Sivun näyttöjä yhteensä

13. toukokuuta 2008

Alnæs

Nakkelin niskojani Otavan neliosaiselle Euroopan historialle. Katselin sitä kaupassa ja mietin, miten syvälle on jouduttu, ja miten poikittain.

Tulin sitten kuitenkin lukeneeksi niteet kolme ja neljä, Karsten Alnæs, Euuropan historia: Ihanteiden nousu 1800-1900, ja Euroopan historia: pimeyden aika 1900-1945.

Ne ovat pieniä kirjoja, hitusen alle 800 sivua kumpikin.

Voi olla että luen ykkösen ja kakkosen myös, sillä asenteeni ja vaikutelmani oli väärä.

Nyt olen hakemassa vastausta hiipivään tunteeseeni, että vanhavasemmistolainen historiankirjoitus, etenkin suuresti arvostamani Eric Hobsbawm, varsinkin hänen 1900-luvun historiansa Äärimmäisyyksien aika, on jollain tavalla pahasti pielessä.

Etenkin 60-luvun The Age of Revolution ja The Age of Empire olivat perusteoksia luullakseni useimpien muidenkin mielestä kuin minun. Sitten tuli vielä kolme aikakautta, kapitalismi, imperialismi ja äärimmäisyydet.

Kirjat viipyivät kurssivaatimuksissa kauan ja kauniisti.

Kuka olisi voinut olla hurmaantumatta mieheen, joka Cambridgen valovoimaisena tutkijana oli lisäksi ahkera ja aktiivinen jazz-arvostelija?

Toisaalta hän oli myös ahkera ja aktiivinen kommunisti, puolueen jäsen ja muun muassa Unkarin miehityksen 1956 julkinen puolustaja. Lisäksi hän oli ahkera ja aktiivinen jäsen Cambridgen salaseuroissa, joissa liikkuivat mmm. Burgess ja Kim Philby, neuvostovakoojat.

On näet niin ettei Alnæsin kaltaista Euroopan historiaa oikeastaan löydy englanniksi (eikä tietenkään suomeksi).

Hobsbawmin manttelin liepeissä varttuneena käsitän, että historia toimii yleensä pohjaltaan samalla pohjalla kuin politiikka. Se on vallan ja väkivallan palvontaa. Valtavin ja väkivaltavin saa eniten palstatilaa.

Amazonin yleisöarvostelun ovat näemmä vallanneet juutalaisuutta puhkuvat haukat. Kerran toisensa jälkeen kohtaan kärkeen nostettuja arvosteluja, joissa melkein minkä tahansa teoksen viaksi nähdään, ettei siinä oteta riittävästi tai oikealla tavalla huomioon holokaustia. Joskus käväisee mielessä, että miten suuri osa nimekkäistä historiantutkijoista mahtaa olla juutalaisia, kuten Hobsbawm.

Toisaalta vuosisadan poliittissävyisen historian ykkönen, Sir Martin Gilbert, on kirjoittanut kymmenien muiden kirjojen ohella juutalaisuuden historian ja holokaustin historian.

Eilen puheena ollut Davies näyttää olevan oikeassa siinä, että amerikkalaisilla ja jopa englantilaisille korkeakouluopiskelijoille on erikseen kerrottava, että toisessa maailmansodassa oli muutakin kuin hyvän lännen taistelu pahaa natsi-Saksaa vastaan.

Neuvostoliitto aiheutti 75 % Saksan armeijan miehistötappioista.

Alnæs selostaa tämän ja muut tuohon sotaan liittyvät asiat kohdalleen.

Kukaties se on kuitenkin onni, ettei meillä ole puolipakollista ”Western civ” –kurssia eikä Suurten Kirjojen kurssia. Niin korkealaatuisia kuin ne ovat, ne vahvistavat käytännössä lähes sadan vuoden takaisia valkoihoisten protestanttien ja eri syistä Saksan maista Englantiin ja Yhdysvaltoihin muuttaneen johtavan luokan ennakkoluuloja, joista päällimmäinen on se, että he ovat ainakin hiukan parempia kuin kaikki muut ihmiset.

