Sivun näyttöjä yhteensä

20. tammikuuta 2013

Valtalaki






Huomasin miettiväni monenteen kertaan, kannattaako tällaisesta kirjoittaa. Kirjoitetaan nyt sitten.

Syntyikö suomalainen ennen marraskuuta 1917 Suomen suuriruhtinaskunnassa vain ei? – Tästä esitettiin muutama päivä sitten pari kommenttia. Jäin odottelemaan oikeaa vastausta. Kun sitä ei kuulunut, on siis vastattava itse.

Vastaus: kukaan ei tiedä. Ehkä – ehkä ei.

Keisari Nikolai II oli luopunut vallasta 15.3.1917. Keisari oli kaatunut, ei keisarikunta. Hän oli nimennyt seuraajakseen – huomatkaa siis keisari oli nimennyt – erään sopivan sukulaismiehen, mutta tämä luovutti – huomatkaa, siis luovutti – tehtävät väliaikaiselle hallitukselle. Alun perin puhuttiin väliaikaisesta hallituksesta, jota veti eräässä vaiheessa nimenä ehkä edelleen tuttu Kerenski.

Väliaikaisen hallituksen tehtävä oli selvitellä, kenellä nyt sitten on korkein valta. Kun oli sotakin käynnissä. Korkein valta tarkoitti sodankäyntiä, suhdetta ulkovaltoihin, verojen keräämistä ja järjestysvaltaa.

Venäjällä asiasta oli siis epäselvyyttä, ja ajatuksissa oli kutsua jonkinlainen lakia säätävä kansalliskokous. Kun asia oli epäselvä Venäjällä, se oli sitä Suomessakin. Maaliskuussa esitettyjen julistusten ja Suomen eduskunnan ja senaatin (nykyinen hallitus eli valtioneuvosto) vielä yksimielisen käsityksen mukaan Suomen tuli olla enemmän tai vähemmän itsenäinen – paitsi ulkopolitiikassa ja sota-asioissa.

Itsenäinen ei siis vielä tarkoittanut itsenäisyyttä. Kun suomalaiset eivät omastakaan mielestään vastanneet sota-asioista, oli epäselvää, ketä maassa ollut venäläinen sotaväki totteli. Käytännössä se ei totellut juuri ketään.

Vastuu sota-asioista olisi voinut tarkoittaa myös asevelvollisuutta ja sotaa Saksaa vastaan. Sellainen ajatus oli tietenkin aivan vieras, onneksi myös venäläisille. Sekin ajatus inhotti, että olisi jouduttu maksamaan ekstraa sodasta.

Maata johti joko Tokoin hallitus tai eduskunta tai molemmat yhdessä. Kysymys ylimmän vallan käyttämisestä (suuriruhtinaan valtaoikeuksista) pantiin komiteaan. Silloin kävi ilmi, että sosialistit ja porvarit olivat asiasta eri mieltä.

Sitä ei aluksi käsitetty, että Venäjä ja perässä ”suuriruhtinaskunta” eli autonominen Suomi olivat nopeasti hapertumassa. Myös sana autonominen olisi pantava lainausmerkkeihin, koska niin sanottujen sortokausien aikana oli tapeltu kovasti siitä, mikä on Suomen autonomian lähempi luonne. Meillä oltiin ankarasti sitä mieltä, että vain hallitsija, armeija ja suhteet ulkovaltoihin.

Tätä keitosta hämmensivät erilaiset ryhmäkunnat, jotka ilmaisivat eri sanoin ajatuksensa, että oikeastaan valta vaatettaisi juuri heitä erikoisen hyvin. Lähes käsittämättöminä pidettiin bolshevikkien pientä porukkaa. Menshevikkien eli nykykielellä sosialistien ajatukset ymmärrettiin ja heillä oli kannatustakin.

Ja kun kukaan ei tiennyt, kenellä on korkein valta, Lenin ja etenkin Trotski turvautuivat vanhaan viisauteen, jonka mukaan valta on pistinten nokassa, ja ryhtyivät jakaman pistimiä.

Suomessa äänestettiin korkeimman vallan käyttämisestä ja tuloksena oli ns. valtalaki – josta saatettiin ennen ainakin tehdä ikäviä kysymyksiä ylioppilaskirjoitusten reaalikokeessa. Neuvoisin että älkää yrittäkö ymmärtää tuota välivaihetta, koska äänestyksissä näkyi porvarien halu vetää hallituksen suuntaan ja demarien tahto edistää eduskunnan oikeuksia. Lopulta kävi niinkin, että kansanedustajia vangittiin ja tuomittiin valtalain kannattamisesta tai vastustamisesta eri vaiheissa. Ja vasta 6.12.1917 kävi ilmi, ettei Suomi ole enää suuriruhtinaskunta. Mutta ennen kuin asiasta saatiin varmuus, tarvittiin bolshevikkien tunnustus ja sisällissota. Siinä välissä korkein valta oli käytännössä luovutettu myös Saksan keisarikunnalle. Eli Vennään vallan aika päättyi jossain vaiheessa 1917, mutta välissä oli interregnum eli sekasortoinen vaihe, jota seurasi suurempi sekasorto, sota. Ihan kelpo kirja, jossa syitä selitetään, on Sisällissodan Pikkujättiläinen (2009).

13 kommenttia:


  1. Kim Dotcomin oikea nimi on Dotcom. Se ei ole pelkkä taiteilijanimi,vaan verokirjanimi, ja nimi vankilan kirjoissa. Kumma juttu kuinka pitkälle juridinen sananvääntö venyykään - ja kuinka vähään terveenjärjen käyttöön roomalaiskynttilät kirkkaimmillaan tyytyvätkään. Hra Kim Schmitzistä en tiedä mitään, mutta nimi herätti uteliaisuuden. Kaksimetrinen oligarkki-lookin mies syntyi Kielissä saksalais-suomalaisena ja hänellä on kaksoiskansalaisuus. Saiko toisella tämän uusnimen passiin, punakantiseen ? Kummia nimiä on poliisiuutisissa tiuhaankin ja ketjujakin, ent. Se ja sitten Tuo ja nyt Tämä.

    En tähtää sanoa että loogisdeduktiivien (!) oikeusmongerrus olisi vain naurettavaa, mutta monasti se on aika pitkälle vietyä ja itseään oikeutta nilkkaan potkivaa. Tapauskohtainen,caseoikeus tietty päättelee sekin ennakkotapauksista ja isoista periaatteista. Se pitää arvolähtökohtia lämpiminä niihin koko ajan retoriikassa viitatessaan, teeveesta tuttua ! Hyvä että on sentään armahdusoikeus muistuttamassa asioiden suhteellisuudesta ja monimuuttujayhtälöiden ratkaisemattomuudesta ihmiselämässä, joka ei logiikaksi näivety vaan haraa vastaan, katkeroituu tahi uhrautuu, mitä kukin ja milloinkin.

    Nyt tämä Dotcom taitaa kiertää erinomaisen sofistikoituneesti tekijänoikeuskysymyksiä uusimassa urotyössään. Kirjaimellista sopimusvapauden tulkintaa ja terävää argumentointia - tavoiteohjautuvasti- soveltaen meilläkin erinäiset hienommat ammattitulot saatiin tykkänään verotuksen ulkopuolelle. Logiikka eteni jokin aika sitten yhdenmiehen osakeyhtiöihin. Miksi ? Jotta vain pikkuriikkisen oman pääoman -riskipääoman- likoon pannen ja aikaisemmat perinnöt/saalistukset säilyttäen voisi kuplarahalla toimia asuntosijoittajana. Jos kuten Soininvaara väittää asumiseen lyödään tyhjätaskulle 650, niin tästä voi laskea yksiön hintakatoksi 2 % lainarahalle ja 5 tuotoksi 150 000. Eikä vielä ole kysytty vuokralaiselta itseltään euroakaan ! Meillä ajelee urheiluautoja läppäreineen, joissa paperit täytetään osaamattomien puolesta, täyspalveluna. Hommaa tehdään ihan julkeasti.

    En ilkeä mainita nimiä, olet näistä vuoraturvista valokilpiäkin nähnyt, ja perintätoimistojen päristelyjä korviisi saanut -jos vuokraa kiskotaan yli luukkujen pihtipielien. Jos korko nousee, ei oy-keinotelija menetä jo kauhomiaan voittoja. Eikä rahoittajapankkikaan, sillä laskun yli mentäisiin tällä kertaa arvopaperistamisen siivillä. Saamiset ovat maturiteettiin saakka odottavien työeläkeyhtiöiden kirjoissa hankintamenoon kirjattuina. Ne ovat pomminvarmoja saamisia takaajineen, elinikäisine takaisinsaamisvaateineen. Tuskin kylläkään pätisivät ihmisoikeustuomioistuimissa. Kukaan vaan ei sinne kantele.

