Sivun näyttöjä yhteensä

18. lokakuuta 2007

Tunnustusta teloittajille


Propagandaa tutkinut emeritusprofessori Esko Salminen ryhtyi itse tekemään propgandaa ja sai tänään heti sivun sanomalehdestä Vapaussotaa koskevan kirjansa esittelyyn tai oikeastaan markkinointiin.

Tunnustusta teloittajille?

Ihan totta!

Pois ”suomettunut totuus”!

Joko kirjoituksen laatinut toimittaja tai emeritusprofessori itse esittää paksun väitteen. Vapaussodan punaisia ymmärtävä kirjoittelu olisi muka alkanut toisen maailmansodan jälkeen ulkopoliittisista syistä eli Neuvostoliiton miellyttämiseksi.

Tämä on perätön väite. Mitään mielenkiintoista ei tapahtunut 30 vuoteen toisen maailmansodan päätyttyä. Tarvittiin romaanikirjailija Väinö Linna, joka antoi herätteen ensin historiantutkija Jaakko Paavolaiselle, ja silloin oltiin jo 1960-luvulla.

Vapaussodan yksipuolisuuksia oli alettu käytännössä oikoa jo 1940-1941 eli välirauhan aikana, mutta aika pintapuolisesti.

Linnan romaaneista syntynyt kiihkeä keskustelu osoitti, että vuoden 1918 tapahtumat olivat pitkälle tutkimatta ja tuntemattomia. Historian professorit esittivät ihmeellisiä väitteitä. Aikoinaan ilmestynyt Suomen Vapaussota –teos eli puolivirallinen historia oli aukkoinen ja monin kohdin valheellinen. Pelkästään sodan välittömästi aiheuttamat kuolemantapaukset olivat tilastoimatta. Jopa valtiorikosoikeuksien tuomiotilasto oli salainen. Tiedän sen, koska hankin sen salateitse ja se osoittautui sangen mielenkiintoiseksi. Eri vankileireillä istuneet tuomioistuimet jakelivat samasta rikoksesta jotkut kuolemanrangaistuksia ja jotkut vuoden vankeutta. Eli tilaston salaamiseen oli järkevä aihe.

Suomessa Vapaussotaan suhtauduttiin ainakin 1930-luvun lopulla samalla tavalla kuin Baltian maissa nyt neuvostomenneisyyteen. Asiasta ei haluttu puhua. Se oli tietenkin ymmärrettävää.

Kirjoitan tässä Vapaussodasta, koska luulin, ettei tuo nimitys ole enää suosiossa, kunnes tämä Viimeinen mohikaani ilmestyi nyt kirjoineen julkisuuteen.

Historiantutkija Salminen esittää toisenkin hurjan väitteen. ”Valkoisten voitto oli välttämätön edellytys Suomen itsenäisyyden säilymiselle.”

Tässä tuntuu vivahtavan ennaltamääräämisen oppi. Oliko Vapaussota tähtiin kirjoitettu, väistämätön tapahtumasarja? Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että se oli yllättävä ja punikit itsensäkin säikäyttänyt tunarointien sarja, josta muuten äänestettiin työväentalolla kahteen kertaan. Taitaa olla aika erikoista, että historiallisesta johdatuksesta joudutaan äänestämään...

Väitteen esittäjä unohtaa että Suomen itsenäisyyden välitön uhka oli Saksa, ei Venäjä. Neuvostoliittoahan ei ollut vielä olemassa. Suomalaiset valkoiset johtomiehet kauppasivat vastentahtoisesti itsenäistyneen maan Saksan alusmaaksi sodan vielä kestäessä.

Itsenäistymisen säilyminen kuulostaa kovin ihanalta. Lakko- ja valtalakikiistoissa porvarillinen oikeisto suhtautui todellisuudessa itsenäisyysjulistukseen lähinnä laimeasti.

Sopihan sitä itsenäistyä, mutta maassa ei ollut armeijaa, poliisivoimia, ulkopolitiikkaa eikä järjestettyjä valtiontuloja. Se itsenäisyys oli joulukuussa 1917, kuten nykynuoret sanovat, vaiheessa.

Se on arvailua, mitä olisi tapahtunut, jos punaiset olisivat voittaneet. Mielestäni se on turhaa arvailua, koska Saksa ei olisi suvainnut sellaista voittoa. Saksahan menestyi maailmansodassa suurenmoisen hyvin vielä kesällä ja syksyllä 1918. Leninin Neuvosto-Venäjällä oli muuta kiireempää tekemistä kuin maailmanvallankumous tai vallankumous Suomessa. Venäjän apu punaisille oli huomattavan laimeaa, ja maassamme olleet venäläiset sotajoukot pysyttelivät aika laajasti erossa taisteluista. Siitä huolimatta heitä ammuttiin etenkin Tampereella ja Viipurissa todella paljon.

Tunnustusta teloittajille?

Viipurissa ammuttiin varmuuden vuoksi myös koulupoikia, joilla sattui olemaan venäläinen sukunimi.

"Monissa tapauksissa teloitukset olivat tarkoituksenmukaista sodankäyntiä. Taistelukykyiset viholliset piti eliminoida", professori kirjoittaa. Tämä ns. turkkilainen kanta oikeuttaa esimerkiksi etniset puhdistukset.

Vitsikkyys sisältyy sanoihin ”taistelukykyiset viholliset”. Sellaisiksi eli ammuttaviksi katsottiin muun muassa selustasta tavattuja, aseettomina taisteluista syrjässä pysyneitä henkilöitä, joilla arveltiin olevan sopimattomia mielipiteitä.

Se ei ole turhaa arvailua, mihin punaiset pyrkivät. He pyrkivät sosialistiseen Suomeen eli yhteiskunnalliseen vallankumoukseen.

