Sivun näyttöjä yhteensä

27. helmikuuta 2018

Korkea lakikieli



Palaan siihen asiaan, mutta ryhdyin ottamaan selvää, pitääkö paikkansa, että sosiaalidemokraatit ovat toimimassa erittäin harkitsemattomasti turvalakien yhteydessä. Ne näyttävät olevan menossa yli vaalien, koska tarvittavaa viiden kuudesosan enemmistöä ei ole luvassa.

Epäilen että kysymyksessä on ihmisten turvallisuudella leikittely ihmisten turvallisuuden nimissä ja lisäksi heikonlainen taito lukea lakien valmisteluasiakirjoja.

Etukäteistietona: siellä on kysymys etenkin uhkaavan vaaran täsmentämisestä. ”Hanke” tulisi rikoksen rinnalle urkkimisen perusteeksi. Nyt poliisin on selitettävä tuomioistuimelle rikos, joka halutaan estää tai selvittää, tai mukana olijat.

Sotilaspuolella – jo Stalin oli erittäin kiinnostunut poliittisista mielialaraporteista ja hankkeista. Hanke on englanniksi myös ”conspiracy”, mutta kyllä näiden lakien valmistelupapereissa sanaa käytetään yleiskielisesti. Esimerkiksi hanke, jonka tarkoitus on estää suojelupoliisia ja armeijaa saamasta keinojaan ajan tasalle.

Hieman yllätyin, kun luin rivien välistä, että poliisi Aarnion tapaus näyttää vaikuttaneen vahvasti tässä keinojen ja menettelyn muotoilemiseen ja eduskunnassa puheiden sävyyn. Tuskin siellä on enää kolmea enempää kansanedustajia, jotka kävivät aikoinaan Tehtaankadulla laatimassa Neuvostoliitolle listoja neuvostovihamielisistä puoluetovereistaan.

Mutta kirjoitukseni asia on sanoa, että lakipaketti ylittää hyvänkin kansanedustajan kyvyt. Kaiken odottamani lisäksi siellä on kaksi- tai kolmekymmentä uutta termiä, joita on yritetty määritellä.

Tämä on syy, miksi meillä tehdään niin vähän oikeushistoriallista tutkimusta riita-asioista, esimerkiksi 30-luvun lamakauden pakkohuutokaupoista, joiden ympärillä on pahaa katkua. Sekavan riita-asian ja siihen liittyen pankkilainsäädännön ja sen valmistelutöiden selvittely on vaikeaa, etenkin kun se ei riitä tutkijalle. Pitäisi lisäksi huomata, että esimerkiksi rasitustodistukset puuttuvat asiakirjavihosta.

Sanoin tuttavalle, että kun ostat uutta asuntoa, muista yhtiölainan merkitys. Kotoa tarkistin neuvoni. Se oli oikein, että asunto-osakeyhtiön taseessa rahastoitu eli pääomapuolelle merkitty yhtiölainan lyhennys on OK, mutta yllätyin hiukan, kun vastaani tuli korkeimman hallinto-oikeuden mielestäni tulokseltaan outo ratkaisu. Asunnon myynnistä menee tietysti pääomaveroa, ellei asunto ole ollut vähintään kahta vuotta omassa käytössä. Vero lasketaan myyntihinnan ja hankintahinnan erotuksena.

Nyt sitten KHO:n ratkaisussa vuokra-asuntoa oli käyttänyt vuosia verovelvollisen tytär, ja se katsottaneen sinänsä omaksi käytöksi. Sitten sitä oli vuokrattu ulos. Yhtiövelkaa oli lyhennetty kuukausittain.


KHO katsoi ratkaisunsa (2016:169) perusteluissa, että jos kysymyksessä olevan huoneiston osuus yhtiölainasta olisi maksettu myynnin yhteydessä kertasuorituksena, sen olisi saanut lisätä hankintahintaan, eli verotettava olisi välttynyt maksamasta ”ylimääräistä” veroa. Ovatkohan ihmiset huomanneet, että tämä asunto-osakeyhtiön tai jopa kirjanpitäjän päätettävissä oleva seikka, lainapääoman lyhennysten käsitteleminen tulona sen sijaan että ne aktivoitaisiin taseissa, voi nykyisin maksaa myyjälle kymmeniä tuhansia euroja?

17 kommenttia:

  1. Mielestäni tässä tapauksessa SDP on oikealla tai ainakin ymmärrettävällä asialla. Kysymys on eduskunnan tiedusteluvaliokunnan valtuuksista. Supolla ja armeijan tiedustelulla on jo nykyisellään valtuudet selvittää ja paljastaa rikoksia. Näitä oikeuksia ei olla poistamassa. Tiedusteluoikeudet tulevat tähän päälle. Sen sijaan parlamentaarinen valvonta ja tiedusteluvaltuutetun valvonta kohdistuvat vain tiedusteluvaltuuksien käyttöön.

    Käytännössä tuo rikosten "paljastaminen" on ihan samaa työtä kuin tiedustelu. Jos valvontaelinten ei sallita valvoa myös "paljastamista", voi viranomainen piilottaa lähes minkä tahansa toimintansa sen kategorian alle. Pitää muistaa, että koko nykyinen suomalainen vastavakoilu toimii tuon "paljastamista" koskevan valtuuden alla.

    Tiedustelun parlamentaarinen valvonta on SDP:n pitkän linjan tavoite. Sitä on ajettu 1970-luvulta lähtien. En siis ihmettele, että se nousee nyt kynnyskysymykseksi. Järkevintä olisi antaa asiassa sille myöten. Onhan kaikissa suurissa demokratioissa ja naapurimaissa vastaava käytäntö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suunnilleen tällä kannalla olen samaa mieltä, mutta rikosten paljastaminen ei ole samaa työtä kuin tiedustelu. Ongelma on "rikos". Se ei ole rikos, että esimerkiksi minä keräisin tietoja energiaverkkojen teknisestä rakenteesta, mutta tiedustelua (suojelupoliisia) harrasteeni voisi kiinnostaa. Ei ole rangaistavaa, jos soittelen ja meilaan jonkin ääriryhmän jäsenille joka päivä, mutta tieto tästä olisi paikallaan, jos minut aiotaan kansanedustajana nimetä tiedusteluvaliokunnan jäseneksi.

      Valvonnassa tulee vastaan muna ja kana -ongelma.

      Poista
    2. Pääosa suomalaisista poliitikoista on populistisia hetken lapsia, gallupsuosion vietävissä ja he vuotavat kuin seula. Heidän tietotekniikan ja tietoverkkojen käyttönsä on kuritonta ja holtitonta. Tämä tiedetään erittäin hyvin niin CIA:ssa, FSB:ssa kuin Mossadisskin. Heitä luetaan kuin avointa kirjaa.

      Jos siis poliitikoille kovin laajasti avataan tiedustelutietoa ja tiedustelutoimintaa, siitä ei hyvä seuraa.

      Poista
    3. Sanoisin, että ole poliisilain perusteella väärässä. Tuossa laissa määritellään rikosten estämisen ja paljastamisen kynnykseksi se, että voidaan perustellusti olettaa jonkun käyttäytymisensä perusteella syyllistyvän tai syyllistyneen rikokseen. Esimerkiksi, jos tosiaan keräisit tietoja energiaverkkojen rakenteesta ja samaan aikaan olisit yhteydessä ääriryhmän jäseniin tai vaikkapa ulkomaisiin diplomaatteihin, olisi tuo varmaan peruste epäillä sinun olevan syyllistymässä terrorismirikokseen tai vakoiluun. Tällöin poliisilain 5. luvun mukaiset salaiset tiedonhankintakeinot suunnittelemasi rikoksen estämiseksi tai tekemäsi teon paljastamiseksi tulisivat käytettäviksi. Näitä keinoja on paljon, ja ne käsittelevät juuri normaalia teknistä ja inhimillistä tiedustelua. Esimerkiksi suunnitelmallinen tarkkailu eli varjostaminen on yksi tiedonhankintamenetelmä.

      Tämä poliisilain 5. luku on nykyisellään se toimivaltuusperusta, jolle suojelupoliisin ja armeijan vastavakoilun toiminta perustuu. Ero ei ole käytännön toiminnassa vaan pikemminkin ajattelumallissa. Nykyisellään valtuudet on kirjoitettu ajatuksella, että tavoitteena on estää ja paljastaa valtiollisia rikoksia. Periaatteessa ajatuksena on se, että juttu voi ainakin teoriassa päätyä esitutkintaan ja oikeuteen. Uudet valtuudet on sen sijaan kirjoitettu tiedusteluun, ja lakiesitykseen on kirjattu hyvin selkeästi, ettei niitä ole tarkoitus käyttää rikostorjuntaan. Vain kaikkein törkeimpiä rikoksia koskevista tiedustelutiedoista ilmoitetaan tavalliselle poliisille eikä niistäkään ihan välttämättä. Tarkoituksena on tiedonhankinta, ei rikostorjunta. Käytännössä kyse on kuitenkin enemmänkin ajattelutavan muutoksesta kuin tosiasiallisesta toiminnasta. Jos ajattelee, miten vähän Suomessa nostetaan syytteitä vakoilusta, on selvää, ettei suurin osa Supon salaisesta tiedonhankinnasta johda nykyäänkään syytteisiin. Tosiasiassa rikosten paljastamis- ja estovaltuuksia käytettäneen nytkin laajasti tiedustelutyöhön. Tämän vuoksi on tärkeää, että Supon poliisitoimintaakin valvotaan.

      Poista
    4. Juuri tuosta erittäin vaikeasta asiasta on HE-luonnoksen perusteluissa joitakin kymmeniä sivuja. Sotilastiedustelulla ei ole ongelmaa tuossa asiassa. Jos vaikuttaa siltä, että liikkeellä on pari terroristia, jojiden motiivi on ehkä "uskonnollinen", asia menee siviilipuolelle, ja siellä on vaikeuksia. Kun olen itsekin ratkaissut näitä poliisin pyyntöjä, sanoisin vanhentuneen kokemukseni turvin, että lupaa ei ehkä esimerkkitapauksessamme saisi.

      Poista
  2. KHO:n logona on julma petoeläin. Koska emme ole Afrikassa, eikö leijonan sijasta sopisi paremmin vaikka hauki?

    VastaaPoista
  3. " Ovatkohan ihmiset huomanneet..." Kiitos kysymisestä. Mutta en ole huomannut.

    VastaaPoista
  4. Urkintalaki on yhtä tyhjän kanssa. Juoru toimii paremmin. Floridan kouluampuja tyrkytti itseään tiedusteluviranomaisille ja naapurit soittivat kymmeniä kertoja, että kohta paukkuu. Tieto ei kelvannut. Ihmiset tiedostavat, että kaikkea, mitä netissä liikkuu seurataan ja jos on todella jotain salattavaa, niin sitä ei sinne panna. No, toisaalta netti on täynnä hakkeroitua tietoa, jonka perusteella urkitun pitäisi olla vankilassa, mutta vapaana kävelevät. Jos Presidentin lausunnot sotilaspoliittisesta tilanteesta perustuvat sotilastieduselun raportteihin, niin ei niitä tiedustelulaki paranna. Oikeampaa tietoa löytyy vapaasti netistä. Julisen sanan neuvoston voisi lakkauttaa. MvLehti hoitaa en työn paremmin ja ilmaiseksi:)

    VastaaPoista
  5. Jos laissa on aukko, se otetaan käyttöön, oli valmistelupapereihin kirjattu miten kauniita ajatuksia hyvänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pidä paikkaansa. Valmistelupaperit eivät sisällä "kauniita ajatuksia", vaantyypillisesti täsmennyksiä. Kokeilepa, paljonko ymmärrät esimerkiksi sotilastiedustelulaista katsomatta hallituksen esitystä.

      Poista
    2. Olen täysi maallikko, mutta julkisuudessa on ollut aika usein tapauksia joissa on todettu lain toimivan toisin kuin valmistelussa esitetty "lainsäätäjän tarkoitus" on sanonut.

