Sivun näyttöjä yhteensä

5. toukokuuta 2008

Irrationalismi

Tunnen tarvetta esiintyä ikävästi Halosta ja Tuomiojaa kohtaan ja nyt myös Claes Andersonia. Tunnen heidät. Tiedän heidät ansioituneiksi henkilöiksi.

Mutta he ovat liian vanhoja. Lipponen oli oikeassa. Lipponen on itsekin liian vanha. Minä olen liian vanha.

Andersonin televisiorupattelussa en jaksanut ihmetellä, ettei hän tiedä, miksi TKK ja HKKK haluavat TAIK:in – medialab. Tietenkin entinen opetusministeri saattaisi tietää, että töpselitaide on oikeasti kova juttu, mutta ei kun ei tiedä niin mikäs siinä.

Mutta kun Anderson mainitsi Milton Friedmanin, hän tarkoitti Friedmanin 1960-luvun kirjoista sitä, jonka ohi todellisuus ja Friedman itse ajoivat jo vuosikymmeniä sitten. Monetaristit esittivät ensi villityksenään, että keskuspankit saisi lopettaa eikä julkisen tahon pitäisi yrittää vaikuttaa valuuttakursseihin eikä raaka-aineiden hintaan.

Noiden kirjoitusten jälkeen sekä maailmassa että Chicagossa on tapahtunut paljon.

Epäilen että vanhan polven intellektuelli-demarien taloustiede on Baran-Sweezy, Monopolipääoma (60-luvulta) höystettynä Joan Robinsonilla, 60-luvulta. Myös Jon Elsteriä on luettu, kunnes tämä 90-luvulla kyllästyi itsekin ajatuksiinsa.

Ehkä rähmällään olijoiden ja stalinistien muisto pidetään puheenaiheena, jotta turhan moni ei muistelisi läntisiä marxilaisia oppeja, kuten marxilaisia taloustieteitä (tai marxilaista kirjallisuudentutkimusta, jota tuli suomeksikin paljon).

Ne nimittäin ovat kärsineet haaksirikon sekä teoriassa että käytännössä.

Tämä ei tarkoita, että ”kokoomukselainen” taloustiede olisi selviytynyt haaksirikoitta.

Jännittävä tämän hetken viritys on Dan Arielyn Predictably Irrational. The Hidden Forces that Shape our Decision.

Kirjan nimi tuo mieleen noitatohtorikirjat, joita ilmestyy kymmenen viikossa. Ariely on kuitenkin MIT:n Behavioural Economics –oppiaineen professori samanaikaisesti medialabissa ja Sloan School of Managementissa. Hän ei ole liian hieno avustamaan New York Timesiä, Wall Street Journalia ja vastaavia julkaisuja.

Rational choice taloustieteen kulmakivenä putoaa kuin eno veneestä. Ja tässä tapauksessa tarina perustuu tutkimuksiin.

Odotan kiinnostuneena, milloin rationaaliseen harkintaan tukeutuva oikeusteoria alkaa yskiä.

Ariely huomauttaa, että tämä taloudellisen analyysin perusoletus on tosiasioiden vastainen, ja esittää pitkän sarjan metodisesti moitteettomia kokeita, jotka nostavat esiin päätöksenteon epärationaalisuuden.

Nuoremmat vasemmistolaiset voisivat ottaa tämän kirjan lukeakseen. Irrationaaliset valinnat toistuvat näet kirjoittajan mukaan nekin säännönmukaisina, ja ne ovat mielenkiintoisia sääntöjä!

Ojassani on oma lehmä. Olemme yrittäneet kauan ymmärtää, miksi sellaiset ilmiöt kuin Linux ja muu open source toteutuvat. Mikä on motivaatio? Valistunut omanvoitonpyyntö se ei voine olla. Kaltaisten kiitos se voi olla. Mutta kyllä klassinen joukon paine eli henkinen vätystely on varmasti myös keskeinen motiivi.

Jotta näkisitte, mihin suuntaan mennään, toistan Arielyn sinänsä kikkahenkiset lähtöesimerkit.

The Economistin todelliset tarjoukset olivat taannoin taaloina nettiversio 59, paperi 125, netti + paperi 125. Koehenkilöistä (kauppatieteen opiskelijoita) 84 % valitsi netti + paperi, 16 % netti ja 0 % paperi.

Kirjoittaja sanoo, että paperiversio oli syötti.

Toisessa kokeessa syötti eli pelkkä paperiversio jätettiin pois, jolloin tulos oli 68 % netti ja 32 % netti + paperi.

Hän huomauttaa myös tunnetusta säännöstä – kodinkoneliikkeessä pannaan ”verratavaksi” esimerkiksi Panasonic 36’’ 690 euroa – Toshiba 42’’ 850 euroa – Philips 50’’ 1 480 euroa.

Mikä on ”rational choice”?

Yleensä keskimmäinen, kuvaruudun kokoon ja laitteen hintaan katsomatta. Olennaista on tehdä laskeminen eli vertaaminen vaikeaksi.

Jäin tietysti minäkin miettimään lääkärin tuomiota pääministerin persoonallisuudesta. Usein ammattimiehet varovat kannanottoja, elleivät ole tutkineet tapausta.

Nostaisin kuitenkin selitykseksi yleisvasemmiston ongelman.

On joukko moraalisia, taloudellisia, kulttuurisia ja muita kaavoja eli teorioita. Tosiasiat sovitetaan niihin. Elleivät ne mahdu, muutetaan tosiasioita, tai ”tuunataan” niitä.

Arvelisin että tosiuskovaisuuden aika olisi tällä haavaa ohi.

Lähes 200 vuotta eli Hegelistä ja Saksan romantiikasta ajatuksia ja havaintoja on ryhmitetty topdown eli ylhäältä alas.

Haukkukaa pragmaattiseksi, mutta bottomup eli alhaalta ylös virkistäisi välillä.

Topdown on juuri se, mikä yhdisti leninismin ja Hitlerin natsismin ja se on se pelottava piirre Yhdysvalloissa tässä ja nyt.

44 kommenttia:

  1. Ihminen on liian vanha silloin, kun ajatus ei kulje ja on vaikeuksia liikkua omin avuin. Jotkut asettautuvat asenteiltaan vanhoiksi jo melko nuorena.

    "Rational choice" on erittäin mielenkiintoinen oletus. Tunteet ja vastenmielisyydethän meitä ihmisiä ohjaa tietoisesti tai tiedostamatta.

    VastaaPoista
  2. Dan Arielyn plasebovaikutus tuli välähtäen mieleeni ajatellessani vuoden vaihteen Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksiä ruuan osalta jo maaliskuussa.
    Helmikuussa jokainen lehti kertoi vehnäjauhojen, makaroonin ja vastaavien hinnanoususta 12-46 prosentilla. Eihän tuo tilasto tuolloin totta ollut.
    Tilastokeskuko fuskaa? Hmmmm... näin ajattelisin perustelluilla syillä.

