Sivun näyttöjä yhteensä

14. kesäkuuta 2009

Läskiset portaat



Muutamat lukijoistani ovat väittäneet valmistavansa hissejä ja hallitsevansa niin ollen hissiparadoksin, josta katso lähemmin esimerkiksi Wikipedia, ”Elevator paradox” ja siinä esitetyt viitteet. Hissi tuntuu olevan huomattavasti useammin menossa kuin tulossa.

Ilmiön erästä mielenkiintoista speksausta, nimittäin herrahissiä, käsittelin eilen. Myös se tuntuu loitontuvan suoraan verrannollisesti napin painajan kärsimättömyyteen.

Asia tuli kovastikin mieleen Michael Brooksin huomion arvoisesta uutuuskirjasta ”13 Things That Don’t Make Sense. The Most Intriguing Scientific Mysteries of Our Times”.

Vaikka kirjan nimi nyt on tuollainen, siinä on mielenkiintoista asiaa ja se on juuri näitä kadun filosofiantohtorille eli sangen rajoitetulle ymmärrykselle sovitettuja tiedekirjoja.

Kirjoittaja, joka itse kvanttimekaniikasta väitelleenä on seurannut muun ohella keskustelua mustasta aineesta ja energiasta, kertoo riemastuneensa kovin Brysselissä olevan hotelli Metropolen hissistä.

Kiinnostuin ja katsoin verkosta valokuvia. Näyttää pitävän paikkansa. Luurankohissi.

Brooks siis juoksi torille (Place de Brouckère) nauramaan seurattuaan, miten kolme Nobel-palkinnon saanutta fyysikkoa eivät yhteisvoimin keksineet keinoa saada hissin ovea auki. Siis eräänlainen kolmen kappaleen ongelma.

Hissin ovea pitää nykäistä ennen kuin kääntää kahvasta. Vai oliko se päinvastoin? En ole käynyt enkä kuvista päätellen käykään. Sitä vastoin jäin miettimään, onko selvitystä siitä, miten samassa hotellissa pidetyissä konferensseissa juosseet Rutherford, H. Lorenz, Marie Curie, Einstein, Bohr, Schrödinger ja von Neumann selvisivät tuosta hissistä.

Mietimme kerran hyvän ystäväni professori N:n kanssa, mikä olisi omassa ympäristössämme arroganssin huippu, ja tulimme siihen tulokseen, että varmaankin Stanfordissa hiljan väitellyt fyysikko, joka on kutsuttu korkeakouluun proffaksi.

Olen itse seurannut heikäläisten käsityksiä hyvästä ja kollegiaalisesta käytöksestä:” Kuule, yleensä en haaskaa aikaani keskusteluun idioottien kanssa, mutta paljonko kello on?”

Tämä kysymys kahdesta kulttuurista, josta katso C.P. Snow, tuli hyvin elävänä mieleen, kun olin aikaisemmin, ilmenneen merkkipäivän kunniaksi, käynyt pesettämässä ja kestovahauttamassa vaimoni hallitseman henkilöauton ostoskeskuksen parkkihallissa, jossa sitten kävi ilmi, että vastaava toimihenkilö oli toiminut pitkään Tolsan Essolla, joka oli suuruutensa päivinä paikallisen lukion poikien suosima lintsauspaikka.

Sitä ennen keskustelukumppanini oli ansioitunut isiensä mailla, Kaavilla, alan tehtävissä.

Huoltoasemia ei enää ole olemassa, juurikaan. Paino on siis sanalla ”huolto”. Tai kyllä minä muutaman tiedän, mutta en kerro.

Kaavilainen ammattimies kertoi hallitsevansa parin vuosikymmenen takaisen kuorma-auton renkaan vaihdon käsipelillä. Polveni notkahtivat kunnioituksesta. Siinä hommassa sai äkkiä lukkorenkaan otsaansa, ja kovaa.

Mieleen palasivat kuvat isoisän autokorjaamon pölyiseltä pihalta, jossa äijät hyppivät traktorin renkaan päällä vaihtaakseen sisuskumin, rengasraudat ja se erikoislaatuinen paketti, jota käyttäen sisärenkaan paikka kiinnitettiin polttamalla kumiin.

