Sivun näyttöjä yhteensä

9. joulukuuta 2007

Matalammat vanhemmat

Olen ehdottanut puolivirallisesti, että ryhdyttäisiin jakamaan arvonimeä ylioppilas h.c. eli kunniaylioppilas.

Ehkä hum. kand. h.c. olisi myös näpsä.

Tuttavapiirissä on joku, joka ei ole ylioppilas ja on onnistunut kehittämään siitä vamman sielulleen. On myös eräitä filosofian ylioppilaita, jotka vielä 50-vuotiainen kirskuttelevat hampaitaan puihin menneistä opinnoista.

Elämäkertateoksissa on tapana kirjata, että sen ja sen merkkihenkilön opintokirjaan ei sitten kertynyt suorituksia ensinkään.

Sydämetöntä sanoa, mutta tällainen tuntuu niin huvittavalta, että sitä on aluksi vaikea uskoa. Kun tuntee riittävän monta kusipäistä professoria ja vaivoin lukutaitoista tohtoria, oppiarvoja ei oikein osaa kumartaa.

Tieteellisestä keskustelusta sain taas näytteitä, kun Ylikangas alusti ja toiset väittivät vastaan joitakin päiviä sitten Tieteiden talolla.

Isänmaalliset ihmiset alkavat käyttäytyä uhkaavasti. Kuulin itsekin uskovani Lappeenrannan Huhtiniemen teloituksiin, ja se oli uutinen, mutta kaiketi totta, koska jossain sanomalehdessä oli sanottu niin. Luulin kirjoittaneeni luurankojen löytymisen jälkeen, että asia on tutkittava.

Ylikangas puolestaan havaittiin häpeäksi Suomen tieteelle ja hänen väitettiin olevan sillä kannalla, että Suomi pelastui kesällä 1944 "murhilla ja teloituksilla". Sanoja oli muuan upseeri. Raisu tulkinta. En ole ennen kuullut vaikka olen kirjan lukenut.

Eräänä aamuna haastateltiin doktorandia, joka on julkaissut tai julkaisemassa Laura Kolben kanssa kirjan syntyperän kestovaikutuksesta. Se on mielenkiintoinen aihe ja se on ollut aika tavalla tabu. Argumentti oli yksinkertainen: jos on esimerkiksi siivoojan avioton lapsi, moni asia menee elämässä toisin kuin niillä, jotka ovat oppineet syömään etanoita kuoresta jo kolmivuotiaina.

Olen kiintynyt suuresti näihin henkilöhakemistoihin ja puuhannut paljon Kuka kukin oli -teoksen parissa samoin kuin Aikalaiskirjojen ja Kansallisen elämäkerraston.

Vaikka ne ovat toimitettuja teoksia, joku voisi laskea sieltä vanhempien ammatteja ja ottaa vaikka rinnalle erilaisia matrikkeleita.

Lyhyt kertaus osoittaa, että politiikan huipulle ei meillä edellytetä ihmeellistä sukutaustaa. Mannerheim oli poikkeus. Presidenteissä meillä on köyhtyneen kappalaiasen poika, maanviljelysneuvoksen poika, köyhtyneen ja hukkuneen merikapteeni aatelinen poika, peräkkäin kaksi varakkaan maanvijelijän poikaa, varhain isänsä menettänyt köyhä poika, metsätyönjohtajan poika, puusepän ja sosiaaliteknikon pojat ja sitten tämä Tarja.

Pääministerien lista ei ole kovin erilainen.

Yliopistoissa on nämä tunnetut suvut, joita on kuvailtu kiitettävästi - Castrénit, Palménit, Suolahdet jne. Liikkeenjohdossa sosiaalisen aseman periytyminen tuntuisi olevan tavallisempaa. Aina tulee vastaan joku von Fieandt tai Paloheimo (Brander) tai Virkkunen (Snellman) tai vastaava.

Tuloksena on tietysti kellokäyrä - arvokkaisiin hakuteoksiin päässeet merkittävät henkilöt ovat sangen tavallisten ihmisten lapsia, ja kaiken kaikkiaan Suomi tuntuu jotenkin tasa-arvoiselta, kun meillä on tätä vanhaa yläluokkaa onneksi niin kovin vähän.

