Sivun näyttöjä yhteensä

22. huhtikuuta 2008

Kuppikunta

Joku huomasi, että ”komppania” ja siis yhtiö tarkoittaa samaa kuin yksissä leivissä oleminen – con pania, compaignie. Leipä on ”panis” eli perinteisesti ilmaisten pan-is, koska leivän kanssa olisi latinaksi con panem (akkusatiivi).

Kerroin eilen Pippingin pakkikunnista; havainto on loistava, mutta sellaista sanaa ei ollut olemassa eikä ole vieläkään.

Sitä vastoin meillä on kuppikunta, aika lähellä esimerkiksi Proustin cotérie –käsitettä.

Näitä kuppikuntia (joista käytettään jotain hienompaa nimitystä tai haukkumasanaa klikki – alkujaan ”kätten taputtajat”) liikkeenjohdon oppaat joko vihaavat tai kehottavat rakentamaan.

Itse olisin siinä mielessä vanhan liiton miehiä, että en vakavissani usko yksilön olemassaoloon. Siksi keskustelu on joskus väkinäistä, kun toiset eivät usko jumalaan ja minä en usko ihmiseen.

Lévi-Strauss opetti, että ihmisten maailmassa pienin yksikkö on kolme, nainen, sen lapsi ja sen mies. Mies ei tarkoita aviomiestä eikä siittäjää, vaan voi se olla velikin – vaivalloisesti tavoitettavan elannon hankkija ja jonkinmoinen suoja tai vahti ainakin raskausaikana.

Tästä näemme, että edes antropologian mukaan Los Angeles ei kuulu maailmaan. Siellä ennen pitkää perusyksikkö on äiti, lapsi ja ei muuta, paitsi joku vieraileva taiteilija joskus.

Tuo urbaani rakenne, joka ei ole meilläkään millään muotoa tuntematon, on kirjaimellisesti luonnoton.

Olen jopa tenttinyt vuoden 1865 kunnallislain, vaikken jaksanutkaan eilen varmistaa sen vuosilukua. Opiskelijoiden kielenkäytössä MKunnA ja KKunnA sisälsivät vielä 1960-luvulla kumminkin vero-oikeuteen liittyviä säännöksiä, joita joku ilkeä professori saattoi kysyä tentissä.

Kunnallislaki 1917 oli valtavien poliittisten riitojen ja mullistusten lapsi ja samanniminen säännös 1948 taas toisella tavalla kaiken muuttaneitten tapahtumien tulos.

Maalaiskuntien ja kaupunkien itsehallinnosta on kiitettävästi kirjoja, puhumattakaan kunnallislaista. Yksi kohtalaisen tunnettu alan tuntija oli 1920-luvulla asiasta julkaissut K.J. Ståhlberg.

En minä sitä ihmettele, että kuntien on käymässä huonosti. Kaikkia muita yhteenliittymän muotoja on kehitetty joustavasti kulloistenkin tarpeiden mukaan. Esimerkiksi osuuskunnat tulivat ja valitettavasti menivät, ja nyt ne tulevat taas.

Porukkamme on miettinyt monta vuotta, mikä on vertaisryhmä ja millaisia mahdollisuuksia ja vaaroja siihen sisältyy. Moni on huolissaan säätiöistä, jollaiset siis alkavat hallinnoida yliopistoja. Säätiö (Stiftung) oli alun perin saksalaisten oivallus jatkaa kirkollista perinnettä maallisella puolella, kun virheellisesti uskonnollisilta porukoilta, etenkin luostareilta, varastetut varat oli parkkeerattava sopivasti.

Suomeen ei ole kehittynyt anglosaksisen oikeuden trust –järjestelmää, ja se on sääli. Yksityisoikeudessa ”trust” on käännettävissä esimerkiksi ”säädeomaisuus” tai ”erillisvarallisuus”. Fyrkkaa pannaan kiven alle määräehdoin käytettäväksi.

Ehdotankin täten, että Suomen kunnat ja kaupungit muutetaan säätiöiksi. Hallinto kevenisi reippaasti, vaikka päättäjät valittaisiin edelleen vaaleilla. Mutta näin päästäisiin eroon maantieteen kahleista eli voitaisiin perustaa erikseen ”maalaiskunta” hallinnoimaan sairaaloita, ja suuri määrä ”kuntia” hallinnoimaan oppivelvollisuuskouluja.

Suomi on muuttunut.

