Sivun näyttöjä yhteensä

14. joulukuuta 2007

Jatkuva fasismi

Tänään voi jo kirjoittaa siitä, miksi eräät uutisiin ja uutisaiheisiin nousseet ilmiöt ovat oikeastaan fasismia.

Joukkomurha voi näyttäytyä fasismiksi, kun teko suunnataan yleisölle. Kysymys ei siis ole Internetistä, vaan kaikista tavoista saavuttaa yleisö.

Fasismi rappeutui laimeaksi haukkumasanaksi kommunismin kuoltua.

En jaksa olla niin optimistinen, että uskoisin tuon poliittisen suuntauksen kadonneen tai edes väistyneen. Reaalisosialismi oli oleellisesti fasistinen ilmiö eli puheista huolimatta Stalinin ja Hitlerin ja Mussolinin ja Maon järjestelmillä ei ollut niin suurta eroa.

Tämä arkinen ja loistoton poliittinen järjestelmä, jossa meillä on onni elää, ei ole tällä hetkellä fasistinen.

Tukeudun selittääkseni sanaa "fasismi" Umberto Ecoon, joka kirjoitti yli kymmenen vuotta sitten tästä asiasta. Hänellä on omia kokemuksia lapsuudesta Mussolinin maassa ja lisäksi kielen tajua ja lukeneisuutta.

Eco heittää erikoisen ajatuksen: ikuisen fasismin tunnusmerkit ovat ristiriidassa keskenään ja usein itsensä kanssa. Ajatuksellinen ristiriitaisuus on yksi f:n tunnus. Yrityksistä huolimata niistä ei saa syntymään ajatusrakennelmaa, joka olisi edes kohtalaisen rationaalinen.

Jotenkin tällaiselta voisi näyttää Econ vinkkeihin perustuva musta lista.

Ajatus - tai sanotaan pikemmin ajatuskoe - on että minkä tahansa tällaisen merkin vastaan tullessa on aihetta huolestua.

o F palvoo perinteitä. Todellinen perinne on jossain historian takana ja tiedemiesten tietymättömissä - salaisissa kirjoituksissa, Stonehengen kivissä, Graalin maljassa, Siionin pyhien pöytäkirjassa, kadonneissa kuparitauluissa.

o F hylkää modernin. Todellinen vihollinen on Valistus (1700-luvun järkeen tukeutuva filosofia), sillä se johti kapitalistien ja muiden juutalaisten valtaan. Totta on mantu ja veri tai vallankumouksellinen tietoisuus. Tietoisuus ei ole sama asia kuin tieto. Mitä tietoisuus on, siitä vaietaan.

o F palvoo suoraa toimintaa, etenkin ajattelun sijasta.

o F kammoksuu analyyttistä kriittisyyttä, koska sellainen johtaa jaotteluun ja erotteluun ja sellainen johtaa mm. tiedemiesten parissa ilmenevään erimielisyyteen. Erimielisyys on maanpetosta, ja vallitsevan tulkinnan tutkiminen on jo erimielisyyden siemen.

o F vetoaa erilaisuuden kammoon ja ulkopuolisten pelkoon. Kammottavinta erilaisuutta on erilainen ihonväri tai vääränlainen äidinkieli tai omituisten tavat.

o F rakentaa pettyneille toiveille. Kaaderin muodostaa alempi keskiluokka, joka pelkää olojensa huonotuvan vieläkin. Todella köyhät ja sorretut eivät jaksa kirota.

o F lahjoittaa tunteen, että ihminen kuuluu johonkin. Johonkin kuuluminen toteutuu helpoimmin kansaan kuulumisella, mutta lisäksi tarvitaan yhdistävä ulkoinen ja sisäinen vihollinen.

o F uskottelee, että viholliset elävät äveriäästi. He ovat toisaalta niin vahvoja, että heidän kimppuunsa on käytävä heti, mutta toisaalta niin veltostuneita ja heikkoja, että heidän tappionsa on varma.

o F opettaa, että elämä on taistelua ja taistelu on jatkuvaa, koska päämääränä on lopullinen ratkaisu, jonka jälkeen jatkuva taistelu jotenkin päättyy...


o F opettaa elitismiä. Jokainen kannattaja voi olla sankari ja siten halveksia sellaisia, jotka eivät ole sankareita. F vapaanmatkustaa mielellään vanhemman eliitin, kuten sotilaiden tai kulttihahmojen kyydissä.

