Sivun näyttöjä yhteensä

24. tammikuuta 2013

Isojen luokkaretki I






Varmistin, että kirjoitimme pontevasti tästä asiasta ja Järvisen – Kolben kirjasta (”Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa. Nykysukupolven kokemuksia tasa-arvosta.” 2007).

Nyt en ole varma, olenko pettänyt lukijoitani vai itseäni vai olenko vain osapäiväpelle. Kun luin tuon kirjan tänään, käsitän tienneeni siitä vain pääkohdat. Ehkäpä luin viimeksi alun ja yhteenvedon? Ehkä joku kiero kommentoija painosti minut olemaan jotain mieltä? Tai sitten harhaileva dementikko iskee jälleen. Sen näet muistaisin, että kahdeksanvuotias haastateltava (s. 206) oli ilmoittanut toiveammatikseen eläkeläisen. ”Olisin vapaa, niin kuin mummi ja vaari.”

Köyhä eli nykysuomeksi pienituloinen on alle 14 741 euroa vuodessa ansaitseva. Köyhiä oli Suomessa viimeksi tilastoitaessa 700 000. Toimeentulotukea sai 370 000 henkilöä ja 238 999 kotitaloutta vuonna 2008 (Martti Hetemäen selvitys). Sitä ei tiedetä, miten suuri osa tuesta menee asumiseen.

Jos liitän tähän omat mittarini, kuten arvatun mahdollisuuden saada keikkoja, ruokaa tai tavaraa eli ”joustavuuden”, näyttäisi että köyhiä on yhä enemmän. Jos liitän mukaan tyytyväisyystekijän eli toisten näköpiirissä olevien aseman, huono-osaisia on nyt enemmän kuin koskaan minun elinaikanani. – Sotavuosia en osaa sijoittaa kuvaan, mutta uskottavista (sukulaisten) kertomuksista tiedän, että isäni perhe eli noin 1928 - 1931 ajoittain nälässä ja häädettiin Sörnäisten hellahuoneestaan pari kertaa vuodessa. Ehkä köyhyys oli silloin kovempi, kaupungissa.

Keskiluokka ei keskimäärin usko tätä todeksi tai siirtyy puhumaan erikoisryhmistä, kuten päihteitä käyttävien yksinhuoltajien lapsista. Se usko on edelleen luja, että köyhyys on jollain määrittelemättömällä tavalla itse aiheutettua – saamattomuutta, laiskuutta, tyhmyyttä tai maahanmuuttajuutta. Oma vikansa, että on neekeri.

Tätä taustaa vasten en kaikin kohdin usko Katriina Järvisen kertomuksia kokemuksistaan ja havaitsemastaan. Tarinat ovat vähän liian hyviä ja hyvin kirjoitettuja. Vastaavasti Kolben katsauksia rasittaa lievä hyväuskoisuus ja hänen laatimissaan yhteenvedoissa tuoksuu pakkopulla. Mutta parempi ehkä näin.

Taustaltaan Järvinen, joka lienee ainakin lisensiaatti, ellei ole tässä välissä väitellyt, on hyvin mielenkiintoinen, ja tarjoaa lukijalle opetuksen. Kun kerrotaan, että hän on tamperelaisesta työläisperheestä, lukija luulee jo ymmärtävänsä. Mutta hän on kiivaan helluntailaisesta työläisperheestä ja kertoo olleensa vielä lukiolaisena jokseenkin tietämätön televisiosta, sanomalehdistä ja maallisesta kirjallisuudesta. Tai todellisuudessa hän – kuten monet naisten sukupolvet aikaisemmin – luki kirjoja salaa.

Tämän hienon ja viihdyttävän kirjan merkitys on kuitenkin epäselvä. Ongelma on sosiologiassa ja sosiaalipsykologiassa tavallinen. Jos maailman tai maan rakenteet ovat muuttuneet repeämällä, nämä tieteet eivät sitä rekisteröi. Mittarit voivat siis olla tiimalaseja eli jo kauan sitten tarkoitukseensa soveltumattomaksi osoittautuneita. Tähän vaikuttavat hitusen sosiologian ja historiatieteen vanhat vihat ja tätä nykyä sekin, että hiukan historiattomat taloustieteet ovat nostaneet korokkeelle joukon pienempiä profeettoja, joita ei voi syyttää ajattelun syvällisyydestä. (Mielestäni voi vapaasti myöntää, että talous on niin turbulentti järjestelmä, ettei sen systematisointi ja sen välineillä ennustaminen käy kateeksi; jotkut ovat puhuneet pyörteilyn sijasta kaoottisesta ilmiöryhmästä, mutta kaaosteoria ei ole nyt muodissa.)

