Sivun näyttöjä yhteensä

1. huhtikuuta 2009

Groteski




Joku helvetin hippiäinen, kukaties nimeltään Wolfgang Kayser, kirjoitti puoli vuosisataa sitten kirjan groteskista kirjallisuudessa ja taiteessa. Luin sen hyvin kauan sitten, ennen kuin Bahtinista ja sen sellaisista oli varsinaisesti kuultukaan.

Se jäi pyörimään mieleen, kun selitin oikeustieteen luennolla, miten elokuva sai alkunsa halpahintaisesta markkinahuvista, jonka tyyilajia kuvataan joskus sivistyssanalla burleski.

Tuntuu nimittäin oudolta, että se taide, johon groteski eli siis irvokas, liioitteleva, ruokoton meininki, olisi onnen omiaan, on melkein jättänyt sen mahdollisuudet käyttämättä.

Elokuva.

Mykkäkomedia oli tietenkin sitä itseään. Onhan se hauskaa, kun poliisit potkivat toisiaan takamuksiin.

Mutta niistä erin elokuva on ilmaisultaan kovin yläluokkaista. Surkeinkin länkkäri tai jännäri juoksevat juuri niin kuin Aristoteles asian esitti. On peripetiaa ja on kliimaksia.

Pier Paolo Pasolini oli kovasti hullu mies. Hänen keskiaika-elokuvissaan (Decamerone, Canterburyn tarinat) oli sellaista pirteää paskan hajua, jonka olen tottunut yhdistämään etenkin Rabelais’hin.

Ei sellaista elokuvaa kukaan jaksaisi tuottaa ja tuskin se kiinnostaisi yleisöäkään, mutta Gargantua ja Pantagruel ovat nykytekniikankin kannalta hyvin elokuvallisia hahmoja.

Olisi se hauska nähdä muussakin muodossa kuin Gustave Dorén piirroksena, miten Gargantua-jättiläinen nappaa Notre Damen kirkonkellot hevosensa kaulaan kulkusiksi.

Meillä olisi Suomessa yksi edelläkävijä, jonka elokuva on laiminlyönyt – Aleksis Kivi. Useimmat monista elokuvaversioista – vähiten ehkä Erkki Karun mykkäkauden ”Nummisuutarit” ovat yrittäneet sivistää Kiven sankareita ja pehmennellä groteskia ainesta.

Kukapa tietää, jos vaikka Jouko Turkan kammottavalla tavalla epäonnistuneessa ”Seitsemässä veljeksessä” olisi ollut näitä ajatuksia, mutta hän kun ei osannut ohjata elokuvaa, vaan kuvasi lillukanvarsia ja rakensi näyttelijöistä hahmoja jonkinlaiseen rasistiseen kauhumuseoon.

Jopa kanonisesti filmattu Linna voisi olla aika mielenkiintoinen, jos käsikirjoituksesta poistettaisiin systemaattisesti kaikki järkevät elementit.

Sitä sietäisi miettiä, koska Linnan molemmat suurteokset ovat tutkielmia järjettömyydestä ja osoituksia siitä, miten pahasti hyvä maku rajoittaa ilmaisua.

En vihjaa tässä teatterin provokaatioihin. Meillä on nähty erilaista, lähinnä lapsellista Jumalan teatteria. Mutta kieltämättä teatteri (Holmberg – ei Smeds) on sopia paikka panna ranttaliksi.

Tämä oli pitkä viritelmä yksinkertaiselle ajatukselle. Entä jos Godardin eräissä filmeissä (Pierrot le Fou) olisi sittenkin ollut ideaa ennen kuin poliittisuus tuli ja söi.

Ehkä Luis Buñuel on elokuvataiteilijoista suurin. Hänen kolme viimeistä filmiään – Porvariston hillitty charmi ja ne kaksi muuta, Tämä intohimon hämärä kohde ja Vapauden aave, olivat jokseenkin käsittämättömiä.

Mutta varhaiskauhde surrealismin – Andalusialainen koira ja Kulta-aika – jälkeenkin hän osasi. Olen nähnyt muutaman kerran sen filmin, joka vakavan ja seksualistisen ”Viridianan” ohella on mielessäni mestarillinen ”Angel exterminador”, Tuhon enkeli.

Se on se juttu, jossa päivällisseurue ei syystä tai toisesta pysty poistumaan moneen vuorokauteen ruokasalista. Kun taika murtuu, he rientävät kirkkoon kiittämään Jumalaa, vaikka kirkon ovesta juokseekin vastaan valtoimenaan lampaita.

Ja sitten he eivät pääse poistumaan kirkosta.

