Sivun näyttöjä yhteensä

7. helmikuuta 2006

Reenpää

Otava sinänsä on pienen peltisepänliikkeen kokoinen liikeyritys, joka on maan kuuluisimpia ja tärkeimpiä. Lisäksi se on hyvin hoidettu ja yksi maan harvoista merkittävistä perheyhtiöistä.

On siellä ollut johtotehtävissä erilaisia kättenpäällepanijoita ja ihmeparantajia minunkin muistini aikana, mutta ei heistä ole ollut pysyväistä iloa. Ei muuten ollut minustakaan, vaikka kuljin 1970-luvulla muutaman vuoden turkin napit auki erottamassa vastaantulijoita, ostelin kirjojen oikeuksia, kirjoitin ja käänsin.

Päivän lehdessä on laaja kirjoitus toimitalon satavuotispäivän kunniaksi. Tulin siihen taloon töihin 1964. Sakari Pälsi pysäytti minut kävelykepillään ja sanoi:"Nuori mies - tuossa on tieteellisen ja taiteellisen toimintani innoittaja", ja osoitti neiti Petäjää, joka hoiti Otavan kassaa. Siinä puusohvalla istuskeli milloin Sillanpää milloin "Hullu-Hällli" - kaikki kytiksellä mainospäällikön, rivakasti liikkuvan maisteri Reenpään (kuvassa) ovella. Heikki saattoi antaa rahaa, vaikka hänen setänsä Hannes ja Kari olivat periaatteellisista syistä rahan antamista vastaan. Kassaosastolla oli sievästi painettu kyltti:"Laskuja maksetaan torstaisin klo 10 - 10.30".

Silloin 1960-luvulla maisteri Anhava oli äskettäin siirtynyt toiseen yhtiöön, parempia käsikirjoituksia lukivat maisteri Schreck ja maisteri Suurpää, mutta tohtori Kauppinen (myöhempi Kauppi) luetutti mm. minulla huonompia käsikirjotiuksia ja toimi eräänlaisena esimiehenäni ja kertoi juurta jaksain muistonsa pämajan tiedotuskomppaniasta, Haanpäästä ja voi voi, vaikka mistä. Palkat maksettiin kuitenkin kaikille punaisilla lomakkeilla maksumääräyksinä kassasta. Itse kävin saamassa palkkani Heikki A. Reenpäältä (edelleen kuvassa), koska elätin perhettä ja opiskelin. Luettuani H. Salaman romaanin vedokset kävin sanomassa tohtori Kauppiselle ja maisteri Reenpäälle, että tästähän voisi tulla syyte jumalanpilkasta, ja he sanoivat, että ei voi. Oikeudenkäynti oli sitten monivaiheinen; sitä kuten sangen monia muitakin lainopillisia ongelmia käsitteli yhteistyökumppani vuodesta 1911, silloinen ja nykyinen Asianajotoimisto Borenius & Kemppinen.

Itse sain yhtiöstä vaimon - hän oli tohtori Poijärven ja tohtori Havun silmälläpidon alaisena laatimassa käsin indeksikortteja tietosanakirjaan, jossa mentiin K-kirjaimen kohdalla - ja lisäksi elinikäisiä ystäviä. Nyt siellä on ollut koko lailla pitkään toimessa tyttäreni.

Maisteri Aili Palménin kanssa pidän jatkuvasti yhteyttä. Hän tosin tuli Otavaan vasta oltuaan Erik von Frenckellin kielitaitoisena avustajana olympialaisissa 1952, mutta Reenpään komeat pojat olivat tuttuja jo Suomalaisesta Yhteiskoulusta 1930-luvulta. Maisteri Maija-Liisa Auterinen lienee nyt menettänyt kuulonsa. Hän oli hirmuinen ja pelätty teknisen toimituksen esimies ja tiesi kaiken. Maisterin tutkinnon pääaine taisi olla sanskriitti. Olemme muutaman kerran vaihtaneet latinan kielisiä kirjekortteja. Hänen isänsä Lauri Hendell-Auterinen veti Suomen kirjatoimen historian korkeatasoisimman suurteoksen, 1930-luvun Ison Tietosanakirjan sen päätoimittajana.

Merkkipäivänä professori Reenpää kertoo lehdessä tapansa ja luonteensa mukaisesti vain hauskoja juttuja. Minä kerron häpeämättömän. Kun olen aina harrastanut asioita, kysyin kerran Heikiltä Savoyn terassilla (edelleen kuvassa), miten siinä niin pääsi käymään, että hän, Otavan herra ja yhtä suuren ja saman nimisen herran poika, Mannerheimin, Rytin, vanhan Erkon ja Ståhlbergin ilmapiirissä kasvanut mies, onkin äitinsä puolelta Serlachiuksia eli siis WSOY:n omistajasukua.

