Sivun näyttöjä yhteensä

10. lokakuuta 2007

Suku ja luku

Ihmiset eivät niinkään polveudu vanhemmistaan kuin isovanhemmistaan.

Suosittelin tyttärelleni lastenlasten saamista. Lapsista on niin kauheasti vaivaa, kun taas lapsenlapset voi lykätä takaisin vanhemmilleen, jos he sattuvat heittäytymään hankaliksi esimerkiksi rojauttamalla potkuhousuihinsa.

Oikeastaan haluan tässä torjua kahta taipumustani, joista joku näiden kirjoitusten lukija keksii ennen pitkää ottaa minut kiinni.

Puhun aika paljon vanhemmistani ja tunnen itse itseni joskus murrosikäiseksi sen vuoksi. Puhun aika paljon suvuista, omastani ja toisten. Se saattaa olla jonkun silmissä kummallista aivan samalla tavalla kuin jotkut arvostetut kirjoittajat ovat minun mielestäni hiukan turhan innostuneita sukujen ihmeitä tekevästä voimasta.

Todellisuudessa olen hurjan kiinnostunut sidoksista, joita voisi sanoa myös vuorovaikutuksiksi tai verkoiksi tai verkostoiksi.

Luonnontiede on mieletön talo, jossa esimerkiksi fysiikka, kemia ja biologia ovat joutuneet kokemaan kovia löytääkseen yhteisiä intressejä ja sitten kielen, jota käyttäen voi vaihtaa viestejä. Tätä on nyt tapahtumassa esimerkiksi molekyylibiiologiassa.

Yhteiskuntatieteet ja humanistiset tieteet ovat kuin 1800-luvun Suomi valokuvattuna lentokoneesta - erilaisia latoja, tönöjä ja torppia keskellä ei mitään. Niin vähän kartanoita ja rakennettuja kulku-uria, ettei niitä löydä etsimällä.

Luonnontieteitä haluaa sanoa taloksi (mielipuolen kyhäämäksi taloksi) matematiikan ja eräiden formaalien metodien vuoksi. Kyllä sellainen asia kuin science (suomeksi luonnontiede) on useimmiten tunnistettavissa.

Suvuista puheen ollen yksi ymmärtämisen este on psykologian ja sosiologian eriseuraisuus. Sosiaalispsykologia on olemassa mutta nämä kaksi perinteistä tutkimusmallia ovat kovin erilaisia.

Ei ihme, että molemmat ovat käväisseet kanveesissa. Ei ihme, että ne ottivat lukua 1980-ja 1990-lukujen taitteessa, kun monet muutkin "suuret kertomukset", kuten Neuvostoliitto ja periteinen psykoanalyysi kaatuivat.

(Jotkut luuluivat että uskonnot ja nationalismi menivät sen siliän tien, mutta toisin kävi.)

Pirteät professorit eli sellaiset kuin Pinker ovat kehittäneet hauskan kuvauksen perityn ja ympäristöstä omaksutun välille - hard-wired.

Pinkerin mielestä esimerkiksi lapsen kielen oppimisen ihmeet tapahtuvat siksi, että piuhat ovat vielä auki. Joskus lapsen täyttäessä kymmenen tai yksitoista sosialidemokratia saa hänestä kuristusotteen ja johdot juotetaan paikoilleen.

Hiukan tarkemmin: erilaisiin lastuihin ja siruihin sisältyy erilaisia ohjelmia. Ohjelmointia ei voi muuttaa muuttamatta kytkentöjä. Jos palikka on esimerkiksi integroitu mikropiiri, sen kytkentöjä ei paljon näpelöidä. Mutta siis softan voi toteuttaa myös raudalla, ja juuri rautana toimii esimerkiski useimpien taskusta löytyvä auton avain (nykyaikainen) ja pankkikortti (sirukortti).

Luultavasti biologinen kasvu ja henkinen kasvu ovat tuollaista johtojen vetämistä, jossa alkuparametrin ovat DNA:ssa ja proteiinissa ja epälineaarisia vaikuttajia ovat ravinto, ympäristö, muuta ihmiset jne.

Taustalla on se ajatus, että stalinistisukupolvi ja Saksan ja Italian 60- ja 70-luvun erilaiset punaiset prikaatit olivat sodan komppaniatason miesten ja näiden paljon kärsineiden vaimojen lapsia, jotka omaksuivat toimintamallinsa vanhemmiltaan.

