Sivun näyttöjä yhteensä

9. huhtikuuta 2009

Mopo



Tuota kuvaa ei otettu eilen eikä edes tällä viikolla.

Ensimmäinen moottoripyörä, joka todella syöpyi mieleen, oli enojeni käyttöön päätynyt Indian. Rivimoottori, kansiventtiilit. Se oli kätevä perunannostossa. Sopivasti kaasutellen perunat sekä nousivat että lensivät.

Tutuimpia oivat tietysti Seetseta (CZ), Tsepeli (Czepel) ja Tähti. Sitten tui Jawa, joka jätti kaikki varjoonsa. Ja teillä meni erilaisia ihmeellisyyksiä, Ariel, Norton – ties mitä.

Historiakirjasta näin kuvan, että yksi tavattomasta lihavuudestaan kuuluisa Fransu oli ajanut menestyksekkäästi kilpaa mm. Seinäjoen raviradalla Harley Davidsonilla 1920-luvulla. Omien kouluvuosieni aikana sensaatio oli maarata-ajo eli speedway, ja siihen käytetty kone, Jap. Se on se laji, jota ajetaan pyörä poikittain, vasen jalka maassa.

Mopo eli moottoripolkupyörä jollain tavalla keksittiin 1950-luvulla. Erilaisia apumoottoreita oli tietysti ollut aikojen alusta, mutta Helkaman ja Tunturin tuotteet iskivät oikeaan saumaan. Ensin niitä alkoivat ostaa ikääntyneemmät kansalaiset ja vasta hitaasti jotkut nuorison edustajat pääsivät käsiksi niihin.

Muistan eläkkeellä olevan ylikonstaapelin, vai olisiko ollut komisarjus, jolle välttämätön säätö ennen liikkeelle lähtöä oli holkkitupakan sytyttäminen. Äkkiä se ajoviimassa kärähti.

Naapurin pojalla, josta minulle jäi jotenkin paha mieli, oli moottoripyörää muistuttava ajokki, merkiltään Monza. Paha mieli taas johtui siitä, että häntä kovasti koulutettiin, mutta kun ei siitä tullut mitään. Ei kerrassaan mitään. En tiedä, onko hän hengissä. Jossain vaiheessa hän oli kuulemani mukaan kovin heikoissa kantimissa.

En ole vieläkään heittänyt aivan uskoani, että todella hyvä opettaja kouluttaa ylioppilaan vaikka hellan koukusta; nykyisin sellaiseen ei tietenkään ole aikaa eikä resursseja.

Kysymys vailla vastausta on tämä: miksi toiset keskenkasvuiset ovat niin mahdottomasti koneiden perään ja toiset taas välinpitämättömiä.

Luulen etten ole koskaan ajanut moottoripyörällä. Ei ole tehnyt mieli. Veljeni – sama juttu. Lähiympäristön pikkupojista, joiden varttumista on tullut seuratuksi viime vuosikymmeninä, jotkut pysyivät tiukasti jalkamiehinä, joillakin oli kaksipyöräisyyttä edellyttävä kehitysvaihe, ja ainakin yksi ajoi lopulta ammattilaisena trialia ja menestyi hyvin. Kirkkonummi oli pitkään tuon kunnioitettavan urheilulajin tyyssija.

Polkupyörä, tuo ihmeellinen keksintö, oli sodan jälkeiset vuosikymmenet itsestään selvä kulkuneuvo. Vaihteita ei tunnettu, käsijarrua ei käytetty. Pyörät olivat enemmän tai vähemmän samanlaisia kuin armeijassa.

Väitetysti parempia fillareita alettiin mainostaa. ”Ketterästi polkee vaari – vaarilla on Jaguari.” Sitten tuli kauppoihin ruotsalainen Crescent, joka kai oikeasti oli parempi.

Paikkakunnalla oli oikein polkupyöräkorjaamoja. Toinen oli ihan ammattimainen; omistaja tosin saattoi kysellä asiakkaan taivasasioiden tilaa. toinen ei ollut kovinkaan ammattimainen. Sen omistaja oli tekstannut oveen mainoslauseen ”Kaikkien maiden polkupyöräilijät – ajakaa yhteen.”

Ja joku joukosta sai tehtävän hakea ja viedä todella painavat elokuvateatteriin kiitotavarana tulevat filmilaatikot rautatieasemalta firman pakettipyörällä.

Kun pyörän sarvissa oli enoni Kalle, pikkupojat kirittivät raitilla: ”Kalle lujaa!”

24 kommenttia:

  1. Isäukon romutallissa on edelleen 1928 lahjaksi saamansa Pyrkijä. Polkupyörä.

    Vanteet ja kumit ovat uudenmpaa vuosikertaa, mutta satula jousineen että runkoinen on alkuperäisessä kunnossaan.

    Resenttikin romutallista löytyy kun oli parempi kuin muut K-kaupan myymät polkupyörät.

    Eikös se ollut Jawa eikä Java...

    VastaaPoista
  2. Minä en myöskään ole koskaan kiinnostunut moottoripyöristä tai autoista muutoin kuin esteettisesti.

    Liikkumista varten olen suunnitellut pedelecin rakentamista, mutta juuri kun rakenne ja osat olisivat kaikki tiedossa, iski tämä taantuma minuun.

    VastaaPoista
  3. AMMANTAPPAJA

    Eikos Kauhavalla ollut oillenkaan ammatappajia? Nehan yleensa kovasti kiinnostivat popikalapsia,
    myos Eltsun ajoissa.

    VastaaPoista
  4. Stadilainen poikani kävi kerran landella koulua noin puoli vuotta.

    Kun kysyin, että mistä siellä koulukaverit oikein keskenään juttelevat, että onko erilaista kuin stadissa?

    Kundi vastasi, että pääpuheenaihe on se, että kun mopo on rikki. Ja häntä ei paljonkaan kiinnosta tämä aihe.

    VastaaPoista
  5. Karkeasti kiroo vaari - vaarilla on Jaguari, kertoo myös mainitun pyörän ominaisuuksista.

    VastaaPoista
  6. Jawa oli kehittyneempi versio CZ:sta. "CZ" on pienellä merkittynä Jawan logossa.

    Sesetin olen nähnyt viimeksi toiminnassa Onni Suurosen surmanajokirnussa.

    Jawoja oli 250- ja 350-kuutioisina, jälkimmäinen kaksisylinterinen. Hienoja pyöriä, varsinkin Six Days eli "siksteeni", jossa oli valmiina keltaiset kilpailunumerolaatat kuuden päivän ajoa tai Päijännettä varten.

    Jawan sai pakittamaan, kun työnsi sen takaperin käyntiin.

    Jawoja tehdään nykyäänkin, ja muutama vuosi sitten näkemässäni oli sama nostalginen ääni kuin 50-60-luvuilla!

    VastaaPoista
  7. sain jokunen vuosi sitten haltuuni
    vanhan polkupyörän.valmistaja taisi
    olla Turun Osuusliike.takalokasuo-
    jan päällä rekisterikilpi.osaisko
    Kemppinen tai joku muu kertoa minä
    vuosina ja miksi rekkareita käy-
    tettiin?olivatko myös fillarit kor-
    tilla heti sotien jälkeen?
    täällä Tampereella yksi tunnetuim-
    pia pyörätehtaita oli Kone ja Terä
    lähellä Tammelan toria ja Aaltosen
    kenkätehdasta.äitini isä Valfrid H.
    Padasjoelta omisti mm. tuhat heh-
    taaria metsää,mutta oli nuuka kuin
    mikä.hän osti -40-luvulla Kone ja
    Terä -merkkisen pyörän käytettynä
    Hämeenlinnan torilta.myöhemmin
    pyörä siirtyi äidilleni.viimeiset
    viisitoista vuotta se on ollut
    minun käytössäni.vanteet on uusit-
    tu,muuten alkuperäiset osat.satula
    harmaata nahkaa.

    VastaaPoista
  8. Maarata - ajo on eri laji kuin Speedway. Maarataa ajetaan raviradoilla, joitten pituus on noin kilometri ja osanottajia on enemmän kuin neljä. Nykyään kisaa ajetaan Speedway pyörillä mutta ennen pyörät olivat kirjavampaa kalustoa. Meininki on näyttävää ja vaarallista. Suorilla nopeudet lähelle kahtasataa.
    Speedwayta ajetaan lyhyemmällä radalla, noin 400 metriä, yleensä lätkäkaukalo tyyppiset laidat, neljä osanottajaa ja neljä kierrosta. Pyörissä ei ole jarruja eikä vaihteita. Huimapäitten laji tämäkin.
    Kiinnostus kaikkeen mikä pärisee ja paukkuu on kai jotenkin perinnöllistäkin, omalta faijalta se on siirtynyt minulle ja poika on ollut kaksi- ja nelipyöräisistä kiinnostunut vaikkei niitä ole mitenkään tuputettu, pikemminkin päinvastoin. Tahtoo koulunkäynti unohtua jos aika kuluu mopoa rassatessa ja isommasta pyörästä unelmoidessa.

    VastaaPoista
  9. Kävin Solifer-mopon perällä kerran Kauhavalla Lentäjien juhannusvalvo-
    jaisissa 50-luvulla. Matkaa oli yli 50 kilometriä suuntaansa.

    Toisella kerralla mopomatka oli vielä pitempi, noin 200 km, kun kävimme Keski-Suomessa. Osan matkaa piti kuskin polkea mopoa hiekkaista ja mäkistä tietä pitkin, koska bensa pääsi loppumaan yöllä (eikä kaupan ovea avattu Holmströmin pelossa?), ja joku pikkuosakin taisi Soliferista pudota tielle.
    Siltä matkalta jäi mieleen lepotauko koivujen reunustamalla Virtain Herraskosken kanavalla valoisana keskikesän yönä käkien kukkuessa.

    Mopoilu oli kylmää kyytiä kesälläkin. Takapuoli puutui tärinässä niin, ettei ainakaan peräpenkkiläisellä ollut mukavaa. Joskus isompana sain lainaksi velipojan pappa-Tunturin, se kyllä oli hauska kokemus.

    VastaaPoista
  10. Mopo ei ole karannut Kemppinen, se vain näyttää siltä. oletko ollut jäähallissa kun moottoripyörä ajaa keskellä kaukaloa olevaan kangastelttaan - ja häviää.

    Minne se meni? Minne se mopo meni koska jää on edelleen siinä ja kaikki on siinä? Semmoista temppuilua osataan nykyään elävässäkin elämässä; ei mopo siis karkaa vaan se - häviää.

    :)
    Pääsiäistä - ylösnousemusta ja sen sellaista
    t.
    Chris
    Leevi and leavings korvissa: poika nimeltä Päivi
    (mutta en edelleenkään ole lesbo, lesboksessa asui ilmeisesti myös heteroita)

    VastaaPoista
  11. Tästä on nyt jo ainakin yli 15 vuotta aikaa, kun eräs tuttu vähän yli 60 v. kundi budjasi Krunikassa.

    Yhtenä kevätaurinkoisena viikonloppuna hän kaivoi klitsusta esiin vanhan Helkama-fillarin ja lähti feloomaan Kaivarin ympäri. Reissu kävi voimille, kun pyörän polkimetkin tuntuivat älyttömän raskailta sotkea.

    Takaisin tullessa Krunikaan päin kaveri päätti oikaista Meritullinkadun kautta yksisuuntaista liikennettä vastaan, kun katu vaikutti hiljaiselta.

    No tietenkin kohta tuli poliisiauto vastaan ja pysäyttivät.

    Tunetteko liikennemerkkejä, kysyivät skoudet.

    Kyllä tunnen, vastasi uupunut pyöräilijä ja jatkoi, että mitenkä voin auttaa.

    Jatkokeskustelu muuttui hieman kylmäkiskoiseksi.

    VastaaPoista
  12. 1970-luvun pienessä kaupungissa mopot olivat tukevasti alaikäisen koulupojan mielestä mahdollisimman tylsiä, niistä tulivat mieleen vain tupakkaräkäiset amislaiset tai yhteiskuntaopin kirja, jossa yhteiskuntaluokkia kuvattiin mm. mummolla ja potkukelkalla, mopoilevalla metsurilla, autoilevalla kravattimiehellä ja (ilman livreitä esiintyvän, Anonyymi 22!) kuskin avaamasta ovesta uima-allaspihalle astahtavalla sikarikapitalistilla.

    Moottoripolkypyörä... Lasteni Saksan-tädin mies ajalee kesäisin Savossa moottoriavusteisella polkupyörällä, samantapaisella, jota TM per 1.4. esittelee hybridipyörätestinsä tietolaatikossa. Mikähän sellaisen nimeksi vakiintuu, kun mopo-termi on jo varattu?

    Kemppinen kirjoitti: "Kun pyörän sarvissa oli enoni Kalle, pikkupojat kirittivät raitilla: ”Kalle lujaa!”

    Ja niinkö, että kun pyörän tie vei Annan luo riiulle, pojat kehottivat: "Kosi Annaa!"

    VastaaPoista
  13. Täytyy olla ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni etteivät ostaneet minulle mopoa kauheasta vinkunastani huolimatta. Olisin tuolloin ollut nopeasti vainaja mopollani.

    Mopoista muistuu mieleeni Johannes Virolainen, joka kielsi Kollaan porukoilta kokoontumisen muistomerkille, ja kielsi armeijan tilojen käytön ja soittokunnan soiton ja ruokailun ja vaikka mitä, vedoten joihinkin N-liiton suhteisiin.
    Isäni kertoi tapauksesta, jolloin paikalta olisi kolme mopomiestä lähtenyt hakkaamaan Lohjalle Virolaisen. Juuri ennen Lohjaa olivat peruneet hankkeen, joskin kuulema joku vasemmistokapiainen olisi asiasta ilmoittanut poliisille ja nämä pysäyttäneet miehet ja rauhoitelleet. Viina ja mopo eivät sovi yhteen. Olisivat olleet miehiä ja hakanneet Virolaisen selvin päin. Putkassa yö, pitkän ajomatkan jälkeen, ei varmaankaan tuntunut hyvälle.

    VastaaPoista
  14. Liittyy vähän edellisiin (kirjoihin, joiden lukemista karttaa) ja vähän mopoihin. Pirsigin "Zen and the Art of Motorcycle Maintenance" oli kirja, jota "kaikki" kehuivat, joten ei sitten tullut aikanaan luettua. Onneksi kymmenisen vuotta sitten päätin lukaista ja kannattihan se (taisi olla jostain syystä ennen tai jälkeen raamatun uuden käännöksen). Hyödyllisiä ajatuksia kaikille, jotka joutuvat jonkinlaista käyttöohjetta kirjailemaan.

    VastaaPoista
  15. Mopon avullahan Suomi rakennettiin. Metsurit, kirves- ja kaivosmiehet ym kulkivat mopolla kaikkialle. Vielä 70-luvulla mopo oli lyömätön Lapissa kesäaikaan, sillä moottoripyörät olivat liian raskaita selkosille. Mönkijöitä taitavat nykyisin käyttää? Lapsuudessa äijät kävivät metsällä mopolla ja repussa kuskattiin pystykorva (se karvainen), pää mukavasti näkyvillä.
    Muuten, mikä on sen "tötterön" (eräänlainen visiiri) nimi, jota kuskit käyttivät maaseudulla vielä 70-luvulla? Edestä auki. Jawa, reppu, nahkakypärä ja tuo tötterö oli aika tyylikäs yhdistelmä.

    VastaaPoista
  16. Tämmöistä tietoa löytyi netistä:

    Kun isoisä polkupyörää ajaa sai

    Elokuun 29. vuonna 1915 oli raisiolaiselle puuseppä Matti Anselm Vainiolle päivä, jolloin hänelle avautui aivan uudenlainen vapaus. Tuolloin Raision piirin kruununnimismies K.V.Törrönen myönsi 31-vuotiaalle miehelle luvan ajaa polkupyörää!
    Tosin ei Vainio sentään minne tahansa fillarillaan saanut huristaa:
    ...oikeutetaan täten esteettömästi matkustelemaan omistamallaan polkupyörällä, jossa on tehdasnumero 323327 ja ajonumero 3280, Suomessa, Turun ja Porin läänissä..."

    VastaaPoista
  17. Tämä kuva saa minut aina liikuttumaan. Naapurin poika R. istuu pyörän päällä. Kuvan tekee valoisaksi päähenkilö, oikealla oleva herrasmies sanko kädessään. Kuvan ottamista ennen oli muistaakseni keskusteltu siitä, voiko kuravedellä pestä prätkää. Ei kannata, totesimme yhdessä, mutta Nopon voi pestä (Nopo = punainen muovimopo).

    Luulen, että kiinnostus äänekkäisiin teknisiin laitteisiin on myös jotenkin luonnekysymys. Heikki tykkäsi hengailla mukana, mutta ei hinkunut kyytiin. Katselin vähän aikaa sitten, miten poikani veistelevät. Toinen tarttui jo aivan pienenä työkaluihin niin kuin ne olisivat aina olleet hänen kädessään. Otteissa oli jotakin selittämättömän luonnollista. Tuo sama poika on usein seuranani aina kun tuunaan nykyistä mopoani.

    VastaaPoista
  18. Mainitsemaasi kysymystä: miksi toisista tulee moottorimiehiä ja toisista taas ei? - olen minäkin pohtinut paljon.

    Paras lapsuudenkaverini, jonka kanssa muun muassa rakentelimme majoja "sähköjärjestelmineen" suuntautui autoihin ja moottoripyöriin insinööriksi asti.
    Hän toimi suuryhtiön teknillisenä johtajana varhaiseen kuolemaansa asti, ja harrasti henkeen ja vereen autoja ja moottoripyöriä.

    Minä valitsin oikeastaan täysin päinvastaisen uran (vaikka olin kiinnostunut lapsena samoista asioista), ja nautin kaikesta alkuperäiseen luontoon liittyvästä. Olen tyytyväinen valintaani.

    VastaaPoista
  19. "Lasteni Saksan-tädin mies ajalee kesäisin Savossa moottoriavusteisella polkupyörällä, samantapaisella, jota TM per 1.4. esittelee hybridipyörätestinsä tietolaatikossa. Mikähän sellaisen nimeksi vakiintuu, kun mopo-termi on jo varattu?"

    Pedelec. Sellaista olen tekemässä, kun saan taas rahaa.

    VastaaPoista
  20. Jukka sanoi: "Luulen, etten ole koskaan ajanut moottoripyörällä. Ei ole tehnyt mieli. Veljeni - sama juttu."

    Mutta siskosipa on! Tai ei nyt ihan ajanut, mutta ollut kyydissä kumminkin. Moottoripyörää ajoi isonveljen (ei sinun) entisen tyttöystävän veli. Ikimuistoinen kokemus parikymppiselle pikkulikalle.

    VastaaPoista
  21. Näinkin se meni, muistaakseni:
    Ketterästi polkee vaari
    vaarilla on Jaguaari
    etukumi meni littuun
    vaari lensi hevon...pyörän päältä kauas,sangen kauas pois

    VastaaPoista
  22. Äidilläni oli Jawa.
    Oudon punainen, kuin peltistä verta.
    Tankin kylki kirkasta terästä.
    Moottori osin hopean harmaa, osin hiilen musta
    Ajopuku mustaa nahkaa, saapashousuin.
    Hassu kypärä, kuin musta muna.

    Hän seisoi kuvassa, pyöräänsä nojaten, kivääri sarvia vasten leväten, kovana kuin kristalli.
    Miriam, Miriam, Miriam.

    VastaaPoista
  23. Ad Anonyymi: -
    ketterästi ... Ossi -
    Ossilla on Amirossi

    VastaaPoista
  24. Mutta eiköhän kaikkein upein prätkä ollut se lehmänmaitotölkin suikaleella motoroitu apupyöräsuhari joilla mentiin jonossa tuhatta ja sataa etupihalta takapihalle.

    VastaaPoista