Sivun näyttöjä yhteensä

5. kesäkuuta 2007

Sana seisoo

Ton Koopman sanoi yllättyvänsä ajatuksesta, että Luther oli suuri runoilija.

Olimme puhuneet tästä "Arstoteleen kantapäässä" J. Forsbergin kanssa, joten ajatus oli kovinkin herkässä kieleni päässä, kun juttelimme kohtuullisen seikkaperäisesti eilen illalla.

Siitä olimme hyvinin yksimielisiä, että Matteuksen evankeliumin kärsimyshistoria on, sellaisena kuin se on Lutherin tekstinä Matteus-passiossa uskomattoman suorasukaista ja konkreettista tekstiä. Siitä on vaikea sanoa, onko se hyvää tekstiä, koska se saattaa pikemminkin olla tekstin hyvyyden mittapuu.

Johanneksen evankeliumi onkin sitten eri asia. Siinä on hellenististä (aleksandrialaista) viipyilemistä. Kirjailija ja muusikko tekevät näkyjä, evankelista näkee niitä.

Se on suuri ero.

Koopman sanoi epäilevänsä, että J.S. Bach oli itse basso. Kantaateissa ja passioissa on niin valtava määrä niin ihastuttavia bassoaarioita ja ariosoja, että syytä voi kysyä. Valinta ei ole erikoisen ilmeinen.

Isä Bach oli ollut lapsena poikakuoron tähtisopraano. Sen tiedämme. Koopmanin mukaan poikasopraanoista tulee usein nimenomaan bassoja.

Nyt on ollut parin viikkon aikana tilaisuus puhua rauhassa kahden sellaisen henkilön kanssa, jotka tuntevat kantaatit jokaista yksityiskohtaa myönte. Kuvaisin tilannetta ruhtinaalliseksi.

Tällä kertaa keskustelu lipsahteli kyllä myös Buxtehudeen.

Koopmanin täydellinen sarja Bachin kantaatteja on valmis, ja sen kunniaksi hän sanoi levyttävänsä useita niistä heti uudestaan.

Nämä runsaat kaksisataa teosta, kukin alle puoli tuntia kestoltaan, ovat mielestämme kultakaivos, josta on toistaiseksi raapaistu vähän pintaa.

Lisäksi tätä vanhempi musiikki, etenkin ranskalais-flaamilainen koulukunta, on vasta tuloillaan. Kiihkoisat harrastajat tietysti tuntevat Ockeghemin, Dufayn ja Josquinin ja joukon muita, mutta varsinainen yleisö ei. Soittajia ja soittimia alkaa olla myös Suomessa.

Koopmanilla, jonka hyvin laaja Bach-tuotanto löytyy havainnollisesti esimerkiksi osoitteesta www.antoinemarchand.nl

oli jännittävä ajatus Bachin teosten sanoista, jotka ovat kovin usein kelvotonta tilapäärunoutta. Tekstin huono taso korostuu siitä, että rinnalla on Lutherin ja Paul Gerhardin uskomattoman hienoja runoja.

Jospa tekstit oli määrätty etukäteen? Jospa asialla oli Leipzigin raati, joka ei millään muotoa ollut tunnettu hyväntahtoisuudesta. Myös aika oli sellainen, että puhtaan opin valvonta oli stalinistisissa mitoissa.

Kuulostaa luontevalta, että tekstipuolella olisivat ahkeroineet "puolueen" suosikit.

Tätä mietin. Siinä olisi mukana vihje arvoitukseen, miksi Bach ja etenkin hänen urkumusiikkinsa on vanhastaan niin suosittua poliittisten paremmintietäjien piireissä.

Puhe on siis "DDR-Bachista". Tiedossa ei tosin ole, että virheellisistä tulkinnoista olisi tehty ilmiantoja maan kaupalliselle edustustolle.

Siinä musiikissa on sama ristiriita kuin Suomenkin menneisyyden hengellisissä ilmiöissä. Toisaalta nämä liikkeet houkuttelevat räyhä- ja hurmahenkiä. Toisaalta niistä kasvaa niin sanottu kansanhurskaus, joka on maailmanhistorian ensimmäinen alhaalta ylöspäin kasvanut, jokaisen ihmisen ihmisarvoa rakentanut liike, jota hallitsijat eivät katsoneet hyvällä silmällä.

