Sivun näyttöjä yhteensä

18. huhtikuuta 2009

Kirsi




Joskus silti sydän hypähtää. Etenkin taiteen akateemikon arvot ovat tuntuneet hiukan kiusallisilta. Meillähän ei ole riesanamme akatemiaa, kuten esimerkiksi Ruotsissa ja Ranskassa. On vain akateemikkoja. Lisäksi arvonimi soinnahtaa jotenkin neuvostoliittolaiselta.

Viis siitä. Taiteen akateemikon arvonimi muistuttaa vahvasti Oscaria elämäntyöstä, koska se on todellisuudessa toisten taiteilijoiden junailema.

Niinpä se on hyvin korkea kunnianosoitus.

Haluan onnitella Kirsi Kunnasta ja ihmetellä ääneen, että joku viimeinkin keksi.

Kirsi on mitä suurimmassa määrin oikea runoilija, jolla on omia kokoelmia ja verrattomia suomennoksia, kuten Lorcan.

Ennen kaikkea hänessä henkilöityy se usko, jota moni toistelee mutta jonka mukaan harvalla on voimaa elää – lapsille kelpaa vain paras.

Lastenkirjallisuus oli kauan ja voi olla vieläkin lapsipuolen asemassa (huomatkaa sananvalinta). Saksalainen ja ranskalainen lastenkirjan perinne kilpailevat kaameudessa, Jörö-Jukka (Struwwelpeter) tai La Fontainen kammottavan moralisoivat hovisadut. Englanti ja Ruotsi osoittautuivat edelläkävijöiksi. Syntyi kirjoja, joita lapset lukevat 90-vuotiaaksi asti, sellaisia kuin Nalle Puh ja Astrid Lindgrenin kaikki (ja kyllä myös Selma Lagerlöf ja Peukaloisen retken on mainittava).

Sivumennen voi kehaista, että Suomi oli jopa edellä Ruotsia. Kaikkien aikojen menestyjä, aina Astrid Lindgrenin asti, oli yliopistonrehtori Topelius.

Kirsi Kunnaksella on lystikkäitä juttuja modernistien kellokkaista, kuten Anhavasta ja K. Laitisesta – hän on vanhempi kuin kumpikaan näistä eli hänen ikätovereistaan taitaa olla liikenteessä enää kustantaja Heikki Reenpää. Kirsi on syntynyt 1924 kahden taiteilijan lapseksi.

Panen tähän kuvitukseksi kaksi luvallisesti heillä kotona räiskäisemääni valokuvaa vanhempien töistä. Kirsi kertoi, että hänen oli määrä kuolla hyvässä järjestyksessä nuorena keuhkotautiin, kuten Saima Harmaja ja muut kunnon tytöt. Niinpä hän oli myös joutilas istumaan mallina.

Mutta ei hän mihinkään kuollut.

Tosin hän teki melkein yhtä lopullisen ja kaamean ratkaisun – muutti Tampereelle, jossa hän asuu edelleen mainion miehen kanssa ja sangen kuuluisien poikien äitinä. Tampereellahan asui vain huonompia kirjailijoita, kuten Linna ja Viita ja mitä heitä lienee ollut, muka pirkkalaiskirjailijoita…

Mitallisen runon ja etenkin riimin eli loppusoinnun piti kuolla tuskallinen kuolema viimeistään 50-luvun alussa. Viisauskirjallisuudessa on selitetty laajasti, miksi näin oli käyvä.

Meillä on lauluissa ja rokissa suurmestareita, kuten Juice, Veksi Salmi, Jukka Virtanen, nimenomaan Eppu Normaalit jne. Ja meillä on suuri määrä mestarillisen hyviä tekstintekijöitä, kuten vaikkapa Hector.

Heiltä on turha kysyä, mistä virikkeet ovat lähtöisin, koska jotkut sanoisivat että Bob Dylan ja toiset muuta mukavaa.

Pidän varmana, että elävän, taitavan, virkeän ja ilmaisuvoimaisen runomme polveutuu melkein kokonaisuudessaan Kirsi Kunnaksesta eli Hanhiemoista ja Tiitiäisistä.

Niistä kävi havainnollisesti ilmi, että virsikirjan tyyppiselle riimittelylle on vaihtoehto ja että koko se uudemman runon koneisto, joka aikuiskirjallisuudessa sai paljon kiitosta 1950-luvulta alkaen, voidaan ajaa lastenrunon avuksi – jos on taitoa.

