Sivun näyttöjä yhteensä

4. syyskuuta 2013

Porvareista



Opportunisti on henkilö, joka toimii tilanteen mukaan moraalista ja toisten tunteista välittämättä. Kirjallisuudessa hyvin kuvattu ”itsekäs geeni” ja siis itsekkyys ihmisen ja muiden eliöiden rakenneominaisuutena, on itse asiassa opportunismia. Sivilisaatio, jota sanotaan joskus myös kulttuuriksi tai sivistykseksi, on hyvän peruskurssitason määritelmän mukaan opportunismin vastakohta eli kyky tyydyttää tarpeitaan ovelasti, jopa lykkäämällä mieliteon ja sen tyydyttämisen ajallista välimatkaa.

Vahinko ettei tuolle sanalle ole sopivaa suomennosta. Se tuli käyttöön ranskassa poliittisen puolueen nimenä vuodesta 1871. Kolmannen valtakunnan tasavaltalaiset jakautuivat radikaaleihin ja moderaatteihin (vertaa ruotsin oikeistopuolueen nimitykseen) eli jyrkkiin ja kohtuullisiin. Kohtuun kannattajat nimittivät itse itseään republikaanisiksi opportunisteiksi. Tilanteen mukaan toimiminen eli luoviminen sai kielteisen sävyn vasta hiukan myöhemmin.

Saman huonontumiskehityksen kävi läpi sana ”porvari”. Alkujaan porvari oli henkilö, jolle oli myönnetty oikeudet harjoittaa elinkeinoa kaupungissa. Porvarit ja osa käsityöläisiä olivat siis hiukan varakkaampaa väkeä. Maaseudulla käytiin porvarissa eli kaupassa.

Joidenkin suomalaisten sotahistorian tutkimusten lähdeluettelosta puuttuu perusteos, ja sen huomaa. Sir Basil Liddell Hart tunnettiin perustellusti 1900-luvun Clausewitzina. Hänen klassikkonsa on ”Strategia, epäsuoran hyökkäyksen oppi”. Itse asiassa tuo on kirjan ensimmäinen osa. Hänen historiallinen katsauksensa strategiasta oli merkittävä. Kirja on 1920-luvun alusta mutta sitä julkaistaan edelleen. Kirjan kiitollisimpia lukijoita olivat Guderian ja Rommel, joista edellinen ilmaisi saaneensa vaikutteita salamasodan toteuttamiseen juuri Liddell Hartilta.

Liikkeenjohtajat lukevat hyödykseen Clausewitzin ohella Sun Tzuta.  Väitetään, että Kiinan nykyinen teollinen laajentuminen on suoraan luettavissa ”Sodankäynnin taidosta”. Ymmärtäminen edellyttää Taon periaatteiden tuntemista. Tämä kaksi ja puoli tuhatta vuotta vanha kirja ei nimestään huolimatta käsittele pelkästään sodankäynnin taitoa, vaan kysymystä, miten voitetaan taistelematta.

Odottaminen käy voimille. Milloin joku kääntää kilpailutalouden kielelle sen kummallisen tosiasian, että meillä Suomessa käytettiin erinomaisin tuloksin Sun Tzuta, josta maassa ei tiettävästi kukaan ollut kuullut sodan aikana puhuttavankaan? Tao-mestarit olivat Mannerheim, Airo ja Heinrichs sekä eversti Valo Nihtilä. Heidän ympärillään liikehti suuri määrä teknisiä toteuttajia ja heidän alaisinaan oli joukko kenraaleita, jotka eivät lopultakaan käsittäneet, mihin heitä todellisuudessa käytettiin.

