Sivun näyttöjä yhteensä

4. lokakuuta 2007

Klubilla

Kauhavan kauppiailla oli ennen sotia klubi Orrenmaan matkustajakodissa. Emännät hakivat heitä sieltä kotiin vuodenajan mukaan maitokärryillä tai vesikelkalla.

Äidinisä oli yhtenä. Kauppiaalle on tärkeää verkottua.

Suomalaisella klubilla olen ollut joskus puhumassa jostain asiasta. Tänään satuttiin syömään, kun kaveri ehdotti. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

En ollut tiennyt, että kaupungissa on vielä paikkoja, joissa on puku- ja solmiopakko. Hyvä ajatus. Televisiossa kerrottiin romanikulttuurista, että kiertämätön tapa osoittaa kunnioitusta vanhoille ihmisille on esiintyä ehdottomasti vain suorissa mustissa housuissa.

Taisi tulla kauppaan asiaa. Epäilen että tumma pukuni on hitusen harmaa.

Sattui farkut jalkaan. Sellaisia valmistetaan myös lihaville ja vanhoille. Päästivät silti sisään. Solmiosta ei ollut merkkiäkään. Olisihan sen voinut improvisoida kengännauhasta, kuten muinoin Vanhan kellariin mennessä.

Ei tullut siitäkään interpellatsionia eli välikysymystä.

Väkeä oli paljon. Taisin olla porukan toiseksi nuorin. Naisia näkyi vain tarjoilijoina. Unohtui kysyä, nimitetäänkö heitä tarjoilijattariksi.

Olisi minulla frakki ja siihen henkselit, ja olisi myös smokki, mutta siihen tuskin mahdun. Shakettipuoli on kieltämättä heikompi. Mutta nyt täytyy ottaa tuo pukeutumiskysymys vakavasti.

Teknillisissä korkeakouluissa professorin virka-asu on nuhjaantuneet farkut, linttaan menneet lenkkarit ja jokin fleecen tapainen. Jos haluaa hienostella, voi käyttää sen alla pikeepaitaa.

Tässä Lappeenranta poikkeaa suuresti Helsingistä. Kaverit kulkevat siellä skraga kaulassa.

Täytyy ehkä miettiä vielä kerran. Olin jo käynyt katsomassa kaupasta, että duunarien haalari ulkotaskuinen ja renksuineen olisi aivan ylivoimainen mukavuudeltaan ja kestävyydeltään. Nykyisin niissä on myös polvipehmusteet, jos joutuu lähestymään rahakirstun vartijoita.

En liene luonteeltani aivan tyypillinen naulanastuja, mutta sellaiset turvakengät olisivat kivat, joissa on kärjissä sisäpuolella raudat. Ei voi koskaan tietää, milloin joutuu rimpuilemaan esimerkiksi putkaan pantaessa. Raudoitetuilla kengänkärjillä voisi saada poliisimiestenkin jakamattoman huomion.

Hieman lyhyemmin sanottuna: miesten siisti asu on mielestäni idiottimainen. Ystävämme Petja voi olla tästä alan miehenä erimieltä, samoin kuin kollegani S. Villa, jonka isä on oivallinen vaatturi.

Miehen parempi puku on säilynyt olennaisesti samanlaisena kohta 150 vuotta. Sinistä sheviottia ja hilsettä harteilla.

Meillä on käytössä siviiliunivormu.

Hovioikeudessa ollessani pikkutakki ja kravatti olivat päivänselviä vaatimuksia. Jotenkin ymmärränkin, että yleisön eli yhteisen rahvaan kanssa tekemisiin joutuvat pukeutuvat yhdenmukaisesti.

Helsingin keskustassa näkee vaatteista heti, kuka on asianajaja tai investointipankkiiri.

En ollut tullut ajatelleeksi, miten vähiin salaiset syömäpaikat ovat käyneet (ja juoma). Muinoin oli ruotsinkielistä klubia tavallisille ja teknisille henkilöille, oli Kauppakilta, oli Pörssiklubi, jossa toden totta piti olla se kravatti, ja taisin olla joskus isäni siivellä Helsingin Rotaryklubi numero ykkösessä, joka kokoontui vähän väliä Seurahuoneella.

Ei tästä ole aikaa mitään, kun kävin upseerikerholla, joka osoittautui entiseksi upseerikerhoksi, ja Kauhavalla nykyisellä upseerikerholla. Tyylikäs paikka. Action oli kuitenkin ennen vanhaan au-kerholla. Sinne mentiinkin kokopitkän nahkatakin liepeet määrätietoisesti lepattaen.

Ja opiskelijoilla oli osakunnissa sapuskaa. Sen kumminkin olen muistavinani, että Ostrobotnialla toimi vartijavahtimestarina nerokas henkilö, joka kiskaisi yhdellä vedolla kundilta päällystakin ja kaulaliinan niin että tulija pyöri hyrränä pöytään. "Botnian pannu" oli 60-luvulla jotain sellaista, jota kukaan ravintoterapeutti ei nyt itkemättä katselisi.

Hm. Taidan panna ilmoituksen lehteen: juhla- ja tilapäispuhuja tarjolla sopuhintaan. Huom.: oma kravatti!

22 kommenttia:

  1. Asianajajat tuntee alipukeutumisesta, investointipankkiirit ylipukeutumisesta.

    Jälkimmäisissä on jotakin, jota me perheessä tavataan kutsua "työväenluokan kimallukseksi".

    Palaan asiaan, mutta verryttelynä suosittelen vähän lukemista.

    Vaatekaappi

    ja Puku

    VastaaPoista
  2. En tiedä, mutta epäilen, että erityisesti persehinurit vaatteilla koreilee.

    Puuvillaiset avohaalarit ovat olleet mulle kaikkein mieluisimmat vaatekappaleet jo monta vuotta. Istuessakin on myös munilla mukava olla. Ei ahdista eikä väliä vaikka vähän likaantuisivatkin. Pyykkikone pesee puhtaaksi ja taas kohta menoksi.

    VastaaPoista
  3. Lieneekö Botnian pannu tämä:

    "St.Urhon pannu 12,80 G M
    Naudan filepihvi, nakkeja, paistettu muna, ranskalaiset perunat"

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Toipilan kanssa melkein samaa mieltä. Puku on epäkäytännöllisten vaatekappaleiden rykelmä, joka rynttääntyy ja polvet pussiintuvat. joka toinen viikko pitäisi keekoilla pesulan ja kodin väliä, jolloin viiden kerran jälkeen pesut maksavat enemmän kuin puku. Upseereilla on manttelit talon puolesta. Virkavaatteita siis vaikka hoviinkin. Mieluiten tulotasoon sopivaa haalarimallia tai vaaterahalla hiukan koreampia koonnoksia. Maon Kiinassa niitä suosittiin. Pesettäminen armeijan malliin ja rikkonaisten vaihto varusvarastolla.

    VastaaPoista
  6. Ihan vain henk.koht. tiedoksi (muita tuskin kiinnostaa):
    Kauhavan aliupseerikerho tilasi 1930-luvun alussa komean naisarkkitehdin suunnitteleman kaluston (sohva, 2 nojatuolia, 2 tuolia, 3 soikeaa pöytää). Kalusto myytiin Kauhavan Kauppaseuralle, joka luovutti sen jossain vaiheessa vuokrasuorituksena Orrenmaan matkustajakodille. Matkustajakoti purettiin 1975, jolloin kalusto siirtyi isoäitini Vienon Seinäjoen asunnolle, ja sieltä 1980 vanhempieni asunnon kuorokellariin. Tämän vuoden elokuussa 2007 kalusto sai paikan nurmolaisesta olohuoneestamme, jota ryhdyttiin siitä hyvästä kutsumaan kirjastoksi. (Otin juuri kuvan kissasta sohvalla, mutta enpä osannutkaan sitä tässä lähettää.)
    Tiedoksi kuitenkin, että kauppaseuran henki elää vielä Pohjanmaalla.
    Anssi O.

    VastaaPoista
  7. Walhroos on kuitenkin Suomessa näyttänyt miehille tietä punaisiin housuihin.

    Yksinkertaisinta lienisi pukeutua jonkinlaiseen kaapuun. Tosin housutkin pitäisi olla alla. Se on kaapujen ja hameiden ongelma isokokoisemmille: reidet hankaavat yhteen ikävästi.

    Ranskan vallankumouksen jälkimeininkien muoti oli muuten ihastuttavan kapinallista. Yhtäkkiä pistettiin päälle käytännössä ohuet yöpaidat. Se Delacroix'n trikoloria tissi paljaana heiluttava irma voi olla 1830-luvulta, mutta paljastavuuden idea keksittiin jo Thermidorin aikaan, siinä on ilmeisesti jotain vapauden ekstaasia.

    Miesten hatut ja huivitkin ainakin sen lyhyen periodin saattoivat olla sangen villejä. Mutta sitten miesten pukeutuminen jotenkin taantui tylsään ja (maskuliiniseksi käsitettyyn) selkeään tummaan. Schopenhauerillakin oli sormensa pelissä siinä että piti tarkasti erottaa miehet naisista jo hyvän etäisyyden päästä.

    VastaaPoista
  8. Tohtori Zhivagoon talvista, leveäraiteista junamatkaa Suomessa kuvanneet tähdet yllättyivät oliko se siis 1960-luvun lopussa, kun suurten metsien keskeltä löytyneen pienen taajaman pienen ravintolan ovella seisoi iso mies kravattipukeutumista vaatien. Tätä Oma Sharif naureskelee elokuvan dvd-version ekstroissa.

    Vielä 1990-luvulla oikiksessa ja varsinkin kauppakorkealla (Helsingissä) pukeuduttiin, pikkutakki pojilla ja helmikaulanauha tytöillä (muun ohella) oli ihan tavallista.

    Petja ja Kemppinen taisivat tarkoittaa erilaisia asianajajia, käräjäveijarit voivat vaatturimestarin silmissä ollakin alipukeutuneita, liike-elämän juridiset konsultit, tittelistä riippumatta, eivät.

    Oliko se Matti Norri, joka kertoi Turkuun käräjille matkanneesta rikosasianajaja R:stä, joka vasta yövyttyään tutun liikejuristin luona tajusi, miksi heidän (1980-luvulla muodikkaat) tummat Boss-valmispukunsa näyttivät niin erilaisilta: liikejuristi riisui omansa yöksi.

    Vaikea olisi kuvitella kovin suurta variointia pukeutumisessa; luontainen ujous, ilmasto ja tuotannon pitkien sarjojen hintalogiikka pitävät yhtenäisyyttä yllä, ei kyse useinkaan ole vain uniformun hakemisesta. Kuten harvan naapurustossa näkyy sekaisin kotaa, iglua tai kartanoa, on vastaantulijoilla Aleksilla tai Oleksillakaan (Lpr) harvoin toogaa, tunikaa taikka kimonoa.

    "Työväenluokan kimallus" - tunnistan heti tämän käsitteen lokeron, vaikka nimikettä hieman vierastan. "Kulttuuriton koreus" olisi jotenkin neutraalimpi. Lukisin tähän esimerkiksi amerikkalaisen sports industry tyylin joka käänteessä pukeutua tummiin takkeihin ja mainoslauseilla koristeltuihin kauluspaitoihin. Jotenkin sen kuitenkin näkee läpi pukeutuuko ihminen kotona verkkopaitaan vai tweediin. Toisaalta hoopoa on välttää tuulipukua tai vastaavaa sienimetsässä, Aran-neeleet ja Gant-samettihousut kun sateessa vettyvät kovin nopeasti.

    VastaaPoista
  9. Täytyy ehkä miettiä vielä kerran. Olin jo käynyt katsomassa kaupasta, että duunarien haalari ulkotaskuinen ja renksuineen olisi aivan ylivoimainen mukavuudeltaan ja kestävyydeltään.

    Eikös siellä LTY:ssä muutenkin hiihdä tuota haalariporukkaa? Enää vain nimitytät itsesi kunniateekkariksi niin saat asusteeseen sopivan lakin. Tosin vain kesäksi.

    Hm. Taidan panna ilmoituksen lehteen: juhla- ja tilapäispuhuja tarjolla sopuhintaan. Huom.: oma kravatti!

    Tuohan olisi hieno ajatus. En tiedä olisiko hyvä, mutta hieno kumminkin.
    Pitäisi tietysti olla jotain pippaloita, joissa tarvitaan puhujia, mutta jos puhuja on lainattu, niin ei kai juhlan syykään sitten tarvitse oma olla.
    Varaudu puhelinsoittoon.

    VastaaPoista
  10. Klubien paikka kalenterissa on meille kolmi-nelikymppisille arvoitus. Suvun perinteiden mukaan minäkin olen kokeillut rotareita ja kaverit olleet mukana muissakin virityksissä. Säännöllistä pitkää lounasaikaa ei kuitenkaan löytynyt työn vuoksi ja iltoja vaikeuttaa töiden lisäksi vanhempien yhteisvastuu kodista ja lapsista. Eivät ne porukat sitten varmaan samasta syystä ole kovin kiinnostaviakaan, koska (tiettyä virkakuntaa lukuunottamatta) oikeat suhdeverkot eivät ole tarjolla.

    VastaaPoista
  11. Kiinnostavaa(?) historiallista kuvausta 'besserwissereitten' seuraelämästä.

    Ei vielä kukaan sentään sepalusta ruvennut aukomaan..?
    Tarkoitan, ettei sekä itse eikä myös kukaan ulkopuolinenkaan.

    Semmoisia sisäpiirin 'ulkopuolisiakin' sepaluksen avaajia kyllä löytyy (tiedätte varmaan) - ja paljon.
    Olen kuullut kerrottavan.

    Nimimerkki: Innocent

    PS. Petjalle ostan potkuhousut.

    VastaaPoista
  12. Ad Timo riitamaa:

    Uskomatonta...! Silloin naudan filepihvi oli tosin tyylikkästi jauhelihapihvi mutta muuten sama!

    VastaaPoista
  13. Ad Anonyymi:

    Silmäni vettyivät liikutuksesta. Haluan tulla teille kylään kokemaan ne mööpelit. M.N. muuten tapasi torjua erinäiset tittelit sanomalla: ei, Lankku-Matti on liikemies. Uiton Eeli on kauppias. Palomäen Nikolai on johtaja. Aarrevaran Ilmari on herra...

    Mahtoikohan joku kantaa sinne "lupille" jalattoman Sillan (Hannes Sillan isän), joka rahoitti rakennushankkeita lompsastaan silloin kun pankki ei.

    VastaaPoista
  14. Pukeutuminen on merkki.
    Hyvä pukeutuminen on merkki huomaavaisuudesta.

    Mitä TKK:n opettajien pukeutumiseen tulee, on siellä eräs luennoitsija, joka osaa sitoa mirrin useammalla tavalla kuin minä. Olen kuullut että Kauniaissa olisi joku toinenkin.

    Kun minä käytin haalaria, metsätöitä tehdessä 70-luvun lopussa, minulla oli liivit, kauluspaita ja solmio sen alla.

    Hyvä puku on aivan erinomaisen käytännöllinen ja sopeutuvainen vaate, silloin kun se on hyvä.

    Villa, tai hyvä villa sekoite, on termoplastinen materiaali ja kestävämpi kuin esimerkiksi maatyöväestön ja hampuusien suosima Nimesin indigo puuvilladiagonaali, jota muutoin sain hiljan näyte-erän, tiedoksi siltä varalta jos jollakin sattuu olemaan viluisia torppareita.

    Pukua ei tarvitse pesettää kuin kerran vuodessa tai kahdessa, jos ei tee niin kuin minä taannoin, laitoin erään 12. ja 13. päivän välisenä yönä lihapiirakan taskuun, riisuin sitten kotiin tultuani puvun päältäni, laiton ripustimille ja vein parvekkeelle.
    Seuraavana päivänä, töistä tullessa kävin sitten hakemassa sen sisään ja ihmettelin pullottavaa taskua.

    Silloin en ilahtunut, vaikka se näin ajan päästä onkin saanut koomisen hohteen.

    Puku antaa tavattoman paljon muuntelun mahdollisuuksia, jos ne vain näkee ja ymmärtää. Toisaalta taas, muodollisen pukeutumisen sääntöjen sisällä luovuuden käyttäminen on haastavampaa kuin hanttapulien rajattomassa erämaassa.

    Kyllä liike-elämän konsulteilla, elivät he sitten lojaaleina herralleen tai kuunnellen merkonomin nakutusta, näkee usein juuri tätä yli pukeutumista ja alipukeutumista, toisinaan jopa samalla kertaa; tummapuku lounas aikaan, upslaakeilla ja jalassa blucherit. Olen jopa nähnyt mainaikkaan asianajan esiintyvän nilkkasukissa Teatterissa, kuin pedovestiitin.

    Mitä potkuhousuihin tulee, kiitän kauniisti.
    Sopiva kangas voisi olla Jamen G Hardyn Dorcester Collection: Check of Prince of Wales Q1951 tai JJ Minis Crown Classic Collection; Birdseye Red check 2306. Minulla olisi tuohon jälkimmäiseen sopiva lippalakki. Privassa voin vinkata mistä saa edullisesti, jopa alta 80€/metri, 40 metrin erissä.

    Mittani ovat:
    Vyötärö 136
    Lantio 140
    Housun korkeus 113 cm
    Sisäsauma 80
    U-100
    Olan korkeus +53
    Potkuhousuihin taitaa kuulua sellainen sukkaosa? Kengän numeroni on 47, siro.

    Jo vuosia sitten eräs keravalainen käytettyjen autojen autokauppias lupasi lähettää minulle hamekankaan, mutta ei sieltä mitään tullut, vaikka laitoin hänelle osoitteenkin, mistä Heavy Gordon Regimentalia olisi saanut. Ei voi ihminen luottaa keravalaiseen joten ostin sen sitten itse.
    Toki ymmärrän sen että jobbarille 500 euroa on valtava omaisuus.

    VastaaPoista
  15. Animadversio:

    Sattumalta luin Svejkiä (suom. E. Balk) ja sitten Petjan lempeän asiapitoisen selostuksen.

    Ei mitään eroa.

    Ehkäpä keskeneräiseksi jäänyt mestariteos saisi jatkoa? "Kerran tunsin Mřzek-kadulla lampunsytyttäjä, joka oli erityisen kiintynyt kartsalangasta kudottuihin toimikkaisiin..."

    VastaaPoista
  16. Ei mitään eroa.
    Auts!

    VastaaPoista
  17. Dr.blindille

    Sattui kerran että olin matkalla erääseen perhejuhlaan, siihen tilaisuuteen kuuluvassa juhlakostyymissä.

    Punaiset sukat, valkoiset housut, valkoinen paita, jonka hinansuut ja kaulukset tulevat esiin punaisen silkkitunikan alta, valkoinen takki, jonka rinnassa ja hihoissa punaiset silkkiraidat, punainen samettimyssy, jossa koristeena hopeaa ja viita, jonka päällipuoli hopeaa, sisäpuoli punaista ja keeppi, jossa päälipuoli punainen ja sisäpuoli hopeaa. Asiaan kuuluvat korut päälle.

    Sattui kuitenkin niin, että kun olimme Kontulan ostarin kohdalla, juhlapaikalta soitettiin ja pyydettiin tuomaan mukana sokeria, joten piti käydä kaupassa.

    Astun ulos autosta ja kävelen parkkipaikan läpi, kun eräs matala mies kävelee suoraan pahki rintaani.

    Mies ottaa pari askelta taakse:"Anteeksi, anteeksi kamalasti, mä en yhtään nähnyt!"

    VastaaPoista
  18. Romaaniyhteisön ainoa ja myös se oikea peili ovat järjenvastaiset tavat ja ihmeelliset normit, joista tämä ko. yhteisö sitten näkee itsensä.

    Siis järjenvastaiset ns. normaalille suomalaiselle.