Minua miellyttää herra Piipoo, joka ajeli Espalla Vespalla, mutta lähinnä sydäntä ovat ehkä Ville ja Valle.

Ville oli Ville ja Valle oli Valle, ja senhän voi kuuluttaa kaikkialle.

Onnnea Kirsi. Eikö ole huimaavaa, että Sinulla on 2000-luvulla syntyneitä lukijoita?

16 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus. Voin vahvistaa asian 2000-luvulla syntyneistä: tuossa nukkua tuhisee 8-vuotias, joka on syntymästään lähtien saanut kuulla etenkin Tiitiäisiä.

    Oma lastenkirjallisuuden arvostus kasvaa kohisten, eikä se alhaalla ollut ennenkään, kun näkee pojan innostuvan Lindgrenistä, Sempestä, Dahlista, Mäkelästä, Janssonista, Nopoloista, Parvelasta, Janoschista, Uspenskista ja muista.

    VastaaPoista
  2. Krhm, Sempe-Goscinnya tarkoitin, joista jälkimmäinen on laajemmin ollut suosiossa.

    VastaaPoista
  3. Ajankohtaisista tapahtumista valitsit saman, mitä minäkin mietin. Jo pikkupoikana sain kuulla "mistä on pienet pojat tehty," ja "mistä on pienet tytöt tehty." Nämä olivat Kirsi Kunnaksen ideoita jo 55 vuotta sitten!
    Olen asettanut hänet Suomalaisen kirjallisuuden korkeimmalle jalustalle!

    VastaaPoista
  4. Kuolemattomia riimejä nämäkin Eput eikä juurista ole epäilystäkään

    Minä onneton sinun tyynyliinaasi haistelin
    Turhaan murhetta vastaan taistelin
    Ja taas kyynelten seitsemän meren taakse mua laivataan
    Voi kuinka me sinua kaivataan

    Kuuletko tuulten riehuvan
    Maailman merten kiehuvan
    Kuuletko tähtien hyminää
    Maailman akselin ryminää

    Entä kuuletko keskeltä yön hiljaisen
    Kun nimesi kiljaisen

    VastaaPoista
  5. Kyllä kyllä, kolmas lukijasukupolvi on meneillään tässäkin perheessä. Vai onko se jo neljäs? Äitini neuvoi valitsemaan Kunnasta runolausuntakilpailuun. Voitin 7-vuotiaana oman kansakouluni mestaruuuden Humppaamalla ja Pomppaamalla humppati pomppati.
    Ei voisi parempaa akateemikkoa valita. Onnea.
    Haro

    VastaaPoista
  6. Kunnaksen nursery non-sense uppoaa hyvin lapsiin ja tiedän kokemuksesta, kuinka se myöhempinäkin vuosina nousee hyvinsäilyneenä pintaan lapsuustunnelmien balsamoimana. Tietysti samas tapahtuu joilkekin muillekin lapsuuskokemuksille, mutta kun niitä vertaa faktohn, pettyy usein: piha oliiin pieni, koulumatka lyhyt ja lastenlevy helppohintainen. Kunnaksen tekstit voi aikuisena todeta kestäviksi, jopa paremmiksi kuin muisti.

    Toinen asia: blogitekstin ensimmäinen kappale osoitti millaisen trauman itäinen suurvalta meihin on lyönyt. Kempoinen tuntee meistä useimpia paremmin akatemioiden uhstorian ja katkeamattoman perinteen mainitsemissaan maissa. Silti hän(kin) kokee rasitteeksi systeemin itäisen adaptaation, olisiko oppisana negatiivinen transferenssi tai jotain. Wagnerin varjostumalle natsien vuoksi on sentään perusteensa, mies oli monella tavalla esinatsi, mutta neuvostolaiseksi/tsaristiseksi leimattu akateemikkous, kollegiaalinen hallinto, byrokratia tai arvonimilaitos ovat historialtaan ihan muita juuria. Hegeliä kukaan ei sentään kai leimaa kommunistiksi, vaikka samantapaiset ainekset olisi kasassa. Hassuinta muuten oli, kun vuosi sitten jossain lehdessä toimittaja haukkui EU:n kilpailuoikeutta tsaarinaikaiseksi. Heh, mistähän ilmansuunnasta anti-trust-kuviot taas ovatkaan tulleet.