22 kommenttia:

  1. Ehkäpä se Mannerheim-leffakin olisi kannattanut jättää jonkun myöhempien aikojen Pasolinin tehtäväksi. Sellaiseen Marski-elokuvaan voisin kannatuksen vuoksi ostaa 50 euron lipun, jossa ylipäällikkö hörppisi päivät pitkät kenraaliensa tuoretta kusta ratsastussaappaasta ja läpsisi salskeita tallipoikia takapuoleen. Sodan loppuvaiheiden torjuntataisteluja ei kuvattaisi lainkaan, vaan keskityttäisiin näyttämään Mikkelin päämajan lihapatoja ja yltäkylläisiä syöminkejä...

    VastaaPoista
  2. Kuvan talosta saisin oivallisen esimerkin, kun oven ympärille muuraisin tiilistä kivespussit ja katon muuntaisin terskan muotoon. Terskan päästä pulppuaisi punaista nestettä suihkulähteen lailla. Nesteen joukosta pulpahtelisi pieniä ilmapalloin varustettuja abortoituja sikiöitä kevyesti pompahdellen kasvimaahan.

    Ketä sinne kutsuisin?

    VastaaPoista
  3. Anonymischer Freund Alangoskeskiviikkona, 01 huhtikuuta, 2009

    Tartutaan.

    "Ehkä Luis Buñuel on elokuvataiteilijoista suurin."

    Kuka se nyt oli, Henry Millerkö, joka sanoi jostain Buñuelin varhaisesta jutusta että se oli ensimmäinen hänen näkemänsä elokuva joka oli elokuvaa, ei mitään muuta, ei minkään toisen taidemuodon kuvittamista tai referointia tai esittämistä vaan puhtaasti tätä uutta: elokuvaa.

    Komeasti sanottu. Eikä välttämättä virheellisesti. Griffithit sun Eisensteinit vakiinnuttivat elokuvan "kielen", mutta don Luis oikeastaan oli lähempänä sitäkin Lumière-veljesten ideaa että kinematografi oli tieteellisen havainnoinnin välinen ennen muuta (luonnontieteilijahän don Luis oli koulutukseltaan), varsinainen markkinapederasti, huijari ja menestyksekäs piereskelijä oli sitten tämä toinen, Méliès, joka keksi leffan.

    Buñuelia voisi melkein pitää puuttuvana linkkinä näden kahden ajattelutavan välillä. Yhtä kliinisen visu katse skorpioneihin kuin ihmisiin (Lumière), ja naureskelut kaupan päälle (Méliès).

    Sellaisten miettimistä, oliko Buñuel elokuvataiteilijoista "suurin", mikä onkaan kaikkien aikojen "paras" elokuva ja niin edelleen, taas voi olla hyvä pitää méliès'mäisenä bandwagon-revittelynä - jonka pauloihin antautuessa alkaa suupieliin helposti kuivua vonbaghilaista töhnää.

    VastaaPoista
  4. irvokas, liioitteleva, ruokoton meininki... halu siihen menee kyllä ohi. kärjistykset ja yksisilmäisyys ovat aika hauskoja vieläkin. mutta nyttemmin on himo niihinkin alkanut laskea. tasapainoisen kokonaisuuden kärsivällinen tavoittaminen kiinnostaa enemmän. nimen omaan tavoittaminen - ei selittäminen.

    VastaaPoista
  5. Aed Omnia: - kuvasta - Lappeen 1700-luvun lopun kahtamoiskirkko on silmissäni sunnattoman kaunis. Kuvan kellotapuli, 1800-luvun puolivälin jälkeen rakennettu, askarruttaa. En onnistu näkemään siinä mitään järkevää. Ehkä tunnelmiin liittyy myös maan suurin hautausmaa sankarihautoineen (luovutetun alueen vainjat tai ainakin nimet ja suuri määrä tuntemattomia).

    Groteski tulee mieleen virastotalosta ja kaupungintalosta, jotka liikennejärjestelyineen ovat jonkinlainen Moskovan ja Los Angelesin yhdistelmä.

    VastaaPoista
  6. Minun elämäni on tuollainen groteski, burleski ja täynnä lampaita kirkossa.

    En enää osaa itse löytää mistään ulos; en siitä enkä tästä. Olen kuin Buridanin aasi ja kuolen siihen, etten tiedä pitääkö syödä siitä tai tästä. En enää osaa mitään. Tuntuu kuin kaikki valehtelisi, ihan kaikki; tajuamatta ja tajuttuna.

    Kuolen vain siitä, että maailma sekoitti fundamenttinsa.

    VastaaPoista
  7. Mistä tuo kuva? Ei kait vaan talo jossa Ville Valo nykyisin asuu..?

    VastaaPoista
  8. Turkan Seitsemän veljestä raapaisi syvältä, ei kai tuotosta ole syytä sekoittaa tekijään?
    Siitähän se Suosalonkin ura urkeni ja loistavasti näyttää menevän.
    Halonen näyttää olevan monen tien risteyksessä.Onnea matkaan!
    Kauhavalla oli nuoruudessani 2 elokuvateatteria, Kolmio ja Aula. Tapana oli katsoa kaikki näytökset.Tapa jatkui opiskeluaikana Helsingissä, jossa pahimmillaan piti katsoa kolmenkin elokuvakerhon näytökset.Televisio ja varsinkin tämä DVD-tuotanto auttavat nyt pysymään kehityksessä mukana. Elokuvateatteri on nyt Yrittäjäopiston auditoriossa. Fiilis on mennyt.Valitettavasti.

    VastaaPoista
  9. Lappeen kellotapuli on Marian kirkosta, joka siis on seinäviivaltaan kuin kaksi päällekkäistä ristiä, otettu nough, eli kirkosta kuin donitsista poisporattu ydin. Jos pyrstötähden pelossa elävä Muumitalo ei saanut innoitusta tästä itäisen varuskuntakaupungin sodan varjon pimentämästä rakennuksesta, sen olisi ainakin pitänyt. Kirkon kattoviiva ja tapulin profiili muuten ovat minulle samaa korppidraculaestetiikkaa kuin Prahan vanhan torin reunoilla.

    Kirkkohan rakennettiin kauas Linnoituksesta eli kaupungista, jotta Mohammed tuli ja toi keskustan vuorelle, harjun ylärinteelle, kirkon luo. Vuonna 1918 tapahtui kauheita sekä Linnoituksessa että tapulin juurella (ks ko muistomerkit). Kaupungintalo - pieni vanha raatihuone oli Kemppisen kuvituksena hiljattain - heitettiin sorakuoppaan linja-autoaseman takamaalle ja sen edustaa kutsuttiin Taivaallisen rauhan aukioksi tai Kansalaistoriksi (valitettavasti vain toinen näistä on vitsi!) Kun pienuuttaan Isoksi nimetty kauppakeskus Kristiina ja rumuuttaan nimellä tähdentävä Galleria tulivat, rauha meni kansalaisilta.

    Sankarihautausmaa on toiseksi suurin, muu asiaan liittyvä muistaminen lajissaan Suomen suurinta eli/tai ainoaa.

    VastaaPoista
  10. Almodovar on useassa elokuvassaan onnistunut absorboimaan tarinaan mielettömiä määriä absurdiutta ja hulluutta.

    Juonikuvaukset sanallisesti kuulostavat täysin järjettömiltä, mutta elokuvan muodossa hulluus uppoaa täysin vakuuttavasti.

    VastaaPoista
  11. Jaa, minä en osaisi sanoa kaikkein suurimpia. Sitä paitsi Godard on mielestäni hyvinkin poliittinen, muista vain sellaista leffaa kuin Kiinatar!

    Onko politiikka sitten erityisesti joku mörkö? Jos ajattelee sitä että ihmisten on aika vaikea elää ihmisiksi ilman sääntöjä ja yhteisymmärrystä ja -työtä.

    Bunuelin rinnalle nostan kaksi samantyyppistä katoavia asioita metsästänyttä ohjaajaa: Jean Cocteau ja seuraavaa sukupolvea edustava Louis Malle, jos nyt pysyttäydytään ranskalaisissa, Italiasta Michelangelo Antonioni, jonka vertaisia vieraantumiskuvia ilmeettömän Monica Vittin personoimina on vaikea ylittää.

    Mutta Viridiana, kyllä - ja sitten hyvin poliittinen Los Olvidados.

    Burleski ja groteski tuntuvat olevan nykyään enemmänkin tahattomia. Eivät edes hauskoja vaan myötähäpeää tuottavia.

    VastaaPoista
  12. Ad Ripsa: - oikaisen heti. "Poliittinen" on todella liian ylimalkainen haukkumasana. "Poliittissti dogmaattinen" voisi sopia paremmin.

    Silti "Eisensteinin Aleksanteri Nevski" on dogmaattisesti moitteeton mutta silti suurenmoinen filmi. Iivana Julman II osa ei Stalinin mukaan ollut dogmin mukainen, ja niinpä vaikeuksia tuli.

    Eli että puhe on oikeastaan tyrkytetystä tarkoituksesta, olkoon se puolueen, kirkon tai muun tekoja.

    VastaaPoista
  13. Kilpailu markkinoilla hoidetaan sillä, että laitetaan kaksi kilpailemaan keskenään niin molemmat voittavat. Tätä harjoittavat varmasti energiapolitiikan suhteen ja sitä varten keksimme sitten tuhat ja yksi selitystä miksi jotain ON jollain lailla vaikka totuus on se, että puolet, ehkä enemmänkin ns. arvonmuodostuksesta on tätä keinotekoista nostamista. Jos Fortum laittaa rahansa (yksityiset sijoittajat ai ai kuinka noobelia) esim. ydinasetutkimukseen niin kannattaa joidenkin omistaa molempia yrityksiä hilatakseen omat rahat ylös.

    Tämän opetin Steniukselle. Miten Cocis ja Pepsi, miten tupakka ja syöpä, miten Esso ja Shell jne ovat olemassa siksi, että vauhdittavat toistensa bisnistä ja väliin on ilmeisesti tullut nyt ns. hyväntekeväisyys.

    Ja pysäyttivät minua kadulla ja pyysivät, että saisivat luvan mennä mummojen luo koteihin antamaan ilmaista (!) psyykkistä apua hellalettas, ja minä sanoin, että en enää usko ilmaisiin lounaisiin.
    En usko enää mihinkään koska siat paskonsivat kaiken kauniin rumaksi.

    Groteskia.

    VastaaPoista
  14. HIM:n talo? Niinkö? Ei minun mielestä olen hänen.

    VastaaPoista
  15. Hieman vihjaisin mm. Marko Tikan ja Antti O. Arposen Koston kevät kirjaan. Jotenkin ihmetyttää ettei aiheesta ole saatu aikaan elokuvaa. Osaavia elokuvantekijöitä ei valitettavasti Suomesta löydy, tai edes käsikirjoittajia.

    VastaaPoista
  16. Stalin, se on mainittava aina pahaksi, ja mielellään Hitler jotenkin samaan lauseeseen mukaan. Ja yksi nolla lisää uhriluvun perään, varmikkeeksi.

    VastaaPoista
  17. Valehtelit. Katsoit sittenkin sen Viimeiseen hengenvetoon. Hyvin ilmeisesti.

    VastaaPoista
  18. "Jopa kanonisesti filmattu Linna voisi olla aika mielenkiintoinen, jos käsikirjoituksesta poistettaisiin systemaattisesti kaikki järkevät elementit."

    Nyt panit pahan! On niin hyvä näkökulma, että ensi yö menee miettiessä, mikä niissä Linnan jutuissa on turhaa järkevyyttä.
    Sillä suuria järjettömyyksiä Linna todella kuvaa.

    VastaaPoista
  19. Bunuelin viimeiset elokuvat siis käsittämättömiä ja Tuhon enkeli hieno? No ainakin Porvariston hillitön charmi(hieno nimi muuten) on loistava variaatio Tuhon enkelistä. Siinä porvariseurue yrittää illastaa, mutta se keskeytyy aina. Näkisin noissa keskeytyksissä jotain täyttä tätä päivää.

    Bunuel muuten suunnitteli Jeesus-elokuvaa. Ei toteutunut, mutta perusidena oli se, että Jeesus kävelee siinä nopeasti, siis eri lailla kuin Hollywoodin Raamattu-elokuvissa. Miksi? Siksi koska sai aikaan niin paljon vähässä ajassa. Bunuelilla oli myös mielessä mykän kauden koomikot.

    VastaaPoista
  20. Kemppinen:
    Kukapa tietää, jos vaikka Jouko Turkan kammottavalla tavalla epäonnistuneessa ”Seitsemässä veljeksessä” olisi ollut näitä ajatuksia, mutta hän kun ei osannut ohjata elokuvaa, vaan kuvasi lillukanvarsia ja rakensi näyttelijöistä hahmoja jonkinlaiseen rasistiseen kauhumuseoon.

    Joku sanoi, että Turkan 7 pääsee oikeuksiinsa yhtämittaisesti katsottuna, siis tavallaan elokuvallisessa esitystilanteessa. Vaikea sanoa, itselleni oli aikoinaan elämys katsoa Kiasman teatterissa Kahdeksan surmanluotia viisituntisena esityksenä, vallankin ohjaajan lesken selostettua aluksi taustoja (ehkä kahdeksan on enemmän kuin seitsemän?).

    Mutta kiistatonta epäonnistumista Turkan tapauksessa kai merkitsi vasta Kiimaiset poliisit?

    VastaaPoista
  21. JarMom kirjoitti...

    Hieman vihjaisin mm. Marko Tikan ja Antti O. Arposen Koston kevät kirjaan. Jotenkin ihmetyttää ettei aiheesta ole saatu aikaan elokuvaa. Osaavia elokuvantekijöitä ei valitettavasti Suomesta löydy, tai edes käsikirjoittajia.

    Jukka Rislakin Kauhun aikaa lukiessa tuli mieleen että elokuvan tai minisarjan synopsis olisi tässä. Aikana helmi-toukokuu 1918. Tilarajaus Jämsänjokilaaksoon, pari poikkeamaa Pohjanmaalle ja vankileireille, henkilögalleria sopivan kokoinen ja ihmiskohtalot kiinnostavia. Autenttisia taoahtumapaikkojakin taitaa olla jäljellä. Ainakin tapulirakennus.

    VastaaPoista