    Viime syksynä eräs lehti julkisti kirjolohen ja nakkien kilohinnan nousseen 50 prosentila. Lehti ei hoksannut tai osanut tilastoista tarkistaa Tilastokeskuksen listanneen nakkien pakkauskokoa toiseksi ja että kokonaisen kirjolohen hintaa verrattiin fileen hintaan.

    Kummasti keväällä osa kaupoista nosti hintojaan, koska "muutkin olivat nostaneet". Heti Tilastokeskuksen julkistaman indeksin jälkeen.
    Enempää en nyt vielä kerro....

    Kemppisen mainitsema "muu open sourcen" käyttö on mielestäni hiipumaan päin. Muutamat aktiivit yrittävät pitää koossa vanhaa, joka kokonaisuudessaan pitäisi koodata uudelleen, mutta kukaan ei jaksa. Jotkut motivoituvat muutamaksi vuodeksi, saavat työpaikan, perheen, ja siihen se pelleily loppuukin.
    Useat OS-ohjelmistot ovat riippuvaisia yhdestä tai kahdesta "päämiehestä", joten heidän kuolemansa aiheuttaisi pahoja ongelmia ohjelmistojen käyttäjille. Liian pahoja.

    Vuonna 2002 kukaan ei kuvitellutkaan euro-aikana 2.95€, 2,00@, 15.95€, 1,25@ -hintoja enää koskaan nähtävän. Toisin kävi. Me kansalaiset olemme nielleet tämänkin kauppiaiden tempun.

    Minä en kyllä kuullut lääkärin sanoneen pääministeristä: "Vasemmistoliiton kansanedustaja Claes Andersson näkee pääministeri Matti Vanhasen tunteettomaksi johtajaksi."
    Ei kyllä varmasti noin todennut jos kuuntelee haastattelun tarkasti.
    Näin mennään median lööppi-halpaan.

    Tulis ziljoona riviä tekstiä jos tätä mainiota K:n tekstiä syvemmin pohtisi ja vastailisi.

    VastaaPoista
  3. Rationalisuuden on talousteoriassa korvannut jo vuosikymmeniä sitten budjettirajoite. Eli pelaaja toimii aivan samoin kuin rationaalinen otus jos kukkarossa ei ole mielin määrin rahaa. Hintadifferointi taas toimii ihan itsensä takia: kuka tahansa ei viitsi maksaa ylihintaa ensiluokasta.

    VastaaPoista
  4. Kompetenssit eivät myöskään jakaudu tasaisesti vaikka äly sitä kenties tekee. Ihminen, joka pärjää esim. ulkomuistissa on hyvä reaaliaineiden kirjoittaja. Mutta onko hän hyvä päättelijä oikeasti?
    Ja päätteleekö hän rahan edun mukaan (muiden etujen) vai päätteleekö hän ihmisten edun mukaan (oman maan etujen mukaan)?
    Minkälainen on tämä ulkomuistista toimiva, joka kuulostaa rationaaliselta?

    Osaa mitä on lukenut. Ei osaa sitten kenties paljonkaan muuta. Osaa päättää ja päättää siksi päättelystään, joka sinänsä ei ole muutakuin uskon asia: uskoo, että on itse fiksu koska muut nyököttävät. Kuulostaa hyvältä. Muut nyököttävät koska auktoriteetti nyököttää. Uskoa.

    Kun tietää nimet ja muistaa lukeneensa vaikuttaa älykkäältä. Ainakin vaikutus on oikea.

    Näitä vaikuttajia valmistuu joka tiedekunnasta sillä historiansa pitää ei vain ymmärtää vaan myös osata - tai sitä opetellaan ulkoa ja brassaillaan sillä. Näin meidän opetussuunnitelmien mukaan. Storyt ovat saatu tärkeimmäksi. Nimet ja vuosiluvut, asiat.

    Pitää siis kuulostaa älykkäältä ja kun osaa hallita habituksensa niin saa itsensä vielä näyttäämäänkin siltä, että ON jotenkin osaava. Mutta mikä on osaava?


    Totuushan voi olla kuin ensyklopedia-automaatilla: sanoo kun kysyy mutta ei itse kykene mihinkään kysymisen ohella. Jos kykenee, kykenee puuhaamaan käsillä olevia. Ei kykene ajattelemaan sitä, mikä ei vielä käsillä ole.

    S-R: stimulus respons. Sitä se on ja sitä ollaan harjoitettu tuhat vuotta ainakin. "Oikea" vastaus ja "väärä" vastaus kaiken lisäksi: joko-tai. Mutta suurempi ongelma on tuo itse didaktiikka eli ehdollistaminen. Opimme myös kuuntelemaan sillä lailla, että etsimme ns. vääriä vastauksia, jotta voisimme itse (!) päästä sanomaan. Näin huomio ja ainutkertaisuuden tarve toimii. Minä haluaa panna paremmaksi.

    Ensyklopedia-automaatti edes näe tai kuule mitään opitun ulkopuolella. Eikä totuuden mukaan sen takia kykene varsinaisesti reagoimaankaan. Mutta muu kansa silti uskoo, että siinäpä meillä osaava ja sehän tuo joko voiton kotiin tai sitten ei. Mitä muut sanovat: what others think.

    Riittää kun uskovat, sittenhän jo usko kantaa lisää uskomuksia ja se tuo mainetta. -Ohho, onpa viisas, sanotaan ja pyöritetään silmiä. Onpa meillä jossain siis viisaan kuuloinen. Mutta entäs totuus? Kuka sen näkee? Voiko totuutta nähdä? Miten?

    Kun trendi on näet saatu aikaan brassailijahan voi keskittyä hymyilemään ns. terapeuttisesti: ja nythän on tämän näyttelijän onni pitkäksi ajaksi taattu!! Kansa on valinnut eikä periksi anna sillä terapeuttinen hymiö vastaa sitä mitä oikeastaan itse kukin vain tarvitsee.

    Joidenkin naamataulut jopa riittävät: näyttävät kilteiltä vaikka ehkä ovat täysiä sadisteja. Ovat oppineet näyttämään vaarattomilta aivan kuten moni eläinkunnan edustajakin. Hämäys toimii strategiana siinä missä uhkailukin. Näyttää siltä, että on soturi vaikka on pelkkä terapeutti- hymyn -kantaja. Nyökyttelijä ja rauhoittelija.

    Sen eteen sitten valehdellaankin: totuudella ei niinkään väliä. Mutta mikä ON totuus, jos ei saa enää aistieihinsakaan luottaa? Totuus ei ainakaan ole nimien latelemista vaan logiikkaa ja logiikkahan on sama kuin etiikka (Wittgenstein). Mutta mikä logiikka? Kenen?

    ...

    Kun nimet ovat muistissa, voi luoda kuvan siitä, että osaisi päätellä sisältäpäin. Mutta se on kylläkin ihan toinen kompetenssi. On siis ihmisiä, jotka osaavat ulkoa niin myös niitä, jotka osaavat päätellä asioiden suhteita ja syitä ja seurauksia. (On muistettava, että mm tekniikan sisällä opetellaan kylläkin ulkoa myös lainalaisuudet ja se voi silti olla sisäänopittua eli S-R).

    ...