Eniten minua miellyttää se, mikä tuntui aluksi oudolta ja vieraalta. Alnæsin kamerassa on hyvä kauko-optiikka, ilmeisesti apo-tele. Hän zoomaa yksityiskohtiin. Selostaessaan Suomen sotia hän esimerkiksi kertoo Väinö Linnan henkilökohtaisista sotakokemuksista ja osaa jopa tähdentää kansalaissodasta puhuessaan, että Linnan perhe eli vanhemmat eivät olleet punikkeja, mutta Urjalassa olivat vastakohtaisuudet pahat.

Sekin miellyttää, että runsaana kuvituksena on käytetty yksinomaan aikakausien maalaustaidetta ja mukana nimenomaan on pienten maiden vähän tunnettuja mutta hienoja taiteilijoita, ja neljännen osan kansipaperissa Schjerfbeck.

Kokonaisuus on, kuten historian kuuluu olla, kaunokirjallinen. Kirjoittaja ei ole tutkija, vaan lähinnä kirjailija ja journalisti sitä mieluisaa lajia, joka luottaa kirkkaaseen kirjoittamiseen raflaavan roiskuttamisen sijasta.

Ehdottaisin että hankkisitte koko roskan ja lukisitte. Kokemuksen mukaan nämä kalliit kirjat päätyvät aika vilkkaasti huojennusmyyntiin.

Oma arvioni – pätevyyden alalta – on että faktat ovat enimmäkseen erittäin hyvin kohdallaan ja Heikki Eskelisen suomennos tehtävän vaativuudesta huolimatta sekä tarkka että sujuva.

(Kuvassa Wikipediasta Puola Euroopan suurimpana valtiona.)

19 kommenttia:

  1. Ottanen suosituksesta onkeen, kiitos.

    Toinen asia: Onko Blogilista.fi:n (jolla sinunkin blogisi on) uusien käyttöehtojen kohdassa 4.8 jotain mätää vai luulemmeko me siitä huolestuneet vain?

    4.8 Palvelun sisältämän materiaalin tekijän-, teollis- ja muut suojatut oikeudet ovat Palveluntarjoajalla tai sen sopimuskumppaneilla. Käyttäjän toimittaman materiaalin tekijänoikeus säilyy Käyttäjällä edellyttäen, että Käyttäjälle voi voimassaolevan lainsäädännön perusteella syntyä tekijänoikeus kyseiseen materiaaliin. Palveluntarjoajalla on kuitenkin oikeus käyttää (ml. linkittää) ja julkaista uudelleen korvauksetta, muunneltuna tai alkuperäisessä muodossaan, Käyttäjän Palvelussa tai sen kautta julkistamaa aineistoa Palvelussa ja sen markkinoinnissa sekä Palveluntarjoajan ja sen kanssa kulloinkin samaan konserniin kuuluvien yritysten tiedonvälitys-, pr- tai muussa liiketoiminnassa. Palveluntarjoajalla on oikeus käyttää Palvelun sisältämää aineistoa edellä mainitussa laajuudessa myös esim. blogisisältöjä koskevien analyysien ja tilastojen laatimiseen.

    VastaaPoista
  2. Ad Eufemia:
    Täytyy katsoa tarkemmin. En saa oikein selvää tuon sitaatin sisällöstä.

    Ainakaan Blogilista ei voi yksipuolisesti saattaa voimaan ehtoja, jotka koskisivat kolmansia,kuten minua.

    VastaaPoista
  3. Logiikka pätee kaikissa mahdollisissa maailmoissa, filosofian opettaja Raili Kauppi antoi minulle tuon ajatuksen lahjan.
    Jotenkin J.K:n tämän aamuinen siirto sivuaa samoja tavoitteita:
    Hobsbawmin manttelin liepeissä varttuneena käsitän, että historia toimii yleensä pohjaltaan samalla pohjalla kuin politiikka. Se on vallan ja väkivallan palvontaa. Valtavin ja väkivaltavin saa eniten palstatilaa.

    ..., joka luottaa kirkkaaseen kirjoittamiseen raflaavan roiskuttamisen sijasta.