Voi olla, että talouden ja toimeentulon rakenteet ovat napsahtaneet siihen malliin, että edessä on vuosikymmeniä laskevaa säätykiertoa eli sosiaalista liikkuvuutta alaspäin.

Tällaista tulee joskus mieleen kun katselee ympärilleen yliopistolla ja teknillisissä korkeakouluissa. Viime vuosina nuoren ja pirteän henkilön valintana amis tai ammattikorkeakoulu on ollut parempi kuin korkea tiede. Aluksi ihmettelin tällaista, mutta enää en.

Olisiko koulutustasoa kohdin laskettava? Sama toisella kotimaisella – olisiko koulutuksessa panostettava paljon enemmän osaamiseen kuin tietämiseen? […]

22 kommenttia:

  1. Eihän niitä kynien terävyyttä kannata taskuista laskea, mutta ihmettelen miksi esim. Itä-Suomen venäjän kielen kokeiluja pidetään niin suurina peikkoina. Käsittääkseni erittäin hyviä kokemuksia erilaisista eng/international-pohjaisista lukioista, joista ei pahemmin rummuteta. Yleistä osaamattomuutta ei mitata Pisa-asteikolla. Onko tasapäistämisen aika ohi? Kannatan kovasti esim. Koulun tai Pv:n osuutta asiassa, mutta kun iso osa lipsuu ohi tai tippuu muuten vaan. Hieman sinne tarpeen, nyky-yhteiskunnan ja tulevaisuuden suuntaan kannattaisi tähdätä. Osaamisen oppimiseen.

    VastaaPoista
  2. Olisiko koulutustasoa kohdin laskettava, kysyy Kemppinen.

    Ei kai paaosin osaamisen keskittyva koulutus ole " matalaa" koulutusta, toivon mukaan. Se on erilaista ja tarkeampaa kuin kirjojen panttaminen ja vaikkarien teko, kaiketi!

    Ymmartaakseni korkeasti koulutettu aivokirurgi on osaamisen ilmentyma. Kirjatieto on vain rippunen.
    Ihmiskunta tarvitseen aivokirurgin korkeaa koulutusta, jos se on osaamista. Jos se on pelkkaa kirjatietoa, niin vois palkkaluokkaa pudottaa.

    VastaaPoista
  3. Entinen työkaverini oli kotoisin landepaukkutalosta tuolta Huittisten suunnalta.

    Hän kertoi, että tavallaan maanviljelykseen kouluttautumaton, mutta kotitilallaan käytännön työhön oppinut sai viljat kasvamaan paremmin kuin agrologit ja agronomit. Mitä enemmän oli isännällä oppiarvoja, niin sitä huonompi viljelijä hän käytännössä oli.

    VastaaPoista
  4. "Köyhä eli nykysuomeksi pienituloinen on alle 14 741 euroa vuodessa ansaitseva."

    Lasketaanko tuohon myös pääomatulot? Tai sellainen, jonka puoliso ansaitsee satoja tuhansia? Tai opiskelija, joka saa avustusta vanhemmille.

    Epäilemättä käyhiä on olemassa paljonkin, mutta pelkkä tuloraja ei ratkaise. Tosin kai sitä täytyy tilastoissa käyttää.

    Tiedän kuitenkin eläkeläisiä, jotka ovat käyttäneet lähes 2000 euron eläkkeestä alle puolet. Itse en siihen pystyisi, mutta heiltä ei näyttänyt puuttuvan mitään. Tietenkin asunto oli oma ja terveys hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on makrotason luku tilastoista ja kertoo todellakin aika vähän itse ilmiöstä.

      Poista
  5. Luin vuonna 1975 Jersildin kirjan "Lasten saari" ja ymmärsin, että tulevaisuus on niiden, jotka osaavat tehdä käsillään jotakin. Paukutin tätä tärkeää asiaa jälkeläisilleni, onnistuen joten kuten saamaan yhteiskuntaamme kolme miestä, joiden peukalo ei ole keskellä kämmentä.Valkokaulus-punkunjuoja-runonlausujia riittää, mutta sementtiportaan korjaajia vähänlaisesti. Tämän ajatuksen kyllä lainasin runoilija Arja Tiaiselta,samoihin aikoihin, kun luin Jersildin,siitä on kohta neljäkymmentä vuotta!