Kun vallankumous epäonnistuu, sitä nimitetään kapinaksi. Kun se onnistuu, sitä nimitetään isänmaan pelastamiseksi.

Emeritusprofessori Salminen – pääsikö nyt unohtumaan, että jääkäriliike oli maanpetoksellinen ja että aktivistit olivat kapinallisia?

Olen saanut ennenkin nuhteita näistä väitteistä, mutta jääkäreitä ja aktivisteja tuomittiin Suomen rikoslain mukaan rangaistuksiin noista teoista. Samaan aikaan vastaavasta hirtettiin joissakin muissa maissa, kuten Englannissa, jolla oli sodankäynnin lisäksi kapina Irlannissa.

Valkoisen Suomen eräs ryhmä kehitti nimittäin sellaisen hämmästyttävän selityksen, että kun keisari oli heidän mielestään syönyt sanansa ja rikkonut valansa, keisaria ja laillista esivaltaa ei tarvinnut sen jälkeen totella.

Suosittelisin emeritusprofessori Salmiselle Täällä Pohjantähden alla –romaanin lukemista. Se on hyvä kirja. Kun sen on lukenut, ei tule väittäneeksi, että Linna kuvaisi punakapinaa ”oikeutettuna”. Linna kuvaa punakapinaa surkeana näytelmänä, jolla oli ymmärrettäviä syitä. Linnan punakaartilaiset ovat joko henkilökohtaisen kostonhimon ajamia yksilöitä, joihin myös Koskelan perhe on ilman muuta luettava, tai opportunisteja, tai gangstereita, tai hiukan säälittäviä aatteen miehiä, kuten räätäli Halme.

Historian tutkija, joka puhuu menneisyyden tapahtuman ”oikeuttamisesta” voisi keskittyä jatkossa esimerkiksi bingoon. Ammattinsa tasalla hän ei ole.

Kaikki muut paitsi emeritusprofessori Salminen ovat oppineet puoli vuosisataa sitten, että historia etsii syitä ja että saksan verstehen (ymmärtää) ei tarkoita hyväksymistä.

Sanon varmuuden vuoksi, että olen hyvin selvillä punaisesta terrorista ja että punaisten pidempi hallinto saati ylivoima olisi ollut hirvittävä onnettomuus kaikille – myös punaisille. Olisimme aika varmasti joutuneet mukaan Venäjän sisällissotaan ja sotkeutuneet jalkoihin. Siksi valkoisten voitto oli suuri ja ilolla muistettava asia.

Totuus ei kuitenkaan kaipaa kaunistelua eikä varsinkaan vääriä kytkentöjä. Totuus on, että sekä punaiset että valkoiset syyllistyivät hirvittäviin tekoihin ja että molemmista ollaan tätä nykyä sangen hyvin selvillä.

Siksi emeritusprofessorin selvitys näyttäisi olevan melua tyhjästä.

34 kommenttia:

  1. Minä niin mielelläni olen Kemppisen kanssa samaa mieltä.

    Kun puhutaan tuosta kapinallisten ja terroristien välisestä sisäisestä välien selvittelystä, pitää muistaa myös suuremmat herrat, kuten kenraalit Halla, Nälkä ja Kuolema.

    Venäjän tilanne oli muuttanut koko Suuriruhtinaan taloustilannetta oleellisesti. Siihen asti Suomessa oli eletty vuodesta 1908 asti läntisen maailman nopeinta talouskasvun aikaa. Kun Pietarin sotaministeriön tilaukset loppuivat, maan talous lässähti kuin paska Junttilan talon seinään.

    Samaan aikaan elintarvikekuljetusten loppuminen Ukrainasta sai toi nälänhädän uhkan kansakunnan ylle, joka vielä muisti nälkävuodet. Nälkä aiheuttaa harhoja jo ennakolta.

    Tätini on opettanut että "kunnon kauppamiehellä on aina jonkinlainen moraali, siltä varalta että asiakas haluaa sellaisen ostaa!"
    Siinä missä työmies söi omansa ensinälkään, myi suomen nappulaherra oman saksaan suoraa, ilman tarjouskierrosta ja maanpetos tuli kansalliseksi projektiksi, joka on sitten kuorrutettu jälkikäteen jonkinlaisella kansansadulla isänmaallisuudesta ja hirmuisesta historiasta, jossa joka pirtin nurkalla, saunan lauteen päässä ja huussin kaksosreiällä istui hirmuinen ryssä kamalasti sortamassa.

    VastaaPoista
  2. ARGH. Tuli vedettyä henkeä ja pyyhittyä tekstiä kuin jokin kumikoira.
    ARGH.

    "Linna kuvaa punakapinaa surkeana näytelmänä, jolla oli ymmärrettäviä syitä."

    Tähän toteaisin Linnan surkean näytelmän Täällä Pohjantähden Alla olevan surkea näytelmäkyhäelmä punakapinasta, jota muutama sukupolvi pitää jopa lähes totena.

    "Tunnustusta teloittajille" lukee tekstissä kahteen kertaan. Mitä pitäisi vastata? Vastaan KYLLÄ, ehdottomasti. Teloitettuja punikkeja ei nyt niin paljoa ollut. Toisaalta, ehkä suurin osa "teloituksista" molemmin puolin tapahtui taisteluissa haavoittuneiden ampumisena. No, myös vankien.

    Muutama sukupolvi on todellakin jäänyt paitsi muusta kuin "suomettuneesta Vapaussodasta". Uutta kirjaa kaivataan. Linnan puolihöperö kyhäelmä yksipuolisesta perheestä saa häipyä jo historian hämärään.