    OIkea ajattelija osaa ARGUMENTOIDA vaikka Putinista tulee Bresjnev ja Clintonista Carter. Nimet menevät ehkä sekaisin ja vain pikkusieluinen kielipelin näsäviisas laittaa tietysti siihen huomionsa. Haluaa siis "olla parempi" ja iskee nimien sekaannukseen. Ei välitä enää mistään muusta: tuo tuossa sanoo väärät nimet: ihan tyhmä, sanotaan. Tyhmä ihminen. Ikäänkuin elämä olisi pelkkää kielipeliä; sinä aikana kun pelataan niin juna menee voisi myös sanoa. Pitäisi oppia erottamaan peli elämästä.

    Argumentoinnissa, oikeassa päättelyssä, ei enää puhuta ulkomuistista vaan kyvystä laskea mutta se on jo toinen laji. Silloin argumentointi pitää olla sisältäpäin konstruoitua eikä ulkoapäin opittua.

    Nämä tyypilliset vanhan koulun oppineet eivät osaa laskea miten nuo kirjoitukset tulivat kirjoihin tai miksi niitä edelleen sinne tulee, mutta he osaavat simuloida mitä muut ovat joskus jotain asioista sanoneet. Ovat siis nokkelia toistamaan; toistamaan. Mutta se on riittämätöntä nykyään.
    Ja vaikka minä nämä ymmärrän ja olen alani kautta opiskellut syvempää ja syvempää asiantuntija-osaamista minua tuomitaan edelleen vain siitä, jos stiplaan Asteriksiin tai Obeliksiin: kumpi oli kumpi. Ja jos joku saa kiinni möhlimässä kirjoitusvirheiden osalta - voin pitää itseni täysin luuserina. Enkä työtä ole saanut: nythän pyritään löytämään vanhan kansan ns. osaajat. Vaikka heidän takia maailma valuu entistä enemmän laidalle. Muutostä tähän simppeliin asiaan ei saada. Aina on niitä, joilla on suuri kukkaro ja kapeat aivot, joiden ääntä kuullaan ensin.

    ...

    Oikea laskija tai argumentoija on ihan toinen kompetenssityyppi, jolle päättäminen ei ehkä ole yhtä helppoa ja tälle ihmiselle saattaa karata nimet ja faktat mutta hän osaa loogisesti ynnätä hyvinkin laajat alueet ja niiden sisällä vallitsevat erisuuntaisetkin logiikat. Voi tottakai olla väärässäkin: siksi pitää puhua koska eri ihmiset näkevät eri asioita. Mutta pitää olla näkijät keskenään puhumassa.

    Tämän ihmisen suusta ei tule sitä mitä on jossain kuullut/lukenut muiden päättelevän, vaan hän todella päättelee lähtökohtaisesti itse. (Iines mm pitää heistä; Iines sanoo usein, ettei halua kuulla sitaatteja ja nimiä vaan haluaa kuulla mitä kommentoijat ovat oikeasti mieltä jostain asiasta - http://i-iines.blogspot.com)

    Kun mieli on itse ilmaistu (eikä toistettu niin sanotusti hyvänkuuloisena jostain muualta) siinä on syvyyttä ja aitoutta. Kutsutaan sitä vaan pragmatismiksi - se on myös humanismia. Humanismi poikkeaa behaviorismista siinä, että itse rakentaa eikä pelkästään jauhaa vanhaa uskomusta historian ukoista ja tapahtumista. Kaikki ns. osaaminen joka on behaviorismia on samalla typerä tapa kahmia uskottavuutta ilman perää.

    Mutta tähän asti se on toiminut!

    Saattaisi nähdä kirkkaamminkin jos jaksaisi itsekin rakentaa tietoa eikä vain pyristellä vanhoissa. Vaikka nimet menevät sekaisin, uudessa on aina tuoreen tuoksu.

    Olkoonkin, että tyylipisteet annetaankin vanhan naftaliinituoksun mukaan. Tyyli pitäisi siksi ensin erottaa ns. tiedosta: Mutta - tämä kun taitaa olla pyhä lehmä joillekin?

    VastaaPoista
  5. Ad Jarmom:

    Varmistin pääministeristä sanotun TVkaistalta. Kyllä Claes sanoo, että pääministeri on "hyvin byrokraattinen, hyvin virkamiesmäinen johtaja... joka lukee jotain paperia...kuin säätiedotusta... siinä on kaikki tunteet poissa..."

    VastaaPoista
  6. Minä taas odotan kiinnostuneena milloin rationaalisen valinnan kritiikki ennättää poliittisiin yhteiskuntateorioihin asti.

    VastaaPoista
  7. Puolustusministeriön Venäjä-pumaskassa pohditaan pitkään venäläisten tapaa tuoda tunteet mukaan ulkopolitiikkaan. Kuuluu kuulemma sikäläiseen tyyliin, että raivostutaan oikeasti vastustajan ilkeämielisyyteen ja käytetäään värikästä kieltä.

    Minä luotan enemmän pääministeriin, jonka pokka pitää, kuin johtajaan joka pillittää kun kaveri täytyy työntää sivuraiteelle täydellä palkalla.

    Mutta päätöksenteon irrationaalisuus - sehän tunnettu tosiasia meidän alan konkarien piirissä.

    Kaikki päätökset tehdään tunteella. Vanhanenkin tekee ne tunteella, vaikka kertookin tulokset vakavalla naamalla.

    Sitä paitsi vakavuuskin on tunnetila.

    VastaaPoista
  8. Olisi irrationaalia odottaa ihmiseltä rationaalista käytöstä, enkä ole laisinkaan varma siitä, olisiko se toivottavaa.

    Rationaalisuus kun ei ole kovin inhimillistä.

    Viittaan blogiini...

    VastaaPoista
  9. Rationaalisen valinnan kritiikki on oikein hyvä yritys kaataa Homo Economicus - vaan ei taida ihan riittää. Talousteorian mukaan riittää, että yksilöiden tekemät valinnat ovat rationaalisia suuremmassa joukossa ja pidemmällä aikavälillä. Se millaisia valintoja kukin meistä itse tekee, ei merkitse paljonkaan.

    Jos haluaisin horjuttaa talousteoriaa lähtisin pohtimaan mikrotalousteorian perusolettamuksia, jotka ovat täydellisen kilpailun oletus sekä voitonmaksimointioletus. Kumpikin oletuksista seisoo puujaloilla.

    George Sorosin uusin kirja (jota en ole vielä lukenut) käsittääkseni keskittyy pohtimaan mitä vaikeuksia yhteiskunnalle syntyy siitä, että yritysten - vaikkapa nyt pankkien - oletetaan toimivan täydellisen kilpailun oloissa, joissa ei tarvita sääntelyä.

    Tulos on se mitä nyt todistamme USA:ssa.

    Vielä huomio vapaan lähdekoodin mallin epäilijöille. Vähäinenkin alan tuntemus kertoo, että maailmassa on enää yksi merkittävä yritys, joka ei millään tavalla osallistu vapaan lähdekoodin kehittämiseen. Kaikki muut alan suuryritykset ovat jo kauan sitoneet kohtalonsa vapaan lähdekoodin malliin. Tämä kehitys on niin voimakasta, että sen pysäyttäminen ei enää onnistu.

