Sivun näyttöjä yhteensä

11. marraskuuta 2021

Prässit



 

Nyt tiedän, miksi siviilioikeus tuntui heti omaltani. Se johtuu silittämisestä, etenkin prässäämisestä.

 

Virike tuli kun juhlia rakennettaessa osalleni tuli pöytäliinojen ja yhden kaitaliinan silittäminen. Siitä työstä pidän. Joskus haikailen voimani päiviä, jolloin kauluspaidoissa riitti työtä ja välillä oli taiteiltava myös kravatti (merkkiä Kenzo). Kaipaan aikaa, jolloin naisilla oli pliseeraukset puseron miehustassa. Niitä silittäessä sai olla tarkkana.

 

Isäni siis luki lakia 1945-1947 ja minä olin ennen pitkää kirjoissa kiinni. Siviilioikeus oli tuttu kirjan selästä. Kirjoittajana oli siinä vaiheessa Kivimäki yksin.

 

Luultavasti outo mielleyhtymäni johtuu pienenä kuulemastani, että pannaan siviilit päälle. Isälle oli teetetty vakosamettipuku, joten hän ei tainnut lainkaan käyttää formua, josta arvomerkit oli raksittu. Se oli monien miesten ensimmäinen vaate sodan jälkeen siviilissä. Hänen ykkösformunsa, se ilmavoimien Gestapo-mallinen, on tälläkin hetkellä tallella. Samoin on vaimoni isän mantteli, sitä mallia jossa on kolme vekkiä selässä ja joka on käynyt Summan, Kiestingin ja Ihantalan.

 

Mutta isoisän talossa oli vuokralla ilmasotakoulun väkeä. Monet olivat niin tunnontarkkoja että vaihtoivat siviilit päälle ennen kuin vetivät lärvit.

 

Yhtiöllä oli yhdet yhteiset haalarit, joita käytettiin raskaissa ja rasvaisissa töissä. En muista että isoisä olisi käyttänyt muurarin valkoista virka-asua, vaikka teki niitäkin töitä. Tavalliset miehen vaatteet olivat pussihousut ja lyyssi, kumiteräsaappaat eli maatalouspiikkarit, ja päässä lätsä. Poliisit eivät koskaan käyttäneet siviilejä eikä nimismies formua, paitsi maaherran vieraillessa.

 

Kylällä oli monta räätäliä, joista aina joku oli sopivasti selvänä. Minulle teetettiin pitkälahkeisin housuin merimiespuku. Ja sen housujen prässäämisen muistan. Ja aikamiesten siviiit prässättiin. – Mankeloinnin hallitsen niin hyvin, että minulta on jäänyt sormikin mankelin välliin, kun olin veivaamassa.

 

Muistan sihahdukset, kun mummu kokeili siitysraudan kuumuutta nuolaistuaan sormeaan. Sain neuvon olla itse kokeilematta. 

 

Liittyy silittäminen rikosoikeuteenkin. Valurautaista paistinpannua käytettiin puolisoiden periaatteellisissa selvittelyissä iltayön hiljaisia tunteina, mutta silitysrauta oli vaarallinen. Muistan Linnan romaanista tehdyn elokuvan, jossa ahdistelun kohteeksi joutunut tyttö haroo käteensä hellalta siitysraudan ja huitaisee Veikko Sinisalon esittämän hampparin hengiltä.

 

Suutari oli suuri viisas, mutta olivat räätälitkin eri miehiä. Aleksis Kiven isä oli kraatari ja Elias Lönnrotin räätäli, ellei Sammatissa mahdollisesti räätäri. Suomen kieli horjuu tuossa. Porvarin ohella esiintyi porvali.

 

Kauhavalla oli omat sivistysongelmansa. Aakkosissa oli neljäntenä kirjain, jonka nimi oli ”ree”. Yleisradio pani kansan koetukselle. Muistan nähneeni jopa pahvilapulla ovella kirjoituksen ”dario”. Kun samassa sekalaisten tavarain kaupassa oli aikanaan edistytty uuteen tekniikkaan, sanakin oli helppo, ’televisio’, ja kauppias taitava. Hän lupasi paikallislehdessä ostajalle kirveen kaupan päällisiksi…

27 kommenttia:

  1. Kirves kaupan päälle... tuon takia ajaisin sata kilometriä!

    VastaaPoista
  2. Ainoa äidinkielenopettajani kertoma vitsi oli että suomen kielen oikeakielisyydestä päättäjät olivat päättäneet että ei saa sanoa "prässätä" vaan kuuluu sanoa "latistaa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joten latista päälle huolimatta, press on regardless.

      Poista
    2. Latista ei nykyään saa asiaa edes Latviassa käydessä, euromaa kun sekin on.

      Poista
    3. Siellä ei näy edes virolaisia joilla aiemmin oli krooninen rahapula, vielä on niiden pöytälaatikkofirmoja (joilla ei ole latiakaan). Rakennusalan yrityksiä jotka tulisi kaikki nimetä vuoden yrityksiksi. Ohitüs ehitüs ja karkuujuoksetus Oü.

      Poista
  3. Ei se "sivistysongelma" pelkkää Kauhavaa koske. Menestyksellisesti väitellyt miniäni edelleen on epävarma r- ja d-kirjaimista. Vaimoni taas sai koulusta hyvin opin. Opettaja opasti, että jos sanan kantamuodossa esiintyy t tai s, niin silloin taivutettaessa tulee d-kirjain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai pohjalaisille on tuo ree-kirjain vaikea.

      Lapsuudessani Savossa oli minulle hankalaa kirjasuomen ja paikallisen puhekielen ero muutamien sanojen tavujärjestyksessä: pihlaja/pihjala, viikate/viitake esimerkiksi.

      Poista
    2. Viitake-muotoahan kaikki Savossa käytti, ainakin meillä päin. "Viikate" kuulosti hienostelevalta.

      Poista
    3. Pohjois-Satakunnassa tuo "ree" on mielestäni ihan eri äänne kuin ärrä. Se on soinnillisempi. Laitilan ja Rauman seudulla käyttävät keski-ikäisetkin puolestaan ihan oikeasti sitä kielihistoriallista spiranttia, jota Agricola merkitsi d:llä.

      Poista
    4. Etelä-pohjalaisessa murteessa ei ole lainkaan d-kirjainta, joten varsinkin vanhemmalla sukupolvella oli vaikeuksia kirjakielessä. Sen vuoksi aivan helposti joku kauppias saattoi mainostaa "dariota". Niin, ja se r-kirjain ei ole ree vaan ärrä. Ree äännetään silloin, kun yritellään tavoitella sitä deetä.

      Poista
    5. Jossain päin Suomea olen kuullut sanottavan luonnollisenkuuloisesti viikatetta vikatteeksi.

      Poista
    6. Onko missään suomen murteessa deetä?

      Poista
    7. Savolaiselle Vihti on vaikea; "Kävin Vihissä" "Tulin Vihistä" "Tykkeen/En tykkee Vihistä". "Lähenpä tästä Vihtiin", luonnistuu kyllä.

      Poista
    8. Rovaniemen murthesa ja Kittilän murthessa yksikön nominatiivi vikate monikon nominatiivi vikathet yksikön partitiivi vikatetta monikon partitiivi vikatheja. - JRi.

      Poista
  4. Kummisetäni Lapualla oli "räätäri", jolla oli mainosvalot. Kylällä aina ihmeteltiin, kun hänellä paloi pihavalo yötä päivää, vaikka yleensähän lammpujen polttamisessa oltiin hyvin nuukia.

    Eikös "porvari" pohjoisessa horjunut myös "polvariksi"?

    VastaaPoista
  5. Räätälinpaisti haisee, sanoi mummoni, kun silitin housujani.

    VastaaPoista
  6. Se oli talvella 1964, Innsbruckin vuonna, kun saimme lukea pikku-uutisen Ruotsista: Ruotsalainen metsätyömies oli iskenyt kirveellä television mäsäksi kun Sixten Jernberg ei voittanut.

    VastaaPoista
  7. Tämä on todella hienoa tietoa. Olen vieraillut niin monissa blogeissa, mutta olen löytänyt tärkeimmät tiedot täältä. Olen tilannut blogisi, jatka tietojen julkaisemista täällä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko tämän viestin lähettäjä todellinen henkilö vai onko tämä jonku botti? Kieli vaikuttaa käännöskoneen tekstiltä, ei ole luontevaa suomea. Ja nimeen linkitetystä wikiartikkelista löytyvä tämänniminen henkilö ei vaikuttaisi suomeksi suomenkieliselle sivustolle kommentoivalta. Mikäli on kyse botista, mihin tarkoitukseen tämä on tehty? Jonkunlaista testausta?

      Poista
    2. Täh, sehän on kuuluisa Selina G. Wiggins...

      Poista
    3. Nimeä kun klikkaa tulee wikipedian artikkeli. Edullisinta mainostilaa.

      Poista
    4. Lauantainen anonyymi: Mitä tarkoittaa kuuluisa Selina G. Wiggins? Jos kyseessä on joku netissä tunnettu hahmo, ei se ainakaan hakukoneilla selviä. Olisitko ystävällinen ja kertoisit mistä on kyse?

      Poista
    5. Kuinka rikastua ja saavuttaa menestystä ystäviä ja vaikutusvaltaa.

      1. Ryhdy kuuluisaksi
      2. Mainosta
      3. Laadi Wikipedia-artikkeli, aihe: itse.

      Siis kuuluisa N. N. Hankenin käynyt ja jo nuorena Kaubamajan sisäänostajan kesäapulainen yms. kaikinpuolin menestynyt ja topakka tätönen... Kämppiä kauppaa ja mainostaa.

      'Minä se olen, katsokaa ja äimistykää. Olen totta ja täysin tosissani menestyksessäni, luottakaas vaan.'

      Tätähän opetetaan Suomessa työttömille, Tehokkaasti työelämään, kursseja riittää. Menestysartikkeli, kurssit, ne. Työministeriö ei perään huutele.

      Poista
  8. Olihan Lapuallakin kauppias, joka mainosti paikallislehdessä "Ikuusia vasaroota".

    VastaaPoista

  9. Monta monessa -ja pää auki umpeen. Aivot narikkaan. Joutavat. Suhteellisuusteoria tuli heti kun laizzes faire oli nostattanut Eiffelin tornin Vallankumouksen -tai perustuslaillisen Vallattomuuden aikauden start up päiväyksen 100v Muistoksi.

    On ollut hulppeata menoa sittemmin. Einsteinkin kuvitteli mielessään jos mitä ennen kuin sai yhtälön. MOT. Hän katsoi pilvenpiirtäjää, valokuvassa. Kuvitteli huristevansa hississä. Vapaassa pudotuksessa, kaivoi avainnipun taskustaan, irrotti näpeistään ja perhana, eivät pudonneet hissin lattialle. Entäs jos paiskaisi kädellä ? Tai jos hissi jarruttaisi. Toinen ihme uusia värkkejä oli juna ja asemankello. Jos huristaisi eri vauhdilla ohi ja mitä kello näyttäisi itselle junassa ja puhelimen päässä laiturilla ? Tällaisija. Sitten hän kirjoitti Rooseveltille että totta on. Ja olikin Hirosimassa.

    Tuskin voi muuta odottaa kuin uutta. Putsauskoneitakin jo nähty Capitoliumia myöten. Absurdi surrealismus nyt vuoden päästä yhtä ilmeistä totta kuin nuo Einsteinin irrottelut hississä ja assalla.