"Yksinkertaista. Eräänä muutoin mainiona syyspäivänä 1922 Allan Serlachius, joka oli merkittävä juristi-tiedemies ja suuri hutilus ja käytti rouvansa rahoja kuin omiaan, tuli ehdottamaan isoisälleni, että hän siirtäisi rahansa eli siis rouvansa rahat ja poikansa Otavaan, mihin isoisäni vastasi, että ei tule kuuloonkaan. Joten hän vei ne Söderströmille." - Suku käyttää nykyisin nimeä Särkilahti. Reenpäät olivat siihen aikaan Renqvistejä, tosin alkuaan Pohjois-Karjalan Kukkosia.

Sen jälkeen siirryimme kinaamaan Tuuloksen hyökkäyksen päivästä syyskuussa 1941. Isäni oli koko tykistöryhmän tulenjohtajana FK-lentokoneessa ja Heikki harjoittamassa ilmatorjuntatykillä suora-ammuntaa. Katsoin kotona kirjasta. Heikki oli oikeassa. Sen jälkeen hän kertoi muutamia sangen vähän tunnettuja asioita vuodelta 1944, kuten sen, että IT-rykmentin kalusto ja valitut upseerit olivat Porkkalan luovutuksen jälkeen aika pitkään kahden tunnin hälytysvalmiudessa, ja esitti aforismin, että tämäkin tosiasia sai miehet mietteliäiksi Moskovassa asti. - Otavan kirjapainohan on kaukana Keuruulla etenkin siksi, että tehdaslaitoksen toinen tarkoitus oli huolehtia myös jatkossa armeijan painatustarpeesta, kuten se oli huolehtinut jo sodan aikana.

Serkku, vuorineuvos Olli Reenpää, ei ole tyypiltään sellainen grand seigneur kuin Heikki. Kuulin aikoinani, miten "pojat" Etelärannassa olivat ihmetelleet, onko miehen tolkullista pitää vähiä rahojaan noinkin viheliäisessä firmassa. Ollin väitetään sanoneen, ettei hän Otavaa voi myydä, koska se ei ole hänen. "Olen perinyt sen perheeltäni ja nyt hoidan sitä ja sitten se siirtyy perinnöksi perheelleni."

Niin näyttää tapahtuvan. Perhe osti yhtiön pois pörssistä käsittämättömän oikeaan aikaan.

Koska olen aste asteelta kavaltanut kä'yttööni osan Heikki Reenpään kirjatointa koskevasta kirjastosta, olen voinut suorittaa laajojakin vertailuja kustannusliikkeiden kesken. Bonnierit ovat Ruotsissa olleet remmissä kahta sukupolvea pidempään. Per Gedin julkaisi taannoin loisteliaan hyvän elämäkertateoksen Karl Otto Bonnierista, joka kuoli 1941. Heikki Reenpää asui Bonniereilla harjoitellessaan ensin latojan ja sitten kustantajan ammattia ennen sotia ja mainitsi, että rouva Bonnier ja hänen tätitoverinsa, etenkin Selma Lagerlöf ja Ellen Kay, tekivät käytännössä tärkeät ratkaisut. Norjan Harald Grieg (Norsk Gyldendal) oli suuri kustantaja. Kustantajapiireissä on yleisön tuntemia nimiä - Gallimard, Suhrkamp - ja vähemmän tunnettuja mutta merkittäviä (Korda).

Joka tapauksessa Suomessa on ollut vuosikymmeniä kaksi graafisen alan edustajaa, joille tarjoillaan pöydässä ensimmäisenä myös silloin kun alan koko Euroopan kerma on koolla, Erkko ja Reenpää.

Moni henkilö on ilmoittanut kustannusliikkeen nousun ansiokseen tai vaikeat vaiheet lähtönsä aiheuttamiksi. Ei se ole totta. Instituutio elää, ihmiset tulevat ja menevät.

Muistan Otavan kaikkein vaikeimman ajan 1967-1969. Pankki oli ottanut yhtiön haltuunsa ja määrännyt johtajaksi tunnetun liikkeenjohdon gurun NN:n. Tämä teki tilanteesta päätelmänsä ja meni pankkiin sanomaan: "Joko Reenpäät lähtevät tai minä lähden." Göran Ehrnrooth vastasi: "Sinä lähdet."

12 kommenttia:

  1. Julkean ehdottaa:

    http://www.1911encyclopedia.org/

    Kosk' listassa oleva ei hengitä.

    VastaaPoista
  2. Julkean ehdottaa:

    http://www.1911encyclopedia.org/

    Kosk' listassa oleva ei hengitä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos taas. Korjasin, hengittää:
    http://encyclopedia.jrank.org/

    Itse asiasta - mahdammeko nähdä sitä päivää, jolloin blogissa mainitsemani 1930-luvun Iso Tietosanakirja olisi verkossa faksimilena.

    Nordisk Familiebok on aika hyvin.

    Ja minulla on skannattuna Otavan Kuka Kukin Oli.

    VastaaPoista
  4. Kylläpä (tahatonkin) jankkaaminen näyttääkin hyvältä, varsinkin kun taisin yrittää oikaista suoraa. Ylimääräistä energiaa, kyllä se siitä. NF ON aika hyvin.

