Sivun näyttöjä yhteensä

13. syyskuuta 2008

Venäjän häpeämättömyys



Hiukan tunteellisesti: Saksan ja Ranskan tuhatvuotisen sodan päättyminen on yksi elinaikani uskomattomia käänteitä – Euroopan hiili- ja teräsunioni, myöhempi EEC ja nykyinen EY.

Willy Brandtin ”Warschauer Kniefall” eli polvistuminen Varsovan muistomerkillä 1970 oli joidenkin mielestä turhaa teatraalisuutta, joidenkin mielestä käännekohta kansallisen häpeän yksiselitteisenä tunnustuksena.


DDR ei tuntenut aihetta häpeään; väitetään että sieltä tullut diplomaatti olisi puhunut Suomen Lapissa olevista länsisaksalaisten kaatuneiden hautausmaista.
Olen etsinyt silmä kourassa suomalaisten juristien häpeän osoituksia vuoden 1918 tuomioista, joita oli langettamassa melkein koko suomalainen lakimieskunta. Voin vakuuttaa, ettei löydy vähällä.
Kuuntelin muutamia vuosikymmeniä, esittäisikö edes seuraava sukupolvi pahoittelunsa 1930-luvun oikeistoliikkeiden ylilyönneistä. Yleensä ei kuule muuta kuin älyllisesti ala-arvoisia jupinoita ”sellaisista ajoista”.
Niinpä tuli puheeksi – radio-ohjelmassa – miksi Venäjä ja venäläiset eivät häpeä. Totta: jotkut sanovat olleensa itsekin stalinismin uhreja, ja on siinä perää.

Pääsyy, sanoi Juhani Forsberg toistaen tunnetun lauseen: Neuvostoliitto ja neuvostokansa kärsivät niin kuvaamattomat tappiot kukistaessaan fasismin, että he ja heidän jälkeläisensä ovat pysyvästi saamamiehiä ihmiskunnan tai ainakin Euroopan historiassa. Heillä ei ole syytä hävetä. Eikä katua.

Laski sen miten laski, tappiot olivat valtavat, pohjattomat.

Silti en pidä siitä, että läntiset valtiomiehet ja –naiset osallistuvat uudelleen aloitettuihin voitonjuhliin.

Suuhun nousee karvas maku, johon ei ole lääkettä. Kuulun niihin, jotka uskovat Leninin + Stalinin ja Hitlerin samanlaisuuteen. Ilman Leninin ja Stalinin maailmanvallankumoushanketta, jota pidän totena, Hitlerillä ja hänen puolueellaan ei olisi ollut kasvualustaa eikä menestymisen mahdollisuutta.


Sisällissota, Stalinin toimet 1930-luvulla ja Itä-Euroopan sorto 1945-1989 vertautuvat Hitlerin hallintoon kaasukammioita lukuun ottamatta.
Silti Stalinin leireillä koki ennenaikaisen kuoleman kaksi – kymmenen kertaa enemmän ihmisiä kuin Hitlerin leireillä. Pari miljoonaa sotilasta kaatui tai kuoli järjettömän sodanjohdon seurauksena.
Kanadalaissyntyinen professori Robert Gellately julkaisi uusimman tiiviisti asiakirjoihin perustuvan tutkimuksen kauan kadoksissa olleista kaksoisveljistä, Hitleristä ja Stalinista, ja sijoitti Leninin samaan kuvaan kovan luokan terroristina.

Osmo Jussila, jolla on ollut aikaisemmin muitakin painotuksia, kirjoitti Kanavassa saksalaiseen tutkimukseen ja GRU-loikkarin ”Viktor Suvorovin” kirjoituksiin perustuvan artikkelin, jonka ydinsisältö on ingressissä:” Itse asiassahan se oli Stalin, joka yhdessä Hitlerin kanssa päästi toisen maailmansodan valloilleen. Stalinin aikomuksenahan oli sodan avulla sovjetisoida niin koko Eurooppa kuin maailmakin. Mutta kun Hitler ehti ensin.”

Tätä tulkintaa ei pidä huiskia syrjään propagandana. Suomalaiset tietävät asiasta jotain omakohtaisestikin, ja virolaiset enemmän.

Postneuvostolainen trauma taitaa olla tosiasia monella suunnalla. Yksi niistä suunnista on Suomi. Yhteisymmärrys ei synny ystävyyttä vakuuttelemalla; sitä kokeiltiin Neuvostoliiton kanssa puoli vuosisataa ja keisarikunnan kanssa vielä kauemmin.

Yhteisymmärrys voi syntyä – niin kuin Etelä-Afrikassa apartheidin jälkeen – hakemalla totuus esiin ja jättämällä syyllisyys vähemmälle.

Viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen, sanoi entinen poika. Yksi tosiasia on, että venäläinen uhri-ajattelu, jota ilmensivät niinkin erilaiset ihmiset kuin Tarkovski ja Solzhenitsyn, ei perustu tosiasioihin.

31 kommenttia:

  1. .. ei perustu tosiasioihin. ei,
    vaan mentaliteettiin, joka ei ole käsinkosketeltavaa laatua.

    VastaaPoista
  2. Jussille: paras asianajotoimisto, jos asiaa on ajettavaksi asti, on amerikkalais-skotlantilainen Daniels, Beam, Walker & Grant.

    Venäläisyys, kuten minulla 25 prosenttisena monisatavuotiseen savolaisuuteen toisen vanhemman puolelta lisättynä - isoisältä, jota ei lapsensa enkä minäkään ole nähnyt kuin kuvassa, jossa sotilaspukuisen miehen rinnassa on Pyhän Yrjön mitali, sotaan osallistumisen merkki.

    Tuo Kolja - Nikolai poseeraa kuvassa niinkuin tapaan kuuluu, maalattu tapetti takana, savuke kädessä, kiilloitetut saappaat jalassa...

    Kun sitten Suomesta ryhdyttiin tekemään Länsi/Keski-Eurooppa-kelpoista, Kolja-ukkiseni häipyi tai häivytettiin jonnekin itähämärän maille.

    Savolaisena ja toiselta puolelta kymenlaaksolaisena, ja kuten ilmi käy, varttivenäläisenä, on vaikea suhde häpeään. Savolainen ei ymmärrä hävetä, kymenlaaksolainen on Amerikkaan lähtenyt savolainen ja venäläinen on, no, venäläinen.

