Sivun näyttöjä yhteensä

12. syyskuuta 2007

Häviäjät

Päivällä joku länkytti radiossa leukojaan Wikipediasta niin asaintuntemattomasti, että melkein kiinnostuin. Se oli puolilta päivin ykkösessä.

Wikipediasta ei ole mihinkään, ei varsinkaan lähteeksi ja Britannica se vasta on (oli) jotain. Wikipediassa on kouluttamattomien henkilöiden kirjoittamia artikkeleita! Wikipedian artikkelit on varastettu sieltä täältä.

Tottakai W. kelpaa tieteellisen työn lähteeksi. Lähdekritiikki on yksi niistä asioista, joita yritämme opettaa viimeistään graduvaiheesa ja vaadimme väitöskirjalta. Siis: kaikkien lähteiden uskottavuus on kyseenalainen, eikä auktoriteettiargumentti päde.

Jos joutuisin väittelemään asiasta, pyytäisiin lukemaan, mitä Britannicassa on esimerkiksi Suomen kirjallisuudesta.

Vot.

Tiedämme kaikki että suomalainen W. on hyvin epätasainen mutta silti paljon pidemmällä kuin ruotsalainen. Tiedämme senkin, että amerikkalainen W. voi yllättäen olla jostain kohdin huono. Suomalaisille taivastelijoille antaisin kehotuksen katsella esimerkiksi saksalaisen W:n eläintieteen ja ekologian artikkeleita.

Tämä nyt tästä - sillä todellisuudessa hämmästyin, kun Bobi Sivenistä löytyi erittäin laaja ja asia-aineena selvästi kiitettävän arvosanan ansaitseva juttu Wikipediasta. Kuva on Siven ja peräisin W:stä.

Olisin luullut, ettei kukaan ole koskaan kuullut puhuttavankaan tästä miehestä, joka parikymppisenä otti ja ampui itsensä. Aidoksi väitetty luoti riippui Akateemisen Karjala-seuran lipusta ja sitä oli hypisteltävä lippuvalaa tehdessä.

Bobi ja hänen veljensä Paavo, myöhemmin sukunimeltään Susitaival, olivat maan ensinnäiset partiopojat, joita johti erikoislaatuisen oikeistolainen Sven Donner.

Sekä Sven Donner että Bobin ja Paavon isä olivat mielitautiopin lääkäreitä, ja isä V.O. Siven lisäksi todellinen äärimmäisyyksien mies. Hän sattui kuolemaan sopivasti jouluksi 1918. Vanhana aktivistina ja jääkäriliikkeen merkkimiehenä hän vastusti erittäin rajusti ja kuuluvasti Mannerheimia. Ryssäläinen kenraali oli tullut keräämään palkinnon isänmaan miesten pitkäaikaisesta uurastuksesta eikä siten missään tapauksessa sopinut itsenäisen valtiomme päämieheksi.

Paavo Susitaival kuoli vasta 1993 melkein satavuotiaana ja Suomen vanhimapana everstiluutnanttina. Hän odotti tuloksettomasti everstin arvoa 64 vuotta. En osaa arvostaa häntä etenkään siksi, että hän oli erittäin nopea omaksumaan antisemitismin aatteen ja piti keppihevosenaan vapaamuurarien ahdistelua kai lähinnä siksi, että se on kansainvälinen järjestö.

Vapaamuurareista saa olla mitä mieltä tahansa. En tunne järjestöä lähemmin. Sen luulen tietäväni, ettei se ole mitään pahaa tehnyt.

Susitaival koki suuren hetkensä pitäessään puhetta Äänislinnassa eli Petroskoissa ja ounastellessaan kädenlyöntiä ylväitten samuraitten kanssa Uralilla.

Ja sitten toisaalta hän oil Talvisodassa Suomussalmella vahvennetun rykmentin (Ryhmä Susi) komentajana niin hyvä, että Sillasvuolle pakkasi hiki pintaan peitellessään ja vähätellessään Susitaipaleen ansioita. Myös jatkosodan alku rykmentin komentajana oli hieno, vaikka Susitaipaleelta taisi tarkkaan katsoen puuttua sotilaskoulutus kokonaan. Hänestä tulla tupsahti aktiiviupseeri vapaussodan melskeissä. Sellaista sattuu, sodassa.

