Sivun näyttöjä yhteensä

22. helmikuuta 2006

Skannerin ylistys



Verottaja ilmoittaa verkkosivuillaan selkeästi, että skannatut kuitit kelpaavat. Luulisi kaupan käyvän.

Yksityishenkilöiden ei tarvitse enää liittää tositteita veroilmoitukseen. Ne on säilytettävä viisi vuotta. Monien tositteet ovat lippusia ja lappusia lämpöpaperilla, esimerkiksi taksikuitteja. Ne eivät kestä vuottakaan.

Olen ottanut tavaksi skannata tätä kamaa, joka normaalisti tukkii lompakon ja täyttää kaikki vähänkin vaakasuorat pinnat kotona ja kartanolla. Jotkut skannerit ovat näppärämpiä kuin toiset. Kuvassa näkyvä on ihan OK ja huvittavan näköinen. Toivon vihjettä täysin automaattisesta pikkuskannerista, joka kuvaisi kannen alle laitetun ja sisään syötetyn mukisematta.

Mitä mieltä muut ovat? Raskaat tekstin tunnistusohjelmat, kuten Omni Page eivät ole käytännössä erikoisen tarpeellisia? Olen myös lakannut kauan sitten käyttämästä ohjelmia, joilla muistiinpanojaan voi järjestellä kansioihin, esimerkiksi
1. Tupakki
2. Whisky
3. Willit naiset
4. jne.

Skannaan tärkeimmät laskut ja kun ne nimeää järkevästi, esimerkiksi Luottokunta_20050131,jpg, hakemansa löytää jopa selaamalla.

Ellei joku tietäisi, ilmaisohjelmista taivaallisimpia on IrfanView. Käytän sitä jatkuvasti. Hitaasti ja huokaillen avautuva Photoshop Pro on tarkoitettu vakavahenkiseen työskentelyyn, kun on pakko pelata layereiden ja kanavien kanssa. En ole saanut Adobe Photoshop Elementsiin makua, mutta pojat sanovat, että se on aivan tarpeeksi hyvä melkein kaikkiin tarpeisiin. Mutta jopa Irfanview antaa mahdollisuuden pieniin petoksiin eli värilämpötilan rukkaamiseen.

Verottajaa ja velkojia varten on toisaalta hyvä laittaa valmis Photoshopin Action tai droplet, että se kontrastit tekstiä ajatellen sopivaksi ja tiedostokoon säälliseksi. Skannaaminen kannattaa kai melkein aina tehdä suuremmalla dpi:llä kuin oikeastaan tarvitsisi. Sitä voi sitten pudottaa.

Tieto lainsäädännön muutoksista ei ole tavoittanut yrityksiä eikä valtion virastoja. Yliopistoille lähettelen edelleen kirjekuoressa junalippuja, vaikka olen siinä uskossa, että skannattu pdf ajaisi saman asian.

Kun voimassa on laki sähköisestä asioinnista viranomaisissa, yllyttäisin toisia ajattelemaan samalla tavoin kuin itse ajattelen - allekirjoitusta ei tarvita monissakaan papereissa. Laki kai tarkoittaa oikeudenkäyntikirjelmiä ja vastaavia, mutta kyllä sääntö mielestäni soveltuu useimpiin asiakirjoihin lukuun ottamatta niihin, joilla perustetaan oikeus. Kuitti on allekirjoitettava kynällä, samoin esimerkiksi todistus opintosuorituksesta.

On minulla tietysti oma allekirjoitukseni sinisellä jpg-tiedostona ja muutamilla henkilöillä on "väärennysprokura". Lähes kaikilla tuomioistuinjuristeilla on kokemusta siitä, että kun määrää sopivan tupakkatauon, asiakirjoista puuttunut haastetodistus "yllättäen" löytyy asianajajan salkusta, vaikka sukuselvityksen mukaan tiedoksisaaja on "kadonnut Wenäjälle 1929".

Esityksen moraali? Aivan selvä. Kun kysymys ei ole oikeuden hankkimisesta, vaan puhevallan säilyttämisestä, muodollisuuksiin ei pidä takertua. Lainhuuto oli ja on julkisvarmistus ostajan hyväksi. Jos hakijana ja siis lainhuudon saajana on sama henkilö tai oikeushenkilö kuin kauppakirjassa ostajana, asia on aika selvä.