Maa- ja metsätalouden prosenttiosuus väestöstä on muuttunut 1820 ja kymmenvuotiskausin vuodesta 1840 näin:

83,45 % 82,36 % 81,71 % 80,46 % 78,26 % 74,96 % 64,59 % 68,01 % 67,00 % 66,25 % 60,99 % 54,09 % 41,54 % 31,67 % 17,59 % 12,17 % 1 1,86 % 9,46 % 5,07 % 4,37 %

Viimeinen luku on vuosi 2003 ja viimeistä edellinen 2000.

Teollisuudessa toimivien osuus on pudonnut vuoden 1970 huipusta eli 30 prosentista alle kahteenkymmeneen.

Nämä luvut ovat peräisin Suomen tilastollisesta vuosikirjasta ja lähteenä korvaamattomasta niteestä Suomen taloushistoria 3, Historiallinen tilasto, Tammi 1983.

Luulen ettei kirjaa saa mistään vaikka itkisi. Tekstiosat ovat ihan kohtalaisia, mutta olen edelleen sitä mieltä, että nämä samoin kuin Pihkalan pienet kirjat jättävät Suomen historian auki. Poliittinen historia ja sotahistoria ja ties mikä on katettu kunniallisesti, mutta elinkeinojen ja elinkeinoelämän suhteuttaminen Suomen elämään on tekemättä.

Mutta jotta voisi kirjoittaa firmoista ja pankeista ja vakuutusyhtiöistä ja osuustoiminnasta, pitäisi ymmärtää kuntien ja kuppikuntien historia.

Tämän ymmärtämisen alalla ei ole tungosta.

22 kommenttia:

  1. Kirjaa saa mainiosti yliopistokaupunkien kirjastoista. Miksi kukaan edes haluaisi sellaista itselleen ostaa? Olisi tietysti aika komeeta, jos Suomen kaltainen vähenevä kansa vielä saisi ikuistettua tärkeimmät dokumenttinsa nettiin.

    VastaaPoista
  2. Kuten yleensäkään länsimaista kulttuuria, ei suomalaisuuttakaan voi ymmärtää ilman kristinuskoa, ilman ottamista pyhien yhteyteen, ilman nimenanto-oikeutta.

    Nimeen voitiin lisätä kuppikuntaa osoittava etumerkintä "von" tai "de la" palkintona palveluksista esivallalle. Mutta voitiinko vastaavasti "degeneroida"?

    Muuan sivistynyt hollantilainen on minulle kertonut, että nimenomaan voitiin. Siksi meillä on Kurreja, Hyypiöitä, Pölhöjä ja Rönkköjä, sekä Hollannissa esim. Verstappen (Puutappi), taannoinen Formula-kuski.

    VastaaPoista
  3. Säätiöt ovat kivoi. Ei tarvitse joka kuitista jollekin tilintarkastajalle mitään selitellä. Että menoksi vaan.

    Yliopistojen kannattaisi palkata konsultti jonka tehtäviin kuuluisi markkinointi, että lähetellä kirjeitä yksinäisille ja lapsettomille mummoille ja pyytää säätiölahjoitusta. Varmasti syntyisi tulosta.

    Katselkaas paljonko kaupungin päättäjiä, ylempiä virkamiehiä on eri säätiöissä eri tehtäviin sijoitettuna =)
    Hahhaaa hah hahha ja hahhaaaa.

    Miten olisi jonkinlainen "verovapaus" kriisikuntien asukkaille ja yrityksille?
    Tosin monikaan ei nyt juuri halua maalle muuttaa ja jopa peruu muuttoaan tietoliikenneyhteyksien ongelmallisuudesta johtuen. On tässäkin hölmöläisten toimintaa.
    Hallitus vain puhuu tietotekniikkayhteiskunta-jargonia suunnitelmistaan ja kansa uskoo.

    "Suomen taloushistoria 3, Historiallinen tilasto, Tammi 1983#

    Mielenkiintoista että niin moni, varsinkin taloushistoria-, teoksista antaa hyvin erilaisia "tilastoja" eri tilastoista. Mihin olisi viime kädessä uskottava?

    En usko kirjoihin enkä ihmiseen, enkä aina itseenikään. Vain raha parantaa tämän ongelman.

    VastaaPoista
  4. Tästä näemme, että edes antropologian mukaan Los Angeles ei kuulu maailmaan. Siellä ennen pitkää perusyksikkö on äiti, lapsi ja ei muuta, paitsi joku vieraileva taiteilija joskus.

    Väärin. Kyllä YH-äideillä on mies: Isoveli eli valtio maksaa laskut.

    VastaaPoista
  5. Miten olis Lontoon malli, jossa
    London Corporationia hallitsee
    yritysten ja asukkaiden valitseman
    valtuuston lisäksi ammattikuntien
    (livery companies)oltermannien muodostama ylempi neuvosto, joka valitsee pormestarin.

    VastaaPoista
  6. ”En minä sitä ihmettele, että kuntien on käymässä huonosti. Kaikkia muita yhteenliittymän muotoja on kehitetty joustavasti kulloistenkin tarpeiden mukaan.”

    Kuntien tehtävien säätiöittäminen ei tunnu hassummalta.

    Itsekseni astuskellessani kunnan raitilla olen pähkäillyt, että kunnan koon eli rajat on aikoinaan määrännyt päivämatkan pituus. Päiväseltään piti ehtiä hoitamaan asiat viranomaisissa tai pappilassa ja kotimatkan vauhdittamiseksi siinä sivussa ehti krouvissa siemaista pari kannua. Tältä pohjalta autoistuneessa Suomessa tarvittaisiin pari kolme kuntaa, jos mäyräkoiran pistäisi marketista takapoksiin krouvin vierailun sijasta.

    Aiheesta poikkeava tilastoharha on myös askarruttanut. Alle 6 miljoonaa veronmaksajaa ylläpitää 200 kansanedustajaa (+ muut). Kuinka monta kansanedustajaa (vast.) on esimerkiksi USA:ssa asukasta kohti. Nyt kun päätöksistä suuri osa tehdään rajojemme ulkopuolella eikö olisi korkea aika supistaa hallintoa täällä esimerkiksi pudottamalla kansaedustajien lukumäärä 100:an. Saataisiin aikaan tehokkuutta ja kilpailua ke-paikoista, näin tehdään liikemaailmassa.

    VastaaPoista
  7. Selkosten Proustilla on termi "kattilakunta", joka tarkoittaa samaa kuin verotermi "ruokakunta".

    Tuossa maa- ja metsätaloudessahan on 30-vuotinen jakso 1970-2000, jolloin laskukäyrä oikeni. Mikähän viivytystaistelu ennen EU:ta se oli?

    Ruotsiin lähtönikin näkyy tilastossa, taitaapa näkyä 1800-luvun nälkävuodetkin, mutta isoisäni Amerikkaan lähtöä ei juuri huomaa.

    VastaaPoista
  8. Miksi naiset kulkevat solmiossa ja miesten puvussa? He viestittävät, että täältä pesee. Monet ottavat askeleen taaksepäin näitä henkareita kohdatessaan, mutta toiset innostuvat: tästä se lähtee, tasa-arvo.
    Ihmisiä on liikaa ja niitä syntyy kaiken aikaa liikaa. Ehkä luonto yrittää puuttua asiaan tekemällä tilaa naisille, jotka toimivat kuin itsepölyttäjä-kasvit (luonnontieteilijät,mikä olisi oikea termi?). Pärjäävät omillaan, eivät tarvitse muita muuhun kuin tikapuihinsa askelmiksi. Lavastuksia on ilmeisesti monenlaisia, mutta näytelmä sama. Ja näytelmän sanoma sama: "yksin oot sinä ihminen..." (vai miten se menikään, Tapsa P?)

    VastaaPoista
  9. Olen alkanut nostaa muorimaista kapinaa parisuhteen puolesta, vaikka tiedän kerjääväni verta nenästäni. Vauhtia antoivat eiliset Häjyn pohdinnat sodan feminismi-siemennyksestä ja JK:n kiteytykset perheen urbaanista rakennemuutoksesta Los Angelesin tapaan.
    Kriisiin mennään liian usein ajopuina. Siksi mainostan parisuhdetta, joka on ihanteellinen tapa huolehtia jälkeläisistä, monenlainen turvatakuu kohtalon käydessä ja hemmetin mukavaa yhteiseloa sekä kyökissä että kammarissa. Kuka on sanonut, että sen pitäisi olla helppoa? Parisuhde on enemmän tehtävä kuin valinta, jonka osuvuus on alituisessa puntaroinnissa. ”Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne”, on hyvä ohje aviotatamin kilpailunhaluisille. Kumpikin voittaa.
    Katselin sekavin miettein tämän aamun HS:n uutiskuvaa leipäjonossa parveilevista äideistä lapsineen. Nälkä ei näy.
    Miten tämä polku sitten liittyy sotateemaan? Siten että jokainen sota on surkkia asia, ja kaikkein surkkeimpia ovat sisällissodat, joissa pilkka on tuttu. Näidenkin sotien kaatuneista ja vammautuneista saisi ehkä mielenkiintoisia sukupuoli-, ammatti- ja ikäjakaumatutkimuksia

    VastaaPoista
  10. Joku keksi mainita Ståhlbergin. Kunnallislaki/kuntalaki on nimenä useaan painokseen ehtineellä kirjalla, jolla se on myös aiheena. Asian merkitystä kuvaa, että sen eri painoksissa on ollut kirjoittajana nähdäkseni aina KHO:n presidentti, istuva ja/tai tuleva, esimerkiksi Suviranta ja Hallberg.

    Joku toinen kyseenalaisti kirjastoista saatavilla olevan kirjan ostohalut. Muuten, olen samaa mieltä: kaksi vuotta sitten päätin olla ostamatta enää yhtään tuollaista kirjaa. Syynä kotikirjaston kustannukset euroissa (ei ne kirjat niinkään vaan se säilytystila vaihtoehtoiskustannuksina) sekä hiessä ja kyynelissä (muutot, siivous, järjestely). Jos yllytetään, keksin varmaan ekologisiakin syitä.

    On kummallinen ajatus tehdä kunnista säätiöitä, koska ei niihin vaaleja mitenkään voi yhdistää kuin perustamis- ja ehkä permutaatiovaiheissa. Vielä hurjempi heitto oli epäily säätiövalvonnan löysyydestä, se ei voi perustua kuin tietämättömyyteen. Toki on outoa, että hallitus muiden sopivampien elinten puutteessa valitsee säätiön tilintarkastajat (aina ammattilaiset). Mutta valvovaa viranomaista (PRH) eivät valitse.

    Kemppisen visioima sairaalakunta meillä kaiketi jo on olemassa kuntainliitoissa. Mutta voisiko ajatella, että kunta perusyksikkönä kadotettaisiin, jolloin kuntia voisi olla fraktaalisessa mittakaavassa asiassa kuin asiassa? Kaunista kaaosteoriaa.

    VastaaPoista
  11. Nyt kun päätöksistä suuri osa tehdään rajojemme ulkopuolella eikö olisi korkea aika supistaa hallintoa täällä esimerkiksi pudottamalla kansaedustajien lukumäärä 100:an. Saataisiin aikaan tehokkuutta ja kilpailua ke-paikoista, näin tehdään liikemaailmassa.

    Täytyy muistaa että politiikassa on kaksi tapaa kilpailla: On julkisuus/suositummuus ja ns. asiasisältö. Edellisessä on kapea, korkea huippu ja jälkimmäisessä toivottavasti sitten leveämpi ja matalampi. Siis äänimäärillä mitattuna.
    Sekoittumista on väkisinkin, mutta itse en soisi pärstäkertoimen perusteella valittavien lukumäärän enää kasvavan suhteellisestikaan, minkä uskoisin tapahtuvan, jos lukumäärää vain suoraan vähennetään. On usko Karpeloita (tai mikä hänen nimensä tällä viikolla olikaan) ja vastaavia "huippu"poliitikoita oikeasti tarvittavan.
    Pikemminkin olisi syytä asettaa vaikkapa jotain tasoitusjärjestelmää vaalirahoitukseen, jolloin asiapohjalta lähtevät saisivat myös äänensä kuuluville.
    Tämä ei tietenkään sulje pois lukumäärän vähentämistä, mutta en usko tuollaisen äänikynnyksen tosiasiallisen nostamisen olevan hyväksi. Moni muu rukkaus, kuten ääntenlaskutavan muutos, voisi olla parempi.

    VastaaPoista
  12. Huomasin jotain hassua: Esikatselutilassa oleva "julkaise kommentti"-linkki johtaa takaisin muokkaustilaan eikä laitakaan viestiä eteenpäin.

    VastaaPoista
  13. Juuri niin se menee, Pirkko, kaiken keskellä yksin.

    "Miksi naiset kulkevat solmiossa ja miesten puvussa? He viestittävät, että täältä pesee."

    Tämä visiohan on kuin nykynäytelmästä - ja niin on tuo loppulausekin: näen sieluni silmin avantgardistisen ohjaajaneron päässä leimahtavan: se on siinä - pesukoneet estraadille, perkele, ja hakkaa päälle!

    VastaaPoista
  14. Minusta ei ole järin viisasta pohtia, mikä yhteiskunnan perusyksikkö on "luonnollinen". Luonnossa on monensorttista mallia huolehtia jälkeläisistä: naaras yksin, naaraat yhdessä, naaras ja koiras yhdessä. Taitaapa olla niitäkin lajeja, joilla koiras on päävastuussa poikasista.

    Että jossakin olisi "luonto", jonka myötä perheet tai yhteiskunta kannattaisi rakentaa, on minusta aika vaarallinen. Se on niin lähellä sitä uskoa, että on myös oikeita ja vääriä tapoja.

    Uskallan esittää epäilyni, että herra Lévi-Strauss on jo hiukkasen homehtumaan päin.

    VastaaPoista
  15. Ad Mummo: Arvelusi Lév-Straussin homehtumisesta vaikuttaa hyvin todelta, koska hän on syntynyt 1908 eikä ole tiettävästi kuollut.

    "Luonnonmukainen" menettelee predikatiivina, mutta subjektina se hirvittää. "Luonnon valinta" - ei se luonto mitään valitse.

    "Luonnonmukainen" eli luomu voisi olla suunnilleen sitä mitä ajattelin.

    Kädellisten, etenkin bonobonojen ryhmäkäyttäytymisestä on saatu uutta tietoja. Varsinaisia pirulaisia.

    Simpanssit osaavat käydä reviirisotia ja syövät vastapuolen vartiomiehet. Kyllä - "kannibalismi" eli lajitovereiden syöminen on osoitettu jopa videokuvin.

    VastaaPoista
  16. Lukekaa, poijat, uusimmasta Kanavasta Marketta Mattilan juttu "Minkäs mies voi biologialleen". Kylloli hauska.

    VastaaPoista
  17. Hollantilaisten sukunimistä on toinenkin selitys liikkeellä. Napoleonin urheat standardisoimisdirektiivit johtivat paitsi Kölnin talojen pakolliseen numerointiin, josta periytyi maailman tuntema numerosarja 4711, myös siihen että kaikkien alankomaalaisten tuli ottaa itselleen sukunimi veronkantajien työn helpottamiseksi.

    Jotkin kansalaistottelemattomat hyväkkäät protestoivat ottamalla sukunimekseen "jäniksenpapanat" ja muuta vastaavaa. Kun Napo oli potkittu Elballe, Hollannin hallitus päätyi sille kannalle, että pakollinen sukunimi oli hyvä keksintö. Kesti vielä jonkin aikaa, ennen kuin nimen sai myös vaihtaa, mutta silloin siihen oli totuttu ja tajuttu, että se on kuitenkin vain nimi.

    VastaaPoista
  18. Jos nyt lasten kasvatuksesta jotakin.

    Oman kokemukseni mukaan lapsille näyttää olevan hyväksi, jos he ennen murrosikää eivät juurikaan ole tekemisissä äitiensä kanssa, tai isät vastaisivat yksin kasvatuksesta edes siihen siihen asti että lapset osaavat lukea ja kirjoittaa ainakin kolmella kielellä.

    VastaaPoista
  19. Ad Jari Lehtinen:

    Olen käynytkin Hohestrasse 4711:ssä Kölnissä. Se on edelleen kölninvesibisneksen (Eau de Cologne) tyyssija.

    Suomessa tuo sukunimiasia menee vähän toisin. Meillä on periaatteessa kirkonkirjat (kastekirja, kuolleiden kirja) 1600-luvulta. Tietyissä tilanteissa ihmisille pisteltiin sitten sukunimiä, ja ainakin 1700-luvulla humalaiset papinplantut huvittelivat antamalla sellaisia sukunimiä kuin Veripäää tai Mustakulli.

    Ne ovat sitten vähä vähältä hävinneet ja neutraalien sukunimien suuri määrä on perua 1919 nimilaista - vasta silloin oli ihan pakko ottaa sukunimi, ja hyvin moni päätyi Lahtisiin tai Järvisiin tai täysin suomenkielisenäkin Limpereihin, Lumpereihin tai Sampereihin.

    VastaaPoista
  20. Lissu,
    en ole poika, mutta koska puoli tuntia sitten satuin lukemaan mainostamasi Mattilan jutun Kanavasta, kerron olevani eri mieltä kanssasi. Minusta kirjoitus ei ollut hauska vaan vihainen ja sotaisa. Että jostakin kehitetään vihollinen (uudelleen herännyt biologinen determinismi) ja ryhdytään sitä ponnekkaasti nyrkkeilemään, ei ole kulttuurianalyysia. Eikä vihollinen muutu yhtään todellisemmaksi, vaikka ehkä moni alkaakin siihen uskoa.

    VastaaPoista
  21. Jäänpä odottamaan miehisiä kommentteja Marketta Mattilan selkeästä sormenjäljestä: kärjekäs, hyvin argumentoitu ja tarpeellinen!

    VastaaPoista
  22. Mattilan kanavoinnista on siis nyt esitetty vastakkaiset kommentit. Täytyypä lukea se illalla ja katsoa kumman ämmän kannalle asetun - va ehkä ällän.

    Lasten kasvatuksessa minun on pakko kallistua Petjan hienovaraisen tulkinnan kannalle.

    VastaaPoista