En ole varma, onko tuon tunnetun miehen poika vielä elossa - oli kunnioitettu vanhempi kollega eli hovioikeudenneuvos Itä-Suomen hovissa. En tosin muista koskaan tavanneeni.

Äärioikeiston häviäjien lista on pitkä, eivätkä kaikki olleet yhtä sitkeitä kuin Paavo Susitaival, joka jaksoi vastustaa Kekkosta mm. tämän "törkyisen yksityiselämän" takia 70-luvulle ja yli.

Vasemmiston häviäjien lista on vielä pidempi.

Mitä tulee juristisukulaisiin, mahtaako kukan tietää, että Edward Gyllingin veli oli Korkeimman oikeuden jäsen vähin äänin ja asiaankuuluvalla menestyksellä.

Gyllingin ja Sirolan kohtalo raastaa hiukan mieltä, koska he olivat muun ohella myös aatteen miehiä. Kullervo Manneria ei osaa niin surkutella, vaikka hänkin kiersi vankileirit hävittyään valtataistelun Kuusiselle. Ja maan pienuus jälleen kerran - punaisen kansanvaltuuskunnan puheenjohtajan velimies, kirkkoherra Gustaf Mannerin poika Arvo Verner Aleksander Manner toimi Viipurin hovioikeudessa ja oikeuspormestarina 20-luvun alusta ja sitten Viipurin läänin maaherrana.

Runebergin "Maaherra" -runon komeasti kumiseva sitaatti ("Siin' ikivanhuudesta säädetään:
jos rikkoo ken, niin syy on hänen vaan; ei vaimo vastuuss' ole miehestään, ei miesi vaimostaan...") taitaa mennä hiukan asian viereen, koska tuo ikivanha säännös koski velkavastuuta. Kapinamiesten vaimoja ja lapsia ei maassa tietääkseni pahemmin säästelty, eikä veljiä varsinkaan.

Edelfeltin Maaherra-taulun haluaisin kernaasti katoavan lopuistakin tuomioistuimista ja virastoista. Minun aikanani se oli pakollinen ja pantiin usein katsomaan Kekkosen valokuvaa. Kokoelmaan kuului myös Eetu Iston taiteellisestikin aika kaamea "Hyökkäys".

Tuo lakikirjaan nojaava paatos on epähistoriallinen. Tapaus on väärällä tavalla symbolinen. Maaherra Wibelius lienee rähjännyt Kuopiossa venäläisille upseerien virkataloista, mutta Sandelsin peräännyttyä hän pisteli turvaan Ruotsiin eikä siis jäänyt puolustamaan valloitetun maan ikivanhaa lakia, vaan puuhasteli siitämiten Värmlannin maaherrana ja aateloitiin vaivoistaan.

Kreivi Carl Mannerheim - marsalkan isoisä - saavutti 1800-luvun alkupuolella hyvin merkittävän aseman ja paljon kiitosta ja mainetta mm. valvoessaan, etteivät tuomarit typeryydessään keksisi uhata venäläisen herrasväen etuja ja oikeuksia Itä-Suomessa. Pelko taisi kyllä olla aiheeton.

Ympyrä sulkeutuu - tätä näkökohtaa ei Wikipediassa mainita, vaan sitä vastoin kreivin kunnostautuminen kovakuoriaisten tutkijana.

Kova kuori, kova kuori.

24 kommenttia:

  1. Gylling saa itseni jotenkin surumieliseksi. Taisi olla aikamoinen reppana.

    Joutui sitten Vapaussodan aikana Suomen Pankin johtajaksi. Pikkuisen epäselvyyksiä tuli minne pankin rahoja kadonnut. Joutui sitten syytteeseen murtovarkaudesta. Siis "aukaisi Suomen pankin".

    Gylling kirjoitti hyvin asiallisen, suorastaan loisteliaan monikymmen sivuisen muistion Turun Hovioikeudelle, jossa mainitsi tulevansa kyllä asian käsittelyyn mutta laittavansa molemmat TUOMARI veljensä hoitamaan asiaa.
    Häppäisi sitten Ruotsiin.

    Miksi ihmeessä veljessarjojen toisesta tulee yleensä tuomari ja toisesta jotenkin muuten outo?

    VastaaPoista
  2. (unohtui edellisestä. Saiskos sinne lisättyä?)

    "Tottakai W. kelpaa tieteellisen työn lähteeksi."

    - Ohos, ei kai. Toimittajakouluun varmasti.

