Sivun näyttöjä yhteensä

20. maaliskuuta 2012

Ryssiin!


En ole koskaan käynyt Neuvostoliitossa tai Venäjällä, enkä liioin Tallinnassa tai muualla Virossa. DDR:n läpi ajoin pari tuntia junalla hiljan, nimittäin 1962, ja samassa yhteydessä kävin katsomassa Itä-Berliiniä päiväseltään. Pahalta näytti. Muuri oli juuri rakennettu.

Tätä on nyt kysytty kommenteissa. Trollausta tai ei, vastaan asiallisesti. Asiasta on tosin ollut vuosien kuluessa puhetta usein (tarkistin).

Tällä hetkellä painavin syy olla matkailematta naapurimaahan on varmuutta lähenevä aavistus, että kerran aloitettuani rupeaisin käymään juuri Pietarissa joka viikko. Olen katsellut hotellinkin. Siinä kaupungissa on niin paljon minulle henkilökohtaisesti mieluisaa, kuten historiaa, musiikkia, kirjallisuutta ja tiettävästi loputon määrä mielenkiintoisia ihmisiä joko jututettavaksi tai vain töllisteltäväksi.

Ehkä on niin, ettei ole lupa kirjoittaa Venäjän kirjallisuudesta käymättä Venäjällä. Kirjallisuuden ja musiikin harrastaminen menisi kyllä vähän köyhäksi, jos Bartokin kuunteleminen edellyttäisi selvitystä siitä, että on käynyt Unkarissa, tai José Saramagosta kirjoittaminen edellyttäisi kiitettävin arvosanoin suoritettua turistimatkaa Portugaliin.

Timo Vihavainen pystyi kertomaan Venäjän kuvasta Suomessa ja Suomen kuvasta Venäjällä yhdessä ja samassa kirjassa, ja siitähän ihastuin. Itse pystyn kirjoittamaan yhtä ja toista Venäjän kuvasta Suomessa ja pietarilaisuudesta ja sen puutteesta ennen aikaan. Isänisäni kävi Pietarin suomalaista yhteiskoulua ja taisteli sen jälkeen Venäjän armeijassa ensimmäisen maailmansodan.

Hän ei ollut mikään tarinoiden kertoja, mutta bolshevikkejä hän muisti herjata. Se saattoi liittyä siihen asianhaaraan, että NKVD tappoi hänen isänsä ja äitinsä ja yhtä vaille kaikki veljet ja sisaret. Äitimuori tiettävästi tuupattiin ratapenkalle Irkutskin vaiheilla kun hyvävoimaisempia naapureita vietiin Kolymaan. Sieltä muuten selvisi yksi naapuri hengissä.

Ryssäviha ei ole ollut suvussamme ajankohtainen, koska olemme itse ryssiä. Isäni ei pitäisi tästä lauseesta. Isoisä olisi raivostunut, mutta hän kuoli hyvin kauan sitten saunan lauteille käytyään seitsemän sotaa (heimoretket ja Viron vapaussota mukaan luettuna) idässä. Hän ei suostunut sotien jälkeen edes puhumaan venäjää, jota hän tietenkin hallitsi täydellisesti. Mutta Suomessa Pietarin seudulla asuneita sanottiin ryssiksi äidinkieleen katsomatta. Isoisä tosin kelpasi Suomen rajavartiostoon vuodesta 1918.

Pietarin seudulla viivähteli 1800-luvulla kaksisataa tuhatta suomalaista. Max Engman on laskeskellut muuttolukuja ja arvioinut, että Pietari veti enemmän kuin Amerikka. Vertailu on vaikeaa, koska Pietarista tultiin melkein aina pois, Amerikasta taas välttämättä ei. Sekoittuminen oli aika harvinaista.

Tiettävästi oma DNA:ni on sangen suomalaista. Sukujuuremme lähtevät kerjäläispojasta ja paimentytöstä, jotka vaelsivat Pietarin seudulle Rautjärven Ilmeeltä 1800-luvun alussa, kun melkein kaikki muut olivat kuolleet nälkään ja koleraan. Sukunimi on vanha. Sukuselvitys alkaa aukottomana vuodesta 1624. Pettymyksekseni suvussa ei näytä olleen edes ainuttakaan hirmurikollista, tavallista talonpoikaisväestöä vain. Kiinteistörekisteriyksikkö ”Kemppinen” jäi viime kapinoissa 1944 300 metriä väärälle puolelle rajaa.

