Seitsemän viisasta lakimiestä

 

“Seitsemän viisasta miestä” on maailman vanhin ja laajimmalle levinnyt tarinasikermä. Suhteellisen niukka yhteenveto löytyy Wikipediasta haulla “Seven Sages”. Usein viitattu esimerkki on Sinbad (Sindibad), jonka sanskritinkielinen versio on yli kaksi tuhatta vuotta vanha. Vanhan testamentin Salomon tuomio on hyvin tyypillinen. Hyvä kertomus, paha kertomus, yllättävä ratkaisu. Mukana on myös karmea vitsi: elleivät äideiksi itseään väittävät itse tiedä, kumpi on synnyttänyt vauvan, lyötäköön lapsi miekalla halki niin että molemmat saavat oman puolikkaansa. Ja viisaus on se, että oikea äiti kauhistuu mutta väärä ei.

Lakimiesten tunnus on edelleen miekka ja vaaka. Olisiko se tämän tarinan perua?

En mene kieltämään, etteikö minusta itsestäni olisi tuomarina toimiessani joskus tuntunut, että riita ratkaistaan samalla tavalla kuin vaatteita ennen ratkaistiin eli ratkottiin partakoneen terällä. Ja vielä vahvemmin: riitaveljille ei jäänyt mitään hyödyllistä.

Seitsemän viisaan joukossa - meidän nurkilla ehkä parhaiten tunnetussa antiikin kreikkalaisessa muunnelmassa - viisaista on vain yksi lakimies, ateenalainen Solon, joka keksi lainsäädännön ja oikeudenkäynnin.

Muita viisaita lakimiehiä ei ole toistaiseksi ilmennyt, vaikka tarjokkaita on ollut.

Suosikkini on suomalainen versio, jossa poika joutuu vaaroille alttiiksi mutta päätyy paaviksi, ellei sitten kuninkaaksi, koska on niin etevä, että ymmärtää eläinten kieltä ja saa siten tietoa, jota muilla ei ole.

Minulla on ajatus, kun panen “lakimiehen” otsikkoon. Termi muuten on nykyisin “juristi”.

Tietenkin usein ajatellaan, että lakimiehet työskentelevät rikosasioitten ja oikeusriitojen kanssa. Tämä on totta - mutta viimeksi kuluneet 1 000 vuotta ja edelleen hyvin tärkeä oikeudellinen ala on maa- ja vesioikeus.

Suomea on koskettanut erittäin syvällisesti maanjako ja asutus. Ne liittyvät välittömästi toimeentuloon, nimenomaan ravintoon. Ne liittyvät talouteen eli siis rikkauteen ja köyhyyteen.

Tällä hetkellä ympäristöongelmat peittävät näkyvistä ongelman laajuuden. Jopa Pentti Linkola ja ennen häntä Reino Kalliola ja sitten myöhemmät vihreät keskittyvät eläimiin ja kasveihin tai suoraan hiilinieluun, joka on puolitieteellinen termi.

Aikaisemmin maanomistus ja maanvuokraus oli keskeinen kansalaissodan ja sen jälkiseuraukset aiheuttanut tekijä. Toisen maailmansodan jälkeen maanhankinta oli koko Euroopan mittakaavassa valtava operaatio, joka onnistui. Monien kirjoittajien ja kirjailijoiden sävynvalintojen vuoksi etenkin kylmien tilojen eli rakentamattomien maa-alueiden osoittaminen evakoille ja rintamamiehille leimattiin niin syvästi “herrojen” pahuudeksi, että tuo mielikuva on edelleen tallella. Asian toinen puoli on ainakin puolen miljoonan suomalaisen pitäminen hengissä sodan päättymisen jälkeen. Viisaammat tiesivät jo 1945, että ratkaisu on väliaikainen mutta kaikki ei riipu suomalaisista. Noin neljännes äänestäjistä odotti esimerkiksi jonkin mallista kommunismia, joka toisi mukanaan väljemmät maat ja raatamista helpottavat koneet.

Englannissa koko yhteiskunnan tuhannen vuod muutokset voi lukea yhden oppisanan ympäriltä: “enclosure”. Vuodesta 1077 sotaisa yläluokka työni köyhiä pois yhteismailta ja aitasi pienetkin viljapellot lammaslaituuksi, koska villasta sai hyvän hinnan. Myös 1600-luvun sisällissota (Stuartit, Cromwell) selittyy tältä pohjalta. Teollistumisen alkaessa 1800-luvulla metsät oli käytännössä hakattu ja vilja hankittiin ostamalla tai varastamalla.

Meillä isojako oli valtava muutos. Yleensä kylät hajotettiin, ja asiaa ajoivat muun muassa aateliset, jotka eivät pitäneet siitä, että maanmoukat jupisivat keskenään savuisissa pirteissän. Kotikuntani sinänsä kummalliset nauhakylät - kymmenenkin kilometriä komeita taloja vieri vieressä joen äyräällä ja huonot ihmiset kilometrin tai kahden päässä pikkumurjuissa.

Kun menin kansakouluun, enemmän kuin kolme neljästä suomalaisesta sai toimeentulonsa maasta ja metsästä. Tällä hetkellä osuus on noin kolme sadasta.

Jottei kenenkään tarvitsisi kysyä, omat isovanhempani olivat kaikki maaseudun maattomia ja käytännössä kouluttamattomia. Nousun reitti oli käsityöläisyys. Itse olen suvussani isäni jälkeen toinen yliopistossa koulutettu ja neljäs yloppilas.