Sivun näyttöjä yhteensä

5. elokuuta 2008

Älykkyydestä

(Mensa on suomeksi pöytä)

Arvioin suoriutuneeni kohtuullisesti sosiaalisen pätemisen livettävällä kentällä.

Tavanomaisten keinojen – teeskentely, fuskaaminen, onnenkantamoisten esitteleminen omiksi ansioiksi – ohella erittäin tärkeää on ollut johdonmukainen rehellisen kilpailun ja puolueettomien mittausten välttäminen.

En ole ollut älykkyystutkimuksessa. En uskaltaisi mennä. Onneksi jotkut käyvät niin että he osaavat kertoa meille, mitä se sellainen älykkyys sitten on, ja järjestää testejä ja pääsykokeita.

Täysijärkisen paperit minulla on ja samoin osakunnan antama hyvämaineisuustodistus vuodelta 1967. Vähänpä tiesivät.

Kerran luulin päässeeni lahjakkuus- ja soveltuvuustestiin. Aku Ankasta lukemani (”Kallontutkija Kalistus” – Akun ammatinvalinta) sai minut kuvittelemaan tällaista. Ruumiiseen kiinnitettiin nappeja ja nappeja paineltiin.

Kysymys oli kuitenkin sydänfilmistä, EKG:stä, joka oli suuri uutuus Seinäjoen läänillä vuonna 1955. Tohtori Mantoliini (oikeastaan Kantele) tai joku hänen nuorempi kollegansa (Hermanni Haapoja – kukaties Ensti Pohjola) sanoi että sydänfilmini ”on kuin sian kirkkotie”. Kauhavan lääkäri Y.-P. Karhunen oli soittanut isälleni ja sanonut, että nyt on piru merrassa ja Jumala jalkapuussa, kun pojalla on sydämen sisä- ja ulkokalvon tulehdus ynnä muuta.

Olen ollut myös EEG:ssä, eivätkä senkään tulokset olleet rohkaisevia. Tämä tapahtui 1970-luvulla. Aivot filmattiin, mutta tulos oli ilmeisesti K-18.

Tämä oli johdanto Kalle Päätalon ja muiden herättämään kysymykseen, onko ihmisen mahdollista käsittää joutuneensa itseään fiksumpaan seuraan?

Tavallisesti, esimerkiksi poliisikamarilla tai korkean tuomioistuimen jaostolla, itseään näyttävät pitävän mahdottoman etevinä ne henkilöt, jotka saavat kiittää menestyksestään satunnaismuuttujaa.

Sisaruksista pöljä mutta ponteva pääsee yleensä pitemmälle kuin viisas mutta vaimea.

Kerran nousuputkeen päästyä pätee sääntö:” Lyö aina pienempääsi – mutta varo, ettei kukaan näe.” Tämä keino, joka sisältää myös taidon esittää kaverin työt ominaan, johtaa pitkälle, ja tuottaa lopulta ”hyvän delegoijan” maineen.

Lentomestari komensi 1942 upseerioppilas Pekka Jauhon Kauhavan kasarmin katolle huutamaan: ”Olen tämän kurssin tyhmin mies”, kun tämä oli väittänyt oppitunnilla, että hävittäjälentäjän on arvioitava tulittaessaan ennakko ottaen huomioon sekä maalin että oman lentokoneen nopeus ja suunta, vektoreina. Toinen aliupseeri opetti, että rojektiili putoaa loppumatkasta lentäessään, mutta lisäksi on otettava huomioon painovoima.

Kasarmien katoilta on huudellut muitakin tulevia akateemikkoja. Aika harvoin saa kumminkaan lukea muistelmia, joissa kirjoittaja valittelisi omaa yksinkertaisuuttaan – ellei kysymys ole kulttuurin sallimasta poikkeuksesta. Ongelmat matemaattisissa aineissa saa tunnustaa, koska yleinen mielipide myöntää mahdolliseksi, että ihminen voi olla ihan pelottavan fiksu vaikka ei selviydy laskutehtävistä. Epämusikaalinen saa olla, ja parempi niin.

Muuan psykiatri – psykoanalyytikko – sanoin minulle kerran joutuneensa paljon pohtimaan asioita ja kuuntelemaan ihmisiä, kun on sen verran hidas mies, ettei tahdo vähällä tajuta. Olen tuntenut joitakin valtakunnan ylistetyimpiä älymiehiä ja naisia, joilta ei aina mene monta sekuntia ymmärtää asiaa väärin. Asiat kun eivät useinkaan ole vaikeita, vaan sotkuisia.

Kerran keskikoulussa sain neuvon. Oli niin paljon muuta kiinnostavaa, että matematiikan numerot alkoivat räpsiä välttäviksi. Hän sanoi, että kun lahjakkuus loppuu, on jatkettava työnteolla. Jos kotitehtävien tekeminen ei siis riitä, on hankittava harjoituskirja ja laskettava se kannesta kanteen.

Jälkeenpäin olen kuullut, että sama neuvo sopii korkeakoulumatematiikkaan maisteriksi asti ja ylikin.

Vastaus kilpatehtäväämme on, että tyhmänläntä ihminen voi olla taitavampi kuin huippuälykäs. Hän on ehkä kasvanut käsittämään, että ei ehkä ymmärtänyt.

Tuomarina istuessani käsitin, että tyypillinen petos perustuu siihen, että uhri saadaan luulemaan, että nyt hän on ymmärryksessä tätä pettäjäänsä edellä. Rehellisyys ei pelasta huijarin kynsistä. Se pelastaa, ettei maksa ennen kuin on ymmärtänyt.

53 kommenttia:

  1. Elä...huolehdi älykkyydestä, Kemppinen! Vajaassa...kolmessa vuodessa lähes miljoona käyntiä ajatustesi ääressä!
    Olemisessamme arvokasta on pohdinta sinänsä ja sen alustuksen Sinä totisesti taidat...osata!
    Kesä on mennyt, syksy saa.Ja niin varmasti mekin, uskosti märehtivä laumasi, saamme "syvällisiä yleistyksiäsi"!
    pekka S-to.

    VastaaPoista
  2. Kun poikani oli pieni, käytin häntä asianmukaisesti neuvolassa. Kerran oli se tarkastus, jossa tutkittavaa kehotetaan piirtämään oma kuva. Siitä sitten arvioidaan, onko silmiä ja lähtevätkö jalat päästä ja mikä siten on kehitys- ja kypsyystaso. Sydän pamppaillen odotin, suostuuko poika tehtävään. No, hän tarttui kynään, katsoi tiukasti terveydenhoitajaa ja ilmoitti: "Piirrän piikkilangan." Sitten hän piirsi piikkilangan. Terveydenhoitaja oli onneksi hauska ihminen ja kirjoitti neuvolakorttiin ystävällisesti.

    Täysijärkisen paperit? Armeijaanko niitä tarvitaan vai tuomarille? Minulla on paperi vain siitä, etten ole syyllistynyt seksuaali- enkä väkivaltarikoksiin.

    Psykoanalyytikkotuttusi osui asiain ytimeen. Ja kuule, Kemppinen. Sinussakin on - ainakin tekstuaalisena olentona - se pelottava, feminiininen piirre, että kuuntelet (= luet meitä täällä hyvin) ja reagoit.