Tuota "kirkkohistoriallista" liiketä voisi sanoa nonkonformismiksi eli sopeutumattomuudeksi.

Jolloin kysymysen muoto on: miksi poliittiset fundamentalistit ja nonkonformistit asuvat samassa teltassa?

En tiedä.

Tällä hetellä kovien islamin liikkeiden rinnalla elää edelleen pehmeitä perinteitä kuten sufilaisuus, ihmeellisen rakkauden ja sydämen kasvun uskonto.

Näitä mietimme. Myös ruoka oli hyvää, puhumattakaan säästä.

25 kommenttia:

  1. Oman kokemukseni perusteella sopraanoista tulee bassoja erittäin usein. Oman nuoruuteni poikakuorossa kuorossani kaikista sopraanopojista tuli bassoja tai baritoneja. En muista ainoatakaan poikkeusta. No, kun lauletaan Bachia, baritoneja ei tarvita ja tenoriääni on näille liian korkea: siis sopraanoista tulee barokkimusiikin näkökulmasta katsottuna bassoja. Altoista tuli yleensä tenoreita.

    Kansanhurskaudelle Bach on muuten ihan liian vaikeaa. Suomen kansan vanhat virret ovat usein samoja kuin Bachin kantaateissa, mutta ne ovat alkuperäisiä, vähemmän nimekkäitten saksalaissäveltäjien tekemiä muotoja. Erona on se, että virsien melodioissa on vähemmän nopeita sävelkulkuja. Eron saamiseksi kannattaa verrata Bachin kantaattia Jesu, meine Freude ja Crügerin virttä Jeesus, aarteheni, joka löytyy nykyisestä virsikirjasta numerolla 303.

    VastaaPoista
  2. Kysymykseesi siitä, miksi kansanhurskautta ja yksilön arvoa edustaneet herätysliikkeet ja hurmahenget kuulu(i)vat yhteen, uskallan tarjota vastausta: maltillinen teologia edellyttää koulutusta. Vain aikaisemman tradition tuntija tietää, miten monella tapaa Raamattua ja traditiota voi tulkita. Kouluttamattomalle ihmiselle on helppo fiksaantua yhteen "kirjaimelliseen" lukutapaan ja ryhtyä hurmokselliseksi. Oppinut ei ole hurmoksellinen, mutta niinpä on uskonnollinen elämäkin yleensä laimeampaa.

    VastaaPoista
  3. Oliko kirjoitusvirhe mahdollisesti tarkoituksellinen vaiko vallato erhe kun oli maininta tuosta "ars toteleen kantapäästä" ?

    VastaaPoista
  4. Lisään kommentin kohteeseen Kemppinen


    "Tuota "kirkkohistoriallista" liiketä voisi sanoa nonkonformismiksi eli sopeutumattomuudeksi.

    Jolloin kysymysen muoto on: miksi poliittiset fundamentalistit ja nonkonformistit asuvat samassa teltassa?

    En tiedä."


    Koska kuten Erno Paasilinna sen sanoin kvasi, konservatismi ottaa paikkansa; kaikki kapina sulautuu siihen ei-kapinaksi. Irti otto ruokkii ehkä vain muutaman kymmenen vuotta radiaalin erilliskulttuurin omaa henkeä.
    Onhan nyt jo viime vuosisadan hippiajan pahimmatkin höyryt osa valtakulttuuria, yleisesti "tunnustettuja", ellei aivan jumalia Jimit, Jimmyt …entäpä se jonka esityksiä filmasi jonkinlainen jenkkien siveellinen valvontakomissio, saadakseen todisteita riettaista ja nuorisoa turmelevista liikkeistä stagella.
    (Onkohan noita valvottuja keikkoja muuten jossain tallella, mahtaisivat olla nostalgiaa)

    "Tällä hetellä kovien islamin liikkeiden rinnalla elää edelleen pehmeitä perinteitä kuten sufilaisuus, ihmeellisen rakkauden ja sydämen kasvun uskonto."

    Sekin sisältää monta eri suuntausta; yhdessä esoteerismystisessä oli - muuan vähä-aasialaisen oppaan mukaan - löytynyt salainen yhteys "suorittaviin tahoihin"

    VastaaPoista
  5. Kiihkoisat harrastajat tietysti tuntevat Ockeghemin, Dufayn ja Josquinin ja joukon muita, mutta varsinainen yleisö ei. Soittajia ja soittimia alkaa olla myös Suomessa.

    Kyllähän me luulimme tuntevamme, 1980-luvun lopulta kumuloituneen diskografian tukemina. Maininta soittajiin ja soittimiin tosin vähän hämmentää, en muista törmänneeni Johannes Ockeghemin tai Guillaume Dufayn instrumantaalimusiikkiin (paitsi sovituksina). Taivaallisen vokaalimusiikin säveltäjinä heidät &co kyllä tunnemme. Okei, Josquin des Prezillä on soitinmusiikkiakin, myönnetään.

    Levytykset muuten ovat, kuten aiemmin muussakin vanhassa musiikissa, turhan brittiläisvoittoisia, mainittakoon Tallis Scholars, Hilliard Ensemble ja - yes! - The King's Singers (5. ja 6.8. konsertteihin Suomessa on paikkoja yhä vapaina!)

    Eilen jäi tietoliikenneongelmien vuoksi kommentoimatta, että vuosi sitten tekemäni päätös olla enää ostamatta yhtään ei-ammattikirjaa tähän asuntoon (muutosssa kirja sanoivat: meille täällä on tilaa, onko teille?) on osoittautunut toimivaksi. Helmet-kirjastojen varaus- ja sakkomaksut ovat pikkurahoja asumiselle säästyvien eteläespoolaisten asuinneliöiden hintaan verrattuna ja eräillä nikseillä olen pysynyt uutuuksienkin perässä vähintään kuten ennen (jotain erikoisen samaa Ihamuotilan ja Hägglundin muistelmissa on...) Tosin mainittakoon että yhtään kerran hankittua kirjaa en tosin ole vieläkään raaskinut heittää pois.

    Levyissä ei toimi aivan sama, Kemppisen blogilla en uskalla kosketella aiheesta kuin sen puolen, että levyjen toistuvaan kuunteluun on sentään esitettävissä paljon fiksumpia syitä kuin joita Harold Bloom yliarvostetussa Lukemisen ylistyksessään esittää kirjojen osalta. Siis tarkoitan toistuvaan, en toiseen kertaan.

    VastaaPoista
  6. Ad Dr. Blind:

    Toki.

    Pitäisi keksiä uusi nimitys tai sitten kirjoittaa tarkemmin.

    Jospa "musiikki ennen Monteverdiä" olii vanhaa. Tai Palestrinaa?

    Koopmanin takia mielessäni oli Sweelinck (urut) ja jopa Buxtehude, joka tietenkin oli melkein aikalaisemme.

    Ymmärsin puheista, että mielenkiinto selvästi vanhaa musiikkia kohtaan on siis myös Hollannissa vahva. Hehän olivat barokimusiikin autenttisuus-liikkeesä aika näkyviä pari vuosikymentä sitten.

    - - -

    Kirjoissa neuvoni on hiukan laimea: hankitaan vanheamt vanhemmat, jotka asuvat Espoossa. Haarakirjastoni nro 3. on heidän alakerrassaan. Nro. 2 on HIITissä Tapiolassa ja nro 4. on kesähuvilalla Savossa; etenkin vanhat sarjakuvalehdet näyttävät kestävän jokavuotisen pakastuksen takia paremmin kuin kaupungissa.

    Musiikissa olen kylmästi siirtynyt mp3-pohjalle. CD:t ovat tiiviisti pakattuina. Normaali jatkuva kuunteleminen hoituu tietokoneella ja suhteellisen vaatimatomalla kovaäänisellä.

    Eilen kuuntelin vanhaa D. Ellingtonia ja vielä vanhempaa Georg Böhmeä (klavikordi).

