Sivun näyttöjä yhteensä

10. lokakuuta 2009

Rasvamaksa



Nyt luin uudelleen niitä Veikko Huovisen juttuja, jotka ovat jääneet mieleeni epämiellyttävinä tai arveluttavina. Taustalla on kysymys satiirista. Se on joko kaiken kaikkiaan vaikeampi kuin olen käsittänyt tai sitten ilmapiiri on muuttunut.

Huovinen kirjoitti kätketympää satiiria kuin esimerkiksi Erno Paasilinna. Hurjimmilleen Huovinen äityi kirjoissaan Hitleristä, Stalinista ja Pietari Suuresta.

Nähtävästi olen muuttanut itse mieltäni. Huovinen siis kirjoitti suomalaisesta kehitysapulaisesta Kristian Pörhösestä, jonka piti opettaa tietotekniikkaa Tansaniassa, mutta joutuikin sissipäällikön syömäksi. Rasvoittunut maksa osoittautui herkuksi: ”….olihan, peijakas, maukas iltapala.”

Pystyyn marinoitu nainen on vaalea suomalainen, jonka Antti Eskolalle Tampereella pro gradua tekevä ugandalainen ylioppilas marinoi pystyyn muun muassa runsaalla punaviinillä, ja syö. Edesmenneen tyttöystävän neuloma pohjalaispaita on kotona Ugandassa mainio aarre, jota ugandalainen esitteli mieluisan muistelemisen kiilto ”suurissa pallisilmissään”.

En ehkä pitänyt tästä siksi, että jutuissa pilkattiin värillisen kansan pyrkimyksiä. En ehkä vieläkään pidä, mutta nyt kysyn, miksi pilkattiin. Ei sen takia, että he ovat toista rotua, vaan siksi, että he tekevät kauheuksia, joita tässä esittää ihmissyönti, ja siksi, että heidän tekemisensä hyväksytään täällä vaieten.

Huovinen ei koskaan kirjoittanut kirjaa ”Muhammed, veitikka”. Olisi muuten saattanut kirjoittaakin. Kustantaja olisi kyllä nikotellut.

Satiiri epäonnistuu aina osittain. Aina ammutaan jossain kohdin yli. Aina osa yleisöstä ottaa pilkkaamistarkoituksessa kehutun totena eli siis kiitoksena.

Arvo Salon ”Lapualaisooppera” on sekä satiiri että parodia. Pilkan kohteena on 30-luvun äärioikeisto ja pilkan keinona on sekoittaa heidän aitoihin lausumiinsa hullutuksia. Poliittinen kabaree jatkoi tätä samaa 1970-luvulla, ja esimerkki oli Saksan 1920-luvulta, johon se oli tullut Ranskasta 1800-luvulla. Satyyrinäytelmä – jopa romaani, kuten Petroniuksen Satyricon – on tunnettu kirjallisuuden alusta ja ilmiön voi epäillä peräytyvän aikojen alusta.

Ongelma on tietenkin, miten pilkkakirves selviää paikalta ehjin nahoin. Hitler ja Stalin eivät olleet satiirin ymmärtäjiä. Silti molempien valtakaudelta on jopa tallella rikas valikoima hyvin purevia kaskuja.

Ehkä vastaus on tässä: kasku eli vitsi. Tekijällä on mahdollisuus valita keinonsa, ilmaisutapansa. Vitsin viisaus voi olla sama kuin aforismin ja teho suurempi. ”Johtajan esikunta tiedottaa: sitkeiden taistelujen jälkeen joukkomme ovat tänään vallanneet Stalingradissa kylpyhuoneen ja keittiön.”

Jos kuulija vielä tietää, että Führer oli jo ehtinyt julistaa kaupungin vallatuksi ja että siellä oli ties kuinka monta sataa tuhatta saksalaista asialla, ja lisäksi romanialaisia ja italialaisia, joista ei ollut mihinkään, vitsi ilmaisee erittäin sekavan asian erittäin tiiviissä muodossa.

Veikko Huovinen olisi osannut kirjoittaa vakavan tutkielman. Kyllä se olisi häneltä syntynyt. Hänestä olisi voinut tulla toinen Pentti Linkola. Nyt hänen tuotantonsa, koko Puukansan tarina laajasti ymmärrettynä, elää pidempään kuin todistelevat toimintavaatimukset ja tuomiopäivän kuvat.

Huovisen outo ja kammottava ”Talvituristi” oli vuonna 1965 kuva siitä, mitä oli jo tapahtunut (sota, arvojen perinpohjainen muuttuminen) ja mitä oli kohta tapahtuva (massamuutto Ruotsiin, maaseudun ja sen elinkeinojen murtuminen).

Tämän lukemistavan perustelu on nimettömien henkilöiden tuleminen autolla, bensiinihirviöllä. He jättävät autot käyntiin ja lähtevät jalan vaeltamaan kohti pohjoista, kohti kylmyyttä ja tuhoa. Huovisen tuotannossa autolla Kainuuseen saapuva on usein höpöherra etelästä, henkilö joka ei ymmärrä ympäristön ehtoja.

Ihmissyödyt kehitysapulainen ja ugandalaisopiskelijan heila ovat hupakkoja, jotka eivät ymmärrä ympäristön ehtoja.

Sama ajatus, hyvin erilaiset tavat esittää se.

Kriteeri, jota oppilaani kysyvät? Sama kuin tekijänoikeudessa ja yksityisoikeudessa laajasti: vallitsevat tavat, ns. kulttuuri.

Hyvän satiirin tehtävä? Sama kuin taiteen. Mennä vähän liian pitkälle.

Kuten tunnettu kirjailija Armas J. Pulla aikoinaan ilmaisi asian (satiirisesti): runoilijan saa hirttää ilman muuta.

28 kommenttia:

  1. Usein olen unettomina öinäni pohtinut, miten hemmetissä Huovinen saattoi kirjoittaa mm. Havukka-ahon niin nuorena. Se on aika tavalla mietittyä tavaraa parikymppisen opiskelijan kirjoittamaksi.

    Tiedä sitten, onko näillä kirjallisilla kauneuskilpailuilla niin merkitystä, mutta oli se minusta silti sääli, ettei Konsta Pylkkäsen kortteerin etsintä ollut taannoin Finlandia-ehdokkaana.

    VastaaPoista
  2. Eihän Huovinen pilkannut Ugandalaisen (tai muiden tummien) pyrkimyksiä, vaan meidän, meidän saatanan sinisilmäisten lahnojen typeryyttä. Huovinen sentään tajusi ottaa ulkomaalaiset ihmisinä, ja kunnioittaa heitä omine kulttuurisine tapoineen.

    VastaaPoista
  3. Jukka: katso colombina - ja sitten ei sitten vaan sitten tätä mitä laitoin rr:lle

    En ikinä kuolisi svenska folkpartietin takia sillä ovat aina nauramassa niille, jotka juuri jotain voisi tehdä ja uskovat niitä, jotka siinä jatkavat muiden ja myös väärien prosessien tekemistä koska se on heille turvallisinta.

    Joten kuolla jonkun vuoksi ei milloinkaan ole passiivisten vuoksi - mutta ei aktiivisten, jotka rakentavat paradigmaansa passiivisten areenalle.

    --

    Tätä voisi viestittää Obamalle - yksi askel siihen suuntaan, että hän näkee missä on Amerikankin passiivisuus ja missä on aktiivisuus ja mikä on passiivi alusta ja mikä on aktiivi alusta - det depends serdu. Viittiks hommata eteenpäin asjuusual beibi.

    VastaaPoista
  4. Kaikille Huovisfaneille vinkiksi: ottakaa ihmeessa kuunteluun CD-äänikirjana saatava Havukka-ahon ajattelija. Sen suurempaa teatteria ei olekaan kuin Risto Mäkelän eläytyvä luenta, Mooses Pessin nauru ja kaikki.