    VastaaPoista
  3. Laitoin äsken Raunolle tekstikappaleen, ennen kuin luin tämän. Olipa sattuma: minä olin ajatellut tätä samaa ja silti en ole varma, pidätkö minua uhrina vai petturina koska olen kirjoittanut sekopäisesti (=alkaa voimat loppua) sinullekin. Jos väsyn heidän diagnoosi on samalla väärä: minä halusin vain elämää, en heidän kummallisia diagnoosejaan, jotka jatkavat aina sitä mitä minä en nimenomaan voi hyväksyä vaikka pitäisivät minua petturina tai uhrina. Omasta mielestä en ole kumpikaan vaan ainoastaan rohkea näyttämään miten tämä ns. sosiaalinen konstruoiminen oikein menee. Samalla minun suruni ja itkuni ja myös osittain pelkoni ovat kyllä oikeita ja välillä viiltävän raskaita. Olisin halunnut minäkin ns. normaalin elämän: eikö kaikki halua? En merkittyä elämää mutta siihen se meni. He elivät minun elämäni voisi sanoa olemalla nokkelia. ÄY-testeihin en mene minäkään (olen tehnyt netissä pikatestin ja se riittää). Pöytä on siis puhdas siltä osin ja omaa ajatteluani osaana jo itsekin analysoida semiotiikan avulla (http://www.iupui.edu/~philosop/adetienne.htm)
    missä näkee myös lukutaidon tai lukemisen eri tasot. Näitähän on vallan jätetty pois kun ollaan siirretty oppiminen verkkoon eikä se sinne kuulukaan jos haluamme älyllisesti ja emotionaalisesti tasapainoisia ihmisiä.

    VastaaPoista
  4. Jukka sanoi:(Mensa on suomeksi pöytä)

    Saksalaiset opiskelijat ovat tavattoman fiksua porukkaa; lounaansa he syövät Mensassa.

    VastaaPoista
  5. Hävittäminen on luomisen perusehto, sanoi Nietzsche. Tyhjältä pöydältä.

    Minunkin aivot ovat tyhjät kuin linnunpönttö keväällä. Sinne ne fågelit sit lentävät titityy ja garrulus (Närhi) voi laulaa.

    Ihanan vapauttavaa ja siksi nukun kun ei ole häiritseviä ajatuksia. Ei tarvitse siivota mitään yöllä kun ei ole mitään mitä siivota! Tyhjä pöytä.

    VastaaPoista
  6. En ole ollut älykkyystutkimuksessa. En uskaltaisi mennä.

    Itseäni en ole halunnut myöskään masentaa ko. testeillä. Sota-aikana syntyneenä ei järkeä enää ollut jaossa. Luoja antoi säälistä matkaan ripauksen tuuria ja sillä on tarvinnut yrittää tulla toimeen.

    Sattumalta luin juuri natsijohtajien sotasyyllisyyden tutkintavankeudesta (kevät - alkusyksy 1945) pienen artikkelin. Siinä pääpukareille tehdyistä älykkyysosamäärätesteistä todettiin, että kaikki ylittivät 100, ja erikseen oli lueteltu huiput ja pohjat: Schacht 143, Seyss-Inquart 141, Göring 138, Kaltenbrunner 113 ja Streicher 106.

    VastaaPoista
  7. tyypillinen petos perustuu siihen, että uhri saadaan luulemaan, että nyt hän on ymmärryksessä tätä pettäjäänsä edellä.

    Tämä on ymmärrykseni mukaan täysin totta. Tunnen raveja pelaavan kansanmiehen joka menetti omaisuutensa luottaessaan "järkeensä"; siihen että hän voi tiettyjen hevosyksilöiden kuntoon ja terveyteen perehtymällä nokittaa järjestelmän.

    VastaaPoista
  8. Kallonmittaaja Kalistuksen testi epäonnistui muistaakseni siitä syystä, että näytölle lennähti kärpänen, joka näytti numeroiden välissä desimaalipilkulta. Käärmeenlumoojahan Akusta sitten tuli, ja aikamoisen merihirviön hän aaltojen alta houkutteli. Sama juonikuvio toistuu Pekka ja Pätkä neekereinä -elokuvassa, jossa Toivo Mäkelä mittaa älykkyyttä. Neekerifilmi oli viimeinen sarjassa, ja kerrotaan Masa Niemen sanoneen kuvausten jälkeen, ettei näyttele enää pätkääkään. Oman käden kautta sitten pätkätyöläinen poistui keskuudestamme.

    Pekka ja Pätkä neekereinä-filmin huippukohtia on paitsi ravintolashow, myös Pullapitko Oy:n tv-tietokilpailu. "Tiedättekö mikä on typen kemiallinen merkki?"

    VastaaPoista
  9. Ad Lihaliemi:

    Muistelen että Mensa olisi ollut myös SOK:n tavaramerkkejä, säilykepurkista tuttu tai kuppilan nimi.

    Toisen deklinaation esimerkkisana Servus oli kapakka Helsingissä..

    Verbien erään konjugaation esimerkkisana oli muuten lego...

    VastaaPoista
  10. Ad Don Jusa:

    Kiirehdin tunnustamaan, että minäkin kammoksun konserttien väliaikakeskustelua. "Toisen osan sivuteeman kertauksen rubato hiukan häiritsi..."

    VastaaPoista
  11. Meikäläinen joutui suorittamaan armeijassa sen kuuluisan palikkatestin (2B tms.) kahteen kertaan. Syy tähän ei käynyt koskaan ilmi. Älykkyydestä en tiedä, mutta arvioisin olleeni silloin paskalla, kun täällä järkeä jaettiin. Mutta pääasia (sananmukaisesti) kai, että elää onnellisena eikä kummittele kuoltuaan.

    VastaaPoista
  12. Ad Kariav:

    Juuri niin.

    Masa Niemen lopullisen ratkaisun paikka oli kuulemani mukaan Tampereen uimahallin retkeilymaja.

    Näin myös Wikipedia, jossa on ihmeen hyvä artikkeli Masasta. Pituutta näyttää olleen vain 152 cm.

    VastaaPoista
  13. Mummolle:

    Poikanihan luki jo viiden vanhana innokkaasti englanninkielen sanakirjaa jonka oli pyytänyt nimipäivälahjaksi, kun meillä oli neuvolatarkastus.
    Istuskeli sitten alushoususillaan neuvolatädin pöydällä, kun hänelle näytettiin lappusia ja kyseltiin niitten sisällöstä. Poika vastaili niihin verkkaan...
    -"Viisi palloa ja kaksi laatikkoa"
    -"Valkoinen koira ja kaksi kissaa"
    -"Kaksi kissaa, yksi punainen, yksi vihreä ja yksi harmaa"
    Sivusilmin katseli sitten pöydällä olevia papereita ja poimi yhden niistä käteensä sitä katselleen.
    Sitten taas vastattuuan neuvolatädille, katseli kädessään olevaa paperia, kurtisti kulmiaan ja käänsi katseensa minuun "Isi; mikä on diagnoosi?"
    "No se tarkoittaa sellaista arviota tai päätöstä joka on tehty saatavilla olevasta tiedosta." vastaan pojalle.
    Neuvolatäti katsoi poikaan ja katsoi minuun "Onkos hän oppinut jo lukemaan?"
    "No pari vuotta sitten?"
    "No sitten me varmaan voidaan lopettaa näillä lappusilla pelleileminen ja keskustella asioista."

    VastaaPoista
  14. Kai se on vähän siitäkin aina kiinni, mihin sitä älykkyyttään, enempää tai vähempää, käyttää.

    Tosin sananparsi sanoo, että viisas pääsee vähemmällä. Ja viisaat itse ovat keksineet, että viisaalle kylliksi (sat sapienti).

    Älystä ei samanlaisia sanontoja taida juuri olla.

    Älykkyyden ja viisauden erottaminen on järkevää, koska se on tautologiaksi asti totta. Niin myös tyhmyyden ja typeryyden.

    Fiktioonhan kuuluu sitten tämä, että päähenkilön on oltava ainakin vähän tyhmempi kun lukijansa/katsojansa. Ellei ole mestarietsivä - mutta tällä pitää taas olla sitten niitä muita kiinnostavia puutteita.

    Juuri tästä syystä ounastelen Päätalon tekstien olevan sittenkin fiktiota mottona "maasta se muontusaliupseerikin ponnistaa".

    Kuinka vaatimattomuus, johon ikään kuin myötäsyntyisesti liittyy rehellisyys, työteliäisyys ja kaikki muutkin kansan kiittelemät attribuutit, meitä - tekisi mieli sanoa Hannu Taanilan sanoin porvareita - hiveleekään.

    Älykäs vaatimattomuus johtaa Vonnegutin kehittämään maksiimiin: ole päähenkilöllesi säälimätön.

    Luultavasti siksi, että niin nekin ovat sinulle.

    VastaaPoista
  15. Niin, tähän kysymysmerkkikysymykseesi: "Tämä oli johdanto Kalle Päätalon ja muiden herättämään kysymykseen, onko ihmisen mahdollista käsittää joutuneensa itseään fiksumpaan seuraan?"

    Miten me voisimme tämän tietää? Sitähän pitää kysyä muilta seurassamme olevilta!

    VastaaPoista
  16. Entäs kokeminen, jos oikeus siihen otetaan pois - missäs silloin ollaan? - jos jonkun soittotapa ei miellytä tai jos ylhäältä tulee korviin lokin paskaa, mitä pitäisi muka rakkaudesta tehdä. Aika paljon kunnioitan ihmisiä, jotka eivät näyttele ruusuilla tanssimista.

    Viikonloppuna Varparannan rauhanakatemiassa Jouko Jokisalo kertoi miten Maya-kulttuuri tuhoutui, kun huomio keskitettiin oman menestymisen keskinäiseen paremmuuteen. Siis niiden huomio, joilla oli valtaa... vaikka luonto lähetti ilmiselviä viestejä tilastaan.

    VastaaPoista
  17. Onko kuuntelu feminiininen piirre?
    Enpä ole ennen kuullut...

    VastaaPoista
  18. Muuan kaverini tokaisi taannoin, että hän on tavannut monia ihmisiä, muttei koskaan itseään älykkäämpää. Teki mieli sanoa, että nytpä tapasit, mutta älysin olla hiljaa.

    Älykkyys on kiehtova aihe, muutenkin kuin vanhemman Vanhasen tapaan tulkittuna.

    Älykkyystesti mittaa vain ja ainoastaan kyseisestä testistä selvietymistä tietyssä ajassa, ja tämän tiedetään/uskotaan korreloivan jonkinlaisen yleisen älykkyyden kanssa.

    En minäkään ole käynyt testeissä, koska ei ole tarvinnut.

    VastaaPoista
  19. kaminiitto: "Sattumalta luin juuri natsijohtajien sotasyyllisyyden tutkintavankeudesta (kevät - alkusyksy 1945) pienen artikkelin. Siinä pääpukareille tehdyistä älykkyysosamäärätesteistä todettiin, että kaikki ylittivät 100, ja erikseen oli lueteltu huiput ja pohjat: Schacht 143, Seyss-Inquart 141, Göring 138, Kaltenbrunner 113 ja Streicher 106."

    Sanottiinko siinä että mitä keskihajontaa oli käytetty? Ei sinällään että tuolla mitään merkitystä olisi, kunhan vain olen utelias. Itselläni kun sattui testissä tulemaan yksi noista natsijohtajien luvuista.

    VastaaPoista
  20. Muodostaako yksityisen yhdistyksen jäsenluettelo henkilörekisterin, jonka julkaiseminen on/ei ole rangaistavaa ?

    Uusin Hymy-lehti väittää julkaisseensa Mensan jäsenluettelon ja joillakin on asiasta ns. herne nenässä.

    Miten tapaus on juridisesti arvioitava ?

    VastaaPoista
  21. Tänään linkitin tämän mainion kirjoituksen blogiini.

    VastaaPoista
  22. Tyhmä saa olla, muttei intohimoton. Niissä asioissa, joihin ihmisellä on sydämen palo, hän aika usein on etevä. Koulussa hyvä oppilas on joko hirveän kuuliainen, kiinnostunut muka ihan kaikesta tai sitten hänellä on pakonomainen tarve vain olla kaikessa muita parempi. On niitä, joiden itsetunto rakentuu sen varaan, että jos heitä ei muuten hyväksytä, he ainakin ovat muita parempia kouluaineissa.

    Ongelmana on, että nykyään "älykkyyden mittaamisen" taustaoletukset ja edellytykset otetaan itsestäänselvyytenä, kykenemättä arvioimaan niiden laatua ja soveltuvuutta mitenkään.

    Koululaitoshan on tänä päivänä ihan hanurista. Minuuden kehittyminen menee omituisille urille jo päiväkodissa, jossa lapsukaiselle ei synny pysyvää suhdetta kehenkään aikuiseen, koska valtio kannustaa pätkätyöläisyyttä näillä aloilla.

    Käy toteen L. Feuerbachin ajatus siitä, että ihminen on sitä, mitä hän syö. Tahtoo sanoa, että aineen ja hengen köyhyys periytyy sosiaalisesti. Miten niitä koululäksyjä tekee, jos pitää kasvattaa pikkusiskoa ja veljeä, kun äiti ja isä ovat ihan kuutamolla ja hakkaavat toisiaan.

    Olen tavannut opettajia, joiden mielestä oppimisvaikeudet tai keskittymiskyvyn puute kertovat heiveröisistä älynlahjoista. Kiva - eihän tuo ole muuta kuin omien heikkojen opettajanlahjojen aiheuttaman turhautumisen purkamista lapseen.

    Motivointi on niin sanotusti a ja o.

    Toisaalta. Hyvä jossain, puutteellinen jossain muussa. Huippuälykäs voi kärsiä paljon. Kun aikamme nyt niin kovasti on innoissaan sankareista, olisi varmaan paikallaan miettiä, mikä elämässä oikeasti on tavoiteltavaa ja keitä tai minkälaisia ihmisiä olisi hieno imitoida.

    VastaaPoista
  23. Testasin erään kerran itseni Valittujen Palojen älykkyyshupailussa. Lopputuloksena oli nerouteen yltävää pistemäärä. Tajusin melkein heti, että väärin testattu ja vilpillisesti vastattu.

