Sivun näyttöjä yhteensä

22. joulukuuta 2007

Hämmästyttävän hyvä

Kuvan 1001 Books you must read before you die on hämmästyttävän hyvä tai ainakin hauska tai joka tapauksessa käyttökelpoinen. Se on pehmeäkantinen kuutio ja suhteellisen huokea (25,90) tuhatsivuiseksi ja kauttaaltaan värikuvin varustetuksi.

Se voittaa hyvät kirjallisuuden hakemistot yhdessä asiassa. Esimerkiksi Harold Bloomin Western Canon on tietysti omaa luokkaansa. Kaipa Bloom on sekä paras että kuuluisin professorityypin kirjallisuusihmisistä edelleenkin. (F. Moretti on kyllä nerokkaampi.)

Mutta Bloomin lukeminen merkitsee antautumista väittelyyn hänen kanssaan ja siten ylämäkitaistelua.

Se että hän kirjoittaa hyvää John Miltonista, on sietämätöntä. Se että hänellä on käsitykselleen perusteita, on vielä sietämättömämpää. Ja laajaa ja hirmuista jupinaa aiheuttaa anglosaksisuus, joka on loukkaavaa. Kirjallisuus on niin hieno ja hauras asia, että omankielisyys on kiertämätön asia.

Kuka pitäisi ulkonmaalaisten eli siis suomea taitamattomien käsityksiä Aleksis Kivestä kuriositeettina kummempina, kun Kiven kieli on suomalaisellekin kuin omien luiden rahinaa eli vaatii paljon tarkkuutta ja hiljaisuutta.

Tämä nyht suosittamani mielikirja, jota on läjäpäin Helsingin ja Turun (sic!) kirjakaupoissa, on kätevä, koska siltä ei odota niin paljon, ja jos joku kirjoittaja on tyhmää mieltä, niin omapa on asiansa.

Lisäksi lukijan tulee alistua nykyisin poliittisen korrektiuden pakottamaan race and gender -kamaan.

En sitä halveksi mutta välillä hymähtelen. Mustaihoinen lesbokirjailija (josta en ole koskaan kuuullut) Hemingwayn ja Faulknerin välissä hymähdyttää.

Anteeksi.

Nähdäkseni tämän 1001-kirjan kirjoittajat ovat hyvää B-luokkaa eli enimmäkseen titteleiltään Reader tai Lecturer tai Fellow ja sitten on proffaa ja toimittajaa.

Tuollainen porukka tekee poikkeuksetta parempaa jälkeä kuin "paras A-luokka". Parhaat ovat laiskkoja, höperöitä tai oikullisia. Ikivanha tietokirjojen ja suurteosten toimitusperiaate on kirjoituttaa tekstit assistenteilla, jotka professorit onnellisessa tapauksessa lukevat läpi ennen kuin panevat oman nimensä alle.

Kirjan hyvyys näkyy siitä, että lukemisvirikkeitä tulee nopeassa tahdissa kymmeniä.

En tiedä, miten kirjallisuutta työkseen opettavien laita on, mutta meidän muiden lukeneisuus on laikukas kuin jääpoltteen runtelema nurmikko. Sitten meillä (pidän itseäni ammattilaisena, koska olen lukenut rahasta niin paljon) on elämänvaiheita. Niinpä löydän tällaisesta ajanluvunmukaisesta teoksesta jaksoja, jotka ovat menneet aivan sivu silmien.

Ellei poikani olisi kerran vihjannut, en olisi koskaan kuullut W.G. Sebaldista, joka oli vuosisadan suurimpia kirjailijoita (neljä suomennettu). Sebald tuli näkyviin sellaiseen aikaan, jolloin minulla oli täysi tekeminen hengissä pysymisessä - ja kaunokirjallisuuden lukeminen on niin vaativaa, ettei se onnistu sekasortoisissa oloissa. Muilta kuin nuorilta ja lahjakkailta.

En tiedä teistä, mutta minulla on suuri joukko kirjailijoita, joita kohtaan tunnen merkillistä vastenmielisyyttä aivan aiheetta. Esimerkiksi Brink, Coetzee ja Doris Lessing. Viime päivinä olen varmistanut, että he ovat juuri minun mieleisiäni kirjoittajia. - Joskus vastenmielisyyden syyksi riittää, että "väärä" ihminen kehaisee lukeneensa ja pitäneensä. Joskus kysymyksessä on häpeä (Lessing). Ei ole vain tullut luetuksi. En muuten ole lukenut Blixeniäkään, vaikka luulen olevani varma, että hän on erittäin hyvä.