Sun Tzun ehkä keskeisin väite on, ettei taistelua voita vahvempi osapuoli, vaan se, joka on vahvempi sopeutumaan tilanteen muutoksiin. Sodankäynti tarkoittaa muutokseen pakottamista. Tuo muutos tarkoittaa vihollisen alueen valloittamista tai hänen valloitushankkeensa tekemistä tyhjäksi. Molemmissa tärkein toimija on vihollinen, ei omat joukot. Tämä on epäsuora toimintamalli, jonka siis englantilainen sotilaskirjoittaja nosti esiin 1920-luvulla.

Esimerkin voisi ottaa jalkapallon tai jääkiekon tai tenniksen tilanteista. Sopeutumisen eli muutoksen hetki on silloin, kun vastapuoli tekee virheen. Ellei se muuten tee virhettä, se on pakotettava tekemään virhe. Silloin on toimittava, epäsuorasti.

Koska urheilu on sittenkin leikkiä, kaukolaukaus voi olla ratkaiseva. Pelikenttien ulkopuolella niin ei ole.  Taloudessa ja muussa sodassa yksittäisillä mestarilaukauksilla ei ole merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Puna-armeija osasi toimia epäsuorasti, oikean sotapäällikön johtamana. Kurskin panssaritaistelussa vihollinen eli Saksa pakotettiin tekemään virhe eli hajottamaan voimansa ja työntämään panssarinsa onnettoman syvälle paikkoihin, joista ne eivät enää päässeet pois. Samalla tavalla oli käynyt jo Stalingradissa, jossa mottiin joutunutta armeijaa auttamaan rientänyt joukko pantiin sekin mottiin (melkein). Stalingrad on kuin suoraan Sun Tzun kirjasta lainattu: tutkimalla määrättömän tarkasti vihollista haetaan heikoimmat kohdat, harhautetaan ja isketään siihen kohtaan, jossa käy kipeimmin (romanialaisten lohkolle), eikä sinne, mihin iskua osataan odottaa.

Ihmeteltäväksi jää, miksi puna-armeija ei tehnyt näin Suomea vastaan, vaan antoi joukkojensa ajautua kahdessa sodassa, 1940 ja 1944, muutaman kilometrin tarkkuudella samaan, hyökkääjälle kaikkein epäedullisimpaan kohtaan eli Talin kapeikkoon, ja tuli pysäytetyksi siellä. Ja Äyräpäässä yritettiin sekä talvi- että jatkosodassa Vuoksen yli juuri siitä, mistä sitä ei olisi pitänyt missään tapauksessa yrittää.

Toinen puoli opportunismista on pelkkää viisautta. Suomessa on hiukan yli kaksikymmentä vuotta yritetty sitkeästi uskotella että tyhmän opportunismin ja viisaan sopeutumisen välillä ei olisi eroa. Ero on juuri moraalittomuus, jos asian sanoo filosofisesti eli kokonaistilanteen eli toisten edun huomiotta jättäminen, jos asian sanoo täsmällisemmin.

Tilanteen muuttumista ei pidä itkeä. Siitä on syytä innostua. Valmistava teollisuus ei ole ollut vahvuutemme. Joukkoja Nokia elektroniikan jälkeen uudelleen ryhmitettäessä sanan ”porvari” vanha merkitys on taas kiinnostava. Entisajan kauppaporvari oli yrittäjä, joka yhdisti resursseja ja loi siten arvonlisää.

Torjuntavoitto on yhtä kuin epäsuora puolustus. Jäykkä puolustus rintamassa merkitsee täydellistä tuhoa. Nähdäkseni meillä on alkanut hyvä kehitys, joka voi johtaa nousuun. Tietenkin on sattuma, että tavanomaista kokousta pidetään Venäjällä – mutta entä jos Obama ja hänen firmansa on alkanut ajatella tähän suuntaan. Polkusidonnaisuudesta… umpihankihiihtoon? Meillä on siihenkin osaamista.



30 kommenttia:

  1. Eikös tämä sama - Sun Tzun - toimi myös yksilölajeissa? Kun Isompi vastustaja hyökkää päällesi, käytät hänen liike-energiaa ja massaansa hyväksi, ja äkkiä hän - tsun sum - onkin allasi ja sanoo "AUTSCH"... Ps. Jonka jälkeen kättelette toisianne. (Mutta hän, kun kävelette pukukopille, pitelee yhä oikeaa kylkeään.)

    VastaaPoista
  2. Obama Äyräpäässä...Putin Talin kapeikossa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hih! Siellä paloivat ryssien perskarvat, hih...

      Poista
  3. Näin ei voi jatkua, sanoi Jyrkiboy sukilleeen, että nuoruusvaje käsitetään syyksi vetäytyä työmarkkinoilta puuhastelemaan muka vapaana niitä asioita joita joku kuitenkin toisaalla tekee työnään t u o t t a v a s t i ymmärrättekö t u o t t a v a s t i. Harrastaminen eläkkeellä on joutavan päiväistä epätyöskentelyä sanon minä josta pääsemiseksi pitääkin aloittaa massiivinen propakandalointi ... propakondointi äh eikun propalointi ... himskatti sentään, sanotaan vaikka vaikka ...
    ... jatkuu ...
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  4. "Opportunisti on henkilö, joka toimii tilanteen mukaan moraalista ja toisten tunteista välittämättä."

    Tekisi mieli väittää, että määritelmän loppuosa "... moraalista ja toisten tunteista välittämättä" on tarpeeton. Narsismin määritelmään se paremminkin sopii.

    Opportunisti ottaa moraalin ja toisten tunteet hyvinkin tarkasti huomioon, jos tilanne sitä edellyttää. Jos taas suuremmat voimat sopeutumista muuhun edellyttävät, sen mukaan mennään.

    On sanottu, että "valtioilla ei ole moraalia, niillä on vain vaihtelevia intressejä". Valtioiden toiminnasta päättävät valtiomiehet. Ja valtiomiehen yksi tärkeä ominaisuus on, että hän pystyy tarvittaessa toimimaan kansansa tunteista ja mielipiteistä välittämättä. Opportunistisesti.

    Judossa ja vastaavissa itämaisissa kamppailulajeissa heitot tehdään vastustajan lihasvoimaa hyödyntäen. Vastustaja harhautetaan ponnistamaan johonkin suuntaan ja sitten vielä hieman autetaan, ette sinne se tosiaan menee.

    Sun Tzu tunnetaan näköjään USA:ssakin. Esim. Google selättää kilpailijansa - teleoperaattorit ja perinteiset mediatalot - käyttämällä hyväkseen niiden laajakaistaverkkoja ja sisältöjä. Ilmaiseksi tietysti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Ja vaikka valtioilla ei olekaan moraalia, niin niiden johtajilla on valtava tarve selittää kaikki tekonsa moraalisiksi velvollisuuksiksi. "Vapautimme Suomen kansan valkolahtarien pakkovallasta."

      Poista



  5. Markkinatalouselämä kulkee omia outoja polkujaan ja jatkaa polunpäästä haarautuen nokialle tai fordiin (! joen kahluuylityspaikka). Sen mukaan mihin rahat pannaan, edistytään ja vajotaan. Opportunismille ja itsensä evankelisoimiselle eli asiansa mainostamiselle suodaan tilaa kuten Nokialta muistetaan. Markkinapelin hengestä helppoheikkisyyttä myöten sentään olemme jyvällä, mutta vakavaksi uskotellussa yhteiskuntaelämässä asiat ovat katalammin. Ja nyt astun alas aasini selästä ja kahlaan sen taluttamana fordin ei-syvyyksissä :

    Absurdeja numeroita. Kestävyysvaje olisi 10 , valtionbudjetti 50 ja bkt 200 mrd. Se 4,7 % kestävyysvajetta olisi siis tuosta 200 miljardista eurosta. Valtion budjetistahan 10 mrd€ tekisi 20 %. Kuntapuoli mukaanlaskien rutkasti alta tuon 20. Sitten vajetta on pakko/verorahoitettavissa eläkesysteemeissä.