    Ihailen kirjastoja, koska ne toden totta ottavat kirjoja vastaan pienestä maksusta.

    VastaaPoista
  7. Ad Erastotenes Aleksandrialainen:

    Joissakin tapauksissa verailuaineisto on todella laaja. Motetti Jesu meine Freude on hyvä esimerkki. Toinen olisi kanoniset variaatiot koraalista "Enkeli taivaan".

    Minulla on koraalikirjan välissä vuosikymmenien takainen "avain" virsikirjan virsien ja niiden saksalaisen vastineiden yhteyksistä.

    Ne ovat vaikeita. Mikä on "maat, metsät vaienneina"? Tai Kristus, valo valkeuden? - Jesus bleibet meine Freude, kantaatti Hertz und Mund und Tat und Leben...

    VastaaPoista
  8. Ad Erastotenes Aleksandrialainen II:

    Älä unohda räyhähenkiä! (Schwärm- und Rottgeister).

    Joskus tuntuu, että nämä kaksi Lutherin nimeämää alaryhmää ovat läsnä myös joissakin sekulaareissa kansalaisliikkeissä.

    VastaaPoista
  9. Ad Siili:

    En osaa oikein päättää, kirjoitanko Arsch-toteles vai Arse-toteles.

    Arsch-Tot-eles olisi myös aika hyvä.

    VastaaPoista
  10. Ad Progeclub:

    Muistelen lukeneeni, että Elviksen mustilta soittajilta omaksumat yhdyntäliikkeet tulkittiin pettämättömäksi lopun aikojen merkiksi. Sitten kun Hendrix kehitti omat pantomiiminsa, moni tuskin jaksoi kiihtyä.

    Mutta paholaiselle osoitettujen salamerkkien metsästys tuntuu jatkuvan.

    VastaaPoista
  11. mörköjä ja keijuja musiikissa

    Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Saatananpalvojathan uskovat myös jumalaan ja lujasti. Eipä sitä muutoin hautakiviä kaadeltaisi ja kirkkoja poltettaisi. Mitähän muuta sanomaa niillä on, kuin murjotetaan maailmalle ja keljuillaan uskoville? Uskovaisten puolella on jo edistytty siihen, ettei naisia polteta roviolla eikä muitakaan ihmisuhreja anneta. Silmät pysyvät päässä ja hampaat suussa. Penteleillä on vielä sivistys saavuttamatta.

    VastaaPoista
  12. Anekaupan nykymuoto: curses and spells for money

    Täyttäisköhän tällainen höpöhöpön myyminen jonkun merkistön Suomessa?

    VastaaPoista
  13. Ad Anonyymi (aneista):

    Kyllä tuo mielestäni menee kuluttajansuojalain kieltämän puolelle, samaan seuraan ihmelääkkeiden kanssa.

    VastaaPoista
  14. Ad Anonyyi (märköjä ja keijuja):

    Totta yllä - mutta toisaaltas neuvostoliittolaiset olivat toimeliaita kirkkojen ja hautausmaiden turmelijoina.

    Ehkä siitä saa jotain kiksejä, että tietää toiminnallaan pahoittavansa jonkun mielen.

    Ennen vanhaan oli muuten joskus tapana kaivaa esiin ja hirttää tai polttaa pitkään haudassa maatuneita ruumiita.

    VastaaPoista
  15. ad JK

    Pensasneuvostoliittolainenkin alkaa olla jo taruolento. Kun sen tajuan, maailmani murtuu - Neuvostoliittoa ei enää ole.

    Minäkuvani rakentui kylmän sodan aikana. Raamattuja vietiin ilmapalloilla tai salakuljetettiin hameen alla.

    Ennen oli helppoa. Saattoi tölviä mielessänsä kolhoosin onnea, politrukkeja ja tyylikkäitä venäläisiä agentteja 20 luvun kuosissaan.

    Vuonna 1992 elämältäni vietiin pohja. Punaiset kaaderit katosivat. Maailmasta tuli vähemmän ennustettava.