Mutta entä itse teesi?

Kun en tiedä, arvaan. Kun ei voi ottaa, täytyy lainata. Asiassa on ehkä tapahtunut muutos.

Aikoinaan merkittäviin asemiin kohonneita rahvaanlapsia tervehdittiin riemuhuudoin. Lasten isoisä oli ehkä heitä - rautatieläisen poika kirurgina ja professorina. Mielestäni sellaisia oli paljon. Haluaisin puhua suomalaisuuden toisesta aallosta. Sitä minulle symboloi esimerkiksi Gustaf Komppa, kemisti, professori ja kansleri, vosikan poika Viipurista.

Vanhempi Lindelöf oli kappalaisen poika Karvialta ja kuollessaan maamarsalkka ja kansainvälisesti oikeasti arvostettu matemaatikko.

Olen itse siis oikeastaan kauppias- ja pikkuvirkamiessukua kirkonkylästä. Luulen että isäni on arvostettu lakimies ja joka tapauksessa laajasti verkottunut. Kun istuimme samassa toimistossa, siellä ramppasi erilaista kenraalia ja evestiä harva se päivä. Mutta näkökulmani voi olla vähän maalainen, koska olen kuitenkin käynyt oppikoulun isän sota-aikaisissa kalsareissa (S.A. Int) ja muistan hyvin ensimmäisen ravintolassa syömäni pihvin (oskarinleike, Vaasan Central). Lapseni tosin ovat "sivistyneistöä", kuten he ovat minulle maininneetkin.

Kotitaustan kriteerit, taksi ja hotelli, olivat vielä opiskeluaikoina vieraita ja varottavia.

Olen joskus sanonut Lappeenrannassa taksikuskille matkalla hotelliin, jonka nimeä en enää sano sen muututtua savuttomaksi, että pitäisi hankkia korttipakka, niin olisi kaikki, mistä mummu varoitti - pirssi, hotelli ja neljän kuninkaan kirja.

Toisin sanoen tuttavapiirin yliopiston rehtorit, jotka ovat vahtimestarin poikia, ja vuorineuvokset, jotka ovat nuoruudessaan täyttäneet toisten mustepulloja, ovat aina tuntuneet ihan tavallisilta. Usein mainittu vanha sivistys tyyppiä Heikki A. Reenpää on taas vaikuttanut iloiselta varieteenumerolta - hauska katsoa, miten toimii joku joka osaa.

Boreniukset muuten olivat pappeja jo 1600-luvulla ja kanslereita ja presidenttejä 1800-luvulla, mutta ei tämä tuntemani suvun edustaja vaikuttanut sukutaustoiltaan mitenkään erikoiselta, paitsi että hänen oli äidi puolelta J.V. Snellmanin jälkeläinen.

Päädyn hypoteesiin - matalien vanhempien vaikutus on ehkä uudelleen kiinnostavaksi tullut asia, koska sotavuodet vaikuttivat niin paljon ja sitten nämä vasemmistovuodet nostivat "työläistaustan" kerskumisen aiheeksi ja saivat todelliset herraspojat tyyppiä Björn Wahlroos olemaan hissukseen sukutaustoistaan.

Se sitten jäi tavaksi. Kuinka moni tietää, että Pena Arajärvi on senaattorisukua ja että eduskunnassa ja juristikunnassa istuu suomalaisin sukunimin useitakin henkilöitä, joilla on läheinen sukuyhteys arvostetuihin aateliskoteihin.

Olen ehkä hiukan lapsekas, mutta suvut nyt puheeksi ottaneena arvostan kovin sellaisia porukoita kuin Väisälät tai vaikkapa kauhavalaissukuiset Alasen professoriveljekset, alkujaan sukunimeltään Näykki.