    Hyvinvointivaltion/-yhteiskunnan palvelulupauksista voi laskeskella vastuiden katettuja osuuksia ja sitten vajetta. Oitis näkee ettei pääministerin hokemaa 4,7 prosenttia ja euroissa 10 miljardia, millään saa kokoon jakamalla kotihoidon tukea isän äidin sisarusten isovanhempien tai edes klaanistuvien uusperheenjäsenten kesken.

    Eduskunta jauhoi eilen hartaasti liki yksinomaan tätä vanhempainrahan tasajakokysymystä. Kyllä kansanedustajat tietävät. Ehkä kansa ei enää tiedä. Mediakohuttajat ent.toimittajat eivät piittaa paitsi -kohusta ja matalamielisyyden huhuttamisesta ja lääppimisestä tv-tuttujemme rintamuksiin.

    Selvää on, että vastuuvajetta on jos on vastuulupausta. Että valtio/kunta julkinen Yhtymä maksaa katkenneen koiven,vaihtaa maksan ja sydämmen paremmin pelaavaan.Noutaa sen vaikka kivenkolosta, ml.Kaukasian tai Atlaksen vuoret tai Himalajan alemmat ylänteet. Ja maksaa eläkkeet ja kunnon elvyttämiskurssit milloin Siilinjärvessä ja milloin Haikon altaassa. Jne.

    Kun näillä lupauksilla on vaalit jos toisetkin kisattu ja valtiopäivillä päätetty, niin tässä sitä ollaan. "Suomalaisen yhteiskunnan uudistamisessa" äiskän kotityön ulkoistamisella iskälle ja iskän ulkotyön sälyttämisellä äiskälle. Menikö oikein ?

    Oikeastihan kuten kansanedustajat tietävät mutta eivät sano, kestävyysvaje voitetaan lupauksista tinkimällä. Vastuu haihtuu kun ei luvata. Kipeätä tuntuu tekevän lupauksen pyörtäminen. Toki sydämmensiirtoja ja maksanvaihtoja tehdään ja mitä ihmettä (kantasolusta jo kehrätty aivohernettäkin). Lentokenttää laajennetaan ja minäkin työnvieruksuja olen vielä ainakin kahdesti ennen vuodenvaihdetta nousuvuorossa. Mutta ei toisten veronmaksajien piikkiin.

    Että näitä haluan jankuttaa kun eliitti ylenkatsoo minua tuolla vale/väistelypuheella. Ja sitten vaatii vielä äänestämällä alistumaan heille! Eilisessä eduskuntakeskustelussa kahvit tarjosi Attendo. Eduskuntatalon korjauspiirustusten malli on Terveystalosta ja peitemuovien nurkissa, siinä Storyvillen puroputouksen kimalluksessa pörräävät kimalaiset, Mehiläinen.

    Yhtälö menee umpeen kun lisään että omaisuus/finassipalvelu hoitaa huvilat,asunnot,osakkeet,osuudet ja ansaitutut isoeläkkeet tulovirraksi yksityisille hoiva-alan operaattoreille. -Siksikö asiasta vaietaan, että viisainta -siis kannuste- olisi jättää tienaaminen ja varallistuminen oitis, liki saman hoidon ja turvan ja mannan saa kyllä ilmaiseksikin kuinka nyt "kunnat palvelut järjästävätkään -monikanavaisesti". Koulupudokas tietää.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  6. Vastalause käsitteen 'itsekäs geeni' täysin väärästä käytöstä. Sillä ei tarkoita sitä, että yksilöiden pistäisi olla jotenkin geneettisesti itsekkäitä. Sillä tarkoitetaan nimenomaan sitä että geenit ovat itsekkäitä. Niiden vaikutus voi saada ne yleistymään tavoilla, jotka ovat yksilön näkökulmasta ikäviä tai jopa nimenomaisen epäitsekkäitä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä tietenkin tarkoitin ja pidän itsestään selvänä. Ajatus hyppäyksestä geenistä yksilöön / eliöön on aika hupsu. Ja Daswkinsin "Geenin itsekkyys" oli aikamme tunnetuimpiin kuuluvan tiedekirjoittajan tuotannon varhaisia teoksia. On suomennettu.

      Poista
    2. Dawkinsin kirjat ovat kuin pitkiä mielipide kirjoituksia. Mies taistelee tuulimyllyjä vastaan.Don ouijote vaan oli hauskempi kaveri, Dawkins ainoastaan traaginen. Mikähän ongelma biologilla on ?

      Poista
  7. Airo oli kai Sun Tzunsa lukenut. Ylen Arkistossa on ohjelma "Itse asiassa kuultuna", jossa Airoa, "vaikenevaa kenraalia", haastatellaan. Ohjelmassa hän (muistaakseni) näyttää "Sodankäynnin taidon" ranskankielistä versiota, jota oli kehottanut Marskiakin lukemaan. Kirja oli kuulemma koko ajan Airon yöpöytälukemisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääroimmäisen mielenkiintoinen tieto. Kiitos.

      Airo ja Heinrichs kävivät Ranskan sotakorkeakoulun (Ecole militaire Superieure) 1920-luvulla. Laitosta pidettiin maailman parhaana.

      Tuo Ylen Airon haastattelu on monessa mielessä käänteentekevä. Kuten kuuluu, se on otettu huomioon uudemmassa tutkimuksessa, mm. Turtolan Airo-elämäkerrassa.

      Poista
    2. Unohtuu välillä sotaa opetettavan oikein korkeakouluissa. Niin on syvällä meissä sotiminen keskenämme.
      Opetetaankohan rauhan alkeitakaan missään?

      Poista
    3. Ohjelma oli erittäin hyvä. Aivan yllättäen sen löysin. Katselin joitakin vuosia sitten Matti Kassilan ohjaaman "Päämajan" ja sen innoittamana, välittömästi elokuvan loputtua, kirjoitin Ylen Arkiston hakulaatikkoon "A.F.Airo". Vaikka olin kenraalista melko monista eri kirjoista lueskellut, haastattelu tuntui tarjoavan uutta. Ja olihan se elämys nähdä Airon itsensä ruotivan harkitsevasti asioita.

      "Päämaja" miellytti kyllä, yllättävän hyvä oli. Ilmari Turjahan sen oli käsikirjoittanut. Ilman lotta Markovillan (Tamara Lund) ja eversti Markovillan (Kapo Manto) kuhertelukohtauksia leffa olisi ollut melko tujua tavaraa.Keneenhän tosielämän upseeriin Markovilla viittaa? Sotahistoriaa harrasteleva kaverini sanoi, että luultavasti eversti Armas Kemppi on ollut esikuva. Piti ostaa leffa omaan kotiarkistoon, kun se pari vuotta sitten ilmestyi dvd:nä.

      Poista
  8. Ad Omnia: - arvostelin sen uusimman ja hyvän Sun Tzun suomennoksen Helsingin Sanomiin aika kauan sitten. Valitettavasti kirja ei ole tässä käden ulottuvilla.

    Teoshan on sinänsä vaikea. Kannattaa nähdä vaiva ja lukea sellainen laitos, jossa on riittävästi selityksiä. Jopa eräät keskeiset käsitteet tarkoittavat kiinalaiselle lukijalle muuta kuin länsimainen luulisi, ja monet kielikuvat jäävät hämäriksi.

    VastaaPoista
  9. Tämä ei tietenkään asiaan kuulu, mutta auonpa päätäni näin koneellisesti.

    "Joidenkin suomalaisten sotahistorian tutkimusten lähdeluettelosta puuttuu perusteos, ja sen huomaa."

    Kyllähän kirjoittaja lukuisia väitöskirjojakin tarkastaneena tietää, että lähdeluettelossa mainitaan vain teokset joita on siteerattu tai muuten konkreettisesti käytetty tutkimusta tehdessä. Perusteoksia, kuten aapista, ei lähdeluetteloon merkitä.

    Gradua tehdessäni jouduin kamman kanssa käymään läpi joitain alan perusteoksia, jotta sain lähdeluettelosta vaikuttavamman...

    MHI

    VastaaPoista
  10. Hyvää, sanoi mustapartainen mies, kirvesvartta. Mahtaako Tatu Pekkarista lainannut blogisti tunnistaa tekijää, nimeä, tai peräti loppua tekstistä arvatenkin mustimmasta Afrikasta kertovalle kupletille tahi rallille, jossa lauletaan mm. jotakuinkin, että

    Vesivelliä siellä ei syötäis
    marakatteja me patahan vain lyötäis
    Saisi painia gorilloitten kanssa
    ja suojella omaa armastansa

    sekä myöhemmin ilmeisesti juuri tästä armaasta, notta:

    Albertiina jos nuorena kuolis
    eikä leijona hänen ruumiistansa huolis
    Krokotiileille voisin sen heittää
    tai neeker'orjille pihveiksi keittää

    Enollani oli tapana lauleskella tätä juovuspäissään ainakin jo 60-luvulla, mutta epäilen kappaleen olevan huomattavasti iäkkäämpi.

    VastaaPoista
  11. Miksei puna-armeijan olisi pitanyt yrittaa Ayrapaassa yli ?

    VastaaPoista


  12. Sodassa lasketaan hylsyt tai nuolet. Metsästäjä etsii osumattoman nuolen. Einstein piti työpöydällään Princetonissa bumerangia, Austraalian alkuasukasten originaalia,käytettyä linnustusasetta. Pysyi mielessä oman
    itsensäkin relatiivisuus ?

    Porvari nostatti muurit kauppavaraston ja esivallan väliin kuten Tallinnasta näemme. Porvarien sisäisissä mittelöissä ei tuhlattu verta mutta rahaa kylläkin. Buddenbrookeista tiedämme että raatimiesten muurit revittiin ja palvelusväki otti vallan. Nokiankin saa kaataa tuomalla himoittavamman pelin silmiini ja näppeihini. Tuhlausta. Saituus ja entiseen tyytyminen on iskostunut syvälle moraaliin. Vanhassa talonpoikais/vuokraviljelyssä pihiys oli tepsivää suhdannepolitiikkaa, sitä Joosefin seitsemän vuodenkierron talouspolitiikkaa.

    Nyt kun ollaan porvareita jokainen, jos ei muuta kaupata niin työvoimaamme kuitenkin -ja paremmat ihmiset osaamistaan, niin yksilön saituus on pahe. Olemme pakotetut yhteen, pakko käydä kaupassa, omat laarit pienet ja sortit vähät. Ei sopisi pihistellä,vaan ostaa lähimmäisten työnjälkeä ja luottaa hänen ostavan - äskeisellä rahallani- minun ponnistamiani tuotteita. Vanhan moraalin talouskuri on myrkkyä työnjaon ja palkkatyöyhteiskunnassa.

    Ruotsissa demarit tulivat valtaan 20-luvulla ja olivat sormi suussa. Työttömyys syveni, esiintyi mellakoita. Voittivat silti taas vaalit ja 30-luvun alusta rupesivat tuhlaamaan velkarahalla, talous kohentui. Onhan Kansankoti keksinnöstäkin juttua ollut, mutta Eurooppa paraikaa kokeilee josko vanha moraali ja kurinalaisuus sittenkin nostattaisivat edes palatseja edes parhaille. Ja josko järkevyys pitäisi ihmiset mellakoimasta.

    Agraariyhteiskunnassa almut pitivät kurjat hengissä, ja moni antoi vähästäänkin. Maailma oli niukka ja niin oli ahdas ihmisen mielikin. Sitten kun labour oli mokannut kunnolla 20-luvulla, irrotettiin punta kullasta ja labourälyköt olivat huuli pöyreinä. "Eipäs me snajuttu tuota tehdä." Ei ollut älyämisestä kiinni. City ei koskaan olisi sallinut työväen soveltaa yheiskuntapolitiikkaa, sen vuoro tuli vasta kun rikkaiden omat olivat vaarassa.
    Asian pani kirjoihin Keynes. Nyt eletään kummaa maailmaa: tuhlaten vaurastuu kunhan vain naapurisikin tuhlaa. Eurokuri jota puolipimein valoin ajetaan johtaa aikaa myöten mellakointeihin.

    Ajan suunta vaihtuu kun oppineet kysyvät, ensin vastattuaan että rahan keksivät foinikialaiset. Että miksi he keskivät sitä niin vähän ? Elleivät tykkää/ei-tykkää vaaleilla valitut eliitit ala varata aikaa paneutua politiikkaan, niin sitä
    kohtapikaa jatketaan uusin keinoin, asein ja balkkanein mallia 1990-luku. Vaarallisia aikoja kun noita kaasujakin on muitakin kuin kyynelsellaista.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  13. Stalingrad: Kohta jossa kay kipeimmin...

    Jaakko Aattolainen on kirjoittanut vallan mielenkiintoisen kirjan Stalingradin strategioista. Kipein kohta olisi ollut Armeijaryhma A:n motittaminen eika suinkaan vain Stalingradin hiertaminen.

    VastaaPoista
  14. Opportunisti asuu satamaa vastapäätä.

    VastaaPoista
  15. Miksi venäläiset eivät seuranneet sitä Sun Tzuda Suomea vastaan? Koska tässä ilmestyi venäläisten kansallinen heikko kohta - liioiteltu paremmuuden tunne. Venäläiset ovat aina parhaimillaan, kun tuntevat olevansa tiukassa paikassa, pahimmassa paikassa heidän potentiaali on parhaimillaan. Jos heidät saa tuntemaan itseään paremmaksi, heidän taistlu- ja arviointikyky laskee roimasti. Sitäpaitsi sisimmässään venäläiset kuitenkin tiesivät, että se mitä ne tekivat Suomelle, oli rikos. Tunne mikä puuttui saksalaisia vastaan.

    VastaaPoista
  16. Onko kukaan seurannut Venäjän jalkapallojoukkuen peliä? Vuosikymmeniä ne häviävät usein pienemmille mutta yllätäen pelaavat kuin jumalat suuria vastaan. Sama psykologia toimii niillä sodassa. Siksi Suomen vahva vastarinta olikin erittäin oikea ratkaisu Talvisotassa, isäänmaan puolustuksen lisäksi

    VastaaPoista
  17. Marski elää-lehden päätoimittaja nousee Ison Veljen pukille, joten nähtäväksi jää kutsutaanko blogistimme läpinäkyvään taloon päivittelemään sotajuttuja.


    Lupaavasti Kaius Niemi sanoo lehden äskeistä Timo Laanisen ja Kari Peitsamon ryhtymistä teologeiksi viime aikojen parhaaksi journalistiksi.

    VastaaPoista
  18. Heh, heh, IT on jutun "label"

    VastaaPoista
  19. Kaikkihan me nykyään olemme porvareita.

    Jos mittarina pidetään sitä tuskaa ja vaivaa, mikä liittyy laajan omaisuuden tehokkaaseen hoitoon sekä erilaisten taloudenpidollisten suunnitelmien tekemiseen ja vaihtoehtojen punnitsemiseen.

    Ei tarvitse muuta kuin avata sähkö- tai operaattorilasku lukuisine liitteineen ja tarjouksineen.

    Vaikeaksi on elämä mennyt. Joskus voisi kysyä: Onko tavara minua varten vai toisinpäin ? Olenko tosiasiassa talouden ja kuluttamisen piika ja renki ? Ei siis mikään "herra" lainkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös meidän kaikkien pitänyt olla työväkeä? Ainakin sellaisilla tarkoitettu pressa valittiin.

      Poista
  20. Vastaukset
    1. ..eikä maksa! ?

      Taitavat olla kreikkalaiskatolilaisia porvareita nuo tuollaiset.

      Poista


  21. Huomio! Huomio! Musta-Pekka Laine kirjoittaa tänään Hesarissa s. B 10 "Käykö Nokialle samoin kuin Wärtsilälle?" Kuinka sitten Wärtsilälle kävi ? Hyvin. Pekka Laine tuli Mauno Koiviston pikalähetyksenä Tervakoskelta Wärsilän telakoiden johtoon. Valmetin ja Wärtsilän telakat pantiin yhteen kunnes kaatuivat Meriteollisuutena konkurssiin ja Masa(saarikangas)yardsin syliin. Ja siitä otteesta kalastaja Akerin rysään. Koivisto liittyy kai monella tavalla, mutta helpoiten siten, että setelipaperiTervakoskelle palkattiin Laine saneeraamaan yhteisyrityksen (Serlachiusten kanssa) jäljiltä vanhanaikaista eli työväestä ja paikkakunnasta huolta kantavaa paperitehdasta. Puuhamaa sinne saatiinkin ja aikaa myöten kammettiin Serlachiukset Mäntästäkin ja päästiin feodaalis-holhoavasta ja epärationaalista liikkeenjohdosta matemaattisten investointilaskelmien aikakauteen. -Sitä Koivisto ei tarkoittanut että laskeskeltaisiin vain derivaattoja ja optioita ja käytettäisiin liikepankkien tilirahan luontikykyä finanssipelien ekspansioon -ja näistä mallia ottavaan kaikkinaiseen liikkeenhoitaja palkkioylimystön nostattamiseen.


    Ei-tarkoitetut asiat ilmaantuvat. Mannerheimit osaavat reagoida myttyyn menevien hankkeiden raunioilla taas uudelleen. He kai jotenkin tuntevat tämän sosiologian rautaisen lain. Muuta varmaahan alalla ei olekaan. He he. Ei, vaan kunpa sote-typertäjät ja firmapomot tunnistaisivat edes tämän invarianssin meinaamisissaan, aina päiväntuoreassa ihmisten maailmassa. Tottelematomassa.

    Pekka Laineen asia on siis todeta että kaikesta sälästä ja epäonnesta ja vikapistoista huolimattta, Wärsilästä on puhjennut kukkaan laivamoottoreiden ja voimantuotannon kärkitekijä globaaliin järjestelmään ja huikea osinkokone. (Nämä ovat synonyymeja, siis kärkitoimija ja omistaja/rahastomanagerien ottomaatti.) Pekka Laine sai tilaisuuden sanoa ettei hän Wärsilää pilannut. Samalla hän toteaa, ettei kaikenaikaisessa markkinapyörityksessä voida arvata mitä Nokiasta tulee,"suomalaisten" NSN:stä tahi sekalaiselta seurakunnalta ostetusta kännykkäNokiasta.

    On syytä korostaa maailman arvaamattomuutta kuten Pekka Laineen puheenvuoro painottaa ja pitää useanalaista pyydystä ulkona. Ei se ole edes kallista. Mutta se kysyy sen yhden "ainoan vaihtoehdon" järkyttämistä ja on siksi meillä ikuisesti tavoittamatonta, kultuurisen perimän rautaisen niskaotteen vuoksi. Kaikkinainen johtajuus meillä pohjautuu jämäkkään maailmanjärjestyksen määräämiseen.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista