Sivun näyttöjä yhteensä

16. syyskuuta 2010

Kauppaa vai teollisuutta?


Sanomalehden yliössä esitettiin aivan asiallisesti huomioita Internetin käytön vaaroista. Ei verkko ole millään muotoa vaaraton, kuten ei sanomalehtikään.

Kirjoitus jäi mieleeni siksi, että perustelut sattuiat olemaan juuri samat, joilla Aku Ankka ja muuta sarjakuvat aikoinaan todistettiin vahingollisiksi lapsille, kunnes havaittiin, että ne palvelevatkin amerikkalaista imperialismia, ja sen jälkeen älyttiin, että ne antavat ainakin keskenkasvuisille vääriä maailmankuvan aineksia.

Mieleeni on jäänyt joukko psykologeja, joista yhden nimi oli Kivinen. He ottiat kirjoittaakseen vahingolliset sadut uudelleen. Lumikki ja äitipuoli esimerkiksi oivalsivat vilpittömän keskustelun jälkeen väärinkäsityksensä ja elivät onnellisinä elämänsä loppuun asti. Mitään tyhmää prinssiä ei edes tarvittu.

Minulla on muuten visusti tallessa näitä ”Sedän kanssa sosiaalihuollossa” –tyylisiä kuvakirjoja, sekin jossa marimekkoon pukeutunut äiti viittaa ovesta sisään vyötärölihavuuteen taipuvan, tyylikästä muovista kaljakassia kantavan äijän, ja sanoo pienelle tyttärelleen: ”Tässä on sinun uusi isäsi!”

Sarjakuvat siis ruokkivat lyhytjännitteisyyttä ja matkaansaattoivat yliaktiivisuutta sekä turmelivat taipumusta arvokkaiden kirjojen äärelle. Tämän tihutyön tekee nyt tietoverkko.

Olen lukenut tieteellisen asiantuntijalausunnon, jossa sanomalehden lukemisen sanottiin mädättävän selkäytimen. Syy oli sama kuin nyt verkossa – hätäinen hyppelehtiminen asiasta toiseen, yliöstä eriöön, uutisesta artikkeliin. Mutta tuo artikkeli oli kieltämättä 1800-luvun puolelta.

Etenkin ohjelmistotuotannon ja vastaavien kunnollisten aineiden edustajat pitivät jotkut huvittavana, jotkut sopimattomana, että olin vuosikymmen sitten professorina Teknillisessä korkeakoulussa muka jonkin ”sisällöntuotannon” verukkeella. Hyvä että vaalivat tieteensä puhtautta.

Nyt jotkut sanovat, että Nokialla olisi näitä ongelmia. Me – joukossa muutama kunniallinen insinööritaustainen professorikin – olemme puhunneet siiitä kymmenen vuotta. Onko Nokia kauppaa vai teollisuutta. Nokialaiset itse vastasivat empimättä: teollisuutta.

Siinäpä se.

Kun viimeksi katsoin Technology Review’n uskottavat taulukot, sadan maailmassa parhaiten menestyneet ICT-alan yhtiön joukossa jättiläisiä (Microsoft, Google) etevämpiä olivat ne, jotka huoltavat ja kehittelevät tietotekniikan hienointa saavutusta. Se on pankkiautomaatti, teller machine. Muutoinkin tietotekniikkaan tukeutuvien laitteiden, järjestelmien ja tehtaiden korjaaminen näyttää olevan erinomainen bisnes.

Nokia osoitti tuotteensa firmoille, B to B. Ensin Blackberry ja sitten Apple ryhtyivät ryöstelemään ohikulkijoita eli tähtäsivät firmojen sijasta ihmisiin loppukäyttäjiin, B to C. Ja uusia ohjelmia tulee aivan hirveästi. Puheet alustoista (Android, Symbian), ovat toisen luokan kysymyksiä niin kauan kuin asiakkaat maksavat kerran hankkimastaan älypuhelimesta joka viikko yhä lisää ja lisää.