    "Lähdekritiikki on yksi niistä asioista, joita yritämme opettaa viimeistään graduvaiheesa ja vaadimme väitöskirjalta. Siis: kaikkien lähteiden uskottavuus on kyseenalainen, eikä auktoriteettiargumentti päde."

    - Saiskos mitenkään, tuolle lyhytkurssille, kaikki suomalaiset toimittajat muutamaksi hetkeksi toppuuttelemaan. Meinaan, että olis joskus kiva aukaista aamuinen sanomalehti ettei tarvis heti kahveja nenään vetää lukiessaan ensimmäistä lähdekritiikitöntä "uutista".

    VastaaPoista
  3. Susitaival pöhköili itsellensä lempinimen "Hukkareissu", kun teki sisäministeri von Bornista ja maaherra Jalanderista perättömän ilmiannon, jossa kytkettiin nämä herrasmiehet sekä vapaamuurarit Tattarisuolta löytyneisiin irtonaisiin ruumiinosiin.

    VastaaPoista
  4. Luin "Tiedon portaat" nimistä kirjaa... ja jeesus, että mulle hymähdeltiin. "Ai, et tiedä tota?" En minä sitä etsinytkään mitä tiesin, minua kiinnosti muu.
    Viva Wikipedia!

    Ps. Coleopteraista älä puhu. (Olen niitä keräillyt.) Niistä et tiedä.

    VastaaPoista
  5. Ad Jarmom:

    tietysti kelpaa tietosanakirjamaisessa aineistossa.

    Tietenkään ei kelpaa, jos kysymyksessä on esim. tieteellinen teoria.

    Itsestään selvää. Jos opiskelija kirjiottaa Coasen teoreemasta, ei siihen kelpaa lähteeksi myöskään Suomen Kuvalehti.

    VastaaPoista
  6. Ad Jarmom:

    Muuten Suomen pankin kultavarannon varastamatta jättäminen oli kansanvaltuuskunnan kummallisimpia virheitä.

    VastaaPoista
  7. Poikansa Hannu oli idässä syyttäjänä.

    VastaaPoista
  8. Älkäähän nyt, Aku Ankkakin kelpaa lähteeksi tieteilyyn - varsinkin taiteissa (taiteesta tiedettä - ympyrä on neliöity). Suomen kuvalehti - miksei?

    VastaaPoista
  9. ad Jukka Kemppinen,

    Kansanvaltuuskunta oli suomalainen ilmiö. Se, yllättävää kyllä, kunnioitti lakia ja oikeutta. Varsinaiseen sotaan kumouksen johtomiehet eivät ilmeisesti olleet varautuneet (ehkä Rahjaa ja tämän radikaaliporukkaa lukuunottamatta).

    Kansanvaltuuskunta yritti hoitaa maan hallintoa laillista tietä käyttäen pääosin olemassa olevaa lainsäädäntöä. Koska sillä itsellään ei riittänyt pätevyys tähän eikä porvarillinen valtiokoneisto ryhtynyt yhteistyöhön, yritys jäi pateettiseksi. Vasta maalis-huhtikuussa kansanvaltuuskunta siirtyi kunnolla käyttämään diktatorisia, laista piittaamattomia otteita. (Paikallistasolla tätä oli kyllä jo esiintynyt aiemminkin, mutta kyse ei ollut virallisista toimista.)

    Jälkikäteen SKP:n itsekritiikki tuomitsikin kansanvaltuuskunnan toiminnan pikkuporvarilliseksi. Tässä se oli oikeassa. Jos vallankumousta tehdään, se pitää tehdä Leninin ja Trotskin metodein, verisesti ja putoavia päitä väistelemättä.

    VastaaPoista
  10. Manner vai Manneri?
    (taivutus)

    VastaaPoista
  11. Paavo Susitaipaleen pojanpoika Hannu S. on kihlakunnansyyttäjänä Kuopiossa. Hänellä on hallussaan mielenkiintoista rekvisiittaa isoisänsä perua.

    Suomen Pankin kultavarasto vietiin turvaan pankin Kuopion konttorin holviin. En nyt ehdi tarkistaa päivämääriä, kauanko tavara siellä oli. Holvia voi käydä katsastamassa ravintola Isä Camillossa, joka toimii pankin entisessä rakennnuksessa Snellmanin puiston laidalla.

