tapausta.

    VastaaPoista
  6. Tuon testin voi kyllä ymmärtää toisin, ne joka näkivät gorillan, tekivät "virheen". He eivät keskittyneet sataprosenttisesti annettuun tehtävään, vaan antoivat ajatuksensa harhailla.

    Tuomioistuimessa ei kai normaalisti käsitellä tapahtumia, joka on ennalta ohjeistettu todistajalle.

    SInänsä tuo sukupuolikysymys olisi ollut erinomainen kontrollikysymys.
    Olisi kiva tietää oikeiden tyttöhavaintojen hajonta suhteessa gorillahavaintoon.

    VastaaPoista
  7. Psykologiassa on tehty runsaasti kokeita; Aschin testit puukapuloilla on niistä tunnetuin: Kun etukäteen valistettu johtaja sanoo jotain puukapuloiden mitasta, joka on järjenvastaista koska lattialla on vertailukelpoista materiaalia, niin silti suurin osa ryhmästä on samaa mieltä eli niellään oma fiilis ja oma tahto olla eri mieltä ja ruvetaan ryhmässä kiusaamaan niitä, jotka olivat eri mieltä kuin johtaja. Kauhea asia joka toimii aina ryhmissä: puolet ovat nuolijoita, toinen puoli ajattelijoita.

    Ikävää on, että tämän päivänä ns. liberaaliyhteiskunnassa saa todella varoa, ettei rupea ajattelemaan itse.....(elämme kontrollivaltioita jossa jokainen kaupan kassa on liitetty jonnekin ja joku kiinteistöhoitaja itse tietää mitä myynti on ollut ja siksi kirjanpidossa on turha sepittää mitään ja heti kun kiinteistöhoitaja saa huomata, että jonkun bisnis menee liian hyvin niin vuokraa nostetaan ja näin syrjäytyy aina toisessa päässä olevat uudemmat vuokralaiset, joilla ei vielä olekaan katetta: näin potkitaan pois kontrollilla ihmisiä kuten torppariyhteiskunnassa ennen).

    Ja jokaisessa kauppakeskuksessa on kontrolli, digitaalisuus ja kamerat. Meitä jokaista valvotaan pahemmin ja paremmin kuin DDR:ssä ja siksi aion hankkia kirjoituskoneen. Ehdotan Aaltoyliopistolle, että rupeavat designaamaan uusia laitteita ihan vain järjen takia: että voisi joskus tuottaa jotain, joka ei kaupallistu toisella puolella maapalloa ennenkuin kirjailija itse on edes lukenut omat kappaleensa loppuun asti.

    On niinqu typerää käyttää paljon työtä koska gorillat viihtyvät paremmin keskuudessamme: olkaamme siis kaikki apinoita.

    VastaaPoista
  8. Berkeley sanoi, että oleminen on havaituksi tulemista. Siitä meillä on tänä päivänä olemassa vakuuttava todiste nimeltä internet.

    Karvinen miinus Karvisen oheisilmiö: Calvin ilman Hobbesia. Minusta tosin näyttää siltä, että näistä stripeistä ei ole poistettu niinkään Hobbesia kuin Berkeley.
    http://www.jeffsocean.com/post/668583668/calvin-minus-hobbes

    VastaaPoista
  9. Eräässä tv-dokumentissa käsiteltiin samaa asiaa. Useissa eri yhteyksissä olleet gorillat jäivät havaitsematta, koska niistä ei kerrottu etukäteen. Aika hätkähdyttävä kokemus.

    VastaaPoista
  10. JK: "Asia on tärkeä, koska tuomioistuinkäytännössä esiintyy valan vannoneita, hyvin luultavasti vilpittömiä todistajia, jotka kertoivat, että..."

    Iltalehti: "...kertoo, että poliisin tutkimuksissa on tullut esiin ns. negatiivinen silminnäkijä. Tämä ulkopuolinen silminnäkijä on ollut väitettynä sieppauspäivänä tapahtuma-aikaan lenkillä puron lähistöllä, mutta ei ole havainnut mitään."

    Montako negatiivista silminnäkijää riittää todistamaan, ettei mitään gorillaa ole ollutkaan?

    VastaaPoista
  11. No tuttu juttu tämä gorilla testi. Koettahan voi jalostaa; gorillan tilalle hyvin muodostunut alaston nainen, tai mies - pariskunta, tai elefantti, tai auto. Siis onko koolla väliä? Tai ideologisemmin, Hamasin lippuun kietoutunut ihminen - laskijoina juutalaisia, tai päin vastoin, Israelin lippuun kietoutunut ihminen - laskijoina arabeja.

    Entäs jos pelaajat olisivat alastomia? Humalaisia ja tekisivät kokoajan jotakin muuta - sitä mitä hyvässä humalassa useimmiten tehdään. Entä jos se palloilu tapahtuisikin ulkona, kadulla missä olisi runsaasti ohikulkijoita jne. Entä jos pallon väri vaihtuisi useamman kerran ja sekin pitäisi laskea.