Ja kun tällainen kirjoittelu on niin helppo ymmärtää väärin, niin en ole ollut huomaavinani, etä johonkin sukuun lukeutumisella olisi todellista merkitystä meidän maassamme - toisin kuin Ruotsissa. Aivan vain havaintoesimerkkinä Jörn Donner on minulle malli merkittävän suvun edustajasta - sisaruksissa, vanhemmiss ja esivanhemmissa on on täysin kiistattomin ansioin kohonnutta oppineistoa ja kauppaporvaristoa vaikka kuinka. Luulen että Jörnille ja hänen koulutoverilleen Kihlmanille (suom. Kairamo) jopa kapinointi kahdella tai neljällä kielellä oli melkein itsestään selvää.

Täytyy muuten ennen seuraavaa vastaavaa kirjoitusta laskea, kuinka monta aateliskalenteriin merkittyä henkilö on Kuka kukin on -teoksessa. Tietääkseni vain muutama.

Surullista, mutta ystäväni Vladimir O. sanoi että toveri Molotov, o.s. Skrjabin ei kuulunut aateliseen ja kuuluisaan Skrjabinin sukuun.

28 kommenttia:

  1. muut noista pojista löysin vaan kuka oli Paasikivi ?

    VastaaPoista
  2. Tavoittelijoille harvemmin onnistuu suureksi tuleminen. Eivät Väisälätkään yrittäneet. Tekivät mitä halusivat ja muut pitivät sitten suurena. Pitää tehdä sitä, mitä haluaa. Who cares tuliko suuri. Lähinnä vaivaa, jos tuli.

    VastaaPoista
  3. OK. Melkein maisteri ja gradua vaille maisteri voitaisiinkin unohtaa, muta jos ne säästetään, niin voihan niiden eteen sopivissa yhteyksissä sijoittaa h.c.:n

    VastaaPoista
  4. Sukutausta tasoittaa tietä ja avittaa avainten kanssa.

    Suomessa pakka sekoitettiin vallankaappauksen jälkeen, kun hyvistäkin yhteyksistä saattoi tulle epäilyttäviä, ei yhteyksien vuoksi, vaan siksi kun niitä oli.

    Täsä olen kirjoittanut omalla blogillani paljonkin.

    Toisaalta taas meillä ratkaisevassa tekijässä aikaisemminkin vaikuttanut jyvä luku vaikuttaa tässäkin.

    Suomi oli liian köyhä maa, että tänne olisi voitu tuoda samanlaista feodalismia kuin Viroon.

    Heikko tuotto piti yhteiskunnalliset erotkin pienenä ja joka päivä kevätpäiväntasaukseen mennesä itse kunkin varallisuus oli tasaantunut aika paljon, ihmiset pysyivätkin likellä toisiaan.

    Samoista syistä, vaikka sukutausta avasi ovia, ei maanviljelyn alhaisen tuottavuuden vuoksi ollut varaa hukata pirttiviljelyn tuottoa ja hengenviljelyn vähäisistäkin voimavaraoista oli otettava se irti mikä saatiin.

    Ja vielä pari sanaa reiteistä, jotka ovat minua kiinnostaneet vuosien verran.

    Kun tutkailen omien sukuhaarojeni menestystä vuoden 1860 jälkeen, niin sitä paremmin näyttävät menestyneen, mitä likemmäksi merta ovat asettuneet. Eikä tämä koske vain aineellista, vaan henkistä menestystä.
    Toki varallisuus on avittanut henkisten eväitten hankintaa ja mitä likempänä on merta, sitä enemmän on ollut kansainvälisiä kontakteja ja kulttuurivaihtoa. Kuitenkin kuvio on mielenkiintoinen, rannikon haaroissa alkoi olla tusinan verran tohtoreita, ennen kuin sisämaasta saatiin ensimmäinen ylioppilas.

    Tästä en ole varma, mutta minulla on sellainen tuntu, taas sukuhistoria lähinnä lähteenä, että nälkävuosien jälkeen alkoi sisämaa jäädä jälkeen, jos toisaalta rautatie myös loi uusia elinkeinokeskuksia ja sai aikaan uusia talousalueita, joka sitten taas toisaalta sai aikaan uusia taloudellisia eroja jotka taas saivat aikaan myös henkisiä eroja.