o F-sankari voi olla kuka tahansa, joka on käynyt kovan koulun, ja sankarin ylin päämärä on uhrikuolema eli uhrautuminen monien puolesta. Eläköön kuolema! (Viva la Muerte).

o F sallii sotaisan sankarillisen purkautua seksuaalisuutena ja on siksi hyökkäävä, usein macho. Seksuaalista toisenlaisuutta ei suvaita.

o F opettaa ihmisille, että ihmisiä ei ole. On vain kansa, väkijoukko. Kansan tahto löytyy muualta kuin kansanedustuslaitoksesta tai torailevista puolueista.

o F tekee parhaansa muuttaakseen sanojen merkityksen. Esimerkiksi "kulttuuri" muutetaan merkitsemään mitä tahansa. Sanojen merkityksen muuttuessa kielioppi oiotaan siten, että asiat voidaan esittää pelkillä päälauseilla.

28 kommenttia:

  1. Kyseessä on ration hylkääminen liian monimutkaisena ja paluu tunteen alueelle: keskiaika revisited. Muistan Huizingan Keskiajan syksyn kuvauksen ajan tunnevaltaisuudesta; siinä on jotakin vetoavaa. Meille on jostakin ihviintynyt käsitys ettei tieteellinen ihminen tunne. Se lienee väärä mutta kuvaa ennakkoluuloa: tiede on viileätä erittelyä.

    Eräs ajatus miettiä fasismin vetovoimaa joihinkin ihmisiin olisi joukkoon kuulumisen tunne ja tunteen päästäminen hallitsemaan siellä -- eräänlainen lahkolaisseurojen meininki.

    Ja sellaisessa on parempi ja toimivampaa, kun taustalla oleva eetos ja kirjoitukset ovat sen verran epämääräisiä että ne sallivat kaikenlaisen samaistumisen.

    "Kolmannen Valtakunnan vieraasta" voin lukea jotakin tästä yleisestä mielialasta: tiede kansaa palvelemaan kontra Nürnbergin jättiläisnäytännön huumaavuus.

    Ja koko ajan Saksassa katolinen kirkko yhtäläisine tunneriitteineen oli natsismin kontrapunkti.

    Luen siis kuvan niin, että kyseessä oli paluu menneisyyteen ja sen hämärän hyväksyminen; luopuminen modernista yksilöydestä ja halu antaa voimakkaamman päättää -- sekä ihmisessä olevan ihmeen ja uljaan peljästyksen tarpeen tyydyttäminen.

    Ja jotta ristiriita jonka Kemppinen huomaa, löytyisi, on jossakin kulmassa edelleen voimassa usko edistykseen ja (meidän) tieteeseen. Kunhan se pysyy kurissa.

    VastaaPoista
  2. "Ajatus - tai sanotaan pikemmin ajatuskoe - on että minkä tahansa tällaisen merkin vastaan tullessa on aihetta huolestua."


    Näitä fasismin tuntomerkkejä lukiessani huomasin, että melkein jokainen niistä tulee vastaan kun kuljetaan kohti konservatiivista kristillistä uskonkäsitystä. Semmoista, jota kuvaa ylihengellisyys, jalat irti maasta -asenne ja jossa aina odotetaan tulevaa suurta herätystä. Siis jonkinlaista tyytymättömyyttä tähän hetkeen, kylmään todellisuuteen ja arkeen.

    Toisaalta taas saarnoissa puhutaan itsestä niin kuin kaikki olisi jo oivallettu ("aikaisemmin tein siinä ja siinä väärin/en ymmärtänyt sitä ja sitä, mutta nyt..."). Omaan tietämykseen luotetaan pelottavan paljon. Omaa epätäydellisyyttä ei tunnisteta tai tunnusteta. Ehkä tämä ilmiö menee lahkoissa sitten niinkin pitkälle, ettei tunnusteta edes aikaisempaa epätäydellisyyttä.
    En tiedä, niissä en ole käynyt..

    Ikävää huomata tällaisia yhtäläisyyksiä. Usko ja elämä kristittynä on parhaimmillaan jotain aivan muuta.

    VastaaPoista
  3. Mielen pidin eli mielipide on nykyään lyhyt, raflaava, asenteellinen, mustavalkoinen, kyyninen ja mielellään toisia sormella osoittava lause (ei siis virke). Muutenhan olen tylsä ihminen.