    Minulla joskus muinoin murtui jalka kolmesta kohtaa. Köpöttelin sitten kerran ruuhkassa Stockmannille. Päälle käveltiin melko surutta. Kerran istuin liikennevaloissa Erottajalla, vanha pappa, ehkä 85-v ylitti suojatietä kadun toisella puolella, oli kesä ja jalkakäytävällä seisoskeli useampiakin ihmettelijöitä. Pappa kompastui siihen jalkakäytävän kivetykseen ja kaatui nenälleen. Kukaan ei tullut auttamaan, eivät kuulemma huomanneet kun kysyin asiaa.

    Ei kai se niin ihmeellistä ole.

    Olinpa kerran syytettynä pahoinpitelystä. Eräs ohikulkeva tuntematon oli lyönyt vieressäni kävellyttä raskaana (näkyi jo) olevaa naista vatsaan. Minä sitten löin kaveria leukaan sanallisen selvittelyn jälkeen. Ei kaduttanut, mutta oikeudessa kun odotin tuomiotani (poliisit sattuivat paikalle), oli tuomittavana joku nuorisojengi ties mistä - syytettä luettiin aika pitkään. Koskapa vuoroni oli vasta heidän jälkeensä, luulivat minua todistajaksi ja väliajalla sain sitten kuulla heiltä miten sellaisille tehdään. Siinä oli turha selitellä yhtään mitään, kun olivat varmoja siitä mitä luulivat.

    Ei kai sekään ole niin ihmeellistä.

    Tämäkö tuli mieleen siitä, kuka teki ja mitä siinä "rauhanaktivistien" laivakaravaanissa ja kenellä se valokuvasta pois rajattu veitsi oli?

    Lapsena tapasin nähdä enkeleitä melkoisen usein. Ne tapaamiset sattuivat aina yöaikaan, ja olin joka kerta yhtä pelästynyt. Kun kerroin niistä vanhemmilleni, niin eivät uskoneet, ja sitten en enää viitsinyt kertoa, kun alkoivat kiusaamaan minua asian takia. Eräässä paikassa missä tapasin nuorempana yöpyä lattialla, oli katossa lamppu jossa oli viisi lasista hiukan vihertävää lampunsuojusta. Nukuin sopivasti aina siinä lampun alla, ja siitä kulmasta katsoen, niitä lampunsuojuksia oli vain neljä. Yksi katosi siihen silmän sokeaan pisteeseen. Wikipediassa asiasta lukee mm seuraavaa: Sokean pisteen voi demonstroida seuraavasti: Piirrä paperille piste ja sen oikealle puolelle 10 cm:n päähän risti. Peitä vasen silmä. Pidä paperi suorassa, jotta piste ja risti ovat vaakasuorassa toisiinsa nähden. Katso pistettä. Voit havainnoida ristin katsoessasi pistettä kaikilla muilla etäisyyksillä paitsi pitäessäsi paperia n. 40 cm:n päässä silmistäsi. Tältä etäisyydeltä (40 cm) risti katoaa näkyvistä, koska siitä muodostuva kuva muodostuu silmänpohjassa näköhermonpään kohdalle = fysiologisen sokean pisteen kohdalle.

    VastaaPoista
  12. Tutun näköinen professori (ehkä eläkkeellä now?) Lappeenrannasta. Ps. Ystäväni, jotka väittävät että eivät koskaan ole nähneet ko. henkilöä, ovat - tai voivat olla - yhtä oikeassa kuin minä.

    Mistäs minä senkään tietäisin.

    VastaaPoista
  13. Kaikella kunnioituksella, mutta Petja Jäppinen on näkemistäni kuvista ja edellä olevasta kuvauksestaan päätellen sennäköinen herra, jonka sujuva huomaamatta jättäminen ulkotiloissa on kaupunkilaisen itsesuojelun peruskasvatusta; ehdollistuu sitä vähemmästäkin.

    VastaaPoista
  14. Jaa, Kemppinen on taas kaivellut perhealbumiaan. Kuvassa Kemppisen muinainen esi-isä Toban tulivuoren purkauksen aikoihin n. 70 000 vuotta sitten. Ilmeestä ja jalkaterän asennosta päätellen toimi yleisenä syyttäjänä, eli oikeusoppineisuus on geeneissä.

    t. Maajussi

    VastaaPoista
  15. Ad Rienzi
    Näytän nyt vähän mallia, glmour-mallia.

    VastaaPoista
  16. R: "...mutta Petja Jäppinen on näkemistäni kuvista ja edellä olevasta kuvauksestaan päätellen sennäköinen herra..."

    ...että kadulla vastaan tullessa, ainakin yöaikaan, vaihtaisin huomaamatta puolta.

    Eli huomasinko vai en, zeniläinen kysymys.

    VastaaPoista
  17. Ad Tapani
    Huomisesta vuosi ja kuukausi sitten harkitsi eräs nuorimies minun ryöstämistäni...
    Erotessamme hän sanoi "sä olet kyllä tosi pelottava"

    VastaaPoista