    Iisi

    VastaaPoista
  24. "... Hän on ehkä kasvanut käsittämään, että ei ehkä ymmärtänyt."

    Kyllä siinä osa totuutta täytyy olla että yrittäjiksi valikoituu ihmisiä jotka eivät ymmärrä kaikkia riskejä ja vaatimuksia jotka siihen liittyvät.

    Kun muutama vuosi sitten lopetin sivutoimisen koneistusfirman, olin tilanteessa jossa piti päättää ruvetako päätoimiseksi yrittäjäksi vai jatkaako päivätyössä. Koneet olivat maksaneet itse itsensä ja velkaa ei ollut. Muutama vuosi turvallista yrittämistä päivätyön ohessa oli kuitenkin näyttänyt sen työmäärän ja häilyvyyden jonka pikkufirman pyörittäminen täyspäiväisenä metalli alalla vaatii, joten ymmärrys oli kasvanut - ja päätös lopettaa ei ollut vaikea.

    Älykkäämpien tapahan on se yrittämisen malli että esim. yksityistetään joku terveydenhuollon osa jossa on pula tekijöistä tai lähes monopoli asemassa oleva valtionyritys.

    Vaikka rahantulo on varmaa niin
    käsityskyky ei taida siinä kasvaa.

    VastaaPoista
  25. Ad Omnia: jotkut lehtien ja television testit ja tietokilpailut ovat markkinointia. Ne on laadittu niin, että mahdollisimman moni lukija pääsee ilahtumaan.

    Olisiko aiva varma, ettei sama koskisi "tieteellisempiä" älykkyys- ja soveltuvuustestejä.

    Erittäin uskottava henkilö mainitsi taannoin, etteivät OKL:n (opettajainkoulutuksen) päästötodistukset korreloi menestymiseen alalla. Miten viimeksi mainittua mitattiin, se minulle selitettiin mutta ei jäänyt mieleen. Sanoisin materialistisesti, että oppilaiden pääseminen seuraaviin oppilaitoksiin (ammattikorkea, korkeakoulut) olisi muuan mittari.

    VastaaPoista
  26. Ad Mummo:

    Opetin aikoinani myös vankeinhoidon henkilökuntaan ja istuksin usein vankilamielisairaalassa. Kerran tuli puheeksi, olisiko tämä psykiatri valmis vielä tutkimaan ja kirjoittamaan paperin, jonka mukaan en ole mielisairaanhoidan tarpeessa.

    Totta puhuen hän kyllä sanoi, että voisi paperin vetäistä, mutta jäi tekemättä. Leuhkalta tuntui kuitenkin.

    Todellinen mielentilantutkimus kestää kuukausia ja tehdään tuomioistuimen määräyksestä. Viroissani olen lukenut niitä tutkimuslausuntoja joitakin satoja.

    1970-luvulla lausunnoissa ei hiiskahdettukaan tutkittavan seksuaalisesta konstituutiosta, vaikka hän olisi surmannut raiskaamansa. Se askarrutti nuortakin miestä.

    Jo poliisin papereista oppi käsittämään, että "psykopaatti" on täyttä totta. Joku hakkaa kaverinsa kirveellä hengiltä ja menee samaan sänkyyn nukkumaan ja häiriintyy vasta päivien kuluttua hajusta.

    VastaaPoista
  27. Sediksen teemoja jatkaakseni tämä on minusta aika osuva määrittely: älykäs selviytyy tilanteista, joihin viisas ei ikinä edes joudu.

    Älyn kanssa valveutunut ihminen joutuu helposti eettisiin ja moraalisiin umpikujiin. Jos pohtii vaikka älykkyyden periytymistä siinä missä muidenkin lahjoen, niin...

    Niin?

    Nyt ymmärrän miksi jumala loi blondit!

    VastaaPoista
  28. Hämeen-Anttilat kai antoivat sysäyksen tälle blogikirjoitukselle. Miellyttävää.

    Olisiko tuo mainittu Mensan-"älykkyyskoe" lähinnä tuloksen antamista jonkinlaisen lahjakkuuden osa-alueelta. Taitaapi olla. Humpuukia siis.

    Fiksuus, käsitekykyvykkyys, älykkyys, lahjakkuus... synonyymeja löytyy, mutta kuka osaa kertoa tarkalleen mitä mikin tarkoittaa ja mitä tarvitaan siihen kokonaisuuteen josta syntyy älykkyys?
    Sanoja voi kuka tahansa kirjoittaa peräkkäin, mutta kuka osaa ne parhaiten asettaa ymmärrettävään muotoon kokonaisuus huomioon ottaen...

    Kuinka paljon mielikuvituksen käytön hallitseminen liittyy älykkyyteen? Varsinkin, esimerkkinä rouva Hämeen-Anttilan osalta, kun lapsuuden aikainen kasvatus pakottaa ihmisen vetäytymään kuoreensa ja elämään osin mielikuvitusmaailmassaan. Ymmärtävätkö he kokonaisuuksia paremmin, kuin ulkoa opitun tiedon omaavat?

    Joten, millä osa-alueella huippuälykäs?

    "Joutsen Svanen, vastattiin puhelimeen apteekissa. -
    Täällä Waris, Kråka, hyvää päivää, god dag, sanoi tohtori Wille Waris, joka tunnetaan hauskana miehenä"
    Uusi Suomi 21.8.84

    VastaaPoista
  29. Epämuodikkaasti tunnustan että olen ollut älyykkyystestissä, en vain kerran, vaan kuudesti.

    Olin mukana pitkään kestäneessä tutkimuksessa, jossa määrävälein kävi testissä muutama sata nuorta ja lasta.

    Ensimmäisen kerran olin testissä seitsemän vanhana ja sen jälkeen sitten muutaman vuoden välein aikuiseksi asti. Yleensä testi kesti muutaman tunnin, mutta muutama oli kaksipäiväinen leiki, liimaa ja keskustele-sessio.

    Muistan ensimmäisestä testipäivästä sellaisen detaljin, että nämä tutkijat keskustelivat keskenään, niin kuin kukaan lapsista ei olisi ymmärtänyt mitä he puhuvat.

    VastaaPoista
  30. Kemppinen kirjoitti: " Hän sanoi, että kun lahjakkuus loppuu, on jatkettava työnteolla - -on hankittava harjoituskirja - -sama neuvo sopii korkeakoulumatematiikkaan maisteriksi asti ja ylikin."

    Tietysti. On yllättävää, että jotkut eivät huomaa koulumatematiikan olevan harjoitusaine.

    Kemppinen kirjoitti myös: "Asiat kun eivät useinkaan ole vaikeita, vaan sotkuisia."

    Päivän tekstissä oli muutama poikkeuksellisen hyvä kohta, ensin Kemppiseltä usein lainaamani heitto henkilöistä, jotka ovat tarpeeksi älykkäitä ymmärtääkseen asiat sekunnissa väärin; ja minulle uutena tämä vaikeuden ja sotkuisuuden erottelu.