    VastaaPoista
  5. Kauneinta tarinoissa ovat ihmiset

    VastaaPoista
  6. "mahdammeko nähdä sitä päivää, jolloin blogissa mainitsemani 1930-luvun Iso Tietosanakirja olisi verkossa faksimilena"

    Mikä tuon estäisi? Tekijänoikeus vai tekijöiden puute?

    Mitä tulee Reenpään sukuun ja muihinkin vanhoihin raha- ja kulttuurisukuihin, niin niiden sukulaisuussuhteiden tutkiminen olisi varmasti antoisaa.

    Luin taannoin JUTIKKALA, E: Valtion tiedotuslaitoksen salainen sota-kronikka -kirjan ja siinä mainittujen henkilöiden ilmeisiä jälkeläisiä on tänä päivänäkin vaikuttavissa asemissa yhteiskunnan eri tehtävissä. Yhdistävä tekijä lienee ollut Helsingin yliopisto ja kun kaikki tuntevat toisensa, maan asioiden hoitaminen on yksinkertaista. Sittemmin laajenettu korkeakoululaitos on hieman säröyttänyt tätä, mutta edelleen homma toimii.

    Suomessa ei ehkä enää ole 20 perhettä, jotka taustalla hoitavat omaisuuttaan ja maan taloutta. Niitä on varmasti jo paljon enemmän, sillä tosiasiahan on, että erilaisten naimakauppojen ansiosta omistukset vanhoissa perheyhtiöissä menevät hyvinkin ristiin. Yhteistä kuitenkin on, että lähes kaikki "vanha raha" välttelee julkisuutta ja hoitelee vain osaansa maan pyörittämisestä.

    Ahlström-yhtiötkin taitavat olla menossa pörssiin. Voisi lyödä vetoa, että tulevat sieltä pois muutaman vuoden kuluttua ja varmasti oikeaan aikaan.

    VastaaPoista
  7. Kertoo paljon nykyajasta tuo sitaatti liikkeenjohdon gurusta. Nykyaikana kysymykseen olisi pankinjohtaja vastannut vähän eri tavalla.

    Kertooko tämä jotain hyvää meidän ajastamme?

    VastaaPoista
  8. Ad Anonymous

    itsekin kulttuurisuvn perustaneena voin vakuuttaa, että niiden tutkiminen on antoisaa.

    Kannatan nepotismia. Se perustuu osittain siihen, että sukulaisilla on niin ikävä käsitys toisistaan.

    Kävin aikoinani läpi Suomen tuomarisuvut ja dynastiat. Meillä on korkeimman oikeuden jäseniä kolmannessa alenevassa polvessa, ja 15 vuotta sitten esittelijöistä oli kolmannes ao. suvuista. Sitä en osaa pitää lainkaan pahana, koska homma oli yhteiskunnallisen kontrollinen kannalta toisarvoinen - ja ilman sukutaustaakin pääsi.

    Ettei irvistelyäni ymmärrettäisi väärin - isäni on sukunsa ensimmäinen ylioppilas ja appeni samoin.

    Olen kiinnostunut appi-vainajani esimerkistä - maaseutukaupunkien klassisten lyseoiden köyhät pojat, josita tuli lääketieteen tohtoreita ja vastaavia. Se on selkeä aalto 1892 - 1900 syntyneitä. Ja hekös sitten tunsivat toisensa. Appi:"Laivamatkalla Helsinkiin ylippilaskirjoituksiin tutustuimme Hannikaisen poikien kanssa Alvar Aaltoon..."

    VastaaPoista
  9. Historia on niin pieni paikka, että kaikki tuntevat jonkun, joka tuntee jonkun.
    Muutama vuosi sitten kirjoitin pakinan tapaisen "Jeesuksen hyvä kaveri!" siitä miten melkein tunnen Jeesuksen, jäljittämällä historiasta ketjun itsestäni Jesseen.

    VastaaPoista
  10. Ad Petja

    Tunnet varmaan Wikipedian artikkelin
    Six Degrees of Separation

    Millgramin koe on muuttunut sananparreksi. Kevin Bacon separation on hauska.

    Erdös lukuni on muuten 4, koska olen julkaissut tieteellisen artikkelin yhdessä tyypin kanssa, joka on julkaissut tyypin kanssa, joka on julkaissut tyypin kanssa, joka on julkaissut Paul Erdösin kanssa...

    VastaaPoista
  11. Tein eräänlaisen kokeen, lähettämällä erään komprementoivat kuvan neljälle ihmiselle, joiden huumorintajuun tiesin sen sopivan. 9 tunnin sisään löysin kuvan eräältä ulkomaiselta serveriltä ja aloin saada vitsiä takaisin.

    VastaaPoista
  12. Tämä on pahasti OT, mutta kun joku Jeesuksestakin kommentissaan mainitsi niin menköön: onpa otokseen osunut Reenpään pään ylle jännän mallinen sädekehä. Ufo ukko?

    VastaaPoista