Sivun näyttöjä yhteensä

6. helmikuuta 2006

Kirjapöly

Onko kirjapöly hyväksi lapsille?

On.

Se parantaa heidän menestystään koulussa ja lisää mahdollisuuksia elämässä.

Kumpi on vaarallisempi, ase vai uima-allas?

Uima-allas.

Yhdysvalloissa kuolee pikkulapsia ampuma-aseonnetomuuksissa 175 vuodessa (200 miljoonaa asetta) ja hukkuu uima-altaaseen 550 vuodessa (11 000 uima-allasta).

Mitä yhteistä on japanilaisella sumo-painijalla ja amerikkalaisella peruskoulunopettajalla?

Molemmat petkuttavat (sopuotteluita - oppilaiden ratkaisevien kokeiden "korjaamista" kynällä ja kumilla).

Miksi huumekauppiaat asuvat köyhän äitinsä asunnossa?

Koska he ansaitsevat niin huonosti, ettei ole varaa omaan. Crackiä eli poltettavaa kokaiinia myyvä katukauppias ansaitsee noin kolme dollaria tunnissa. Myös työturvallisuus on huono.

Sanoo Steven D. Levitt yhdessä Stephen J. Dubnerin kanssa kirjoittamassaan kirjassa Freakonomics - A Rogue Economist Explores the Hidden Side of Everything. Kirjoittajalla ja kirjalla on kotisivu ja kiihdyttäviä artikkeleita sekä blogi - www.freakonomics.com

Levitt on lähes kunniallinen taloustieteilijä. Hän opettaa Chicagon yliopistossa, jossa taloustieteilijät yleensä valittavat, etteivät sellaiset saa suunvuoroa, joilla ei ole Nobel-palkintoa. Kuitenkin Chicagon pojat ovat suoranaisesti vastuussa muutamista viime vuosikymmenien ilkeistä talouspoliittisista erehdyksistä. Innostuivat vähän liikaa. Etenkin Milton Friedman.

Huumekauppiaan huonot ansiot ilmenevät hurjasta tutkimuksesta, jonka vaiheet selostetaan kirjassa. Muuan opiskelija oli päästä hengestään menemällä kyselytutkimuslomakkeineen hengenvaaralliseen lähiöön. Tilanne laukesi, kun kävi ilmi, että paikallinen huumekuningas oli saman tiedekunnan poikia eli ansioitunut liiketaloustieteilijä. Nuori tutkija vietti vuosia porukoissa, ja luultavasti huumekingin ansiosta sai käsiinsä huumeringin kirjanpidon, joka oli yksityiskohtaisempi ja uskottavampi kuin suurliikkeiden keskimäärin.

Yksi sadasta crack-liikemiehistä ansaitsee hyvin, vaikka ei mielikuvituksellisen hyvin. Heilläkin ongelmana on vankilaan joutuminen. Mutta tutkimuksen aikana crack oli liian halpaa ja tarjontaa oli runsaasti, joten jalkamiehille ei jäänyt oikeastaan mitään.

Kirjan amerikkalaisittain pelottavin jakso koskee rikollisuuden romahtamista 1990-luvun alussa. Olen keskustellut aiheesta etenkin UCLA:ssa, jossa toimii professorina suomalaissukuinen Eric Monkkonen, alan johtavia nimiä Yhdysvalloissa ja todella miellyttävä henkilö.

Useat poliitikot ja poliisipäälliköt riensivät, kuten tunnettua, ottaman kunnian väkivalta- ja omaisuusrikosten huimasta vähenemisestä itselleen. Syyksi tarjottiin nollatoleranssia, kovia rangaistuksia ja ties mitä.

Levitt arvioi, että syy oli Roe v. Wade eli abortin merkittävä helpottaminen 1970-luvulla. Tyypillisimmin rikolliset sukupolvet jäivät kokonaan syntymättä.

Tämä rohkea ajatus on luonnollisesti herättänyt syvää raivoa laajoissa yhteiskuntapiireissä. Levittin perustelut ovat vakuuttavat. En pidä niitä moraalittomina. Hän sanoo, että nainen itse osaa parhaiten arvioida mahdollisuutensa, kykynsä ja halunsa huolehtia lapsesta. Tyypillisimmin vahvan rikollisen henkilön taustalta löytyy köyhyyttä, erilaisten aineiden sekakäyttöä, väkivaltaa ja välinpitämättömyyttä eli kyvyttömyyttä huolehtia lapsesta.

Kirjoittaja on pohtinut koulujen monivalintakokeita, jotka eräissä osavaltioissa on pantu rahoituksen tai riittävän rahoituksen ehdoksi. Tämä esimerkki on selvin ja uskottavin ja tässä ekonometrian ja tilastotieteen menetelmät purevat. Monivalintakokeiden vastaukset on helppo järjestää ja hakea regressioanalyysillä toisistaan riippuva muuttujat. Kun jossakin koululuokassa muutoin heikosti vastanneet koululaiset ovat selviytyneet jostain kysymysryhmästä virheettömästi, kasautuma näkyy jopa paljaalla silmällä. Kausaliteetti- eli syy-yhteys on lähellä. Todennäköisyys on niin vähäinen, että hyvin luultavasti vastauksia on paranneltu. Ja selostuksen mukaan opettajilla oli tähän aikaa. Ja kaiken kukkuraksi tutkijoilla oli käytettävissään edellisen ja seuraavan vuoden testit, eli menestys ja oppiminen osoittautui tilapäiseksi.

Tämä on kirjan kiinnostavin väite juuri minulle: insentiivi eli kannuste.

Tekijänoikeutta ja patentteja perustellaan aina kannustevaikutuksella. Olen itse kitissyt jatkuvasti, että liikeyritysten voitot ja tappiot uskon mutta näiden oikeuksien kannustevaikutus tekijöihin ja keksijöihin on pysynyt minulla epäselvänä. Epäilen vahvasti, että kirjoittamisen kannuste on sama kuin esimerkiksi blogin kirjoittaminen: halu levennellä vertaistensa silissä (peer recognition), vaikka rahaa ei tule.

Kirjapöly?

Esimerkki korrelaation ja kausaation ongelma. Sellaisten kotien lapset, joissa on paljon kirjoja, kouluttautuvat pidemmälle ja paremmin kuin vertailuryhmien. Aion muistaa tämän kun seuraavan kerran voihkitaan hyllyjen pölynimurointia. Eikä minulla niitä kirjoja niin paljon ole. Kymmenen tuhatta, tuskin paljon enempää.

Nimimerkille Heikki K. - Levittin ennusteen mukaan suosituimpiin etunimiin tulevat lähivuosina kuulumaan (Yhdysvalloissa tai ainakin Kaliforniassa) Finnegan ja Beckett...

9 kommenttia:

  1. Oikea linkki Levittin ja Dubnerin kirjan sivuille on www.freakonomics.com.

    VastaaPoista
  2. Kausaliteetti

    Eräässä amerikkalaisessa viihdesarjassa oli kerran murhatarina. Tarina kertoi kaverista, joka oli keksinyt laskentakaavan, jolla voitiin syntyvälle lapselle ennustaa menestys elämässä. Tavoitteena oli mitoittaa lapseen sijoitettavat yhteiskunnan panostukset hänen todennäköisen menestyksensä mukaan. Hänet murhattiin tarinassa tämän teorian vuoksi.

    Teorian ideana oli että olemme geeniemme ja sosiaalisen ympäristömme tuotteita. Itsellämme ei ole tulevaisuuteemme merkitystä. Fatalismia parhaasta päästä. Ihan kuin hautuumaat eivät jo olisi täynnä kuolleita juoppoja, jotka olivat syntyneet johtajiksi.

    Kausaliteetti on roskaa kun puhutaan ihmisestä, vain roskaa.

    VastaaPoista
  3. Ad Jarimatti Valkonen - sorry: luin kuusi kertaa oman merkintäni ennen kuin näin virheeni.

    Sanoisiko joku, helpottaako blogiin (hieman työläästi) pantu linkki?

    Itse haluan mieluummin katsoa Googlella ja henilölt a9:llä. - Usein löytyy muutakin kiinnostavaa, kuten raivostuneita vastaväitteitä.

    VastaaPoista
  4. Ad anonymous

    Kausaliteetti on roskaa ihmisistä puhuttaessa, ja Levitt puhuukin kyllä enimmäkseen korrelaatiosta. Panin kirjapölyn otsikoksi korostaakseni juuri tätä.

    Asiassa on kuitenkin myös ikävä puoli: olen joutunut pohtimaan puolitoista miehenikää käyttäytymisen kausaliteettia, nimittäin syyksilukemista, etenkin henkirikosasioissa.

    Tällä hetkellä kollegat tuomioistuimessa käyttävät volitiivista apupiirrosta (täytyi ymmärtää, että hengenlähtö on hyvinkin todennäköinen seuraus fileerausveitsen pistosta sydämen seutuville).

    Tämä on se helpompi puoli. Sitten kun jutussa on kysymys murhapoltosta (nyk. tuhopoltto), jonka myötävaikuttavia tekijöitä ovat olleet tulen sytyttäjälle tuntematon perämoottori bensakannuineen kuistilla ja odottamaton myrskynpuuska, niin jo ollaan vaikeuksissa kausaliteetin kanssa. Tekijä oli halunnut valmistaa epämiellyttävän herätyksen toiselle tekemällä nuotion portaille. Lopputuloksena oli kuolleita.

    Kausaliteetti?

    Historiallinen determinismi puhumattakaan väestötieteellisestä determinismistä ovat sitten selvästi hourailua.

    VastaaPoista
  5. Karl Marx katsoi, että sosialismiin siirtyminen oli tapahtuva niin determinoidusti, että ihminen saattoi puuttua historian kulkuun vain siirtelemällä vähäisempiä esteitä sen tieltä.

    Tässä me proletaarit vielä kvartaalikapitalismissa kyykistelemme ja yltäkylläisyyden yhteiskuntaa odottelemme.

    Lama ohitettiin ja samalla vallankumouksellinen tilanne. Ehkä jossain keräiltiin käpyjä.

    Kurjistumisteoriakaan ei ole tuottanut toivottuja tuloksia.

    Mihin tässä maailmassa on enää uskominen.

    VastaaPoista
  6. Mutta kun tuomitaan, niin silloin korrelaatio viimeistään saa kausaliteetin asteen.
    Ei tietenkään "oikeasti ja todella" vaan "pelkästään" juridisesti...

    En voi kuin naureskellen pyöritellä päätäni tälle kaikkein suurimmalle teatterille, jota juridiikaksi nimitetään - toki joskus myös filosofiaksi.

    VastaaPoista
  7. Ad Rauno Rasanen:

    En oikein ymmärrä. Minusta on täysi selvää, että jos muurari on pinonnut tiilet katolle normaalisti, mutta yksi niistä putoaa ja tappaa ohikulkijan, kausaatio on muurarin toiminta, mutta oikeudellisesti tämä tapaus on ehkä kuolemantuottamus, ehkä tapaturma. Jos muurari väijyy vihamiestään, ja paiskaa tiilen päähän, teko on tappo tai murha.

    Ei tämä ole näennäinen ero eikä teatteria.

    Liikenteessä tämä ero on erikoisen raflaava: joku juoksee puskasta autosi alle / ajat jonkun perässä ja kiilaat hänet siltapalkkiin?
    http://plato.stanford.edu/entries/causation-law/

    VastaaPoista
  8. Okei.

    Esimerkeissäsi kausaatio on triviaalin deskriptiivistä laatua - siis todistetusti (luotettavasti) (?) osoitettavissa oleva tapahtunut tosiasia.

    Entä jos asia ei olekaan näin helppo? Etenkin niissä "harvoissa" tapauksissa, joihin olet tutustunut...

    Jos teko on intentionaalisen (tai sitten ei), mutta ei todistettavissa olevan motiivin (voi toki olla sattumakin - esim. mielenhäiriöön rinnastettava) seuraus?

    Esimerkkinä oletetut Bodom-järven surmat, joiden "ilmeinen" syypää on Nils Gustafsson?

    "G. tappoi mielenhäriöön verrattavissa olevan mustasukkaisuuden puuskan vallassa kaikki toverinsa-kausaatiota" ei pirukaan osoita (no ehkä juuri se) todeksi, koska uskottavia näyttöjä ei löydy tarpeeksi, eikä syytetty lipeä puheisssaan.

    Eli päädyttiin siihen, että mitään kausaatiota G:n ja murhien välillä ei löydetty.
    Tämähän on loogisesti aivan sama, jos olisi löydetty. Nyt vain ei (?) löydetty.

    Tuomio - oikeus - piti kuitenkin saada julistettua ja hyvä niin. Eli se siitä tetterista.

    *
    "Not guilty until proven"...mutta kausaatio ei tätä mahdollista syyllisyyttä välttämättä epää tai osoita - sen tekee se sinun hyvin toimiva "katrillisi" - oikeusproseduuri retoriikkoineen ja aksioomeineen.

    *
    Entä mutkikkaat talousrikokset...jne?
    Lista on joka tapauksessa - jos ei loputon niin sietämätön.

    Mutta Salomoa tarvitaan. Tai paremminkin: Salomo on välttämätön.

    VastaaPoista
  9. Huomasinpas tänään että Freakonomics on ilmestynyt jo suomeksikin, nimellä Outoustalous. Täytynee ostaa se joskus, ilmeisesti ihan lukemisen arvoinen kirja.

    PS. Itselläni on tapana klikata kaikki blogipostausten ja nettisivujen linkit läpi kun olen julkaissut ne. Silleen pääsee eroon aika tehokkaasti toimimattomista.

    VastaaPoista