Tämän takia vastustan lukupiirejä tai en ainakaan liity sellaisiin. Ihmisen täytyy saada tehdä itse omat virheensä.

Toinen syy on aika. Dostojevskin lukeminen alle 50-vuotiaana on outoa. Tshehovista nauttii nuorena ja keski-ikäisenä mutta vasta vanhana tulee tämä ison taiteen tunne, jonka kaunis Roberta Flack kirjoitti varmaan juuri Tshehovia tarkoittaen (laulun kokonaisuus ei ole niin ihmeellinen):

Strumming my pain with his fingers,
Singing my life with his words,
Killing me softly with his song,
Telling my whole life with his words...

13 kommenttia:

  1. Jaha. Aivan pakko hankkia. Mutta ei paha hinta.

    Liekö teksti (liian) pientä pränttiä?

    VastaaPoista
  2. Häpeä. Merkillisen kiehtova sana.

    Yrittäessäni päivällä (turhaan!) kuunnella netistä Kemppisen pilottia, vaati Elisabeth Rehn Radionovassa ymmärrystä serbien asialle Kosovossa kompensaationa maailman sympatiolle albaanien asiaa kohtaan.

    Siis tulihan se vihdoinkin. Olen sitä odottanutkin: että myönnetään pienen vähemmistön -kristittyjen kulttuurin kovan ytimen- oikeudet kompensaatioon siitä hyvästä että ovat aina ajatelleet kaikkea hyvää ja kaunista toistenkin puolesta.

    Kuten me "sivistyneet" tiedämme, Runeberg oli varsin hyvin perehtynyt serbien runouden mytologiaan ja ammensi siitä omaansa.

    Mutta tuntisiko Rehn sydämessään häpeää, jos ei puhuisi serbien asian puolesta? Luulen, että tuntisi. Samoin kuin bloginpitäjä, jos ei muistaisi omia lentäjäsankari-isiään, tai minä, jos en muistaisi omia korvenraivaajaisiäni.

    VastaaPoista
  3. Ad Heikki Rönkkö:

    Lisäksi sitä häpeää joskus kävereiden törttöilyä eli etenkin sitä, miten vaivattomasti jotkut osaavat naamioida asenteensa "mulle kaikki ja muille ei mitään".

    Edellisten polvien arvostamisessa on osa teeskentelyä ja osa tietoista perinteen ylläpitoa - kun kukaan ei todella ole erikoisen korvaamaton, tuntuu perustellulta kumarrella menneisyyden suuntaan. Sieltähän me olemme kotoisin ja sehän lämmittää mieltä, kun näkee tuon perinteen jatkuvan, vaikkapa sellaisena että on hyvä tehdä kaikenlaista itse, esimerkiksi rasvata saranoita tai opetella asioita.

    VastaaPoista
  4. Brink alkoi puuduttaa yllättävän pian alkuinnostuksen jälkeen. Raja meni muistaakseni Ruttomuurissa. Coetzee oli kestävämpi, mutta vähän samaa lukijan uupumusta koin siinäkin.

    Lessingistä yhdyn häpeään, vaikka yhtä juuri hivelöinkin.

    VastaaPoista
  5. Heikki kirjoitti:

    Mutta tuntisiko Rehn sydämessään häpeää, jos ei puhuisi serbien asian puolesta? Luulen, että tuntisi. Samoin kuin bloginpitäjä, jos ei muistaisi omia lentäjäsankari-isiään, tai minä, jos en muistaisi omia korvenraivaajaisiäni.

    Lisäksi Rehnillä lienee paljon kokemusta ratsastelusta serpien kylissä, kuten oli kai myös Runebergilla.

    VastaaPoista
  6. Killing me softly ei ole Roberta Flackin kirjoittama, vaan se perustuu Lori Liebermanin kirjoittamaan runoon. Charles Fox ja Norman Gimbel muokkasivat runosta lauluversion.

    Lieberman on amerikkalainen laulajatar, joka tiettävästi kirjoitti runon nähtyään silloin täysin tuntemattoman Don McLeanin esiintyvän.

    VastaaPoista
  7. Siteeraan itseäni: Don McLeanin Vincent oli menestysbiisi ja sai Norman Kimbelin kirjoittamaan Roberta Flackille hitin Killing Me Softly With His Song, sen jälkeen kun nuori juutlainen folklaulajatar Lori Lieberman (1973-1996) New Yorkista oli värikkäästi kuvannut hänelle kuinka Vincent vetosi hänen tunteisiinsa.

    VastaaPoista
  8. Sebaldia suomennettu neljä? Mitkä ne kaksi muuta ovat, kun tiedän vain Austerlitzin ja Vieraalla maalla? Englanniksi olen joutunut muita lukemaan, kun saksan taito ei riitä.