Nöyrimmästi lisään, että kynällä vetäistylle allekirjoitukselle annetaan outo, taikauskoinen merkitys maailmassa, jossa henkilöiden tunnistetiedot ovat kortilla ja biotunnisteita tällätään passeihin. Olisihan toki likainen peukalonjälki paljon uskottavampi "allekirjoitus" kuin kynällä kirjoitettu. Olen itse niitä niin paljon väärentänyt, että tiedän mistä puhun - ennen aikaan tarvittiin moniin turhanaikaisiin asiakirjoihin kaksi todistajaa, ja nämä "nimi epäselvä" ja hänen ystävänsä "nimi epäselvä" esiintyivät loputtoman usein esimerkiksi postin vaatimissa valtakirjoissa, jollainen piti antaa asioille menevälle mukaan, jotta tämä sai postitoimipaikasta sinne toimitetun paketin, jossa oli villasukat tai muuta kallisarvoista...

Muistan kyllä Helsingin kiinteistötuomarin, joka tutkiessaan lainhuutopapereita kysyi, millainen ilmoitustaulu hakijana olevalla asunto-osakeyhtiöllä on. Asiamies sanoi että sellainen tavallinen. Kiinteistötuomari työnsi paperit halveksivasti takaisin. "Ei näy nastanreikiä." Huomenissa nastanreikiä oli joka kulmassa ja lisäksi yhtiökokouskutsun sisältävän paperiin oli syljeskelty ja sitä oli pidetty yö lämpöpatterin päällä.

Kehotan skannaamaan.

Digikamerani muuan keskeinen käyttö on valokuvat kirjahyllyistä. Suhteellisen usein vastaan tulee ongelma: missä minulla on tämä kirja. Minulla on näkömuisti niin että muistan aika tarkkaan kirjat lapsuuteni kirjahyllyssä 1951 - vasemmalla ylhäällä Lajos Zilahy Kaksi vankia, seuraava se ruskeakantinen Wassermann, Mauritiuksen oikeusjuttu (omana aikanaan mielettömän hyvänä pidetty romaani, josta ei ole kuultu sen koommin - W. oikaisi mononsa 1934 ja suomennos oli ilmestynyt 1932.

Minulla on valokuvat kesähuvilan ruokakomerosta - suolaa, sokuria, pippuria...

Televisiossa eräopas esitti fantastisen oivalluksen. Lähtiessään metsään hän ottaa kännykällä kuvia, jotta löytää aikanaan takaisin autolleen. Aion ottaa menetelmän käyttöön parkkihalleissa ja etenkin UC Berkeleyn Law Shoolissa, jonka rakennuksissa eksuu aina.

Sisätilasuunnistus on vaativa urheilulaji.

17 kommenttia:

  1. Skanneri on Saatanan keksintö. Jos on jotain pahempaa olemassa kuin skanneri, se on diaskanneri. Onneksi nykyään hyvillä digikameroilla voi "skannata" kuitit ja muut tärkeät paperit helpommin, ilman mekaanisia, teknishistoriallisia jäänteitä.

    Liekö valokuvattujen kuittien kelpoisuus Verottajalle samanlainen?

    VastaaPoista
  2. Jotkut kuitit skannaan, joitakin en, tarkoituksesta riippuen. On minulla Omni Page, joskin vähällä käytöllä. Sen etu asiakirjoissa on, että se säilyttää muotoilut. Minulla on tavallinen tasoskanneri, joka toimii jonkinlaisena kopiokoneena: paperi kannen alle ja paina nappia. Tulostin ulostaa kun ennättää. Myös Photo Shop seiska on, mutta varsin vähällä käytöllä. Vanha HP-kameran mukana tullut ohjelma on aika kätevä ja Googlen Picasa2 myös. Siinä on blogi-toiminto ja siitä voi lähettää kuvia mukavasti Outlookilla ja G-maililla. Irfan Viewia olen kokellut pari kertaa, mutta en ole jäänyt siihen, koska se ei sisällä mitään olennaisesti uuttaa siihen, mitä minulla jo on.

    Myönnän vetäisseeni elämäni aikana summattoman määrän omakätisiä allekirjoituksia milloin kenenkin nimiin, mutta luvan kanssa. Nuoruudenhulluuksissani kirjoitin vedonlyöntimielessä postin valtakirjaan todistajiksi V. A. Koskenniemen ja Frans Emil Sillanpään. Meni täydestä kuin väärä raha ja sain valtakirjalla oikeaa rahaa.

    VastaaPoista
  3. Useimmilla digipokkareilla pystyy kuvaamaan lähikuvia. Itse olen lehtileikkeitten keräämisen sijasta ryhtynyt kuvaamaan niitä. Yksinkertaista ja nopeaa, lisäksi leikkeet ovat helposti arkistoitavissa.

    Skannaaminen on tosiaan aikaavievää, ja vaatii yleensä lisäkseen käsittelyn kuvaeditorissa.

    Sitten on muita huvittaviakin digikameran käyttömuotoja. Klassisimpia lienee tämä; kun purkaa jonkun laitteen, niin ottaa joka vaiheessa kuvan jotta saa prikat sitten joskus takaisin samaan järjestykseen.

    VastaaPoista
  4. ..."Televisiossa eräopas esitti fantastisen oivalluksen. Lähtiessään metsään hän ottaa kännykällä kuvia, jotta löytää aikanaan takaisin autolleen. Aion ottaa menetelmän käyttöön parkkihalleissa..."

    Itse olen todistettavasti harhaillut Tampereen Koskikeskuksen parkkihallissa varttitunnin. Alkoi tuntua, että paitsi auto, myös järjen viimeinen ripe oli auttamattomasti ja lopullisesti kadonnut.

    Vaimon kanssa kun ollaan Koskikeskuksessa ostoksilla, hän suuntaa aina erehtymättömällä vaistolla oikeaan suuntaan. Siinä sitä on vaikea pullistella testosteronilla ja macho-energialla.

    VastaaPoista
  5. Nuo kuvat kannattaa tietenkin ottaa paluusuuntaan kääntyneenä.

    VastaaPoista
  6. Piruperiköön PRH-rakennusyhtiön... Jatkan siitä teemasta myöhemmin.

    Olen ollut neljä tuntia siivoamassa asuntoa, vaimoni ja kahden palkolliseni kanssa, jonka rakennus yhtiö piti siivota, mutta siitä lisää myöhemmin.

    Kun muutimme väliaikaisasuntoon, me kuvasimme ennen lähtöä kaikki kaapit. Huomenna kun muutamme taas, saamme kaapit, sen verran kuin se muuttuneissa olosuhteissa on mahdollista, siihen järjestykseen, kuin olemme tottuneet, kun pakkaamme ne samaan tapaan kuin ennenkin.

    Mitä kyseiseen rakennusyhtiöön tulee, niin mielestäni Karthagon suhteen meneteltiin ihan oikein

    VastaaPoista
  7. Ad omn.

    Kännykkäkuvat nimenomaan suuntaan, josta on tullut.

    Sama koskee sisätilasuunnistusta.

    Oman auton löytäminen on vaikea ongelma. Se oli ennen helppoa, kun olin "paikannut" Xanthian peräluukun kannen jeesusteipillä (se joka auttaa aina - ilmastointiteippi), joka oli sangen väärän väristä.

    Vain pysäköintitalsosa harhaillut tietää, miten ällistyttävän samannäköisiä autot ovat. Viimeksi Turussa...

    VastaaPoista
  8. Mainitsit sanan väärennös. Olen ollut siinä uskossa, että allekirjoituksen väärentäminen on asianomistajarikos ja mitään rikollista ei tapahdu, jos raapustaa jonkun puumerkin paperiin toisen nimissä ellei asianomainen itse nosta älämölöä teosta.

    Allekirjoitus on merkillinen asia. Pankista soittivat kun olivat verranneet vuosien takaista allekirjoitustani äskeiseeni. Oli pankkifröken sitä mieltä, että nimikirjoitus ei saisi muuttua niin paljon. Kun sitten kysyin asialle jotain perusteluja, niin eipä tuo osannut sanoa mitään. Sanoin sitten tuolle naiselle, että mikään ei estä vaihtamasta allekirjoituksen tyyliä. Voin tehdä niin vaikka kerran päivässä jos haluan. Allekirjoitus on minun ja siihen kaikki tyytykööt.

    Meneväthän ihmiset naimisiinkin ja yleensä (naiset) vaihtavat sukunimeä ja samassa vanha allekirjoitus katoaa historian roskakoriin. Lisäksi monien henkilöiden nimmarit ovat lähinnä huonosti kirjoitettua arabiaa muistuttavia ja kenen tahansa jäljennettävissä. Mikä on sellaisen todistusarvo? Poikkeuksena gospodin Mannergeim, jonka allekirjoitus on selkeydessään esimerkillinen.