    VastaaPoista
  6. Niin.

    Nythän on tukien kohteena nämä start upit. Oikein EU:sta tulee rahoitusta, ainakin Salon seudulle. Jos jotain tilastoa olisi mahdollista jälkikäteen saada, niin luulisin että vähemmän koulutettujen pienyritysviritelmät kestänevät elossa kauemmin kuin ylioppineiden. Tosin taitaa olla niin että vientimahdollisuuksia niillä uusinnovaatioilla on enemmän, -jos onnistunee.

    VastaaPoista
  7. Luin Erkki Salomaan kirjaa Suuri Raha & Isämaa Co vuodelta 1961.

    Vuonna 1936 esimerkiksi Turun ja Tampereen tekstiilitehtailla todettiin lääkärintarkastuksissa yli puolen naistyöläisistä olleen aliravittuja.
    Tehtiin kolme-nelipäiväistä työviikkoa, tuntipalkan olessa noin neljä markkaa.
    Voikilo maksoi 24 markkaa, kenkäpari 100 markkaa, kuukausivuokran ollessa noin 500 markkaa. Rahanarvokerroin vuodelle 1936 on 0,3805.

    Kuinka koulutustasoa nykyisin voitaisiin laskea, koska palvelualojen osuus kaikista työpaikoista on nykyisin noin 75 prosenttia?
    Kela maksoi joulukuussa 2011 yleistä asumistukea 167 000 ruokakunnalle (315 000 henkilöä) yhteensä 1,257 miljardilla eurolla.

    Mehän laskemme varsinkin nuorten koulutustasoa. Suomen suurimman kuplan mukaan eläkeläisiä pidetään työmarkkinoilla, perustellen ettei raha muka riitä tuleviin eläkkeisiin. Samalla nuorisotyöttömyys ja nuorten toivottomuus lisääntyy. Yrittäjät ajetaan maanrakoon. Kiitos eläkeläisten.
    Suomen on nyt panostettava yrittäjyyteen "koulutuksen" kustannuksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitenkään esitettyjä tietoja epäilemättä huomautan muiden lukijoiden tiedoksi, että Erkki Salomaa oli Sirola-opiston rehtori ja varsin merkillinen henkilö - alkujaan Moskovan linja kommunisti, sittemmin Moskovan vihoissa. Wikipedian artikkeli sisältää myös muuta dramaattkista tietoa.

      Poista
    2. Se wikipedian artikkeli on erityisen hyvä esimerkki huonosta toimittamisesta. Ehkä Jukkis käy editoimassa sen luettavaksi ja loogi- ja kronologiseksi.

      Poista
  8. Luokkayhteiskunta. Totta. Presidenttihän on sitä tietoisuutta edistämässä työväen presidenttina. Vasemmistokaan ei enää7vielä uskalla juuri kapitalismi-sanaa mainita - sosialismista puhumattakaan. Kommunismi on täyttä utopiaa ;-) Susanna Alakoski tosin minullakin lukematta. Osmo Jussilan rinnalle suosittelen Tariq Alia ja sen voi aloittaa kevyesti vuoden ekasta Ny Tidistä:
    http://www.nytid.fi/2013/01/en-uppgorelse-med-realsocialismen/
    "Merkillisiä" henkilöitä nuokin? Ali ja Rabbe Kurtén.

    VanhaMies

    VastaaPoista
  9. MAANPUOLUSTUSKORKEAKOULU HALUAA MUUTTAA NIMENSA SOTA-AKATEMIAKSI TAI SINNEPAIN

    Tassa on seuraava oppiarvoihin ja vaikkareihin uskova kemppinen! Jos sotilaallinen johto vieroitetaan osaamisesta ja tekemisesta, niin mita siita
    sotimisesta tulee. Eikos se tullut jo kokeiltua 1942-1944. Lasku kuulemma tuli kesakuun 10 paivan ja heinakuun 3 paivan valilla 1944. Oltiin niin 'akateemisia'
    ja ruumiitten tekemisesta riittavan kaukana. -- Ei hommat hoituneet ja niita
    tayden maksuin suorittaneita poikia on sitten sankarihaudat vaarallaan.