Se on satunnaista ja mielenkiinnotonta, ajetaanko Suur-Suomea vai Che Guevaraa, joka tiettävästi hänkin oli psykoottinen murhamies ja siten tervetullut roolimalli monille. Tärkeää on toimintatapa, joka meille 40-luvun lapsille oli sama kuin 20-luvun ja 10-luvun vanhemmillemme: ensin lyödään puukolla ja sitten kysytään nimeä.

Mistä tällainen aikaansaavien miesten ja naisten joukko tuli? Se suuri rakennemuutos, jota nimitetään harhaanjohtavasti teollistumiseksi eli industrialismiksi, oli katkonut siteitä isovanhempiin ja etäsukulaisiin sekä kyläkuntaan.

Venäjän vallankumous 1917 aiheutui yksinomaan maaorjuuden poistamisesta 1861. Sehän jäi, kuten tiedetään, kuolleeksi kirjaimeksi mutta viritteli luuloja ja aiheutti vaarallisia asioita, kuten kaunokirjallisuuden ilmiömäisen kukoistksen.

Englannissa ei tullut vallankumousta, koska ihmiset ajettiin sinne tänne tehtaisiin niin että heidän piti keksiä DNA-ketjunsa uudelleen ja siinä meni niin kauan, että ennen kuin "sosialismi" (labour) oli vedossa, sen aika oli jo ohi. Saksassa ei tapahtunut vallankumousta, koska opetuslaitos otti perheen ja suvun aseman niin varhain ja tehokkaasti. Suurin keksintö ei ollut yliopisto, joita paljon kehutaan, vaan ammattikoulu.

Ja tästä ajatukseni, että ihminen tulee isovanhempiinsa.

Surullista että nykyisin isovanhempien rooli on niin pieni. Mutta odottakaa, roikaleet. Lähivuosina maamme tulee olemaan täynnä ylivilkkaita vaareja ja pirtsakoita mummoja.

Ja lisäksi hulluja geenejä on olemassa. Ne kylmän rauhallisesti talvehtivat yhden sukupolven ja pomppaavat pintaan puolen vuosisadan kuluttua.

Pelottavia esimerkkejä riittää.

21 kommenttia:

  1. Muutamakin on ihmetellyt sitä, mitä hyödyttää tutkia sukuja, kun kirkonkirjoista ei näe, kuka on oikea isä.

    Mutta suvut eivät ole varta, vaan vaurautta, tapoja, meemejä ja ennen muuta tarinoita.

    Genetiikka ei pärjää retoriikalle.

    Huomenna olen Tampereella.
    Lapsena en uskonut Tampereeseen, enkä taivaaseen.

    VastaaPoista
  2. Miksi haukkua juuri Che Guevaraa psykoottiseksi murhamieheksi kun aivan kuka tahansa naapuri - tai ihan itse - voi olla häikäilemätön niittäjä.

    Olisi mainiota jos kansalaissodan päivinä olisi ollut innokkaita sosiologeja haastattelemassa tappamishinkuista ainesta, mutta varsinkin niitä jotka kummallakin puolella eivät suin surminkaan tunteneet vetoa kostoon tai eliminointiin. Jos olisi semmoista tutkimusaineistoa käytettävissä, voisi tarkkailla ja rangaista etukäteen vaikka serbejä kansakuntana, siellä kuitenkin tuntuu riittävän psykoottisia murhamiehiä.

    VastaaPoista
  3. Jos kerran Tampere on olemassa, niin onko silloin Taivaskin? Ainakin on ihmisiä, joille Helvetti on olemassa jo täällä maan päällä.

    VastaaPoista
  4. Kaunis kiitos blogistasi!

    En jaksa lakata (äidinkielen opettajani kiittää...) ihmettelemästä aineistosi laaja-alaisuutta ja siviilirohkeuttasi olla kuvia / perinteisiä ajatusmalleja kumartamatta.

    VastaaPoista
  5. Jaha, tästä on tehtävä tiliä.