    On tässä muutakin lopunajan meininkiä. PwC ja GS ihan kernaasti näkevät rahapelien sääntöjen kiristyvän, uusia sääntelyvirastoja perustettavan ynnä muutta rehnbarossoa tungettavan hitaampien kilpailijoidensa tielle, jotta he korskeimmat saavat kutakuinkin yksinoikeudella rahastaa innovoimiaan kiertoteitä yhä uudelleen.

    Eilen nähtiin hieno jakso Timo Koivusalon Pohjantähteä. Jussi hermostui viimeinkin -perheen menestyksen sekoittamana. -- Oliko se Halme -oli tietysti- joka irrotti oikeudentunnossaan senkin perälaudan,että vallankumouksen oloissa logiikka on toinen. Ja tämäkin huomio -oikeus kapinaan- oli myös Pentinkulmalla luettavissa tuolloin sata vuotta sitten julkaistuista kristillis-länsimaisista yhteiskuntaelämän historioista. Herrasväki kyllä hirtti järkeään logiikkaan ja muutoinkin veti mattoa altaan. Punaisethan sen voittivat 1919, angloamerikkalaisen juryn ratkaisulla.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  2. Toinen historian tähystyspiste itsenäiselle Suomelle on Tarton rauhansopimus. Kun Kari Hokkasen toimittamat Santeri Alkion päiväkirjat näkevät päivänvalon, niin pitää katsoa miten yksi aikakauden keskeinen toimija on nähnyt itsenäisen Suomen tilan.

    Ehkä kansallisarkistosta löytyy muiden aikakauden päättäjien päiväkirjoja?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkiolla oli aika rajuja linjauksia. Minäkin odotan kiinnostuneena, raaskiiko Hokkanen tehdä niistä selkoa.

      Tästä tuli mieleeni, että täytyy tuoda Tannerin muistelman tänne kotiin. Nekin ovat vahvasti jälkiviisauden sävyttämää tekstiä ja osaksi faktoiltaan virheellisiä. Mutta mies oli mukana monessa - kansanedustaja eräin katkoin 1907 - 1962.

      Toinen osa "Nuorukainen etsii sijaansa yhteiskunnassa" on muuten pakollista luettavaa. En tunne toista kuvausta osuustoiminnan ja yleisemmin liiketoiminnan varhaisvaiheesta. Tanner ja suuren hampurilaisen osuusliikkeen johtaja karjumassa toisillee ennen ensimmäistä maailmansotaa...

      Poista
    2. Pitänee katsoa mitä vuoden 1917 tapahtumista kirjoittaa Carl Enckell: Poliittiset muistelmani 1.
      Aika vain taitaa muuttaa muisteloita. Hämäläisen Orwellin vuosikirjassa 1984 on maininta työkykyisestä
      NKP:n pääsihteeri Andropovin (KGB), joka sitten siirtyi työläisten paratiisiin työkykytoteamusta seuraavana päivänä.

      Muistaakseni päiväkirjassa on maininta KGB-pomon heikosta työkyvystä.

      http://www.hs.fi/tulosta/HS20121203SI1KU02p9a


      Itänaapurin ylimmästä johdosta Tuovinen kirjaa 25. toukokuuta 1977 lakonisen kommentin Kekkosen Moskovan-vierailun jälkeen: " Brežnev oli esiintynyt aivan höperönä."

      Poista
  3. Jos kysymys asetetaan siis niin, mihin maahan jokin henkilö on syntynyt, niin mielestäni järkevintä on ajatella niin, että mihin hallinnollis-oikeudelliseen kokonaisuuteen on synnytty. Kyseisen maan suvereniteetti- taikka hallitsijakysymykset ovat silloin toissijaisia. Jos tämä hyväksytään, Suuriruhtinaskuntaan synnyttiin aina siihen asti, kunnes Suomen tasavalta perustettiin, elikkä tasavaltalainen perustuslaki astui voimaan. Tarkkaa päivää en muista, mutta tämä tapahtui joskus vuonna 1919.

    Väliaikaishallitus tai Suomen valtionhoitajat rinnastuvat mielestäni aika selvästi holhoojiin taikka tässä tilanteessa kai paremminkin konkurssi- taikka kuolinpesän hoitajiin. Eli vaikka hallitsija olikin syrjäytetty, valtiojärjestystä ei oltu vielä kumottu. Kaikki aikaisempi lainsäädäntö ja vastaava oli yhäkin voimassa. Ainoastaan hallitsijalle kuuluvan vallan väliaikainen käyttäjä oli määritelty. Näinhän meidänkin valtalaki meni.

    Ajatustani havainnolistaakseni ajattelen vaihtoehtohistoriallista skenaariota, jossa bolshevikit eivät olisikaan kaapanneet valtaa, vaan perustuslakia säätäva kansalliskokous olisi kokoontunut ja Suomi säilynyt osana Venäjää. Silloin Suomen asemaa kaiketi olisi muutettu ja maastamme olisi tullut autonominen tasavalta. Kysymys kuuluu: mistä lähtien olisi synnytty ruhtinaskunnan sijaan tasavaltaan? Tästä tuskin olisi epäselvyyttä.

    Rinnakkaistapauksena tulee mieleen Unkari ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Unkarihan "itsenäistyi", mutta ei missään vaiheessa muuttanut valtiollista statustaan, vaan jatkoi Unkarin kuningaskuntana, jolla vieläpä oli laillinen vallanperijä, eli Itävallan keisarikunnan ja Unkarin viimeinen hallitsija Kaarle jotakin. Häntä vain ei koskaan päästetty maahan hallitsemaan ja maata sen sijaan johti amiraali Horthy valtionhoitajan nimikkeellä. Muodollisesti maa oli ikään kuin holhoojahallitusen alaisena.

    VastaaPoista
  4. Jokseenkin näin ajattelen itsekin. Käytännön syistä 1919 hallitusmuotoa sovellettiin eräissä asioissa takautuvasti. Esimerkiksi korkein oikeus sai perustustuslaillisen pohjan vasta vuonna 1918 tapahtuneen perustamisensa jälkeen. Minulla sattuu olemaan hallussani kopio korkeimman oikeuden lausunnosta hallitusmuodosta. Lausunto oli kriittinen ja siitä huokuu selkeä antiparlamentaarinen ajattelutapa.

    VastaaPoista
  5. Tajusin vasta jokin aika sitten, että isäni oli syntyjään venäläinen - hän syntyi vuoden 1917 alussa Alavudella.

    Toisaalta onhan Suomessa syntynyt yksi shakin maailmanmestarikin! Mihail Botvinnik näki päivänvalon Suomen suuriruhtinaskunnassa Terijoen Kuokkalassa 1911.

    MHI

    VastaaPoista
  6. Kemppiselle tuli pieni muistivirhe. 1917 merkittävin oppositiopuolue oli SR eli sosiaalivallankumoukselliset, esserrät. Tämän puolueen linja muotoutui kohtalaisen lähelle sitä mitä Tannerilainen sosialidemokratia oli vuodesta 1919 alkaen. Esserrien asemaa syksyllä valitun duuman suurimpana puolueena on sen jälkeisessä historiankirjoituksessa oikein urakalla vaiettu.

    VastaaPoista
  7. Vaikka Osmo Jussila ei tähän ongelmaan anna suorasanaista vastausta, kannattaa teos Suomen suuriruhtinaskunta kuitenkin käydä tätä taustoittaessa läpi. Siinä käydään vuoden 1917 tilanne läpi tarkemmin kuin muualla.