    VastaaPoista
  10. Jo nyt on merkkejä siitä, että tulevaisuudessa töitä on lähinnä amiksen käyneille, eikä heistäkään läheskään kaikille. 30 vuoden päästä töitä on enää putkimiehille ja sairaanhoitajille, ei toimittajille, lakimiehille eikä taksikuskeille. Tietotekniikka automatisoi suurimman osan kaikista työtehtävistä, mutta ihmisten täysimittaiseen hoitamiseen robotit eivät hetkessä pysty. Tietysti koneiden avuksi tarvitaan joitakin ihmisiä ja tuomareita tuskin ohjelmilla korvataan, mutta lakitekstien selailut, urheilu- ja talousuutiset sekä tilinpäätökset hoituvat korkeintaan napin painalluksella. Autot ajavat jo itseään ja pian joku valtio ottaa ne laajamittaiseen kokeiluun. Samalla voidaan sanoa hyvästit rekkakuskeille.

    Tulevaisuutta varten pitäisi jo varautua. Miksi pitää yllä uskoa työn autuuteen, kun perustarpeet saadaan tyydytettyä lähes olemattomilla tuotantopanoksilla? Miksi keksiä jatkuvasti uutta, turhaa työtä (lue: mainosala)? Jotkut joutuvat tietenkin ns. paskaduuneihin myös tulevaisuudessa, mikä pitää heille kohtuudella korvata. Me muut voimme sen sijaan keskittyä siihen, mikä meitä todella kiinnostaa: yksi opiskelee kieliä, toinen soittaa kitaraa ja kolmas kirjoittaa talvisodan historiaa. Kaikki tekevät niin omasta tahdostaan eikä elämäänsä tarvitse enää tuhlata työhön, joka ei innosta ja jonka hyödyllisyys on hyvin kyseenalainen. Toivotan koneiden ylivallan tervetulleeksi.

    VastaaPoista
  11. Säätykierrosta en tiedä mitään, köyhyydestä en senkään vertaa, siksi puhun vain kokemuksistani.

    Nimittäin, joskus mulla on mennyt huonommin kuin joskus toiste. Kerrankin, silloin oli talvi, mulla ei ollut ei ruokaa ei juomista ei rahaa ei lämpöä... niin menin Pelastusarmeijan Majalle. Selitin asiani. He antoivat minulle kaikkea... no, juomana oli tosin vain teetä. Mutta kumminkin, sain myös yösijan heiltä, ja matkalaukkuni (jossa ei kyllä ollut kuin sukkapari, alkkarit ja kortsupaketti) pantiin yöksi lukkojen taa kaappiin. Eikä minua missään vaiheessa "uhkailtu" Jeesus-kortilla, tms! Asiallisesti, kuin asianajajat, he olivat minun puolellani ... tätä muuta kylmää maailmaa vastaan.

    Ps. Kaurismäki kulttileffassaan (tahattomasti) tekee (melkein) pilkkaa pelastusarmeijalaisista... tai ei kai sittenkään? (Se vaan välillä meinaa lipsahtaa sellaiseksi, parodiaksi.) Ei! Pelastusarmeija/Frälsningarmén (kosmopoliittisena ihmisenä olen kierrellyt myös Tukholmassa) on ainoa jengi jota uskonnotonkin ihminen näiden muiden, uskonnollisia arvoja kunnioittavien ihmisten keskellä, voi arvostaa.

    He tekevät oikeasti Laupeuden Työtä!

    VastaaPoista
  12. Jos osaisin kadehtia, kadehtisin heitä jotka joskus "ylennetään Ihanuuteen"... Voi, että se tuntuu lämpimältä!

    VastaaPoista
  13. Minä niin kovasti ennen odotin aamuisin niitä sanomalehtiä. Nyt niissä ei ole enää syventäviä artikkeleja. Onneksi voin odottaa tätä Teidän pakinaanne: Sitä lukiessa tuntee ikään kuin että aivoni alkaisivat jälleen toimia, mikä lienee vain toiveajattelua. Kiitos Teille näistä loistavista pakinoistanne! Aamun HS:iin kirjoittamanne nekrologi ystävästänne oli pysäyttävä: Kirjoittaja tietää ja tuntee, mistä kirjoittaa. Valitettavan usein muistokirjoituksetkin ovat nykyisin sanomalehdissä suorastaan surkeita. Monta kaveria on laskettu maahan enkä ole nekrologeista heitä kaikkia mitenkään tunnistanut. Kirjoittajan ja tämän luonteen kyllä aina.