Mitä sitten vielä tulee maahan ja matkailuun, olen asunut vuoden Kaliforniassa, jota en tunne lainkaan, ja viettänyt eri vaiheissa paljonkin aikaa Pariisissa, joka on minulle täysin vieras kaupunki. Lisäksi olen käynyt Keravalla ainakin kolme kertaa. Matkailun avartava vaikutus on jäänyt kokematta.

Jotta maasta saisi omia havaintoja, kyllä siellä pitäisi asua kielitaitoisena ainakin kolme vuotta. Olen tosin ollut havaitsevinani, että muukalaisten elämänpiiri on pikemmin omiaan supistumaan vieraalla maalla asuttaessa. Ne tuttavat, jotka ovat olleet pitkiä aikoja maailmalla, ovat joutuneet tekemään siellä kovasti töitä.

En tietenkään tarvitse kenenkään lupaa enkä hyväksymistä kirjoittamiseni aiheisiin. Jokainen voi vapaasti lukea tai olla lukematta. Dostojevskin Pietarissa ei voi vierailla. Sitä ei ole koskaan ollut olemassa. Se on taiteen luomus. Sanon vielä kerran, että olen tehnyt elämässäni tavanomaisen määrän vääriä valintoja, syynä oma tyhmyys. Matkailuharrasteen laiminlyömistä en niihin lue. 70-luku meni työnteossa ja 80-luku kirjoittaessa. Sen jälkeen elämässäni, tässä ottelussa, lyöntivuoroon tuli kohtalo.

44 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus! Herattaa myotatuntoa!

    VastaaPoista
  2. Freud oli useaan kertaan lähdössä Rooman-junaan, mutta jänisti viime tingassa. Myöhemmin kirjoitti pelänneensä, että niin tärkeä paikka todellisesti nähtynä voisi olla hänelle liikaa.*

    * Lähde puuttuu. En viitsi kaivaa, mutta näin muistan lukeneeni itse hevosen suusta käännettynä.

    VastaaPoista
  3. Hyvä!
    Terv. Ups. ei herrasmies

    VastaaPoista
  4. Magris ja Ilves todistavat samaa kuin Kemppinen: lähellä olevaa kannattaa pohtia ja pohdintansa julkaista (Danobid, Omalla äänellä).

    Magris on Triestestä ja hän pohtii Tonavaa.
    Ilves on Ruotsista ja hän pohtii Viroa. Malmön kaupunginjohtaja on syntynyt Virossa ja hän pohtii Brysseliä.

    Vaskiratsastajan (kuva!) juurella, tuhansien suomalaisten luiden päällä (Pietari sanotaan rakennetun inkeriläisten hautuumaan päälle) sopii kaivaa hopeinen, kirjailtu Otto-setävainaan taskumatti povestaan ja ottaa vähän (Otto-setä oli hopeaseppänä Pietarissa).

    Joku jo ehti minulle tänään pikkutunneilla edelliseen kommenttiini vastata Maupassant´n mielen terveydestä ja kupasta: vain n 30% tertiäärikuppaa sairastavista ehtii ennen kuolemaansa vaiheeseen "insane".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin aamutunteina voi edelleen aiheeseen todeta, että lue esim. Maupassantin "Le Horla" ja siihen vähän elämäkertatietoja höysteeksi, niin osaat sijoittaa Maupassantin oikeaan tertiäärikuppalokeroonsa melko vaivatta.

      Poista
    2. Mikahan tuota Jukkaa pannii, kun ei osaa nauttia eri paikoista ja
      maista; siis vaikkapa ihmisten erilaisuudesta? Vai mahtaako vaan uskotella itselleen?

      Voihan sita tietysti nauttia Kirkkonummellaki!?

      Poista
  5. Eihän Mika Waltarikaan suostunut pyynnöistä ja kutsuista huolimatta käymään Egyptissä, vaikka muuten oli ahkera matkaaja.

    VastaaPoista
  6. Immanuel Kant ei kuulemma hievahtanutkaan Königsbergista, mutta ajatteli silti aika laaja-alaisia asioita. Tai ehkä siksi.

    VastaaPoista
  7. Oman kokemuksen ja historian kertoman välillä on joskus outoja ristiriitoja.

    Niin kuin nämä venäläiset, ryssät, tunteetto... ei kun tunteelliset julmurit, muiden maiden sortajat... Kuitenkin kaikki venäläiset, jotka itse olen tuntenut (kymmeniä), ovat olleet harvinaisen sopuisaa ja mukavaa joukkoa, vaatimattomia, ystävällisiä ja ahkeria.

    Suomessa on kymmeniätuhansia venäläisiä, mutta ei niistä näy isompaa harmia olevan. Eivät ole suuna päänä vaatimassa oikeuksiaan, kinuamassa etuoikeuksia ja valittamassa sortoaan. Ainoat venäläisyyden puolesta sylki suussa vaahtoavat ja valehtelevat ovat vanhoja taistolaisia ja yksi dosentti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venäläinen kansanluonne ei kai ihan ensimmäisenä näy viranomaisien hyödyntämisessä vaan niissä nokkelissa pikku viilauksissa - linssiin ja muutenkin.

      Poista
  8. Pietarin kulissit ovat nykyään eri lailla ihanat kuin ennen. Kulta kimaltaa, värit hohtaa. Katukuva loistoautoineen ja tyylikkäästi pukeutuvine ihmisineen on ällistys, kun muistaa kaupungin 60-luvun alusta.

    Osat ovat vaihtuneet. Helsinki on enemmän neuvostoliittolainen ja venäläinen kuin Pietari. Kannattaa pysyä täällä ja katsoa Venäjää vanhojen klassikkojen filmatisoinneista. Toisin kuin Kemppinen, minä tosissani uskon että Dostojevskin Pietari oli olemassa.

    VastaaPoista
  9. Joskus on arvokasta provosoitua, kun provosoidaan, jos on eväitä tehdä se tasokkaasti, kiitos!

    Vihavaisen kirjaan tuli nälkä.

    Siperian radan matkustin Rosa Liksomin hytissä nro 6, parilla kolmella kympillä. Se olikin monitasoinen matka venäläisyyden kautta suomalaisuuteen. Pitkähkö lista luettavasta syntyi, kansatieteestä ja historiasta kaunokirjallisuuteen, myös levyvarastoja piti penkoa yömyöhään.
    Tämä kirja provosoi lukijaa. Mikä nautinto!

    VastaaPoista
  10. Är det så romantiska, att man har dödades i bastu.

    VastaaPoista
  11. Ad Omnia: - esitetyin perustein en itse tunne asiaa, vaan viittasin siihen, että Dostojevskin omsta ajasta lähtien lukijat, pietarilaiset ja lukemattomat muut ovat olleet kahta mieltä Dostojevskin Pietarin todenmukaisuudesta - siis tästä tahmeasta ja saastaisesta kaupungista, jonka palatsit huokuvat hengettömyyttä. - Esimerkiksi Vihavainen pohtii pitkään venäläistä itseruoskintaa tässä yhteydessä.

    VastaaPoista
  12. Kävin neuvostoaikana muutamassa Leningradin yhteisasuntolassa Heinätorin liepeillä ja vakuutuin: kyllä, Dostojevskin Pietari on ollut olemassa.
    Tapsan huomio kannattaa muistaa.Suomen venäläiset eivät vingu surkeaa asemaansa kuten ruotsikkomme, jotka aina syksyn tullen sankoin joukoin poistuvat maasta kakkosasuntoihinsa Tukholmaan, Roomaan, Pariisiin, Biarriziin ja Espanjaan päästäkseen pakoon han-suomalaisten vainoa ja sortoa. Juuri huomattiin, että Ahvenanmaalaisille tarkoitetuissa kartoissa oli suomalaisia nimiä! Apua! Eikö oikeuskansleri tai YK tee mitään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyrpiikö törkyfennoa, kun ei ole vara matkustaa minnekään? Valehtelua ja solvauksia voi onneksi harrastaa ihan ilmaiseksi.

      Poista
  13. Jospa sitä ensi kesänä pääsisi polkupyöräilemään Vienaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ota paljon paikkaustarvikkeita mukaasi.

      Poista
  14. "Sukuselvitys alkaa aukottomana vuodesta 1624."

    Epäilen että 2^12=4096 esi-isää olisi lueteltuna kenkään sukukirjassa aukottomana..

    MrrKAT

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläpä unohda näiden jälkeläisiä..

