Sivun näyttöjä yhteensä

20. marraskuuta 2021

Väärä kertomus


 

 

Taas pääsen yhdistämään kaksi asiaa, joilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Graeber - Wengerowin ”kaiken sarastus” on siis antropologiaa ja arkeologiaa. Will Storrin ”The Science of Storytelling” on aika erikoinen teos, joka tuntuu esittelevän kerrontaa lähinnä käsikirjoituksen näkökulmasta. Storr kauhoo kuitenkin syvälti myös perinnettä ja aivan uutta neuropsykologiaa.

 

Neurobiologia tietää, että ihminen pystyy keskittymään esimerkiksi omiin ajatuksiinsa edullisessa tapauksessa korkeintaan 7 sekuntia. Onneksi on vastalääke. Se on kymmeniä tuhansia vuosia vanha. Keskustelu. Keskustelijoita voi olla kaksi tai kaksikymmentä.  Mielikuvituksessani näen leirinuotion, jonka ympärillä on kaluttuja sääriluita ja muuta mieluisaa.

 

Kirjoittajan mielestä mikään ei ole muuttunut esimerkiksi uusimmassa James Bondissa verrattuna viiden tuhannen vuoden takaisiin tarinoihin. Ellei katsoja/kuulija kiinnostu ihmettelemään, mitä tulee seuraavaksi, hän menee nukkumaan vaadittuaan ehkä sitä ennen rahojaan takaisin.

 

Menneisyyden tutkijat Graeber ja Wengerow ovat keskittyneet osoittamaan, miten vähällä järjellä tiedemaailma on hyväksynyt räävittömiä valheita, kuten ajatuksen evoluutiosta metsästäjä-keräilijät, maanviljely, teollisuus.

 

Huolellisesti tehtyihin viime vuosikymmenten kaivauksiin ja tarkkailevaan tutkimukseen tukeutuen he todistelevat asiaansa. Maanviljely, jota Jared Diamond ja monet muut sanovat ihmiskunnan historian suurimmaksi onnettomuudeksi, ei ollut mikään kynnys. Monessa paikassa saimme herrat, veronkantajat ja rosvot niskaamme ja kaupan päällisiksi tarttuvat taudit, jotka levisivät aidatuilta eläimiltä isäntiin. Kaikin paikoin näin ei käynyt.

 

Amerikan mantereella oli vuosituhansia sitten jopa suurempia ”kaupunkeja” kuin Euroopassa ja Aasiassa. Ne jätettiin välillä pahuutensa valtaan, ja monet on nyt löydetty vasta satelliittikuvauksella. Laajoilla alueilla oli viljelty ja rakennettu taloja, kunnes vaeltelu metsissä alkoi taas miellyttää enemmän. Ihmisten, eläinten ja kasvien joukkotuhon toivat espanjalaiset 1500-luvun alussa. Ihmisistä meni lopullisesti 95 prosenttia muutaman vuosikymmenen aikana.

 

Kirjoittajien innostava ajatus on, ettei jääkauden jälkeinen ihminen ollut tyhmä eikä kykenemätön kuvittelemaan ja punnitsemaan poliittisia vaihtoehtoja.

 

Maantieteen ja ilmaston armoilla hän oli. Mutta hän oli kova liikkumaan. Parikin tuhatta kilometriä taittui jalkapelissä tuosta vain.

 

Kertomuksen virheellisyys on sama kuin paljasjalka-darwinismin. Evoluutio ei kulkenut kohti jotain suurenmoista, nimittäin meitä ja yhteiskuntaamme. Ongelma on, miten Hobbesin ja Rousseaun kuvailema tilanne pääsi jäätymään – ihminen on peruspaha, ihminen on perushyvä. Molemmat ovat aika lapsellisia ajatuksia. Ovatko kettu ja sakaali hyviä vai pahoja?

 

Storr tuo tukea muutamalle ajatukselle, joita olen tässä tavannut toistella. Kuten että ”todellisuutta” ei ole olemassa. Se mikä mielestämme on totta, on ennen kaikkea taukoamatta hyrräävän hermostomme tuotetta. Kun pistän neulalla sormeeni, kipu ei tule sormesta, vaan aivorungon alueelta. Sen pystyy nykyisin mittaamaan ja kuvaamaan.

 

Todellisuus on monessa mielessä sepitteellinen, koska hermosto ja aivot tarjoavat jatkuvasti muotteja eli selityksiä. Viisi aistiamme ovat vinossa. Esimerkiksi äänen kuuluessa molekyylit eivät kolise toisiinsa. Paineenvaihtelun aiheuttamat välittäjäaineen aallot ”kuuluvat”, mutta puhdasta ääntä tai täsmällistä siniaaltoa ei luonnossa esiinny.