    VastaaPoista
  14. Jos se pahuksen dekkaristi ei pian jatkaa tätä kirotun kertomustaan, me täällä kansankäräjäsalissa joudumme kohtakoin kohtuuttoman suuressa määrin tuon korvan vaikutukselle alttiiksi, tuomari manasi itsekseen yrittäessään epätoivoisesti keskittyä järjestyksen ylläpitämiseen joka, sanalla sanoen, alkoikin korvan vaikutuksesta havaittavissa määrin ehkäpä jopa kärsiä ja sanomattakin alkaa olla tässävaiheessa varmaa se, että mikään ei ole eikä ole pitkään aikaan ollut varmempaa kuin kaiken käsitettävissä olevan ja varsinkin käsittämättömän käsittämätön varmuus...
    ... jatkuu....
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  15. On se kumma, kun on aika ilmeistä, että automaatio hävittää juurikin niitä yksinkertaisia kädentaidon töitä, niin kommentoijien johtopäätökset ovat, että juurikin ne yksinkertaiset kädentaidon työt ovat tulevaisuuden töitä!?! Putkimiehet laittavat letkun viemäriin ja joko imevät tai laskevat vettä paineella noin suurimmalta osin työtään. Oh, mikä ammattitaito, johon automaatio ei missään nimessä iske! Toinen ammatti, johon automaatio ei koskaan iske: täällä Kehä kolmosen ulkopuoleisessakin kaupunkipahasessa jo kahdessa ruokakaupassa voi ostokset hoitaa automaattikassoilla. Sitten:

    http://www.youtube.com/watch?v=MZIv6WtSF9I

    > Entinen työkaverini oli kotoisin landepaukkutalosta tuolta Huittisten suunnalta.

    > Hän kertoi, että tavallaan maanviljelykseen kouluttautumaton, mutta kotitilallaan käytännön työhön oppinut sai viljat kasvamaan paremmin kuin agrologit ja agronomit. Mitä enemmän oli isännällä oppiarvoja, niin sitä huonompi viljelijä hän käytännössä oli.

    Enpä tiedä, mitä erikoista Huittisissa (tai Ylä-Savossa) on, mutta Etelä-Hämeessä suurmaanomistajat ja maataloustukia eniten saavat ovat kyllä järjestään agronomeja tai muita korkeakoulututkinnon suorittaneita, muut enimmäkseen sinnittelevät.

    Mutta joo. Kyllähän sen näkee, että kouluttautumattomat ne siinä heristävät nyrkkejään "herroille". Tosi väsynyttä hei...

    VastaaPoista
  16. Koulutuksesta on muutakin kuin taloudellista hyötyä. Kielitaito avaa ovia maailmalle, voi lukea lehtiä, kirjoja ja nettiä muillakin kielillä, tietää mitä muualla ajatellaan ja voi muuttaa muualle, jos Suomesta ei töitä löydy. Tulee taloudellistakin hyötyä, sillä kirjat ovat muilla kielillä halvempia, työpaikka ulkomailla antaa mahdollisuuden parempaan elämään. Kielitaidottomus, huono koulutus - ja asuntolaina- sitovat "turpeeseen". Koulutus auttaa ihmistä tajuamaan omat lahjansa. Koulutus vapauttaa.

    VastaaPoista
  17. "Voi olla, että talouden ja toimeentulon rakenteet ovat napsahtaneet siihen malliin, että edessä on vuosikymmeniä laskevaa säätykiertoa eli sosiaalista liikkuvuutta alaspäin."

    Pelkään pahasti JK:n olevan oikeassa. Esim. Heikki Ylikankaan kirjoista voi lukea, mitä sitten tapahtuu.

    VastaaPoista
  18. Tässä keskustelussa olisi hyvä pitää erillään kolme käsitettä

    - köyhyys/pienituloisuus suhteellisena käsitteenä (ts ansaistsee X % vähemmän kuin keskitaso)

    - köyhyys absoluuttisena käsitteenä (ts puuttuu perushyvinvoinnille välttämätöntä, yleensä ruokaa tai suojaa)

    - luokka (johon liittyy tiettyä yhteisölisyyttä sekä bourdieulaista mauan eroa)


    Järvisen-Kolben kirja kertoo nimenomaan luokka-aseman muutoksesta, tarkemmin 1960-70 suuresta muutoksesta, jolloin alaluokasta tai talonpojista noustiin keski- jotkut jopa yläluokkaan. Kirjasta voi päätellä, että se ei käy yhdessä sukupolvessa, "köyhyydestä voi päästä, muttei köyhyyden hajusta" (sielussaan)

    Uusien tutkijoiden asiaksi jää kirjoittaa 1990-luvulta alkaneen laskevan säätykierron historia.

    VastaaPoista