      Poista
  15. Siitä puhe, mistä puute! Kokemuksista venäläisten kanssa!

    VastaaPoista
  16. Terve Kemppi, pitkästä aikaa!
    Olen täällä kyllä ollut päivittäin. Pohdintojesi ote on addiktoiva. Uskon, että fiksuilla kommentoijilla on sama tauti, asiaan.
    Dostojevskin Pietari on mielestäni kyllä olemassa ja löydettävissä. Mestarihan oli koulutukseltaan maanmittaus"insinööri". Turkulainen, edesmennyt toimittaja Hans Ohtman oli todellinen fani ja teki 14 "Dostoretkeä" Pietariin.Sain häneltä kartan Rikoksen ja rangaistuksen tapahtumapaikoista (askelparimitan mukaan tehty!) ja vaelsimme koko murhareitin, jopa videoimme sen Porin Teatterin R&R esitystä varten. Kilistimme jopa koronkiskuri-eukon Aljona Ivanovnan ovikelloa neljännessä kerroksessa, lähellä Heinätoria. Aivan uskomaton tunne! Raskolnikovin näyttelijä oli aikakauteen puettuna mukana, tosin ilman kirvestä povessa!
    Toki haudalla, siis Doston, ja museossa kävimme myös, vaan "autenttiset tapahtumapaikat" inspiroivat meidän työryhmäämme ehdottomasti enemmän.
    pekka s-to.
    P.S. Asiasta kolmanteen. Tiedätkö tai saatko selville tapahtuiko vuoden 1917 vaaleissa, kun sosialidemokraatit menettivät ehdottoman enemmistönsä ja syttyi kapina, vaalivilppiä?

    VastaaPoista
  17. Kävin ensimmäisen ja ainoan kerran Leningradissa/Pietarissa 80-luvun lopussa, juuri ennen Neuvostoliiton romahtamista. Koin sen aika kolkkona kaupunkina, suunnattoman suurena suomalaisesta näkökulmasta. Paljon ylenpalttisesti kruusailtuja julkisivuja muttei oikeastaan mitään pohjanmaalaiseen vetoavaa; Pohjanmaallakin kun on sellaista loppumatonta avaruuden tuntua...
    Paras kokemus silloin olivat ne vanhat mummot, jotka istuivat Mannerheiminkin henkilöhistoriaan liittyneen Hotelli Europeiskajan aulassa ja löivät käsiään haltioituneina yhteen ja huudahtivat "babushki, babushki" (jos oikein venäjää tajusin), kun tulimme sisään pienen tyttövauvamme kanssa. Sellaista spontaania sydämellisyyttä en ole muualla tavannut. No, se oli vain yksi tapaus.

    VastaaPoista
  18. Tajunnanvirrassa asiaan tuntuu kuuluvan tämä Emily Dickinsonin runo:

    "I never saw a moor,
    I never saw the sea;
    Yet know I how the heather looks,
    And what a wave must be.

    I never spoke with God,
    Nor visited in heaven;
    Yet certain am I of the spot
    As if the chart were given."

    VastaaPoista
  19. Ad Anonyymi: - 1917 vaalivilpistä enole kuullut, mutta tulokseen vaikutti luultavasti poikkeuksellisen huono osallistuminen vaaleihin ja siihen puolestaan pitkään jatkuneet eduskunnan hajoittmiset aina uusine vaaleineen.

    VastaaPoista
  20. Ad MrKat: - kiitos oikaisusta. Sukusarjojen tunnettu puute on eteneminen isiä ja poikia myöten, naiset sivuuttaen. Syy tähän perinteeseen, josta kyllä on poikkeuksia, lienee tuo mianitsemasi.

    VastaaPoista
  21. Anonyymi kirjoitti: "Freud oli useaan kertaan lähdössä Rooman-junaan, mutta jänisti viime tingassa. Myöhemmin kirjoitti pelänneensä, että niin tärkeä paikka todellisesti nähtynä voisi olla hänelle liikaa."

    Kun olin ensimmäistä kertaa Pietarin kirkossa ja varsinkin kun näytettiin "Pietarin hautaa", olin sananmukaisesti pistoksilla, oikea käsi kuin puutumisen jälkeen neulasina. Tälle ilmiölle on muistaakseni nimi/tautiluokkakin, jota en kuitenkaan nyt muista. Hupsua ja kliseistä mutta aivan totta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sillä nimi, Stendhalin syndrooma. Ja totta, on se "hupsua ja kliseistä".