    VastaaPoista
  16. Ad Anonymous (neuvostoliittolaisista):

    Elä ole masentunut. Nyt Putin pitää jo presidentin valtakautta liian lyhyenä.

    Suomenlahden sulkeminen Viron ja Suomen toimesta toistaa 30-luvun ongelman, ja nyt heillä on kaasu- ja öljyputket Koivistolla.

    Tulemme näkemään uuden terrorin.

    Isoäitini kuljetti Uusia testamentteja sukulaisille Pietariin kureliiveissää 60-luvulla.

    Nyt on jo kirjallisuutta ja dokumenttielokuvia, jotka eivät ole turvassa mummon liiveissäkään.

    Neuvostoliitto tai siis Venäjän federaatio on maaimanhistoriallinen tapaus: sen väkiluku vähenee kaksi prosenttia vuodessa.

    Siinä on niin tiukka paikka, että rymyilemäänhän ne lähtevät ja kastamaan kaikkia kansoja venäläisiksi.

    Pahoittelen sopimatonta hyökkääyttäni naapurivaltiota kohtaan.

    VastaaPoista
  17. ad JK

    Noiden lohduttavien sanojen turvin saatan siis painaa pääni pehkuihin levollisin mielin.

    PS.

    Tän päivän iltalehdessä herra P. tunnustautui muuten ainoaksi todelliseksi demokraatiksi...

    VastaaPoista
  18. Kemppinen ennustaa. NATOko sieltä kohta kurkistaa? Osaavatko päättäjät päättää vaiko vain jänistää?

    VastaaPoista
  19. Jolloin kysymysen muoto on: miksi poliittiset fundamentalistit ja nonkonformistit asuvat samassa teltassa?

    Miksiköhän muuten kiihkoilijoita aina kutsutaan fundamentalisteiksi?
    Heidän mielipiteethän eivät yleensä tunnu keskittyvän mihinkään oleelliseen tai perustavanlaatuiseen. Hehän päinvastoin pohjaavat kiihkoilunsa sivuseikkoihin, jotka he sitten määrittelevät perustaksi.
    Siis ymmärtäisin, jos he itse katsoisivat olevansa fundamentalisteja, mutta miksi ihmeessä kaikki muut kutsuvat heitä sellaisiksi?

    VastaaPoista
  20. Ad Toipila:

    Natopa hyvinkin. Jos sitten kelpaamme. Meistä voi tulla heille riesa. Luullaksei mielenkiinto on ollut sillä suunnalla hyvin hillittyä.

    VastaaPoista
  21. Venäjän ongelmat ovat paljolti psyykkisiä.
    Se ettei ole olemassa valtiollista psykoterapiaa on iso ongelma.

    Minua huolestuttaa yleensäkin se, että ihmiset ovat niin kärsimättömiä.

    Merillekin pitää päästä sadassa vuodessa, vaikka hyvän laivan tekemiseen menee ainakin 300 vuotta.

    VastaaPoista
  22. Kohteeseesa Kemppinen "Sana seisoo"
    Toipila kirjoitti...

    " Kemppinen ennustaa. NATOko sieltä kohta kurkistaa? Osaavatko päättäjät päättää vaiko vain jänistää?"
    Jänistää, mistä?

    Mitenhän muuten olisi tämän Suomen kansalaisille Persianlahdella, Iranin aluevesillä sattuneen vahingon kanssa sujunut, jos olisimme yhdysvalatien sotilasliittolainen?

    VastaaPoista
  23. Sufilaisuus: Monsieur Ibrahim et les fleurs du Coran (2003), joko olet nähnyt? Suosittelen!
    http://imdb.com/title/tt0329388/
    Vuokrattavissa ainakin Makuunissa.

    VastaaPoista
  24. ad AR
    Monsieur Ibrahim et les fleurs du Coran (2003) - pinnallisuudessaankin se on elokuvana hieno; vastine eräälle kristinuskon sisäisten suuntausten teemoja esiintuoneelle filmille. Jouni rakenteeltaan sama.
    btw..
    Tärkeintä olisi, että suuren yleisön yksisilmäinen kuva islamista avartuisi

    VastaaPoista