    VastaaPoista
  10. Jotkut suurmiehet ovat parhaimmillaan hoitaessaan virkaansa pykäliensä kanssa asiallisessa yhteistyössä. Silloin pykälät ovat kollegoja, joita pitää arvostaa ja käyttäytyä niiden seurassa itsekin arvokkaasti. Yleensä nämä suurmiehet selviytyvätkin hyvin. Mutta siihen se sitten jääkin. Parhaimmillaan he ovat jätettyään virkansa uudelle sukupolvelle, rentoutuvat vasta sitten omaksi loistavaksi itsekseen.
    Sitten on suurmiehiä, jotka ovat kuin kotonaan missä tahansa ja millaisten pykälien kanssa hyvänsä, sillä he elävät loistavana itsenään hallitessaan virkansa ja virassaan. Virkauran päättyessä he supistuvat ja kumartuvat, jotkut jopa kuihtuvat pois, elleivät löydä uutta hallittavaa ja uusia pykäliä (vaikka vain kumottaviksi).
    Siis vanhat estraadille tietoineen ja taitoineen. Tarvitsemme juuri heidän kokemusperäistä viisauttaan, elämänlämpöään ja sallimusta.
    Sitäpaitsi vanhat miehet ovat ihania.

    VastaaPoista
  11. Kemppiselle:

    Varmistin pääministeristä sanotun TVkaistalta. Kyllä Claes sanoo, että pääministeri on "hyvin byrokraattinen, hyvin virkamiesmäinen johtaja... joka lukee jotain paperia...kuin säätiedotusta... siinä on kaikki tunteet poissa..."

    Paperilta lukevaa, huonon ulko(julki)lukutaidon omaavaa, ei voi sanoa tunteettomaksi, vaan pitkäpiimäiseksi puhujaksi.
    Moni peittää pitkäpiimäisyydellä ja totisuudella oman ujoutensa tai ettei lukemastaan mitään ymmärrä.

    Pienellä koulutuksella puhujantaito paranee ja elävöityy, tunteettomuus ei koskaan.
    Suomen laki on tunteetonta tekstiä. Lakimiehet ovat tunteettomia.

    VastaaPoista
  12. Topdown-bottomup-ajattelusi ja sen yhtymä suuriin viiksimiehiin muistuttaa ilmiöstä, jota kutsun nimellä Eurooppa-virhe: abstraktion kauneudesta sokaistuneena suuret herrat ovat valmiit pistämään kaiken sekaisin ja perästäpäin kiukuttelemaan kansalle, kun kansa ei suureen visioon mukautunut.

    Unioni on parhaillaan rakentamassa Eurooppa-virheen uutta installaatiota.

    VastaaPoista
  13. Viittauksesta Anderssonin ja muiden tovereiden talousajatteluun tulee mieleen Ulf Sundquist vappuehtoona telkkarissa. Lämpimät sympatiat sinänsä hänelle taistelussaan sairauttaan vastaan.

    Mutta liikuttavaa on huomata tavallaan tiivistelmänä koko jutusta (muistista siteeraten): "vieläkään kaikki demarit eivät ymmärrä, että työnantajia täällä tarvitaan lisää. Heitä on liian vähän. Ihmisten tulisi oppia siihen, että yhä useamman on työllistettävä itse itsensä, ts. ruvettava yrittäjiksi."

    Ja jo vähän aikaisemmin: "olen hieman skeptinen valtioon nähden. Sen tähden puhunkin hyvinvointiyhteiskunnasta mieluummin kuin -valtiosta. Niin paljon tärkeitä asioita tapahtuu valtion ulkopuolella."

    Kauan se oppiminen kesti, mutta parempi tietysti myöhään kuin ei milloinkaan. Aika kalliiksi se taisi kyllä meille kaikille käydä.

    Näin puhuu siis mies, joka ministerinä mm. lähes lopetti oppisopimuskoulutuksen sekä korkeakoulujen ja yritysten välisen yhteistyön. En viitsi toistaa perusteluja silloisen retoriikan mukaan.

    Mitähän tämän hetken "yhdeksikkö" mahtaa ajatella näistä asioista? Puhetta kun on ollut toistaiseksi vain lillukanvarsista. Jos oppiminen kestää yhtä kauan, ei todella hyvältä näytä.

    VastaaPoista
  14. Kun kerran Homo Garrulus paljasti noin paljon minusta, niin kerrottakoon loputkin.

    Syntymiseni sattui pula-aikaan, järki oli levitelty Kannakselle eikä sitä riittänyt nousevalle sukupolvelle jaettavaksi. Vain korvikkeita oli tarjolla. Tukastanikin tuli punainen ja niin heikkolaatuinen, ettei siitä ole enää jäljellä kuin joku harmaa karva. Luoja antoi säälistä matkaan ripauksen tuuria. Sillä on yritetty tulla toimeen.

    Olen usein toistellut, etten ikimaailmassa olisi palkannut alaisekseni niin tyhmää miestä kuin mitä itse olen. Onneksi työhönottajat olivat samaa ikäkautta. Olen ulkoluvun sukupolvea. Opeteltiin ulkoa virret, prepositiot ja myöhemmin juomalaulut. ”Tsaari” antoi viran ja jumala sen hoitamiseen tarvittavan viisauden, eihän sitä paljon tarvittu.

    Mielikuvitusvajeestani johtuen aikoinani otin etelänmatkalle lomalukemiseksi huoltovarmuuslain. Siinä ihosyöpää hankkiessani opettelin sen ulkoa, mikä osoittautui myöhemmin loistojutuksi – pääsi siis brassailemaan, H. Garrulus sen jo kertoikin joten en toista.

    VastaaPoista
  15. Irrationaalisuuden vaikutuksesta tehtiin Suomessakin taloustieteen erityiskysymysten puitteissa graduja jo 1990-luvulla.

    Yleiskeskustelussa, kuten nyt tässä blogissa, menee irrationaalisen helposti rationaliteetin loukkuun. Eli sikäli siis muistuttaa keskustelua ihmeistä (myönnän, että se on aivan eri keskustelu, mutta minun päässäni nämä ajatukset värähtelevät samassa yläsävelsarjassa, viittaan eiliseen kommenttiini). On hiukan hassua perustella epäuskoaan ihmeisiin sillä, että ne vaikuttavat ihmeellisiltä. Kun muutoinkin pidämme tositieteen mittana hyvää taikuriutta, siis yllättävyyttä, intuition vastaisuutta, on syytä katsoa tarkaan, mikä rooli rationaalisuuden oletuksella taloustieteessä on.

    Mab kirjoitti: " Talousteorian mukaan riittää, että yksilöiden tekemät valinnat ovat rationaalisia suuremmassa joukossa ja pidemmällä aikavälillä. Se millaisia valintoja kukin meistä itse tekee, ei merkitse paljonkaan."