    Eikös se juttu viipurilaisista kahdesta koulupojasta mennyt niin että Lyseon oppilaina sattuivat puhumaan venättä keskenään kahden valkoisen kuullen ja ammuttiin siitä syystä lähes siihen paikkaan.

    4 sukupolven kuluttua meikäläisiä syytetään myös tappamisesta, vaikka emme sitä vielä hoksaa.

    Ehkä kysytään miksi jokainen suomalainen ei voinut lähettää 10 euroa kuussa nälkämaihin avustuksena, aiheuttaen näin miljoonien kuoleman...

    Se on sitä aikaa tulevaisuudessa, tämä on nykyaikaa ja Vapaussodan aika oli eilistä aikaa. Kun lähdemme huomenna matkalle ollaksemme tänään tällä ja eilen perillä, voivat mielipiteet muuttua. Periaatteet eivät. Siksi, kunnia teloittajille.

    JarMom

    VastaaPoista
  3. Mielestäni Ylikankaan näkemys ja kirjoitus Suomen historian solmukohdissa on realistisempi ja oikeammalta tuntuva. Sanon tuntuva, koska näyttää siltä että professorismiehetkin ajattelevat, päättelevät ja kirjoittavat ensin tuntemustensa pohjalta ja hakevat sitten tuntemuksille sopivat perustelut. Professoreilla suurempi tietomäärä tarkoittaa suurempaa valikoimaa aina sopivia perusteluja.

    Mitä teloittelemiseen tulee, olen näkemistäni ja lukemistani päätellyt sen olleen samanlaista kuin sisällissodissa aina väistämättä -- sattumalla on kuulansa piipussa.

    Lueskelin isoisäni, siinä sodassa valkoisen, lappusia oikeudenkäyntien ajoilta. Niitä oli hänen omiaan, punikkien kuitteja otetusta maidosta, naapurien lausumia naapurin punikkiuden laadusta ja semmoisia. Niistä voi päätellä (väärin) sen aikaisen oikeudenkäynnin tyylin ja tunnelman.

    Papasta tehtiin sitten myöhemmin herastuomari, hyvistä palveluksistaan yhteiskunnalle.

    Tältä pohjalta Pohjantähti on minulle realistinen kuvaus ajasta, jota ei moni vieläkään halua tunnustaa, tunnistaa itsessään tai edes muistaa.

    VastaaPoista
  4. Erityisen hauskana pidän joidenkin valkoisen perinteen edustajien asennetta, jonka mukaan Vapaussota oli hieno ja ylpeilyn arvoinen asia, jota ei saisi muistella turhan tarkasti.
    Jos on ylpeä jostakin, eikö sen tarkka ja huolellinen kuvaus ole hyvä ja kannatettava asia? Pystytetään Saaren Jallulle ja Rummin Jussille patsas, Jarmom voi aloittaa kansalaiskeräyksen.

    VastaaPoista
  5. On kumma, että ihmisillä on aina halu puolustella jommankumman osapuolen tekemisiä. Järkevä ihminen hyväksyy, että kansalaissodassa molemmat puolet tappoivat ihmisiä hyvin perustein, huonoin perustein ja ihan syyttä. Valkoiset tappoivat enemmän, koska he voittivat. Punaiset murhasivat ihmisiä vähemmän, koska he jäivät tappiolle.

    Toinen, mitä halutaan tuoda valheellisesti esille, on osapuolten yksimielisyys. Ei suurin osa "valkoisesta" väestöstä halunnut sotaa, ei venäläisiä eikä suomalaisia vastaan. Toisaalta ei myöskään suurin osa punaisista ollut sodan kannalla. Kaartiin lähdettiin, kun työt loppuivat ja paikkakunnalle tarvittiin poliisi. Ihan samasta syystä lähdettiin myös suojeluskuntiin. Talvella maatöissä on hiljaista ja poliisin puute tuntui myös valkoisella puolella. (Poliisiahan ei ollut kevään 1917 jälkeen missään.) Kansanvaltuuskunnan perustaminen oli melko pienen klikin temppu, johon ryhdyttiin ilman puoluelinten lupaa. Samaa oli yritetty (senaatintalo vallattu) jo kuukausi aiemmin, mutta silloin hanke oli tyrehtynyt omaan mahdottomuuteensa ja kannatuksen puutteeseen.

    Pohjanmaalla valkoiset ryhtyivät sotaan pitkälti sovittuaan asiasta venäläisten upseerien kanssa. Nämä halusivat riisua miehensä aseista, minkä jälkeen järjestettiin kasarmien valtaus. (Kuka uskoo, että lähes aseettomat suojeluskuntalaiset olisivat vanginneet moninkertaiset venäläisosastot ilman taistelua, jos nämä eivät olisi tarkoituksella antautuneet.) Tästä saatiin sodalle kätevä alkunäytös.

    VastaaPoista
  6. En tunne asiaa, joten en voi osallistua keskusteluun kuin hiljaisena sukankutojana kiikkustuolissa omiani jupisten.

    Valkoisten puolelle vapaaehtoisena teinipoikana liittyneen paappani kerrotaan sanoneen, että historia ei tunne sanaa 'jos'. Tätä pohjalais-amerikkalaista, tulevaisuuteen päin kompastuvaa asennetta henkivää lausetta elossa oleva suku muisteli aina, kun jotain sattui, mutta itse en ole sitä mitenkään huolellisesti sisäistänyt.

    Mutta tässä blogissa mainitussa sanomalehden artikkelissa Heikki Y. esittää kyllä hyvän jossittelunäkökohdan: jos Suomi pahemmin olisi ollut Saksaan päin rähmällään, sen olisi toisen maailmansodan lopussa käynyt todella huonosti.

    En tiedä, voiko siitä ottaa opiksi, kun nykyään puhutaan turvatakuista, joita liittolaisuus takaisi.
    Maailma on niin toisen oloinen paikka. Vaikka koko maapalloa ajatellen en ainakaan tunnetasolla usko, että idän ja lännen kulttuurin välinen juopa olisi sittenkään ylitetty pysyvää siltaa myöten. Ihmismieli tulee tietoiseksi itsestään, kun se kohtaa toisen, joka on vieras ja sellaisena hieman uhkaava - ja uhkakuvat ovat tehokasta bisnestä ja retoriikkaa.

    Ad Jarmom,
    Olen samaa mieltä, että meidän lapsemme tuomitsevat meidät siitä, ettemme Arendt-henkisesti tunnista pahuutta tässä arkipössyssä pahuudeksi; kaikki on normaalia - ja meidänpä aikana erityisesti vielä psykologian kautta ”ymmärrettävää” (ks. Kemppisen saksa ja verstehen contra hyväksyminen). Historiallisen tapahtumisen luonne on semmoinen, että yksioikoinen moralismi, tässä siis esim. jälkiviisaus, ei tulkinnassa pelitä. Minusta sotarikos pysyy sotarikoksena, vaikka sen sivutuotteena olisikin jotain myöhemmin arvioituna myönteistä. Tai sitten me aivan yksipuolisesti ajattelemme, että tarkoitus pyhittää keinot. Ehdottomuus näissä kysymyksissä on demonisuutta.

    Mutta jos pitää osoittaa tunnustusta teloittajille siksi, että heidän ansiostaan Suomi selvisi, niin minusta sellaasen sinivalakooseen Jumalaa pelekäävän Suomen kansan pitääs myös ihan asiaksensa ottaa ja viettää punaasten marttyyrien muistojuhulaa, koska omalla telootetuksi tulemisellaan he osoottivat, notta heillä on sellaasta uhuraatuvaasta kökkähenkeä, kun omalla hengellänsä pelastivat Suomen.

    Sen vielä mainitsen,e ttä vaikka taiteesta mieluusti kirjoitan, en rohkene puuttua Linnan kirjallisuuden taiteellisiin ansioihin kovin rohkeasti. En tunne emeritusprof. Salmista, enkä tiedä, pitäisikö hänen tuotantoaan arvioida tutkimuksen vai romaanikirjallisuuden vinkkelistä.

    VastaaPoista
  7. "Ankarat käskyt kohtalon" ovat merkkinneet myyttistä tekijää itsenäisyysvuosiemme henkisessä asennoitumisessa, ja historian välttämättömyys on ollut kuin pakkopaita, jossa eläminen on tuottanut meille ristiritarin katkeraa ja uhmakasta mielihyvää. UKK/Vastavirtaan

    VastaaPoista
  8. Haa! Kemppinen kaivaa taas verta nenästään!

    Kohta sinut oikeistohallituksemme hiljentää.
    Ruumiita on muutenkin odotettavissa tulevaksi hallituksemme nykyisen linjan seurauksena.

    'Tunnustusta teloittajille' siis!

    *
    'Taitaa olla aika erikoista, että historiallisesta johdatuksesta joudutaan äänestämään...'

    Jo Kierkegaard muinoin ehdotti (ja ihan tosissaan), että Totuudesta äänestettäisiin - demokraattisesti.

    Niin sitten kävikin.

    VastaaPoista
  9. Koska Suomessa korkeakouluja on joka maakunnassa ja apulaisprofessoreistakin on tehty professoreja, on vetreässä kunnossa iso joukko emeritus/emerita professoreja. On se erikoista, että joku Edward Andersson (yli 30 vuotta vakituisessa varsinaisessa professorin virassa) ja esimerkiksi sinänsä monipuolisesti ansioitunut Jukka Kemppinen (professorin viran varsinaisena haltijana yhden kauden juuri ennen eläkeikää) kulkevat eläkevuotensa samalla nimikkeellä. Mikäpä siinä, mutta voiko nimikettä käyttää myös se, joka on hoitanut professuuria 5-vuotiskauden ikävuosinaan 40-45?

    VastaaPoista
  10. Ad Omnia:

    Aidosti ja suuresti kirjailijana arvostamani Sillanpää julkaisi Hurskaan kurjuuden, potkitun ihmisen punakaartitarinan teloituskuvauksineen, 1919. Se oli ainakin yhtä paljon kuin Linna "ymmärtävä" - teloitettavaksi viety päähenkilö oli vallan hevosmiehenä kapinassa. "Nuorena nukkkuneessa" on samoja henkilöitä, samaa sukua.

    VastaaPoista
  11. Ad Anonyymi (professoreista):

    Kyllä professoreita on joka oksalla. Minä menin 55-vuotiaana, koska tympäännyin hovioikeusmenettelyyn eli loputtoman pitkiin pääkäsittelyihin aivan turhissa asioissa.

    Otin tehtäväkseni tohtoreiden kouluttamisen ja onnistuin hyvin - olen tähän mennessä sekaantunut seitsemään väitöskirjaan ja ollut hyvin aktiivisesti rakentamassa yhteistyötä UC Berkeleyn ja Cambrdigen kanssa nuorempien käyttää.

    Tätä pidän suurena etuoikeutena. Nämä nuoret tohtorit ovat motivoituneita muusta kuin rahasta, ja heiltä oppii koko ajan.

    VastaaPoista
  12. Don Jusalle:
    Olen samaa mieltä, että meidän lapsemme tuomitsevat meidät siitä, ettemme Arendt-henkisesti tunnista pahuutta tässä arkipössyssä pahuudeksi; kaikki on normaalia - ja meidänpä aikana erityisesti vielä psykologian kautta ”ymmärrettävää” (ks. Kemppisen saksa ja verstehen contra hyväksyminen). Historiallisen tapahtumisen luonne on semmoinen, että yksioikoinen moralismi, tässä siis esim. jälkiviisaus, ei tulkinnassa pelitä.

    Tässä pointtini tuli esille. Jälkiviisaus jälkijättöisine moralisointineen.

    "Teloittajille kunnia"? Mitä kummaa kirjoitinkaan?
    Teloittajia kunnioitetaan maan perkeleesti joka puolella maailmaa. Katselkaa patsaita kun liikutte ulkomailla. Englanti - Harris on pieni mutta hyvä esimerkki. Kaikkein pienin kunnia Kekkoselle. Aivan minimaalisen pieni kunnia hänelle teloituksistaan, edes.

    Miksi ei Suomen valkoiselle tai punaiselle pienelle teloittajalle voida osoittaa kunniaa? Edes pikku ripaus kunniaa, kun sitä niin avoimesti suuremmille jaetaan - kaikki on normaalia. Mikään ei muutu.

    JarMom

    VastaaPoista
  13. Tjaa. Täällähän on sisällissodan jälkinäytös meneillään.

    "Viipurissa ammuttiin varmuuden vuoksi myös koulupoikia, joilla sattui olemaan venäläinen sukunimi."

    Ja tähän liittyvä dokumentti, joka kertoo viipurilaisesta yrittäjästä. Mies ei halunnut sotkea käsiään veljien vereen, joten lahtariporukan painostaessa liittymään joukkoon veriseen;

    ko. kaveri taisi leikkauttaa umpisuolensa sovittuaan asiasta ensin tutun lääkärin kanssa.

    Viipurin veristen arpajaisten käynnistyessä tämä toipilaana oleva kaveri sai puhuttua tutun miehen vapaaksi, joka oli vangittu täysin mitättömästä , suorastaan vainoharhaisesta syystä.

    Tämä teloitukselta pelastettu "punikki" sitten perusti Viipuriin liikennöintiyrityksen ja menestyi hyvin.

    Liikennöitsijä palkitsi pelastajansa hienosti; kun ryssä rynnäköi Viipuriin, ensimmäisenä evakkojen joukossa, liikennöitsijän linja-auton kyydissä, oli tämän hengen pelastanut yrittäjä tavaroineen ja perheineen.

    Minusta tämä on koskettava juttu, järjen ja inhimillisyyden voitto sodan järjettömyydestä.

    Ja ennen kaikkea osoitus hyvien tekojen vaikutusten kertautumisesta tulevaisuudessa.

    Tässähän soi virsi 600: "Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan, olemme kaikki hiljaa kätketyt....

    VastaaPoista
  14. Minusta olisi hyvä idea osoittaa näin itsenäisyyden 90-vuotisjuhlan kunniaksi kunniaa kaatuneille. (Siellä olisi niitä teloitettuja ja teloittajia seassa.) Esimerkiksi se, että puolustusvoimat laittaisi kunniavartion Tampereen Kalevankankaan punaisten muistomerkille samalla, kun kunniavartio seisoo valkoisten muistomerkillä sekä toisen maailmansodan sankarihaudoilla, olisi hieno ele. (Tampereella siksi, että siellä punaiset taistelivat oikeasti hyvin. Sellaista taistelua voi kunnioittaa ja esittää esikuvaksi myös nykyvarusmiehille siitä, miten epätoivoisessakaan tilanteessa ei anneta periksi.)

    Tehtävä sopisi hyvin vaikkapa maakuntajoukoille.

    VastaaPoista
  15. Vielä.

    "Sopihan sitä itsenäistyä, mutta maassa ei ollut armeijaa, poliisivoimia, ulkopolitiikkaa eikä järjestettyjä valtiontuloja."

    Tässä tulee mieleen kaksi rutiköyhää ja uhoavaa resupekkaa, jotka puhuvat itsenäisyydestä rinta rottingilla; Palestiina ja Kosovo.

    Kertoisiko joku viisas, vaikka Kemppinen, miten monta sataa prosenttia palestiinalaisten määrä on kasvanut esimerkiksi 20 vuodessa ??

    (Vaikka tästä ei saakaan virallisen, vihreän ja "suvaitsevan" totuuden nimessä puhua.)

    VastaaPoista
  16. Kemppisellä on väärä kuva tässä bloggauksessaan. Olisi varmasti löytynyt myös kotimaista materiaalia rekvisiitaksi, missä valkobandiitit murhaavat maanmiehiään. Tuo Goyan maalauksen sopimattomuus korostuu lisäksi siinä, että ampujina on joukko järjestäytyneitä ja univormupukuisia sotilaita eikä niitä resupekkoja mitä suomalaiset olivat.

    Valkobandiittien jälkeläiset ja henkiset perilliset nukkuvat edelleen huonosti, mitä osoittaa sekin että Asem-mielenosoituksen tukahduttamiseen käytettiin niin järeitä keinoja.

    VastaaPoista
  17. Ad Sahanmäki,

    Olen samaa mieltä. Vasemmalta kuulee harvoin väitteitä siitä, että punaiset olisivat olleet puhtaita pulmusia. Oikeistolla taas on valtava kognitiivinen dissonanssi: miten isänmaan nimissä voidaan tehdä vääriä asioita?

    Sen muuten sanoisin, että ASEM-mielenosoituksen lopettaminen tiukasti oli järkevää voimannäyttöä. Jos mellakkaa kukistetaan aluksi liian vähäisellä voimalla, se pahenee. Jos Suomessa olisi ollut poliisi vuonna 1917, ei seuraavana talvena olisi sodittu. Nyt voimaa oli niin paljon, ettei mellakkaa tullut. Ketään ei myöskään hakattu ja muutenkin poliisi oli pääosin asiallinen, vaikka yksittäisiä ylilyöntejä onkin tulossa oikeuteen, ihan niin kuin pitääkin.

    VastaaPoista
  18. Professori Erkki Aurejärvi on lausunut mielenkiintoisesti eräässä kirjassaan: ..."Kun rikos on tarpeeksi suuri, niin se suojelee itse itseään"...

    VastaaPoista
  19. Tyhjäpäisen Asem-porukan olisivat teloittaneet sekä lahtarit että punikit, mikä olisi ollut suotavaa...

    ja jopa toivottavaa...

    VastaaPoista
  20. Itse kaipaan yleensä rehellisyyttä. En välttämättä muuten, mutta arvostan erityisesti kykyä elää niin kuin opettaa tai ainakin tietää todeksi se, mihin haluaa muidenkin uskovan.

    Vuoden 1918 tappamisia ei saa kumottua, vaikka niitä kuinka valkopestäisiin. Voittanut osapuoli VOITTI, faktuaalisesti, kaikilla sodankäynnin mittareilla mitattuna. Voittonsa se kruunasi mielettömällä massamurhaamisella, joka ei todellakaan pelastanut mitään itsenäisyyttä.

    Itsenäisyys vaikuttaa olleen sivutuote. Onnellinen lopputulos onnettomassa sodassa, jossa suomalaiset ja saksalaiset tappoivat suomalaisia.

    Mikä tässä varsinaisesti mättää, on juuri tämä valkopesu. Ei siis tapahtuma ja tuhannet kuolemat (miten ne voisivat minua koskettaa, 70-luvulla syntynyttä?), vaan keskustelu itse. Sodan ja tappamisen "oikeutuksesta" puhutaan rehellisyydellä, josta Stalin itse olisi kateellinen. Ainahan isänmaan edun vuoksi pitää joidenkin kuolla. Jos ei punikkeja, niin kulakkeja. Perustelut ontuvat, eikö?

    JOS he eivät olisi kuolleet, jotain kauheaa olisi voinut tapahtua. Mitä? No, esimerkiksi murhia! Jos punaiset olisivat voittaneet 1918, he olisivat pystyttäneet hirmuvallan ja tuhannet valkoiset olisivat kuolleet.

    Hetkinen... Aivan kuin tässä olisi jokin virhe. Jotenkinhan niitä tuhansia kuolleita tuli sittenkin, vaikka hyvät, jalot, isänmaalliset oikeassaolijat voittivat.

    Tappaminen tappamisen ennaltaehkäisynä on ajatus, jota 30-luvun diktaattorien jälkeen on viljelty muun muassa nyky-Yhdysvalloissa.

    Mitä minä siis haluaisin kuulla? Sen, että voittajista todettaisiin, etteivät he todellakaan olleet mitään enkeleitä. Valkoisen osapuolen voittoa seurasi välittömästi juuri se kansanmurha, jota estääkseen he olivat väittäneet taistelevansa. Valkoiset eivät siis TOIMINNALLAAN todistaneet olevansa moraalisesti mitenkään punaisten yläpuolella.

    Jos ja jos ja jos. Suojaako NATO-jäsenyys Kultaiselta Ordalta?

    VastaaPoista
  21. Catuluxin kannattaisi olla syvästi huolissaan, jos ehdotetaan tyhjänpäiväisten ihmisten teloittamista

    VastaaPoista
  22. Teologille:

    Valkoiset olivat enkeleitä?
    Raamatussa enkelit olivat Jumalan sotajoukko, joka surmasi lapsia, naisia, kansoja, miehiä mitä kauheimmilla tavoilla. Enkelit siis syyllistyivät kansanmurhaan ja rikoksiin ihmiskuntaa vastaan. Valkoiset eivät olleet enkeleitä raamatullisessa mielessä, eivät kehdanneet.

    Mieletön massamurhaaminen?
    Eniten valkoiset tappoivat punaisia taistelujen jälkeen, eli haavoittuneita ja vangittuja. Massamurhaa ei tapahtunut sodan päättymisen jälkeen.

    JOS he eivät olisi kuolleet, jotain kauheaa olisi voinut tapahtua.?
    20-luvulla olisivat koettaneet uudelleen vallankumousta. Sata vuotta sitten kuolemanrangaistus oli hyväksyttävä tapa. Emme voi asiaa ajatella tämän päivän katsannon mukaan, ellemme ole enkeleitä.

    ...sodassa, jossa suomalaiset ja saksalaiset tappoivat suomalaisia?
    Mihin venäläiset unohtuivat? Karjalan rintamalla taisteli tuhansia venäläisiä tosissaan Valkoisia vastaan.

    Miksi Jeesuksen kuvaa ei vaihdeta?
    Jeesus kuvataan nykyisinkin vaaleaihoisena, vaaletukkaisena ja sinisilmäisenä. Miksi? Jos siis rehellisyyttä haluat ja olet teologi. Vaihtakaa ne kirkkotaulut kuvaamaan Jeesusta oikein.

    Miksi lapsille syötetään puppua enkeleistä?
    Enkelit olivat kapinen murhaajajoukko, jos Raamattuun uskomista. Eikä lutherilainen usko esitä että ihmisen kuollessa hänestä tulee enkeli. Miksi tällainen valehtelu lapsille?

    Miksi kirkko ei julista Jeesuksen sanaa?
    Kirkon pätehtävä on kertoa että jos teet syntiä, joudut helvettiin ellet kadu. Miksi tämän julistaminen on vaihtunut piispojen 100.000 euron arvoisiin piispankaapuihin ja 5.000 euron stereoräkkiin, että sopisi kirkkoherran kalustukseen toimipaikassaan? Tai K-kaupan avajaisiin.

    Arvostatko tapaa elää niin kuin opetat, vai kuten Jeesus eli ja opetti?

    NATO ja angel horda. Onko NATO vs. raivoava enkelijoukko?

    JarMom

    VastaaPoista
  23. Petja, sinä yhteisöllisyyden profeetta ja taitaja ja rahantakoja;

    alistun nöyrästi kohtalooni, mutta lupaathan lukea kunnolla tekstin?

    Kirjoitin tyhjäpäisen porukan.

    Tulen kohta antamaan tavaustukiopetusta yhteisögurulle. Varro vain!

    VastaaPoista
  24. @jarmom,
    'Butcher' Harrisiä parempi vertailukohta olisi brittien valkoinen terrori Keniassa 1950- ja 60-luvuilla, jota kuvaa Caroline Elkinsin teos "Britain's Gulag". Ei niillekään murhamiehille mitään monumentteja löydy, kaikki arkistotkin poltettiin ennen maan itsenäistymistä, rikokset on huolellisesti unohdettu. Tekijät jostain syystä häpeävät tekojaan, vaikka jarmom olisi niistä kuinka ylpeä.

    VastaaPoista
  25. Satunnaisajattelunkävijälle:

    EN minä niistä asioista ylpeä ole. Et vaan osaa ajatella asioita kuten itse ajattelen. Siis kummallisen monimutkaisen edeltäkäsin.

    Kävin siellä Verdunin kirkossa.
    "Me olemme tänään sitä mitä te olette huomenna. Te olette huomenna sitä mitä me olemme tänään...." Kyllä siinä kyynel vierähti. Hitsi kun en muista miten tarkalleen meni, vaikka vuosi aikaa, enkä viitsi muistamattomuuttani googlata.

    jarMom

    VastaaPoista
  26. Jarmom kirjoitti: "Miksi lapsille syötetään puppua enkeleistä?
    Enkelit olivat kapinen murhaajajoukko, jos Raamattuun uskomista. Eikä lutherilainen usko esitä että ihmisen kuollessa hänestä tulee enkeli. Miksi tällainen valehtelu lapsille?


    Tästä olen samaa mieltä, joskin ehkä eri tulokulmasta: enkeliuskon tuputtaminen on tekoherttaista pakanallisuutta, jolla tiedollisesti köyhät tai älyllisesti laiskat hoitavat uskon lastenhuoneissa ja valitettavasti jotkut opettajat luokkahuoneissa. Mukamas tunnustuksellista opetusta värittää yöpuvussa kulkevia siipitätejä lasten suojaksi metsätielle, siinä käy kuin Hannulle ja Kertulle; värikästä ja mukavaa kyytiä, josta lumpsahdetaan epäuskon kuumaan pataan heti puberteetissa, kun uskon totuudet on samennettu höpötyksellä. Huippu on suosittu lastenrukous: "Rakas Jeesus siunaa meitä/anna meille enkeleitä/siivilläsi meitä peitä . ." Siis Jeesuksella, Jumallalla ja IHMISELLÄ, on lorun mukaan *siivet*? Kristologian konkurssi.

    VastaaPoista
  27. Sokea tohtori.

    Gabrieliin me luotamme luokassamme, vaikkakin ilman siipiä. Lootin seurassa vierailleet sitten ohitamme kertomuksen viitekehyksen vuoksi.

    Virtenä lauletaan Nurmion sanoin:

    "Kuka käski syödä liikaa täytekakkua Ja kaataa toisten lasten niskaan kylmää mehua? Siitä joutuu paholaisen pannuun paistumaan, maailmassa ei säästy enää viattominkaan...."

    VastaaPoista
  28. Vanhana ateistina en piittaa pätkääkään raamatullisista enkuleista. Käyttämäni kielikuva on aivan yleisesti tunnettu eikä liity mihinkään teologiseen väittelyyn. Jos sitä ei tajua, niin turha tulla väittelemään asiasta kanssani.

    VastaaPoista
  29. Jarmom kirjoitti: "Mieletön massamurhaaminen?
    Eniten valkoiset tappoivat punaisia taistelujen jälkeen, eli haavoittuneita ja vangittuja. Massamurhaa ei tapahtunut sodan päättymisen jälkeen."

    Juuri silloinhan se tapahtui. Vankileireillä kuoli vielä enemmän kuin terrorin uhreina. Ja kun omaisten paketit oli kielletty, sitä voi sanoa tarkoitukselliseksi.

    "JOS he eivät olisi kuolleet, jotain kauheaa olisi voinut tapahtua.?
    20-luvulla olisivat koettaneet uudelleen vallankumousta."

    Eipä vallankumousta niin vain yritetä eikä ainakaan onnistuta, kun maassa on toimiva armeija. Vuonna 1918 tilanne oli toinen: venäläinen järjestyskoneisto oli romahtanut, ja kumpikin puoli perusti oman kaartinsa. Ja oli paljon akuutteja syitä, kuten elintarvikepula. Kun epäkohtia ruvettiin korjaamaan (esim. torpparilaki ja jo syksyllä 1917 säädetty kunnallislaki), niin ei ollut syitäkään yhtä paljon.

    Kyllä valkoinen massaterrori nimenomaan tuotti ihan päinvastaisen tuloksen kuin oli tarkoitus: sosialismia ei saatu juurittua pois vaan SKP saivat kannattajia vuosikymmeniksi.

    "Sata vuotta sitten kuolemanrangaistus oli hyväksyttävä tapa."

    No eipä ollut. Keisari oli jo lähes sata vuotta muuttanut rauhan aikana langetetut kuolemanrangaistukset karkotuksiksi Siperiaan. Eikä kuolemanrangaistusta voinut Suomen lain mukaan antaa valtiopetoksesta (eli kapinasta) vaan ainoastaan maanpetoksesta.

    VastaaPoista
  30. Onko Kemppisellä meneillään samat "hullut päivät" kuten huuhaaseensa vihdoin kompastuneella Ylikankaalla?

    Kumpaakin pitäisi vetää parrasta kuten kuuluisassa maalauksessa ainakanaan.

    Tässäpä heidän hurlumheitä.

    1) Jääkäreiden kutsuminen maanpetoksellisiksi terroristeiksi.

    2) Suomen johto teki epäedullisen rauhan Talvisodassa, koska natsit Göringinsä välityksellä lupasivat "korkojen kanssa takaisin".

    3) Laittomasti jatkosodassa teloitettuja onkin 250, koska todisteita muunlaista kohtalosta ei ole (sic!).

    4) Kaunokirjallisuus (työläiskirjailija Linna) on uskottava ja luotettava historiallinen lähdeteos.

    jne

    VastaaPoista
  31. Ad Anonyymi (Ylikankaasta):

    Elä veikkonen pane minun suuhuni noita kummallisia väitteitä, joita en ole esittänyt.

    "Terroristin" olet lisännyt omasta päästäsi - jääkärien menettely oli ja on rikoslain mukaan maanpetos eli littyminen sotatilan vallitessa vieraan valtion armeijaan.

    Tämä on tekninen huomautus.

    Ajatuksen esitti ensimmisenä myöhempi marsalkka Mannerheim, joka piti eräitä Saksan puolelle siirtyneitä upseereita kunniansa menettäneinä.

    Jääkäriliikkeestä voisin kirjoittaa paljonkin. Siellähän oli se aika vaiettu kuudennes, joka päätyi rangaistusleireille, ja mukana oli pieni määrä ns. punaisia jääkäreitä. Liike oli sisäisesti eripurainen etenkin siksi, että suomenruotsalaiset ja koulutetut miehet eivät välttämättä ymmärtäneet suomenkielisten renkipoikien ajattelua.

    Sillä mitä rikoslaki sanoi jääkäreistä, ei ole mitään käytännön merkitystä. Tietysti ja itsestään selvästi miehiä ajoi matkaan isänmaallisuus ja halu kouluttautua irrottautumaan Venäjästä.

    Noihin muihin asioihin en tiedä koskaan kajonneeni. Mainintasi Linnasta historiallisena lähteenä on - pyydän anteeksi - typerä.

    Älä viitsi. Hyökkäile jonkun heiveröisemmän kimppuun.

    Ylikankaalla ei ole partaa.

    VastaaPoista
  32. Prof. Kemppisellä on tapana tavan takaa viitata historiallisten väitteidensä ja johtopäätöstensä perusteena työläiskirjailija Linnaan.

    Onko tämä sitä mentaalihistoriaa?

    Tälläisillä lähteillä perustelu ei käy vakavasta historiantutkimuksesta, ei edes keskustelusta.

    Toisaalta tarvitseeko odotukset tämän blogin suhteen olla korkeat -tälläistä taanilamaista kverulointipanettelua. Typerää?

    Mentaalit vaihtelee mutta lähdekritiikki pysyy.

    Sen vuoksi niin Kemppistä kuin myös parrattomiakin ukkoja on syytä vetää parrasta.

    Ylikangas on "out" tuotantonsa heikkolaatuisuuden lähinnä politisoimisen vuoksi - entä Kemppinen.

    VastaaPoista
  33. Oli hyvä, että kommentoiti Salmisesta tehtyä kirjoitusta Helsingin Sanomissa.

    Luin itse kirjoituksen ja panin merkille sen, että Salminen puolusti jo hävinneiden teloittamista.

    Viimeksi Salmisen ihannoimaa tyyliä harjoitettiin Jugoslavian sotien etnisissä puhdistuksissa, joista joitakin on saatu Haagiin tuomiolle. Ilmeisesti Salminen vapauttaisi syytetyt.

    VastaaPoista
  34. Nyt taitaa pitää rohjeta esittää eräs kysymys, kun on lainoppineita paikalla. Kun sisällissodan yhteydessä ja sen loputtua järjestettiin kenttäoikeuden istuntoja ja niissä tuomittiin tuhansia ihmisiä kuolemaan, niin eivätkös ne olleet oikeusmurhia sanan aivan kirjaimellisessa merkityksessä? Tähän toimintaanko siis osallistuivat Suomen oikeuslaitos ja useimmat sen tuomarit? Jos olen oikein ymmärtänyt, Suomessa ei ollut sellaista lakia, jonka perusteella kuolemantuomioita olisi voitu antaa. Toinen asia on, että oikeudenkäynnit taisivat olla varsinaisia näytösoikeudenkäyntejä, oikein oikeudenkäyntien irvikuvia. Valtiorikosoikeudenkäynnit vähän myöhemmin eivät tainneet olla juuri paljon parempia. Eduskunta taisi päästää asianosaiset pälkähästä heti sodan jälkeen, mutta ovatko nämä vielä juridisesti jotenkin auki? Murha ei vanhene, mutta vanheneeko oikeusmurha?

    Kysymys on mietityttänyt jonnii verran. Missään julkisuudessa tätä ei ole ilmeisesti erityisesti pohdittu. Suomen oikeuslaitoksesta on aina annettu puhtoinen ja laillisuusperiaatteita kovasti puolustava kuva. Mutta tuo ei oikein taida siihen sopia. Sisällissodan tuomarit taisivat jakaa oikeutta ja olla merkittävissä asemissa vielä pitkän aikaa sodan jälkeen.

    Mutta saatanhan tietysti olla väärässäkin.

    VastaaPoista