    VastaaPoista
  9. Ad Anonymous:

    Aloin miettiä. Digikameran käytössä skannaamiseen ei ole muuta vaivaa kuin kuvien siirto. Entä jos laittaisi telineen lähelle valoa? Lumix siirtää suoraan USBilla kuvat. Jos olisi vielä akryylimuovilevy, tämä voisi olla keino skannata kotioloissa enemmänkin tavaraa. Olisi muistettava tehdä työ keinovalossa ja säätää valkotasapaino käsin keinovalolle, koska automaattikin tekee turhan keltaista.

    Seuraava ajatus: täytyy kokeilla, saako kauppalistasta tai muistilistasta selvää, jos sen valokuvaa kännykkään. Commari suurentaa aika isoksi...

    Muistilistan löytäminen kun on suuri ongelma.

    Saman asian voisi ehkä hoita lähettämällä itselleen tietokoneella tekstiviestejä...

    VastaaPoista
  10. Niin mutta kun kännykkäkin on jatkuvasti kateissa. Joka päivä ainakin meillä soitellaan, jotta kadonnut kännykkä löytyisi. Yleensä tulemme päivän päätteeksi kotiin tilanteista, joissa puhelin on ollut pakko mykistää. Kun mykistettyyn kännykkään soittaa, kuuluu surinaa. Surinan paikallistaminen on työlästä.

    Jos surinaakaan ei kuulu, aletaan toivoa, että kännykkä olisi jäänyt autoon (jos auto on parkkihallista löytynyt), ja ettei sitä olisi löytänyt joku kelvoton (ja sellaisiahan kaikki epäilyksen- alaiset ovat tällaisissa tilanteissa, puhumattakaan että heillä kaikilla on puheliaita kavereita New Yorkissa tai New Delhissä.)

    Toistaiseksi kännykät ovat löytyneet. Mutta ne paperiset muistilistat. Viimeksi viikonloppuna meni kuopuksen synttäreiden menyy uusiksi, kun marketissa sitä keittiönpöydän ääressä huolella laadittua listaa ei löytynyt, ei sitten millään. Keittiön pöydällä se sitten edelleen oli kun kaupasta palattiin.

    VastaaPoista
  11. Voi teitä kapitalistisen protestanttisen moraalin vaimaamia imisiä, en maksa mitään en skannaa mitään, en dokumentoi mitään. Käteistä taskuun ja te jäätte, niin kuin minäkin ilman eläkettä. Tämä on rappion alkua. Turhia viranomaisa pelkättee, kun huomaatte kun olette täysin vastuuttomia, niin teillä on täysi vapaus.

    VastaaPoista
  12. Kuvaat Lumixilla ja salamaasetuksella. Niin minä otan talteen painettua ja kirjoitettua tekstiä. Turhaa kuluttaa aikaa kameran säätöjen rukkaamiseen, ainoa mikä saattaa olla tarpeen on salama valotuksen määrittely. Sitä voi joutua muuttamaan, mutta sehän saa jäädä "päälle"...

    Vielä lisää sovelluksista: olen kuvannut digipokkarilla tietokoneen näyttöä tehdessäni jotain asennuksia tai muutoksia. Silloin on muistissa lähtökohdat, joita ei muuten saisi ylös.

    Myös olen kuvannut käyttiksen herjoja, joita olen sitten näyttänyt viisaammille diagnoosia varten.

    VastaaPoista
  13. Lainaus: "Raskaat tekstin tunnistusohjelmat, kuten Omni Page eivät ole käytännössä erikoisen tarpeellisia"

    Moni ei ole huomannut mutta Microsoftin Office XP ja uudemmissa on tekstin tuunistusohjelma vakiona. Löytyy valikoista nimellä Microsoft Office työkalut -> Document Scanning/Imaging.

    Itse asiassa se on Omnipage'in riisuttu versio.

    Eri asia on sitten, ettei kaikilla käyttäjillä ole aina MS Office'in tuoreimpia versioita.