    Yksinkertaisuus on muuten jo hyvän aikaa ollut juridinenkin käsite, esimerkiksi käräjäoikeuslain tuomioistuinharjoittelua koskevissa säännöksissä. Notaarien joukossa onkin (jo vanhastaankin) tuttu viisaus, ettei vielä asiakirjan paksuus tee asiasta vaikeaa, jos ei kyllä sotkuistakaan.

    Monet älykkyystehtävinä kulkevat testaavat nimenomaan kykyä järjestää, siis esimerkiksi pähkinät eläimistä joen rannalla ja niiden saamisesta ahtaalla jollalla toisiaan syömättä joen yli. Pasianssi eroaa vain vähän pöydälle levitetyn korttipakan järjestämistä numerojärjestykseen, ja silti sitä kehdataan ehdottaa älylajiksi.

    Omatekoisen pseudo-etymologiani mukaan äly tulee sanasta väläys. Pelkkä mekaaninen suoritus (korttien järjestäminen, koululaskento) ei sitä vaadi, mutta on työläitä tehtäviä, joissa paljosta työstä jää vain vähän villoja ilman yhtä tai usempaa hoksauksen hetkeä (Rubikin kuutio, siirtorajoitettu pasianssi).

    Kemppinen kirjoitti lisäksi: "Tavallisesti, esimerkiksi poliisikamarilla tai korkean tuomioistuimen jaostolla, itseään näyttävät pitävän mahdottoman etevinä ne henkilöt, jotka saavat kiittää menestyksestään satunnaismuuttujaa".

    Tornin korkeus huimaa vähiten sen rakentajaa.

    VastaaPoista
  31. Vähän sotaisempi juttu ja ehkäpä siksi on hyvä lainata alkuun Kilgore Trouttia

    "The universe is a big place, perhaps the biggest".

    mäkin olen seisonut kasarmin katolla asennossa ja huutanut kurkkusuorana; en herra yliluutnantti, kyllä herra yliluutnantti, että ei se nyt niin erikoinen kokemus ole ja kansakoulussakin olin 63 kertaa peräjälkeen jälki-istunnossa.

    ja siitä ei sen enempää, mutta ehkä osittain noiden kokemuksien jalostamana uskaltaisin väittää, että on aika helppoa olla mua fiksumpi. ihmeekseni kuitenkin jouduin inttiaikana leikkimään pääasiassa tällä;
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Korjausmuunnin

    ja siinä ohessa sain kuulla kaikenlaisia juttuja Nenosesta, enkä varmaankaan ollut ainoa......

    1915 Nenonen oli määrätty Tallinnaan tykistörykmentin komentajaksi. Nikolai oli juuri luopunut valtaistuimestaan. Kadulla Nenosta vastaan oli sitten tullut pari matruusia, jotka eivät olleet tervehtineet häntä ja Nenonen oli huomauttanut asiasta ja tilanne oli lopulta kärjistynyt niin pitkälle, että Nenonen oli nuijittu kiväärin perillä tajuttomaksi. Myöhemmin hän sitten oli sanonut, että oli selviytynyt vain kovan päänsä ansiosta.

    Koskapa vielä 30-luvun lopulla tykistön tulenjohto ei voinut perustua karttoihin - karttoja ei yksinkertaisesti ollut - tykkien ampumasuunta ja etäisyys maaliin piti selvittää laskemalla. Ja Nenonen sitten keksi tulenjohtokortin joka sitten helpotti melkoisesti tuota ampumasuunnan määrittelyä. Yhdessä liikkuvan tulenjohdon kanssa, joka myöskin oli Nenosen keksintö, se paransi aika tavalla tykistön tehokkuutta. Nenonen painosti myös kehittämään kannettavia tulenjohtoradioita, yhteydenpitoa helpottamaan tulenjohtajan ja tuliaseman välillä. Niitä sitten olikin käytössä suomalaisilla ensimmäisenä maailmassa.

    Ihantalassa meikäläisten tykistö keskitti seitsemän neliökilometrin painopistealueelle parhaimmillaan yli 250 tykin tulen. Siihen ei yksikään toinen maa silloin pystynyt.

    (Ja saksalaisille tuosta tulenjohtosysteemistä ei saanut kertoa. Sitä koskeva salainen käsky jaettiin numeroituina patteristojen ja rykmenttien esikuntiin ja ko käsky piti lukemisen jälkeen palauttaa takaisin.)

    VastaaPoista
  32. Tulin kerran käyneeksi Mensan testissä paremman tekemisen puutteessa (muuten olisi pitänyt mennä työtovereiden kanssa Sokoksen osastoja läpi, ja se on puuduttavaa hommaa) ja liityinkin vähäksi aikaa. Auttoi itsetunnon kanssa. Sen jälkeen olen yrittänyt aina sotkeutua älykkyyttä koskeviin keskusteluihin inttämällä, että ensin pitäisi selvittää, mitä se älykkyys oikein on, ennen kuin ruvetaan sitä mittaamaan. Ei ole vielä missään mennyt läpi.

    Minusta on kyllä hirveän uhkarohkeata ruveta määrittelemään kokonaisten kansojen arvoa sellaisella perustalla, jonka olemuksesta ei paljoakaan tiedetä.

    VastaaPoista
  33. Ei ole älyä ihan kaikille jaettu:

    "Tällöin on käytettävä sellaisen lomakkeen yhtenäisestä kaavasta, johon kiinnitetään jäsenvaltioiden niille henkilöille myöntämät viisumit, joiden matkustusasiakirjaa lomakkeen laativa jäsenvaltio ei tunnusta, 18 päivänä helmikuuta 2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 333/2002 (2) säädettyä viisumin kiinnittämiseen tarkoitettua yhtenäisen kaavan mukaista lomaketta." (KVG missä)

    Johan tässä elämä ehtyy ennen kuin pääsee viimeiseen sanaan. Samalla on häipymyt mielestä jo se ensimmäinen. Miksei:

    "Tällöin on käytettävä lomaketta, josta säädetään asetuksessa (EY) N:o 333/2002"

    aaarrrggggghhhh!

    VastaaPoista
  34. Sellainen voisi olla mainio yhdistys, joka hallinnoisi rekisteröimättömiä "yhdistyksiä".
    Hallinnointiyhdistyksen jäseniä olisivat vain toimihenkilöt. Muut voisivat maksaa kannatusmaksuja vaikka käteisellä olematta jäseniä ja rekisteröitymättä mihinkään. Päättelyä voi jatkaa. Kuppikunnan jäsenyys kun pukkaa aiheuttamaan syrjintää, mikä puolestaan on yhdistymisvapauden vastainen ilmiö. Hmmm.... ja sitten vain perustamaan yhdistyksen yhdistys.
    Eikä olisi sellaisesta iloa seiskalle tai seuralle.

    VastaaPoista
  35. rainmanin esikuvaa sanotaan älykkääksi ja muistiltaan mahtavaksi. mutta jokin ohjelma väitti, että käsitteellinen ajattelu olisi hänelle vaikeaa. Asioiden abstrakti liittäminen kokonaisuuksiksi. no tiedä häntä.
    voihan sitä olla niin älykäs, ettei pääse porthanian pyöröovista ulos. ne jotka suorastaan heitetään, saattavat oivaltaa asioita hieman toisella tavalla.
    älyä tärkeämpää on etiikka ja maltti. ja iso tila.