    Meidät on ohjattu keskittymään nostalgiseen huokailuun ja nyyhkyttelyyn ajatellen viime vuosisadan hirveyksiä ja fasismin hedelmiä, eikä niinkään tiedostamaan sen uusia hevosia kuten terrorismi, kontraterrorismija järjestelmällisen lobotomoiva, raadollistava, tännekin riemurinnoin maihinnostettu viihdekulttuuri.

    VastaaPoista
  4. Kun lainaan tätä listaa jossakin sitaattioikeudella, laitammeko sen Econ vai Kemppisen nimiin?

    VastaaPoista
  5. Kova huuto yhdistettynä lippujen heilutteluun on aina vaaran merkki.

    VastaaPoista
  6. Nyt jäämmekin odottelemaan kaikenkattavaa pahuuden määritelmää. Kun yksikin listan tuntomerkeistä ilmenee, on syytä olla varuillaan. Ja sitten tiedämmekin mikä on hyvää.

    Olisiko noin helppoa ? Taidan suhtauta epäillen K:n tähänkin listaan.

    VastaaPoista
  7. Fasistin tuntee siitä että se haukkuu sinua fasistiksi.

    VastaaPoista
  8. Moni noista F:n ominaisuuksista sopii ääripään feminismiin.

    VastaaPoista
  9. Aah, aina päädytään siihen, että fasismi on jotain mistä mä en tykkää, ei mikään objektiivisesti määritelty ideologia.

    Irvokkaimmilleen tämä meni, kun jossain (olisko ollut sosialistiliiton hengentuotetta) selitettiin, miten nykyään on olemassa sellaisia puolueita, jotka ihan oikeasti ihailevat Mussolinia ja ammentavat fasistisesta perinteestä, esimerkiksi Argentiinan peronistit. Nämä eivät kuitenkaan ole oikeita fasisteja, koska ne ovat hyviä eivätkä pahoja niinkuin oikeat fasistit.

    VastaaPoista
  10. Voisiko siis sanoa, että 'fasismi' on asenne, joka voidaan pukea mihin hyvänsä asuun? Se voi pukeutua yhtä hyvin tieteeksi kuin uskonnoksi tai politiikaksi.

    VastaaPoista
  11. Eero:
    "Ja jotta ristiriita jonka Kemppinen huomaa, löytyisi, on jossakin kulmassa edelleen voimassa usko edistykseen ja (meidän) tieteeseen. Kunhan se pysyy kurissa."

    Onko se pysynyt kurissa? olen sellaisen neljä-viisi kertaa ehkä lukenut Pentti Linkolan esseen Edistyksen harhakuva vuodelta 1971, ei vähäinen pohdinta: sai mut kertaalleen lopettamaan aikuiskasvatuksen aineopinnot; mutta nythän nuo kerran kerettiläiset ajatukset edistyksen harhasta ovat varsin kuranttia tavaraa, ja sopivat, kas kummaa, itse tutkielman aiheeksi.
    summasummarum.
    Tämä hektinen, tuhoava ja etiikan ohittava edistys on kulttuurimme implisiittinen sairaus, josta nisäkäsolennot ainakin kärsivät, ehkä luontokin (huom. fil. merk), metsät – mä hyönteisten puolesta voi puhua.

    VastaaPoista
  12. Duverger Maurice: Poliittiset järjestelmät. WSOY 1965, Porvoo.

    Tässä kirjassa professori Duverger (ulkomuistista siteeraten) kirjoittaa, että kommunismin ja fasismin poliittiset instituutiot ovat identtiset. Elikä yksi puolue, yksi johtaja, tiedotusvälineet hallitsijan ankarassa kontrollissa, urkintajärjestelmä ja häikäilemätön valtiollinen poliisi.

    VastaaPoista
  13. Piirrä minulle Hevonen. Minä aion ratsastaa prinssini kanssa pois satujen pahoista metsistä.

    VastaaPoista
  14. Fasismin ristiriitaiuudesta. Burleigh on tuonut uudestaan esiin käsitteen "poliittinen uskonto". Uskontotieteilijä Pascal Boyer puolestaan väittää, että uskonnon tuntomerkkeihin kuuluu jokin huomiota herättävä intuitionvastainen mysteeri, joka rikkoo luonnollisia kategorioita. Esimerkiksi veden muuttuminen vereksi, palava pensas jne. Perinteinen politiikantutkimus on yrittänyt palauttaa fasisminkin jonkinlaiseksi rationaaliseksi etupolitiikaksi, mutta huonolla menestyksellä. Monien poliittisten aatteiden vetovoima saattaa osin perustua tällaiseen "uskonnolliseen" tekijään, jossa tietty ristiriitaisuus on vahvuus ei puute.