      Toinen mieleen lonkalta tuleva diagnoosi olisi tertiäärikuppa, josta tässä on kirjailija Maupassantin yhteydessä ollutkin jo puhetta. Uskoaksemme ja toivoaksemme on tämä vaihtoehto nyt kerrotussa tapauksessa kuitenkin puhtaasti teoreettinen.

      Poista
  22. '...tuupattiin ratapenkalle Irkutskin vaiheilla kun hyvävoimaisempia naapureita vietiin Kolymaan. Sieltä muuten selvisi yksi naapuri hengissä.' Siperian reissusta myöhemmin, 40-50-luvulla, selvisi hengissä muuan Leinon vangeista ja kirjoitti ällistyttävän kirjan Berijan tarhat.

    VastaaPoista
  23. En ole minäkään Neukkulassa tai Venäjällä liiemmälti reissaillut. Kerran Leningradissa ja toisen kerran viime kesänä Sortavalassa ja Valamossa. Nykyvenäläinen kulttuuri on täällä idempänä jokapäiväistä. Siitä ja vähän omistakin juuristani juttua täällä:

    http://www.kariav-annat.blogspot.com/2011/07/itaista-kulttuuria.html

    Jos joku kuvan miehen tunnistaa, kommentoikoon.

    VastaaPoista
  24. Olen kommentoija nro 2, joka kirjoitti Freudista.
    Tosiasiassa se oli Jung, joka ei uskaltanut matkata Roomaan.

    Tästä opimme, että keskellä yötä muistelu on voi olla faktojen suhteen vähän sinne päin.

    VastaaPoista
  25. Kulttuuri on niin moninaista: muuan matkailutoimittaja, australialainen, joutui Siperiassa pari kertaa ryöstetyksi ja kerran pahoinpidellyksi - ja menetti sen jälkeen sydämensä tuolle seudulle. Niin todella voi käydä, Siperiassa, jopa muille kuin ausseille. Siperian junissa, juomatapoja havainnoidessa (myös omia tapojaan), jotenkin kuttelee tajuavansa Pushkinin Vaskiratsastajan luonnehdinnan suomalaisista "kohtalon orpoina poikapuolina". Liksominkin kirja saattaa valaista tätä, vaikka sen junan reititys onkin vähän outo. Jonkun täällä jo mainitsema Viktor Jerofejev on Liksomin julki kerrottuna lähteenä.

    VastaaPoista
  26. Anteeksi. Ei liity päivän teemaan, mutta Kemppinen on tunnetusti Bachin ja John Eliot Gardinerin ystävä, ja tässä olisi hyvä hanke edistettäväksi:

    Gramophone http://www.facebook.com/GramophoneMagazine/posts/133715076757797
    Gramophone
    "(GramophoneMagazine)"
    Posted at 1:06 ip. maaliskuuta 20, 2012 on Facebook

    VastaaPoista
  27. Venäjän vanhasta kirjallisuudesta kirjoittaminen ei ole sama asia kuin venäläisten kuvaaminen!

    VastaaPoista
  28. Kohta 30v sitten
    sukuloitiin Ameriikoissa.
    Vajaa kahden viikon reissu.
    Keskilänttä.
    Vuokrattiin auto, yövyttiin viidesti.
    Disney World, avaruuskeskus,
    paikallisia kohteita matkan varrelta.
    Appalakit, päivä intiaanikylässä,
    muistaakseni jonkun vajaat 3000km.

    Kerrottiin, että olimme nähneet enemmän
    mannerta kuin paikkakuntalaiset keskimäärin.

    Kotona ikkunasta näkee aamun sarastuksen,
    toisesta auringon laskun.

    Miksi todella lähteä.

    VastaaPoista
  29. Ihan vinkkinä, että Googlen katunäkymiä on nyt Pietarista. Erinomaisen kattavasti onkin KADin (Pietarin kehätie) sisäpuolelta, katunäkymiä ei sitten kyllä kannata odotella Kannakselta. Toisaalta Googlen satelliittikuvat Kannakselta ovat hyvin tarkkoja, tarkempia kuin monista paikoista Länsi-Suomea!

    Suosittelen blogi-isäntää tutustumaan!