    Toinen isoisäni ampui punikkeja konekiväärillä ja marssi ryhmänjohtajana kuulussa paraatissa. Kerran henki meinasi mennä aiemminkin, kun mies sipelsi rihlakkoaan kodin lähellä, tarkoituksenaan ilmoittaa tulostaan kotiin ampumalla ilmaan: "Unohi` että pyssy ol` jo latingissa ja panin toesen ruutimita` lissee. Kuuloo en panna, pelekät tappurat vua. Mäkelär riihelle tultuva laakasij ja samassa tuntu` melekeen pökerryttävä isku leovassa ja siitä alako tulla verta. Siinä syksypimmeessä en nähnä, mutta myöhemmin huomasin, että pyssyn peräruuvi ol` irronna. Se se sipas` leokoo." Ja arpihan siinä suupielessä oli, vähäinen tosin.

    Äidinisä kuoli alle viisikymppisenä erittäin monimutkaisen kirjainyhdistelmän omaavaan tautikompilaatioon.

    En oikein välittäisi saada esimerkkiä saati johdatusta kummastakaan.

    Onneksi toisella kysymys oli erittäin nopeasti opitusta ja mainitun paraatin jälkeen yhtä nopeasti unohdetusta elämänjaksosta ja toinen ei tainnut paljon tietää geeneistään - minua nuoremmalle velipuolelle näitä jälkimmäisiä on kyllä valitettavasti riittänyt. Onneksi ajat ovat toiset.

    Isän äiti läksi 8-vuotiaana pikkupiiaksi, kun leipää ei sairastuneen myllärin perheessä enää riittänyt. "Anni oli siivo, nöyrä, pystyvä ja uuttera palkollinen", hänestä sanottiin, eikä unohdettu jatkaa että ei "huonompia tule lapsistakaan". Heitä oli 10, ensimmäinen häistä päätellen "ihmeen kehittyneenä kolmikuisena keskosena". Nyt näyttää, että syöpä tappaa heitä (ja siis meitä), paitsi yhden joka jäi kranaattikeskitykseen 1944 ja sai reilun, kokonaisen käärityn pyyheliinan kokoisen reiän selkäänsä sirpaleesta. Omistusmaata tuli nuorelle miehelle vähän enemmän, hautapaikan verran.

    Isän äidistä olisi tullut hyvä neulebloggari, sillä niin kotikasvupellavat, hamput kuin villatkin "rökökankaita unohtamatta" olivat sitä "töisevää askaretta", jonka myötä ne luontuivat suurperheen asusteiksi. "Neuleet, villan karttuukset ja ketruukset sekä ompelukset olivat jokapäiväistä päeväsyönnä käypää askaretta", isä muisteli äitiään.

    Nuorena kuolleen yksityisyrittäjävaarin, maalausliikkeen omistajan vaimo, suutarisukua puolestaan hän, ja siis isoäitini äidin puolelta, kuului 70 vuotta demareihin ja jäi pari päivää vaille 90-vuotisjuhlaansa. "Minusta ei sitten koskaan tullut 90-vuotiasta", hän sanoi viimeisinä sanoinaan lääkärin mukaan.

    Hän teki töitä - palkallisia ja palkattomia - järjettömän paljon, kulutti vähän, mutta onneksi ehti viime vuosikymmeninä sentään matkustella ympäri maailmaa, vetreä kun oli äkilliseen loppuunsa asti. Hänen sisaruksistaan yksikään ei jäänyt alle 85-vuoden.

    Kai sitä on tullut enemmän isoäiteihinsä, vakka käytännön siteet olivat lopulta vähäiset: siksi retoriikalla on syytä käydä genetiikkaa päin niin kauan kuin se käy päinsä.

    VastaaPoista
  6. Ad Keijo Ahlqvist:

    Ernesto G. toimi vankilanjohtajana ja valtakunnansyyttäjänä 1959 täsmälleen sellaisissa olosuhteissa ja sellaisin seurauksin, joista ensin natsijohtajia ja sitten mm. serbijohtajia on syytetty ja tuomittu. Lisäksi hän oli ainakin välillisesti panemassa toimeen Kongon surkeutta.

    Myytin taakse on vaikea nähdä.

    Valkoisista ja punaisista murhamiehistä on alkanut ilmestyä tutkimuksia, joista mm. Marko Tikan kirja kenttäoikeuksista on hyvinkin antava. Myös sellaiset henkilöt kuin Johan From (Rummin Jussi) ja Veikko Sippola ovat tiettävästi selvityksen kohteena.

    Ylikankaan "Tie Tampereelle" taisi olla avaus. Siinä haetaan "tavallisen ihmisen" riehaantumisen ja rakenteellisen murhanhimon eroa.

    Jälkimmäinen ryhmä, josta minulla on siis paljonkin kokemusta, sisältää mm. näitä rankaisuretkikuntiin (1930) tarjoutuneita.

    Voisimme nimittää sitä Urho Kekkosen veriveljien ryhmäksi.

    VastaaPoista
  7. Ad Sedis:

    Kyllä minusta omakuvastasi tuli oikein näköinen.

    Minulla on käsillä tekijöitä ja miespuolella valtava piilotettujen agressioiden perinne. Molemmat isoisät, eri puolilla Suomea, toimivat ja esittäytyivät 7 - 10 ammatin taitajiksi.

    Yhdellä isoäidillä oli kärpäspaperimuisti. Vailla pahaakaan koulupohjaa hän oppi mm. Lauantain toivotuista oopperaa ulkoa kielillä, joista ei tietenkään ymmärtänyt sanaakaan. Minulle ei ole periytynyt tuon mummon (ja isäni) outo piirre - eivät käytäneet puhelinluetteloa, koska oppivat puhelinnumerot laakista.

    Käytän tätä esimerkki tähdentääkseni, että sosiaalinen tai vastaava kunnianhimo ei näytä mitenkään liittyvän lahjakkuuteen. Kuten kaikki fyysikkoja tuntevat tietävät, hyvätapaisuus ei myöskään liity.

    VastaaPoista
  8. Ad Omnia:

    Panin merkille nyt - päivän blogin kirjoitettuani, että U.S.SuprC:n jäsen Clarence Thomas on julkaissut N.Y.Timesin mukaan "kohdittain raivoisan itsekriittisen" omaelämäkerran keskittyen isäänsä. Kirjan nimi on "isoisäni poika" (My Granfather's Son).

    VastaaPoista
  9. Ad Toipila:

    Kaanaa on Tampereelta pohjoiseen, entisessä Teiskossa, Näsijärven itärannalla.

    VastaaPoista
  10. Mitä ihmettelin tänään: Punaiset prikaatit vaikuttivat voimakkaimmin juuri niissä maissa, jotka olivat 2MS:ssa akselivaltojen puolella, Saksassa, Italiassa ja Japanissa. Väitetään, että Saksassa terroristeista pappien lapsia oli 60%.

    Toinen asia mitä ihmettelin tänään: 1980-luvulla Länsi-Berliinissä (ja Kööpenhaminassa ja Helsingissä ja jne.) oli arkipäiväistä ja tavanomaista että milloin mikäkin ryhmittymä valtasi tyhjän talon ja kunnosti sen asuinkelpoiseksi purkutuomiota uhmaten. Nyt 2000-luvulla kun teollisuusmagnaatteja ja pääministereitä ei kaapata, hylättyjen talojen valtaamista kutsutaan terrorismiksi.

    Verta nenästä: Koko 2000-luvun minulla on ollut tunne, että tämän maan 50-60-vuotiaat ovat menettäneet kaiken järkensä. Asiaa ei auta, että nyt vallan kahvaan päästyään nämä vanhat hipit ovat ensimmäisenä halukkaasti kieltämässä kaikilta muilta kaiken sen, mihin he itse antoivat itselleen oikeuden.

    Ja minulla puolestani kun on sellainen vakaa kokemuksellinen käsitys, että nuorena ihminen on nimenomaan konservatiivi. Vasta myöhemmin, kun elämä alkaa opettaa, alkaa muuttua avarakatseisemmaksi ja se on silti kauhean pitkä tie.

    Johtopäätökset kotitehtäviksi.

    VastaaPoista
  11. emälinjani on akselilla: varsinaissuomi - pohjanmaa. isovanhemmat muuttivat läntisestä suomesta kauhavalle, koska toinen oli lentäjä ja toinen kansakoulunopettaja, joten siellä oli molemmille nuorille aikuisille töitä 1920-luvun loppupuolen suomessa.

    kyllä vain esiäitien henkinen ja geneettinen perimä kulkee mukana. ei se ole ilmituonut sukupolvihyppyjen jälkeen mitään pahaa, pikemminkin päinvastoin: jalostunut. voihan se tietenkin murhamieli tai rikollinen luonteenlaatu ehkä kulkea geneettisenä perintönä, mutta minun on vaikea uskoa siihen koska ne ovat enemmänkin toimintapoja ja ne opitaan lähiyhteisöissä. hyvät ja huonot tavat.

    VastaaPoista
  12. Pakko mainita vaarikandidaatille tässä yhteydessä Virpi Lummaan (?) tutkimukset:
    "Lummaa and her colleagues have also begun to parse the Finnish records to understand grandparents and the evolutionary conundrums they pose. Her group’s previous research has shown that grandmothers provide direct aid in ensuring the survival and reproduction of their grandchildren. The same records revealed, however, no such benefit from fathers and grandfathers. Whereas having a father around did seem to aid children in getting married earlier, a living papa did not increase the number of grandchildren."

    Tutkimus ei kerro johtuuko tämä siitä, että vaarit toivovat lastenlapsia...

    VastaaPoista
  13. Ja linkki edelliseen liittyen:
    http://www.sciam.com/print_version.cfm?articleID=FAEB4508-E7F2-99DF-329AA2F69CCB6D5C

    VastaaPoista
  14. Ad Omnia:

    Kysymys jääviydestä - minulla on viisi lapsenlasta, kaikki poikia. Hurja joukko.

    VastaaPoista
  15. Sedikselle.
    Meidän perheemme varallisuus on yleensä hankittu huoraamalla, varastamalla ja murhaamalla, ja sitten retkut on sen hassaanneet, kunnes on saatu uusi yritteliäämpi sukupolvi.
    Petja XVIII.

    VastaaPoista
  16. Petja.

    Kumpaan joukkoon kuulut? Vuohiin vai lampaisiin?

    VastaaPoista
  17. Kaanaa on kyllä tuolla Turun puolessa.

    VastaaPoista
  18. Terveisiä Kroatiasta, jossa uskonto ja isänmaallisuus voivat harvinaisen hyvin. Suurin osa kansasta tunnustautuu katolisiksi, EU:n ja Kroatian liput liehuvat Zagrebissa varsinkin tällä viikolla.

    Vanhan vallan aiheuttamia tuhoja korjataan uskomattomalla energialla. Kaupunki on ihmeellinen yhdistelmä rappeutuneisuutta ja kauneutta.

    VastaaPoista
  19. On ilman muuta selvää, että yhteiskuntatieteet ottavat yhä enemmän vaikutteita evoluutiobiologiasta. Kuitenkin evoluutiopsykologia (à la Pinker) tuntuu vetoavan tällä hetkellä aika moneen täysjärkisenkin oloiseen maallikkoon.

    Salaisuus on tietenkin siinä, että EP kehittää hyviä tarinoita, joka on inhimillisintä mitä on olemassa. Aivan kuin psykoanalyysissä kehitellään (kehiteltiin?) tarinoita lapsuudesta. Kukaan ei voi niitä todistaa, mutta joka uskoo, uskoo vuorenvarmasti. Mikäpä onkaan hienompi tarina, kuin ihmiskunnan lapsuus.

    Vaikkapa David Buller voi olla terveellinen maan pinnalle palauttaja.

    Hupaisaa on myös Pinkerin käyttämä tietokonemetafora. 1800-luvulla höyrykonemetafora oli aika yleinen ihmisen todellisen luonteen paljastamisessa.

    VastaaPoista
  20. "entisessä Teiskossa"

    Entisessä? Siellä se yhä on, niin kuin ollut viimeiset tuhat vuatta. Vesilahtelaiset todistelivat (ja voittivat) 1300 -luvun lopulla että Teisko on ollut heidän ulkomaansa jo kaksi sataa vuotta.

    VastaaPoista
  21. Ad JussiTraskila:

    Anteeksi kaiken aikaa. Ajattelin niin kuin sanonnassa "entinen akka".

    Tapasimme ajaa 1960- ja 1970-luvulla maalle Jäminkipohjaan Aitolahden - Teiskon kautta, joten väkevimmät muistikuvani ovat reitiltä, jota ei enää käytetä paljon.

    Salaman Hannu kertoi aikoinaan tarkasti ja sormi pystyssä, missä kohtaa Kämmenniemessä on se tanssilava, jota kuvataan "Juhannustansseissa". Heti Aunessillan jälkeen vasemmalla.

    Nauratti kun vaimoni (vainaja) tunsi Salaman romaaneista melkein kaikkien henkilöiden esikuvat - Paunun pojat ja sellaiset.

    Josta johtuu mieleeni, että Jäminkipohja on nykyisellään lohduton näky.

    VastaaPoista