    VastaaPoista
  14. Jukka & blogin lukijakollegat,
    pieni kommentti noihin allekirjoituksiin - ja muistuma "juristinurani" alkuvaiheessa (niin aikaisin etten tietenkään edes kuvitellut joskus päätyväni kommentoimaan asiallani Sinun blogiasi). Eli se aikanaan kuuluisa, joka jutussa tarvittu vahva paperi, avoin asianajovaltakirja kahdella todistajalla. Isällä oli - samaan tapaan kuin varmaan muilla sen ajan advokaateilla - tapana pitää niitä lomakkeita valmiina, asiakkaan nimen kohdalla oli vapaata, mutta todistajat täytetty. Toinen todistajista oli aina H.Heino, jonka varaan Helsingin Rosis mukisematta pari vuosikymmentä otti vastaan monen monta tällaista valtuutusta. Huolehtien samalla juuri niiden asiakkaiden oikeusturvan toteutumisesta - erityisesti aikana ennen maksutonta oikeudenkäyntiä eli julkista oikeusapua, jolloin ainakin tuollaisen "yhden miehen" toimistot olivat olennainen oikeidenhoidon ainesosa.
    Luulenpa, että vieläkin onnistuisin aika hyvin tuossa H.Heinon nimikirjoituksessa - ilman nimenomaista väärennysprokuraakin.

    VastaaPoista
  15. Ad Igor

    Pankaa merkille!
    Tämä Officen melken huomaamaton lisä on default, jota Windows tarjoaa, ja se toimii pois tiehensä. Lapeenrannassa (Teknillinen Yliopisto) meillä on Yritysjuridiikassa jokseenkin mainio iso kopiokone / skanneri, joka tunnistaa tuollaiset 10 sivua siinä ajassa, mikä menee työhuoneesta koneelle kävelemiseen.

    Paras tunnisetussofta on tietysti Helsingin yliopiston kirjastolla. Sen opettaminen lukemaan fraktuuraa kävi kuuloemma työstä, mutta nythän meillä on sitten koko suomenkielinen sanomalehdistö Internetissä tekstinä eikä vain kuvana.

    Arvaatteko, mistä tuo teollisen tason softa oli peräisin. - Ostettu KGB:ltä. Kepittää kuulemma kaikki amerikkalaiset kilpailijat.

    Mielenkiintoinen paikka tämä Mikkelin laitos. Tällä hetkellä näyttää siltä että paperin kemiallisen muuttumisen takia skannaus on aivan välttämätön varotoimi - mahdollisesti kyllä riittämätön.

    VastaaPoista
  16. Ad Juha Karhu:

    Teidän isän toimisto H. Heinonen vastine oli meidän isän taimiston A. Nieminen - mutta Aune Nieminen oli todella tullut toimiston palvelukseen 1926 ja siirtyi vastahakoisesti eläkkeelle 1970-luvulla. Hän ehti olla 50 vuotta saman työnantajan palveluksessa niin että kauppakamarilta loppuivat kunniamerkit.

    Vaikka hän mukiloi toimistossa Remington-järjestelmän mukaiseksi rukattua Olivettiaan (a:n kohdalla x jne.), "A.Nieminen" ilmestyi todistajaksi esimerkiksi konkurssivalvonnoissa, eikä pormestari Candolin gtai hänen edeltäjänsä pormestari Luukanen sanonut asiasta mitään pahaa.

    Räpyttelin vähän silmiäni n. vuonna 1971, kun toimistossa kävi esim. "Carola" (Standerstskiöld), ja vaikutin kai jotenkin hengästyneeltä. Rouva Nieminen nakkasi niskojaan ja sanoi:"Hui hai, kun Aino Ackte tuli sisään, se oli näky se."

    Ja v ääristä asiakirjista - kerran rouva Nieminen huusi minut rapusta takaisin, koska oli menssa tomitsijamiehenä rosikseen kainalossani mapissa Aku Ankka -kokoelmani (Barks, 1952 - sittemmin kadonnut) - konkurssipesän asiakirjojen sijasta.

    Samanlainen röntgenkatse oli lakimiesperinteen tietämän mukan useilla tai useimmilla tuomiokuntien kanslianhoitajilla, joista muistan etenkin Annankadulla toimineen fru Heleniuksen. Tuomiokunnan jakoon ja kahteen käräjäkuntaan jakoon asti esimieheni, laamanni Helmisen putiikin nimi oli lyhyesti ja nasevasti:

    "Espoon kunnan, Munkkiniemen taajaväkisen yhteiskunnan, Haagan kauppalan, Helsingin pitäjän, Oulunkylän kunnan ja Kulosaaren huvilakaupungin kihlakunnanoikeus."

    VastaaPoista
  17. Tämä ratkaisu on ollut markkinoilla nyt vuoden päivät: www.pilvimappi.com
    Samalle sivulle päätyy tästä: www.nopeaskanneri.com
    Hinta vain 79e+alv jos ei halua käyttää pilvimappi-sovellusta.

    VastaaPoista