    VastaaPoista
  12. Etäs tätini viittasi kerran keskustelussa siihen kultavarannon varastamatta jättämisestä, että tämä oli selvä todiste sen puolesta että punaiset olisi pitänyt jättää tuomitsematta täyttä ymmärrystä vailla olevina.
    Hänen appensa veli oli ollut ensimmäisten joukossa tutkimassa mitä pankissa on ja mitä on viety.

    VastaaPoista
  13. Kemppinen:

    Jos joutuisin väittelemään asiasta, pyytäisiin lukemaan, mitä Britannicassa on esimerkiksi Suomen kirjallisuudesta.

    "Literature has contributed particularly to Finnish nationalism. The first novel written in Finnish was Seitsemän veljestä (1870; Seven Brothers), by Aleksis Kivi. In the 1880s an important group of liberal writers developed. Calling themselves Young Finland (Nuori Suomi), they included Arvid Järnefelt, Eino Leino, and Teuvo Pakkala. The works of Johannes Linnankoski and Aino Kallas were translated into various other languages, including English, in the 1930s.

    Gradually writing became more self-critical, and modern techniques were practiced, such as the use of monologue and flashbacks in Alastalon salissa (1933; 'In the parlour at Alastalo'), by Volter Kilpi, who died in 1939. In poetry, free verse and exotic themes became usual. Among its exponents were Katri Vala and Lauri Viljanen. Later followers are Paavo Haavikko, poet and playwright, the humorist Veikko Huovinen, and novelists Antti Hyry, Veijo Meri, and Hannu Salama, whose novel Juhannustanssit (1964; 'Midsummer Dance') aroused much critical interest." (Vuoden 1974 laitos)

    Tuo siis suomenkielisestä kirjallisuudesta; ruotsinkielisestä on vielä pari riviä lisää. Wikipedian artikkeli on kuitenkin huomattavasti heikompi:

    http://en.wikipedia.org/wiki/Finnish_literature

    Suomen kirjallisuuden viimeisin huuto on sen mukaan Timo K. Mukka. Yllättävää kyllä, suomenkielisen artikkelin jälkeen paras Wikipedia-artikkeli aiheesta on – galegonkielinen! Siinä oli vain yksi vakava virhe, jonka korjasin: kaimani Veikko Polameren etunimi on kirjoitettu "Viekko".

    VastaaPoista
  14. Yritin löytää tuon ”asiantuntemattoman länkyttäjän” tiedot YLE:n saitilta. Ohjelmatietojen mukaan lounasaikaan (12:15) ykkönen tarjoili Kultakuume nimistä ohjelmaa Kari Ristolan juontamana. Wikipediaa en ohjelman tekstitiivistelmästä bongannut (http://www.yleradio1.fi/kulttuuri/kultakuume/id12520.shtml)

    Löytyisikö tähän joku paremman lähdeviiteeen jotta ei tarvitse pelkkää Kemppistä uskoa? :-)

    VastaaPoista
  15. Ad Anonyymi:

    Taivutus - en tiedä. Sellainenkin sukunimi on kuin Mantere. Manner - Mantereen on mahdollinen mutta Kullervo Mannerin pahoista teoista kai on tapana kirjoittaa.

    Vitsi: Tanner - Tantereen.

    VastaaPoista
  16. Ad Erastotenes Aleksandrialainen:

    Kun Neuvosto-Venäjä vaati kansanvaltuuskunnalta oikeutta pitää telegraafikaapeleita Suomen alueella, kansanvaltuuskunta vaati Karjalaa takaisin korvaukseksi.

    Kun homma oli menossa reisille, kansanvaltuuskunnan piirissä mietittiin että jospa myytäisiin keskeiisiä maa-alueita työväenyhdistykselle ja haettaisiin lainhuuto, niin ei porvari mahtaisi mitään.

    Tämä sosialismi maakaaren muodossa kuvaa aika osuvasti kansanvaltuuskunnan otteita.

    VastaaPoista
  17. Kuulin luultavasti saman jupinan, se oli eilen Ykkösaamussa kahdeksan ja yhdeksän välillä, muistaakseni Pekka Hyvärinen puhui, lähteenä joku jenkkikirja. Kultakuumeessa asiasta ei ole ollut, olisko tullut Radio Peilissä uusintana. Riemukkainta jutussa oli se, että Wikipediaa ei kuulemma "enää voi käyttää lähteenä", ikään kuin olisi ollut jokin aikakausi, jolloin se tällaiseen kelpasi.