    Muistomerkeillä polvistumisesta puheenollen tuntuu kummalta,että paikkakuntamme punaisten kivelle lasketaan joka vappu ammattiliiton paikallisosaston kukkalaite, mutta vastapuolen muistomerkkiä ei yksikään ammattijärjestö kunnioita; ei AKAVA eikä MTK.

    VastaaPoista
  3. Minä halausin olla väärässä, eräs kerran, sen verran että tulisi kokemusta, mutta minusta si riitä että otetaan puheeksi Neuvostovenäjän aika, jos puhutaan Venäjän häpeämättömyydestä, vaan on mentävä järjestelmän perusteisiin; venäläiseen patrimonialismiin ja venäläisyyden käsitteelliseen syntyyn.

    Jatkan aiheesta vielä kun löydän lasini, jotta näen mitä kirjoitan, mutta panen taas viittauksen.
    http://www.uusi.ihmiskunta.org/index.php/component/search/ven%C3%A4j%C3%A4:?ordering=oldest&searchphrase=all&limit=20

    VastaaPoista
  4. Joitakin Stalinin vainojen muistomerkkejä Venäjältä kai löytyy. Ainakin Kazanissa näin yhden:

    Linkki kuvaan muistomerkistä

    Huonolla venäjälläni en ollut aivan varma, mitä muistopaaden kyljessä sanottiin, mutta tapaamani tataari kertoi Stalinin vainoista ja anteeksipyytämisestä olevan kyse. Anteeksipyyntö taisi olla venäjän lisäksi myös ainakin tataariksi.

    Mutta aika pieni ja vaatimatonhan tuo on.

    VastaaPoista
  5. Suomessakin kai pitäisi heittää pois kainostelu paitsi venäläisten niin myös postneuvostoliittolaisten traumaatikkojen suhteen - tasapuolisesti.

    Maassa, jossa "suurin venäläinen"-äänestyksen voitosta kamppailevat Nikoilai II ja Stalin ja jonka naapurimaassa samantapaisen äänestyksen voitti Mannerheim, traumaatikkoja riittää monen sukupolven tarpeiksi. Ei taida kansallinen ylpeys ja pää kestää tunnustaa olleensa sytyttämässä toista maailmansotaa, koska uhrien määrän miettiminen veisi lopunkin itsetunnosta.

    Postneuvostoliittolaiset naapuritraumaatikot ovat oma lukunsa. Nämä naapurit ovat tuskin tehneet kaikkeaan poistaakseen venäläisten epäluuloisuutta, jota poliitikot ovat kaikkina aikoina hyödyntäneet.

    Otetaan nyt esimerkiksi tuo Georgia ja sen epäluottamusta herättävä politiikka. Maa ei ole suinkaan ollut suuntautunut Eurooppaan vaan Yhdysvaltoihin ja Israeliin. Eniten Georgiaa ovat aseistaneet mainittujen valtioiden lisäksi Ukraina ja _mahdollisesti_ muutkin traumavaltiot. Eniten sotilaskouluttajia - useita satoja - on tullut Israelista.

    Melko vähän huomiota on kiinnitetty Venäjän ns. sabotaasiin kahdella georgialaisella lentokentällä. Venäjä nimittäin tuhosi ja vei mennessään israelilaisen sotakaluston.

    Tätä kalustoa oli tarkoitus käyttää ilmaiskussa Iranin ydinlaitoksia vastaan. Israelilla ei nimittäin ole pommittajia, jotka voisivat viedä bunkkeripommit Iraniin ja palata takaisin ilman välilaskua ja tankkausta. Vaihtoehtoja on kaksi: Georgia tai amerikkalaiset tukikohdat Irakissa. Amerikkalaiset eivät ole valtavan innostuneita joutumaan Iranin vastaiskun kohteeksi vaalien alla, joten rooliin on kaavailtu Georgiaa jo vuosien ajan.

    Venäläisethän ovat rakentamassa Iranin ydinvoimalaa, joten tässä on heidän intressinsä ja yksi syy nokittaa Georgiaa.

    Joillakin eurooppalaisilla mailla on myös ollut perustellut syynsä olla hyväksymättä Georgiaa NATO:n jäseneksi. Vanha Eurooppa jotain on oppinutkin.


    T.

    VastaaPoista
  6. Eiks tämä pressanne Tarja Halonen ole joskus sanonu näin: ei muistella vanhoja.
    Taitaa Suomellakin olla reppu täynnä... .

    Itse olen sitä mieltä, että Saksa on ainoo nykyvaltio, joka ainakin yrittää (ja useimmiten myös onnistuu) käsittelemään näitä vaikeita asioita.

    VastaaPoista
  7. LAINAUS, 'Minun Venäjäni blogi' tänään 13.9.: Taneli Dobrowolski:

    "Moskovalaisia harmittaa"

    "Äänestystä johtaa tällä hetkellä hallitsija ja pyhimys Aleksanteri Nevski. Nevskin pyhäinjäännöksiä säilytetään Aleksanteri Nevskin aukion laidalla sijaitsevassa Aleksanteri Nevskin lavrassa, jonne täältä hotellin parvekkeelta on näköyhteys.

    Äänestyksen kakkossijalla on Aleksanteri Nevskin lavrasta viimeisen leposijansa saanut kirjailija Fedor Dostojevski. Pietarin kellareista kirjoitellut kirjailija asusteli ja vaelteli Fontanka-kanaalin rantakaduilla, tuolla kivenheiton päässä.

    Kolmannella sijalla oleskelee poliitikko, reformaattori ja ”Stolypinin kravaateista” tunnettu Pjotr Stolypin. Tänään vierailin rakennuksessa, johon Stolypinilla oli tiivis yhteys. Rakennuksessa toimii nykyään Venäjän perustuslaillinen oikeus, joka muutti Pietariin kuluvan vuoden toukokuussa.

    Neljännellä sijalla on hallitsija Pietari Suuri – tämän kaupungin perustaja. Huomenna vierailen paikalla, jolle yli 300 vuotta sitten laskeutui kotka ja johon Pietari päätti kotkan nähtyään perustaa Venäjän uuden pääkaupungin.

    Viidettä sijaa hallitsee tsaari Aleksanteri II, joka murhattiin paikalla, johon myöhemmin rakennettiin Verikirkko. Vierailen siellä huomenna.

    Kuudes sija kuuluu Lomonosoville. Hänen työpaikkansa näin eilen jokiristeilyaluksen ikkunasta."

    Moskovalaisia siis harmittaa pietarilaisten kuutosjohto. Suomessahan vastaavan kisan voitti ruotsalaisvenäläinen, jota itsekin äänestin. Venäjällä naapuriman kansalainen yltää sijalle 8. Saksassa ei saanut äänestää Braunau am Inn:in suurta poikaa/pientä miestä.

    VastaaPoista
  8. Ruotsi ja Venäjä kilpailevat vaikutusvallasta Suomessa. Ovat aina tehneet ja niin tekevät edelleen erilaisten suomalaisten myötäjuoksijoiden vaihtelevalla tuella.

    Puolueiden "kotihurrien" määrä on moninkertainen puolueiden "kotiryssiin" verrattuna. Silti puolueiden kotihurreista ei keskustella. Miksi ei?

    Olisi kiva joskus nähdä,lukea tai kuulla jonkun syvällistä analyysia tilanteesta tuosta näkökulmasta.

    Russologia on arvostettu tutkimusala Suomessa.Kriittistä russologiaa voi harrastaa ja siihen panostetaan. Svedulogia sen sijaan on täysin laiminlyöty tutkimusala.
    Erityisesti kriittinen svedulogia.
    Tokko sitä onkaan, vaikka Suomessa on enemmän Ruotsi-osaamista kuin Venäjä-osaamista.

    Valtiokin panostaa Ruotsi-osaamiseen ihan eri tavoin kuin Venäjä-osaamiseen.

    No eihän yhdessäkään suomalaisessa yliopistossa ole suomalaisen kirjallisuuden professuuriakaan. Onko sellainen kansa kulttuurikansa?

    VastaaPoista
  9. Venäjä täällä ja Aurinko tuolla ovat niin suuria kappaleita, että valo taipuu, ja joku minua viisaampi sanoi, että aikakin taipuu. Paha sanoa, mutta muisti taipuu takaamattakin kuin jalan kuva vedessä.

    Ikätoverit Mannerheim/Mannergeim ja Kuusinen olivat aina jonkinlaisessa suhteessa Venäjän hallitsijoihin. Onko mistä syytettävä heidän "neroaan", vai "sallimusta" vaiko vain maantiedettä?

    Tässä pieni röyhkeys, joka toivottavasti annetaan anteeksi. Jos erään ratsumiehen isäntä ei olisi kaatunut konkkaan, hän ilmeisesti olisi viettänyt loppuelämänsä täysin tyytyväisenä sen isännän leivissä ja kvasseissa?

    VastaaPoista
  10. Ad Kariav

    No mulla oli joskus sellainen kävelevä Johnnie Walker kirjahyllyn päällä, elettiin 70-lukua - alkupuolta - ja sen vieressä oli Leninin patsas, pienempi tosin, se seisova versio ja sen vieressä oli muovinen Pluto, joka oli mun suosikki.

    No joo se Johnnie käveli sitten ne muut nurin.

    http://publicis-dialog-beam-team.blogspot.com/2006/10/johnnie-walker-journey.html

    --------------------------------------


    Sitä helposti sekoitetaan kapitalismi ja amerikkalaisuus ala USA ja sosialismi/kommunismi ala venäläisyys.

    Niillä on toki tekemistä toistensa kanssa.

    No puolet faijan suvusta on ruotsinkielisiä, tulevat Strömforsista muistaakseni, mutta osa kyllä asuu Kokkolan lähellä. Jokunen Porvoossa. Suurin osa ei pysty sanomaan suomeksi kuin päivää. Ne sanoo faasser, kun ne haluu suklaata.

    http://www.ruotsinpyhtaa.fi/

    Sitten on vielä se mutsin suvun juutalaisuus siellä taustalla sekoittamassa ja puolalaisuus. Vähän vaikeeta.

    Juutalaisilla on sellainen juttu, että ne voi olla ihan luvan kanssa eri mieltä Jumalan kanssa. Saa olla riidoissa siis. Luterilaiset on niin totista porukkaa, hitaita hämäläisiä suurinosa. Mä oon aika vikkelä käänteissäni, ja vaikka juttua riittää, niin se on vain juttua. Mä en ole koskaan oikein osannut suhtautua itseeni ihan loputtoman vakavasti.

    Häpeä on aika kulttuurisidonnainen asia. Suomalaiset ei kovin usein käy kirkossa, niin olen sen käsittänyt. Hautajaiset ja häät ja rippi ja kaste. Joulukirkko joillakin ja ehkä joku muu kerta. Eikä hävetä.

    Kaikilla ei niitäkään kertoja, siis porukalla joka kuuluu siihen laitokseen. Mä en kuulu. Mulla on niin monta Jumalaa palveltavana. Ei mun mutsikaan kuulu ja se on yhdeksänkymppinen. Faija kuuluu, broidi ei. Ehkä me kuulumattomat sitten palamme helvetin tulessa.

    Kunhan meitä ensin on tökitty persauksiin terävillä kepeillä siinä tervalla täytetyssä padassa, missä kiehumme. Ai niin, luterilaiset ei kai usko helvettiin ja miten se on sen taivaankaan kanssa. Onko siinä enemmän kyse asioiden järkevältä tuntuvista järjestelyistä yhteisöllisyyden ja mahdolliseksi tiedetyn kuoleman suhteen. Pidetään toisia kädestä kiinni kaiken kiireen keskellä. Ei ole niin yksinäistä ja saa juttu seuraa.

    Sitä aina mutsi ihmetteli, kun eräskin perhe pitkänäperjantaina pysytteli sisällä koko päivän, kun Jeesus oli kuollut. Leikkiä ei saanut, eikä laulaa. En tiedä sitten lukemisesta ja laskemisesta. Vakava hetki.

    Ja onhan niitä muitakin lahkolaisia liikkeitä varsinkin siellä Ameriikan ihmeellisessä maassa.

    Toinen yhtä ihmeellinen maa on tuo Venäjä. Onneksi niillä kummallakin on ne atomipomminsa. Ne ikään kuin hiukan rauhoittavat niitä.

    Silti, jos se Palin ja se vanha mies pääsevät siellä Ameriikassa vallankahvaan, niin olisivatko ne oikeasti valmiina sotimaan tuota Venäjää vastaan. Ja jos tämä armas Suomenmaa, jonka passi mullakin on, kuuluisi siihen NATO-systeemiin, niin olisiko se sitten kivugare, jos sitä sotaa käytäisiin vaikka tuolla Haminan lähellä. Selvittäisikö se näitä kärsimiämme vääryyksiä.


    Toisaalta tänä uraaniammusten aikakautena nuo panssarivaunut alkavat jo olla hiukan vanhentunutta teknologiaa. Pohjavesi siinä kuitenkin saattaa mennä ja jano se on sodankin jälkeen.

    Lenin, Stalin ja Hitler, heissä todella oli paljon yhdistäviä asioita. Tarvittiin kyllä vielä sitä Ameriikan oppia, eli Roosevelttia, että se homma saatiin toimivammaksi.

    Mutta lauloihan se Rauli Baddingkin joskus, että viihhreeä vaaltaa...

    Mulla ei ole ikinä ollut minkään puolueen jäsenkirjaa, enkä ole ikinä kuulunut minkäänlaiseen ammattiliittoon. Faijan yhden sukulaisen ne punaiset työnsi veturin alle - se oli veturinkuljettaja ja ruotsinkielinen - sen yksi lapsi - poika - sitten lakaisi niitä VR:N makasiinien lastauslaitureita ja teki muita hanttihommia ja sen mutsi Matilda - joka oli mun faijan isän sisko ja ihan ummikko suomen kielen suhteen - meni sitten kuitenkin erään suomalaisen kanssa naimisiin ja muutti sitten jonnekin Tampereen lähelle - missä sitten sitä Eikkaa hakattiin oikein kunnolla sen uuden isän toimesta turpiin noin pari kolme kertaa viikossa vähintään. Oli joku maanviljelijä. Eikka sitten lähti karkuun sieltä lopulta - ehkä sen mutsi oli näitä sadomasokistisia tyyppejä, kun viihty sen äijän luona - ja se tuli sitten faijan himaan asumaan. Sitä kuulemma hävetti kokoajan joku. Se oli sitä aikaa kun faija nukkui kylpyammeessa tilanahtauden takia. Siellä asui siihen aikaan 16 ihmistä - Sturenkadulla.

    Leniniä ja Stalinia ja Hitleriä yhdistää sekin, että he ovat ihmisiä. Sitä ei tietysti ole helppo myöntää ja se saattaa aiheuttaa monelle häpeäntunteita.

    Maomaomaomaomao.

    Jos demonisoi jonkun asian, niin sitä häpeää on sitten vähemmän kannettavaksi asti.

    Miksi WTC 7 romahti? Mitä meni mukana? George Bushin veli oli sen turvayhtiön pomo joka oli toimittanut WTC:iin ne turvakamerat ja muut valvontalaitteet. Miksi siellä oli useampia tunteja kestäneitä sähkökatkoja viikkoa tai paria ennen 9/11. Kaikki ovet auki ja valvontakamerat pimeinä ja sitten sinne marssii sisälle ukkoja kaapelikelojen ja muiden välineiden kanssa samaan aikaan ja ne sanoo, että ne tuli asentamaan internettiä. Miksi sieltä samaan aikaan vietiin ne pommikoirat pois?

    Entä se, että WTC oli rakennettu siihen aikaan, kun asbestia piti tunkea joka rakoon ja sen korjausta oli lykätty vuodesta toiseen juuri sen asbestin takia. Oli arvioitu, että sen korjaaminen olisi voinut maksaa jopa miljardi dollaria, ylläpito maksoi myös paljon, sillä siellä oli paljon tyhjää tilaa, kun firmat olivat muuttaneet muualle halvempiin tiloihin, oli se internet joka mahdollisti senkin. Se WTC teräs oli sertifioitu Underwritersillä. Vakuutukset kuulemma korvasivat käytännössä kaiken sen materiaalisen menetyksen.

    Kuulema matkapuhelimen näppäimistö oli suurin sieltä löydetty "ehjänä" säilynyt kappale. 1100 ruumista katosi kokonaan. WTC 7:n teräs myös jonnekin mystisesti. Ja entä se Pentagonin isku, miten sinne sisälle syntyi 2,5 metriä paksuun teräsbetoniin sellainen aukko, kuin sinne syntyi. Kaikkien laskelmien mukaan lentokone sitä ei ole voinut tehdä. Monet puhuvatkin risteilyohjuksesta. Miksi ne valvontakameroissa olleet filmit - huoltsikka, hotelli yms siinä lähistöllä - takavarikoitiin FBI:n toimesta heti sen iskun jälkeen ja miksi niistä julkaistiin vain - oliko se 5 vai 7 - valokuvaa. Filmillähän olisi pitänyt näkyä selvästi mikä sinne rakennukseen osui. Yhtä selvästi siis kuin siellä New Yorkissa. Lentokoneen moottoreista ei löytynyt oikeastaan lainkaan osia. Siis 12-tonnia titaania paloi taivaan tuuliin hetkessä ja mikä sellaisen kuumuuden sinne sytytti? Entä se sulanut teräs - valtavat klöntit siis - siellä WTC 7:n alla, mistä se syntyi ja miten? Entä se kaikki kadonnut (?) kulta - siellä alhaallahan oli sitä varten säästöpossu. Kun on tietoa, että se olisi siirretty sieltä pois ennen sitä iskua. Niin ja mistä BBC sai sen tiedon, että WTC 7 oli romahtanut, kun se ei sitä vielä silloin ollut - ei pitkään aikaan. Mutta uutistenlukija ilmoitti siitä varmana tietona.

    No uskokoon kuka haluaa.... ja totta kai sitä Bushin hallintoakin voi uskoa. Miksi ne muuten lopetti tuon 9/11 komission ja miksi se sai niihin tutkimuksiinsakin vain 3 miljoonaa dollaria silloin kun sai. (tuli taas vähän liian pitkä vai?)

    ;)

    VastaaPoista
  11. Taitaa olla luonnollista, että Suurin pietarilainen -äänestystä johtavat pietarilaiset.

    VastaaPoista
  12. Ja vielä tää...

    No sanotaan vaikka näin, että mä teen aina vähintään viittä asiaa yhtä aikaa. Nukkuminen on niistä yksi, siis se on aina mielessä. Sitten perse saattaa yhtäkkiä lähteä kävelemään ovesta ulos. Sitten mä oon kateellinen, nytkin sille kaverille joka ui Pariisista vai mistä Lontooseen vai minne. 45 sekuntia/ 50 metriä - joku väitti - oli sen matkanopeus. Kokeilkaa te tietävät vaikka uimahallissa, kauan jaksatte.

    Voi kun pystys samaan. Se on kyllä kivaa se uiminen. Hitto vie kun mulla on yks kaverikin joka aina välistä kinuaa mua uimaan tonne Vantaan jokeen, nytkin soitti, märkäpuvut päällä. Juostas ensin muutama kilometri märkäpukujen kanssa, että lämpenis ja sitten uimaan. Joo ja sitten kun on uinut niin kyllä se olut - Liberty Ale on musta parasta - maistuukin hyvälle. Melkein yhtä hyvää kuin pakastimesta otettu vodka. Mutta vain melkein.

    Mutta kun mä oon niin laiska ja vielä laiskempi.

    Mä häpeän itseäni. Todella.

    Ehkä siksi mä nyt lähdenkin viinakauppaan.

    VastaaPoista
  13. Minun piti kiivailla jostakin asiasta, mutta tuon Jussin jutustelun jälkeen unohdin aivan mistä helkkarista se oli...

    Onneksi.

    VastaaPoista
  14. Eikö lopun ajan ennustuksissa mainittu jotain Googista ja Mgoogista (Irak, Iran?) ja että viimeinen taisto alkaisi jostakin Venäjän alueella olevasta paikasta (Georgia?)

    VastaaPoista
  15. No joo, tähän siis se vielä, että jos se sota tulee, niin ainakin ton verran pitää jokaisen pystyä ponnistelemaan - siis mitä se uiminen siltä yhdeltä ukolta vaati - sillä sen verran se sota ainakin rassaa nenää kohti. Ja jos on lapsia vielä siinä iässä, että tarvitsevat huoltajaa, niin sitten pitää jaksaa uida ne selässä.

    VastaaPoista
  16. Eilen puhuit "välittömistä" tunteista, kuten häpeä ja äkillinen koti-ikävä. Niissä ei ole etäisyyttä, ei älyllisyyttä. Ne ovat yksilön omat.

    Minä en usko, että häpeä voisi olla kansallista. Se voi toki johtua siitäkin, etten ole koskaan tuntenut itseäni erityisen suomalaiseksi. (Ja millään osallani pinnistellenkään en kykene ymmärtämään Jamin alituista huolta siitä, ettei ole suomalaisen kirjallisuuden professuuria.) Minusta Venäjä ei voi hävetä tai olla häpeämättä eivätkä venäläisetkään. Joku, joka soti, tappoi, katsoi toista silmiin ja kidutti, voi hävetä.

    Kerran koulussamme vieraili saksalaisia nuoria. Tietysti jotkut idiootit huutelivat heille heil hitleriä ja vetivät kättä asentoon. Yritin käsittää, miltä se saksalaisista nuorista tuntui. Luullakseni he eivät olleet niin järkyttyneitä kuin suomalaiset opettajat kuvittelivat (että heidän kuuluisi olla). En nähnyt kansallisen häpeän laskeutuvan heidän kasvoilleen. Lähinnä he näyttivät tympääntyneiltä, jotkut ivallisen sääliviltä.

    Että jokin valtio/kansa on uhri tai saamamies tai peräti raiskaaja - voiko sellainen totuus jotenkin löytyä? Ja miten? Niin, että yksi ihminen, valtion päämies, myöntää, että olivat ne silloin aika pahoja joo ja hyökkäsivät teidän maihin?

    VastaaPoista
  17. jussille ja tapsa p:lle:

    Niinhän se on - mopon tanko vetää vähän vinoon, mutta haitanneeko tuo ohjaukseen.

    VastaaPoista
  18. Ja vielä kauniiksi tai vähemmän kauniiksi lopuksi yksi päpätys.

    Uintimatka ei välttämättä ole pakomatka, siis, vaikka ehkä sellainenkin voisi joidenkin mieleen siitä tulla. Sanoiko se Mannerheim siitä - kuka se nyt oli ja oliko se edes oikeasti ulkoministeri vai mikä lie - Erkosta, kun se lähti sen sodanjulistuksen jälkeen Tukholmaan karkuun, ETTÄ SITÄ PITÄS VETÄÄ TURPAAN TEKEMISISTÄÄN. Siellä se kurkisteli Kuninkaanlinnan takana perheensä kanssa ja huusi väpättävällä äänellä sananvapaudesta ja muusta itselleen tärkeästä tähän suuntaan.

    Ja sen mukainen on se sen Helsingin Sanomien linja tänä päivänä. PERSEESTÄ, niin kuin kauniisti sanotaan.

    Mikään kunniallinen - siis sellaisena oikeasti itseään pitävä lehti - ei sellaista riippakiveä olisi itseensä kytkenyt, kuin mitä se kyseisen sibeliuksen luotsaama julkaisu on tehnyt. Että uutisistakin pitää etsiä ne lehden linjaan sopivat. ETTÄ HÄVETTÄÄ!

    Viimeksi sen Erkon näin pari päivää sitten siinä Stockmannin ruokakaupan - sen joka myy sitä vanhaa ruokaa - edessä. Sillä oli jostakin syystä tyylikkään punaista päällä. Ei pään päällä, tai päässä, kuten esimerkiksi tonttuhattu. Sillä oli punaiset housut tai kravatti tai se nenäliina rintapielessä. En muista mitä niin tarkkaan, kun mä näin punaista. Olin menossa siihen niiden viinakauppaan, jossa myydään melkein pelkästään jotain viinin litkua.

    Mä en täältä karkuun lähde. Vallankumous vei mutsin faijalta muutaman nykymiljoonan. Ja sota jakoi maita niin, että jokunen neliökilometri sitä metsääkin sinne jäi. Ei tullut korvauksia, kun mutsin äiti ei viitsinyt ylpeyttään siitä metsästä viranomaisille mitään silloin sanoa. Se ylpeys taas johtui siitä riidasta, mitä se kävi sen yhden eno-miehen kanssa. Lapset - ne elossa olevat - sai kuulla siitä vasta 50-luvun lopulla. Se on oma juttunsa.