    VastaaPoista
  15. ad arto

    Kyllä, tuollaisen huomion minäkin tein. Mutta Kemppinen on oikeassa kaikessa. Joistakin uskonnoista on lyhyt matka F:iin.

    Esimerkki: Äsken edesmennyt tuttavani (synt. 1919) kävi rippikoulua eräässä itärajan pinnassa olevassa kunnassa, pappi kulki rippikouluun suojeluskuntapuvussa ja ladatun kiväärin kanssa ja suurin osa ajasta meni sen puhumiseen, kuinka Venäjä hyökkää Suomeen ja siihen täytyy valmistautua.

    Muistutus: tosi usko vapauttaa.

    Täydellistä vapauttahan ei voi olla, vaan se on aina ja kaikkialla suhteellista, jollekulle liian vähän, toiselle liian paljon.

    Tosi uskon idea on ehdoton Jumalan auktoriteetti, hän määrittää oikean ja väärän.

    Mikä on tosi usko? Se joka tunnustaa Jumalan ehdottomaksi auktoriteetiksi, pitää mitä tahansa ihmisen auktoriteettia toisarvoisena, pitää kiinni omista perusteistaan ja samalla perustuu moraaliin, eli henk. koht. suhteeseen uskontoon, uskoon, Jumalaan.

    Kukaan muu ei siis voi määritellä suhdetta Jumalaan kuin kukin itse. Suhde perustuu tietoon, vakuuttuneeseen uskoon, ja melko suureen, mutta ei täydelliseen, ajattelun vapauteen. Ihminen ei halua tehdä mitään mikä voisi vaikeuttaa uskoa Jumalaan ja mikäli tekee, niin uskonto suo mahdollisuuden hoitaa asia kuntoon.

    Eli se asia on ensisijassa Jumalan ja henkilön välinen, jota ei useinkaan tarvitse selittää muille.

    Kyse on henkilökohtaisesta asiasta. Palvonta osoitetaan muiden saman suuntaisesti ajattelevien kanssa. Palvonta on sydämestä lähtevää, halu olla muiden samoin ajattelevien kanssa, joka lähtee yhteisistä tavotteista, ei kuitenkaan muista henkilöistä eristäytyvää.

    Mitä palvontaan kuuluu, sen määrittelee auktoriteetti, Jumala, ei ihminen.

    VastaaPoista
  16. Ad Omnia:

    Umberto Eco, 22.6.1995 The New York Review of Books, Ur-fascism.

    Oma kirjoitukseni vain tukeutuu tähän artikkeliin, mutta Jokelan horisontin mukaan.

    VastaaPoista
  17. Mutta onko arkipäivän fasismi hyvästä vai pahasta?

    Sellainen, jonka voisi kuvitella pulpahtaneen esiin vallanpitäjien seminaareissa yhtä hyvin Moskovassa kuin Berliinissäkin, olisi molempien lehdissä pussaillut osoittavasti teiniprinsessoja.

    Molemmissa järjestelmissä "valionuoriso" kerääntyi stadionille keväisiin Jugend-karnevaaleihinsa karkeloimaan keskenään omassa "vertaisryhmässään" omaa ideologiaansa vahvistaen, toisin kuin olympia-aatteen elähdyttämät nuoret kokoontuvat ympäri maailman kilvoittelemaan yksilöllistä kyvykkyytään vertaillen.

    VastaaPoista
  18. Arkipäivän fasismi voi olla hyväksi.
    Silti ei saa mennä mukaan, eli kyky nähdä mikä-on-mikä on tiettyä rationaliteettiä, joka on puuttuvaa.

    VastaaPoista
  19. Lista tuo mieleeni kristityt.

    VastaaPoista
  20. "Kyllä, tuollaisen huomion minäkin tein. Mutta Kemppinen on oikeassa kaikessa."

    Ja tällaistakin. Tämä on kyllä järkyttävän sinisilmäistä sanailua. Yksi askel vielä ja ollaan jo itse asiassa, fasismissa.

    asiasta nousi mieleen pari säettä. Hectorilta(se dartsen punahuuhaa-ihailija, joka tekee kylläkin hienoja biisejä)

    "Liput mustuivat salkoihin, ennen kuin ehdin kääntää pään."