    Asiahan ei ole yksipuolisesti suomalaisten oma, vaan Venäjä oli tietysti mukana pohtimassa uutta tilannetta. Venäjä oli maaliskuun vallankumouksen jälkeen monarkia, vaikka tsaarin valta olikin siirtynyt väliaikaiselle hallitukselle. Väliaikainen hallitus julisti Venäjän tasavallaksi 14. syyskuuta 1917. Kenraalikuvernööri Nekravski oli jo sitä ennen sanonut Suomenkin olevan tasavalta, eikä siitä kauas heittänyt Ståhlbergin komitean pohdiskelu kesäkuussa 1917: siinäkin Suomi oli osa (yhä muodollisesti monarkistista) Venäjää. Valtalakipäätös Eduskunnassa heinäkuussa 1917 johti Eduskunnan hajottamiseen kuun lopussa eli valtalaki ei käytännössä astunut voimaan. Marraskuun 5. päivänä suomalaiset ja venäläiset oikeusoppineet esittivät omassa kokouksessaan Helsingissä kantansa vallanjakokysymyksiin. Täyttä itsenäisyyttä siellä ei kukaan vaatinut, esimerkiksi ulkopolitiikka oli kaikissa ehdotuksissa Venäjän vallan alaista. Marraskuun 15. päivänä uusi Eduskunta sitten päätti toteuttaa valtalain, otti vallan itselleen, mutta päätti nopeasti siirtää sen Svinhufvudin hallitukselle. Oikeisto ja vasemmisto olivat tässä vaiheessa jo kovin erimielisiä, eivätkä suhteet Venäjään olleet enää ihan priimakunnossa. Seuraava pykälä on sitten itsenäistymisprosessi. Itsenäistymisjulistuksessa 4.12. sanotaan: "Suomen voimassaoleva Hallitusmuoto, joka on nykyisiin oloihin soveltumaton, vaatii täydellistä uusimista, ja siitä syystä hallitus nyt on Eduskunnan käsiteltäväksi antanut ehdotuksen Suomen hallitusmuodoksi, ehdotuksen, joka on rakennettu sille perusteelle, että Suomi on oleva riippumaton tasavalta. Katsoen siihen, että uuden hallitusmuodon pääperusteet on saatava viipymättä voimaan, on Hallitus samalla antanut esityksen perustuslain säännöksiksi tästä asiasta sekä eräitä muitakin lakiehdotuksia, jotka tarkoittavat tyydyttää kipeimmät uudistustarpeet ennen uuden hallitusmuodon aikaansaamista." Kun kuitenkin tasavaltalaiset bolsevikit Leninin johdolla hyväksyivät tunnetulla tavalla Suomen itsenäistymisen Venäjästä 31.12.1917, olisi käsittämätöntä, että vielä tämän jälkeen tasavallaksi julistautuneen Venäjän ja tasavaltapyrkimyksen täytäntöön panneen itsenäistyvän valtion asemaa nimitettäisiin suuriruhtinaskunnaksi. Eli laittaisin ensimmäisen päätepisteen Venäjän tasavallaksi julistamiselle 14.12.1917, toisen itsenäistymisjulistukselle 4.12.1917 ja kolmannen, kun Venäjän valtaapitävät sen hyväksyvät 31.12.1917. Jos näistä pitäisi valita, valitsisin tuon heinäkuun em. perusteilla. (En tiedä minkä oppiaineen tentistä tällä pääsisi läpi ja minkä reputtaisi. Mutta ei tämä helppoa näytä olevan muillekaan.)

    VastaaPoista
  8. Yksi näkökulma terminologiaan vielä tässä: Venäjän väliaikainen hallitus julisti Venäjän tasavallaksi 14.9.1917 (ilmeisesti juliaanisen kalenterin mukaan). Voiko siis tasavallassa olla autonominen suuriruhtinaskunta? Tällöin kysymys rajautuu siis koskemaan aikaa 14.9.(juliaanista ajanlaskua) - 4. tai 6.12. (gregoriaanista). Ennen 14.9. kysymys tuskin on ongelmallinen: keisarikunnalla ja siihen kuuluvalla suuriruhtinaskunnalla oli sedes vacans samoin kuin vaikkapa Unkarin kuningaskunnalla maailmansotien välisenä aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen kuuluminen Venäjään koski lähinnä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jossa toimivaltainen viranomainen oli Venäjän hallitus. Mutta sisäpolitiikassa Suomen valtiomies oli de jure myös 14.9.1917 jälkeen Suuriruhtinas, vaikka de facto Suuriruhtinas oli in absentia.

      Poista
  9. En muistanut, että itsenäisyysjulistuksen yhteydessä Suomi julistettiin tasavallaksi. Asia on sitä myötä selvä, sillä juurikin tämän itsenäisyysjulistuksen mukaisen itsenäisyyden ulkovallat tunnustivat. Silloin siis suurruhtinaskunnasta tuli tasavalta, hieman tylsästi juuri niin kuin terve järkikin sanoisi. (Siitä en uskalla sanoa mitään, pitäisikö tämän päivän olla 6.12 vai 4.12.)

    Venäjän julistaminen tasavallaksi ei mielestäni vaikuta asiaan, sillä siinä yhteydessä ei otettu kantaa Suomen asemaan. Siitä alettiin neuvottelemaan Suomen kanssa, ja neuvottelut jäivät kesken. Käsittääkseni Venäjä ei myöskään antanut mitään yksipuolisia julistuksia tästä asiasta.

    Ei ole mitään periaatteellisia esteitä sille, että tasavallan osana on ruhtinaskunta. Näin oli esimerkiksi Sikkimin ruhtinaskunnan osalta, joka siirtyi Intian itsenäistymisen myötä brittien protektoraatista Intian protektoraatiksi. Intia hyväksyi tämän järjestelyn. Myöhemmin 70-luvulla Sikkimistä kylläkin tuli Intian osavaltio, kun Intia puuttui maan sisäisiin levottomuuksiin ja syrjäytti ruhtinashuoneen vallasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Andorra ei ole osa Ranskaa, mutta Ranskan presidentti on maan toinen ruhtinas (copríncipe).

      Poista