    Toissa kesänä - tämähän jo meni - kävelin erään - piru vie, en muista olenko tämän tänne naputellut, sama se - siis ruokamarketin parkkipaikalla, tulla laahustin sieltä kaupasta. Oli kassissa vissyä kaksi isoa pulloa - kas-kas - ja siinä sitten kaksi hiivatin isoa ja vapaana olevaa hurttaa kävi minuun käsiksi. Leuat napsahteli siinä mun naaman edessä, no perkele tappeluhan siitä tuli ja mä sitten taoin niitä koiria päähän niillä vissypulloilla ja kun niiden emäntä lopulta tuli niitä siitä pelastamaan, niin mä karjuin sillekin niin että sen sukat pyöri jalassa ja se alkoi itkemään ja ne koirat vinku ja ulisi ja pelkäs mua - mulla on todella komea ääni; kantavuutta sellaiset 25 km - lopulta siinä oli poliisi sitä asiaa selvittämässä. Ja kyllä mua hävetti.

    Jätän tästä yhden pervon jutun välistä pois, ettei tule liian pitkä. Ja menen vielä siihen Bellowiin. Vähän oikaisen mutkissa tässä kertomuksessa, mutta sanotaan, että se on suurin piirtein siltä.

    Se menee näin - pidän kiirettä, että ehdin katsomaan Leslie Nilseniä - että se yksi henkilö, sanotaan vaikka mister J käveli siellä jossakin ja ajeli ja murehteli mennen tullen menneitä ja tulevia. Oli niin maar sivistynyt. Viini miehiä. Ei tupakoinut ja tiesi miksi siinä ruokapöydällä - jos ollaan hienossa ravintolassa - on aina niin monenlaista lasia ja muuta vimpainta. Yliopiston käyneitä siis. Osasi oikein ranskaa ja oli käynyt Berliinissä. Automerkistä en ole varma, mutta eikö se voisi olla Volvo? Sovitaan siis niin. No sitten se auto hajosi, vai veikö joku köyhempi sen? Joka tapauksessa se mister J joutui käyttämään bussia. En nyt muista minne oli menossa, ei ainakaan naisiin - se oli tietty eronnut ja katkera vielä siitä, eikä viinakauppaan, kun niitä on Chicagossa joka korttelissa, ollaan siis siellä keskustan lieppeillä vaahteran alla.. No siellä linjuribiilissä sitten oli sellainen komean näköinen ja lihaksikas nuorimies, joka oli tumma eli musta eli Black. Sillä oli joku Hugo Bossin puku tai vastaava ja kivat sklobot. Se sitten sillä dösässä pölli lompakoita ja muuta kivaa. No mister J sen huomas ja alkoi sitä kaveria seurailemaan. Ei kai ollut muuta tekemistä. No sitä sitten kesti jonkun aikaa, viikko tai pari, esimerkiksi. Sitten se mister Black huomasi sen mister J:n ja vei sen erääseen rappuun jossa ei ollut ovikoodia ja näytti sille sukukalleuksiaan. Oli komeat ja stondis vielä. Sanoi se mister Black, että onkos sulla mitään esittää. Ei ollut ja mister J sitten häntä maassa palaili kämpilleen. Sillä oli sitten joku reipas sukulaispoika joka oli aina valmis, mutta vielä viattomampi. Pettymyksiä oli ollut, mutta elämää oli enemmän elämättä. Se, sanotaan häntä mister Minäksi sai sitten kuulla tuosta mister Blackistä ja ihmetteli kovasti kun virkavallalle ei oltu kerrottu asiasta. Aikaa kului vielä muutama hetki - siinä pohdittiin naisten kummallista luonnetta - sitten se mister Black suuttui vielä pahemmin siihen mister J:hin. No meni vielä muutama minuutti tai päivä ja sitten sen mister J:n luokse tuli käymään ja jonnekin sinne asumaan joku sukulainen Venäjänmaasta. Oli kuvanveistäjä ja kokoa olisi ollut vaikka ammattipainijaksi asti. Vahva kuin karhu, mutta kiltti ja vähän yksinkertainen kai. Israelin lapsia siis hänkin. Menivät sitten taas bussilla, mikä oli siinä kirjassa tavattoman suosittu liikkumismuoto. No siellä bussissa odotteli myös se mister Black ja riitahan siitä tuli. Otti heti kraivelista kiinni sitä mister J:tä ja kadulle retuutti ja sanoi, että täältä pesee paskahattu. No se mister Karhu siinä beesasi ja sitten siellä kadulla kopautti sitä mister Blackia kassilla päähän. Kassissa sattui olemaan 35 kg edestä joitakin muistorahoja Stalinin ajoilta ja muuta moskaa mitä se mister Karhu oli siellä Neuvostoliitossa ehtinyt tehdä. Mister Black kuoli ja poliiseja odotellessa se mister Minä, joka siinä kanssa jossakin hyöri, kysyi, että miks tapoit mokoman. Ja se mister Karhu vastasi, että pitää olla valmis tappamaan jos alkaa tappelemaan, että ei hän osaa muulla tavalla tapella kuin tosissaan. (Siis pitää olla myös valmis delaamaan - sähkötuolin mahdollisuus siinä oli tai elinkautisen kirj. huom)

    Se oli siis sellainen juutalainen opetus väkivallasta ja sen väkivallan kasvoista.

    VastaaPoista
  19. Mun mielestä Suomi saisi olla täynnä tuommoisia monikansallisia Jusseja.

    Ei olisi kateutta, häpeää, ei aggressiivisia juoppoja ja elämä olisi kuin silkkiä vain.

    Venäläisten suosituimmuusjärjestykseen sellainen omakohtainen lisä että meillä oli Amerikassa koira, puoliksi kojootti ja puoliksi labradorin noutaja, nimeltään Alexander Nevski, mutta se oli hätää kärsimässä ison korston, Volodjan kanssa, kun sille joutui aina alistumaan.

    Alex parka ei päässyt pakoon, kun oli takapihalla vuohi, joka oppi hyppäämään aina vain korkeamman verkkoaidan yli. Rankkurille piti aina selittää että vuohi on vain kylässä, vaikka se ruokki takapihan porukan allergista vauvaa.

    Viimein Alex kaivoi reitin ulos aidan alta, päätyi ohitustielle ja kuoli.

    VastaaPoista
  20. Sain kepulikonstein kuunnelluksi ilman pöytökonettakin (sellainen venyttää ulkoilmassa työskennellessä ikävästi taskuja) Kemppinen-radio-ohjelman streamin. Parhaita jaksoja koko sarjassa.

    Keskustelusta opitulla terminologialla venäläisillä kyllä varmaan on häpeää venäläisyydestään, siitähän johtajien toistuvasti rempseät puheetkin kielivät; mutta heiltä puuttuu syyllisyydentunto. Vanhat synnit olivat keisarin syy, myöhemmät leniniläis-stalinististen kommunistien vika paitsi sikäli kuin voi syyttää Gorbatshovia tai juoppoa Jeltsiniä. Sittemmin ei ole suurempaa syyllisyyttä keksitty aiheelliseksi; tällä menolla tosin ei siihenkään ehkä mene kauaa, tosin tiedonvälitys ja "spin" on sitä luokkaa, että ehkä meneekin.

    Mutta häpeämättömyys - - se on termi, jossa on ladattuna jotain muutakin kuin käsitteisiin häpeä tai syyllisyys. Jotenkin siinä on minusta enemmänkin eteen- kuin taaksepäin suuntaamista. Ja kyllä, sitä naapureissamme on aina esiintynyt, ilmansuunnasta riippumatta. Tarkoitan myös etelää.

    VastaaPoista
  21. Kyllä Jussin traumoista riipaisevin sattui Stockmannin edessä.

    VastaaPoista
  22. Terveissi Raumalt Porriin!

    Tervised Traumalt Gorriin!

    VastaaPoista
  23. Kemppisen perjantainen aamukahvi ei siis vielä(kään) ole automaattisesti tilattavissa Maccin iTunesin kautta? Saman ohjelmapaikan Heikkinen, Enbuske, Virtanen sekä Kajo näyttäisivät olevan listalla.

    VastaaPoista
  24. Erkki Tuomiojan blogissaan Suomenlinnan vankileristä 10.9.2008: http://www.tuomioja.org/

    VastaaPoista
  25. Käsittämättömän heikkolaatuista moralisointia!

    Kovasti maailma on muuttunut 1930-luvusta. Jos tutkimme toisen maailmansodan jälkeistä aikaa, NL toimi hyvin defensiivisesti, hallitsi ainoastaan alueita, jotka puna-armeija oli jo vallannut. Sen sijaan USA aloitti toista sataa sotaa, joista suurin osa laittomia. Tämä on fakta, vaikka katsoisimme maailmaa kuinka "transatlanttisesti" Kummassa toimintamallissa paremmin aktualisoituu venäläinen sielu?

    Pitäisikö meidän viimeinkin alkaa ajattelemaan globaalisti eikä eurosentrisesti. Jälkimmäisen mallin puitteissa on vielä jotain mieltä väittää, että "vapaus" taisteli tyranniaa vastaa, mutta globaalisti ajateltuna sekä NL:n että Saksan syynit tuntuvat olevan kovin verrattuna angloamerikkalaisten ystäviemme saavutuksiin. Miksi? NL ja saksa olivat globaalisti heikkoja toimijoita, joiden resurssit sortamiseen olivat vähäisiä.

    Miksi yleensä hyväksymme intiaanien massatuhon (ehkä kymmeniä miljoonia), muttemme juutalaisten massatuhoa (miljoonia)? Koska hyväksymme ensimmäiseen tapahtumakulkuun vaikuttaneen IDEOLOGIAN (”edistys”, yksityinen maanomistus, juridinen systeemi, joka takaa omaisuuden maahan &c.).

    Kun sama tyyppi, joka kärsii ei-rationalisoitavissa olevasta Konzentrationslager-fokuksesta, väittää vielä olevansa ihmiselämän puolella yleensä (viittaan tässä nyt pääosin ns. moralisoiviin historioitsijoihin (tyyliin Kommmunismin musta kirja) ja heidän liehittelijöihinsä, pahimpana esimerkkinä Suomessa Juha Sihvola), en voi muuta kuin ihmetellä ajattelun vilpillisyyttä. Ei tässä ”ihmistä” puolusteta, vaan koetaan että on ideologioita, joiden nimissä saa toteuttaa etnisen puhdistuksen (Amerikan vapauttaminen omistusoikeuden ja edistyksen nimissä) ja sitten ideologioita, joiden nimissä ei saa toteuttaa etnistä puhdistusta (natsismi).

    Samaten jos tarkastelemme sotia Suomen ja Venäjän/NL:n välillä, huomattavasti useammin lännestä on hyökätty itään kuin päinvastoin. Koska suomalaiset ovat radikaalilla tavalla häpeämättömiä (tästä käsittääkseni Venäjälläkin on osuvasti kirjoitettu), he piiloutuvat anakronistisen virhepäätelmän taakse. Eihän suomalaisten tappamia venäläisiä lasketa (n. vuosina 1300-1809), koska mehän olimme Ruotsin vallan alla. Täten syy kuuluu lässymoralistien mukaan kaikille nyk. Ruotsin valtion medborgareille, jos kenellekään, muttei meille. Tämä on juuri sen kaltaista DDR-ajattelua, josta Kemppinen itä- ja länsisaksalaisten kohdalla puhui.

    On kuitenkin hyvä, että Kemppinen julkisesti tunnustaa ”transatlanttiset” arvonsa. Kaikkihan näiden merkityksen ymmärtää paitsi tietysti me ”Venäjän ystävät”.

    VastaaPoista
  26. Suomalaisilla on kiitos suomettuneisuuden ajan erittäin vinoutunut käsitys 1930-luvun "oikeistolaisuudesta". Haavikko on mielestäni paljon lähempänä totuutta todetessaan tuon 1920- ja 1930-luvun Suomen olleen pikemminkin "Tannerin Suomi" kuin "äärioikeistolaisuuden Suomen".

    Ja erityisen mielenkiintoisaa on verrannoida silloisten suomalaisten hyvin realistinen näkemys Stalinin Neuvostoliitosta. Juuri suomalaisten realistisuus pelasti maan. Epärealismia oli sen sijaan 1970-luvulla, jolloin täällä älyköksi pääsi olemalla taistolainen ja naureskelemalla ja pilkkaamalla Valittuja Paloja.

    Ja kuitenkin - Valitut Palat osuivat tarkemmin ennustuksissaan idän jättiläisestä kuin "Stalinistin uskontunnustus" ym. vastaavat sepustukset. Minä olen ylpeä tuosta suuresta 1920- ja 1930-luvun sukupolvesta. Sen sijaan etsin heti oksennusämpäriä kun näenkin kuvia tuolta kuvottavalta 1970-luvulta.

    Mitä taas tuon aikakauden ikoniin - Kekkoseen - tulee, niin hänen kuninkaalinen korkeutensa munasi itsensä minun silmissäni vaatimalla suu vaahdossa kesäkuun lopulla 1944 suostumista Neuvostoliiton rauhanehtoihin (=ehdoton antautuminen). Onneksi Ryti ja eteenkin Mannerheim valitsivat toisin. Ymmärrän toki niiden näkemyksen jotka pahoittelevat torjuntavoittoa. Aina on tilaa perversseille jotka olisivat toivoneet 100 000 suomalaisnaisen joukkoraiskatuksi joutumista ja "lahtareille kuulaa kalloon".

    Oma arvioni on, että tulevat polvet pudottavat U.K.Kekkosen siltä jalustalta johon hänet nostivat suomettuneet, eteenkin viheliäiset suuret ikäluokat. Ja jottemme asiaa unohtaisi, niin pian sodan jälkeen jopa Winston Churchill totesi: "Taisimme teurastaa väärän sian!"

    VastaaPoista
  27. Jälkikommentti.

    Putin ilmoitti myyvänsä uusia ilmatorjuntaohjuksia Iranille.

    Yhä ilmeisemmältä näyttää, että Yhdysvaltojen ja Venäjän välien kiristymisessä on kysymys Iranista ja Yhdysvaltojen suunnitelmista "surmata venäläisiä ulkomailla" eli Iranin venäläisvalmisteisessa ydinvoimalaitoksessa. Siitähän Putin rivien välissä puhui, vaikka Etelä-Ossetiaan se muodollisesti liitettiinkin.

    VastaaPoista
  28. Toisaalta venäläinen voi olla myös saksalainen, baltti, sveitsiläinen, puolalainen tms. Vuodet 1917-18 merkitsivät monien heterogeenisten monikansallisten eurooppalaisten suurvaltojen asteittaista homogenisoitumista. Venäjästä tuli enemmän venäläinen. Leninin organisoima terroristinen vallankumous ja Stalinin puhdistukset jatkoivat samalla linjalla.

    Mitä taas kesän 1944 tapahtumiin ja poliittiseen nopeisiin käännöksiin tulee (esim. Stalinin täyskäännös heinäkuun puolivälissä eli luopuminen Suomen ehdottoman antautumisen vaatimuksesta) niin katseita kannattaisi vähitellen tutkijoidenkin piirissä kääntää tapahtumiin suuressa maailmassa.

    Kannattaa muistaa, että kesäkuun loppupuolelta lähtien länsiliittoutuneiden maihinnousu oli lopullisesti onnistumassa. Saksalaiset olivat joutumassa ahtaalle niin Cherbourgissa kuin Caenissakin. Neuvostoliiton tiedustelun täytyi olla selvillä siitä, että lopullinen saksalaispuolustuksen mureneminen oli todella lähellä.

    18.7.44 liittoutuneet moukaroivat yhden ainoan päivän suurpommituksessa 2000 koneella ja 8000 tonnilla pommeja saksalaisten puolustuksen murskaksi Caenissa ja sitä ennen oli Cherbourgin alueella antautunut 25 000 saksalaista amerikkalaisille.

    Seuraavan viikon aikana saksalaispuolustus romahti täydellisesti. Tie Saksaan oli auki.

    Miten siis tässä tilanteessa Stalinin olisi ollut syytä menetellä Suomen suhteen? Aloittaa uusi joukkojen keskitys Suomen suunnalle? Se olisi vienyt 1-2 kuukautta aikaa ja heikentänyt asemia muilla rintamalohkoilla.

    Heikki Ylikankaan tapaiset "suurten käänteiden metsästäjät", saavat spekuloida joidenkin epävarmojen tiedusteluraporttien merkitystä mielensä mukaan. Tosiasia lienee kuitenkin se, että tuossa heinäkuun puolivälin tilantessa Suomen asema oli 4 viikkoa aikaisempaan tilanteeseen nähden vahvistunut paitsi sotilaallisesti ja materiaalisesti, myös ja ennenkaikkea poliittisesti. Sanoisin suurvaltapoliittisesti.

    Tätä ei aina muisteta, kiitos Suomi-keskeisen historiankäsityksemme.

    VastaaPoista
  29. Ei torjuntavoittoa 1944 aina niin häpeämättömästä venäjästä tarvitse vähätellä tai suurennellekaan. Saati syitä etsiä Chebougista tao Caenista saakka.

    Suurhyökkäyksen ensitavoitteina oli 1) vallata Viipuri 9-10 päivässä ja 2) tuhota Suomen armeijan puolustuskyky kannaksella.

    Ensin mainitussa venäläiset onnistuivat mutta tunnetusti toisessa tavoitteessaan eivät.

    Kävi niin, että suomalaisjoukot tuhosivat/ löivät/ neutralisoivat venäläistenyhtymien hyökkäyskyvyn aiheuttamalla niille suuria tappiota viimeistään Tali-Ihantalassa kuin Vuosalmella.

    Marsalkaksi lyöty Viipurin valloittaja Govorov pyysi lisävoimaa jatkaakseen Kymijoelle ja eteenpäin, mutta ei niitä Stavkalta saanut.

    Koska puna-armeijalle menetyksekäs Bagration oli alkanut 22.6.44 ja toinen operaatio: Viron valloitukseen tähdännyt mutta Sinimäillä torjuttu hyökkäys oli alkamassa.

    VastaaPoista
  30. olemme yksi maailman suurimmista valaistus valmistava yritys


    olemme yksi maailman suurimmista valaistus valmistava yritys

    VastaaPoista
  31. Suomen häpeämättömät:
    "--60-lukulaisten radikaali tarina.
    -- Hän oli kiihkeä taistolainen
    --arkkipiispan tytär, joka erosi kirkosta ja sanoi olevansa ateisti. Nyt hän on ortodoksi.
    --Isoäidillä oli kartano Nuuksiossa ja talo kaupungissa.

    'Olen ollut niin onnekas!
    -- Olen saanut koko ajan taiteilija-apurahoja, kirjastokorvauksia, Kulttuurirahaston avustuksia
    --Minulle on ominaista olla ajassa kiinni.' "

    Maija Alftan: Kääntäjäkin on nyt taiteilija. Kersti Juva on ensimmäinen taiteilijaprofessoriksi valittu kääntäjä. HS/Kulttuuri 23.8.2008

    Hävettää olla suomalainen

    VastaaPoista