    VastaaPoista
  9. Katsokaa itse Daily Newsin juttu, kun en osaa näemmä edes kirjoittaa, saati että yksityiskohdat menisivät edes jotenkin kohdalleen. Pahoittelen mogiani.

    Lori Lieberman elää, voi hyvin ja tekee aktiivisesti musiikkia edelleen. Hän oli ensimmäinen, joka levytti Charles Foxin sävellyksen ja Norman Gimbelin sanoituksen "Killing me softly".

    Inspiraatio biisiin tuli jutun mukaan Liebermanin nähtyä Don McLeanin keikkaesiintymisen, mikä näkyy ko. laulun sanoistakin kohdissa, joissa viitataan ihasteltavaan "nuoreen" kohteeseen ("And ther he was this young boy / stranger to my eyes").

    Osa Kimbelin sanoista kehittyi Liebermanin fyysisen ihastelun ympärille ("flushed with fever"...) Tuplaihastumisia siis tekstin sisällä.

    Ainakin Lori Liebermanin nimikko-lp:llä (Capitol 5C062-81264) ja Best of -levyillä tuo biisi kuullaan siis originaalina.

    Jostain olen lukenut, että Don McLeain biiseistä juuri Vincent teki syvän vaikutuksen Liebermaniin.

    Vincent on tietysti omistettu Vincent van Goghille, jonka taulu inspiroi sen sanat: "Starry, starry nights..."

    http://youtube.com/watch?v=dipFMJckZOM

    Tähtikirkas yöhän on tunnetusti Kemppisen mieli-ilmiöitä, miksei sitten tämäkin, vaikka näin monen tsehovilaisen teekupillisen ja mutkan kautta.

    Ties vaikka tulisi Leninin patsas vielä mieleen (5:n pisteen vihje: Hector).

    Lähteitä:

    http://www.don-mclean.com/i/kill.jpg

    http://www.lorilieberman.com/

    VastaaPoista
  10. Minusta on yhtaikaa inhottavaa ja ihanaa lukea sellaisten ihmisten kommnetteja, jotka (myös) lukevat kirjoja ns. oikeasti.

    Minulla oli ilo saada lapsena ystävätär, joka minulla on vieläkin. Opetin hänet lukemaan Simo Penttilää ja hän minut William Shakespearea. Molemmat hyötyivät, toivon, että pysyvästi.

    Luin Dostojevskia murrosiässä. En ole lukenut sen jälkeen. Pitäisi. En muista muuta kuin murrosikäisen hillittömän hormoonikiihkon. Sittemmin opin lukemaan mm. Tsehovia (lopetin, koska hän oli niin voimille käyvän pessimistinen) ja Tolstoita (naisvaihaaja!).

    Koko ikäni on säilynyt Shakesperare-rakkaus, vaikkakin Simo Penttilä jäi. Uusia rakkauksia tulee koko ajan. Tärkeintä on oppia lukemaan ihan mitä tahansa. Kyllä korva kertoo, mistä pitää.

    Hyvää joulun lukuaikaa kaikille! Tänä jouluna aika kuluu Iivana Julman Caesarin ja Dean Koontzin parissa.

    I Wish You Merry Christmas...

    VastaaPoista
  11. Kommentti radiopilotista

    Kiitos hyvästä ohjelmasta, lisää tätä.

    Harmi vain, että YLE on luonut järjestelyn jossa ohjelmia voi kuunnella ja katsella Microsoftin järjestelmien kautta, saivathan he yhtiöön oman miehen (Miehemme Ylessä). Onneksi saan kuunneltua sen sukulaisten luona, ehkä täytyy hommata jossakin vaiheessa esim. kannettava MS järjestelmällä ettei jää niin paljosta paitsi.

    VastaaPoista
  12. Antille: YLEn harjoittaman MS-tismi (vrt. nepotismi, favoritismi jne) on todellakin raivostutttavaa. Hankin joululomille Nokian N810-laitteen ja sillä ei totuttuun nokiatyyliin suju alkuperäisversioilla oikein mikään, mutta kyvyttömyys YLEn streameihin on pysyvä haitta em. syystä.

    Mutta tämän kommentin tarkoitus on kuitenkin iloinen toteamus siitä, että onneksi Kemppisen, Aristoteleen kantapään ym. saa downloadattua mp3-tiedostona käsittääkseni mihin tahansa systeemiin, toimi jopa N810n maeomo OS2008-hötöllä!

    VastaaPoista
  13. Kävin täällä.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista