Sivun näyttöjä yhteensä

19. lokakuuta 2007

Sama kirjailija



Olen pahoillani, että minulta otti aikansa tajuta. Franz Kafka ja Jaroslav Hašek ovat sama kirjailija.

He puuhasivat Prahassa samaan aikaan. Molempien nimien kohdalle on pantu syntymävuodeksi 1883 ja kuolinvuodessa on vain yhden vuoden ero. Molemmat olivat Prahasta.

En usko, että saksalaiset, itävaltalaiset ja tšekit olisivat huomanneet panna heitä samalla viivalla - tai ehkä Kundera kuitenkin tunnustaa oppi-isänsä. Ehkä myös Kohout ja kukaties puolalainen Gombrowicz. Suomessa ahkeria oppilaita olivat Haanpää ja Meri.

Nähtävästi molempien suuri oppi-isä oli Gogol, tuo vähän tunnettu ja usein väärin ymmärretty hullu.

Satiirin käsitteen saisi siirtä syrjään. Satiiria harrastavat lähinnä heikkotasoiset viikko- ja pilalehdet. Kun kirjailija kertoo asioista niin kuin olivat - upseerien sikajuhlista ja pihapuuhun hirtetystä papista, ei se oikein satiiria ole.

Švejk on joka tapauksessa mies vailla ominaisuuksia - eli Musilin esikuva.

Tässä seurassa modernin kirjallisuuden suuret nimet Joyce ja Proust saattavat jäädä pelkille pistesijoille.

Kafka kirjoitti saksaksi ja oli kunnon neurootikko. Hašek kirjoitti tsekiksi ja oli vaarallinen raivohullu. Kafka/Hašsek on se puuttuvat lenkki, joka yhdistää Musilin ja Wittgensteinin ja ties mitä.

On myönnettävä, että vasta Derrida ja kumppanit saivat minut ymmärtämään, miten keskeistä ja kummallisa Kafkan huumori on. Kuvassa on kunnon Gregor Samsa, joka on herännyt aamulla vain tajutakseen valitettavan takaiskun: hän on muuttunut yöllä hirvittäväksi syöpäläiseksi, ja sätkii siinä lukuisia jalkojaan.

Kafkan maisemaa peittä pilvi - uhka, tuomio, teloitus, kidutus.

Hašekin Švejkin maisemaa peittää pilvi - uhka, tuomio, teloitus, kidutus.

Tarkkaan lukien Hašekin vitsikkäänä pidetty kirja on täynnä kammottavia tarinoita väkivallasta, mielivallasta, teurastuksesta, sorrosta, mielettömyydestä eli siis juuri samoja asioita kuin Kafkan kirjat, etenkin hänen kertomuksensa.

Hašekin suurta suosiota on vaikea ymmärtää. Kun kirja julkaistiin, sodasta ei ollut kirjoitettu juuri muuta kuin propagandaa, ja lisäksi Tšsekkoslovakia oli suuren sekasorron vallassa.

Ilmeisesti todella suurilla mielettömyyksien kuvaajilla on merkillinen varjelus. Mieleen tulee Rabelais ja Pantagruel. Hašekin tavoin Rabelais panee halvalla jokaista vastaantulijaa - myös lukijaa, ja suosio oli valta. Hän kehaisee itse, että Gargantuaa myytiin vuodessa enemmän kuin raamattuja kymmenssä vuodessa. Kirjoittajan hän tosin ilmaisi hiukan koukeroisesti: PANTAGRUEL DIPSODIEN KUNINGAS : TOTUUDENMUKAISESTI KERROTTUNA, YNNÄ HÄNEN HIRMUISET SANKARITYÖNSÄ JA UROTEKONSA KIRJOITTANUT HERRA ALCOFRIBAS-VAINAA, KVINTESSENSSIN TISLAAJA.

Kvintesenssin tislaajan olisi voinut suomentaa myös alkemistiksi. Dipsodi tarkoittanee juoppoa eli ihmislajia, joka oli myös Hašekille tuttu, peilistä.

Odotan vastalauseita. .

22 kommenttia:

  1. Joutunet alistumaan siihen, että anonyymit assosioivat ihan muuhun, mikä on kirjoituksesi kohde. Olen miettinyt paljon isääni, sodankäynyttä meriupseeria. Sotamies Svejk saisi ehkä häneltä kunnioituksensa, en tiedä. Hän luki Churchillin muistelmia, ns. oikeistolaista historiaa.Mutta myös uutta suomalaista proosaa, silloisia vasemmistolaisia.
    Olen hiljattain lukenut Tokartzukin ensimmäisen kirjan.
    Yritän kai sanoa, että kolmessa sukupolvessa ainakin se sota on meidän sisällämme.

    VastaaPoista
  2. 'Hašekin tavoin Rabelais panee halvalla jokaista vastaantulijaa - myös lukijaa, ja suosio oli valta(va).'

    *
    Olkoon siinä syy, miksi valitsin alunperin 'nimimerkikseni' Ontuva Rabelais.

    VastaaPoista
  3. "Kuvassa on kunnon Gregor Samsa, joka on herännyt aamulla vain tajutakseen valitettavan takaiskun: hän on muuttunut yöllä hirvittäväksi syöpäläiseksi, ja sätkii siinä lukuisia jalkojaan."

    Loistava novelli tosiaan ja ainakin Kingsley Amisin mukaan maailmankirjallisuuden ainoita kunnollisia dagen efter -kuvauksia.

    Enpä minäkään kyllä ole parempiin törmännyt. Klassisen musiikin puolelta niitä kyllä löytyy, mutta se on vähän eri asia...

    VastaaPoista
  4. Kun Dipsodi kerran on kuningaskunnan nimi, niin suomeksi se olisi Sieppola, koskapa vielä oikeampi nimi Tissula viittaisi alluusionomaisesti johonkin aivan muuhun kuin "tissutteluun".

    VastaaPoista
  5. Eiköhän Hašekin suosiossa kyse ole siitä, että tämä käsittelee äärimmäisen raskaita teemoja vapauttavasti. Svejk on liian tyhmä (tai viisas) tajutakseen, millaiseen myllyyn on joutunut. Hän ei murehdi vaan jaksaa aina todeta: "Meillä Budejovicessä...", minkä jälkeen seuraa järjetön kertomus miehestä, jolle kävi vielä huonommin. Kafkan hahmot taas ovat samassa myllyssä, mutta ymmärtävät tarpeeksi ahdistuakseen siitä. Monesti Hašek laittaakin Svejkin sellitoveriksi juuri kafkalaisen novellin päähenkilön.

    Ihmiselle, joka on käynyt läpi kafkalaisen maailmansodan, Hašek on varmasti tuntunut vapauttavalta. Onhan suorastaan jumalallista nauraa kokonaiselle maailmansodalle. Ihminen ei voi kuin itkeä. Samasta syystä Hašek oli 1930-luvulla suomalaisten militaristien hampaissa: liian moni ihminen tunnisti itsensä ja organisaationsa Sotamies Svejkin sivuilta.

    VastaaPoista
  6. Eilen juuri ajattelin satiiria hyvällä.
    Hyvä satiiri on ensinnäkin nipakkaa, siinä on koiruohoa, geneveriä ja rapsakkuutta tulee sitruunasta.

    Herkuksi sen tekee se, että se on niin joustavaa ja sopii kaikille; jos ihminen ei ymmärrä sitä, hän tekee sen mahdolliseksi.

    VastaaPoista
  7. Kafka ja Hašek. Löysin itseltäni 3 Konrad Lehtimäen kirjaa: Ylös Helvetistä, Spartacus ja Inferno. Hmmmm... pitäisikö kääntää saksalle ja pyytää jotakuta kääntämään takaisin suomeksi. Tulisi mielenkiintoinen lukukokemus.

    VastaaPoista
  8. Eikös suuri huumori vaadi suuria kauheuksia lähtökohdakseen, minkä vuoksi moni huumorkertoja jää puuhastelijaksi Hasekin rinnalla. Ja siksi kääntäen on vähättelyä luokitella Svejk huumoriksi.

    Huovinen pääsee Veitikassa viiltäviin mittoihin, koska pienen mieliparan oli alkuun vaikea hyväksyä, että pikku-Adolfista voi kirjoittaa siihen sävyyn.

    Omakohtainen seikka Svejkistä: Vaihdoin siitä mielipiteitä tutun kolmekymppisen tshekkiläisen kanssa, koska tuo kirja ja 50/60-luvun tshekkielokuvat loivat minulle mielikuvan sikäläisestä huumorista.
    Tämä Petr oli raja-aidan modernilta puolelta, eli ei ole kokenut millainen kulttuuri-ilmasto maassa oli ennen vuotta 1968. Hän piti Svejkiä ylimainostettuna historian painolastina. Oli valaisevaa kuulla, miten hän kuvasi väen jakautumista kahtia menneisyydessä eläviin ja eteenpäin katsoviin.

    VastaaPoista
  9. Jos Kafka ja Hasek ovat sama mies, niin sitten sivupersoona Hasek on terveellä tavalla hullumpi kuin selvästi mielisairas sivupersoona Kafka.

    Se sortuva Kakania jätti jälkeensä kaikenmoista. Ja onhan Musilkin ilmiselvästi tsekkiläinen nimi.Ettei nyt sitten sekin...

    VastaaPoista
  10. Jos Kafka ja Hasek ovat sama mies, niin sitten sivupersoona Hasek on terveellä tavalla hullumpi kuin selvästi mielisairas sivupersoona Kafka.

    Se sortuva Kakania jätti jälkeensä kaikenmoista. Ja onhan Musilkin ilmiselvästi tsekkiläinen nimi.Ettei nyt sitten sekin...

    VastaaPoista
  11. Jos ne ovat sama mies, niin silloin sivupersoona Hasek on terveellä tavalla hullumpi kuin selvästi mielisairas sivupersoona Kafka.

    Mutta kun sen sortuneen Kakanian raunioista löytyy niin paljon kaikenlaisat. Onhan Musilkin tsekkiläinen nimi, ettei vaan sekin...

    VastaaPoista
  12. Olen tottumaton välineeseen, siksi se tuli kahteen kertaan. Siten mulla olisi yksi vanhaan lakitekstiin liittyvä semanttinen ongelma, saako sinut kiinni sähköpostilla?

    hannu.koutola@gmail.com

    VastaaPoista
  13. Tosi on satiiria, koska se ei ole jonkun toisen, virallinen tai yleinen totuus.
    Totuus on satiiria kun se pilkkaa muuhun luuloon, "totuuteen" uskovaa. Kai satiiri on kuitenkin tarpeellinen maeaerite, anteeksi naeppaimisto.

    VastaaPoista
  14. Kafkaan liittyen uskaltaisin kysyä lainopillista neuvoa.

    Äitini on reilu 80 vuotias. Kävi äskettäin läpi peräsuolisyöpäleikkauksen, kokenut muutaman sydänkohtauksen. Sydämessä 4 eri vikaa, jotain vasemmassa kammiossa, rytmihäiriöitä ja nestettä kertyy. Lisäksi reuma vaivaa. Käyn päivittäin katsomassa häntä ja kaupassa ja siivoamasa ja kaikea sellaista.

    Nyt hän itkee ja pelkää ettei saa hoitoa jos taas joutuu sairaalaan. Tuosta murehtimisesta voipi seurata seuraava sydänkohtaus.

    Ja kysymys kuuluu... mutta perustelu ensin.

    Sokkalla kävelee nyt hoitsuja joilla Tehyn (lakko)merkki rinnassa. Tuli mieleen murmeli-elokuva - Groundhog Day, jossa Bill Murrau veti nenään yhtä vaikeaa selittäjää. Hauska kohtaus.

    Paljonko näin ensikertalaisena saan tuomiota, jos vetelen vastaantulevia hoitsuja päin näköä samalla tyylillä?

    JarMom

    VastaaPoista
  15. Ad Jarmom:

    Tuntien päättäväisen luonteesi ehdotan repliikkiä "Kärpänen! Sinä nenällä istui selvästi kärpänen."

    Toisaalta meillä kotona Bundejoviçessä oli emännillä joskus tapana lyödä täydellä viinapullolla niin että tuli vammat ja rohdot kerralla.

    VastaaPoista
  16. Kärpänen! Sinä nenällä istui selvästi kärpänen.

    Juu, hoksasin. Parempi olisi Poe ja hämähäkki.

    JarMom

    VastaaPoista
  17. Jotain kafkamaista kuolla aliravitsemukseen, kun kurkku ei laske ruokaa alas. Missähän ovat Kafkan vihkot, jotka rakastettunsa säilytti, mutta Gestapo vei.

    VastaaPoista
  18. Ad jarmom

    menikös ne yksityisen puolen hoitsut lakkoon nyt tässä samalla?

    VastaaPoista
  19. Kemppinen kirjoitti: "Tässä seurassa modernin kirjallisuuden suuret nimet Joyce ja Proust saattavat jäädä pelkille pistesijoille."

    Olen yrittänyt koko päivän pidättäytyä tästä, mutta provosoidutaan sitten: Proust on sentään eri sarjaa. Vaikka Joycesta, Kafkasta, Hašekista tai Musilista on epäilemättä paljon hyvää sanottavaa, ja varsin paljon heiltäkin on hyvää luettavaa, on Proust näistä kumminkin se, joka paitsi palvelee ekstentiaalisnobismiin sairastunutta murkkua, iltalukemista kaipaavaa vanhusta ja oppituolianalyytikon sivistyssanoilla vuoratun esitelmöinnin tarvetta, myös toimii loistavasti puhtaana nautinnollisena lukukokemuksena.

    Vertaus J.S.Bachin tuotantoon: Joyce on hieno mutta jotenkin kliininen H-mollimessu, Kafka kuivasti rätisevä cembalosarja, Hašek kansanomaiselta näyttävä koraalisovitus, Musil kameleonttimainen Die Künst; mutta Proust on Matteus-passio. Se tunne, se tieto; se elämys, se ymmärrys; ne harmoniat ja ennen kaikkea: se melodisuus!

    VastaaPoista
  20. ad blind

    ekstentiaalisnobismiin sairastunutta murkkua...

    sahaaja kavka sen sijaan oli elamansa ajan debiksessa, sosiaalisissa tilanteissa ahdistunut, hiukan uneton ja vaivojensa stressaama.
    kerrassaan kelpo ainesta isaksi hulvattomille kirjoille, joissa elama vilauttaa onnea, mutta tarjoaa aivan jotain muuta. Niinhan se menee.

    lanka katkeaa joskus kuin kanan lento. Sen oivaltaa ehka vasta naissa kymmenissa. vimoset askeleet voi ottaa onnea lisaten.

    meita on sellaisia, kun nayttaa vastaantulijan mielesta aattelevan, etta muut ei oo mittaan. juuri silla hetkella kavka kayp kylassa. tietaisivatpa asian oikean laidan.

    helkkarin asianux. ei suomalaista nappaimistoajuria

    VastaaPoista
  21. Muistan erään Pohjalaistyypin joka oli kotoisin... en muista mistä. Sanotaan vaikka että Äystöstä. Tapahtui maailmalla mitä tahansa, vaikka että pari jumbojettiä törmää Kanarian saarilla toisiinsa, niin heti se oli sanomassa että "Meillä kerran Äystössäkin liitokone joutu tekeen pakkolaskun."

    Kaikki oli tapahtunut jo Äystössä.

    Hitsi, hän oli rasittavampi kuin minä itse. Tai elämä an Sich.

    VastaaPoista