    VastaaPoista
  36. Ad Don Juusa:

    "Koululaitoshan on tänä päivänä ihan hanurista. Minuuden kehittyminen menee omituisille urille jo päiväkodissa, jossa lapsukaiselle ei synny pysyvää suhdetta kehenkään aikuiseen, koska valtio kannustaa pätkätyöläisyyttä näillä aloilla."



    -> tämä on täyttä totta. Lapselle, jolla jo entuudestaan heikko sitoutuminen vanhempaan tai jopa vanhempiin hakee vimmatusti ihmistä, joka auttaisi häntä n.s. "näkemään itsensä" eli antamaan lapselle identiteetin vahvistusta.
    Identiteetin vahvistus ei ole sama kuin palaute tekemisestä. Identiteetti rakentuu myös ei-tehdyistä seikoista ja valinnoista, joita joko huomataan tai ei huomta. Kyse ei ole laadusta vaan merkityksistä mitä niille annetaan. Hiljainen lapsi oppii ymmärtämään oman hiljaisuuden positiivisena kun sitä ei pidetä avuttomuutena tai arkuutena. Ryhmäpaineet ne on lapsillakin!

    Se on tuiki tärkeää, ja tästä lapsi oppii näkemään omat erikoisominaisuutensa ja myös heikkoutensa rakentavalla tavalla.

    Jos henkilökunta vaihtuu eikä kukaan huomaa kyseistä lasta hänen omissa sen hetkisissä tarpeissaan tai kehitysvaiheissaan lapsen mahdollisuus hyödyntää tilannetta menee ns. ohi.

    Lapsi, jonka ominaisuuksia ja näiden hienosäätöisiä kehittymisiä otetaan johdonmukaisesti huomioon saa oletettavasti realistisemman kuvan minuudestaan kuin sellainen lapsi, joka välillä saa kuulla olevansa huono samoista teoista, mistä joku toinen opettaja on ehkä juuri kehunut.

    Koska joidenkin opettajien mielestä jokin seikka lapsen maailmassa on turhaa tai vähäpätöistä mutta se ei korreloi kaikille aikuisille samalla lailla palautteesta tulee sekavaa ja ristiriitaista. Lapsi ei opi ymmärtämään sitä, mikä voisi olla hänen oman kehityksen kannalta oleellista.

    Kun oli lähtökohtaisesti niin monta mieltä! Myöhemmin kritiikki on sen sijaan ihan ok, mutta aivan pienelle pelkästään tappioksi. Alle 5 vuotias ei kykene ymmärtämään mitä tekee moraalisessa mielessä mutta jo 2-vuotiaasta lähtöisin voi satujen muodossa opettaa moraalia.

    Pieni lapsihan tarvitsee yleensä systemaattista, järjestelmällistä ja turvallista arkea. Monotoninen mutta turvaa luova. Tämä on nyt käsitetty aika pitkälle vain teknisessä mielessä, että lapselle pitää tarjota välipalat ja lounaat samalla lailla ja samoihin aikoihin sekä mennä nukkumaan/ulos samojen rituaalien siivittämänä.

    Mutta henkisessä kehityksessä on myös vaatimuksensa, jos siihen haluaa satsata. Behaviorismin rinnalle syntyy siis sosiaalisia prosesseja, ja näiden huomioiminen on sitä mitä mm. Reggio Emilia pedagogiikka*) on ottanut huomioon.

    *) http://www.kpedu.fi/?deptid=12882


    Lapsi haluaa luonnostaan ymmärtää kokonaisuuksia ja niiden merkityksiä jo hyvin pienestä. Jos päiväkodin henkilökunta on pääasiassa teknisesti tai hoivallisesti päteviä mutta pätevyys ei ylety pedagogisiin taitoihin moni vuosi ennen koulua on tietyssä mielessä "hukattua".

    Hukkaaminen ei tarkoita kilpailumielessä vaan lapsen kehittymisen kannalta, etenkin kielellisesti (Brunell, Viking Jyu).

    On siis tärkeää, että ihan pienestä alkaen (missä tiedon ja taitojen adaptointi on suurimmillaan) on myös lapsen kehitystä tukevaa ohjausta tarjolla. Ohjaus ei tarkoita tuputtamista vaan valmiutta olla selittämässä mikäli lapsi (!) haluaa tai kaipaa.

    "Assimilaation" vaihtuu tiedon kypsyessä "accommodation" -tapahtumaksi (ks. Jean Piaget), missä tietoa kyetään ymmärtämään ns. higher order; abstraktisesti käsittävälle tasolle. Näin esimerkiksi omena on samalla tasolla kuin päärynä ja banaani mutta käsite "hedelmä" tarkoittaa koko ryhmää.

    Lapsi alkaa siksi aina konkreettisistä esineistä tai tilanteista ja siirtyy käsittämään oppimansa asiat myöhemmin yleiskäsitteillä. Tätä on tutkittu vuosien varrella todella syvästi mutta tuntuu, etteivät tiedot tulekaan varsinaisesti pedagogiikkaan vaan menevät suoraan genetiikkaan (?) jonkun muun iloksi paitsi tulevaisuuden lastemme. On siis valmiutta tarkastella verestä saatuja DNA-kuvia vaikka kuinka pitkälle mutta kenenkään intresseissä ei taida olla sitä, että samat tiedot päivittyisi myös opettajien tietotaitoihin? Tulevat sitten sattumanvaraisesti jonkun yksittäisen tutkimuksen tai tutkijan mukaan? Tämä on kysymys!

    Tässä on vaaroja vaikka kuinka monta ja itse olen ruvennut miettimään sitä, miten lapsemme jäävät liian usein tuolle konkretian tasolle, jota samalla
    silti kumma kyllä peräänkuulutetaan sitten myöhemmin. Silti (!) on hyvä oppia ymmärtämään kielen kuvalliset ja symboliset tasot vaikka pyydetään käyttämään konkretiaa.

    Ilman ko. ylempiä tasoja mimesis ei voi kehittyä, eli holistisuus kärsii mielestäni. Onkohan tässäkin pidättäydytty siinä, että tietäkööt kuka haluaa mutta ne, jotka ajavat merkkiteoriat ristiin mm DNA-merkkien osalta saa mm diskursseihin ihan omat ns. "avaimet".

    Ei ihme, että halutaan testauttaa ihmisiä ennen työhönottoa: ehkä juuri tämän uus-rasistisen tarkastelukulman takia? Kuvitellaan, että genetiikka antaisi jotain mitä väittämät ei?
    tämä on KAUHU SKENARIO ja silti uskon, että sitä käytetään jo ammattirekrytoinneissa, joiden tahtotila ei ole yhteiskunnallinen vaan puhtaasti manipulatiivinen.

    ...

    Reggio Emilia -pedagogiikassa halutaan nimenomaan näyttää myös kompleksiset osa-alueet koska on parempi, että lapselle on ainakin kerrottu kuin jätetty kertomatta. Vaikka suurin osa menisi ns. yli hilseen. Kysehän on aina siitä, miten asia esitetään ja monimutkaisia seikkoja voi aina leikkimällä tai saduttamalla tuoda esille.

