Eilen puhuin omaisten pyynnöstä muistotilaisuudessa. Mainitsin tunteneeni vainajan 53 vuotta, olleeni aina hänen kanssaan eri mieltä, ja aina hyvissä väleissä.
Tunnelma vaikutti leppoisalta. Kun paikalla oli koko joukko naapureita ja sellaisten lapsia, tunsin olevani kuin Tippavaaran vanha isäntä muinaisessa radiohupalussa “Kankkulan kaivolla”. Spiikkeeri (sanaa “juontaja” ei ollut vielä keksitty) Hannes Häyrinen kuvaii Oke Tuurin esittämää isäntää “vanhan kansan muistihirviöksi”, joka selitti olleensa 105 vuotta vanha ja monta vuotta. Ja rapiat päälle. Ohjelma oli parodia silloisista radion “kuulokuvista”, ja kaikkein hauskinta oli, että joku siis keitti pontikkaa eli syyllistyi rangaistavaan tekoon valmistamalla metsässä väkijuomaa.
Olin ja olen vanhin tässä kylän tapaisessa asuvista. Nyt muistettava - Tuula - oli muuttanut muutamaa kuukautta aikaisemmin.
Muisteluksessani nimittäin mainitsin tavanneeni nyt kokonaan kuolleen pariskunnan ensimmäisen kerran Helsingissä osoitteessa Kaisaniemenkatu 5 - keväällä 1965. He olivat alivuokralaisina ja minä mukana visiitillä isäntäväen luona.
Siitä siirryin muistelemaan henkilöitä, joiden kanssa ostimme tätä kiinteistöä 1972 tuossa nykyisellä parkkipaikalla. Seurassa oli kaksi äidinkieleltään ruotsinkielistä. Myöhemmin uskottavaksi osoittautunut tieto arvioi, että suomenkielisille ei olisi myyty. Tuostakin asiasta juttelin joskus opettaja Pastisen kanssa, joka kertoi, miten vakuuttavasti kunnassamme oli kerran todisteltu, että Masalaan ja ylimalkaan Kirkkonummelle ei missään tapauksessa tarvita suomenkielistä kansakoulua. No. Se tapaus tuli. Sota ja veriset vaatteet, ja luovutus Neuvostoliitolle. Raja oli Espoonlahden sillalla, ja salaisen poiliisin konttori oli Majvik, nykyisen Kehä III:n kyljessä.
Porkkalan palautuksen jälkeen ensimmäinen alueella syntynyt vauva 1956 oli nimeltään Antti Herlin. Suvun suomenkielisyys oli kuulemma herättänyt pahennusta.
Hankkeemme oli muodikas ja hyvä mutta alkoi kariutua 1970-luvun öljykriiseihin. Myös meillä teollisesti esivalmistettu puuelementtitalo Bungalow on osoittautunut mainioksi, paitsi tasakatto, joka ei toimi. Kaikki katot on muutettu vuosien kuluessa.
Automiehet kiusasivat 1940 toisiaan vaehteemala, että Kaunispää on “magneettimäki”, kun sen nouseminen pohjoisen suunnasta on vaikeaa ja hidasta. Todellinen syy on terävä mutka; auto ei saa vauhtia ja alkaa hyytyä.
Hypistelin kädessäni supermagneetteja ja ajattelin, että pitäisi piilottaa pari talon alle. Ostin niitä joitakin vuosia sitten rautakaupasta. 20 kertaa tavallista magneettia tehokkaampia. Minulle ne ovat hauskoja leluja, mutta vaikuttava aine neodyymi on nyt kiihkeän mielenkiinnon kohde. Booriin ja rautaan sekoitettuna se on käsittämättömän hyvä paristoissa, akuissa ja sähkömoottoreissa.
Kykenen arvaamaan muitakin aivan erinomaisia käyttötapoja, etenkin yhdessä galliumin, indiumin ja grafiitin kanssa.
Suuressa viattomuudessa Tekniikan Maailma, jonka luen sinnikkäänä tilaajana aina kannesta kanteen, mainitsee tiedeartikkelissaan litiumin ja eräät muut harvinaiset maametallit.
Neodyniä saa maapallolla etenkin kahdesta paikasta. Ukrainasta ja Grönlannista…
En voi olla huomauttamatta, että kyllä Trumpin ja Putinin kannattaisi ryhtyä Tekniikan Maailman kestotilaajiksi. Otavamedialla ei taatusti olisi mitään sitä vastaan.
Sama koskee tätä Muskia, joka puuhailee autojen valmistuksen kanssa. Nytkin lehden uudessa numerossa on perusteellinen kesärengastesti. Ja Amaonista näen scifi-uutuuden, kirjan joka varmaan täytyy hankkia “Elon Musk is dead”. Kirjoittajaksi on merkitty Chat GPT. Niin se käy, kuten Kurt Vonnegut tapasi sanoa. - Oli muuten visionääri vailla vertaa, tämä Vonnegut.