    Muutoin, jos teillä on tilaisuus tutustua eteläisen Hämeen asutuskarttoihin noin 1860 ja 1890, huomaa mielenkiintoisen ja karun liikkeen kun kokonaiset kylät katoavat tai muuttavat rautatien vuoksi.

    VastaaPoista
  5. Ad Siili:

    Paasikiven isästä kauppias August Hellstenistä viimeinen havainto oli jostain Kosken H.l. paikkeilta. Täti sitten kasvatti Kustin maitokaupan takahuoneessa Lahdessa.

    Jos kännetään toisin päin, monien presidenttien jälkikasvu pärjäili komeastikin - ei Paasikiven.

    VastaaPoista
  6. Todella terveellistä ja mieltä virkistävää luettavaa tuo Kemppisen teksti. Jos ei tuo koulumenestys ota onnistuakseen, niin ei siitä auta masentua ja vaipua toimintakyvyttömäksi. Elämässä on paljon muutakin kuin pelkkä koulumenestys.

    Se on muuten erikoista, että kun on kyse jostain mieltä kuohuttavasta jutusta, niin jotkut saavat päähänsä aivan käsittämättömiä väitteitä ilman mitään lähdettä tai muuta näyttöä puheittensa tueksi.

    Kemppinen ja tupakka. On se kyllä niin sitkeä ja kiukkuinen yhdistelmä, että meikäläinenkin on saanut siitä tuta, vaikka olen hyvinkin varovasti siitä sanaillut. Ja olen tullut jopa väärin ymmärretyksi. Ilmeisesti oma moka, kun en ole osannut sanojani paremmin asetella.

    VastaaPoista
  7. Ad Toipila:

    Tehdään rauha asiassa tupakka. Se on nyt loppuun käytetty provokaatio blogien kannalta. Mahdolliset omat henkilökohtaiset kummallisuuteni taas eivät ole niin kiinnostavia, että niitä kannattaisi esitellä.

    Se siitä. Jooko?

    VastaaPoista
  8. Politiikassa ollut ja on paljon ylioppilaita, edenneet monet ministeriksi saakka. Sopivina. Pätevinä? Ja siitä pitäen muutamien päälle lankeaakin kuuroja:
    http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2006/12/02/paivan-haiku-16

    VastaaPoista
  9. Tästä tuli mieleeni, jotta käymässäni pukuompelijakoulutuksessa 25 % luokasta oli professorintyttäriä. Luokassa oli yli neljä henkeä. Toisen proffaisä oli suuren perheen ainoa ei-ylioppilas ja väitti nuorena paimenessa ollessaan lueskelleensa mm. Platonia.

    VastaaPoista
  10. Ad Kemppinen:

    Jees, peace and respect.

    VastaaPoista
  11. Nyt ei Kemppisen logiikka aukea, taksimatkasta Patriaan tai muutenkaan. Mutta annetaan savun olla.



    Että akateeminen tutkinto olisi sertifikaatti mielen laadusta on erikoinen, ehkä kirkonkyläläisen mielenlaadun synnyttämä ajatus. Sanoisin luulo, mutta Kemppisen kohdallahan kyse ei tietysti ole tiedon puuutteesta, vaan ehkä tiedostamattomasti vinosta tulokulmasta. Älyttämät akateemikot ja tumpelot tohtorithan vain "add insult to injury" drop outille - kun mäntitkin ovat opinnot kasanneet, on keskenjättäneen defenssit vähissä. Sellaiseksi kuitenkin luontevasti sopii tieto vaikkapa siitä, ettei työkyky- ja lahjakkuusihme Eino Leino suorittanut ylipistossa kuin latinan pro exercition.



    Petja kommentoi sattuvasti suvun merkitystä. Kemppinen on aiemmin tuonut esiin sukutaustan vaikutuksen uurastuksen eetokseen - kuten Laamannin muistelmistakin olemme lukeneet, aidosti arvostetulta juristi-isältään Jukka Kemppinenkin on vääjämättä saanut mallin, jossa valtava työnteko ja sen päälle kirjalliset harrastukset iltauutisilta puoleenyöhön ovat lähtötaso, ei erikoistapaus.