    Asiaa. On erotettava makro- ja mikrotalous. Heuristiikka ja päätösteoriat ovat kokonaan oma juttunsa, joita ei tule sekoittaa yleistermiin "taloustiede". Mabin selväjärkinen toteamus on juuri tämä, eli rationaalisuus voi olla makron emergentti ominaisuus. Ja sitten se ainakin on toimiva ja riittävän simppeli lähtökohtaoletus. Ja istuu sellaisena hyvin oikeusteoriaankin, varsinkin kun sillä on huolehdittava ainainen legitimiteetin ongelma. Kun edes sopimusoikeudessa ei mene läpi vastuuvapaus tahallisuudesta tai törkeästä tuottamuksesta, kuinka voisimme saada kestämään - kelseniläisittäin ilmaistuna - perusnormin, joka perustuisi muuhun kuin rationaliteettiin? Kristinuskonkin historiallinen voima on, näin todellakin uskon, että se (toki juutalaisuuden perustalta, jossa asia on/oli vielä paljaampi) oikeudellisti eli rationalisoi jumalasuhteen kehikon: laki, rikos (synti), lunastus ja viimeinen tuomio ovat aivan keskiössä.

    Tietenkään yllättävyys ei todista rationaalisuuden oletusta oikeaksi. Mutta ei tätä oletusta siis pidä taloustieteestä (tai teologiasta) nauraa pois vain siksi, että se on arki- tai arkkikokemuksen vastaista (teodikea). Deduktio on usein nenäkästä, mutta induktiollakin syntyy ajatuksellisia kuperkeikkoja; bottoms up! Ja kädet ristiin.

    VastaaPoista
  16. Vuonna 2002 kukaan ei kuvitellutkaan euro-aikana 2.95€, 2,00@, 15.95€, 1,25@ -hintoja enää koskaan nähtävän. Toisin kävi. Me kansalaiset olemme nielleet tämänkin kauppiaiden tempun.

    Se on pakko, jos haluaa tuotteen saada. Hinta kun perinteisesti on myyjän määräämä. Aika harva viitsii kalliimmalla (vaikka olisikin vain 5c) ostaa saman tuotteen jostain kuusesta ihan vain protestoidakseen xx,9x- tai tasahintoja.

    VastaaPoista
  17. täydellisen kilpailun oletus sekä voitonmaksimointioletus. Kumpikin oletuksista seisoo puujaloilla.

    Voiton maksimointi toimii aika hyvin kvartaalioletuksena, täydellinen kilpailu ei mitenkaan. Kolmas täysin väärä oletus on markkinoiden kuluttajaohjaus, joka perustuu rationaalisuuteen, tuotteiden identtisyyteen, täydelliseen kilpailuun ja etenkin täydellisen tiedon oletukseen.
    Tosiasiassa jo niinkin yksinkertaisen asian kuin henkilökohtaisen makueettistaloudellisen optimikahvipaketin löytäminen on käytännössä mahdotonta jo kahdenkin tuotteen valintatilanteessa. Tietoa ei yksinkertaisesti ole kuluttajalle saatavilla eikä kenelläkään ole henkilökohtaisia resursseja analysoida tai varmentaa sitä, vaikka siihen pääsisikin käsiksi. (Tähän tietysti yritykset pyrkivätkin, sillä mielikuvamainonta on varmasti halvempaa kuin todelliset eettiset jne. toimenpiteet.) Tähän tarvitaan yhteiskunnan ohjausta, sääntelyä ja valvontaa.

    Olisipa muuten jännittävä nähdä jonkun yrittävän Kiina-ilmiön kampittamista eettisiin periaatteisiin perustuvilla tulleilla ja veroilla. Se nimittäin voisi jopa toimia. Käytännössä siis vaadittaisiin tiettyjen luonnonsuojelu-, energia-, jätehuolto-, demokratia- ja ihmisoikeusperiaatteiden ja -käytäntöjen noudattamista kuljetuksissa, tuottajamaassa, tuotannossa ja tuottajayhtiöissä. Tämä ei edes rikkoisi vapaakaupan perusteita, sillä vaatimukset olisivat samat myös sisämarkkinoilla tuotetuissa tuotteissa - joskin eri tavalla toteutettuna (verotus, lait).

    VastaaPoista
  18. Mitähän nuo esimerkit mahtavat muuta osoittaa kuin, että ne kertovat keskiluokkaisen eliitin maailmasta. Toisaalla maailmassa pohditaan, syönkö tänään riisin ja nautin keittoveden huomisen lounaana vaiko päinvastoin. Ylihuomenna kuitenkin paastoan.

    Rationaalinen oikeusteoria kärsi haaksirikon jo 20 v. sitten, Kemppinen ei vain ole vielä huomannut. Toki äijät pitävät vallankahvasta kiinni edelleen, mutta haudan takaa eivät enää pysty. Draivia ei kuitenkaan ole ollut enää aikoihin, vain yhä vastenmielisemmäksi käyvää vallankäyttöä ja omanvoitonpyyntiä. Tuorinkin uusin teos on lähinnä hautamuistomerkki.

    VastaaPoista
  19. Hei hyvä Jukka Kemppinen,


    Kiitos kirjoituksestasi.
    Valitettavasti en ihan tällä
    kertaa ymmärtänyt, mikä oli
    kirjoituksesi pointti tai pointit.
    Sekö, että rational choice
    on usein osin, joskus
    pääosin, "irrational" choice?
    Eikö voisi puhua myös arationaalisuudesta irrationaalisuuden sijasta,
    ajattelen.
    Onko kaiken tuollaisen laskeminen sittenkin vain indikaattori "laskevasta
    ajattelusta" (vrt. Heidegger);)
    O tempora o morales!



    Ystävällisesti Matti Taneli

    VastaaPoista
  20. mabille:

    Vielä huomio vapaan lähdekoodin mallin epäilijöille. Vähäinenkin alan tuntemus kertoo, että maailmassa on enää yksi merkittävä yritys, joka ei millään tavalla osallistu vapaan lähdekoodin kehittämiseen.

    Jos pysytään Kemppisen kontekstissa, jossa (näin ymmärsin)valistunut omanvoitonpyyntö olisi OpenSourcen perusidea niin ymmärtääkseni, vuosien kokemuksella, näin enää ole.
    Haluaisimpa tietää ne koodarit, jotka mainituille yrityksille ilmaista työtä tekevät.

    Joskus muutama vuosi sitten OS-yhteisö markkinoi aktiivisesti Turun kaupungille OpenOfficea, jonka taulukkolaskenta ei osannut edes aakkostaa. Tämä oli vielä yksittäinen pieni vika, niistä monista, OO:n tietoturvattomuuteen verrattuna, joka vielä tänäänkin on ylitsepääsemätön ongelma ko. tekeleessä.

    tapsa p:lle:

    Kiitos vinkistä. Tuli tulostettua ja luettua.
    Punakynä heilui paljonkin lukiessani. Ei teksti täsmää todellisuuden kanssa.
    Hakusanalla "vakoilu" ei löydy mitään, ei myöskään siitä mahdollisuudesta jossa Venäjä pistäisi netin Suomessa sekaisin tai tukkoon.