Sitä eivät fyysikot arvaa, millainen tie on kuljettu yhdessäkin ihmiselämässä. Polkupyörän renkaita ei saanut ollenkaan ja sisärenkaan vain kansanhuollon myöntämällä kirjallisella luvalla erikoisesta syystä.

Suuresti ihailemani kauhavalainen sotasankari J.O. Pernaa – lääkintäaliupseeri joka oli kantanut puolen pitäjän miehet pahoistakin paikoista joukkosidontapaikalle, ja samalla oman ilmoituksensa mukaan Antti Tuurin kirjan keskeinen lähde – kieltäytyi eräässä vaiheessa jatkamasta kansanhuoltolautakunnan puheenjohtajana.

”Kuin meidän suvussa jo kaikilla on uudet pyörän kumit.”

Yksi suvun jäsenistä aloittaa toiveita herättävästi Kanavan päätoimittajana. En tullut kysyneeksi, missä kunnossa hänellä ovat polkupyörän renkaat, joten täytyy pitää mielessä.

13 kommenttia:

  1. Hissit kun menevät ylös ja alas (paitsi ylimmässä ja alimmassa kerroksessa) mutta niiden tilauksessa kohdalleen on yksi ongelma.

    Kun tulee tilata hissi kohdalleen, niin painaakko ylänuolta vaiko alanuolta. Ja jos painaa väärin, niin kanssatilaajat ajettelevat, että eipä osaa edes hissiä tilata.

    VastaaPoista
  2. PATERNOSTER HISSIT YMS

    Onpas ongelmia hissien kanssa? Onkohan se saksalaisten avoin ja kaiken aikaa ylos tai alas likkuva hissi (sarja hissikoreja, joissa ei ovia vaan kyytiin vaan loikataan),'niin onkohan se ollenkaan luvallinen meille suomalaislle? Onko jossain Suomen virastossa tai muussa suuressa rakennuks4ssa tallaisia?

    Isoissa maailmankylissa hissin kaytto hioutuu. Jos on vaikka 5 hissia rinnakkain, niin kylla oppii katsomaan, olisinko menossa alas vai ylospain --opainamaan oikeaa nappia-- ja ryhmittymaan oikean hisson kohdalle.

    Moderneissa maailmankylissa on tapana, etta kun hississa on lasti
    sisalla, niin nappuloita lahinna oleva henkilo kuittaa 'ovet kiinni' nappulalla. Talla varmaan saastavat kansakuntana ihmisten aikaa miljoonia minuutteja!! Suomessa joku tati ihminen kysyy 'maksaako Sinulle joku tuosta',
    eli eipa taida ajansaastomme olla hioutunut aivan huippuunsa vaan laiskuutta/vetelyytta ruokitaan
    ajatuksissa ja toissa...?

    VastaaPoista
  3. Hatsolan Neste (5-tie, Juva) ja Kaukalammen TB (140-tie, Mäntsälä), ainakin.

    Todellinen kulttuuriteko olisi listata yhteystietoineen Suomen viimeiset rasvan, vulkaanikumin ja munkkikahvin tuoksuiset, kenkälaatikon muotoiset huoltoasemat, joissa auton saa ajokuntoon ja joissa kahvi maistuu vasta vaihdetulta öljyltä.

    VastaaPoista
  4. Urahississä on pitkään ollut ominaisuus, että ulkopuoliset, joskus jopa asianosaiset itsekään, eivät saa havaintoja muusta liikkeestä kuin ylössuuntautuvasta. Sivuttaiset siirrot puetaan ylöspäisiksi tai useamminhan ne vaietaan. Muodollisesti alennuksista vaietaan täysin (poikkeuksena tietysti systeemistä poistamiset kuten potkut, jotka nekin aina koetetaan esittää poistumisina) tai ne verhotaan sivuttaisiksi - erityistehtävät, tiedättehän. Sotilasarvon voi menettää, joissakin armeijoissa kai todella tapahtui joko-liikettä, upseerinarvon menettäneet punnersivat uroteoilla takaisin rähinaremmiin.

    Nykyisessä projektiorganisaatioiden maailmassa voi hyvin usein tapahtua, että yhden projektin manageri on seuraavassa vain tiimin toinen vasemmalta. Tähän meillä ei ole kulttuurisia esikuvia, onneksi nuoret jo oppivat olemaan pitämättä ylennysta pysyvänä saavutettuna etuna.

    VastaaPoista
  5. No jotain tolkkua, ei kahden tutkinnon, poliittista ja kansainvälistä kokemusta jo ammoin ammentanutta Ollilaa voi tusinaekonomiksi sanoa.

    Tunnetuimmat (ensimmäiset?) pater noster-hissit Suomessa ovat Eduskuntatalossa.

    VastaaPoista
  6. Suomen toiset pater noster hissit taitavat olla Elannon pääkonttorissa, Helsingin Hämeentien varrella. Eduskunnan lisäksi ei taida muita olla.

    VastaaPoista
  7. ARVOISA RIEZI

    Listaamasi jutut ovat arvokkaita; mutta onpi ihmisia, joilla on ollut onni nahda, mista Ollila lahti ja miten Ollila ja Ollilan sakki jutun vaansi. -- Onhan naita monen tutkinnon ja poliittisen kokemuksen kavereita paperi ja sellupuolellakin, mutta kun ei synny, niin ei synny. Voisin selvittaa tarkemminkin, mutta
    eipa talla kertaa...

    Mita ollenkaan lausuisit tasta Isokallion Kallesta??

    VastaaPoista
  8. Anonyymi: ymmärsin ehkä väärin tarkoituksesi; ymmärsin alkuperäisen tekstisi viitanneen jotenkin sellaiseen, että Ollila olisi ollut erityisen vakio- eli tusinakamaa tj-nimityksensä aikoihin. Tämä siis ei mielestäni pitäisi paikkaansa. Toisaalta en tietenkään tarkoita, että hänen ja "dream teaminsa" menestys olisi ollut jotenkin itsestään selvää tai ennustettavaa.

    VastaaPoista
  9. Hissit ovat sikäli erikoisia, että tuo Malcowichin pään sisällä oleva 3 1/2 kerros on olemassa; niin kauan kun on hissejä ei kukaan laske ikkunoita ja jos laskee niissäkin on mahdollista tehdä väliportaita eli puolikkaita. Kerroksia on huijattu kuten sähkötekniikassa lähes mitä vaan Siinä on juuri sitä mitä on helppo myydä; miksi on aina helppo myydä sellaista, jossa on jokin salaisuus?

    Inside the head of John Malcowich ) ks. trailer (poistettu)

    VastaaPoista
  10. Kauhava on jälleen ikävästi uutisissa. Ja valion logo on muunnelma (transformaatio) arlan logosta? Jotain joka liikkuu kohti....

    Vai keksinkö minä; kauhalla annetaan ja lusikalla otetaan vai miten se oli? Kauha-va. Apuva.

    VastaaPoista
  11. AD RIENZI;

    Jorma Ollilan CV loytyy verkosta ja
    siita voipi poimia mm. seuravaa
    Jorma Ollila (1950)
    1978-1985 oli Citibankin palveluksessa yrityspankkitoiminnan eri tehtavissa,
    1986-1989 Nokian rahoitusjohtaja,
    1990-1992 Nokia Phonesin toimitusjohtaja,
    1992-1999 Nokia Oyj:n toimitusjohtaja ja johtokunnan puheenjohtaja
    1999-2006 Nokia Oyj:n hall.pj...

    Etta sellainen (tavallinen) ekonomi ja pankkiiri-- Kannattaa viela muistaa kuinka 'kurjaan' firmaan Ollila pestautui 1986. KOP ei enaa valittanyt pitaa salkussaan Nokian osakkeita edes.
    Mutta SAUMA aukes (kovalla tyolla ja komennolla). Ollila + sakki oli paikalla tekemassa sita saumaa.

    VastaaPoista
  12. Anonyymi näkee kovasti vaivaa osoittaakseen samanmielisyytemme; tai asialla on ehkä parvi anonyymeja, selittäisi kehäliikkeen. Toki tunnen Ollilan cv:n, sen siterrattua varhaisemmatkin osat ovat komeita, sitähän tässä juuri korostan.

    VastaaPoista
  13. Ollilalla oli alkujaan Nokian *visio* ja karismaa vakuuttakseen muut itsensä toimivuudesta. Siinä ero tavallisuudesta poikkevuuteen.

    VastaaPoista