    Lastentarhojen säästöpolitiikka edesauttaa tyhmettymistä maassamme
    ja nuo mainitsemani mahdollisuudet hyväksikäyttää kielen diskurssia henkilökohtaisen geenikartan yhteydessä rupeaa jo teettämään oksennusta kurkkuun; Ollaan tehty samanlainen temppu kuin rotuhygienikot aikanaan; seulottu etukäteen.

    Tämä taitaa silti olla arkea myös Suomessa?

    VastaaPoista
  37. Jukka kirjoitti:
    Täysijärkisen paperit minulla on ja samoin osakunnan antama hyvämaineisuustodistus vuodelta 1967. Vähänpä tiesivät.


    Sinulla vain kävi huono tuuri. Kuten kunnon sotamies Svejkin eräs satunnainen vankilatuttavuus totesi: "Minutkin on tutkitutettu oikeuslääkäreillä, se oli silloin, kun jouduin mattovarkauden takia lautakunnan pakeille. Minut julistettiin vähämieliseksi. Nyt kähvelsin höyrypuimurin eivätkä ne voi tehdä minulle mitään. Asianajajani sanoi minulle eilen, että kun minut on jo kerran julistettu vähämieliseksi, niin saan nauttia sen eduista lopun ikääni".

    VastaaPoista
  38. Pätkästä vähäsen:

    Esa Pakarisen muistelmista saa kyllä sen käsityksen, että Masa Niemi masentui nimenomaan Puupää-filmien tekemisen loppumisesta - ei niiden tasosta, kuten Kariavin hauskasta sanaleikistä voisi päätellä.

    Muistelen kirjassa kerrotun myös, että itsemurha tapahtui Helsingissä matkustajakodissa?

    Vai sotkenkohan Pakarisen ja Koivusalon näkemykset?

    VastaaPoista
  39. Tapsa, nyt kun Esa Pakarisen mainitset, voin kertoa hänet monta kertaa tavanneeni ja laulujansa säestäneeni. Pekka ja Pätkä-elokuvat ovat parasta campia, mitä Suomen filmiteollisuus (ei firman nimi) on saanut aikaan. Katsokaapa Pekka ja Pätkä taiteilijoina ja siitä kohtaus kimiräikköspuvuissa, kun sankarit kourivat haarovälejään. Älykkyyden kanssa, joka tämän jutustelun aihe on, ei liene paljon tekemistä, vai onkohan sittenkin.

    VastaaPoista
  40. Jotenkin en ylen määrin osaa arvostaa sitä, että joku tietää esimerkiksi omalta ammattialaltaan paljonkin tai osaa oman työnsä oikein hyvin. Osaan siis arvostaa, mutta en erityisemmin.

    Sen sijaan tässä blogissa minua viehättää isännän ja muutamien kommentoijienkin kyky osata monta asiaa ja nähdä yhteyksiä.

    Eivät kai ne ole ristiriidassa: tietämisen syvyys ja tietämisen laajuus? Ja jos ovat, minä kyllä valitsisin laajuuden.

    Ja älykkyydestä: anonyyminä kun naputtelen, voin heittää hiukan hybristä mukaan: kai se oikeasti on älykkyyttä tai ainakin/jopa sivistystä, että lukee Kemppistä ja kommentteja? Kukaan ei juurikaan väännä rautalangasta (paitsi minä nyt), koska luottaa lukijoihin?

    Touko Mettinen
    (nimimerkki (rautalangasta))

    VastaaPoista
  41. Kaminiitto kirjoitti: "- -natsijohtajien - - älykkyysosamäärätesteistä todettiin, että kaikki ylittivät 100, ja erikseen oli lueteltu huiput ja pohjat: - -."

    Huomiota kiinnittää se, ettei ylivertaisen kyvykkääksi tuossa(kin) joukossa osoittautunut Speer ole mainittu huippujen joukossa. Ehkä hän tässäkin päätti jatkaa oikeudenkäynnissä (jossa oli toki kyse muustakin kuin sotasyyllisyydestä) omaksumaansa pää kumarassa -linjaa.

    Tykistökenraali Nenonen

    Alokkaana tykkisulkeisissa erehdyin kysymään, mistä tarkka suunta jaoksen suuntapilkkoihin on saatu, ja päädyin mittausupseeriksi, ainoaksi tuliasemapuolen sotilaaksi, jonka miltei ohjesäännön mukaankin olisi juostava. No, Nenosesta ainakin sai kuulla juttuja hyvinkin riittävästi, silti hänen älykkyysosamärääräänsä en tiedä testatun. Sovitaan, että häntä arvioidaan omalla asteikollaan, sotaneromme älyksi täydet 6000 piirua.

    lLuulin pitkään, ettei nykyisen ylipäällikön maamiinasekoilua matalammas voisi mennä. Lehdistön raportoima Suomen tykistövahvuuden kommentointi "asiantuntijoiden" suusta osoitti tuonkin luulon vääräksi.

    VastaaPoista
  42. Kenraali Nenosen "älykkyyttä" taitaa kuvastaa hyvin sekä laakereiden että Mannerheim-ristin niittäminen korjausmuuntimesta. Ilman tätä Unto Petäjän ideaa, olisivat Kannaksella linjat ilmeisesti paukkuneet.

    Herrasmies olisi tietenkin jakanut kunnian sinne minne se kuuluu.

    Taas oppii jotain uutta, nimittäin Petäjä oli naapurinani yli neljännesvuosisadan.

    Samalla sopii miettiä, kuinka paljon Nokian menestyksessä on Jorma Ollilan ansiota, vai ratsastiko Jorma muiden aaseilla?

    Muutamilla suomalaisilla virkamiehillä taitaa olla myös merkittävä osuus Nokian nousussa.
    Sokala, Hannu: Maailma taskussa. Kuinka matkapuhelimella tienattiin ja tuhottiin miljardeja. Tammi, Helsinki: Keuruu 2002. 184 s.

    VastaaPoista
  43. Albert Speerin älykkyysosamäärä oli 128.

    VastaaPoista
  44. Tai laitetaas kaikki:
    Hjalmar Schacht 143
    Arthur Seyss-Inquar 141
    Hermann Goering 138
    Karl Doenitz 138
    Franz von Papen 134
    Eric Raeder 134
    Hans Frank 130
    Baldur von Schirach 130
    Joachim von Ribbentrop 129
    Wilhelm Keitel 129
    Albert Speer 128
    Alfred Jodl 127
    Alfred Rosenberg 127
    Constantin von Neurath 125
    Walther Funk 124
    Wilhelm Frick 124
    Rudolf Hess 120
    Fritz Sauckel 118
    Ernst Kaltenbrunner 113
    Julius Streicher 106

    VastaaPoista
  45. Onko kuuntelu feminiininen piirre?
    Enpä ole ennen kuullut...


    Sama täällä. Ei monesta naisesta uskoisi...

    Älykkyystesti mittaa vain ja ainoastaan kyseisestä testistä selvietymistä tietyssä ajassa, ja tämän tiedetään/uskotaan korreloivan jonkinlaisen yleisen älykkyyden kanssa.

    Ei kai kukaan kuvittele tämän korreloivan yleisen älykkyyden kanssa.

    Lopputuloksena oli nerouteen yltävää pistemäärä.

    Jospa se oli amerikkalaisille suunnattu?