    Putinin "omien" järjestöjen (nuoriso) vaarallisuudesta ei puhuta mitään.
    Kaikki todennettavissa olevat pahimmat uhat jäävät tuossa selvityksessä kertomatta (sic) julkisuuteen.
    Ymmärrän kyllä syyn.

    VastaaPoista
  21. Poliittinen nuorekkuuskeskustelu on ilmeisesti ihan oikeasti sitoutunut ja rajoittunut siihen minkä ikäisiä -tai näköisiä- ihmisiä toivotaan puolueiden johtotehtäviin.

    Kerrassaan säälittävää.

    Tätä invalidisaatiota pääsevät sitten kateelliset ikätoverit pönkittämään.

    VastaaPoista
  22. Luultavasti ainakin siksi, etten tiedä taloustieteistä mitään ja päivän nimistä en ole puolia kuullutkaan, minua nyt vähän hämmästyttää, mitä on rationaalisuus. Kai semmoinenkin on oltava, jos kerran irrationaalisuus. Sitä, että esineitä ja niiden hintoja voi vertailla yhteismitallisesti ja tehdä sitten maltillisen ostoratkaisun? Tunne- eli perspohjaisesti kuvittelen, että tämmöinen vertailumahdollisuus ulottuu aika suppealle alueelle elämänilmiöitä, jos muuttujia on enemmän kuin yksi. Minusta maailma on enimmäkseen vähän semmoinen, että kumpi on tärkeämpää: raejuusto vai luottamus.

    Ja tuo kuva - haluaako joku ymmärtää, miksi tuon kilinälaitteen nimi on "tuulikannel"?

    Mutta tunteita en tahdo nähdä rationaalisuuden vastakohtana. Niin paljon ajatusrakennelmaa ja teoriaa tunteet heijastavat, että kyllä etsisin enemmän toista mystiikasta, joogasta tai jostakin sieltä, missä ei ole ihan nimeäkään.

    VastaaPoista
  23. Olen hämmästynyt Kemppisen siloposki-ideologiasta. Lipposeltahan tätä saattoi odottaa, Kemppiseltä ei niinkään. Kuinka on tuon filosofian laita, luonnistuuko nuorilta jotenkin luonnostaan paremmin. Mitähän olisivat antiikin Kreikassa tuumineet.

    Hämmästyttävintä Claes Anderssonin pohdinnassa oli hänen toiminnan filosofiansa. Pääasia on että toimitaan, kyllä sitten konstit keksitään, ehkä jopa päämääräkin, josta tosin Bernsteinilaisuuden mukaan ei ole niin väliksi. Aikoinaan 1980 -luvun alussa julkaistiin Jyväskylän ylioppilaskunnan toimesta Jukka Tavin gradu 'Toimimattomuuden filosofiasta'. Kannattaa tutustua.

    Valtansa päivinä Hitler kävi viidettäkymmenettä, kuten suurin osa muistakin johtavista natseista ja fascisteista. Samoin Lenin, joskin muut bolsevikkijohtajat taisivat olla häntä nuorempia, eli kävivät neljättäkymmenettä. Katsokaa kuvista, varsin rypyttömiä ovat. Mahtuvat siis Lipposen ikähaarukkaan, ja olivat taatusti radikaaleja - mutta mikä ansio se muka on. Olivat kyllä niin helvetin innovatiivisia, että professuuri innopoliksessa olisi ollut taattu. Olisi ollut myös armeliaampaa sadoille miljoonille ihmisille. Jotta tässä mielessä innopoliksia tarvitaan.

    Olen huomannut itsestäni, että viidenkympin rajan ylitettyäni armeliaisuus on jotenkin lisääntynyt, vaikken mikään konservatiivi olekaan. Johtuu luultavasti siitä, että ymmärrän jo itsekin tarvitsevani sitä. Vaan kaksikymmentä vuotta sitten en ymmärtänyt.

    Eli edesmennyttä Abbie Hofmannia mukaillen - älä luota kehenkään alle viisikymppiseen.

    VastaaPoista
  24. "Se on pakko, jos haluaa tuotteen saada. Hinta kun perinteisesti on myyjän määräämä."

    Oikeassa markkinataloudessa tämä ei päde ja tämän viisauden Sunkku on nyt oppinut. Jos todella on aloja, joissa myyjä voi määrätä hinnan, sinne rynnisi yrittäjiä toisiaan tuuppien - jos niitä yrittäjähenkisiä meillä siis olisi.

    Muistaakseni eräs Kimmo K tuli takavuosina tutkimuksessaan sellaiseen tulokseen, että yhteiskunnan kannalta olisi parempi, jos me kaikki olisimme palkkatyössä.

    Kohtahan me olemmekin, tytäryhtiötaloudessa.

    (Jarmom: minäkin epäilen, ettei se selvitys ole ihan sama, joka vallan kammareissa kiertää. Tai siis toivon.)

    VastaaPoista
  25. ei taida medialapra olla enää nykyään kuin paperilla kova juttu. työelämän vaatimuksista ja nykykehityksestä jälkeenjääneitä virkapesijöitä koko paikka täynnä. itse valmistuin reilu muutama vuosi sitten. aika turha paikka. toivottavasti eivät tosissaan medialabin takia ole tuota innovaatioyliopistoa halunneet, koska pikkulinnut ovat laulaneet, että kyseinen putka oltaisiin pistämässä kylmäksi uudistuksen myötä.

    VastaaPoista
  26. Esko Seppänen kirjoitti blogissaan 23.4

    "Italian parlamenttivaalien tulos oli vasemmiston näkökulmasta hirmuinen katastrofi. Edustajahuoneeseen ja senaattiin valittiin yhteensä 945 kansanedustajaa, eikä heistä yksikään ole sanan perinteisessä merkityksessä vasemmistolainen."

    *

    Länsimaissa odotettavissa oleva keskimääräinen elinikä on jo yli 80 vuotta. Jos jäljellä olevien yleisimpien kuolinsyiden - sydän- ja verisuonitautien, syöpien sekä aivohalvauksen - osuus vielä vähenisi nykyisestä hoitojen kehittyessä, niin keskimääräinen elinikä pitenisi ehkä vielä 15 vuotta.

    Ikääntyneitä poliitikkoja

    Sir Winston Leonard Spencer Churchill (s. 30. marraskuuta 1874 – k. 24. tammikuuta 1965) oli brittiläinen poliitikko ja Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri vuosina 1940–1945 ja 1951–1956.

    Suomen marsalkka, vapaaherra Carl Gustaf Emil Mannerheim (4. kesäkuuta 1867 Askainen, Varsinais-Suomi – 28. tammikuuta 1951 Lausanne, Sveitsi) oli suomalainen ammattisotilas ja poliitikko, yksi itsenäisen Suomen tasavallan historian keskeisistä henkilöistä. Hän oli Suomen valtionhoitaja 1918–1919, puolustusvoimain ylipäällikkö 1918–1919 ja 1939–1946 sekä kuudes tasavallan presidentti 1944–1946.

    Juho Kusti Paasikivi (vuoteen 1887 Johan Gustaf Hellstén, 27. marraskuuta 1870, Hämeen läänin Koski – 14. joulukuuta 1956, Helsinki) oli Suomen tasavallan seitsemäs presidentti ja kolmen hallituksen pääministeri.