    VastaaPoista
  30. Ad Omnia: - Maupassantin kupasta on hurja kuvaus Goncourtin veljesten päiväkirjassa, myös sen englanninkielisessä tiivistelmässä. Muistaakseni hulluuskohtaus Flaubertin hautajaisissa ja yritys ratsasta kirkossa ruumisarkulla alasti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veljekset Matti ja Teppo, os. Goncourt, ovat menneet tässä muistikuvassaan varmaankin metsään? Täällähän aiemmin arvovaltaiseen brittiläiseen psykiatrian alaan kuuluvaan julkaisuun nojautuen saimme lukea, että "täysin vailla häiriötä (kirjailijoista) on yksi: Maupassant." Ehkä M.& T. Goncourt ovat erehtyneet kaiken surutyöhässäkän keskellä henkilöstä? Hautajaisissahan käy aina kaikenlaista kutsumatonta väkeä...

      Poista
  31. "Sukujuuremme lähtevät kerjäläispojasta ja paimentytöstä, jotka vaelsivat Pietarin seudulle Rautjärven Ilmeeltä 1800-luvun alussa, kun melkein kaikki muut olivat kuolleet nälkään ja koleraan. Sukunimi on vanha. Sukuselvitys alkaa aukottomana vuodesta 1624. Pettymyksekseni suvussa ei näytä olleen edes ainuttakaan hirmurikollista, tavallista talonpoikaisväestöä vain. Kiinteistörekisteriyksikkö ”Kemppinen” jäi viime kapinoissa 1944 300 metriä väärälle puolelle rajaa."
    Hmm... Nälkään ja koleraan? Aika paljon sinne Kemppisiäkin vielä jäi itämään, äitini sukukin. Ja tiedoksi, on perustettu Ilmeen perinneyhdistys, kun 100-vuotiaalle Ilmeen nuorisoseuralle ei enää löytynyt vetäjää ja Ilmee-säätiö katsottiin uusien tilintarkastussäännösten takia hyväksi lakkauttaa.

    VastaaPoista
  32. Ad Anonyymi:- kuolleet... - talosta, ei kylästä.

    Lappeenrannassa toimiessani tulin näkemään, että näitä hyvin etäisiä sukulaisia oli vallan tuhottomasti. Hyvä lähdeteos asiaan oli puhelinluettelo. Ennen sotia nimi näytt olevan yleinen etenkin Hiitolassa. Niin, puhumattakaan isoäidin sukunimestä eli Veijalaisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin eilen Kallion kävelyssä ja asiantunteva oppaamme, kertoillessaan Satamaradankadusta, mainitse arvoisen blogistimme nimellä "Kemppainen". Täytyihän minun tietysti korjata nimi, ettei kukaan luule kyseessä olevan jonkin savolaisen, vaan Kannaksen jaloja poikia. Opas kehtasi kuitenkin kysyä minulta, että oletko varma. Sanoin olevani.

      Poista
  33. Jälkimmäisennimisiltä ostimme teekkaripojallemme opiskelija-asunnon Tapiolasta vuosia sitten... Tunnetuimpia Veijalaisia taitaa olla tunnettu toimittaja Markku V., lieneekö kirjoittajan sukua?

    VastaaPoista
  34. Kirjaviisaudessaan on helpompi ihailla Venäjää, sen kirjallisuutta ja muuta kulttuuria, ja jopa pitää itseään ryssänä, kun ei ole käynyt siellä koskaan, omannut henkilösuhteita sieltä, osaa sen kieltä jne.

    Mutta kaikki kirjat se on lukenut, ja googlettanut + earthilla.

    Näinkö ne hyödylliset idiootit ja kukkahattutädit syntyvät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. > Kirjaviisaudessaan on helpompi ihailla Venäjää, sen kirjallisuutta ja muuta kulttuuria, ja jopa pitää itseään ryssänä, kun ei ole käynyt siellä koskaan, omannut henkilösuhteita sieltä, osaa sen kieltä jne.

      Niinpä. Tiedän kyllä ihmisiä, jotka silti pysähtyy siihen kirjallisuuden ihmelandiaan ja panee korvat kiinni lalalaa kaikelta epämiellyttävältä.

      Eräs blogisti on sanonut, että mitä enemmän Venäjästä tietää, sitä enemmän sitä vihaa. Toinen, että pää hajoaa, jos pitää olla viikkoa kauemmin siellä.

      Poista