    VastaaPoista
  46. "...onko ihmisen mahdollista käsittää joutuneensa itseään fiksumpaan seuraan?"

    On. Eikun ei.

    Itseään tyhmempään seuraan jos eksyy niin sen kyllä kuulee. Tai ei.

    VastaaPoista
  47. Ei voi käsittää onko joutunut itseään tyhmempään tai viisaampaan koska kaikki on siitä kiinni mihin pyrkii. Ja keneen uskoo. Ja kuka maksaa. Ja kuka pelkää. Ja kellä on suurempi tarve näyttää.

    Syitä on monia. Toisten haba kestää enemmän ja toisten äly venyy paremmin, plastisuus on siis myös osaksi älyä mutta se ei tule normaalissa lepotilassa esille.

    Plastikka-likka

    VastaaPoista
  48. Hyvät Anonyymit (2 kpl),
    en tarkoittanut "feminiinisellä" mitään fyysisiin naisiin viittaavaa. Meille humanisteille feminiinisyys on vastaanottavuutta. Joku sanoi jossakin, että aforismi on maskuliininen laji: totuus täräytetään eikä paljon sivuille vilkuilla. Filosofiaan minua perehtyneemmät osaisivat selittää, miksei semmoista tavata pitää viettelevänä.

    VastaaPoista
  49. Minkälaatuisilla jaloilla Mensa mahtaa seisoa? Kuvan pyöreä pöytälevy ilmentää osuvasti testiälykkyyttä.

    VastaaPoista
  50. "Ei kai kukaan kuvittele tämän korreloivan yleisen älykkyyden kanssa."

    Olettaen että kyseessä on oikea ei-verbaalinen testi eikä jokin Valittujen Palojen sivuilta löytynyt typerä tietovisa, tottakai se korreloi. Huomatkaa että se mitä ympäripyöreästi ja jokseenkin harhaanjohtavasti arkikielessä kutsutaan "älykkyydeksi" on lähinnä hahmontunnistusta ja logiikkaa, ja nämä ovat sen verran ahtaita käsitteitä että niitä voidaan hyvinkin testata keinotekoisella testillä keinotekoisessa tilanteessa ja saada tulos joka heijastaa myös nk. kovan paikan kykyjä.

    Se syy miksi nerot eivät johda maailmaa liittyy paitsi satunnaistekijöiden suureen painoarvoon, myös siihen että lahjakkaat harvemmin oppivat näkemään vaivaa. Tiedän itse tapauksia jotka esimerkiksi peruskoulun ja lukion läpäisivät pelkillä kympeillä tunneilla nukkuen ja tekemättä koskaan läksyjä ihan luontaisten lahjojensa voimin, ja joilla yliopistossa tuli sitten seinä vastaan kun myötäsyntyinen kyvykkyys ei enää yksinään riittänytkään eikä heiltä löytynyt sisua pitkäpiimäiseen puurtamiseen - ei voinut löytyä, kun sitä ei missään vaiheessa aiemmin ollut tarvittu.

    Lähipiirissäni on henkilö jolla on Mensan todistus siitä että Suomenniemellä pitäisi olla alle tuhat yhtä fiksua kuin hän, ja kahdenkeskisessä keskustelussa mies on suorastaan pelottavan terävä. Hän on maleksinut yliopistossa kahdeksan vuotta, perinpohjaisen masennuksen vallassa ja viittä vaille alkoholisti, siinä missä alemmissa oppiasteissa paljon huonompiin tuloksiin paljon suuremmalla vaivalla yltäneet hankkivat tutkintonsa 3-5 vuodessa paremmin arvosanoin vieläpä.

    VastaaPoista
  51. Anonyymi kirjoitti: "Olettaen että kyseessä on oikea ei-verbaalinen testi eikä jokin Valittujen Palojen sivuilta löytynyt typerä tietovisa, tottakai se korreloi. - - ja saada tulos joka heijastaa myös nk. kovan paikan kykyjä."

    Olen ollut monta vuotta rekrytoimassa ja pitkään on ollut käytössä samat testiosuudet yleistä älykkyyttä, kielellistä lahjakkuutta ja mateamaattista kyvykkyyttä varten (sitten on erikseen psykologisoivia osuuksia). Yleisen älykkyyden testitulokset ovat yllättävän hyvin korreloineet omiin myöhempiin kokemuksiin henkilöstä, myös silloin kun en ole testitulosta tiennyt, vaan tsekannut sen vasta henkilön kanssa pidempään työskenneltyäni.

    VastaaPoista
  52. Merkillepantava piirre ammattityöntekijöitä seuratessani on ollut se, että vaitelijaat näyttävät usein olevan niitä kaikkein taitavimpia kun taas puhua pälpättävät näyttävät eniten tekevän sutta ja sekundaa. Ei tämä mikään yleispätevä sääntö ole mutta jossainmäärin suuntaaantava kuitenkin.

    VastaaPoista
  53. Vettä myllyyn...

    Aiheestahan löytyy vaikka minkä verran materiaalia ja taitaapa olla niin nykyisin että tieteellinen todistustaakka on älykkyys-testien vastustajilla.

    Älykkyys on varsin hassu-asia ja tyhmemmät ihmiset eivät tunnu tajuavan että se on hieman kaksi piippuinen asia...

    Korkeahko älykkyys mahdollistaa huomata asiat joita muut ei huomaa ja aika helposti siinä sitten turhautuu varsinkin, jos lähipiiri on anti-älykkyys ihmisiä.

    Älykkyys testit mittaa oppimis-nopeutta esim viivojen pyörittely testissä kysytään siis kuinka nopeasti opit viiva-kuvasarjan yleisen säännön ja osaat jatkaa sen loppuun.

    Sana assosikaatiossa mitataan verbaalista tiedon laaajuutta eli viisautta ja kuinka nopeasti tämä tieto on saatavissa jne...

    sitten takaisin kutkuttavampaan asiaan eli kulttuuriset erot älykkyyden määrittelemiseen.
    euroopassahan älykkääksi määritellään ihminen joka puhuu sillon kun siltä kysytään jotakin. ja oletuksena on että puhutaan vain jos tiedetään, siispä ihmiset jotka hölöttää koko ajan aiheuttaa ilmiön jossa "subjektiiviset arviot" älykkyydestä ylittää suoritus kyvyn todellisuudessa.

    kun taas se kaikis hiljaisin heppu on todennäköisesti se fiksuin joka kätkee oman älynsä...

    Parin valinnassahan persoonallisuus on tärkeä tekiä kun haaveillaan lisääntymisestä ja tutkimukset on osoittaneet että älykkyys on erittäin arvostettu ominaisuus.

    Mutta joo jos älykkyys typistetään vain oppimisnopeutta mittaaavaksi asiaksi (Huom. testit on kehitetty mittaan lasten eri-tasoisia oppimiskykyjä varten)

    Btw. Ne koulut tosiaan tökkii varmaan vähintään puolilla huippu-lahjakkaista lapsista voitaneekin kysyä, että eikös tuo ole melkosta resurssien hukkaan heittoa jättää lahjakkaat oman onnensa nojaan ja tuumata että jos kerta ovat lahjakkaita niin kyllä selviävät.

    VastaaPoista