    Yleistähän on törmätä kunniallisissakin piireissä esimerkiksi sellaiseen ajatukseen, että viikonloput ovat peruuttamattomasti vapaita leipätyöstä. Esimerkiksi korkeissakin viroissa tätä tapaa, joskaan ei oikeastaan oikeuslaitoksessa.



    Toinen asia on, että kotiperintönä voi saada prosessoriinsa moniajon. Kovin pitkälle ei nimittäin selviä sillä, että pyrkii puhtaaseen työpöytään ja kalenteriin, jossa pienin yksikkö per asia on varttia pidempi.

    Havahduin juuri siihen, että meillä ei ikäluokassani kohta ole lähisuvussa ketään, jolla olisi vain yksi akateeminen tutkinto. Tällä aritmeettisella kikalla voimme laskea itsemme edellistä polvea hieman edistyneemmäksi. Olemm kumminkin vähän vaisuja: kun parin polven takana on tehtaanjohtajia, rikkaiden pitäjien apteekkareita, lääkäreitä ja rovasteja, ei pääjohtajatasollekaan eteneminen ole henkisesti saati taloudellisestikaan selvä nousu. Voin siis aavistella tunnelmia varsinaisissa suursuvuissa, joissa presidenttien, akateemikkojen ja kartanonherrojen jälkeläisillä ei ihan aidosti ole tunnetta suuremmasta henkilökohtaisesta etevyydestä. Eli tietty vaatimattomuus, josta Kemppisen mainitsemassa Tuomas Enbusken vetämässä "klassresa"-keskustelussakin puhuttiin (Enbusken loistavasti vetämiä keskusteluja on muuten ladattavissa podcasteina, suosittelen!) ei välttämättä ole hyvän kasvatuksen, vaan terveen realismin tulos.

    VastaaPoista
  12. Welhotarhan voikin sitten katsoa kohonneensa suorastaan korkealle: torpparin, kansalaissotaan osallistuneen, Hennalaan joutuneen sekä pakkotyöhön tuomitun ja kansalaisluottamuksensa mennettäneen pojantyttärestä tuli kuin tulikin ylioppilas. Vieläpä Wanhasta Ressusta (no, unohdetaan, että iltakoulusta). Näin se näppärästi käy ,D Kemppinen on sitten selvittänyt kovastikin sukuja. Minäkin yritin, pitkälle ei tietoa yltänyt. Kirjaton karjaton on menneisyys! Tulevaisuudesta ei tiedä kukaan. Tohtoriksi ei ikänsä(kään) puolesta oikein ehdi. Pahus.

    VastaaPoista
  13. Isoisäni oli raitiovaununkuljettaja, nuoruudessaan merimies. Isoäiti siivooja. Minkä työn vanhempani tekivätkään kätkeäkseen tämän sukutaustan ja päästäkseen ns. piireihin. Pikkupoikana olin paljon mieluummin isovanhempieni seurassa. Sieltä sitä tarinaa riitti!

    VastaaPoista
  14. Joskus porukalla juttelimme kuinka ammoiset kolutoverimme ovat elämässään pärjänneet. Jonkinlainen onnellisuusmittari oli arvioinneissa mukana.
    Keskikoulun käyneistä ja siihen lopettaneista tuli isolta osalta yrittäjiä. Metallipajaa, putkifirmaa, kauppiasta jne. Kovia työllistäjiä.
    Yo:ksi asti ja siihen lopettaneista tuli kelpo ammattilaisia.

    Kaikkein oudointa on yliopistoporukoiden
    oravanpyörä. Muutama poistunut oman käden kautta. Oikeastaan kaikilla lopuilla perhe-elämä persiillään. Avioeroja, lapset häiriytyneitä, älyttömän pitkiä työpäiviä ja edustamista. Viinaa kuluu.

    Ammattikoulun käyneet ovat jollakin onnellisuusmittarilla laskettuna parhaiten menestyneitä. Aikaa riittää perheelle ja harrastuksille.

    Tämä pienenä otoksena pienestä porukasta.

    Itselläni on jonkinlainen kutina, että arvostetun kotitaustan omaavilla on suurempi elämän epäonnistumisprosentti kuin ihmeettömän kotitaustan omaavilla.
    Tässä arvioinnissa kannattanee ehkä seurata sisarusparvea kokonaisuudessaan, ei sitä parhaiten menestynyttä yksistään.

    VastaaPoista
  15. Kunniakandidaatti kuulostaa kyllä kivalta. Erityisesti se pienen pieni vihjaus, ettei kunniaa vielä olisi, on mukava.

    VastaaPoista
  16. Ad Dr. Blind:

    Muorien opetuksen mukaan varma tapa hävittää talo on ajaa pirssillä hotelliin ja pelata siellä korttia.

    Käsitin että myös "Klassresa" -ajatuskuviossa yksi tunnusmerki on taksilla ajeleminen.

    Syntiä! Syntiä!

    VastaaPoista
  17. Ad Omnia:

    Isäni oli sukunsa ensimmäinen ylioppilas. Hänen äitinsä oli siivooja ja isä juovuksissa.

    Olin hyvin yllätynyt, kun 1991 tekemäni laskelma osoitti, että silloin korkeimman oikeuden jäsenistä selvästi yli puolet oli ei-koulutetusta suvusta eli ensimmäisen tai toisen sukupolven yliopplaita.

    Vielä enemmän yllätyin, kun laskin, että Turun hovioikeudessa tilanne oli vallan toinen.

    Tipauttaakseni jonkin esimerkin arvostamani edellisen ikäluokan juristit Olavi Heinonen ja Aulis Aarnio ovat (muistaakseni) molemmat ensimmäisen sukupolven ylioppilaita. Mainitsen juuri heidät siksi, että molempien väitöskirjat olivat vastaansanomattoman hyviä. Samaan jengiin kuulunut Antti Kivivuori, kaamean hyvä juristi, on vuorineuvoksen poika (Raision tehtaat). Ja edelleen samaa ikäluokkaa Pirkko-Liisa Haarmann, ent. Aro, o.s. Autio on poliisin tytär; äiti tosin oli agronomi.

    VastaaPoista
  18. Herra professorilta melko tavalla unohtui se, että kukahan nuo arvonimet on ensin keksinyt ja niitä ensin käyttänyt? Ettei menisi liian vaikeaksi teen monivalintatehtävän (rasti ruutuun):

    a) akateeminen väki ( )
    b) putkiasentajat ( )

    Eräs kummallisimpia proffien keksimiä titteleitä on emeritus. Sehän tarkoittaa mm. ansioitunutta. Eläkettä ansaitsee esim. prof. emeritus Urpo Rinne. Kun ko. herra prof. pantiin vuosiksi vankilaan, toimittajat toistelivat hartaasti tätä titteliä "emeritus".

    VastaaPoista
  19. entäpä ylioppilas hummoris causa tai hum.kand humoris causa? sellaisiakin varmaan löytyy

    VastaaPoista
  20. ad jarmom
    Tiedän mistä puhut. Allekirjotan suurimman osan. Juoppona kuljeskelen minäkin, vailla päämäärää..

    VastaaPoista
  21. entäpä ylioppilas humoris causa tai hum.kand. humoris causa, sellaisiakin löytyy

    VastaaPoista
  22. Kemppinen selvensi: "Käsitin että myös "Klassresa" -ajatuskuviossa yksi tunnusmerki on taksilla ajeleminen./ Syntiä! Syntiä!"

    Nyt ymmärrän paremmin, radio-ohjelmassakin tämä taksijuttu tosiaan oli esillä. On vain minulle niin vieras ajatus, kun juuri isovanhempien kanssa tapasin taksi- ym. kuljettajien ajamana kulkea hotelleissa herkuttelemassa ja taisi ne kortitkin jossain näkyä. Mutta tässä taksienkäytössä on myös paikkakuntakohtaisia eroja, kuten yhä miesasiakkaan asemointi: kaveeraavasti apumiehen paikalla vai diskreetisti takana.

    VastaaPoista
  23. Pölönen tokaisi vuosia sitten komedia-seminaarissa, että "suurin osa meistähän on saanut kotoa lähtiessään vain 400 metrin etumatkan". Paikalla olleita miehiä tämä nauratti kovasti, sillä sutkaus oli ja on erinomainen. Suomalainen tilanne on onnekkaasti ollut kuitenkin erilainen kuin vaikkapa englantilaisessa luokkayhteiskunnassa, jota Paul Willis eritteli ansiokkaasti 70-luvun kirjassaan "Learning to Labour". Väestöpohja on Suomessa kuitenkin niin pieni, että sotien suoneniskut ovat lisänneet selvinneiden mahdollisuuksia kouluttautua "ylempään säätyyn". Taitaapa olla pitkästä aikaa sellainen vaihe meneillään, että säätykiertomme hidastunee ja on muodostumassa aito luokkayhteiskunta.

    VastaaPoista
  24. On kai ajat hiukan muuttuneet. Ennen riitti tutkinto sitten pari kun ei niin monella ollut. Useimmat väitöskirjoista saavat muuten karonkan jälkeen levätä rauhassa. Jokin muu määrää menestyksen. Tutkinnot ym. lienevät lopulta sivutuotteita puuhakkaan elämässä. Osoituksia siitä, että sai aikaan tuollaisenkin.

    VastaaPoista
  25. Hmm...nyt heräsi mielenkiinto.
    Ketäs kaikkia aatelistaustaisia nyk. eduskunnassa on?

    VastaaPoista
  26. Pakko sanoa, että Aution Pirkon äiti Bertta Hautamäki oli erityisen sympaattinen maantiedon opettajani oppikoulun alaluokilla. Eli siis, myös sympaattisuuskertoimet mukaan, kun luokkaretkelle lähdetään!

    VastaaPoista
  27. Tieteellisestä keskustelusta sain taas näytteitä, kun Ylikangas alusti ja toiset väittivät vastaan joitakin päiviä sitten Tieteiden talolla.

    K: Isänmaalliset ihmiset alkavat käyttäytyä uhkaavasti. - -
    Ylikangas puolestaan havaittiin häpeäksi Suomen tieteelle ja hänen väitettiin olevan sillä kannalla, että Suomi pelastui kesällä 1944 "murhilla ja teloituksilla". Sanoja oli muuan upseeri. Raisu tulkinta. En ole ennen kuullut vaikka olen kirjan lukenut."

    - - -

    Rehellisyys on näköjään suhteellista:)

    Ja tuosta Ylikankaan tapauksessa ei ole kysymys.

    Vaan siitä, että "arvostetun kirjoissa" menestyksekkäästi poliittisilla aalloilla kirjallisilla töillään ja mediassa surffannut Ylikangas olettamuuksiinsa perustuen lanseeraa tiedotusvälineissä ja kirjassaan huuhaata: ainakin 200-250 on teloitettu.

    Ja tälläistäkö ei saisi arvostella!

    "Isänmaalliset vaarallisia". Sano nyt kiihkoilijoita, kun uskaltavat pohojalaista "todenpuhujaa" vähän kyseenalaistaa.

    VastaaPoista
  28. Matalammat vanhemmat...tosta tuli mieleen isoisäni tarina: veijari syntyi yhden Paloheimon (Branderin) aviottomana lapsena ja hänet sittemmin kapaloikäisenä adoptoitiin kunnon miehen toimesta oikeaan perheeseen. 1900-luvun alussa hän kuitenkin vaihtoi sukunimensä biologisen isänsä mukaiseksi (kun Brandereista muutenkin Paloheimoja tuli) ja aloitti bisneksen teon tämän rahallisella tuella. Yksi hauska lisä sukustooriin on se, että kuin biologisen isän, ukko Paloheimon ja hänen aviottoman poikansa niin myös pojan ja hänen omien poikiensa profiilikuvat ovat aivan yksi yhteen - eli mahtisuvun piirteet eivät kauas puusta pudonneet. Ne bisnestaidot sitten kylläkin....
    K.Paloheimo

    VastaaPoista