 

Ihmislajin lähtökohta ei ole pelkästään kieli, vaan kertomus. Se voi kuvailla alkusyntyä tai sitten Afrikan vihreitä kunnaita, jotka leviävät parin viikon matkan takana. Tarinat eivät ole enää tavoitettavissa, mutta halu kuunnella on tallella.

 

Kirjani eivät mainitse sitä, mutta tarinoiden suuri aikakausi on ehkä huipentumassa. Sata vuotta sitten kaksi jokseenkin ihmeellistä tarinaa sai suosiota ja muuttui pakollisiksi. Niitä sanotaan kommunismiksi ja natsismiksi. Molemmilla oli sama ydin: me olemme parempia kuin muut. Me olemme parempia kuin kukaan muu. Institutionaalinen tiede myötäili nöyrästi tarinoita.

 

Tällä hetkellä sekä USA että Kiina ovat kertomusten vankeja. Trump todisti, että melkein mitä tahansa voi väittää todeksi, ja heti jokin joukko uskoo. Isossa Britanniassa kukaan ei taidan oikein tietää, mihin brexitiin johtanut politiikka tähtää. Sen takana on perusteeton myytti maan suuruuden palauttamisesta. Venäjä on palannut vaivihkaa 500-vuotiseen tarinaan, jonka mukaan Venäjänmaa on epätavallisen pyhä ja siten velvollinen tekemään mitä kulloinkin keksii.

 

Menneisyyden tutkijat ovat todenneet esineistä, luista ja siemenistä hyvin yleisen piirteen. Joukkojen (”heimojen”) välillä on usein jyrkkiä rajoja ja suoranainen tarve tehdä kaikki täsmälleen toisin kuin naapurissa. Eivätkä heimot perustu sanottavasti sukulaisuuteen. Sen jäsenet ovat ”veljiä” ja ”sisaria” vain kuvainnollisesti. Valtaosa väestä voi olla kaukaa tulleita.

25 kommenttia:

  1. Muuten hyvä mutta kapitalismin "tarina" jäi mainitsematta.

    VastaaPoista
  2. ”Intuitiotutkija Asta Raami on varma, että jokainen meistä voi innostua omien lempiuskomuksiensa murskaamisesta. Nerot ovat tehneet niin aina Leonardo da Vincistä Beatles-säveltäjä Paul McCartneyhin.”

    Lähde: https://yle.fi/uutiset/3-12196003

    VastaaPoista
  3. "Tällä hetkellä sekä USA että Kiina ovat kertomusten vankeja."

    Näin varmaan on.

    Mutta kannattaa samalla varmaan myös miettiä myös mahdollista malkaa meidän omassa, euroopalaisessa silmässämme. Minkähän tarinan vankeja me mahdamme olla?

    Ainakaan itse omista asioistaan vastaava ja omasta kohtalostaan päättävä Britannia ei siihen meidän tarinaamme taida oikein sopia. Parempi olisi, kun antaisivat vain Ransakan ja Saksan sanoa, mihin rahat milloinkin saa lähettää ja kenen kanssa saa kauppaa käydä ja yhteistyötä tehdä - ja millä ehdoin.

    VastaaPoista
  4. Nuo sadan vuoden takaiset kaksi tarinaa jättivät pysyvän jäljen ihmiskunnan kertomukseen: Auschwitz ja Siperian vankileirit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kapitalismin uhrit saattavat olla vähemmän ilmiselviä niin, että niiden laskeminen on vaikeampaa. Tarina kolonialismista uhreineen on myös näistä laskuista unohtunut.

      Poista
  5. Olen edelleen vakuuttunut siitä että meitä edeltäneet sukupolvet olivat merkittävästi älykkäämpiä kuin nykyihminen. Hyvinvointi on lamauttanut nykyihmisen perusteellisesti.

    Kivi- ja pronssikauden ihmisten oli selviydyttävä hirmuisista haasteista pysyäkseen edes itse hengissä. Kuitenkin he pystyivät huolehtimaan jälkeläisistään, rakentamaan suuria yhteisöjä ja kehittämään omia kulttuurejaan. Merkillisintä tässä on mielestäni kielten kehittyminen tavattoman mutkikkaiksi, usein loogisiksi rakennelmiksi kielioppinsa puolesta. Ihmiset kykenivät sopeutumaan vaativiin ilmasto-olosuhteisiin, ravinnon hakuun petojen keskellä, opettelemaan maanviljelystä ja eläinten kesyttämistä kotieläimiksi. Samaan aikaan piti myös kaikenlaisia tarvekaluja kehitellä sekä työkaluja, metallien käsittelyä malmista pronssiksi ja raudaksi. Siitä edelleen taottiin taidokkaiksi miekoiksi, koruiksi ja koriste- ja kulttiesineiksi. Kirjoitus oli jo monilla alueilla kehittymässä korkealle tasolle tarinoineen ja runoineen esim. Intian alueella. Tähtitaivasta opittiin tulkitsemaan ja siihen perustuivat osaltaan silloiset suunnistustaidot. Jos tarkastelee vaikkapa Espanjan pohjoisen rannikon ja Ranskan luolista löytyneitä maalauksia, osa 35 000 ja jotkut ilmeisesti jopa 50 000 vuoden takaisia, joutuu mykistymään niiden huikeasta tasosta. Ne ovat voimakkaasti tyyliteltyjä ja äärimmäisen taidokkaita, eivät todellakaan mitään töherryksiä.

    Kaiken kaikkiaan, edeltävät sukupolvet joista mekin olemme seurauksena, olivat todellisia selviytyjiä. Pölkkypäät eivät olisi niistä haasteista mitenkään selvinneet muuten kuin joukon jatkona taustalla.

    VastaaPoista
  6. Siniaallon suhteen on sama suoraa viivaa koskeva, eipä oo...

    Muu näköalattomuus ällistyttää, kirjoitettuja ei ole, kaupunkeja ei ole, millä kurin maakuoppiin majoittuneet esi-ihmiset kuljettivat ruokansa reissuillaan ja niin edelleen.
    Mikäli tulisi säilöä tietoa se osattaisiin jo kirjoittaa perimään.
    DNA tekee yhtä juttua todella hyvin, kopioita itsestään mitättömin virhelisin mutta siinäpä se sitten onkin, muita keinoja ei oikein ole - no, pyramidit mutta melko kehno esitys 20 000 vuoden tallennukseen. Muistiinpanolippusilla mennään, magnum opusta etsitään otaksumien parven sihinässä.

    VastaaPoista
  7. En ole Graeber-Wengerowissa vielä niin pitkällä että tietäisin mitä he sanovat maanviljelyksen keksimisestä. Muissa lukemissani kirjoissa väitetään että se on keksitty neljä toisistaan riippumatonta kertaa. Veikkaisin että kertoja on käytännössä lukemattomia kun aikaa on ollut ainakin sata tuhatta vuotta.

    VastaaPoista
  8. "Trump todisti, että melkein mitä tahansa voi väittää todeksi, ja heti jokin joukko uskoo."

    Esimerkiksi Euroopan maat rynnivät rakentamaan aitoja rajoilleen!

    Totta puhuen en usko, että me teemme sen Trumpin esimerkin takia, vaan siitä huolimatta. Se ei silti asiaa muuta.

    VastaaPoista
  9. Isot kiitokset Kemppiselle aivan erinomaisen mielenkiintoisesta ajatuksia herättävätä tekstistä. Tämä kyllä saa harmaimpaankin harmaaseen aivosoluun liikettä!
    SL

    VastaaPoista
  10. Vielä hieman kesken Chris Gosdenin The History of Magic ("From alchemy to witchcraft, from the ice age to the present"). Sensatsionelli kirjannimi, mutta sisältö on tiukkaa antropologiaa ja muinaistutkimusta. Aletaan siitä, että Lähi-Idän varhaisimmista haudoista usein puuttuivat päät. Ne oli otettu muuttaessa mukaan. Ja sitten käydään läpi koko historia per manner, ensimmäisistä ihmisistä nykyaikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraavaksi: The Florentine Codex (General History of the Things of New Spain: Florentine Codex, Bernardino de Sahagún. Part 1).

      On hurjaa ja hienoa, että about kaikki on saavutettavissa verkossa. Menin lainaamaan jollekulle version tästä 1970-luvun lopulla, ja tiedämmehän mitä lainatuille kirjoille käy.

      Poista
  11. Metsästäjä-keräilijä-evoluutiokehityshän jäi tyystin kesken kun siirryttiin parilla askeleella tehoryöstö-maa/metsätalouteen, suunnitelmalliseen suurriistanpyyntiin ja vesistöjen tyhjiksi troolauksiin.

    Kaiken kukkuraksi varustettiin metsäautotieverkostoja maastureilla huristelevat pienriistanpyytäjät tutkapannoitetuin koirin, sarjatulta syöksevin kiväärein ja haulikoin ja joita koristavat laseryökiikaritähtäimet, etäisyysmittarit ja teholamput.

    Tämän huvikseen porsastelun pisteenä iin päällä ponsserumiluksilla runnotun maiseman yllä hyrräävät droonit jottei alituisella makkara/kaljadieetillä paksuunnetut lajimme uroot vain missään nimessä tarvitsisi murrokossa niveliään rasittaa riistaa etsiessään.

    Jne. Jne.

    Ps. Marjojen keruukin ulkoistettiin toiselta puolen maapalloa rahdatun halpatyövoiman kontolle jollaisen älyttömyyden kritisoimiseen eivät sanat riitä vaikka enklantia ossaisi.

