Asiantuntemus ei riitä, mutta varovasti sanoisin, että nähtävästi nobelisti Richard Feynmanin “QED” on viime vuosisadan paras tietokirja tai yksi kymmenestä parhaasta.
Sanalla “tietokirja” tarkoitan kirjaa, jota ei markkinoidaan tieteenä. Ennen käytettiin hyvää nimikettä “kansantajuistieteellinen”. Se tarkoitti etenkin luonnontiedettä käsitteleviä teoksia, joista selviää keskittymällä ja yrittämällä ja käyttämällä riittävästi aika hyvillä ylioppilastiedoilla tai vastaavilla, vaikka aihe olisi sinänsä sangen vaikeaa fysiikkaa, biologiaa tai matematiikkaa.
Tuollainen kirja on paljon vaikeampi kirjoittaa kuin hyvä romani, melkein yhtä vaikea kuin hyvä novelli. Sen on oltava kuin vuotamaton kaivo, joka keinuu järven pinnalla. Tai meren.
Ennen vanhaan sanottiin, että mainio opettamisen taito on harvinainen lahjakkuus. E. Lönnrotista kerrottiin, että hän opetti pölkkypäällekin latinan kieliopin, ja säätylyläiset tarttuivat tähän tilaisuuten hanakasti. Aina on ollut väkeä, sekä rikasta että puutteenalaista, jonka päässä oppi ei pysy vaikka hattu pysyy.
Kirjan nimi QED tarkoittaa “kvanttielektrodynamiikka” ja kytkeytyy siis kvanttimekaniikkaan. Olen lukenut sen jo yhden kerran, kannesta kanteen, kun menin töihin Teknilliseen korkeakouluun. Hyvin pian sain vihiä muistakin viisauden kaivoista. En ostanut Feynmanin laajahkoa fysiikkaa, koska se on auki verkossa. Olen usein palannut hänen UCLA:n luentoihinsa, jotka ovat YouTubessa. Myös esimerkiksi amerikkalaiset ja suomalaiset alan professorit pitävät näitä lähteitä verrattomina. Kuka sen paremmin tietäisi kuin professori, miten vaikeaa on selvittää vaikeita asioita käsitettävästi.
Kukaan omista opetettavistani ei osannut eikä ymmärtänyt yhdellä lukemalla keskeistä lainkohtaa (oikeustoimilaki 33 §) “Oikeustointa, jota muuten olisi pidettävä pätevänä, älköön saatettako voimaan, jos se on tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen, ja sen, johon oikeustoimi on kohdistettu, täytyy olettaa niistä tietäneen.”
Ei sitä ymmärretty myöskään tuomioistuimissa, joten sitä ei yleensä koskaan sovellettu. Tämän lukijalle: “oikeustoimi” on esimerkiksi kauppa, kuten kämpän tai kesämökin tai vanhan Toyotan myyminen.
Eräässä QED:n laitoksessa Feynman sanoo aihetta niin vaikeaksi, että sen haltuun saaminen edellyttää joko seitsemän vuoden täysitehoisia opintoja tai tämän kirjan lukemista. Eräässä haastattelussa hän sanoi että jokainen, joka sanoo ymmärtävänsä kvanttielektrodynamiikkaa, on ymmärtränyt sen väärin. Esimerkiksi hän itse ei ymmärrä sitä. “QED” muuten on myös latinaa ja tarkoittaa samaa kuin suomen M.o.t., “mikä oli todistettava”. Ja itse kirja alkaa vanhentua, vaikka 1980-luvun jälkeen alalla ei liene tapahtunut mitään julki jumalatonta.
Mutta kuten koko kvanttimekaniikka ja tämä ala toimii kokeellisesti. Siitä käy myös ilmi, ettei teoria ole kokonainen. Suuren viisauden ongelma on tieto, että ei tiedä, mitä ei tiedä. Toisin sanoen esimerkiksi tämän hetken tiedon ulkopuolella voi olla melkein mitä tahansa. Entäpä jos maailmankaikkeus onkin supermassiivinen musta aukko?
Princetonin varsin huokeassa tietokirjasarjassa on muutakin hauskaa. Jos haluaa huvitella, esimerkiksi Vogelin “Life’s Devices” (suomeksi “Kissan tassut ja katapultit”) on lähinnä koonnos hauskoja tieteellisiä tosiasioita.
Miksi hiiri ei kuole pudottuaan kilometrin syvyiseen kaivoskuiluun, vaan lähtee ontumatta jatkamaan hiirimäisiä toimiaan? Lähtökohta on hiiren pinta-alan suhde sen massaan (painoon), ja huomioon on otettava siis rajakiihtyvyys ja ilmanvastus. Lisäksi hiirellä on tähänkin tarkoituksen hyvin edullinen luusto. Jopa kotikissa voi selvitä putoamisesta varsin korkealta, koska se osaa kääntyä ilmassa ja levittäytyä eräänlaiseksi sateenvarjoksi.
Tietääkseni palokunnat eivät tätä nykyä avusta puuhun kiivenneitä kissoja, joilla on tapana naukua sydäntäsärkevästi. Älkää uskoko minua, mutta luuloni mukaan kissa tulee aikanaan omin neuvoin alas.