    Johannes Virolainen (31. tammikuuta 1914 Viipurin maalaiskunta – 11. joulukuuta 2000 Lohja) oli maatalous- ja metsätieteiden tohtori, maalaisliittolainen (sittemmin Suomen Keskusta) poliitikko ja valtioneuvos. Hän kuului sotien jälkeisen ajan merkittävimpiin suomalaisiin poliitikkoihin. Hän on toiminut pisimpään kansanedustajana, yhteensä 42 vuotta vuosina 1945–1983 ja 1987–1991. Valtiopäivin mitattuna hän on 43 valtiopäivillään neljäntenä. Hän on myös Suomen pitkäaikaisin ministeri yhteensä 6169 ministeripäivällään.

    Nuoria poliitikkoja

    Ernesto Guevara (14. kesäkuuta 1928 – 9. lokakuuta 1967), joka tunnetaan yleisesti nimellä Che Guevara, oli argentiinalaissyntyinen marxilais-leniniläinen vallankumouksellinen, sissijohtaja ja huomattava poliittinen hahmo.

    Vladimir Iljitš Lenin, alkuperäiseltä nimeltään Vladimir Iljitš Uljanov (22. huhtikuuta 1870 – 21. tammikuuta 1924) oli venäläinen vallankumouksellinen, bolševikkipuolueen johtaja ja leninistisen ideologian perustaja. Hän oli nimellisesti myös Neuvostoliiton ensimmäinen johtaja ja käynnisti vastavallankumouksellisten puhdistukset.

    Hertta Elina Kuusinen (1940-luvun lopulla Kuusinen-Leino) (14. helmikuuta 1904 Luhanka – 18. maaliskuuta 1974 Moskova) on Suomen historian merkittävin naissosialistipoliitikko. Hertta Kuusinen toimi kansanedustajana vuosina 1945–1971 Suomen kansan demokraattisen liiton eduskuntaryhmässä, vuonna 1948 salkuttomana ministerinä ja samana vuonna ministerinä valtioneuvoston kansliassa. Kuusinen oli presidentin valitsijamies vuosina 1950, 1956, 1962 ja 1968.

    Pekka Veikko Vennamo (s. 7. marraskuuta 1944 Helsinki), tekn. yo. on Veikko Vennamon poika, joka on toiminut politiikassa SMP:n puheenjohtajana, kansanedustajana ja kahdesti ministerinä sekä sen jälkeen yritysmaailmassa. Hän on kirjoittanut kirjan "Pekka, Posti ja Sonera", jossa hän kertoo saamistaan potkuista Soneran toimitusjohtajan tehtävistä.

    *

    Vallan pitäisi suuntautua laatukysymyksiin. Joukkotiedotusvälineet ovat hävittäneet idean arvoista. Guinnesiläiset ennätykset saavat suurimmat otsikot ja mittojen hämärtyessä puhutaan pelkästään luvuista.

    Vasemmistolla ei ole mitään tulevaisuutta, koska se kuuluu osana porvaristoon. Flaubert kirjoitti; "Unelma demokratiasta tarkoittaa että proletariaatti nostetaan samalle typeryyden tasolle jonka porvaristo on jo saavuttanut."

    VastaaPoista
  27. "Mutta he ovat liian vanhoja."

    Liian vanhoja mihin, johtamaan maatako?

    Näinköhän. Onko olemassakaan sellaista nuorena valtaan noussutta, joka ei myöhemmin olisi asiaa valitellut ja virheitään sillä selitellyt? Ei tule mieleen kuin Väyrynen.

    Nuorta Väyrystä en olisi mistään hinnasta halunnut maan johtoon, tämän vanhemman voisin on kelpuuttaakin. Sama pätee Sundqvistiin.

    Ja Lipposeen se vasta päteekin!

    Nuoruushan on pelkkä myytti. Ei sellaista olekaan. Eikä ole nuorisoakaan. On vain joukkio hyvin erilaisia ihmisiä elämänsä alkuvaiheessa. Asenteellisuus, vanhoillisuus ja typeryys eivät katso ikää, mutta nuorissa se on vaarallisempaa.

    Minkä ikäisiä ovat itsemurhapommittajat? Mummoja ja pappojako?

    Nuoruus on mielialahäiriö, josta suurin osa onneksi paranee aikaa myöten.

    VastaaPoista
  28. Jukka: Ojassani on oma lehmä. Olemme yrittäneet kauan ymmärtää, miksi sellaiset ilmiöt kuin Linux ja muu open source toteutuvat. Mikä on motivaatio? Valistunut omanvoitonpyyntö se ei voine olla. Kaltaisten kiitos se voi olla. Mutta kyllä klassinen joukon paine eli henkinen vätystely on varmasti myös keskeinen motiivi.

    Yksi selistys on, että monista ihmisistä on hienoa, jos voi omilla teoilla muuttaa maailmaa, jättää jälkiä itsestä.

    OSS-toimintamalli toimii vahvistimena, jossa yksittäisen ohjelmoijan toimet voivat muuttaa maailmaa valtavasti. Harvassa muussa ympäristössä pääsee kokemaan vastaavaa. Kirjoitat pätkän koodia, laitat sen jakeluun ja hetken kuluttua ventovieraat toiselta puolelta maailmaa kertovat käyttävänsä sitä ja ehdottelevat siihen muutoksia ja parannuksia. Korjailet ohjelmaasi ja laitat taas jakeluun ja kohta on lisää käyttäjiä ja kehittäjiä, joiden elämään olet vaikuttanut.

    Ihmiset tekevät oudompiakin asioita vain saadakseen jotain näkyvää aikaan - joko yhdessä tai yksin.

    VastaaPoista
  29. Mummo kirjoitti: "mitä on rationaalisuus"

    Taloustieteen perusteissa tämä on eksaktistikin esitetty, sellaisia oletuksia kuin, että toimija kykenee arvottamaan asioita esimerkiksi hyöty a:sta on suurempi/yhtäsuuri/pienempi kuin b:stä. Ja loogisuus, eli että jos hyöty a>b ja b>c niin toteutuu a>c. Siis matematiikan aksiomatiikkaa seuraavaa pelilaudan asettelua, jonka perusteella päästään piirtämään kysyntä- ja tarjontakäyriä (alkeisopetuksessa: suoria) ja toteamaan hämmästyttäviä asioita rajakustannuksista ja rajahyödyistä :-)