    Konsta Pylkkänen etsii kortteeria on jalokivi myös luettuna.

    VastaaPoista
  5. Veikko Huovinen hiihti niitä latuja pitkin, joita mm. Sacha Baron Cohen on parhaimman kykynsä mukaan koittanut seurata Borat- ja Brüno-hahmoillaan. Epäkorrekti huumori on järjettömän vaikea taitolaji. Huovinen osasi sen, mikä on yleisön kannalta vähän ikävää; julma kirjailija runteli lukijoitaan melko pidäkkeettömästi.

    Kysymys viisaille ja viisastelijoille, onko meillä vielä satiiria taitavaa kirjailijaa tässä maassa?

    VastaaPoista
  6. Kemppinen kirjoitti: "Hyvän satiirin tehtävä? Sama kuin taiteen. Mennä vähän liian pitkälle."

    Tämä on niin hyvin sanottu, että kaavaa täytyy heti päästä soveltamaan:

    Myyvän viihteen salaisuus? Sama kuin kehnon kasvatuksen. Tulla vähän liian pitkälle vastaan.

    (Saaren kirjan sysäämänä luen Haavikkoa ja ihmettelen miksi hän ei juuri viihdytä.)

    VastaaPoista
  7. Huovinen tajutaan aina tahallaan väärin. Näin oli Veitikankin kohdalla.

    VastaaPoista
  8. Minusta "Talvituristi" on myös kertomus siitä, miten sattumanvaraisesti viikatemies uhrinsa mukaan valikoi. Viime yönä viisi nuorta Naantalista. (Armon Laakso)
    Huovinen arvioi tarkalla linnustajan silmällä yhteiskunnan kehitystä, herkullinen kuvaus opettaja Edgar Jupikin rauhankasvatustunnista saa hirnahtelemaan. Talousahdingossa säntäilevä kuorma-autoilija sopii kuvaamaan tätäkin päivää. Säästäjä katsokoon oppinsa "Hamstereista".

    Lukeminen kannattaa aina toistaa Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  9. Teologi kirjoitti...
    Kysymys viisaille ja viisastelijoille, onko meillä vielä satiiria taitavaa kirjailijaa tässä maassa?
    Ooon, voi-voi.
    ja kenties vähemmän vasemmistofobikkoa?
    Kontaktiini Huoviseen on fragmenttien kaltainen: joskus 1980-luvun alkuvuosina, keskikesää mentiin, tästä lähdettiin matkailemaan jäämeren rannoille, ja sattui päivä jona, IS:n lööpit julistivat koko alkumatkan, siis Suomessa, ”Huovinen pistää luonnonsuojelijat kuriin!”
    Hui, perkele! etten pahemmin sano.

    Toinen jokunen vuosi sitten Kuhmosta fiilikseltään varsin erilainen: joku luki Joe-setä – aikalaisen kertomuksia Josef Stalinista, 1988, -teosta ennen Dmitri Sostakovitsin sävelteosta, ratkesimme naurusta.
    Tuomas Keskinen kanssa näytti nyyhkivään ettei samanlaista punaniskarahvaan kosiskelijaa enää olisi.

    Satiiri?
    Vaikka tuo Jouni Tossavainen, äsken juteltiin, tänään 51v.

    btw. Ja aivo-olentojen kuolleiden ruumiiden safkaaminen. se on mun mielestä yhtä kaikki samaa, ei biologisia eroja lihassa, paitsi ihmisliha ainakin kirjallisuuslähteiden perusteella vähemmän maukasta..

    VastaaPoista
  10. Minusta Talvituristi on lohdullinen kuoleman kuvaus. Se pitkä laituri on edelleen olemassa Skibotnissa.

    VastaaPoista
  11. Itse olen palannut Huovisen tuotantoon käytännössä vuosittain - hyllyssäkin taitaa olla kaikki teokset jotain Kylän koiria ja Siintäviä vuoria lukuun ottamatta.

    Mutta en ole koskaan tajunnut Konstan viehätystä. Mielestäni kaikkein pahiten ajan hampaan syömä Huovisen hahmoista. Ehkä vielä 50-luvulla jaksettiin nauraa jonkun kainuulaisen heinähatun maailmankaikkeusmietteille, mutta nykyään, ei hel... ei vaan pysty. Poikkeuksena tästä viimeinen Konsta-teos, siinä on jotain erilaista viehätystä.

    Omia suosikkejani ovat ilman muuta lyhyet erikoiset sekä suurmiesteokset, eritoten Veitikka. Lampaansyöjät on myös loistava irrottelu. Myös Huovisen omaelämäkerta on erittäin sujuvaa luettavaa.

    P.S. Tästä viimeisestä Konsta-teoksesta (etsii kortteeria), olen ollut siinä huomaavinani pienen aikajanavirheen - olettaen että Konsta elelee tuolloin 60-70 -lukujen taitteen Suomessa. Kuka keksii epäilyttävän kohdan? :)

    VastaaPoista
  12. A Anonyymi scripsit:

    Eihän Huovinen pilkannut Ugandalaisen (tai muiden tummien) pyrkimyksiä, vaan meidän, meidän saatanan sinisilmäisten lahnojen typeryyttä. Huovinen sentään tajusi ottaa ulkomaalaiset ihmisinä, ja kunnioittaa heitä omine kulttuurisine tapoineen.

    Kato moraalinärkästyjä. Teidän, teidän saatanan närkästyjien kohtalo on joutua historian naurupussiin ja kun litium (sic!)-ioni -patteri naurupussista loppuu, niin kierrätykseen edellytyksellä että kelpaa. Mistä tuo kumpuaa tuo oman maan ja kansan vähätteleminen? Minä ja 5,5 miljoonaa suomalaista kunnioitamm kunkin maan tapoja kun olemme siellä töissä tai turistina ja oletan, että turistit ja maahan tulleet ulkomaiset kunniottavat meidän lakejamme ja kansankunnan kulttuurisia tapoja. Rispect, niin kuin neekerit sanovat Amerikassa ja meirän nilkit painaa perässä huutamalla myötähäpeällisen rispektii!

    Sanon tässä myös sen että minulla ei ole mitään tarvetta nimittää ketään tummaksi, valkonaamaksi, lahnaksi tai muuksi uuskielen kiertohaukkumasanaksi. Itse asiassa toivoisin, että haukkumasanat olisivat meitä suomalaisia kohtaan hieman loukkaavampia. Tsuhna, finnjävel tai valkoinen papu ei oikein iske. Tuo viimeinen on zairelaisten eurooppalaisille varaama ns. haukkumanimi. Aika naurettava, eikä missään nimessä loukkaa ainakaan minua ja jos joku tuosta loukkaantuisi, niin jotain litiumia tai muuta kemiallista valmennusta olisi syytä ottaa. Tiedän myös erään zairelaisen kanssa keskusteltuani, että pahin mitä neekeri voi neekerille sanoa että hän on "isoin ruma musta apina, minkä on ikinä nähnyt". Ottavat kovasti nokkiinsa moisesta. En kehoita koettamaan esimerkiksi Stadin assalla edes ihan noin valkoisena.


    Muuten, viimeksi kun näin lahnan, niin sillä oli ihan keltamustat silmä. Jos olet nähnyt sinisilmäisen lahnan, niin ilmoita ihmeessä Luonnontieteelliseen keskusmuseoon. Siellä ne ovat kovin kiinnostuneita mutaatioista.

    VastaaPoista
  13. Kemppinen, jo Hamstereissa oli tuo ajatus, jota sanot ympäristön ehdoiksi.

    Hamsteri pohti, miten "puolitoista miljoonaa portugalilaista" eläisi Suomessa suomalaisen luonnon ehdoilla.

    Sen jälkeen Hamsteri päätteli:

    "Olen aina, pienestä pitäen, vihannut vettä. Annan kyllä tunnustuksen päilyvälle vedelle, kunhan se vain pysyy järvessä tai painuu voimalaitoksen turbiineihin. Mutta en suoraan sanoen pidä siitä, että vesi menee sukkaan ja puseron kaula-aukkoon, tai tulee maanteille ja niityille heinäntekoaikaan. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että vesi miettii kahdesti, ennen kuin lähtee tulemaan esimerkiksi Nakun hiihtokenkään."

    Hamsterit on kylmän sodan romaani - suojautumista ja varastointia ydinsodan odotuksessa.


    T.

    VastaaPoista
  14. Ei näin ei Anonyymi. Kirjan lukee jokainen omana itsenään, siinä se viehätys. toki sokeat erikseen.

    VastaaPoista
  15. Tässä muutama Huovisen elokuvattua tuotantoa:

    http://video.google.com/videosearch?hl=fi&source=hp&q=lyhyet+erikoiset+site:youtube.com&um=1&ie=UTF-8&ei=d9bQSs_MOJTwngO175yIAw&sa=X&oi=video_result_group&ct=title&resnum=1&ved=0CBwQqwQwAA#

    Kahden Juopon Joulu varsinkin.

    VastaaPoista
  16. Ad Omnia: - Jutta Grahnin mies on minulle hyvin rakas. Valitettavasti vaimoni ei kutsu toisia rouvia teelle ja jos kutsuisi ystäviään, nämä esittäisivät yhteen ääneen oikean lähdeviittauksen sivunumeroineen.

    Toisaalta tunnistan itseni myös Lispe Ryynäsen miehessä, joka tutkii kotonaan isojaon karttaa, tuomarismies...

    VastaaPoista
  17. Ad Omnia: - mainittakoon muuten erikseen Huovisen omaelmäkerrallinen "Muina miehinä".

    Pojan kuolemaa en ole oikein uskaltanut lukea, vielä.

    Tiedän pari vastaavaa tapausta ja sen, millaista jälkeä syntyy.

    VastaaPoista
  18. Minä olen nyt kuolemanväsynyt taistelemaan tämän tietokoneen kanssa: nyt loki on täynnä mainintaa: "filosofiska funderingar....not reach...try again....uudelleen ja uudelleen miljoona kerta. Samalla on joku tehnyt kaksi versiota minun käyttöjärjestelmästä eli ensin se, mikä minä halusin kuollettaa ja sen lisäksi uusi, jonka kuvittelin olevan uusi: nyt ovat molemmat tallella eli tuplasti kaikkea ja ilmeisesti joku admin tietää sen alkuperäisen tunnarin,jota ne tietysti katsoi kuten aina katsovat.
    Ja sitten leikitään admin-työtä - voi hitto sanon minä miten kauhea tapa kiristää ihmisiä eli leikkiä että ovat hulluja (kuten äskeinen filmi noista lapsista jotka olivat siepattu; kun teetetään paskaa niin kukaan ei enää pysty vetämään mitään johtopäätöksiä: yhtä hirveä soppa kaikki.

    Olen niin väsynyt miettimään miksi jotain tapahtuu minun tietokoneessani ja nyt olen löytänyt lasten-suoja-sivulla (oleviaan sivu, jossa voi estää lasten pääsyä tiettyyn paikkaan ja minulla tässä on joku minun yläpuolella tai alapuolella jonka tietokoneen numero näkyy - mutta MINÄ EN OLE PYYTÄNYT ETTÄ MINUN KONEENI ON KENENKÄÄN MUUN KONEENSEEN LINKITETTY - MIKSI SIIS TÄMÄ KONEEN ADMIN JÄTKÄ EI VOI TOTELLA???

    Puhuvat hienosti että ostaa auton jarruilla ja vaihteilla ja päläpälä että ei sitten käytä pälä pälä kun minulle on myyty auto ilman jarruja: ja sitten ovat siinä silmät tietämättömän valheellisia.

    VANKILAAN KEMPPINEN - KAIKKI VANKILAAN JOTKA EIVÄT EROTA VALETTA TOTUUDESTA

    tänäänkin tiedeliiton muuten hyvässä seminaarissa huomaan, että niistivät taas nokkelasti kuittisysteemistä; nyt alkaa jo tuntumaan siltä, ettei täällä lastensirkuksessa enää voi asua.

    Minne muutan, jälleen kerran; minne muutan???
    Minne voi muuttaa vai onko koko maapallo täynnä valheellisia, sikamaisesti suoraan naamaan valehtelevia nokkelia paskoja?

    VastaaPoista
  19. minä aina ajattelin kun ymmärsin miten korkea tietoisuus minulla on että pitäisi opettaa muillekin sitä: nyt alan ymmärtämään että korkea tietoisuus on pelkästään harmiksi: pitää olla sokea kuin kana että pärjää tässä maassa - voi ainakin uskoa ,että maailmassa ei ole tätä minkä minä huomaan: olisi helpompi olla tyhmä ja kusetettu kuin älykäs ja kusetettu -

    He siis kiusaavat kunnes saavat minutkin tekemään samoja sadistisia temppuja: mutta kun se on minun mielestä sivistymätöntä (!)

    eikö ole hassua tämä erilainen näkemys sivistyksestä? Minun kirjani tietoja myydään ilmeisesti palasina: filosofiska funderingar (en ole itse otsikoinut mitään sille nimelle: joku proxyserveri varmaan?)

    VastaaPoista
  20. Haluan aina mennä sängyn alle naureskelemaan näille jutuille, samalla polttaen Camel-tupakkaa hihitellen.

    VastaaPoista
  21. Ja huudellakin pitäisi....

    VastaaPoista
  22. Mutta kyllä oli suuri humoristimme kuivakan oloinen mies. Ainakin tuossa TV ykkösen vuonna 1999 tehdyssä haastattelussa.

    Rauhallinen kylläkin ja vakaa niin kuin Vuokatin vaara; poltteli piippua ja turisi kirjoistaan niitä näitä.

    Ei oikein uskonut ihmiseen; mutta kukapa täysissä järjissään oleva seitkytvuotias uskoisi.

    Sen verran maailma on kuitenkin ehkä parantunut, että 60-70-lukujen ahdistava ja jatkuva ydinsodalla pelottelu on loppunut.

    Kukaan ei kait tosissaan odota, että ne pääsee atomilla iskemään.
    Ellei sitten Pakistanin tulevat papit paina punaista nappia, Afganistanin valloittamisen jälkeen.

    VastaaPoista
  23. Huovinen jos kuka oli moraalinärkästyjä. Kyllä lahna voi olla sinisilmäinen, siinä kuin ohjus. Runkku!

    VastaaPoista
  24. Jarmom sanoi...

    "Haluan aina mennä sängyn alle naureskelemaan näille jutuille, samalla polttaen Camel-tupakkaa hihitellen."

    Vuoteessa tupakointi onkin riskipuuhaa.

    VastaaPoista
  25. Nyymiö:

    Vuoteessa tupakointi onkin riskipuuhaa.

    Ei ole. Orgasmin tapahtuessa tupakka lennähtää viimeistään suusta.

    VastaaPoista
  26. Pilkan kohteena on 30-luvun äärioikeisto... Salo oli realisti. 1930 -luvun todellisuus vain huvittaa nykyisin. Huvittava myy, minkä Salo oivalsi. Vaikka on se täällä tänäänkin... putken paikka ja maakaupat pelottavat. Jartsev ostaa maata? Hui.... isiemme möröt herättävät ja meitä rauhoittelevat vastapuolen jälkeläiset. Emme vain tiedä ketä uskoa. Onko edes vertailtu ketkä ostavat maata ja mistä päin tulenarkaa euroopaa. Onko se edes tulenarka. vai osaavatko eläkeläiset muuta, kuin kauhistella lapsuutensa viitekehyksissä.

    VastaaPoista