      Poista

  6. Vitsistähän tämä kävisi. Että yksien velanlyhennys on toisten osinko. Vitsi-Suomessa menee näin. Roomassakin meni. Se oli velkojien paratiisi. Itä-Rooma ei ollut. Se oli soturiviljelijöiden yhteiskunta ja piti barbaarit ulkona.

    Meillä on roomalaisjuridiikka niskan päällä. Persiassa on leffan mukaan tuomarisuojelijoita, sellaisia herastuomareita kuin meilläkin ennen tiedekuntalaitoksen levitystä ja valmistujien aputyömaapisteiden ylt´ympäristä sirontaa.

    Kämppäsijoittajarakenteita on jos millaisia. Herttaiset vyyhdittävät punaisenlangan näkymättömiin. Paperikääreisiin vaikka. Ollaan kaikki yhtiömiehiä. Toiset asuvat pakkasen takia, toiset asuttavat takavarikoidakseen edellisten tienestit.

    Jännästi yhtiömiehen velanmaksu muuttuu toiselle yhtiömiehelle osingon nautinnaksi. Edellinen reilunpelin taavi ja jälkimmäinen pelisilmän kiero.

    Jännästi "yhteisön" kannustimet ovat pelimiehen puolella ja työmiestä vastaan. Jälkimmäinenkään ei palele eikä nälkiinny. Niin rikas on maa.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  7. Itä-Rooma oli juridiikan yhteiskunta, jossa julkaistiin Corpus Iuris Civilis, kaiken eurooppalaisen oikeuden kivijalka. Maa ei ollut soturiviljelijöiden yhteiskunta eikä pitänyt barbaareja loitolla.

    Älä pahasstu. Itä-Rooman historia on huonosti tunnettua, vaikka siitä on kirjoitettu laajasti - ei kuitenkaan Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä molemmat ovat oikeassa. Itä-Rooman historiaan kuului useita vuosisatoja kestänyt vaihe, jossa merkittävä osa armeijasta koostuu paikallisjoukoista, themoista. Näiden sotilaat olivat päätoimeltaan maanviljelijöitä. Tietyssä mielessä nämä joukot ovat suomalaisen reserviläisen näkökulmasta hyvin sympaattisia. Toisaalta on kyllä myös totta, että Itä-Rooma oli juridiikan ja byrokratian kultamaa.

      Se, pitikö Itä-Rooma barbaarit loitolla, riippunee vuosisadasta, josta puhutaan. Yleisesti ottaen se piti barbaarit kontrollissaan paljon Länsi-Roomaa paremmin. Toisaalta tässä onnistuttiin lähinnä diplomaattisin keinoin: lahjoin, lahjuksin ja arvonimin. Sota oli lahjattoman apuneuvo.

      Suosittelisin lämpimästi asiasta kiinnostuneille Luttwakin kirjaa "Grand strategy of the Byzantine Empire". Se ei ole ehkä joka paikassa tarkka, mutta se on hyvin kirjoitettu ja viihdyttävä.

      Poista
  8. Menneisyyden tapahtumista johtuen on selvää, ettei Supolle tai poliisille yleensä tule antaa laajempia oikeuksia ilman tehokasta valvontaa. Muuten meillä on käsillä valtio valtiossa.

    Tiedustelu on varmasti paikallaan ja lakisääteisenä tietenkin, mutta jos tietoliikenne ajetaan suppilon läpi, jossa erotellaan viestejä "hakuehdoin", on kyseessä massavalvonta. Sanokaa mitä sanotte.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitähän nämä "menneisyyden tapahtumat" olisivat liittyen Supoon?

      Poista
  9. Hesarissa oli 27.2 juttu yhtiölainan maksamisesta. Siitä sai sen käsityksen, että lainanmaksu olikin tuloa myytäessä. Maalaisjärjellä ei sitä käsittänyt.
    Kuinka voi olla tuloa kun kyseessä on vain lainajärjestely josta ei ole itselle suurtakaan säästöä. Onko nyt KHO:ssa tehty päätöksiä joka kumoaa aiemman vakiintuneen käytännön?

    VastaaPoista