    Ja Waltarilta se oleellinen:

    "Suurin riemu on huutaa yhdessä."

    Ja tässähän olivatkin sitten syvällisimmät analyysit fasismista ja myös sen lieveilmiöistä kuten esim. attac-terrorismista .....

    VastaaPoista
  21. Vähän jälkijättöisesti haluan mainita kirjoituksen vuoksi mieleeni pulpahtaneet teokset:

    - Eric Hoffer: Tosiuskovainen. Ajatuksia joukkoliikkeiden luonteesta.
    - Leon Festinger ym.: When Prophecy Fails

    Mekanismit ja yllykkeet tuntuvat olevan samoja, ovatpa kyseessä sitten poliittiset liikkeet, uskonlahkot tai muut kuppikunnat.

    VastaaPoista
  22. Riittävästi ärsytettynä meistä kaikista löytyy tuo pieni fasisti, joka muuten määrityksenä on edelleen ristiriitainen.

    VastaaPoista
  23. Sopii täydellisesti Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmaan! Kylmät väreet kulki selässä kun sitä luki, taitaa nuo kaikki F:n tuntomerkit siitä löytyä... Historia toistaa itseään, milloin ihmiset oppivat?

    VastaaPoista
  24. Unohtaa tai ohittaa arvostettu kirjoittaja, että fasismi ja natsismi on ytimeltään kapitalismia (tai toisin päin, kapitalismi tarkoittaa ytimeltään fasismia), riistoa, tapa pakottaa joukot työskentelemään vähemmistöeliitin hyväksi. Tuo perinne- ym.-höpötys ja yhdistävät tunnukset on romantiikkaa, tarkoitettu junteille kätyrijoukkioille eliitin ja rehuihmisten väliin. Lopputulos on natsille tärkein, ja natsiuniformun alla on liituraitapuku eikä päin vastoin.

    VastaaPoista
  25. Eco on hieno kirjailija, myös käyttämällään tekstillä osoittaa kuinka helppoa on kääntää asiat päälaelleen. Kuka uskoo kuka ei. Silti ehkä historia selittää asiat paremmin ja konkreettisemmin.

    VastaaPoista
  26. "F tekee parhaansa muuttaakseen sanojen merkityksen. Esimerkiksi "kulttuuri" muutetaan merkitsemään mitä tahansa."

    Hm? Kielitoimiston sanakirja antaa sanalle kultuuri määritelmät "yhteisön ... henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuus; sivistys" ja "yksilön t. yhteisön henkisten t. ruumiillisten kykyjen kehittäminen t. kehittyneisyys, ajattelu- t. toimintatapojen kehittyneisyys, vakiintuneet toimintatavat." Eli lyhyesti sanottuna kultuurin oikea määritelmä on "melkein mikä tahansa".

    VastaaPoista
  27. Fasismi perustuu vanhalle heimosäännöstölle eli käytännössä heimouskonnolle, jossa ryhmän uskomus menee aina empatian edelle eli yksilö on väline.

    Kaikki heimokulttuurit eivät suinkaan ole protofasistisia.

    Useimmissa heimoissa yksilöllä saa olla oma henkilökohtainen uskontonsa ja heimösäädökset ovat vain yksilöä suojelevia mutta jos heimosäännökset ovat despoottia suojelevia, puhutaan protofasismista.

    Empatian halveksunta on helpoin tapa purkaa fasismin tunnumerkkiä ryhmävelvoitteena. Ryhmäidentiteetissä korostetaan vahvuutta ja vihan rakentavaa voimaa.

    Paradoksaalisesti samalla kun korostetaan vahvuuden fantasmaa vaaditaan totaalista alistumista.

    Kritiikki kielletään oman ryhmän ideologiaan kohdistuvasta keskustelusta ja sen saa suunnata vain vihollisiin.

    Viholliset ovat fasismin rakentavin voima, ei aate ja ideologia ihmisen hyvinvoinnista. Toisten eli vihollisten pahoinvointi nähdään taas hyvin voimallisena oikeudenmukaisuutena ja tavoitteiden toteutumisena.

    II

    Natsismi erosi muista fasistisista järjestelmistä ultramodernilla teknouskolla. Laitteet olivat ikäänkuin objektivisaation huipentuma, välineellisyyden ja orjuuttamisen ultrafantasma.

    VastaaPoista