    Kun katselin Dresdenissä Blaue Wunder -sillan ja kolmen linnan välissä Elben jyrkällä rinteellä keittiön ikkunasta keväistä jokea ja tasannetta, johon bussit parkkeerasivat ja turistit kuvasivat joen yli linnojen näkymää ja kuuntelin miten talon rakentaja oli selvinnyt Venäjän retkeltä hengissä, mutta ei uskaltanut palata kotiinsa, koska hänet olisi sieltä löydetty... Talo oli ollut tyhjillään ja rapistunut. Sitten siinä oli asunut äiti invaliidilapsen kanssa ja vain äiti pystyi kapuamaan rappuja ja sitten Tidaholmin litografia symposiumista tutuksi tullut taiteilija oli miehensä kanssa hankkinut sen talon tosi huonokuntoisena. Nyt olisi aika vastata isoäiti ja tyttären vastasyntynyt poika valokuvaan - vai odottaisko juhannusta.

    Ei, ei jaksa kuin nuuskaista paljoa tietoa sisältävää kirjoitusta. Joskus 80-luvulla Kemppinen erottui horisontissa, oliko lehtijuttu vai oliko kirja - en jaksa muistaa - runoutta sisälsi ja herätti luottamuksen ja sitten odotin oikeasti oikeuden päätöstä. Allekirjoitus siellä vain oli.
    Ei ole jaksanut syventyä, ajattelin. Sitten asianosaiset kuolevat pois ja vaikutuksen alaiset ansaitsevat objektiivisen kuvan - on tarvetta lähihistorian kristallikruunuun. Mikko Niskanen aloitti keräämään aineistoa elatusvelvollisten kohtaloista - ei jaksanutkaan siirtyi Päätaloon. Mutta miksi silloinkin kun isyystutkimukset ovat poisulkevia - ei ole muuta lääkettä kuin kolli sähkötolppaan ja kivi perään.

    Saanko suositella:
    Curtis J. A. E. : Käsikirjoitukset eivät pala.
    Mihail Bulgakovin elämä kirjeiden ja päiväkirjojen valossa.
    Suom. Marja-Leena Jaakkola. WSOY 1994.

    http://www.helsinki.fi/idantutkimus/arkisto/2007_2.htm
    Maija Könönen: Pietari ja gnostilaisuus Jelena Švartsilla

    VastaaPoista
  4. Kai Alnæsin Euroopan historian suomennos on kuitenkin Suomelle painotettu painos? Olisiko muuten Schjerfbeck-kansia, noin paljon Linnaa ja peräti kahdeksan sivua Lapuan liikettä?

    VastaaPoista
  5. Täällähän saa enemmän lukuvinkkejä kuin Parnasson palstalla.

    "... historia toimii yleensä pohjaltaan samalla pohjalla kuin politiikka. Se on vallan ja väkivallan palvontaa..."

    Nimenomaan. Tasan tarkkaan. Tuolla edellisessä ketjussa joku heitti, piloillaan kai, olevan ihan jees että voittajat historian kirjoittavat, kun he sen luovatkin.

    Tämä on mielenkiintoinen bio- tai evohistoriallinen tulkinta, luonnon valinnan korkea veisu. Mutta en väitä vastaankaan, sillä onhan siinä perää jos asiaa katselee oikein isossa mittakaavassa.

    Tulevaisuuden historian kirjoissa koko länsimainen sivistys on pieni alaviite. Ja ne kirjat on kirjoitettu kiinaksi.

    VastaaPoista
  6. Liettualaisilla voisi olla tuohon karttaan huomauttamista, että 1) kyseessä piti olla kahden tasa-arvoisen osapuolen liitto eikä Liettuan liittyminen osaksi Puolaa ja 2) Ukraina kuului oikeutta myöten Liettuaan (jonka virallinen kieli oli valkovenäjä ja pääuskonto ortodoksisuus).
    Puolalaiset muistavat varmaan toisin.

    VastaaPoista
  7. Suurkiitos tiedosta. Listan kehittäjät ovat palautteen myötä myös heränneet mahdollisesti muuttamaan tuota kohtaa.

    VastaaPoista
  8. Eufemialle:

    Uudet käyttöehdot ovat mitä ovat. Blogilistahan siirtyi Sanoma Digitalille.

    Itse oletin tuon tarkoittavan kaikkea sitä mitä Blogilistaan kirjoittaa, mutta linkkejä blogeihin ja näiden blogien sisältöä ei koskisi.

    Näin luulin. Luuloani hämmästytti suuresti eräät keissit tekijänoikeuksista.