    Ja jos yhteisön olemassaolo=minäkuva perustuu modernin yhteiskunnan kannalta ja myös luonnontieteellisen maailmankuvan kannalta katsoen täysin järjettömiin "riitteihin"; on siis tätä ajatuskulkua täysin selvää ja selkeää, että kyseisen yhteisön tulevaisuus ei näyttäne lupaavalta.

    Degeneraatio on jo empiirisesti todettavissa.

    Mikä tietenkin aiheuttaa puhdasoppista ja kirkaskatseista vihaa yhetiskuntaa kohtaan, joka loppujen lopuksi ja aina ja iäti on vastuussa kaikesta.

    L.uskovilla minäkuvaan riittää normitietoisuus, johon kuuluu ehkäisyn kieltäminen, ja tietenkin viinan (!!!, sulku moiselle saastalle!!),
    meikkikielto yms. muut järjettömät normit, joista kyseinen yhteisä heijastaa olemassaoloaan.

    Klubitakista tullaan myös Petjaan ja vaatteisiin.

    Olen antanut itseni ymmärtää , että Petjakin, tuo älykäs ja sivistynyt mies, etsii vain itseään ja myös minäänsä; siis sitä aatelista, pukeutuessaan rakkeihin, frakkeihin ja niihin shaketteihin.

    Miltä näyttäisi Petja-ystävämme, liian isoissa ja huonosti istuvissa farkuissa, öljyinen trasselintuppo siellä flanellipaidan rintataskussa???

    Missä olisi miehen minuus/minä??

    Sitä tässä ja nyt, elämäni keskikohdassa kyselen ja...


    suuresti ihmettelen....

    VastaaPoista
  19. Mielenkiintoinen juttu, tämä Petja Jäppisen vaatekaappi. Ainahan se kiinnostaa, kun iso mies ryhtyy intiimeihin paljastuksiin.

    Olen 58-vuotias nainen, muita mittoja en kerro. Olisin ihan iloinen, jos joku julkaisisi listan siitä, mitä minun sekaisessa komerossani oikeasti pitäisi olla. Tai julkaisevathan ne, kaikenmaailman henkkamaukat ja ellokset, mutta puhdas myynnin kiilto silmissä. Jos joku puolueeton taho moisen listan kirjoittaisi - niin se olisi jo seuraavan sesongin alussaa vanhentunut.

    Ja sitten aloin miettiä, mikä onkaan oleellista tässä ankarassa ilmastossa. Pukeudummeko me elääksemme ja toimiaksemme vai elämmekö me pukeutuaksemme?

    Onko miesten elämä tylsempää, kun samoilla vaatteilla voi porskuttaa vuosikymmeniä ja klassinen linja on oikeasti olemassa. Naisella on tarjolla paljon enemmän värejä ja variaatioita, mutta klassisuuskin on vain muodin sivupolku?

    Toisaalta, olen työni takiakin katsellut kansainvälisten muotimerkkien valikoimaa postimyyntikuvastojen sivuilla.
    Jotkut naisväen työvaatteista soveltuvat lähinnä SIIHEN ammattiin, johon minusta ei näillä mitoilla ja moraalikäsityksillä ole eikä koskaan ole ollutkaan.

    Millainen olisi Petjan suosituslista Ladylle?

    VastaaPoista
  20. Joutuessani sillon tällöin sonnustautumaan nk. asianmukaisiin vetimiin, tulee aina mieleen aikoinaan Pahkasiassa olleet nimitykset tietyille vaatekappaleille: hikipaita ja sivistin.

    VastaaPoista
  21. Petja

    Voi saatana sun kanssas! En paremmin sano...;);)

    VastaaPoista
  22. Petjan ohjeet

    Kunnon sotamiehen lisäksi mieleen tulee Honourable Bertie Wooster, joka tunnetusti kirjoitti tätinsä julkaisemaan Milady 's Boudoir -lehteen (blogeja ei vielä tunnettu) artikkelin What the Well-Dressed Man is Wearing. Lisäksi Bertiekin hullutteli naamiaisasuilla (tosin ei cross-sex pukeutumisella, se oli muutoin mainion TV-sarjan paha ohilyönti).

    VastaaPoista