Sivun näyttöjä yhteensä

5. lokakuuta 2007

Kristallen den fina

Rupattelin erään etevän henkilön kanssa perinnönjakotilanteista. Niissä ihmisillä on tapa ja taito ruveta käyttäytymään mielettömästi. Olen itse nähnyt vuorineuvoksettaren potkivan professuurskaa pitkin parkettia niin että minkkistoola pöllähtelee. Riita syntyi hopealusikasta, joka oli vääntynyt. Tarkemmin katsoen se oli kyllä alpakkaa.

Tämä on tulkittu usein ihmisen perimmäisen ahneuden osoitukseksi, mutta voi siinä olla mukana myös kuolemantapauksen laukaisemaa ahdistusta, purkamatonta syyllisyyttä ja ties mitä.

Mielessäni kävi vanha persialainen kertomus rikkaasta miehestä, joka tuntiessaan kuoleman tulevan muutti koko omaisuutensa rahaksi ja osti niillä kuvaamattoman kauniin ja kalliin kristalliesineen. Kun tekosurevat omaiset olivat sitten kokoontuneet jättämään viimeisiä jäähyväisiä, vainajakokelas sanoi, että perinnöstä muuten tuli mieleen – ja potkaisi sen kristallin tuusan nuuskaksi.

Ei potkaissut tyhjää, ei.

Johon juttukaverini kertoi tositapahtuman viime vuosilta. Perintöä oli jaettu vuosikausia ja homma meni loppuvaiheessa tilttiin, koska taistelevat sukuhaarat eivät saaneet sovituksi eräästä kahvikalustosta. Kaikki halusivat sen. Kahvikalusto oli sininen. Tuulimyllyn kuvia.

Puolin ja toisin pudoteltiin uhkavaatimuksia ja toivoteltiin, että rosiksessa tavataan ja mitään ei allekirjoiteta.

Asianaja otti sen kahvikaluston tarjottimella käteensä ja muka kompastuen heittäytyi rähmälleen sen päälle.

Kilinää.

Asianajaja saattoi hiukan muistuttaakin norsua. Näky oli joka tapauksessa sama kuin posliinikaupassa norsun vierailtua.

”Täytynee vähentää selvityskuluista”, asianajaja sanoi.

Pesä oli jaettu ja perinnönjakokirja allekirjoitettiin. Miljoonat eurot vaihtoivat omistajaa.

Non-cooperative non-zerosum game.

13 kommenttia:

  1. Kaikki kunnia hyville asianajotoimistoille. Mutta milloin meille tulee nämä? Jenkkituomioistuimissa annetut lausumat saatavana netistä podcastina ja rss syöte ilmoittaa uusista. Rikosjuttuja, siviilijuttuja... siis taivas - muttei ehkä yksityisyyden suojalle.

    Tämä lienee vain murto-osa tämän sortin hauskuuksista.

    Kyläkäräjät olivat siedettävän julkisia, kun koko maailma ei voinut ängetä paikalle. Nyt voi.

    VastaaPoista
  2. Miksei perinnönjaossa jostain omaisuusesineestä voitaisi päästä sopuun sillä tavalla, että siitä järjestetään perillisten kesken tai julkinen huutokauppa. Eniten tarjoava maksaa rahassa kuolinpesään huutamansa esineen ja sitten vain pesä jakoon. Ei tarvitsisi rikkoa esineitä.

    VastaaPoista
  3. Perintöveron poisto maatalousfeodaalilta ja ns. perheyrityksiltä ja alarajan nosto vähemmän paremmilta ihmisiltä 20000 euroon tuskin tulee vähentämään riitoja, kun jaettavaa on enemmän ilman verokarhun pitkiä kynsiä.

    Joten aisanajokunnalta eivät työt ihan heti lopu. Palkkiot kyllä voisi nostaa prosenttiperusteiseksi tai amerikkalaiseen tapaan 1/3 pesästä.

    MIten muuten on. Jos lahjoittaisin omalle yliopistolleni pari hehtaaria helvetin huonoa maata tutkimustarkoituksiin (tarkoituksena tutkia miksi mikään ei kasva helvetin huonossa maassa), niin voiko lahjoituskirjaan laittaa ehdon että esim. Senaattikiinteistöt tai joku muu vilunkiyhtiö tai -säätiö ei pääsisi osille ikinä milloinkaan. Jos yrittäisi tai yliopisto ei enää tutkisi helvetin huonon maan ominaisuuksia, niin lahjoitus palaisi perikunnalle.

    Tällaista teoreettista pohdiskelua vain, sillä eihän yliopistolle lahjoitettua kiinteistöomaisuutta siirtynyt vastikkeetta Senaattikiinteistölle suuren puhdistuksen yhteydessä. Eihän...?

    VastaaPoista
  4. Tarina asianajajasta taitaa olla vähän itsepetosta, asianajajahan hyötyy mitä enemmän asia mutkistuu ja venyy...

    VastaaPoista
  5. ad anonyymi,

    Kyllähän meilläkin on KKO:n ja KHO:n tuoreimmat päätökset luettavissa kyseisten tuomioistuinten sivuilla. Ne ovat muuten kerrassaan opettavaista luettavaa. Esimerkiksi uusimmat päätökset KHO:67 ja 68 muodostavat todella kauniin ennakkopäätösparin, joka määrittelee hyvin, milloin hallintoasioissa tulee käyttää suullista käsittelyä. (Rehellisille ihmisille sellainen kuuluu, rikollisille taas ei. Tämä näyttäisi olevan linjana.)

    Hovi- ja hallinto-oikeuksien ratkaisuja löytyy puolestaan Finlex-tietokannasta. Näiden lukeminen ei yleensä ole yhtä mielenkiintoista, sillä perustelut ovat suppeampia. Toisaalta KHO:n tapausselostukset ovat niin pitkiä, että niitä lukiessaan saattaa helposti nukahtaa. Sen sijaan KKO:n päätökset ovat hyvää kirjallisuutta: lyhyitä, ytimekkäitä ja ymmärrettäviä. Perustelut on esitetty ymmärrettävästi ja niiden seuraaminen on helppoa.

    VastaaPoista
  6. Kesti hieman aikaa huomata epäilys, että näissä blogeissa on lähes aina jokin hoksottimia vaativa "salainen pointti". Vai onko?

    Edellisen jutun kuvalogo, jossa laivan ratti kompanssin sisällä, "Microsoft vs. EU" ja niin edelleen. Innovaatiokin oli käsitelty kesäkuun blogissa ja taas niin edelleen =)

    Kavikaluston päälle kaatunut asianajaja ei varmaankaan ollut Pohjanmaalta, koska siellä on jokin miehinen perintötekijä aiheuttanut rintakehän muutoksia miespuolisille. Kahvikaluston päälle kaaduttuaan voi olla lähes varma, että sirpaleet aiheuttavat vakavaa vahinkoa jonkun kaaduttua rähmälleen niiden päällä.
    Asianajaja Raehmaellae.

    JarMom

    VastaaPoista
  7. Hahhaa! Mainio päre. Ahneudesta saisi monta - sekä kauheaa että tosi naurettavaa - juttua.

    Olix se Stroheim, joka teki aiheesta sen järisyttävän mykkäelokuvan...

    VastaaPoista
  8. ad erastotenes

    Kiitos vinkistä. Täytyypä tutustua noihin lähteisiin ja linjauksiin.


    Yhtä asiaa en ymmärrä: miksei valittajan tule pääsääntöisesti itse saattaa valitustaan vastapuolelleen samassa ajassa, kun hän lähettää sen valitusinstanssiin. Vastausaika olisi aina kaksi viikkoa valitusajan päättymisestä, jollei hae pidennystä. Ainakin puoli vuotta putoaisi käsittelyajoista.

    Muutoin luulen, että oikeudenkäynti siirtyy joskus kokonaan kyberavaruuteen ja settejä pelataan silmälappuvideoiden ja korvalappustereoiden varassa.
    Se olisi varsin tehokasta. Voisi tuomarikin jättää aamuisin pukeutumatta ja liikenteessä jonottamatta, mutta esiintyä kyberavaruudessa oikein pyntättynä ja sopivasti pukeutuneena.

    Sopimattomat puheenvuorot voisi keskeyttää napin painalluksella, eikä tarvitsisi alkaa sakottamaan.

    Puhe tärähtäisi tekstiksi automaattisesti ja asianosaiset saisivat tuomionsa vartin päästä käsittelyn päättymisestä.

    Käräjäpäivän jälkeen voisi sitten haahuilla virtuaalipilottina haluamassaan viitekehyksessä. Takki vaihtuisi nappia painamalla.

    Mahdollisuuksia on. Kunhan te suuret ikäluokat siirrytte taemmalle meidän veroeurojamme syömään, niin me kyllä hoidamme pari asiaa hiukan tehokkaammin...:)

    Kirjanpainajien lakko on hauska juttu muuten: menkää vain painajat lakkoon - jutut julkaistuvat täällä internetissä ilman paperipainoja. Teidän pitäisi järjestäytyä yhdessä datatyöntekijöiden kanssa, niin tulisi vielä sitä työmarkkinavoimaa.

    VastaaPoista
  9. Eräs asianajaja kertoi minulle vastaavasta tapauksesta, jossa sisaret riitelivät jostain kiposta. Asianajaja ehdotti viimein, että ottaa kipon palkkiona vastaan. Näin tehtiin eikä tarvinnut rikkoa mitään.

    VastaaPoista
  10. Kirkkonummen kyläkulmien perinnönjakajista tunnetuimpina ovat Pekka Herlinin pojista Ilkka pelastamassa Itämerta ja Niklas Uutta Suomea, maalaisliittolaisen isoisänsä Kustaa Vilkunan hengessä.

    Ns. modernistit, nuo kirotut eksistentialistit, väittävätkin ihmiselämän arvokkaimmaksi sisällöksi omien juuriensa tunnistamisen, vaikka voikin johtaa peprinnönaossa joskus veljesmurhiin. Sehän täällä Kemppisen palstallakin tulee ansiokkaasti esille.

    VastaaPoista
  11. Michael Jackson oleskelee happikaapissa ja syö mansikoita. Boris Becker jaksaa vain niin kauan kuin on vielä nopeampi auto ja uusi nainen. Jack Higgins olisi toivonut jonkun varoittaneen, että kun hän pääsee huipulle - se on tyhjä.

    Isä Meidän -rukous viittaa Sananlaskujen loppulukuihin, joita rahanahneiksi syytetyt juutalaiset ovat lukeneet joka sapattina viimeiset 2500 vuotta:

    30:7 Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka:
    30:8 Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,
    30:9 etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: "Kuka on Herra?" ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.

    Köyhyys on onnettomuus. Agreed.

    Mutta niin on myös rikkaus. Se on tehokkain keino pitää ihminen pois Jumalan valtakunnasta. Jos maallisia miettii, niin Maailmaakaan ei valloiteta parhaassa iässään kuolleen Aleksanterin tyylillä. Se valloitetaan toisen samassa iässä kuolleen tyylillä: etsimällä muutama lojaali seuraaja ja kopioitumalla.

    VastaaPoista
  12. Minusta perintöveron poistamisen ajatus oli syvältä ja poikittain.

    Perintöveron poistamisen sijasta pitäisi puuttua siihen, että perintöveron joutuu maksamaan perinnöstä jota ei ole saanut.

    Hyvä ystäväni on par'aikaa virtsassa kun on joutunut maksamaan verot perinnöstä, josta on odotettavissa vuosien odotus ennen kuin sen saa.

    Mutta ylipäänsä.
    Miksi eri lähteestä tuleva tulo pitäisi verottaa toisella tavalla kuin toinen?

    Minusta kaiken tulon pitäisi olla samalla viivalla, tuli se sitten myynnistä, palkasta, osingosta tai perinnöstä, mutta ylimmän veroprosentin ei pitäisi ylittää 32,33 prosenttia. Toisessa päässä, sellaisen tulon, joka kuitenkin oikeuttaa toimeentulotukeen, ei pitäisi olla verotettuakaan.

    VastaaPoista
  13. Perhe-ja perintöoikeudessa omaisuuden jaolla on symbolinen luonne. Sen, jota rakastettiin eniten tulee saada isoin osa perintökakusta. Sen, joka petti ja rikkoi avioliiton tulee jäädä puille paljaille.

    VastaaPoista