    Tässä lainauksia:

    "Tapauksen oikeudenkäynti on Helsingin oikeustalolla Ruoholahdessa 28.8.2008 klo 09.00 salissa 504. Paikalle on vapaa pääsy. keissi = R07/10687"

    http://www.digicamera.net/dnews08/dnews_0508.htm#07052008

    http://www.jocka.fi/?p=1104
    http://www.jocka.fi/?p=1218
    http://www.jocka.fi/?p=1016

    Kyse on siis kuva- ja juttuvarkauksista, joita on kymmeniä vuosittain. Blogeista varastetaan juttuja ja kuvia. Ne julkaistaan ilman lähdettä lehtien omina juttuina.
    Näitä on jatkuvasti eri medioissa.

    Hyvin yllättävistä paikoista löytää oman kirjoituksensa ja/tai valokuvansa ilman mitään lupaa, mainintaa lähteestä.
    Tästä on tullut kansan tapa.

    VastaaPoista
  9. Tuo 75% oli mielenkiintoinen tiedonmurikka.

    Sattuuko keneltäkään löytymään hihasta tietoa siitä, kuinka suuri osa saksalaisista pommitusten uhreista (n. 600 000, wikipedia) oli neuvostoliittolaisten ja vastaavasti brittien ja amerikkalaisten tekosia?

    Muutama kuukausi sitten kaivoivat tuosta Elben pohjasta taas liittoutuneiden lentopommin. Lehtitietojen mukaan pommi oli varustettu ajastimella, eli räjähtämään siinä vaiheessa kun palokunta ja siviilit ovat pelastamassa henkiinjääneitä raunioista. Kuulemma varsin tavallista mallia.

    Meinasin lentää selälleni kun se räjäytettiin särkällä sataman ulkopuolella. Ja joelle on sentään matkaa toista kilometriä.

    L.L.

    VastaaPoista
  10. Alnæsin kirjasarjaa on osa osalta käsitellyt Ylen Ykkösellä Eeva Luotonen, näemmä yksi jakso on tälläkin hetkellä saatavilla Ylen sivuilla ("Eeva Luotosen viisasten kerho").

    VastaaPoista
  11. Tuli luettua Alnaesit viime talven sateisina ja pimeinä iltoina. On erinomaisen sujuvasti ja mielenkiintoisesti kirjoitettu, kuten kaunokirjailijalle sopii. Alnaes on niitä kirjailijoita, jotka järjestävät uudelleen ja muokkaavat muiden kirjoittamien materiaalien pohjalta. Kyse ei siis todellakaan ole historian tutkimuksesta. Tavallaan uudelleen kierrätetty Grimbergin perusoivallus. Nekin ovat mielenkiintoisia talvi-iltojen lukemistoja, vaikka niitä ei aivan todesta voikaan ottaa. Alnaesin zoomaus on kuitenkin laadukkaampaa. Sekin tuntunee 50 vuoden kuluttua kulahtaneelta, kuten Grimberg tänään.

    Mutta on varmaan rehellisempää pitää suurten linjojen historiankirjoitusta pikemmin tarinointina, kuin minään muuna. Sama taitaa koskea ideologioita, jotka väistämättä tunkeutuvat tarinointiin tarinoitsijan kautta. Zoomauksessakin valitaan kuvakulmia. Historian perustutkimus voi nykyään nojata aivan toisenlaisella tavalla dokumentaatioon, aktiivihiileen ja genetiikkaan ym. menetelmämullistuksiin, joten harvemmin ainakaan "vapaissa" yhteiskunnissa mikä tahansa tarinointi menee läpi.

    Mutta tämä herra Schurin tieteellisen maineen menettämiseen 1930 -luvulla liittynyt "tutkimuskomissio" on kyllä melkoista farssia. Prof. Mäenpää tavallaan myönsi olevansa sokea verkonpaikkaaja. Asian esiin nostaneen tutkija Muirin kirjoitus HS:n mielipidepalstalla hiljan oli varsin osuva kommentti. Kaikilla tarinoitsijoilla on sokeat pisteensä, vaikka eivät umpisokeita olisikaan.