Muuan ihastukseni sisällöntuotannon alalla on ”Knots”, i-laitteisiin tarkoitettu ohjelma, jossa on toista sataa solmua kuvin, kommentein ja sitomisohjein. Olin unohtanut osmonsolmun. Täältä se löytyi. Toinen hyödyllinen pikku ohjelma on piano (tai moni muu soitin), ”Music Studio”. Kun ei ole hyvä korva, tekee joskus mieli katsoa, kuinka sävelmä ta teema oikeasti menee. ”Iso Antti ja Rannanjärvi” lauletaan melkein aina vikaan siksikin, että siinä on vähän vaikea septimi – modaalinen käänne, luullakseni hypolyydinen kirkkosävellaji.

Kun digitaaliaika alkoi parikymmentä vuotta sitten, teollisuus onnistui luomaan käytännön, jossa käytetyillä laitteilla ja komponenteilla ei ole markkinoita. Pitää ostaa aina uusi, ja vanhalla ei tee mitään. Tämän ongelman amerikkalaiset selvittivät. Teollisuus muuttui kaupaksi – ei Samsungeissa tai Applen tuotteissa ole teknisesti juuri mitään mullistavaa.

Kuvassa sisällöntuotantoa – kauppalista on kätevä kännykkään valokuvattuna.

13 kommenttia:

  1. Olen vähän eri mieltä tuosta, että Nokian ongelmat (Pohjois-Amerikassa) johtuisivat siitä, että se on B to B. Pohjois-Amerikassahan markkinat ovat sikäli erilaiset kuin muualla, että siellä myydään puhelimia operaattorien kautta. Valmistajat tekevät operaattoreille räätälöityjä ja brändättyjäkin malleja. Tähän Nokia ei suostunut, koska se on halunnut myydä puhelimia kuluttajille B to C omalla brändillään, vaikkakin tietysti kanavien kautta.

    Nokia siis teki pikemminkin edelläkävijänä sitä mitä RIM ja Apple myöhemmin. Muistutan vielä, että iPhonehan on tunnettu nimenomaan siitä, että sitä myydään vain kytkykaupassa liittymän kanssa, ei erillisenä puhelimena suoraan kuluttajalle.

    VastaaPoista
  2. Rajua huumoria blogistilta jälleen.

    Kauppalista lie viimeinen, joka digitalisoituessaan kätevöityy. Laupean käytön kännykässäkin ruudun automaattinen himmennys ja lukitus, itse listan selattavuus ja sutattavuus... Varsin, varsin kömpelöä erittäin lyhyen elinkaaren listan käsittelyä. Laite säilöö sen vielä jonnekin "Galleriaan" tai muuhun kauppalistaepäintuitiiviseen paikkaan.

    No, aiheenahan olikin sisällöntuotanto, ei arkielämän helpottaminen. Listasovelluksia on paljon ja ne ovat käteviä esim. rautakauppaan, jossa käydään harvemmin ja jonkun "pienen" asian unohtamisesta aiheutuu paljon tuskaa. Mutta tällöinkin lista tuotetaan kännykkään, ei ensin paperille.

    Ruokakauppalista karkeasti hahmoteltuna tutun kaupan pohjapiirrokseen tai edes selkeästi samankaltaisiin aineksiin ryhmiteltynä on kätevä. Tosin kun tällaisen taideteoksen on askarrellut, ei sen kuvaaminen enää tuo lisäarvoa, koska originaali on parempi, kätevämpi. Vain taitellen voi poissulkea jo käsiteltyjä asioita.

    Tussitaulukuvauksessa kännykät ovat aivan lyömättömiä työkaluja. Ketterissä firmoissa joka päiväistä toimintaa.

    VastaaPoista
  3. Rannanjärvestä tiedä, mutta viime viikon Lapatossu -elokuvan onnittelulaulu Miinalle oli elokuvamusiikkia parhaimmillaan.
    "Aina mä muistelen Kulta-Miinaa
    kun rakkaus minua pii-i-naa.."

    (sävel: Hiljaa juuri kuin lammen laine)

    VastaaPoista
  4. Eikö sitä kauppalistalappua voi panna taskuun kun sen on kerran jo kirjoittanut - vielä kätevämpää!

    VastaaPoista
  5. Eikös se selkäydinnesteen varoitettu happanevan tumputtamisesta eli itsesaastuttamisesta? Mutta että sanomalehden lukemisesta?

    Asiantuntijalausunnot ovat ilmeisesti aikansa lapsia. Viimeaikaisten tietojen mukaan eläinrasvojen vahingollisuutta on liioiteltu virheellisesti.

    VastaaPoista
  6. Sisällöntuotannosta oli puhe ?

    Kuunnelkaa te kaltaiseni vyötärölihavuuteen taipuvaiset , salkkua kantavat vanhat miehet Palefacen (Karri Miettinen) kappale Helsinki- Shangri-la samannimiseltä albumilta (ilm.15.9.2010)

    Vakuututte laillani että runous ja ralli voi hyvin . Helismaan ja muutaman pienemmän tekijän perintö elää , potkii ja puree.

    PS. Saavat toki naisetkin kuunnella , mutta he nyt tekevät sen joka tapauksessa .

    VastaaPoista
  7. Nokia iso ongelma on ollut, että se ei ole Jenkkilässä saanut B-to-B:tä toimimaan. Apple taas on osannut homman. Eihän iPhonea edes ole oikein saanut kuin kytkynä.

    Tuo on myös tärkeä syy sen helppokäyttöisyyteen. Ei se mikään ihmevempain sinänsä ole. On vain helppo laittaa helppokäyttöominaisuuksia, kun tietää, että voi vaatia operaattoreita seuraamaan standardia pilkulleen.

    VastaaPoista
  8. Siteeraan taas poikaani.
    "Asiakas on aina ihminen. Yksikään firma ei tee ostopäätöstä, vaan päätökset tekee aina ihmiset siellä firmassa."

    Luulen että b2b kaupalta usein unohtuu tämä.

    VastaaPoista
  9. Ad Omnia: - jutun kuva oli kahdessa mielessä valheellinen. Kuvan kaivaminen Nokian galleriasta on minustakin vaivalloista. Ja toiseksi kauppalista pannaan paperina lompakon mustien leukojen väliin.

    Todellisuudessa käytän iPhondn kuvia tyypillisesti esimerkiksi kojeen sarjanumeron kuvaamiseen. Ne ovat usein muotoa DMC270...Serial no 2112...Tai Activation code 7 PQYTY-PPHKX-YWG06-2X4B3-433Q8
    8315729A8EF8B234EFF877DD3C.

    Kaikki sellainen, mikä on skannattavissa tai failiin tallennettavissa on helppo nakki - nämä eivät.

    Niin - iPhonen kuvien Albums - Camera Roll tulee esiin kahdella näpäyksellä.

    Olen käyttänyt myös toisinpäin valokuvaamalla kauppiaan kieltoa uhmaten esim. ryynipaketteja kaupassa pyytääkseni perheenjäsentä osoittamaan kuvsta, mitä hän siis haluaa. Niitä on joskus kaupan hyllyssä kymmenenkin jokseenkin tarkkaan samanlaista.

    "Sisällöntuottajalle" kännykkäkamera on salakuvaajan taivas. Olen vastaavinani puhelimeen tai etsivinäni jotain puhelimesta - ja kuva on otettu sekunnissa.

    VastaaPoista
  10. Ad Anonymous: - ihastuin Palefacen sanoituksiin kertakuulemalta, ja laulukin tuntuu sujuvan.

    Eläköön kupletti!

    VastaaPoista
  11. Suosittelen Evernotea, saatavilla maksuton tili, ja sille mm. App store ja Android market -sovellukset, muillakin puhelimilla toimii osittain nettiselaimen kautta. Systeemi mm. skannaa kuvien tekstit automaattisesti.

    Salakuvaus on vanha pulma, sehän sai muutama vuosi sitten monet firmat kieltämään kännykät yritysvierailuilta ja esimerkiksi dd-harjoitusten data roomeista. Siinä sitten piti valita kameraton kännykkä, vrt Nokia 9300:n yllättävänä pidetty suosio.

    VastaaPoista
  12. "Eikös se selkäydinnesteen varoitettu happanevan tumputtamisesta eli itsesaastuttamisesta? Mutta että sanomalehden lukemisesta?"

    Sama asia.

    VastaaPoista