    VEK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsien ja luonnon turmelemisen kanssa tasajalkaa kulkee asuinympäristön turmeleminen sivistymättömien rakentajien toimesta.

      Poista
    2. Eräs ravintotieteilijä USAn yliopistoista sanoi että termin pitäisi olla
      keräilijä-metsästäjä eikä metsästäjä-keräilijä. Että ennen muinoin olimme enemmän kasvissyöjiä kuin lihansyöjiä.

      Pohjoisessa on vaikeaa elää pelkillä kasvikunnan tuotteilla mutta etelämpänä se onnistuu. Olemme alunperin etelästä tulleita. Emme ole vieläkään sopeutuneet runsaampaan lihansyöntiin koska se tukkii suonemme (ja suolistomme) ennen pitkää.

      MMM...

      Poista
    3. Kummat sallisit, puhallusputket vai jousipyssyt? Myrkkynuolet & Sähköeristeet kiellettävä lailla! hiphurraa...

      Poista
  12. "Maanviljely, jota Jared Diamond ja monet muut sanovat ihmiskunnan historian suurimmaksi onnettomuudeksi"

    Diamonko niin sanoi? Tuollaista en muistakaan. Selitti kyllä, että maanviljely (ja karjanhoito) "ultimaattisten" ja "proksimaattisten" tekijäiden rajapinnalla oli yhtenä keskeisenä syynä siihen, että länsimaalaisille oli siunaantunut niin paljon "cargoa". Mutta että onnettomuus? (Ehkä erehdyn?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harari sen sanoi.

      Ja hänkin erehtyi: Afrikasta lähtö se suurin erehdys ja onnettomuus oli! Mikä meidän nytkin olisi makoilla puun alla lämpimässä ja odotella että hedelmä tipahtaa suuhun... ah onnea.

      Poista
    2. Erehdys ja onnettomuus? Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että ihmisen 'perusolemukseen' sisältyy ominaisuus nimen omaan hakeutua vaikeuksiin. Lieneekö eläimillä vastaavaa, kirahveilla, pääskysillä, silakoilla jne.? Mielestäni ei.
      SL

      Poista
    3. Kyllä Diamond antaa aika selvästi ymmärtää, että metsästäjä-keräilijän elämä on paljon mukavampaa kuin maanviljelijän. Metsästäjä-keräilijän elämä on vaihtelevampaa, ruoka ravitsevampaa sekä yleinen terveys parempi. Tämän vuoksi, Diamondin mukaan, yksikään yhteiskunta ei ole alkanut viljelemään maata kuin pakon edessä. Pakko oli käytännössä se ilmastonmuutos, jonka jääkauden loppuminen aihautti: Saharassa ja muilla Lähi-Idän aavikoilla ei enää pärjännyt. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin viljellä maata.

      Paluuta ei kuitenkaan ole: maanviljelys tuottaa niin valtavasti hiilihydraatteja, että väestötiheys on aina paljon korkeampi kuin metsästäjä-keräilijöillä. Heillä ei ole mitään todellisia mahdollisuuksia ristiriitatilanteessa. Vaikka metsästäjä-keräilijä olisi kuinka hyvä soturi tahansa, se yhdestoista maanviljelijä tulee lopulta ja tappaa. Eikä maanviljelystä voi palata metsästykseen, koska väestötiheys on liian korkea.

      Toki tähän vaikuttaa vaarmasti paljon se, että Diamond allitti uransa tekemällä kenttätyötä Papuan sademetsissä, joissa metsästäjä-keräilijän elämä on poikkeuksellisen kannattavaa.

      Poista
    4. Aivan, mutta ei tämä asian vierestä -selittelyllä selviä. Mutta missä on Diamondilla se "historian suurin onnettomuus"?

      Poista
    5. No sopulit? Vaikeuksiksi sanoisin.

      Poista
    6. Saattoihan jollain alueella ympäristö pakottaa viljelemään, mutta kaipa siihen yleisemminkin riitti havainto, että ruokaa sai sillä tavalla suhteellisen helposti. Eiväthän viljelyn pioneerit voineet arvata, että seurauksena olisi keskittyneitä yhteiskuntia jyrkkine luokkarajoineen.

      Poista
    7. Jared Diamond, "The Worst Mistake in the History of the Human Race," Discover Magazine, May 1987, pp. 64-66.

      Netistä löytyy tämäkin artikkeli.

      Poista
  13. Enpä haluaisi elää minkään aikakauden metsästäjä - keräilijän elämää. Sienestys, marjastus ja satunnainen kalastus riittää sen lajin larppaukseksi. Enpä kyllä myöskään historiallisten aikakausien maanviljelyelämääkään. Lehmien paimentaminen alppiniityillä voisi nyt muutaman viikon ajan olla mukavaa, kesällä.

    VastaaPoista