    VastaaPoista
  7. Sitä paitsi Kirsi Kunnas opetti meille draamastudiolaisille suomentamisen aakkosia kuuskytäluvulla.

    En minä oppinut mutta opettaja oli valloittava.

    VastaaPoista
  8. Kunnakselle lämpimät onnellisuudet.

    Runoissansa yhdistyy Harmaja-Poe.

    VastaaPoista
  9. Off Topic: Kommentoippa Jukka tuota Pirate Bayn tuomiota lahden toisella puolella.

    Tekijänoikeusasiat kun ovat sydäntäsi lähellä, vai?

    VastaaPoista
  10. Minulle Kunnas on vain etäisesti tuttu.
    Lapsena ei meillä tuollaista tunnettu, ja vasta parikymmentä vuotta sitten, esitteli vaimoni minulle tuollaisen.
    Joustavaa kulkevaa jolkottelevaa.
    Mutta ennen kuin vaimoni tuli kuvioihin, en muista koskaan kuulleeni.

    VastaaPoista
  11. Onnittelut tosiaan Kirsi Kunnakselle.

    En voi olla kertomatta hauskaa juttua Immi Hellénin runosta.

    Mieheni luokalla oli runonlausuntakilpailu, jossa esitettiin Hellénin runo:

    Katsopa kummaa, virkkoi miiri,
    tuossapa vasta on lystikäs hiiri,
    sarvetkin päässä on sankarilla
    niin kuin pässillä puskurilla.
    Siitäpä oivan paistin saisin,
    jos siihen koskea uskaltaisin.

    Koetapa koskea, sarvilla pukkaan,
    kynteni isken pörrötukkaan.
    Oon suurempi herra kuin hiiri vainen,
    min' oon koppakuoriainen.

    Esittäjä, pieni poika, iski viime säkeessä rintaansa ja julisti:
    min' oon Hakkarainen.

    Upeaa, vaikkei voittoa tullutkaan.

    VastaaPoista
  12. Mihin jäi Tuomari Nurmio ja "Mutsi - mutsi.." esim.
    "Kalle piti rahasta mutta Valle piti mahasta, varsinkin kun se oli täysi." ( käsitin vasta aikuisena) Kirsi Kunnasta tämä.

    VastaaPoista
  13. Ad Anonyymi: - kas kummaa - tuo Immi Hellen on hyvin tuttu. Niitä on paljon, mutta joskus tulee puheeseenkin: "Hyvää huomenta, punahilkka. - Miltäs maistuisi kahvitilkka? - Ah se on aivan liian kuumaa, kieltäni polttaa, päätäni huumaa..."

    VastaaPoista
  14. Immi Hellenin ihailijaksi täälläkin tunnustaudutaan.

    Äiti leipoo hymyellen. -
    Kelle leivot, äiti, kellen?
    Vielä kysyt - kelles muille:
    pienoisille piimäsuille.

    Tää on kakku pikku Annin,
    tuo on Heikin, tää on Hannin.
    Tämän saapi pikku Asta,
    joll’ on yksi hammas vasta.

    Tehdään muita murakampi,
    hiukan muita makeampi.
    Oisko onneks’ joka muru!
    Siit’ on äidin ainut suru.

    Leivät nousee, hiipuu uuni,
    miss’ on pienet piimäsuuni?
    Kätken kakkuun kaipausta,
    sirottelen siunausta.

    Rakkautta rahdun verran -
    toinen teille leipoo kerran.
    Äidin kakku makeaisin,
    sitä ah, jos aina saisin!

    VastaaPoista
  15. Paljon Onnea Kirsi Kunnas!
    Kurpitsan lonkerot olivat valtavat sinäkin kesänä, kun Marja Patisen kanssa käytiin Ylöjärvellä lehtijuttua tekemässä. Mutta puheenaiheena oli vintiltä vuokralaisten toimesta polttopuiksi kasdonneet viittä vaille tukirakenteet!
    Kesän 68 olin Ibizalla ja hauska oli kuulla Anitan Snellmanin kertovan, kuin he kolme - Kirsi, hän ja Tyyne Saastamoinen aloittelivat uraansa. Ja kaikki onnistuivat!

    VastaaPoista
  16. Onnea; osaisinpa minäkin - mutta miksi en halua?
    Kengänpohjassa on este; joku paha joka hiertää. Ja sen takia niin paljon hyvää jää pois. Lämpimästi onnea.

    VastaaPoista