    Vinkkinä mielenkiintoisesta ja elävästi kirjoitetusta historian tutkimuksesta Lesley Chamberlainin 'The Philosophy Steamer', joka kertoo tarinan siitä, kuinka bolshevikit saatuaan kaapatuksi vallan alkoivat puhdistaa Venäjää intellektuelleista, etunenässä idealistiset filosofit Berdjajevista lähtien. Leninhän oli hyökännyt heitä vastaan ankarasti v. 1908 julkaisemassaan 'Materialismi ja empiriokritisismi' -kirjassaan. Vallan saatuaan hän laati henkilökohtaisesti nimilistan älyköistä, joista tulisi päästä eroon, koska he saattaisivat muodostaa tulevaisuudessa sellaisen opposition, jolla olisi substanssikapasiteettia haastaa bolshevikit.

    Toimeksisaajana oli Trotski Tsekan(turvallisuusjoukot) avustamana. Hanke toteutettiin niin, että n. 600 venäläistä intellektuellia rahdattiin kuulustelujen jälkeen kahdella höyrylaivalla Saksaan, osan oltua ensin tutkintavankeudessa. Joutuivat vielä maksamaan itse matkalippunsa.

    Koska bolshevikit ymmärsivät hankeen herättävän ulkomailla kielteistä huomiota, ja aiheuttavan närää eurooppalaisessa työväenliikkeessä, Trotski pantiin antamaan asiasta haastattelu luotetulle bolshevikkeja sympatisoivalle länsimaiselle toimittajalle, joka sattui olemaan John Reedin naisystävä Louise Bryant (heidän tarinansa kertoo tämä osittain Suomessa filmattu Warren Beattyn ja Diane Keatonin tähdittämä 'REDS', josta ilmestyi hiljan erikois DVD).

    Haastattelussa Trotski selittää tämän 'vapaaehtoisen' maanpaon olevan humaani vaihtoehto, sillä todennäköisesti kyseiset henkilöt syyllistyisivät tulevaisuudessa sellaiseen poliittiseen toimintaan, josta jouduttaisin langettamaan heille kuolemantuomio.

    Lenin hyökkäsi tällä operaatiolla siis ajatuksia vastaan. Tämä meno jatkuu Venäjällä edelleenkin. Kirja löytyy mm. Akateemisesta 'edullisena' pokkarina. Perustuu uusille venäläisille arkistoläheteille, jotka avautuivat neuvostoliiton romahdettua.

    Nykyvenäläisestä historiankirjoituksesta, siis sen uudesta myytinrakennuksesta, voimme päätellä paljon maan tilanteesta. Ei hyvältä näytä.

    Hobsbawmin suurin puutteellisuus historian tarinoijana on hänen sokeutensa totalitarismille, mikä tulee esiin esim. hänen 1960 -luvulla kirjoittamassaan Arendt kritiikissä. On hänellä paljon hyviäkin huomioita, kuten uusimmassa viime vuonna julkaistussa historiasarjan päättävässä lyhyessä täydennysosassa. Miehellä taitaa olla ikää jo 91 v. Historiaa siis jo itsekin.

    VastaaPoista
  12. Olen aiemmin lähtenyt siitä, ettei tutkijan poliittisen suuntautumiseen pidä kiinnittää huomiota vaan arvioida vain tulosta. Mutta nyt olen alkanut epäillä.

    Esim. Moshe Lewinin Neuvostoliiton historia (jolta tunsin ennestään teoksen Russian peasant and Soviet power) oli sinänsä mielenkiintoinen. Näkökulma oli "byrokraattien" joiden arkistoihin Lewin on päässyt tutustumaan. Mutta minua ällistytti se, että Lewin hyväksyi itsestään selvästi Andropovin KGB:n "ennaltaehkäisevän" toiminnan - olisiko suhtautiminen sama jos muissa valtioissa estetään normaali ilmaisunvapaus?

    Suomenkielisessä Le Monde diplomatiquessa no 5 pisti silmään Lewinin artikkeli, jossa oli lause: "Demokraattinen sosialismi menee pidemmälle kuin mitkään kapitalismissa mahdolliset demokratian muodot." Saattaapa teoriassa mennä, sellaista vain ei ole maailmassa nähty.

    Mietin, miten paljon tämä lähtökohta on vaikuttanut Lewinin tuloksiin. Hän esim. panee syyn NL:n rappiosta ja hajoamisesta "byrokratiakoneistolle" joka vei vallan puolueelta, sekä yksityisten johtajien kyvyttömyydelle (jos Andropov olisi elänyt...). Varsinkin jälkimmäinen on aika heikkoa marxilaista analyysia.

    Mitä juutalaisiin tulee, ei heilläkään ole vain yhtä näkökulmaa. David Caesarini huomauttaa Eichmann-elämäkerrassaan, että Hannah Arendtin kuuluisa kirjoitus Eichmannin oikeudenkäynnistä heijasti (alkuaan) saksalaisten porvarillisten, kultturellien, maallistuneiden ja assimiloituneiden juutalaisten näkökulmaa; Itä-Euroopan pikkukauppaa harjoittaviin, uskonnollisia perinteitä seuraaviin ja juddishiä puhuviin "itäjuutalaisiin" (Ostjuden) Arendt suhtautui ennakkoluuloisesti ja jopa halveksuen, puhumattakaan Lähi-idän maista Israeliin muuttaneisiin ja "arabeilta" näyttäviin juutalaisiin.

    Niinpä humanististen tutkijoiden ehkä olisikin syytä tuoda esiin lähtökohtansa ja arvomaailmansa, eikä edes luulla olevan täysin puolueettomia. Toisaalta se saattaisi yllyttää lukijoita entistä enemmmän hylkäämään paikkansapitävät tiedot vain kirjoittajan lähtökohtien takia.

    VastaaPoista
  13. Jopas muuttui nopeasti blogilistan "ehdot":

    Palvelun sisältämän materiaalin tekijän-, teollis- ja muut suojatut oikeudet ovat Palveluntarjoajalla tai sen sopimuskumppaneilla. Käyttäjän toimittaman materiaalin tekijänoikeus säilyy Käyttäjällä edellyttäen, että Käyttäjälle voi voimassaolevan lainsäädännön perusteella syntyä tekijänoikeus kyseiseen materiaaliin.

    Palveluntarjoajalla on kuitenkin oikeus käyttää ja linkittää blogilistan kautta kertyvää dataa, tilastoja, analyysejä ja trendejä Palvelussa ja sen markkinoinnissa sekä Palveluntarjoajan ja sen kanssa kulloinkin samaan konserniin kuuluvien yritysten liiketoiminnassa. Palveluntarjoajan käyttö- tai julkaisuoikeus ei koske blogisisältöjä, muuten kuin linkitystarkoituksessa.

    VastaaPoista
  14. Marjo sanoi: "Niinpä humanististen tutkijoiden ehkä olisikin syytä tuoda esiin lähtökohtansa ja arvomaailmansa, eikä edes luulla olevan täysin puolueettomia."

    Jokainen kirjallisuudentutkija on varmasti syvästi tietoinen siitä, että ns. tutkimustuloksissa näkyy vakava häivähdys minää. Historiantutkijoista en tiedä, kun en heitä tunne.

    Mutta eikö ole aika toiveikasta olettaa, että tutkija todella olisi tietoinen omista "lähtökohdistaan" ja "arvomaailmastaan"? Voihan sitä tietysti kertoa, että hei vaan, olen norjalainen buddhalainen kommunisti ja tahdon puhua pahaa Hitleristä. Onko tuo sitten lähtökohta? Olen taipuvainen ajattelemaan, että me kaikki, tutkijatkin, olemme lukemattomien diskurssien kokoelmia. Ne, jotka nopeimmin tunnistaa omikseen, eivät välttämättä ole niitä, jotka määräävät eniten.

    VastaaPoista
  15. Kyllä ammattihistorioitsijat ovat varsin tietoisia siitä, että jokaisella tutkijalla on oma tutkimusbias (joka näkyy mm. siinä miten tutkimuskysymys on aseteltu), ja lisäksi siitä, että erityisesti historiantutkimus on poliittista toimintaa viimeistään siinä vaiheessa kun tutkimus julkaistaan. Kyseinen tiedostaminen opetetaan historianopiskelijoille peruskursseilla ja ensimmäisesessä pro-seminaarissa viimeistään opetetaan myös kirjoittamaan se ulos tekstiin.

    Näistä kirjailijahistorioitsijatoimittajista on sitten vaikeampi mennä sanomaan, että kuinka tiedostavia he ovat.

    VastaaPoista
  16. Juhani Suomi on ehkä paras esimerkki sellaisesta historiantutkijasta, josta aika yleisesti epäillään, että hänen omat mielipiteensä vaikuttaa tuloksiin.

    Hänen takanaan siis vaaniin Kunto Kalvan haamu.

    En osaa sanoa ovatko hänen tuloksensa sinänsä oikeita vai vääriä, mutta en ole voinut olla huomaamatta, että Kekkoseen hän suhtautuu myönteisesti, mutta esim. Koivistoon kielteisesti.

    Voihan se olla totuuskin. Aika sen kertokoon. En minäkään pitänyt tapahtumahetkellä enkä pidä nytkään Koiviston Baltia-lausunnoista. Muuten kyllä sympatiseerasin äijää.

    VastaaPoista
  17. Mitä enemmän oppii ymmärtämään KUKA tulkitsee (ja kuka viittaa silloin ihmiseen sellaisenaan eikä identiteettiin tai singulaariin) niin alkaa näkemään miksi meidän ymmärryshorisontti on kapea ja pinnallinen. Se johtunee juuri tästä mistä kirjoitat: kun kyse oli aina siitä, että valtaa ja väkivaltaa ihailtiin.


    Sitä mukaa mitä ihminen uskaltaa laittaa ihanteikseen muut asiat taustalle niin alkaa myös oma käsitys maailmasta ja sen menneistä loogisista syy-seuraussuhteista muuttua.
    Minä olen tullut siihen tulokseen, että ihminen on varmasti aina ollut aika samanlainen mutta hänen kyky käsittää asioita suuremmalla määrällä tietoa on kasvanut artefaktien avulla. Samalla juuri artefaktit kaventavat itse ajattelua kuten Sokrates sen jo povasi. Heti kun rupeamme kirjoittamaan asiat paperille ja aivot pääsevät helpommalla tapahtuu myös jotain aivoille. Minä uskon siksi, että asioista puhminen on yksi asia (Sarte, Heidegger)
    ja niiden todellinen sisäistäminen aivan toinen. On siis helppo säätää lakeja muille eikä huomata, miten itse jättää itsensä ikäänkuin leikin ulkopuolelle. Näin tekevät kaikki ilmeisesti: Oneself ja The Other on hyvin vaikea problematiikka koska ihmisestä tulee ihminen toisen ihmisen kautta. Tämä on myös helppo vain sanoa mutta sitten kun senkin on todella sisäistänyt kokonaisuus siitä mistä puhut alkaa näkyä ja mennä perille asti.

    VastaaPoista
  18. Mummollekin:

    Paljon näissä blogeissa on puhuttu juutalaisista.
    Rajuimmat ja mielenkiintoisimmat keskustelut juutalaisuuden eri muodoista käydään kuitenkin Israelin sisällä, jossa keskustelu eri juutalaisryhmien välillä on usein hersyvän hauskaa ja liian usein raadollisen kamalaa. Ketään ei säästetä.
    Kastijako Israelissa on melkoinen. Johtuneeko sitten puuttuvasta perustuslaista. En tarkoita ensiksi mieleentullutta konfliktia arabiväestön ja juutalaisten välillä, vaan raadollisempaa taistelua eri juutalaisryhmien välillä.

    www.adva.org
    www.adalah.org

    ja palestiinalaisten

    www.palestineremembered.com

    Missään muualla kuin Israelissa (yliopistoissa) ei uskalleta käydä niin kiihkeää keskustelua juutalaisuudesta, sionismista, ja eri israelilaisten juutalaisryhmien alistamisesta ja kritisoida kirjallisuutta että historiaa

    Toisaalta, harvoin missään muualla maailmassa voi käydä kahvilassa tapaamiensa ihmisten kanssa niin mielenkiintoisia keskusteluja kuin Israelissa.
    Onneksi näin syntyneitä suhteita voi myöhemminkin jatkaa puhelimitse ja sähköpostitse.
    Loistavan monipuolinen kansa, nuo israelilaiset

    VastaaPoista
  19. Hobsbawm on kunnostautunut sulkujen käytössä. Lisäksi useimmat hänen virkkeensä ovat ihailtavan pitkiä. Aluksi asia häiritsee, mutta kun totuin tyyliin, aloin jopa pitää kirjan tunnelmasta.

    VastaaPoista