    VastaaPoista
  30. Pjotr:
    ei taida medialapra olla enää nykyään kuin paperilla kova juttu. työelämän vaatimuksista ja nykykehityksestä jälkeenjääneitä virkapesijöitä koko paikka täynnä.
    Tervetuloa Gloria-teatteriin 20.5.2008 tapaamaan virkapesijöitä ja opiskelijoita demopäivän merkeissä. Samalla pääset juttelemaan työelämän vaatimuksista ja nykykehityksestä opiskelijoiden ja jälkeenjääneiden kanssa. Tarkempi ohjelma mlabin intrassa, jonne alumnuksena pääset keskustelemaan.
    itse valmistuin reilu muutama vuosi sitten. aika turha paikka.
    Tavoitteenahan on jatkuva yhteys valmistuneisiin, joten ota ihmeessä yhteyttä! Palautteesi ja kokemuksesi auttaa kehittämään toimintaa.
    toivottavasti eivät tosissaan medialabin takia ole tuota innovaatioyliopistoa halunneet
    Tuskinpa sentään, vaikka toki Kemppisen arvio hivelikin. Jukallahan on taito asetella ovelia syöttejä teksteihinsä, joihin sitten satunnaisetkin vierailijat tarttuvat.
    ;-)
    koska pikkulinnut ovat laulaneet, että kyseinen putka oltaisiin pistämässä kylmäksi uudistuksen myötä.
    Näin keväisin pikkulinnut tosiaan laulavat raivokkaasti saadakseen naisia. Tietävät, että huomion herättäminen on tärkeintä pesimisen onnistumisessa. Virkoihin kun on tunkua ja pyrkyä. Pesijöiden reviiritaistelu on kovaa ja kovakuntoisimmat yleensä voittavat.
    PS. Pesinnän alkaminen tarkoittaa myös hiljaisuutta: Hautominen ja poikasten ruokkiminen on monelle virkapesijälle se tärkein asia eikä oman egon esille tuominen ole enää se juttu. Poikaset terveinä ja tarmokkaina laulajina maailmalle omaa pesää rakentamaan on monen virkapesijän motto.

    VastaaPoista
  31. Kiitos, Rienzi. Taloustiede kuulostaa erittäin mainiolta. Mitattavat hyödyt ovat hienoja! Niistä tulee aina mieleen se yksi mainos, jossa kerrotaan täsmällinen prosenttiluku, paljonko ripsesi tuuheutuvat, kun käytät mascaraa X.

    Mutta sentään: jos niitä hyötyjä laskevat kaltaisesi, jotka näkevät runoa ja kuulevat basso continuo -teemoja, maailma ei ehkä ole pahastikaan hukassa.

    Tapsa,
    jos sanoo, että
    minä olen liian vanha sanomaan, että Paavo Lipponen on liian vanha sanomaan, että Erkki Tuomioja on liian vanha, niin eikö oikeastaan ole aika nuori ja leikkisä?

    VastaaPoista
  32. Viheliäistä, jos keskellä rintamamiestonttialuetta on tuollainen kilkutin.

    VastaaPoista
  33. Ad Omnia: - vanhuudesta.

    Minua kiinnosti nähdä, mitä kommentoitte.

    Itse olen kiinnittänyt huomiota siihen, että toimitusjohtaja ei useinkaan ole 55 vuotta vanhempi.

    Tietyt tehtävät vaativat keskittymistä kymmeneen eri asiaan samana päivänä ja etenkin niin rankkaa matkustamista, ettei sitä ruoka- ja unirytmin heittelyä helposti kestä.

    Sotainen vertaus: kenraali istuu perseellään, mutta hyvät everstit ja everstiluutnantit kulkevat seuraamassa tilannetta.

    VastaaPoista
  34. Open source:
    Voisiko tätä ajatella kahdesta näkökulmasta: toisaalta yhteistoiminnan ja toisaalta tuotteen? Äskettäiset Viron ympäristötalkoot voisi olla samankaltainen ilmiö; toki jätteiden kerääminen voidaan ostaa yrityksiltä, mutta voidaan se tehdä porukallakin. Sehän on kerrassaan hienoa, että itse komponenteista koottua tietokonetta voi halutessaan käyttää myös "omatekoisilla" ohjelmistoilla. Ja samalla tavalla on hienoa, että voi ostaa valmiin koneen ja siihen ohjelmien lisenssejä jos niin haluaa. Mutta siinä ei ole älyn häivää, että estetään tai vaikeutetaan yksinkertaisten tiedostojen käyttöä vaatimalla niihin spesifejä ohjelmia. Se jos mikä nostaa tunteet pintaan.

    VastaaPoista
  35. JK]hyvät everstit ja everstiluutnantit kulkevat seuraamassa tilannetta.[/JK
    eli kenttäkelpoisuus?

    VastaaPoista
  36. Ad 158:

    Se. Eikä kenttäkelpoisuuden kariseminen ole vältettävissä.

    VastaaPoista
  37. Pirkko A:
    Missä menee raja? Minkäikäinen on vanha mielestäsi? Minä koen, ettei ikää ole: jotkut pojat ovat vanhoillisia jo 15-vuotiaana (Auvinen kenties oli?) ja toiset ovat vanhoja vasta 80-vuotiaana.

    VastaaPoista
  38. "...jotkut pojat ovat vanhoillisia jo 15-vuotiaana..."

    Muuten samaa mieltä, mutta miksi muka vain pojat? Sama pätee tyttöihin ja heihin se vasta päteekin!

    Eihän heitä muuten juoksutettaisi kuin pässejä narussa kaiken maailman ulkonäköpaineiden alla.

    Peppi P on niin suosittu siksi, että tällaisia tyttöjä on liian vähän! (Tällaisia mummoja on jo vähän enemmän, niin kuin tämä meidänkin.)

    VastaaPoista
  39. HG, jotkut eivät ole vanhoja koskaan. Tosin jotkut eivät nuoriakaan milloinkaan.
    Minulla on oma lehmä ojassa kun hehkutan vanhojen miesten loistokkuutta. (ei, oma mieheni on minua nuorempi ikävuosissa, enkä odotakaan hänen vanhenemistaan muuten kuin ulkoisesti = vanhat miehet ovat charmikkaampia kuin nuoret, yleensä)

    VastaaPoista
  40. Siitä Tuomiojasta nyt ei ainakaan saa vanhaa tekemälläkään.

    VastaaPoista
  41. miksi Linux toteutuu? Bitti on monipuolinen ja ilmainen "lelu". Bittimaailma on hiukan loogisempi kuin arki, jossa ihmiset mm. kokoontuvat bensa-asemille rukoilemaan hinnan alennusta jumalalta (ks. HS).

    VastaaPoista
  42. Mutta onko hän hyvä ...oikeasti?
    Siinä vasta irrationaalinen kysymys. Hyvä mihin? Onko elämän universaali tavoite hankkiutua jonnekin olemaan jonkun mieliksi hyvä?
    Ihmiset tekevät irrationaalisia päätelmiä itsestään ja ennen kaikkea toisistaan. Minkäs teet. Tuhansien vuosien perinne.

    VastaaPoista
  43. Anonyymille:

    Miksi Linux toteutuu?

    Toteutuu, koska se on muuttunut kaupalliseksi tuotteeksi.
    Kuten olet huomannut, ilmainen Linux ei ole "tavallisten" käyttäjien suosiossa, koska se ei ole käyttäjäystävällinen, eikä siitä sellaista koskaan saada.

    VastaaPoista
  44. ad jarmom

    asennahan ubuntu niin käsityksesi muuttuvat...

    osa varmaan toteutuu siitä syystä, että koodaajat himassa kokeilevat voisko tän ja tän jutun tehdä fiksummin kuin esimies määrää...

    VastaaPoista