    VastaaPoista
  18. Suomen pankin rahat:

    K.J. Ståhlbergin muistion (16. toukokuuta 1918, voitonparaatin päivänä) mukaan hänen vastustuksestaan huolimatta pankkivaltuusmiehet päättivät "avata pankin". Nahistelivat laillisuusperiaatteista. Silloin punakaartin päällikkö Eero Haapalainen määräsi haettavaksi paikalle Ståhlbergin ja A. Mandelinin.
    Rahat laskettiin. Ståhlbergin mukaan " tuntematon mies laski rahat, pöytäkirjaa piti tohtori Gylling".

    Gylling teki luonnoksen jossa rahat jaetaan yhdeksälle eri pankille mm. "Kauppa pankki 2 000 000 mk."

    ja VENÄJÄLLE "on tarpeen varata elintarvike ym. hankintoihin 40-50 miljoonaa ruplaa. Hallinto ja muihin menoihin 2-3 kuukauden ajaksi 30-40 milj. ruplaa"

    Huh, huh, siis 2-3 kuukauden ajaksi!

    Jälkeenpäin Gyllingin syytteessä luki: "että hän, havaittuaan kapinan punaisille loppuvan huonosti, oli se, joka antoi käskyn siirtää Pankin kaikki pääkassan varat Wiipuriin tarkoituksella kulettaa ne sieltä edelleen Wenäjälle ja vihdoin että hän oli se, joka todellisuudessa kapinan aikana johti Pankkia, saattaen sille tunnetut suuret tappiot".

    Gylling laski liikkeelle omaa rahaansa Pankin nimissä noin 25 miljoonan edestä.

    VastaaPoista
  19. Ad Veikko Suvanto:

    Kiitos sitaatista - kuten näemme, Linna puuttuu. Samoin Waltari ja Saarikoski.

    Olen arvellut, että jospa Kai Laitisella olisi ollut paha päivä.

    VastaaPoista
  20. Mainitsemasi Paavo Susitaipaleen poika, Bobin kaima Håkon Susitaival on kyllä vielä keskuudessamme, joskin jo hyvin iäkäs herra.

    VastaaPoista
  21. Ad Jälkeläinen:

    Kiitos tiedosta. Matrikkelitietojen mukaan vuotta isääni vanhempi. Alkavat olla vähissä, tuon sukupolven miehet. OikN Salervo joskus mainitsi kiittäviä sanoja H. Susitaipaleesta. Hän ei sellaista pahemmin viljellyt, joten ajattelin, että tämä on sitten taatusti totta.

    VastaaPoista
  22. Wikipedian tieteellinen ongelma on puutteellinen dokumentaatio. Miten jälkikäteen dokumentoidaan, mitä Wikipediassa luki hetkellä t, ja kuinka paljon artikkelia on muutettu hetkellä t+1.

    Hyvä ohjaaja vaatii tietenkin kaikista merkittävistä nettilähteistä paperiprintit tutkimuksen liitteiksi.

    Wikipedian etuna on tietenkin, ettei yksi henkilö voi kanonisoida omaa mielipidettään tieteelliseksi tosiseikaksi. Tässä blogissa on mainittu Fred Karlssonin analyysi E.N.Setälän tieteellisestä vallankäytöstä antaa yhden loistavan esimerkin tietosanakirjan vallasta. Setälä oli mustasukkaisen tarkka siitä, että hän kirjoittaa tietosanakirjaan alaa koskevat relevantit artikkelit. Näin hänen totuutensa eli ilmeisesti Karlssonin kirjan ilmestymiseen saakka.

    Lainopista löytyi muutamia mielipiteitä, jotka hups, muuttuvat tieteelliseksi tosiasiaksi parilla pienellä artikkelilla.

    VastaaPoista
  23. Wikipediassa, ja wikeissä yleensäkin, on kullekin sivulle muutoshistoria. Mikäli joitain versioita ei olla jostain syystä poistettu (oikeuden päätös, tms) eikä versionumeroa ole kelattu takaisin (varmuuskopiot, jne), vanhat versiot ovat sieltä kyllä luettavissa.

    VastaaPoista
  24. Tuosta vaimon ja miehen yhteisesttä vastuusta miehen tekemisiin, voin kertoa, että. vielä 1990 uskoi venälläinen nainen, joutuvansa 'kuoppaan',eli vankeuteen miehensä teoista.

    VastaaPoista