Sivun näyttöjä yhteensä

16. huhtikuuta 2009

Hiilikopio




Ajattelin, mitähän kirjoitan kaikille lukijoille. Joka tapauksessa muovikassissa oli Per-Olof Enquistin ”Ett annat liv” eli luvassa hyvää mieltä. Olin katsellut hänen kirjoitustaan sen verran, että palkitun ykköskirjailijan kulttuurikultaus oli lakannut sokaisemasta. Kirjasta näet huomasi heti, että tämä mies arvostaa lukijoitaan.

Pikkutaiteen ja keskikirjallisuuden jatkuva vaiva on esiintyminen lukijoille. Sattuneesta syystä tämä vaiva on esittävässä taiteessa vielä raskaampi. ”Olkaa hiljaa kuunnelkaa, kun näytän, miten etevä ja pätevä olen.”

Enquist kirjoittaa siksi että hänellä on asiaa, ja asia on se, että hän haluaa ottaa selvää eräistä kysymyksistä, ja on kai jo kokenut sen, että selvän saa vain kirjoittamalla eli katsomalla, mihin kynä kuljettaa paperilla, joka on kaikissa suhteissa kuin umpihankea.

Tuossa uudessa kirjassa, joka on omaelämäkerrallinen, oli todella kertomisen arvoinen tieto. Enquistin kotikylä Hjoggböle oli alkujaankin parin sadan asukkaan paikka kirjaimellisesti helvetin kuusessa, vaikka hän ei ilmaisisi asiaa noin uskovaisen äidin poikana. Helvetin kuusi on Skellefteåsta luoteeseen eli noin Oulun korkeudella Västerbottenissa.

Tuosta kylästä on lähtöisin neljä kirjailijaliittoon kuuluvaa kirjailijaa. Ja nyt Enquist mainitsee, että sieltä on lähtöisin myös Stieg Larssonin isä – siis tämän meidänkin ihmettelemämme dekkari- ja toimintakirjailijan.

Siitä sain nenilleni. Larssonissa on siis sama kertojan basilli.

Tiedän hyvin, että Enquist ei ole myyvä kirjailija mutta kyllä tekstin tekeminen on pohjimmaltaan sama asia, kirjoitti pohjoismaisia kirjallisuuspalkintoja ja kukaties Nobelia silmälläpitäen tai sitten yhteisen rahvaan huvitukseksi.

Kirjakaupassa ja sitten sen edessä juttelin tunnin tuntemattoman henkilön kanssa. Puhuimme keskeisistä ja kiireisistä asioista, kuten Helsingin ilmatorjunnasta sodan aikana, dementikoista, saunoista ja Kalle Päätalosta. Emme tietenkään kysyneet toistemme nimiä emmekä vaihtaneet puhelinnumeroita. Hän kertoi isänsä olleen samalla Romppasen salmella talvisodan aikaan Päätalon kanssa – ovat taivalkoskelaisia.

Kun lopulta lähdin kauppaan, polvet olivat unohtua paikoilleen ja olisin voinut niin kiinnostavien asioiden jälkeen taitella korvani lompakkoon. Pelotti mennä markettiin, koska ihmisten maailman ja tavaroiden maailman ero tuntui aivan liian suurelta. Voitin pelkoni ja olin kohta kolmen appelsiinin ylpeä omistaja.

Kotona otin esiin kirjan, josta noituus nosti ensimmäiseksi esiin Whitmanin kaksi riviä (”To You”):

”Tuntematon, jos satut tapaamaan minut ja haluat puhua minulle, miksi et puhuisikin?
Ja miksi en minä puhuisi sinulle?”

Seuraava runo ”Ruohonlehdissä” on ”Sinä lukija”:

”Sinä lukijat sykit elämää, ylpeyttä ja rakkautta kuten minä.
Siksi sinulle laadin nämä lauluni.”

(Kuvassa on Suojärven Suvilahti, talvisodassa poltettu, josta kukaan ei ole kuullutkaan, vaikka se oli puutavaran Klondyke. Enquist kertoo piirtäneensä pienenä mielikuvituskarttoja; minä taas väritän karttoja.)

13 kommenttia:

  1. Luulen että Whitman oli vaihdokas kaukaisilta galakseilta. Siksi hyvin hän tunsi nämä äärettömyydet. Vapaa sielu tupsahtanut Tellukselle.

    VastaaPoista
  2. SUVILAHTI

    Olihan Suvilahti agentti Tahvanaisen ja venalaisten tiedon ja kaarojenvaihtopaikka. Siksi kaaron nimeen tuli S niinkuin Suvilahti.
    Nayton (onko juttu totta osin tai kokonaan) osalta ehka kaivataan jotakuta juristia...

    VastaaPoista
  3. Erkki Hautamäki näyttää tekevän kakkososaa teokseensa Suvilahti-papereihin liittyen. Tahvanaisessa olisi aineksia sarkapuserolookiseen agenttielokuvaan.

    VastaaPoista
  4. Onhan ekshibitionismi voimakasta suurteoksissakin, niiden kaanon tietysti makuasiakin, mutta viittaan vaikka Daliin tai Augustinuksen Tunnustuksiin. Kemppinen tarkoittanee tämän suhdetta kokonaisuuteen, miten hän sen joskus aiemmin muotoilikaan kirjallisuuren osalta: lukija havaitsee tarkoituksen ja pettyy, jotenkin niin

    Minua kiehtoi pienenä kirjoituspöytäni maailmankartan rantaviiva, myöhemmin sama muissakin kartoissa. Jäljensin sitä pitkiä aikoja, huolella, mikä oli ja on edelleen harvinaista minulta.

    Haluaisin sanoa, että syy oli rajapinnan eksistentislismi tai fraktaalinen skaalautuvuus. Mutta kywe oli vain sinnikkään mutkittelun viehätyksestä. Aloin keksiä rantaviivoja, ja olin varma, että jostain varmasti löytyy todellinenkin ranta, joka on juuri sellainen. Tässä kai olisikin suurtaiteen salaisuus: maailma yhden päässä on kuin sattumalta olemassa myõs toisaalla, vähintään koemme sen päissämme (anteeksi kulunut kompa, mutta asia siis on nähdäkseni oikeastikin niin).

    VastaaPoista
  5. SALAILUA

    Jotenkin on kummaa, etta tallaista Suvilahti kaaron juttua salaillaan, kun maailma on talla mallilla.

    Vahan samalkainern juttu, kun Jyrki Virolainen esitti yhdessa huhtikuun blogissaan, etta Koivisto sanelki/manipuloi korkeimman ym oikeuden jasenet tekemaan tietynsuuntaisia paatoksia.

    Luin aamun Sued Deutschesta artikkelin DDR "unrechstaat".
    Nama ylla mainitut jutut menevat vahan tahan suuntaan.

    Saksankielessa on selvaa mika on Rechtstaat ja mika Unrechtstaat,
    MUTTA mita tama jalkimmainen on suomeksi. Oikeusvaltio/ vaaryysvaltio vai onko jotain
    fiksumpaa. Mika on juristin ihan oikea termi?

    VastaaPoista
  6. Kuvittelen tämän viihdyttävän joitakin kanssa eläjiä.
    http://hiki.pedia.ws/wiki/Matti_Klinge

    VastaaPoista
  7. Eipä Petjan linkistä löytynyt Jäppistä, eikä Kemppistä. Miksi?

    Tuntemattomien kanssa on mukava turista. Kerran aikoinaan turisin erään tytön kanssa junamatkalla 2 tuntia ja junasta poistuessani huomasin olevani rakastunut. Usein tuokin tapahtuma on 30 vuoden aikana tullut mielellään mieleen.
    Olisin sanonut:
    Hali mua,
    helli mua,
    hyväile mua,
    ostan sulle pieniä lahjoja.

    VastaaPoista
  8. Tuo jatkuva Klingen nälviminen - missä HS varsinkin näkyy viime aikoina kunnostautuneen - on kyllä monella tapaa vastenmielistä. Tietty sitä saattaa olla myös turhanaikainen itsensä korostaminen. Mutta yhtä kaikki, meillä ei lopultakaan ole montaa salonkikelpoista ranskalaisen kulttuuripiirin puolestapuhujaa ja ennen kaikkea anglosaksisen kulttuurihegemonian väsymätöntä kriitikkoa.

    VastaaPoista
  9. No nyt tulen kierimään vuoteessa ja miettimään, kuka helkkari se Kallen kanssa siellä Romppasen lossilla Talvisodan aikana olikaan...

    Ettei ollut Hiltu-Jakin poika? Tai Räisänen? Tai Väisänen, se huonompi?

    Jos joku ei sitä nyt kerro, niin täytyy huomenna poiketa kirjaston kautta. Kun ei minulla tietenkään Päätaloja ole hyllyssä kuin muutama.

    VastaaPoista
  10. Kemppinen sanoo armeliaasti olevansa kartanvärittäjä eikä kartanpiirtäjä.

    "Kosmopoliittinen näkökulma yhdistettynä lapsuusmaiseman kuvaukseen."

    Näin sanottiin Enquistista, kirjailijasta ja esseististä. Olen kuitenkin kokenut hieman samaa Kemppisen blogia lueskellessani.
    Kauhava tai Hjoggböle ovat epäilemättä yhtä etäällä maailmasta kuin mikä tahansa muu piste kartalla.

    Näin muuten Googlen kamera-auton.

    kartanlukija eli GPS-kriittinen

    T.

    VastaaPoista
  11. ad JarMon
    Kuda kuda vi udalis...Kuvassa olen saman ikäinen kuin poikani nyt.

    VastaaPoista
  12. ad jarmom

    nyt hesariin etusivun mainos...
    hei tytsy, 30 vuotta sitten skujasit mun kaa stygällä lahdesta hesaan. jos sä tsennaat mut ja bonjaat mun fiilikset, niin kadu, heivaa se kundi ja tuu heti kolmen sepän patsaalle. terveisin käyttämättä jäänyt rakkauden vasara.

    VastaaPoista
  13. # Tapsa P.

    Samaa mietin minäkin. Sen muistan lukeneeni, että Romppasen lossia kuskattiin marras-joulukuussa 1939 kellon ympäri kahdessa vuorossa. Mainitsemiesi henkilöiden lisäksi mukana olivat isät Hermanni ja Hiltu-Jakki. Lähdeteos 'Loimujen jen aikaan' (1976) puuttuu minunkin hyllystäni.

    Blogin pitäjä voinee kertoa kenen jälkeläisen on tavannut?

    VastaaPoista