    Hulluinta kaikesta että minäkin tiedän. Ja jo ennalta. Tuo uusi Yhteiskuntahistoria on kevyt kuin kiloissa painava. Grotenfeldt Lindeqvist Schybergson tekivät parhaat jo aikoja sitten. Toivon aikaudella. Filosofien aikana, viisauden ja lähimmäistensä rakastajina. Ennen Heideggeriä vaikka. Vaikka tämä tiesi syvemmin kun Einsteinkin jo. Mutta rumemmin.

    Eilen sitä kauneutta näin, Latviasta 1960-luvulta rannikkokalastajien elämänmenossa. Aika lukuisasti oli meitä sisäänpäin kääntyneitä Reginassa, jo toivosta luopuneita mutta kiitollisina runollisista dokumenteista. Aikahan kääntyilee ! -jos vaikka takaisin kun tuli noita lapsiakin. Väännänpä tajua kapeammallle ja luen Wall Street datavirtaa.

    The Big Short miehistä yksi, se Michael Burry jolla oli rahoittajistaan piteleminen etteivät karkaisi ennen kun Pajatso tulvii baarin lattialle, tweettaili toissapäivänä tästä Miki Wolt Kuusesta että: "More speculation than the 1920s. More overvaluation than the 1990s. More geopolitical and economic strife than the 1970s". Ja että "American real wages - adjusted for inflation - are down 2.2% since Jan 1. Seems the ONLY truly meaningful thing that’s down this manic, manic year. Inflation is a massively regressive tax. Never forget it."

    Burry sai 2008 miljardinsa yhdessä hänen takinhelmastaan kiinni pitäneiden kanssa. Leffa oli mitätön finassinerouden esittelyn osalta, mutta persoonien menttaliteettien sisun ja yltiöpäisyyden osalta verraton kuten oli Michael Douglasin "greed". (Tai Scorsesen monet. Nyt menee leffoissa Last Duel, näyttävä ritarien eetoksen kaksintaistelu kuolemaan saakka. Rautahaarniskoissa 1386 Satavuotinen sota, se Orleonin neitsyt).

    Ahneus tai saalistusleikki jos vaikka vain hiirenkin. Isoin potti oli leffan ulkopuolella John Paulsonin miljardit. Tai vielä oikeammin: ne looordi Barcleyn tai krreivi Deutshce Bankin ja lakeijaMBAtalenthiensa, soveltavan matematiikan seurapiiri-veijarikillan, biljoonaiset.

    Ainakin Deutsche yhä makaa veripäissään kujanjuoksuun tuomittuna. Pitkä on oikeuden, kostonkäsi. Etten pääsisi vauhtiin, lopetan vaikka kopiotavaa olisi käsillä paksulti. Wahlroosin Barcley älytuomiset kuin Sammosta, ja nyt 2021-22 viemiset Nordean vakavaraisuus -prosentista. % = € Keskuspankimme Frankfurt avoimella,rauenneelle kätösellä. Revi lisää.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näiden Jukka S:n juttujen luku tuntuu samalta kuin istuisi karusellissa keskellä rahasirkusta, pitäisi hatustaan kiinni kaksin käsin ja ihmettelisi tirehtöörin tykitystä.

      Silloin kun en ymmärrä asiasta mitään, ne tuppaavat menemään ohi, mutta kun ymmärrän jotain, ne tuntuvat välillä nerokkailta, samaan tapaan kuin ultramoderni runous.

      Poista
    2. Näiden ymmärtäminen vaatii Tunneälyä. Luulis jo että Ekan vuoden hankkenilaiset päänsä hiessä näitä lukevat, ressukat - ja löytävät Varsovan yliopiston jossa hyvyyden merkitystä liike-elämän alueella tutkitaan.

      Poista